Vituttaa "lapsi saa vapaasti valita ammattinsa" -lätinä, Kuukasiliitteessä

Itse olisin yläasteella opiskelupaikkaa teini-iän kapinassani ihan lapsena ollut menemättä minnekään peruskoulun jälkeen, koska olin niin "punk." Luojan kiitos äidilleni joka sekä pakotti että lahjoi minut lukioon (koiranpennulla jota en onneksi myöhemmin halunnutkaan). Sen jälkeen kyllä olen ihan itsekin aikuisena ihmisenä tajunnut että täytyy kouluttautua.

Tosin, minä olen se taiteilija taiteilijaperheestä, (ei sillä, molemmilla vanhemmillani on hyväpalkkaiset toimistotyöt ja he ovat akateemisia), mutta minussa on se ero että oikeasti olen niin lahjakas että saatan nousta huipulle. Ja ei, ei ole itsekehu enkä kuvittele itsestäni liikoja. Olen pienen elämäni kuunnellut ylistyksiä ja vertauksia kuuluisiin taiteilijoihi, ja näen kyllä itsekin nykyään kuinka hyvä olen. 

Kuitenkin kouluttaudun ensin, ja menen hyväpalkkaiseen työhön parin vuoden päästä, (5000-6000e/kk) jotta voin säästää ulkomailla tienatut rahat sillä taidealasta ei koskaan voi tietää. Tai siis - eihän sillä parhaatkaan elätä itseään. Joten pari-kolme vuotta kun teen ahkerasti työtä (tuossa ulkomailla tapahtuvassa työssä niitä palkkoja ei tuhlata vaan työn jälkeen tililläsi on edelleen jäljellä lähes vuoden palkka). 

Ehdottomasti olen tukenut lapsiani hankkimaan koulutuksen - valitsemansa vaihtoehdon mukaan!

En ole painostanut mihinkään suuntaan vaan ollut tukena siinä vaiheessa, kun ensimmäiseen hakuvaihtoehtoon ei päässytkään, eikä toiseen olisi sitten halunnutkaan. Itse asiassa vain yksi lapsistani pääsi (meidän kaikkien suureksi hämmästykseksi ) sinne, mikä oli ensimmäinen vaihtoehto.

Lukio ja yliopisto ei ole ainoa autuaaksi tekevä ja aika moni ylioppilas päätyy kuitenkin ammattikouluun. Toisaalta ammattikoulustakin voi päästä korkeakouluun, ja varsinkin ammattikorkeakoulussa se voi olla parempi reitti kuin lukiosta.

Lapseni eivät suinkaan ole uransa huipulla, kun ovat päässeet jo parikymppisinä koulutustaan vastaaviin töihin. Heillä on vielä paljon etenemismahdollisuuksia - joissa tuen ja kannustan edelleen - niin oman alansa esimiehiksi kuin täysin eri aloille, joko korkeakoulussa tai erikoistumisopinnoissa.

Jopa on paljon keskustelua aiheesta. 

Hassua, että moni otti aloituksen niin, että vanhempien pitäisi pakottaa lapsi johonkin ammattiin eikä saisi itse valita. Aloittaja on sitä mieltä, että saa toki valita, mutta vanhempien velvollisuus on keskustella mitä ne valinnat tarkoittaa. Omalla kohdallani ainakin mieli olisi saattanut muuttua, jos olisin saanut jutella ammatinvalinnasta jonkun aikuisen kanssa.

Vieläkin ottaa päähän ne vaatetusalan artesaani -opinnot, ihan hukkaan heitettyjä vuosia kun hain kouluun siksi kun minusta oli "niin kiva ommella". Hohhoijaa. Toki intohimoinen alan opiskelija varmasti pääsee pitkälle, sitä en kiistä, ja silloinhan ala on oikea. Mutta fakta vain on se, että opiskelujen ei tule olla kiva harrastus, vaan tulisi ajatella myös loppuelämää: työllistymismahdollisuudet, palkka, työajat, työnkuva...

Nyt aikuisena lasten ohella olen opiskellut ihan ok-palkkaisen duunariammatin (sitä kai nämä nykyajan amk-ammatit ovat), mutta samaa "kantapään kautta"-menetelmää en aio omille lapsilleni sälyttää, eikä kenenkään vastuullisen vanhemman pitäisi niin tehdä.

Ap

Tietysti lasten kanssa on hyvä keskustella ammatinvalinnasta ja kertoa siitä, mitä seurauksia tietyillä valinnoilla voi olla. Mutta ketjun alussa jokainen nostaa esiin vain rahan. Jos lasten kanssa puhutaan ainoastaan rahasta ja siitä, missä ammateissa on parhaat palkat, ajetaan kyllä metsään.

Kuten jo moni muukin on sanonut, vanhemmat eivät voi tällä hetkellä mistään tietää, mitkä alat ovat tulevaisuudessa kannattavia ja hyväpalkkaisia, ja mitkä eivät. Itse asiassa Suomeen on synnyttävä kokonaan uusia aloja, jos mielimme tästä vientimme nykyisestä ahdingosta koskaan nousta. Paperi- ja muu savupiipputeollisuus ei sitä tule tekemään, vaan tarvitaan aineetonta arvonluontia, siis toisin sanoen luovia ideoita ja niiden hyödyntämistä liiketoiminnassa tuottavasti.

Tästä päästäänkin siihen, että näiden tällä hetkellä paljon parjattujen taidealojen opinnot voivat osoittautua esim. 20 vuoden kuluttua todella kullanarvoisiksi. Luovaa ajattelua on kyllä kovalla työnteolla mahdollista oppia, mutta parhaiten tämä onnistuu juuri nuorena. Muita, suorittavamman tason ammatteja taas oppii vanhemmallakin iällä. Itse en siitä syystä asettuisi esteeksi, jos lapseni haluaisi pyrkiä taidekouluun. Realiteetit kertoisin kyllä, ja miettisin kuinka monta kertaa on järkevää pyrkiä sisään, jos ei heti onnistu. Suurin riski taideopinnoissa onkin mielestäni se, että ei pääse riittävän hyvään kouluun, jossa oikeasti oppii luovaa ajattelua, ja kuluttaa liian monta vuotta hakemiseen. Kaikille kun ne parhaiden koulujen ovet eivät avaudu koskaan.

Oma äitini pakotti veljeni lukioon juuri näillä tässäkin ketjussa esitetyillä perusteilla. Hän kuvitteli yo-lakin avaavan tien hyvään urakehitykseen ja korkeaan palkkaan. Veli on tästä vieläkin katkera, koska lukion suorittaminen oli hänelle todella vaikeaa. Hän vain ei ole sillä tavalla lahjakas. Tämä olisi hyvä kaikkien vanhempien ymmärtää: ei lukiosta ole hyötyä sellaiselle, joka suoriutuu siitä vain rimaa hipoen eikä ole ollenkaan sisäisesti motivoitunut suorittamaan niitä kursseja. Lukio ei myöskään auta oman ammatin löytämisessä, jos sattuu olemaan duunariammatteihin päin kallellaan. Se vain vie vuosia elämästä ja sekoittaa pään, kun siellä keskitytään teoreettiseen pähkäilyyn eikä tekemiseen.

Teidän lapsestanne ei tule muuta kuin hän on sillä, että pakotatte hänet lukioon.

Itse uskon siihen, että jokaisen kannattaa valita se ammatti, mikä itseä kiinnostaa eniten. Se, mistä saa virtaa, nautintoa, inspiraatiota ja mikä saa ajatukset rullaamaan. Silloin tulee ainakin olemaan parhaimmistoa omalla alallaan, jolloin työllistymis- ja etenemismahdollisuudet ovat parhaat mahdolliset. Ongelmana tässä on sen selvittäminen, mistä missäkin työssä on käytännössä kysymys. Juuri mainitut taidealat eivät esimerkiksi vastaa kovinkaan hyvin sitä kuvaa, mikä ihmisillä yleensä niistä on. Samoin on varmasti monessa muussakin ammatissa. Mutta vanhemmat nyt ainakaan eivät voi lastaan paremmin tietää, mikä työ juuri hänelle sopii. Keskustella siis kannattaa, pakottaa ei.

Realiteeteista on hyvä kertoa. Itseäni kuitenkin harmittaa, että haaveeni lytättiin inhorealismilla, sillä ne olisivat ihan hyvin voineet toteutua, jos olisin uskonut mahdollisuuksiini enemmän. Eikä vanhemmilla ole kristallipalloa nähdä, mikä tulevaisuudessa kannattaa.

En tajua miksi lapsi ei saisi itse valita sitä alaa joka omimmalta tuntuu, nykyajan ihminen joutuu kuitenkin muutaman kerran elämänsä aikana takaisin koulunpenkille, ei oppi ojaan kaada.

Pääasia että jotain töitä saa että saisi itsensä elätettyä, se ei nykyaikana ole mikään selviö vaikka opiskelisi mitä alaa, maailman muuttuu koko ajan nopeammin.

Oma poikani  pääsi yliopistoon tekniselle alalle, mutta luoja yksin tietää onko se työllistävä ala sitten n. 5 kuluttua, kun hänen pitäisi valmistua. 

Noh. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi uransa valitsee, ei hänen vanhempansa. Muutenkin kannatan sitä, että lapsen tulee itse valita elämänsä suunta, vanhemmat voivat vain opastaa. Ymmärrän huolen pärjäämisestä, mutta valitettavasti se pärjäämisen epävarmuus on nykypäivää. 
... Ja ehkä me nuoret pärjäämme silti, vaikkei kaikista niitä lääkäreitä ja yritysjohtajia tulekaan. :)

... Josta päästään siihen, että ap:n kanssa olen myös samaa mieltä siitä, että lasta ei voi jättää "heitteille" valintojensa kanssa. Esim. moni lukiolainen on tyystin epävarma siitä, mitä sitten lukion jälkeen, ja "tee mitä haluat" ei välttämättä anna minkäänlaista apua valintaan. Tietoa! Mitä kannattaisi? Mihin luonne sopisi? Mikä voisi tähän tilanteeseen olla se ala mihin kannattaa hakeutua? 

Miten sattuikin, olen itse se parjattu kuvataiteilija. :) Toki minulla on ollut todella pienestä asti palo taiteisiin. Vanhemmiltani sain todella ansiokasta kannatusta siihen nähden, että moni vanhempi ei yksinkertaisesti tällaista "humputtelua" hyväksyisi. Kuitenkin olen myös tietoinen riskeistä, ei minua ole pumpulissa kasvatettu. Mutta olen tietoinen myös siitä, että ilman riskejä ei tule onnistumisiakaan. 

En kuitenkaan ole "taiteilijaperheestä", emme olleet missään määrin varakkaita ja vanhemmat aikanaan kouluttautuivat ns. turvallisille aloille. Ehkä he sen vuoksi he kannustavat minua ottamaan tämän riskin. Se turvallinen ala meillä ei ole koskaan ollut se turvallinen. Pitkäaikaistyöttömyyttä, jatkuvaa määräaikaisuutta ilman vakinaistamista, YT-neuvotteluja, työttömyyttä ennen niin turvallisella alalla... 

Toisin sanoen: antakaa lastenne katsoa se kortti, jos tahto niin sanoo. Se on kuitenkin nuoren oma polku, ei teidän vanhempien.

meillä kotona sanottiin samaa, että ihan itse päätät mihin haluat opiskelemaan, mutta auta armias kun tajusivat että vaihtoehtoina oli duunariammattiin valmistavia koulutuksia. Sitten aloi silmien pyörittely, huokailu ja johdattelu, koska tottakai olettivat minun hakeutuvan yliopistoon.

Oletatko, että varakkaan perheen lapsille ei kerrota elämän realiteetteja ja muistuteta, että bussikuskilla on kiva vuorotyö, mutta huono palkka. Ja sittenkin se lapsi haluaa bussikuskiksi. Tosin yleensä niin ei käy, koska varakkaan perheen lapset on pienestä pitäen nähneet, miten varallisuutta hankitaan: ei suinkaan lankeamalla ekan Reiskan pauloihin ja tekemällä liuta lapsia vaan opiskelemalla ja tekemällä töitä.

7, yleistystä vastaan käyt, mutta yleistät aika rankasti itse... :) 

Mutta on sekin realiteetti, että kaikilla ei ole tarpeeksi sellaista älliä, jolla päästään vaikkapa lääkikseen, joten lapsi saattaa tulevaisuudessa elättää itsensä paremmin vaikkapa putkimiehenä kuin opiskelemalla väkisin jonkun turhanpäiväisen akateemisen tutkinnon joka oli korvike sille lääkikselle.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 18:23"]

7, yleistystä vastaan käyt, mutta yleistät aika rankasti itse... :) 

[/quote]

Ap lähti siitä, että koska kukaan ei koskaan häntä tukenut, niin missään muussakaan duunariperheessä ei niin tehdä. Yhtä hyvin voi yleistää sen, että varakkaampien perheiden lapset sosiaalistetaan tekemään töitä ja ymmärtämään työnteon ja rahanhankkimisen yhteys.

Mikä haastattelu mahtaa olla kyseessä? Linkkiä?

10, no niin joo. :) Yleistystä puolin ja toisin, niin kuin aina kaikkialla. 

lätinä? Kyllä jokaisen kuuluu saada ammattinsa valita. Onneksi omat vanhemmat ei ohjanneet vaan sain itse valita, samoin tuen omaani .olen toki opettanut realiteetit kuinka koulutus kannattaa mutta alansa valitkoon mikä kiinnostaa. Palkastakin on puhuttu mutta eipä työnteolla Suomessa rikastumaan pääse, kunhan itsensä elättää ja saa tehdä mitä haluaa.

Esikoiseni on rakastamallaan taidealalla jossa raha on silppuna maailmalla. Ainoa joka on puhunut kunnon ammatin hankkimisesta on ollut hänen isänsä äiti, duunarisuvusta. Minun sukuni on köyhä mutta sivistynyt ja jokainen on saanut valita ammattinsa ihan itse. Ja tuen itse täysillä lasteni valintoja, myös rahallisesti kun tarvitaan.

Minä ainakin meinaan varoittaa lastani lankeamasta akateemisiin ansoihin, eli hömppä-humanistialat, kirjastonhoitaja, kielenkääntäjä ym matalapalkka-alat kannattaa jättää väliin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 18:20"]

Oletatko, että varakkaan perheen lapsille ei kerrota elämän realiteetteja ja muistuteta, että bussikuskilla on kiva vuorotyö, mutta huono palkka. Ja sittenkin se lapsi haluaa bussikuskiksi. Tosin yleensä niin ei käy, koska varakkaan perheen lapset on pienestä pitäen nähneet, miten varallisuutta hankitaan: ei suinkaan lankeamalla ekan Reiskan pauloihin ja tekemällä liuta lapsia vaan opiskelemalla ja tekemällä töitä.

[/quote]

Tiedän montakin tapausta, että varallisuus on hankittu nimenomaan naimalla rikas puoliso tai sitten ihan vaan perimällä tekemättä itse mitään. Omat lapseni on nähneet, että opiskelemalla ja hakemalla ahkerasti saa pätkätöitä. No onneksi he eivät jämähdä pikkupaikkakunnalle. Mulle mies sanoi, että jos lähdet se on sitten ero. Joskus kaduin etten eronnut, lasten kasvettua läksin kauemmaksi töihin mutta eipä tuo olekaan halunnut erota. 

Jos lapsenne tykkää piirellä heppoja ja aikoo hakeutua peruskoulusta media/taide-alalle, niin pitäkää pliis pitkä puhuttelu. Oikeesti.