Vituttaa "lapsi saa vapaasti valita ammattinsa" -lätinä, Kuukasiliitteessä

Mä halusin taiteilijaksi, mutta ymmärsin sen ettei sillä välttämättä voi saada elantoaan. Lisäksi valitsin niistä ammateista, joista tykkäsin ja joista saisi keskiluokkaiseen elämään vaadittavan määrän rahaa (jos ei vaikka löytäisi miestä itselleen...), loppukarsinnan sillä perusteella missä olisi hyvä työllisyys ja missä minä voisin olla hyvä. Unohtamatta sitä mihin pääsisin pääsykokeissa sisälle. :P Ja ei olisi esteitä, esim eläinlääkäriksi ei minusta kannata hakea jos on allerginen jollekin eläimelle, kemikaaleja hengittämään ei kannata mennä jos on astma jne.

Samanlaista päättelykykyä toivoisin lapseltani. Jos hän ei siinä kykene, pyrin auttamaan.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 17:45"]

Muuten oli ihan hyvä tuo luokkahaastattelu, mutta lopuksi puhuttiin lasten koulutuksesta. Sievisteltiin että joo, lapsi saa ihan vapaasti valita vaikka parturi-kampaajan ammatin.

Itse duunarin jälkeläisenä ja itsekin duunarina luon tuota ja alkoi todella vituttaa. Ehkä se ns. eliitin jälkeläiselle onkin sama, vaikka alkaisikin tarjoilijaksi tai bussikuskiksi (todellakaan väheksymättä ammatteja sinänsä!), kun perintöä tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa. Meille köyhäperseille lasten uravalinta ei kuitenkaan missään tapauksessa ole noin yhdentekevä!

Ymmärrän kyllä, että lasta ei voi pakottaa, ja jos hän välttämättä haluaa alkaa kuvataiteilijaksi niin sittenpä alkaa. Aion kuitenkin puhua paljon omien lasteni kanssa mitä tietyt ammatilliset valinnat elämässä tarkoittaa. Jos menet silpputöihin minipalkkaisiin töihin, ei ole todellakaan elämä niin herkkua kuin aloilla, joista vähän leveämpi leipä todennäköisesti irtoaa. 

Minulle ei todellakaan ole lasten koulutus yhdentekevää, enkä aio lapsiani jättää (kuten minut jätettiin) yksin pähkäilemään alaikäisinä että mikähän mahtaisi kiinnostaa - ihan vastuutonta tuollainen vanhemmilta, kun ei lapsella ole mitään mahdollisuuksia tajuta mitä tuollaiset valinnat loppuelämän kannalta tarkoittavat!

[/quote]

Minäkin olen duunariperheen lapsi ja "taistellut" tieni keskiluokkaan. Silti olen antanut tukeni lasteni ammattivalinnoille. Yksi lapsista valitsi duunarin ammatin - surin vain sitä että hän joutuisi tekemään niska limassa töitä ja silti elintaso jäisi aina kohtuuttoman alhaiseksi. Sitä en hänelle sanonut, fiksuna tietää sen itsekin ja on ylpeä omasta ammatistaan. Juuri kertoi onnellisena saaneensa bruttopalkan 2000€ haamurajan yli:)

Vain yliopistoon menneen 3. lapsen kanssa jouduin keskustelemaan ammattihaaveesta - hän haaveili lastenpsykologin urasta. Mutta miten olisi normaalia elämää "pumpulissa" elänyt jaksanut ottaa vastaan lasten ja teinien vihan ja katkeruuden - jopa agressiivisuuden? Valitsi sitten johtamisen psykologian ja on nyttemmin tyytyväinen valintaansa. Opinnot on loppuvaiheessa ja töitä tarjolla riittämiin. Lopullisen päätöksen teki itse.

Täh! Meilläpäin koulu painostaa lapsia hakemaan kouluihin mihin ammatinvalintaneuvojat suosittelevat. Painostus on todella kovaa 

Eikö uuri julkaistu tutkimus, että lapsen koulutukseen vaikuttaa kaikkein eniten lapsen äidin koulutus, eli koulutus periytyy. Koulutettu äiti tietenkin ohjaa lastaan omien arvojensa, kokemustensa ja tietojensa pohjalta.

Koulutettu äiti tietää, että vaaditaan sinnikkyyttä ja ahkeruutta ei aina pelkästään lahjakkuutta. Vaaditaan mielekiintoa ja valvontaa lapsen koulutukseen, lupaukset kustantaa valmennuskurssit ja auttaa taloudellisesti opiskeluaikana. Ei ne useinkaan nykyaikana vain sattumalta tupsahda ne lasten hyvät tutkinnot ja opiskelupaikat, kyllä niihin on tehty ajallisia ja taloudellisia uhrauksia perheessä.

Ja miksi koulutettu äiti ohjaa tuohon suuntaan - koska tietää, että se kannattaa ja todennäköisyys hyvään työuraan kasvaa. Sellainen lahjakaskin lapsi, joka ei saa tuota tukea kotonaan, ei kovin helposti pärjää kilpailussa opiskelupaikoista.

Ite sain nuorena urani valita. Kukaan ei ohjaillut suuntaan eikä toiseen. Ei ollut mitään lempiammattia, eikä tietoa miksi olisin halunnut, siksi menin lukioon. Sielläkään ei ammatti selvinnyt. Lopulta armeijassa löysin ammattini kun pääsin laivastoon. Eli intin jälkeen merimiesammattikouluun, sen jälkeen olenkin ammatikseni seilannut ja välissä kävin vielä merenkulkualan ammattikorkeakoulun jolloin korotin pätevyyteni vahtikonemestarista ylikonemestariksi, eli konepäälliköksi.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 19:13"]

Olisi hyvä kertoa realiteetit eli joillakin aloilla ei sinkkuna pärjää, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Eli tiettyjen ammattien mukana tulee "pakkopariutuminen". 

[/quote]

Mitkä ammatit ovat tällaisia?

Vanhempien antama taloudellinen tuki on hyvin tärkeää opiskelijalle. Esim. tuttuni otti lapselleen lainaa pankista lähes satatuhatta euroa, jotta poika pääsi lentäjä-koulutukseen. Lentäjä-koulutus ei takaa kuitenkaan lainkaan vielä varsinaista liikennelentäjän uraa, joka vaiheessa voi vielä karsiutua ja hakijoita on paljon.

Tässä tapauksessa satsaus kannatti ja nyt ovat ylpeitä lentokapteenin vanhempia (olisin minäkin, oma pojassani ei kyllä valitettavasti taida siihen ainesta olla). Käsittääkseni kaikki pilotit suorittavat Suomessa tämän maksullisen koulutuksen eli ei sekään sattumalta tule - tarvitaan vanhempien rahaa ja tukea.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:44"]

Vanhempien antama taloudellinen tuki on hyvin tärkeää opiskelijalle. Esim. tuttuni otti lapselleen lainaa pankista lähes satatuhatta euroa, jotta poika pääsi lentäjä-koulutukseen. Lentäjä-koulutus ei takaa kuitenkaan lainkaan vielä varsinaista liikennelentäjän uraa, joka vaiheessa voi vielä karsiutua ja hakijoita on paljon.

Tässä tapauksessa satsaus kannatti ja nyt ovat ylpeitä lentokapteenin vanhempia (olisin minäkin, oma pojassani ei kyllä valitettavasti taida siihen ainesta olla). Käsittääkseni kaikki pilotit suorittavat Suomessa tämän maksullisen koulutuksen eli ei sekään sattumalta tule - tarvitaan vanhempien rahaa ja tukea.

[/quote]

Tiedän tyypin joka opiskeli lentäjäksi lama-aikana  valmistuen muutama vuosi sitten, mutta ei työllistynyt. Muistaakseni hän sanoi koulutuksensa maksaneen n. 10 000 euroa. Työtilanne on nyt kuulemma todella huono.
Ilmeisesti yksi lentäjiä kouluttavista firmoista on valtion tukema tms, joten koulutus maksaa vain 10 000 eur.

Jos joutuu opiskelemaan muissa puljuissa niin sitten lentolupakirjan hintalappu taitaa olla se 100 000 eur.

Vähän ehkä aiheen ohi, mutta totuus on se, että jotkut (fiksut!) menestyvät alalla kun alalla. Ja vastaavasti myös niillä ns. arvostetuilla aloilla on ns. "luusereita" hommissa.

Pari esimerkkiä:

Kaksi ihmistä opiskelee lääkäriksi, toinen jää sille ns. matalimmalle tasolle, eli on jossain "hanttihommassa" jossakin, ja ajan mittaan taidot ruostuvat, koska ei jaksa ylläpitää niitä. Toinen taas asettaa tavoitteita ja tekee töitä niiden eteen, ja aikanaan on yksi Suomen tai jopa maailman arvostetuimpi lääkäreitä sillä omalla erikoisalallaan.

Kaksi ihmistä opiskelee kokiksi, toinen jää ikuisiksi ajoiksi kotipaikkakunnan Rosson keittiöön tekemään sellaisia annoksia mitä ylhäältä päin sanellaan.

Toinen matkustelee ja tekee töitä ympäri maailman, aikanaan perustaa useammankin hyvin menestyvän ravintolan.

Lisäksi voidaan vertailla noita niinkin, että se huonoon duuniin jämähtänyt lääkäri ei koskaan koe mitään ns. "suurta" (HUOM: tarkoitan nyt sellaista mistä moni nuori saattaa haaveilla ) vain Teppo Tavallisia peräpukamineen. Ravintoloitsija taas saattaa saada kavereikseen Madonnon tai muita maailman luokan tähtiä, jos heistä tulee kanta-asiakkaita ja haluavat tutustua paremmin herkullisen ruuan luojaan jne.

Sama pätee oikeastaan alaan kuin alaan, vaikka pitää olla vähän lahjakkuuttaa ja usein onneakin mukana, niin intohimo ja raaka työ on se mikä saa menestymään, alalla kun alalla.

Lisäksi osa ihmisistä on vaan fiksumpia mitä toiset, se on fakta. Jos

 otettaisiin kadulta 100 ihmistä tyhjään huoneeseen ja pyydettäisiin tekemään jotain huoneessa olevilla välineillä (vaikka paistamaan pihvi, kirjoittamaan novelli, tapetoimaan seinä, korjaamaan moottori tmv.) niin osa olisi ihan hukassa sen tehtävän kanssa, ei olisi ns. käytännön järkeä jolla saisi sen jutun tehtyä jos se olisi entuudestaan tuntematon juttu. Samoin jos mukana olisi ammattilaisia, heistäkin joku alan ihminen saattaisi mokata sen jutun (ei vaan osaisi sitä vaikka pitäisi osata) ja toinen ammattilainen taas tekisi erinomaisen suorituksen.

Jokainen varmaan tuntee erilaisia ihmisiä, osa "ei vaan tajua" yksinkertaisiakaan juttuja, ja osa sitten taas on sellaisia taitureita että heitä katsoo suu auki ja miettii "miten se tuonkin osasi tehdä".

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:56"]

Vähän ehkä aiheen ohi, mutta totuus on se, että jotkut (fiksut!) menestyvät alalla kun alalla. Ja vastaavasti myös niillä ns. arvostetuilla aloilla on ns. "luusereita" hommissa.

Pari esimerkkiä:

Kaksi ihmistä opiskelee lääkäriksi, toinen jää sille ns. matalimmalle tasolle, eli on jossain "hanttihommassa" jossakin, ja ajan mittaan taidot ruostuvat, koska ei jaksa ylläpitää niitä. Toinen taas asettaa tavoitteita ja tekee töitä niiden eteen, ja aikanaan on yksi Suomen tai jopa maailman arvostetuimpi lääkäreitä sillä omalla erikoisalallaan.

Kaksi ihmistä opiskelee kokiksi, toinen jää ikuisiksi ajoiksi kotipaikkakunnan Rosson keittiöön tekemään sellaisia annoksia mitä ylhäältä päin sanellaan.

Toinen matkustelee ja tekee töitä ympäri maailman, aikanaan perustaa useammankin hyvin menestyvän ravintolan.

Lisäksi voidaan vertailla noita niinkin, että se huonoon duuniin jämähtänyt lääkäri ei koskaan koe mitään ns. "suurta" (HUOM: tarkoitan nyt sellaista mistä moni nuori saattaa haaveilla ) vain Teppo Tavallisia peräpukamineen. Ravintoloitsija taas saattaa saada kavereikseen Madonnon tai muita maailman luokan tähtiä, jos heistä tulee kanta-asiakkaita ja haluavat tutustua paremmin herkullisen ruuan luojaan jne.

Sama pätee oikeastaan alaan kuin alaan, vaikka pitää olla vähän lahjakkuuttaa ja usein onneakin mukana, niin intohimo ja raaka työ on se mikä saa menestymään, alalla kun alalla.

Lisäksi osa ihmisistä on vaan fiksumpia mitä toiset, se on fakta. Jos

 otettaisiin kadulta 100 ihmistä tyhjään huoneeseen ja pyydettäisiin tekemään jotain huoneessa olevilla välineillä (vaikka paistamaan pihvi, kirjoittamaan novelli, tapetoimaan seinä, korjaamaan moottori tmv.) niin osa olisi ihan hukassa sen tehtävän kanssa, ei olisi ns. käytännön järkeä jolla saisi sen jutun tehtyä jos se olisi entuudestaan tuntematon juttu. Samoin jos mukana olisi ammattilaisia, heistäkin joku alan ihminen saattaisi mokata sen jutun (ei vaan osaisi sitä vaikka pitäisi osata) ja toinen ammattilainen taas tekisi erinomaisen suorituksen.

Jokainen varmaan tuntee erilaisia ihmisiä, osa "ei vaan tajua" yksinkertaisiakaan juttuja, ja osa sitten taas on sellaisia taitureita että heitä katsoo suu auki ja miettii "miten se tuonkin osasi tehdä".

[/quote] ja tämä peräpukamalääkäri saa luultavasti silti enemmän palkkaa kun maailmanmatkaaja-kokki

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:14"]36 täällä taas, ihan sekava viesti, mutta konkretisoi lukijoille, minkälaiseksi ravintola-ala ihmisen tekee. Eli selvennykseksi; Kaikilta alalla olevilta en ole kysynyt ovatko tyytyväisiä ammatinvalintaansa, mutta kaikki ne joiden kanssa jutellut suorastaan vihaavat alaa eivätkä missään nimessä suosittele sitä kenellekään.

Niin ja tuo ed. vastaus oli 35:lle.

[/quote] kyseiselle kirjoittajalle voin kertoa, että kokkina voin suurella ylpeydellä sanoa olevani alalla jos rakastan. Enkä ole missään hienossa illallisravintolassa vaan ihan tavallisille ihmisille teen työni. Ja kolleegani ovat yhtä innoissaan työstään. Ja kysymys jos ravintola-alan ihmisiä ei olisi missä lapsesi, kumppanisi ja tuttusi söisivät kouluissa, lounasravintoloissa ja illallisravintoloissa?? Olen tehnyt töitä 14 vuotta ja vielä innostun työstäni.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:44"]Vanhempien antama taloudellinen tuki on hyvin tärkeää opiskelijalle. Esim. tuttuni otti lapselleen lainaa pankista lähes satatuhatta euroa, jotta poika pääsi lentäjä-koulutukseen. Lentäjä-koulutus ei takaa kuitenkaan lainkaan vielä varsinaista liikennelentäjän uraa, joka vaiheessa voi vielä karsiutua ja hakijoita on paljon.

Tässä tapauksessa satsaus kannatti ja nyt ovat ylpeitä lentokapteenin vanhempia (olisin minäkin, oma pojassani ei kyllä valitettavasti taida siihen ainesta olla). Käsittääkseni kaikki pilotit suorittavat Suomessa tämän maksullisen koulutuksen eli ei sekään sattumalta tule - tarvitaan vanhempien rahaa ja tukea.

[/quote]

Ei ole ikinä tarvinnut ottaa lainaa opintoihin. Ihan perus opintorahalla+asuntorahalla on menty. Eli kela makso opiskelun ja vuokran. Niillä rahoilla olen selvinnyt 5,5 vuotta kotkassa hyvin, ilman mitään lainoja ja koulutus oli ilmaista, niin amiksessa, kuin ammattikorkeakoulussa. Amiksessa kaiken opintomateriaalin kopioi opettajat meille ja amk:ssa opintomateriaali oli netissä, sekä lainailin kirjoja koulun kirjastosta. Ainoat mitä amk:hon jouduin ostaa oli ti-89 laskin ja noin 6 kirjaa ja niistäkin sai verotuksessa rahat takaisin. Hyvin tyytyväinen olen ollut ammattini valintaan jo amiksen jälkeen ja jo amiksen koulutustasollani käteen jäänyt palkkani oli 3000€, nyt amk:n jälkeen se on yli 5000€. Eli ei tuo amiskaan mitään huonoarvoista koulutusta anna, eikä tee ihmistä mitenkään huonommaksi. Toivon että oma lapseni menee amikseen, hankkii sitä kautta ammatin ja tienaa hyvin ja sitten siinä samalla käy amk:n, mitä kautta liksa nousee lisää. Itse saan tällä hetkellä muuten töissä 2 ikälisää, sekä armeijalisän ja jos joudun työttömäksi, niin liitto maksaa palkkani mukaista työttömyyskorvausta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:44"]Vanhempien antama taloudellinen tuki on hyvin tärkeää opiskelijalle. Esim. tuttuni otti lapselleen lainaa pankista lähes satatuhatta euroa, jotta poika pääsi lentäjä-koulutukseen. Lentäjä-koulutus ei takaa kuitenkaan lainkaan vielä varsinaista liikennelentäjän uraa, joka vaiheessa voi vielä karsiutua ja hakijoita on paljon.

Tässä tapauksessa satsaus kannatti ja nyt ovat ylpeitä lentokapteenin vanhempia (olisin minäkin, oma pojassani ei kyllä valitettavasti taida siihen ainesta olla). Käsittääkseni kaikki pilotit suorittavat Suomessa tämän maksullisen koulutuksen eli ei sekään sattumalta tule - tarvitaan vanhempien rahaa ja tukea.

[/quote]

Ei ole ikinä tarvinnut ottaa lainaa opintoihin. Ihan perus opintorahalla+asuntorahalla on menty. Eli kela makso opiskelun ja vuokran. Niillä rahoilla olen selvinnyt 5,5 vuotta kotkassa hyvin, ilman mitään lainoja ja koulutus oli ilmaista, niin amiksessa, kuin ammattikorkeakoulussa. Amiksessa kaiken opintomateriaalin kopioi opettajat meille ja amk:ssa opintomateriaali oli netissä, sekä lainailin kirjoja koulun kirjastosta. Ainoat mitä amk:hon jouduin ostaa oli ti-89 laskin ja noin 6 kirjaa ja niistäkin sai verotuksessa rahat takaisin. Hyvin tyytyväinen olen ollut ammattini valintaan jo amiksen jälkeen ja jo amiksen koulutustasollani käteen jäänyt palkkani oli 3000€, nyt amk:n jälkeen se on yli 5000€. Eli ei tuo amiskaan mitään huonoarvoista koulutusta anna, eikä tee ihmistä mitenkään huonommaksi. Toivon että oma lapseni menee amikseen, hankkii sitä kautta ammatin ja tienaa hyvin ja sitten siinä samalla käy amk:n, mitä kautta liksa nousee lisää. Itse saan tällä hetkellä muuten töissä 2 ikälisää, sekä armeijalisän ja jos joudun työttömäksi, niin liitto maksaa palkkani mukaista työttömyyskorvausta.

Komppaan 47:aa, itse olisin mielummin vaikka kuinka kämäsen terveyskeskuksen lääkäri kuin minkään maailmankuulun huippuravintolan kokki. Ja se on myös totta, että fiksut pärjää aina, mutta suurin osa meistä on keskivertoja ja varmaan myös lapsemme. Eli kumpi on parempi keskiverto kokki vai keksiverto lääkäri ? Niinpä ei taida tarvita vastata.

Lääkiksen pääsykokeet on sen verran iso ajallinen ja taloudellinen satsaus, että vain mega-fiksu pääsee heittämällä sisään. Keskiverto-fiksu tarvitsee paljon uskonvahvistusta ja rahaa vanhemmiltaan, tätä ei aina duunariperheissä tajuta.

Minä kans olisin vaikka terv.keskuksen johtava perselääkäri mielummin kuin Madonnan kaverikokki, vaikka se Madonna varmaan antais säälistä jotain linttaanastuttuja vanhoja kenkiään mulle.

Hienoa, että on ammatiinsa tyytyväisiä kokkeja en ole vain koskaan oikeessa elämässä tavannut. Itse jopa kokkkeja jossain vaiheessa opetin, mutta koin sen touhun aika moraalittomaksi - teki mieli sanoa, että menkää nyt edes tuonne tekniselle puolelle täällä amiksessa, niin palkkaa aletaan maksamaan jo työssäoppimisajoilta + palkat ja työolot on ihan eri luokaa kuin ravintolassa.

Täytyy sanoa, että kyllä minä ainakin akateemisena arvostan sellaisia nuoria ihmisiä, jotka todella haluavat nähdä vaivaa ravintola-alan koulutuksensa eteen ja haaveilevat esim. ravintolakokin työstä. Osahan reissaa pitkin maailmaa maasta toiseen ja työskentelee eri maissa oppiakseen kys. maiden ruokakulttuureista hankkien työkokemusta huippuravintoloista . Ulkomailla on myös useita hyviä ravintola-alan kouluja esim. Ranskassa.

Eipä se raha ole elämässä se tärkein asia niin kauan kuin sillä tulee toimeen ja saa ainakin suurinpiirtein keskiluokkaisen elintason. Jos on hyvin kunnianhimoinen ihminen niin ravintola-alallakin voi kyllä tienata rahaa yrittäjänä ja osalle kokkina työskentely voi olla kutsumus.

Eiköhän se ole tärkeintä, että on itse tyytyväinen työhönsä ja tulotasoonsa. Täytyy sanoa, että useat Brysselissä EU toimissa työskentelevät ovat valittaneet työstään kertoen että he tuntevat sen merkityksettömäksi koska he joskus tuntevat työnsä olevan hyödytöntä ja sanovat että on hirveän vaikeaa vaikuttaa mihinkään (en puhu Suomen edustajista tai ole itse työssä siellä. Satun vain kuitenkin tuntemaan muutaman ihmisen). He ovat maininneet, että voisivat jopa jättää työnsä merkityksellisemmän työn vuoksi ja osa on sen jo tehnytkin siirtyen johonkin muuhun OK-palkattuun työhön.

Joten eipä se suuri palkka aina tuo onnea.

Eiköhän jokaiseen ammattiin voi välillä kyllästyä ja eihän raha kaikkea merkitse. Mutta kuten jo joku aiemmin totes Mersussa on mukavampi itkeä kuin Samarassa.

Esim. 20 vuoden Brysselin uran jälkeen voi kevein sydämin ja paksulla kukkarolla miettiä rauhassa, mitä oikeasti haluaa tehdä - talot, autot yms. on maksettu.

Jos kokeista puhutaan, niin Tomi Björk on hyvä esimerkki menestyneestä kokista. On n. 30-vuotias, omistaa kolme ravintolaa Suomessa ja ymmärtääkseni myös Tukholmassa on hänen ravntolansa? Vaikuttaa elävän hyvää elämää, tekee työtä jota rakastaa, on kaunis vaimo ja lapsi, matkustaa paljon. On myös julkkis, mikä en itse tahtoisi olla, mutta moni nuori haluaa olla julkkis... Mielummin noin kun BB-talon tai muun dipadaan kautta soisin nuorien hakeutuvan julkisuuteen jos sitä haluavat.

Toinen esimerkki on Stefan Richter, joka on hänkin hyvin pitkälle päässyt "vain kokkaamalla", Conan Brienin kaveri joten aika isoissa ympyröissä tuntuu kokki liikkuvan...

Monien huono käsitys kokeista elämäänsä tyytymättöminä ihmisinä voi johtua  siitä, etteivät tunne niitä Oikeita Kokkeja. Kokki on sellainen ammatti että heitä on paljon, jos ajatellaan montako kokkia on keskisuuressa kaupungissa, niin määrä on valtava. Monelle työ on haastavaa perhe-elämän kannalta (illat ja viikonloput töissä) ja kaikki eivät ehkä halua/osaa toteuttaa itseään, jolloin on tuomittu työskentelemään jossain nuhjuisen baarin keittiössä tai vastaavassa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 20:32"]

Elämän realiteetti ei ole kaikille meistä valjennut: hyvä ammattilainen voi saada paljon enemmän palkkaa kuin akateeminen. Sitä paitsi ehtii hankkia monta vuotta kauemmin niin palkkaa kuin eläkettä kuin se, joka ensin opiskelee puolenkymmentä vuotta yliopistossa ennen ensimmäistä koulutustaan vastaavaa työpaikkaa.

[/quote]

Näin itsekin opiskellessani ajattelin, että rahan puolesta olisi kannattanut tehdä se ammattitutkinto. Toisaalta taas tahdoin siistiin sisätyöhön joten sinänsä ajattelin akateemisen opiskelun olevan se oikea ratkaisu.

Opiskelin juurikin humanistista sosiaalipuolen ainetta, täyttä huuhaata monen mielestä. Sivuaineena vastaavia. Onneksi tykkäsin ulkomailla reissaamisesta ja elämisestä sillä opin muutaman hyödyllisen kielen siinä sivussa.

Nyt on kulunut 5 vuotta valmistumisesta, saan vuodessa käteen kolme kertaa enemmän kuin ammattikoulussa opiskellut serkkuni. Ylimääräistä jää kuukaudessa 3700e (olen ulkomailla töissä). Ylipäätään maailma on avoin sillä monet maat ottavat mielellään meitä koulutettuja asumaan ja töihin. Eläkekertymäni on palkan mukainen.

Epäilen että jo 10 vuoden kuluessa valmisutmisesta hyvin pärjänneet akateemiset ovat ottaneet kiinni ne hyvin pärjänneet putkimiehet.

MUTTA: tähän kaikkeen on avaimena se että kulkee ehdottomasti omaa tietään, opiskelee oman mielenkiinnon mukaan (muuten en olisi jaksanutkaan sitä 5 vuotta yliopistossa) – vanhempien pakottamana mikä tahansa ala on pakkopullaa ja sellaisesta henkilöstään tulee parhaimmillaankin oman alansa alisuorittaja.

Peesaan aloittajaa. Tuttavani ylä-asteikäinen tytär piirtelee juurikin näitä särkynyt sydän/heppa/kynttilä/rakastumistuherruksia, jotka eivät oikeasti edes ole lahjakkaasti piirretty. Heillä perheenäiti on aivan varma, että noilla tuherruksilla kannattaa hakeutua sisustussuunnittelijaksi. WTF?