Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa "lapsi saa vapaasti valita ammattinsa" -lätinä, Kuukasiliitteessä
13.01.2014 |
Muuten oli ihan hyvä tuo luokkahaastattelu, mutta lopuksi puhuttiin lasten koulutuksesta. Sievisteltiin että joo, lapsi saa ihan vapaasti valita vaikka parturi-kampaajan ammatin.
Itse duunarin jälkeläisenä ja itsekin duunarina luon tuota ja alkoi todella vituttaa. Ehkä se ns. eliitin jälkeläiselle onkin sama, vaikka alkaisikin tarjoilijaksi tai bussikuskiksi (todellakaan väheksymättä ammatteja sinänsä!), kun perintöä tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa. Meille köyhäperseille lasten uravalinta ei kuitenkaan missään tapauksessa ole noin yhdentekevä!
Ymmärrän kyllä, että lasta ei voi pakottaa, ja jos hän välttämättä haluaa alkaa kuvataiteilijaksi niin sittenpä alkaa. Aion kuitenkin puhua paljon omien lasteni kanssa mitä tietyt ammatilliset valinnat elämässä tarkoittaa. Jos menet silpputöihin minipalkkaisiin töihin, ei ole todellakaan elämä niin herkkua kuin aloilla, joista vähän leveämpi leipä todennäköisesti irtoaa.
Minulle ei todellakaan ole lasten koulutus yhdentekevää, enkä aio lapsiani jättää (kuten minut jätettiin) yksin pähkäilemään alaikäisinä että mikähän mahtaisi kiinnostaa - ihan vastuutonta tuollainen vanhemmilta, kun ei lapsella ole mitään mahdollisuuksia tajuta mitä tuollaiset valinnat loppuelämän kannalta tarkoittavat!
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 19:04"]Jos lapsenne tykkää piirellä heppoja ja aikoo hakeutua peruskoulusta media/taide-alalle, niin pitäkää pliis pitkä puhuttelu. Oikeesti.
[/quote]
Mä olen melkein samma mieltä, mutta sen puhuttelun pitäjän pitäis olla sellainen, joka itse tietää aiheesta ja nyt EN tarkoita sitä kotikylän maisema/potrettimaalaria vaan ihan oikeaa kouluttautunutta taiteilijaa.
Taiteesta ja taiteilijan ammatista on kaikilla mielipiteitä, mutta harvassa on ne, jotka aiheesta jotain ymmärtää.
[/quote]
Ekan sivun taiteilijanplanttu jatkaa:
Tosiaan, olen samaa mieltä että "piirtäminen on ihan kivaa" mentaliteetti ei välttämättä alalle riitä. Kerron omia kokemuksiani:
Pääsykokeet ovat yleensä kaksiosaisia, joista haet ennakkotehtävillä itse pääsykokeisiin. Kaupungista riippuen karsinta on karu, ja esim. erittäin taitava piirros vaikkapa Johnny Deppistä ei riitä jatkoon. Pointti on siinä, millä erottuu muista. Itse kävin ennen varsinaista taidekoulutusta kursseja, vuoden kestävän opiston sekä opiskelin erittäin paljon omaehtoisesti. Jotkut hakijat ovat käyneet taidelukiota, jotkut ovat kasvaneet taiteen keskellä. Toisin sanoen: useat taideopiskelijat ovat tehneet melkoista omaehtoista opiskelua jo ENNEN koulua.
Itse koulussa taas huomaa pian, kuinka tärkeää on ajanhallinta. Kukaan ei hae kouluun aamulla. Välttämättä ei edes ole tarkkaa klo 8.00 - 16.00 -opiskeluaikaa, pääasia että kritiikissä on esittää töitä. On osattava mitoittaa ajankäyttönsä, että saa tuloksia aikaan vaikkapa parin viikon sisällä, ja se voi tarkoittaa myös iltaisin työskentelyä.
Ja sitten kritiikki. Kritiikkiä saa, sitä saa säännöllisesti ja se ei aina ole mukavaa. Oma persoona on kovilla, kun taidetta usein tuotetaan "suoraan sydämestä". Kestääkö sen, jos saa murskakritiikin?
Työllistyminen. Taide ei välttämättä tule (koskaan?) olemaan se ainoa ammatti, vaan joutuu tekemään sivutöitä (esim. kurssit kansalaisopistolla). Itse taiteelliseen työhön kuuluu itse maalaamisen lisäksi myyntityö: näyttelypaikat maksavat, ja ne maksavat paljon. Apurahoja voi ja kannattaa hakea, mutta ei ole kiveen kirjoitettua että sellaista saisi. Maksaa hunajaa että edes saat teoksia nähtäville, ja sitten kun pitäisi vielä myydäkin niitä... Ja itse tekeminen rajoittuu: koulussa niitä tekee 24/7, valmistuttua se tekeminen ajoittuu ajalle, kun ei ole niissä toisissa töissä.
*
Ja miksi kaiken tuon jälkeen minä hakeuduin alalle?
Se palo taiteeseen. Jo pelkästään nähdä omien kättensä jälki, sykähtyä siitä ja tuntea, kun joku muu sykähtyy siitä, antaa syyn jatkaa eteenpäin. Nähdä maailman johtavimmat taiteilijat ja unelmoida (ja tehdä sen eteen jotakin), että jonakin päivänä olisi yksi heistä.
Voi olla, että elämäni tästä eteenpäin on kituuttavaa taidetta ja pätkätöitä, mutta mitä se olisi turvallisella alalla? Olen nähnyt toisenlaisen kirjon: turvallisuuden sijasta rahat ovat olleet hyvin tiukilla, on ollut pitkäaikaistyöttömyyttä, pätkätöitä, työuupumusta... Olemme eläneet hyvin vaikeita aikoja siihen nähden, että alojen piti olla "turvallisia". Ehkä siksi vanhempani kannustavatkin minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli jotenkin ahdistunut olo, kun luin aloituksen. On ihan oikein ja paikallaan, että kotona keskustellaan nuorten kanssa eri koulutusvaihtoehdoista ja ammateista, mutta jos se tehdään kovin asenteellisesti ja laimaavasti, niin se on huolestuttavaa. On myös tärkeää, että lopullisen valinnan tekee nuori itse eikä vanhemmat.
Minua yritettiin nuorena tunkea sairaanhoito-oppiin, mutta itseni sen verran hyvin tuntevana tiesin, etten sovellu alalle enkä siis sinne pyrkinytkään. Arvostan hoitajien työtä suuresti, mutta kaikille ala ei vain sovi.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:35"]
Tuli jotenkin ahdistunut olo, kun luin aloituksen. On ihan oikein ja paikallaan, että kotona keskustellaan nuorten kanssa eri koulutusvaihtoehdoista ja ammateista, mutta jos se tehdään kovin asenteellisesti ja laimaavasti, niin se on huolestuttavaa. On myös tärkeää, että lopullisen valinnan tekee nuori itse eikä vanhemmat.
Minua yritettiin nuorena tunkea sairaanhoito-oppiin, mutta itseni sen verran hyvin tuntevana tiesin, etten sovellu alalle enkä siis sinne pyrkinytkään. Arvostan hoitajien työtä suuresti, mutta kaikille ala ei vain sovi.
[/quote]
Sen verran asenteellisesti ja leimaavasti kyllä puhun ja ihan tarkoituksella, etteivät omat lapseni suin surminkaan menisi amikseen. Mä menin enkä voi sanoa, että se olisi ollut hyvä päätös. Haluan omille lapsilleni parempaa. Mikä siinä on niin väärin jos haluan, että lapseni pääsevät elämässään enemmän eteenpäin kuin minä?! Niin moni täällä tuntuu haukkuvan minun tavoin ajattelevia äitejä.
Kyllä siellä sosiaalitoimistossa ja perheneuvolassa on sentään lämmin, eikä työn tekeminen ole ilmoista kiinni. Sosiaalityöntekijän ammatti on perinteinen sivistysammatti, asia, jolla on monille sosiaalialan ihmisille itseseisarvo.
80: ei ole paha asia toivoa parempaa lapselle. Ymmärrän huolenkin, ja tietynasteinen asenteellisuus on vain inhimillistä. Mutta lasta ei voi valjastaa menestymään jatkeeksi äidin tai isän menestymiselle, tai vaihtoehtoisesti olemaan se menestynyt, kun äiti ja isä ei ollut. Se on lapselle liian suuri taakka.
On hyvä ohjata ja tukea, mutta ei voi pakottaa lasta kulkemaan tiettyä reittiä. Sinä näytät oven, lapsi kulkee sitä pitkin. Ja vaikka et jotakin ovea haluaisi näyttää, lapsi voi löytää sen itse ja mennä sen reitin siitäkin huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuen ja kannustan lapsiani opiskelemaan mutta kuinka kukaan voi nuorta aikuista tiettyyn kouluun pakottaa, itse valinta on tehtävä:). Suomessa opiskelijan asema on vaan niin surkea, että jos asuu kotona niin vanhempien tulojen takia opintotukea ei monikaan saa. Jopa 20v yliopisto-opiskelija saa vain reilun 100€. Työttömänäkin nuori saisi enemmän. Siinä voi olla pienituloisten vaikea kannustaa kouluun jos ei heidän ole vara tukea opiskelua.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 12:50"]
80: ei ole paha asia toivoa parempaa lapselle. Ymmärrän huolenkin, ja tietynasteinen asenteellisuus on vain inhimillistä. Mutta lasta ei voi valjastaa menestymään jatkeeksi äidin tai isän menestymiselle, tai vaihtoehtoisesti olemaan se menestynyt, kun äiti ja isä ei ollut. Se on lapselle liian suuri taakka.
On hyvä ohjata ja tukea, mutta ei voi pakottaa lasta kulkemaan tiettyä reittiä. Sinä näytät oven, lapsi kulkee sitä pitkin. Ja vaikka et jotakin ovea haluaisi näyttää, lapsi voi löytää sen itse ja mennä sen reitin siitäkin huolimatta.
[/quote]Huoh. En minä heitä menestymään vaadi itseni takia vaan sen takia, että elämässä pärjää paremmin jos on opiskellut enemmän. Jos jollakin lapsistani olisi ollut joku selkeä ammatillinen visio olisin hänen luultavasti amikseen antanut mennä mutta kun näin ei ole ollut, lukio on paras valinta.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:18"]
En ole kovin vakuuttunut siitä, että amiksella olisi kovin helppoa yliopistossa. Lukiossa kuitenkin oppii ihan eri tavalla kieliä, yleissivistystä ja saa ehkä jonkinlaista lukurutiiniakin.
[/quote]
En huomannut mitään ongelmaa omalla kohdallani, mutta "lukurutiinia" olin kyllä hankkinut lukemalla jo 2. luokalla koko pienen kyläkoulun kaikki lapsille sallitut kirjat.
Lukiota en ole käynyt päivääkään, maisteriksi valmistuin kohtuullisen vaivattomasti ja nyt pohdin jatkotutkinnon suorittamista. Ihan kaikki yliopiston tiedekunnat ja niissä opiskelu ei suinkaan perustu lukion oppimäärään.
Kunnan töiden pysyvyydestäkään en menisi enää takuuseen. Oletteko kuulleet siitä kuuluisasta kuntauudistuksesta, käytännössä kuntien yhdistämisestä, joka on ollut jo vuosia vireillä?