Vituttaa "lapsi saa vapaasti valita ammattinsa" -lätinä, Kuukasiliitteessä

Oletteko ihan vakavissanne sitä mieltä, että hyvä = korkea koulutus takaa hyvän työpaikan ja palkan, ja sillä ihminen tulee onnelliseksi?

Ei hyvää päivää, tulkaapa katsomaan todellisuutta vaikka kunnanvirastolle! Ehkä näette siellä luusereita, jotka vaan vetelehtivät työpaikalla päivästä toiseen, mutta ehkä näette siellä lähes viimeiseen pisteeseen uupuneita. He ovat juuri niitä, joilla on korkea koulutus, hyvä palkka mutta myös vastuuta enemmän kuin valtaa.

Moni ruokalatyöntekijä elää paljon mukavampaa ja helpompaa elämää, vaikka palkka hädin tuskin riittää kaikkeen välttämättömään. Itse asiassa moni amiskansalainen elää parempaa elämää kuin hänen kouluttautunut, parempipalkkainen esimiehensä.

Mistäkö tiedän? Tässä perheessä on ehditty kokeilla kumpaakin. Omien kokemusten perusteella en todellakaan suosittele lapsilleni korkeakoulututkintoa, jos vaihtoehtona on hyvin työllistävä amistutkinto.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:26"]

Täh! Meilläpäin koulu painostaa lapsia hakemaan kouluihin mihin ammatinvalintaneuvojat suosittelevat. Painostus on todella kovaa 

[/quote]

Näin koulut toimivat muuallakin ja painostus on kova oman kunnan lukioon. Näin siinäkin tapauksessa, että parempi vaihtoehto olisi vaikka amiksen kautta yliopistoon, jos ylioppilaskirjoitusten pakolliset aineet takkuavat jo peruskoulussa.

Sillä tavoitellaan oman kunnan koulujen säilymistä ja valtionapujen saamista kuntaan.

Ketjuun vastanneet taitavat olla nelikymppisiä, jotka olettavat että nykylapsilla on edessä sama putki kuin itsellä tietystä koulusta tiettyyn työpaikkaan ja tietty tulotaso. Todennäköisempää on että joutuu jatko- ja uudelleenkouluttautumaan työllistyäkseen. Tai joutuu perustamaan yrityksen, jonka kautta myy työtään. Tulotaso ei myöskään ole mikään onnellisen elämän mittari

Ketjuun vastanneet taitavat olla nelikymppisiä, jotka olettavat että nykylapsilla on edessä sama putki kuin itsellä tietystä koulusta tiettyyn työpaikkaan ja tietty tulotaso. Todennäköisempää on että joutuu jatko- ja uudelleenkouluttautumaan työllistyäkseen. Tai joutuu perustamaan yrityksen, jonka kautta myy työtään. Tulotaso ei myöskään ole mikään onnellisen elämän mittari

Ketjuun vastanneet taitavat olla nelikymppisiä, jotka olettavat että nykylapsilla on edessä sama putki kuin itsellä tietystä koulusta tiettyyn työpaikkaan ja tietty tulotaso. Todennäköisempää on että joutuu jatko- ja uudelleenkouluttautumaan työllistyäkseen. Tai joutuu perustamaan yrityksen, jonka kautta myy työtään. Tulotaso ei myöskään ole mikään onnellisen elämän mittari

Komppaan aloittajaa. Olen ihan samaa mieltä, että nuorta täytyy opiskeluvaloinnoissa neuvoa. Meillä lapset käyvät lukion ja jatkavat sitten vähintään ammattikorkeakouluun. Kannustan kyllä yliopistoon mutta amk:kin riittää.

Toivon että minulle olisi kotona sanottu ettei lukioon eikä yliopistoon kannata mennä. Tai että olisi edes kerrottu että se tarkoittaa ensin pitkää opiskelijan tuilla kituutusta ja sen jälkeen nälkäpalkalla yliarvostetun tohtorinlärsän hankkimista, jonka jälkeen on ylikoulutettu mutta alipalkattu.

Lukioon meidän perheessä oli pakko mennä, koska äiti eikä isä ollut mennyt ja koska mitä korkeampi koulutus sitä turvatumpi elämä. Lukion jälkeen sai tehdä mitä halusi, periaatteessa. Painostus yliopistoon oli silti kova.

Oma vikani kun en kapinoinut ja uskoin vanhempien sepustukset siitä miten koulutus takaa työnsaannin, hyvän taloudellisen tilanteen ja lässynlässynlää. Ehkä silloin joskus, kun ylioppilaitakin teititeltiin ja valkea lakki oli kova juttu.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:09"]

Komppaan aloittajaa. Olen ihan samaa mieltä, että nuorta täytyy opiskeluvaloinnoissa neuvoa. Meillä lapset käyvät lukion ja jatkavat sitten vähintään ammattikorkeakouluun. Kannustan kyllä yliopistoon mutta amk:kin riittää.

[/quote]

Olen työssä ammatinvalintapsykologina. Omia lapsiani en aio painostaa mihinkään suuntaan. Saavat valita amiksen tai lukion ja sen jälkeen mitä haluavat. Tulevaisuutta on nimittäin nyt todella vaikea ennustaa. Julkinen sektori jarruttaa niin voimakkaasti, että julkiset virat vähenevät radikaalisti. Kauppa on murroksessa nettikaupan myötä, robotit tulevat korvaamaan monta työntekijää. Sosiaali- ja terveysala näyttää varmimmalta, mutta kaikilla ei ole kiinnostusta sinne. Annan todellakin lasten valita itse. Voin auttaa heitä kartoittamaan ja pohtimaan eri vaihtoehtoja, mutten aio painostaa mihinkään edes rivien välistä. En halua että lapseni syyttävät minua myöhemmin siitä, että painostin heitä valintaan, joka ei työllistäkään. Näin toimin asiakkaidenkin kanssa. Jokaisen pitää saada valita itse, edes lukioon ei saa ketään painostaa!

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:09"]

Komppaan aloittajaa. Olen ihan samaa mieltä, että nuorta täytyy opiskeluvaloinnoissa neuvoa. Meillä lapset käyvät lukion ja jatkavat sitten vähintään ammattikorkeakouluun. Kannustan kyllä yliopistoon mutta amk:kin riittää.

[/quote]

Olen työssä ammatinvalintapsykologina. Omia lapsiani en aio painostaa mihinkään suuntaan. Saavat valita amiksen tai lukion ja sen jälkeen mitä haluavat. Tulevaisuutta on nimittäin nyt todella vaikea ennustaa. Julkinen sektori jarruttaa niin voimakkaasti, että julkiset virat vähenevät radikaalisti. Kauppa on murroksessa nettikaupan myötä, robotit tulevat korvaamaan monta työntekijää. Sosiaali- ja terveysala näyttää varmimmalta, mutta kaikilla ei ole kiinnostusta sinne. Annan todellakin lasten valita itse. Voin auttaa heitä kartoittamaan ja pohtimaan eri vaihtoehtoja, mutten aio painostaa mihinkään edes rivien välistä. En halua että lapseni syyttävät minua myöhemmin siitä, että painostin heitä valintaan, joka ei työllistäkään. Näin toimin asiakkaidenkin kanssa. Jokaisen pitää saada valita itse, edes lukioon ei saa ketään painostaa!

[/quote]

Mä en anna. En todellakaan! Minun velvollisuuteni vanhempana on auttaa lasta noin vaikeassa valinnassa. Lapsella ei nääs ole senkään vertaa tietämystä kuin minulla. Lukion voi aina käydä vaikka ryhtyisi sitten siivoojaksi. Lukion aikana ehtii vielä rauhassa opiskella ja miettiä ja kasvaa, että on edes jonkinlaiset mahdollisuudet tietää mitä oikeastaan haluaa ja mihin suuntaan on eniten taitoja ja kiinnostusta.

Itse menin peruskoulun jälkeen amikseen enkä mitään ole niin katunut kuin sitä etten kuitenkin yrittänyt lukioon ja sen myötä sitten parempiin opintoihin ja työpaikkoihin. Olen aikuisen perheellisenä yrittänyt opiskella uutta ammattia mutta en mä enää jaksa. Nuorena se on vitsa väännettävä. Jos lapseni ovat yhtään minuun tulleet niin siksi katson, että heidän on opiskeltava heti nuorena niin pitkälle kuin mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 08:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 21:26"]

Täh! Meilläpäin koulu painostaa lapsia hakemaan kouluihin mihin ammatinvalintaneuvojat suosittelevat. Painostus on todella kovaa 

[/quote]

Näin koulut toimivat muuallakin ja painostus on kova oman kunnan lukioon. Näin siinäkin tapauksessa, että parempi vaihtoehto olisi vaikka amiksen kautta yliopistoon, jos ylioppilaskirjoitusten pakolliset aineet takkuavat jo peruskoulussa.

Sillä tavoitellaan oman kunnan koulujen säilymistä ja valtionapujen saamista kuntaan.

[/quote]

Synnytyssairaalasta kaikki alkoi. Kun neuvolaan kertoi mihin sairaalan oli menossa synnyttämään niin hetken kuluttua kunnan puolesta tulivat ylipuhumaan että pitää mennä toiseen sairaalaan joka oli lopettamisuhan alla. Tota sai niin pitkään kuulla kunnes myöntyi. Kuitenkin menin siihen toiseen mihin olin päättänyt mennä. Leikkikoulu oli vapaavalintainen mutta auta armias toi esikoulu haku. Siinä oli aivan helevetinmoinen se painostus jälleen. Nimittäin koulu määräytyi sen mukaan missä oli esikoulu. Painostus loppui kun kerroin että vaihdamme kieliryhmää kokonaan jos ei saada itse päättää, jonka jälkeen saimme mennä sinne mistä olimme jo saaneetkin sen paikan (ihan vierestä ja toinen oli 20 km päässä). Siinä oli pieni kyläkoulu joka halusi meitä sinne ja pisti todella kovaa hanttiin. Noista pikku kyläkouluista olen kuullut niin paljon huonoa. Jättävät luokalle silloin kun ei tule tarpeeksi uusia oppilaita ja saattavat kyykyttää lapsia jotka eivät ole omasta kylästä. Nyt on kuulemma ylä-asteen yhdeksäsluokkalaisilla samanlainen meno jälleen. Vapaasti ei saada valita vaan neuvoojat katsovat mikä heidän mielestä olisi hyvä idea ja syöttävät painostaen niitä ideoita. Niihin kouluihin mihin ei riitä oppilaita niin niihin yritetään väkisin saada. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:09"]

Komppaan aloittajaa. Olen ihan samaa mieltä, että nuorta täytyy opiskeluvaloinnoissa neuvoa. Meillä lapset käyvät lukion ja jatkavat sitten vähintään ammattikorkeakouluun. Kannustan kyllä yliopistoon mutta amk:kin riittää.

[/quote]

Olen työssä ammatinvalintapsykologina. Omia lapsiani en aio painostaa mihinkään suuntaan. Saavat valita amiksen tai lukion ja sen jälkeen mitä haluavat. Tulevaisuutta on nimittäin nyt todella vaikea ennustaa. Julkinen sektori jarruttaa niin voimakkaasti, että julkiset virat vähenevät radikaalisti. Kauppa on murroksessa nettikaupan myötä, robotit tulevat korvaamaan monta työntekijää. Sosiaali- ja terveysala näyttää varmimmalta, mutta kaikilla ei ole kiinnostusta sinne. Annan todellakin lasten valita itse. Voin auttaa heitä kartoittamaan ja pohtimaan eri vaihtoehtoja, mutten aio painostaa mihinkään edes rivien välistä. En halua että lapseni syyttävät minua myöhemmin siitä, että painostin heitä valintaan, joka ei työllistäkään. Näin toimin asiakkaidenkin kanssa. Jokaisen pitää saada valita itse, edes lukioon ei saa ketään painostaa!

[/quote]

Mä en anna. En todellakaan! Minun velvollisuuteni vanhempana on auttaa lasta noin vaikeassa valinnassa. Lapsella ei nääs ole senkään vertaa tietämystä kuin minulla. Lukion voi aina käydä vaikka ryhtyisi sitten siivoojaksi. Lukion aikana ehtii vielä rauhassa opiskella ja miettiä ja kasvaa, että on edes jonkinlaiset mahdollisuudet tietää mitä oikeastaan haluaa ja mihin suuntaan on eniten taitoja ja kiinnostusta.

Itse menin peruskoulun jälkeen amikseen enkä mitään ole niin katunut kuin sitä etten kuitenkin yrittänyt lukioon ja sen myötä sitten parempiin opintoihin ja työpaikkoihin. Olen aikuisen perheellisenä yrittänyt opiskella uutta ammattia mutta en mä enää jaksa. Nuorena se on vitsa väännettävä. Jos lapseni ovat yhtään minuun tulleet niin siksi katson, että heidän on opiskeltava heti nuorena niin pitkälle kuin mahdollista.

[/quote]

Nykyään pääsee ammattitutkinnollakin yliopistoon ja AMK:iin. Ja jos huonosti käy, eikä syystä tai toisesta pystykään opiskelemaan pidemmälle, niin yotutkinnolla ei tee yhtään mitään kun taas ammattitutkinnolla saa työpaikan.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:09"]

Komppaan aloittajaa. Olen ihan samaa mieltä, että nuorta täytyy opiskeluvaloinnoissa neuvoa. Meillä lapset käyvät lukion ja jatkavat sitten vähintään ammattikorkeakouluun. Kannustan kyllä yliopistoon mutta amk:kin riittää.

[/quote]

Olen työssä ammatinvalintapsykologina. Omia lapsiani en aio painostaa mihinkään suuntaan. Saavat valita amiksen tai lukion ja sen jälkeen mitä haluavat. Tulevaisuutta on nimittäin nyt todella vaikea ennustaa. Julkinen sektori jarruttaa niin voimakkaasti, että julkiset virat vähenevät radikaalisti. Kauppa on murroksessa nettikaupan myötä, robotit tulevat korvaamaan monta työntekijää. Sosiaali- ja terveysala näyttää varmimmalta, mutta kaikilla ei ole kiinnostusta sinne. Annan todellakin lasten valita itse. Voin auttaa heitä kartoittamaan ja pohtimaan eri vaihtoehtoja, mutten aio painostaa mihinkään edes rivien välistä. En halua että lapseni syyttävät minua myöhemmin siitä, että painostin heitä valintaan, joka ei työllistäkään. Näin toimin asiakkaidenkin kanssa. Jokaisen pitää saada valita itse, edes lukioon ei saa ketään painostaa!

[/quote]

Mä en anna. En todellakaan! Minun velvollisuuteni vanhempana on auttaa lasta noin vaikeassa valinnassa. Lapsella ei nääs ole senkään vertaa tietämystä kuin minulla. Lukion voi aina käydä vaikka ryhtyisi sitten siivoojaksi. Lukion aikana ehtii vielä rauhassa opiskella ja miettiä ja kasvaa, että on edes jonkinlaiset mahdollisuudet tietää mitä oikeastaan haluaa ja mihin suuntaan on eniten taitoja ja kiinnostusta.

Itse menin peruskoulun jälkeen amikseen enkä mitään ole niin katunut kuin sitä etten kuitenkin yrittänyt lukioon ja sen myötä sitten parempiin opintoihin ja työpaikkoihin. Olen aikuisen perheellisenä yrittänyt opiskella uutta ammattia mutta en mä enää jaksa. Nuorena se on vitsa väännettävä. Jos lapseni ovat yhtään minuun tulleet niin siksi katson, että heidän on opiskeltava heti nuorena niin pitkälle kuin mahdollista.

[/quote]

Nykyään pääsee ammattitutkinnollakin yliopistoon ja AMK:iin. Ja jos huonosti käy, eikä syystä tai toisesta pystykään opiskelemaan pidemmälle, niin yotutkinnolla ei tee yhtään mitään kun taas ammattitutkinnolla saa työpaikan.

[/quote]Tiedän mutta lukion aikana ehtii vielä miettiä ammattivalintaansa. Ei 15-16 vuotiaana vielä tiedä mitä haluaa kuitenkaan. Kun lukion suorittaa tarpeeksi hyvin ei käy niin huonosti, ettei pääsisi mihinkään. Moni innostuu lukemaan vasta vanhempana eikä sitä voi tietää etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 08:22"]

Ketjuun vastanneet taitavat olla nelikymppisiä, jotka olettavat että nykylapsilla on edessä sama putki kuin itsellä tietystä koulusta tiettyyn työpaikkaan ja tietty tulotaso. Todennäköisempää on että joutuu jatko- ja uudelleenkouluttautumaan työllistyäkseen. Tai joutuu perustamaan yrityksen, jonka kautta myy työtään. Tulotaso ei myöskään ole mikään onnellisen elämän mittari

[/quote]

Väärin arvattu. MInä olen se, joka on kokeillut sekä amis- että akateemista ammattia, ja sallin lapsilleni heidän omat valintansa.

Olen vaihtanut ammattia ja olen kovin ihmeissäni siitä, että näin harvat tietävät, että ammattikoulututkinnon suorittanut voi hakea ja myös päästä yliopistoon. Ja mikä tärkeintä, myös valmistua.

Minusta on aivan hyvä reitti se, että hankkii ensin ammatin ylioppilaslakin sijasta, jos ei ole aivan varma mitä haluaa yliopistossa opiskella. Valmistumisen jälkeen voi tehdä palkkatyötä alkuperäisessä ammatissa, ja valmistautua pääsykokeisiin monellakin eri tavalla.

Sillä vältetään sekin, että ei jo nuorena päädy ylikoulutetuksi työttömäksi jollakin 'auringonlaskun alalla'.

Vanhat ja viisaatkaan eivät voi tietää, mitkä ovat hyväpalkkaisia ja työllistäviä ammatteja parinkymmenen vuoden kuluttua.

Luin ensimmäisen sivun, siis 26 ekaa vastausta ja kaikissa niissä tunnuttiin yksioikoisesti yhdistettävän työ vain rahaan. Elämänlaadusta kukaan ei puhu mitään. Kuvataiteilijana tai kirjailijana, lahjakkaanakin, ei todellakaan vaurastu. Elämä voi silti olla antoisampaa, seikkailukkaampaa, haastavampaa ja palkitsevampaa kuin vakaissa, hyväpalkkaisissa "asiantuntijatehtävissä".

Sekin on mielestäni arvo, joka kannattaa ottaa huomioon kun puhuu lapsensa kanssa hänen tulevaisuudestaan.  

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 08:22"]

Ketjuun vastanneet taitavat olla nelikymppisiä, jotka olettavat että nykylapsilla on edessä sama putki kuin itsellä tietystä koulusta tiettyyn työpaikkaan ja tietty tulotaso. Todennäköisempää on että joutuu jatko- ja uudelleenkouluttautumaan työllistyäkseen. Tai joutuu perustamaan yrityksen, jonka kautta myy työtään. Tulotaso ei myöskään ole mikään onnellisen elämän mittari

[/quote]

Väärin arvattu. MInä olen se, joka on kokeillut sekä amis- että akateemista ammattia, ja sallin lapsilleni heidän omat valintansa.

Olen vaihtanut ammattia ja olen kovin ihmeissäni siitä, että näin harvat tietävät, että ammattikoulututkinnon suorittanut voi hakea ja myös päästä yliopistoon. Ja mikä tärkeintä, myös valmistua.

Minusta on aivan hyvä reitti se, että hankkii ensin ammatin ylioppilaslakin sijasta, jos ei ole aivan varma mitä haluaa yliopistossa opiskella. Valmistumisen jälkeen voi tehdä palkkatyötä alkuperäisessä ammatissa, ja valmistautua pääsykokeisiin monellakin eri tavalla.

Sillä vältetään sekin, että ei jo nuorena päädy ylikoulutetuksi työttömäksi jollakin 'auringonlaskun alalla'.

Vanhat ja viisaatkaan eivät voi tietää, mitkä ovat hyväpalkkaisia ja työllistäviä ammatteja parinkymmenen vuoden kuluttua.

[/quote]

En ole kovin vakuuttunut siitä, että amiksella olisi kovin helppoa yliopistossa. Lukiossa kuitenkin oppii ihan eri tavalla kieliä, yleissivistystä ja saa ehkä jonkinlaista lukurutiiniakin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 19:04"]Jos lapsenne tykkää piirellä heppoja ja aikoo hakeutua peruskoulusta media/taide-alalle, niin pitäkää pliis pitkä puhuttelu. Oikeesti. 

[/quote]

Mä olen melkein samma mieltä, mutta sen puhuttelun pitäjän pitäis olla sellainen, joka itse tietää aiheesta ja nyt EN tarkoita sitä kotikylän maisema/potrettimaalaria vaan ihan oikeaa kouluttautunutta taiteilijaa.

Taiteesta ja taiteilijan ammatista on kaikilla mielipiteitä, mutta harvassa on ne, jotka aiheesta jotain ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 02:23"]

Nyt on kulunut 5 vuotta valmistumisesta, saan vuodessa käteen kolme kertaa enemmän kuin ammattikoulussa opiskellut serkkuni. Ylimääräistä jää kuukaudessa 3700e (olen ulkomailla töissä).

tähän kaikkeen on avaimena se että kulkee ehdottomasti omaa tietään, opiskelee oman mielenkiinnon mukaan (muuten en olisi jaksanutkaan sitä 5 vuotta yliopistossa)

[/quote]

Kuulostat provolta. Jos et ole, niin enpä välittäisi työskennellä ihmisen kanssa, jolle viiden vuoden opiskelut ovat olleet noin vaikeaa aikaa. Olet ilmeisesti nopeasti kyllästyvä ADHD-tyyppi.

Ihme mantra tämäkin. Miksi pitäisi kouluttautua monelle alalle? Jos menee vaikka kunnalle töihin on erittäin epätodennäköistä, ettei voi samasta hommasta jäädä eläkkeelle 40 vuoden kuluttua. Minusta on masentavan kertakäyttöinen ajatus, että jatkuva muutos olisi jotain kasvua tai kehitystä. Ikään kuin sanoisi, että kaikki muutos on hyvästä. Eihän se ole.

Sori, OT.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 18:07"]

En tajua miksi lapsi ei saisi itse valita sitä alaa joka omimmalta tuntuu, nykyajan ihminen joutuu kuitenkin muutaman kerran elämänsä aikana takaisin koulunpenkille, ei oppi ojaan kaada.

Pääasia että jotain töitä saa että saisi itsensä elätettyä, se ei nykyaikana ole mikään selviö vaikka opiskelisi mitä alaa, maailman muuttuu koko ajan nopeammin.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 11:58"]

Ihme mantra tämäkin. Miksi pitäisi kouluttautua monelle alalle? Jos menee vaikka kunnalle töihin on erittäin epätodennäköistä, ettei voi samasta hommasta jäädä eläkkeelle 40 vuoden kuluttua. Minusta on masentavan kertakäyttöinen ajatus, että jatkuva muutos olisi jotain kasvua tai kehitystä. Ikään kuin sanoisi, että kaikki muutos on hyvästä. Eihän se ole.

Sori, OT.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 18:07"]

En tajua miksi lapsi ei saisi itse valita sitä alaa joka omimmalta tuntuu, nykyajan ihminen joutuu kuitenkin muutaman kerran elämänsä aikana takaisin koulunpenkille, ei oppi ojaan kaada.

Pääasia että jotain töitä saa että saisi itsensä elätettyä, se ei nykyaikana ole mikään selviö vaikka opiskelisi mitä alaa, maailman muuttuu koko ajan nopeammin.

[/quote]

[/quote]

Ei ole kunnalla ihan tuollaista nykyisin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 17:45"]

Muuten oli ihan hyvä tuo luokkahaastattelu, mutta lopuksi puhuttiin lasten koulutuksesta. Sievisteltiin että joo, lapsi saa ihan vapaasti valita vaikka parturi-kampaajan ammatin.

Itse duunarin jälkeläisenä ja itsekin duunarina luon tuota ja alkoi todella vituttaa. Ehkä se ns. eliitin jälkeläiselle onkin sama, vaikka alkaisikin tarjoilijaksi tai bussikuskiksi (todellakaan väheksymättä ammatteja sinänsä!), kun perintöä tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa. Meille köyhäperseille lasten uravalinta ei kuitenkaan missään tapauksessa ole noin yhdentekevä!

Ymmärrän kyllä, että lasta ei voi pakottaa, ja jos hän välttämättä haluaa alkaa kuvataiteilijaksi niin sittenpä alkaa. Aion kuitenkin puhua paljon omien lasteni kanssa mitä tietyt ammatilliset valinnat elämässä tarkoittaa. Jos menet silpputöihin minipalkkaisiin töihin, ei ole todellakaan elämä niin herkkua kuin aloilla, joista vähän leveämpi leipä todennäköisesti irtoaa. 

Minulle ei todellakaan ole lasten koulutus yhdentekevää, enkä aio lapsiani jättää (kuten minut jätettiin) yksin pähkäilemään alaikäisinä että mikähän mahtaisi kiinnostaa - ihan vastuutonta tuollainen vanhemmilta, kun ei lapsella ole mitään mahdollisuuksia tajuta mitä tuollaiset valinnat loppuelämän kannalta tarkoittavat!

[/quote]

Hyvä kirjoitus! Olen tismalleen samaa mieltä!