Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viisivuotiaan pitää osata tervehtiä ja kiittää!
13.01.2014 |
Olipa nolo vierailu eilen. Perheen viisivuotias lapsi ei osannut tervehtiä meitä kun menimme kylään, ei kiittänyt, ei sanonut heihei. Vanhempansa käskivät moneen kertaan, mutta vaikka lapsi ei totellut, antoivat vaan olla. Nolo lellipentu!
Kommentit (82)
"Mielestäni terve viisivuotias, joka ei osaa tervehtiä tai kiittää on kaltoinkohdeltu. Vanhemmilla on ollut kolme-neljä vuotta aikaa antaa lapselleen tuo taito, mutta jostain syystä (laiskuuttaan? piittaamattomuuttaan? mistälie syystä.) he ovat päättäneet sen lapselta riistää.
Se on rakkaudetonta."
Ja höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuulen ulkomailla jo kaukaa räyhäävän ja mökäävän pienen lapsen ääntä, niin korttelin takaa tulee joko:
1- muslimiperheen lapsi
2 - suomalaisperheen lapsi
Tämä on koettu niin monta kertaa että ette uskokaan! :DDD
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:26"]
"Mielestäni terve viisivuotias, joka ei osaa tervehtiä tai kiittää on kaltoinkohdeltu. Vanhemmilla on ollut kolme-neljä vuotta aikaa antaa lapselleen tuo taito, mutta jostain syystä (laiskuuttaan? piittaamattomuuttaan? mistälie syystä.) he ovat päättäneet sen lapselta riistää.
Se on rakkaudetonta."
Ja höpö höpö.
[/quote]
Noh, sinun mielipiteesi on toinen ja se sinulle sallittakoon.
Jos todella pidät rakkautena sitä, että syyttä suotta riistää lapseltaan jotain mikä on lapselle hyväksi ja jota lapsi tulee loppuikänsä tarvitsemaan, niin mielipiteemme eivät tämän asian tiimoilta voi koskaan kohdata.
On hyvä erottaa pari asiaa toisistaan: ujous ja kasvattamattomuus esimerkiksi. Ei ujo lapsi ole aina huonosti kasvatettu, vaan aristelee vieraita ihmisiä, varsinkin jos näiden käytös on selvästi erilaista kuin se, mihin lapsi on tottunut. Kovin äänekäs ja ronski käytös saattaa pelottaa vähemmänkin ujoa lasta.
Jos lapsi ei oma-aloitteisesti tule tervehtimään vierasta, niin eikö vieras voisi olla se aloitteellinen ja mennä lapsen luo ja ojentaa kätensä ja tervehtiä ihan rauhallisesti mitenkään numeroa tekemättä. Turha kehuminen ja sanominen sen jälkeen, että hyvinhän se meni ja tai että katsos, osasithan sinä tuntuvat monesti lapsen korvissa juuri siltä, mitä ne monesti ovatkin: vinoilulta (rumempikin sana on!), ja sitähän se usein onkin. Ja lapsi mykistyy varmasti. Kyllä hän tietää, mitä pitäisi tehdä tai sanoa, mutta jokin vain lukitsee lapsen mielen ja kielen. Onko se sitten ujous? Ehkä.
Jos vanhemmat tai vieraat haluavat tehdä lapselle karhunpalveluksen, niin he alkavat selitellä ja päivitellä, miten lapsi on niin ujo ja miksi se nyt ei sano sitä tai tätä. Vähemmästäkin lapsi ahdistuu ja mykistyy. Nolaus ja häpäisy ovat kauheita "kasvatustapoja". En edes ymmärrä, millainen ihminen sellaista harrastaa. Sadismia lienee luonteessa aimoannos joka tapauksessa.
Eri asia on sitten, jos lapsi todellakin on huonosti kasvatettu. Yllä muuan kirjoittaja oli sitä mieltä, että kyllä lapsi oppii tervehtimään jne. opettamattakin. Joku oppii, joku ei. Ei se opastaminen vanhemmilta suuria ponnistuksia vaadi. Leikeissä annetaan ja otetaan vastaan vaikka pallo ja sanotaan "Ole hyvä" ja "Kiitos". Sama koskee tervehtimistä, leikeissä opetellaan ja sitten sovelletaan oppia, kun tulee vieraita, ensin tutumpii ja sitten vieraampiin.
Kyse on varmaan siitäkin, että Suomessa sallitaan vielä nykyään jurompaa käytöstä kuin esim. Jenkeissä/Keski-Euroopassa. Jos ei tervehdi -on ujo. Lasta ymmärretään, annetaan olla, ei puututa, sen sijaan, että sanottaisiin "olet epäkohtelias". Olen täysin samaa mieltä, että ujous on eri asia kuin huonot käytöstavat. Ei tarvitse olla se sukkelin seuramies, mutta kohtelias tulee olla. Käytöskoodien tulee lähteä selkäytimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:26"]
"Mielestäni terve viisivuotias, joka ei osaa tervehtiä tai kiittää on kaltoinkohdeltu. Vanhemmilla on ollut kolme-neljä vuotta aikaa antaa lapselleen tuo taito, mutta jostain syystä (laiskuuttaan? piittaamattomuuttaan? mistälie syystä.) he ovat päättäneet sen lapselta riistää.
Se on rakkaudetonta."
Ja höpö höpö.
[/quote]
Noh, sinun mielipiteesi on toinen ja se sinulle sallittakoon.
Jos todella pidät rakkautena sitä, että syyttä suotta riistää lapseltaan jotain mikä on lapselle hyväksi ja jota lapsi tulee loppuikänsä tarvitsemaan, niin mielipiteemme eivät tämän asian tiimoilta voi koskaan kohdata.
[/quote]
Niin, kun 5 v on niin iso että jos hälle ei ole sitä opetettu niin hän ei ikinä tule sitä oppimaan..:D
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:26"]
"Mielestäni terve viisivuotias, joka ei osaa tervehtiä tai kiittää on kaltoinkohdeltu. Vanhemmilla on ollut kolme-neljä vuotta aikaa antaa lapselleen tuo taito, mutta jostain syystä (laiskuuttaan? piittaamattomuuttaan? mistälie syystä.) he ovat päättäneet sen lapselta riistää.
Se on rakkaudetonta."
Ja höpö höpö.
[/quote]
Noh, sinun mielipiteesi on toinen ja se sinulle sallittakoon.
Jos todella pidät rakkautena sitä, että syyttä suotta riistää lapseltaan jotain mikä on lapselle hyväksi ja jota lapsi tulee loppuikänsä tarvitsemaan, niin mielipiteemme eivät tämän asian tiimoilta voi koskaan kohdata.
[/quote]
Nojaa, minun 4 v osaa kyllä ko. taidot, mutta en todellakaan lähtisi rinnastamaan rakkautta ja kiitoksen sanomista tämän ikäisillä lapsilla.
Lapsia on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:30"]
Niin, kun 5 v on niin iso että jos hälle ei ole sitä opetettu niin hän ei ikinä tule sitä oppimaan..:D
[/quote]
Tietenkin hän voi oppia ne myöhemminkin.
Mutta vaikka hän oppisi peruskäytöstavat 7-vuotiaana se ei muuta sitä, että vanhempi on tahalleen antanut hänen toimia väärin, nolata itsensä ja antaa huonon kuvan itsestään (ja luulatvasti myös tuntea itsensä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa epävarmaksi) viisivuotiaana.
Kuka rakastava vanhempi tahtoisi tehdä lapselleen niin?
Ja miksi? Ainoa selitys mielestäni on ettei vanhempi olekaan rakastava vaan piittaamaton.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:31"]
Nojaa, minun 4 v osaa kyllä ko. taidot, mutta en todellakaan lähtisi rinnastamaan rakkautta ja kiitoksen sanomista tämän ikäisillä lapsilla.
Lapsia on erilaisia.
[/quote]
En rinnasta rakkautta kiitoksen sanomiseen.
Mutta väitän, että rakastava vanhempi ei ole piittaamaton vaan kasvattaa ja kannustaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset osaavat kiittää ja tervehtiä, mutta jos käymässä on joku paskamainen marmattaja, ei sitä kiitosta helpolla heru. Kun vieras on ylimairea tai töykeä, lapset menevät lukkoon, koska heille ei ole kukaan kertonutl, että kylässä voi niin tehdä. He odottavat ihmismäistä käytöstä, johon vastataan samalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:31"]
Nojaa, minun 4 v osaa kyllä ko. taidot, mutta en todellakaan lähtisi rinnastamaan rakkautta ja kiitoksen sanomista tämän ikäisillä lapsilla.
Lapsia on erilaisia.
[/quote]
En rinnasta rakkautta kiitoksen sanomiseen.
Mutta väitän, että rakastava vanhempi ei ole piittaamaton vaan kasvattaa ja kannustaa lasta.
[/quote]
Mutta entä jos rakastavan ja kannustavan vanhemman lapsi ei suostukaan yhtenä päivänä sanomaan kiitos? Romahtaako maailma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä osaa neljävuotiaskin tervehtiä, kiittää, pyytää anteeksi, sanoa ole hyvä ja hyvästellä ihan ilman mitään erityistä sanomista. Eikä tuo neljävuotias osaa vielä hirveästi muuten puhua. Puheenviivästymän takia, hän on noin kaksi-kolmevuotiaan tasolla muussa puhumisessa. Lapsi tervehtii kaikkia ihmisiä reippaasti ja osaa muutenkin olla kohtelias, vaikka ujostuttaisi muuten.
Vanhempien esimerkki vaikuttaa todella paljon. Minäkin olen nimittäin ujo ja arka, sekä aika hitaasti lämpenevä ihmisiä kohtaan, mutta tervehdin silti reippaasti ja olen muutenkin kohtelias vieraitakin ihmisiä kohtaan.
Käytöstapojen puutetta tuon lapsen tapaus oli. Luultavasti vanhemmatkin ovat samanlaisia vieraita kohtaan.
Kiitos ja anteeks. Pitää osata. Meillä se onnistuu jo 3-vuotiaalta. Kiittää myös esim. kiitos äiti kun annoit vaatteet ( mikä on minusta lähinnä huvittavaa) ja osaa pyytää anteeksi ihan luonnostaan jos tekee väärin. Kaikilta se ei luonnistu vaikka kuinka olisi opettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko siihen, että lapset ovat täysin samanlaisia joka puolella maailmaa. Ihmisillä on hyvin erilainen temperamentti eri kulttuureissa, eikä kaikki ole opittua, vaan osa tulee geeneistä. Suomalaiset ovat hiljaista ja sisäänpäinvetäytyvää kansaa kun vertaa esim. eteläeurooppalaisiin. On tyhmää väittää muuta.
Tämä on ehkä hieman ot, mutta valottaa asiaa toiselta kannalta.
Minulla on vasta vähän yli vuoden ikäinen tytär, joka reippaasti moikkaa kaikkia vastaantulijoita iloinen hymy huulilla. Pettymys on kova (ainakin äidille), kun ehdottomasti suurin osa ihmisistä jättää vaan toisen huomiotta. Ymmärrän kyllä ne, jotka eivät oikeasti huomaa, mutta iso osa katsoo jopa päin... Surettaa kovasti, miksi pientä ihmistä saa kohdella noin törpösti.
Yritän itse aina sanoa lapselle, ettei he varmaan huomanneet/olivat kiireisiä yms. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille niille hyvinkasvatetuille ihmisille; lapsille ja aikuisille, jotka vaivautuvat vastaamaan tähän ystävälliseen ja vilpittömään eleeseen. Ei mene kuin sekunti ja kaikki saavat hyvän mielen.
Olen miettinyt, että mitä ihmettä minä sanon lapselleni. Sanonko, ettei suomalaiset välttämättä moikkaile vieraita? Miten ihmeessä ylläpidän tuon iloisuuden muiden huomioimisen (vilkuttaa, kiittää nyökäten kun sanoja ei vielä tule), kun vastakaikua ei saa kuin tutuilta ja aniharvoilta (ihanilta!) ihmisiltä? Alanko moikata samoja ihmisiä itse, jos sitten tulisi vastareaktioita?
Tässä on toinen puoli kolikosta. Tuleeko minun lapsestani aikaa myöten arka tervehtimään? Ei tervehtimistä meilläkään tarvitsisi käskyttää, se tulee sydämestä :)
No huh mikä provo. Oksettaa ajatella, että aapeen kaltasilla ihmisillä olis lapsia, jos siis olis oikea ihminen. Onneks ei oo. Mutta edes ajatus siitä, että pienen lapsen ujouteen ja arkuuteen suhtauduttais noin, kuvottaa.
Ja Suomessahan aikuiset ei tervehdi kadulla vastaantulevaa, vaikka vastaantulija tervehtis (mun ulkomaalainen mies laskee näitä, ja joku yks kymmenestä suunnilleen vastaa tervehdykseen). Ja lapsille opetetaan, että vieraille ei saa puhua, ja sit yhtäkkiä jonkun rangaistuksen uhalla niille pitääkin sanoa kiitosta ja tervehdystä. Mut sama rangaistus voi hyvin uhata siitäkin, jos tulkitsee väärin ja puhuu joskus jollekin vieraalle kun se on kielletty.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 11:23"]
Tämä on ehkä hieman ot, mutta valottaa asiaa toiselta kannalta.
Minulla on vasta vähän yli vuoden ikäinen tytär, joka reippaasti moikkaa kaikkia vastaantulijoita iloinen hymy huulilla. Pettymys on kova (ainakin äidille), kun ehdottomasti suurin osa ihmisistä jättää vaan toisen huomiotta. Ymmärrän kyllä ne, jotka eivät oikeasti huomaa, mutta iso osa katsoo jopa päin... Surettaa kovasti, miksi pientä ihmistä saa kohdella noin törpösti.
Yritän itse aina sanoa lapselle, ettei he varmaan huomanneet/olivat kiireisiä yms. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille niille hyvinkasvatetuille ihmisille; lapsille ja aikuisille, jotka vaivautuvat vastaamaan tähän ystävälliseen ja vilpittömään eleeseen. Ei mene kuin sekunti ja kaikki saavat hyvän mielen.
Olen miettinyt, että mitä ihmettä minä sanon lapselleni. Sanonko, ettei suomalaiset välttämättä moikkaile vieraita? Miten ihmeessä ylläpidän tuon iloisuuden muiden huomioimisen (vilkuttaa, kiittää nyökäten kun sanoja ei vielä tule), kun vastakaikua ei saa kuin tutuilta ja aniharvoilta (ihanilta!) ihmisiltä? Alanko moikata samoja ihmisiä itse, jos sitten tulisi vastareaktioita?
Tässä on toinen puoli kolikosta. Tuleeko minun lapsestani aikaa myöten arka tervehtimään? Ei tervehtimistä meilläkään tarvitsisi käskyttää, se tulee sydämestä :)
[/quote]
Meidän vauva lakkas tervehtimästä vieraita (ja hymyilemästä vieraille) parissa kuukaudessa, kun muutettiin muualta Euroopasta Suomeen, koska kukaan ei vastannut sen tervehdyksiin ja hymyihin, niinkuin toisessa kotimaassa (jossa siis kaikki, ei pelkästään jotkut tädit ja mummot, vaan myös esim. teinipojat hymyilivät takaisin hymyilevälle vauvalle). Oikeesti tosi surullista.
Mä aina hymyilen vauvoille, ja joskus jotkut vanhemmat näyttää tosi kiukkusilta ja kiikuttaa lapsensa pois. En tajua.
En itse mielelläni vedä esille sitä "myyttiset ulkomaat" -korttia. Mutta nyt on ihan pakko.
Voin sanoa aika monen maan kokemuksella, että tätä keskustelua ei oikeasti käytäisi tämän muotoisena yhtään missään muussa sivistyneessä länsimaassa kuin Suomessa. Niissä nimittäin sosiaalisten sääntöjen noudattamista käsitellään puhtaasti kasvatuskysymyksenä. Lapsille halutaan opettaa, että he ovat osa laajempaa yhteisöä kuin perhettä jo hyvin varhain. Tapahtui tämä kasvatus sitten kotona tai kodin ulkopuolella.
Keskustelua ei siis käytäisi tässä tapauksessa siitä, pitääkö ns. ujojen lasten noudattaa yleisesti hyväksyttyjä sosiaalisia sääntöjä, vaan siitä, miten yleisten sosiaalisten sääntöjen noudattamisesta tehdään helpompaa myös ujoille lapsille. Samaa keskustelua voitaisiin käydä myös vilkkaden ja "villien" lasten osalta.
Ja kasvatuksessa ei todellakaan ole kyse käskyttämisestä, vaan lapsen tarkkailusta ja hänen näkemisestään yksilönä.
En itse mielelläni vedä esille sitä "myyttiset ulkomaat" -korttia. Mutta nyt on ihan pakko.
Voin sanoa aika monen maan kokemuksella, että tätä keskustelua ei oikeasti käytäisi tämän muotoisena yhtään missään muussa sivistyneessä länsimaassa kuin Suomessa. Niissä nimittäin sosiaalisten sääntöjen noudattamista käsitellään puhtaasti kasvatuskysymyksenä. Lapsille halutaan opettaa, että he ovat osa laajempaa yhteisöä kuin perhettä jo hyvin varhain. Tapahtui tämä kasvatus sitten kotona tai kodin ulkopuolella.
Keskustelua ei siis käytäisi tässä tapauksessa siitä, pitääkö ns. ujojen lasten noudattaa yleisesti hyväksyttyjä sosiaalisia sääntöjä, vaan siitä, miten yleisten sosiaalisten sääntöjen noudattamisesta tehdään helpompaa myös ujoille lapsille. Samaa keskustelua voitaisiin käydä myös vilkkaden ja "villien" lasten osalta.
Ja kasvatuksessa ei todellakaan ole kyse käskyttämisestä, vaan lapsen tarkkailusta ja hänen näkemisestään yksilönä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:18"]
Joten oletat että apn tuntema perhe ei rakasta tai opeta näitä tapoja? Se on yksinkertainen ajattelutapa kun kuvittelee voivansa tehdä johtopäätöksiä kuullun perusteella ihmisistä joista ei tiedä mitään.
[/quote]
Minä en tiedä onko kyseessä normaalilahjainen lapsi eli kuten jo aiemmin kirjoitin kirjoitan mieluummin hypoteettisesta viisivuotiaasta, joka ei hallitse normaaleja sosiaalisia taitoja ikänsä mukaan kuin huonotapaisen ap:n kertomasta esimerkkilapsesta.
Mielestäni terve viisivuotias, joka ei osaa tervehtiä tai kiittää on kaltoinkohdeltu. Vanhemmilla on ollut kolme-neljä vuotta aikaa antaa lapselleen tuo taito, mutta jostain syystä (laiskuuttaan? piittaamattomuuttaan? mistälie syystä.) he ovat päättäneet sen lapselta riistää.
Se on rakkaudetonta.