Viisivuotiaan pitää osata tervehtiä ja kiittää!

Suomalaislapset kasvaa vielä pellossa 2010-luvulla eikä opi käytöstapoja! Uskomatonta!!!!! Vanhempien vika kun eivät osaa/jaksa/viitsi kasvattaa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:36"]

Suurimmalle osalle suomalaisista lapsista ei opeteta alkellisimpiakaan käytöstapoja kotona. Miksi?

Ulkomailla lapset ovat niin erilaisia, jotenkin fiksumpia, kuin pieniä aikuisia joiden kanssa pystyy keskustella eikä mitään kitiseviä ja joka asiasta valittavia hermoheikkoja jotka vaikuttavat aina ikäistään nuoremmilta pennuilta.

[/quote]

Köh. Missähän ulkomailla. Ootko käynyt jenkeissä tai briteissä hiljattain?

[/quote]

No se on se suuri ja mystinen ulkomaat, joka alkaa heti Suomen rajojen ulkopuolelta.

Siellä on kaikki aina paremmin.

Ihmiset ovat kauniimpia, älykkäämpiä ja sosiaalisesti lahjakkaampia.

Siellä lapset kehittyvät nopeammin ja osaavat toimia oikein, sillä heitä kasvattavat täydelliset vanhemmat.

Kaikki ikävä ja huono on aina lähtöisin Suomesta.

Vain Suomen rajojen sisäpuolella on rumuutta, huonoa käytöstä ja väkivaltaa.

Eikös se niin mene.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:45"]

Miten tuollaisen saisi kitkettyä pois? Miten esim. jenkit onnistuu saamaan kaikista (tai ainakin lähes kaikista) sosiaalisia, korrekteja ja hyväkäytöksisiä? Mieluummin antaisin olla lapsen vilkas hölöttäjä, kuin jumittava tuppisuu.

[/quote]

Sen kun tietäisin. Luulen että siellä on vähemmän ujoja lapsia kuin täällä. Ja lapsia huomioidaan paremmin, lapsi saa enemmän positiivista huomiota vierailtakin aikuisilta ja se vaikuttaa itsetuntoon.

[/quote]

Ei pidä paikkansa, siellä vanhemmat kasvattavat lapsen kotona ensin. Siellä ei ensinnäkään tunneta Suomessa suosittua vapaata kasvatusta. Isät ja äidit sopivat yhteiset pelisäännöt joita lapsi noudattaa eivätkä lipsu siitä. Lapsi saa palkkion vain jos tekee jotain hyvää tai oikein. Muistutetaan että huonoilla teoilla on seuraukset. Siksi amerikkalaiset lapset kehtaa viedä pienenä ravintolaankin kun heistä kasvanut aikaisin yllättävän kärsivällisiä, ja osallistuvia. Lasten kanssa käydään ehkä enemmän urheilemassa kuin täällä. Tiedän nämä kuviot koska siskoni on naimisissa amerikkalaisen kanssa ja asuvat siellä lapsineen, ja kaksi ystävätärtä myös.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:43"]

Tuo kaltoinkohtelu on niin äärimmäisen typerä-sana käyttää tässä yhteydessä. Mutta hei, provoa keskenäsi.

[/quote]

Minusta on lapsen kaltoinkohtelua aiheetta riistää häneltä jotain, mitä hän tarvitsee ja mikä on hänelle hyväksi. Mitä sanaa itse tahtoisit käyttää sen tilalla?

[/quote]

Ja kukahan tässä on riistänyt? :) Olet itse todella yksinkertainen, ellet ymmärrä vieläkään mitä sinulle on yritetty selittää.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:04"]

Vain Suomen rajojen sisäpuolella on rumuutta, huonoa käytöstä ja väkivaltaa.

Eikös se niin mene.

[/quote]

Syynä juurikin tuo mainittu pienen maan sisäsiittoisuus, kaiken pahan alku :-( Nyt se kostautuu kovemmin kuin aiemmin.

Mentaalipuolen juttu. Luonnekysymys.

Osa on ujoja ja osa rohkeita.

Mielestäni pakottaminen ja vaatiminen vie lapsen täysin lukkoon ja ahdistuu ja pelkää jatkossa. Aika tekee tehtävänsä.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:30"]

Minua aina hämmästyttää näissä keskusteluissa esille tulevat selitykset siitä, että lapsi on ujo. Mitä sitten? Ujoja lapsia on maailma pullollaan, mutta mikä siinä on ettei esimerkiksi täällä Ranskassa, tai edellisessä asuinmaassani Hollannissa, vaan törmää 5-vuotiaisiin, jotka eivät tervehtisi. Suomessa taas näitä näkee ja perusteeksi annetaan ujous. En ymmärrä mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään. Käytöstavat ja luonteenpiirre. Lapsi tekee sen, mitä häneltä vaaditaan.

Tervehtiminen ei ole ujolle tai muutenkaan sosiaalisesti rajoittuneelle ihmiselle mitenkään mahdotonta, sen tulisi tulla ulos suusta yhtä itsestään selvästi kuin hengittämisen. Eikä sitä tarvitse erikseen edes lapselle opettaa. Kyllähän lapsi näkee vauvasta saakka kuinka vanhemmat tervehtivät naapureita, päiväkotihenkilökuntaa, kaupankassa, vieraita, siis aivan kaikkia. Kysymys kuuluukin, kuinka joku onnistuu estämään sen, että lapsi ei omaksu tervehtimistä jokapäiväiseksi asiaksi? Onko kyse siitä, että ette itsekään tervehdi ihmisiä kunnolla?

t. ujon lapsen vanhempi ja itsekin ujo

[/quote]

Meidän kummipoika on ainakin oppinut tapansa vanhemmiltaan, jotka ovat hiljaista ja "ujoa" porukkaa. Eivät myöskään kauheasti kiittele, edes lapsen puolesta, jos on viety jokin lahja kummipojalle. Kyllä ne tavat tulevat siinä muun kasvatuksen ohessa ja ujoa lasta voidaan sitten vielä tukea lisää, jos ulkopuoliset jännittävät niin paljon. Tiedän myös 13-vuotiaan tapauksen joka ei tervehdi tai vastaa kysyttäessa mitä kuuluu, koska on ujo. Tuokin on varmaan monen mielestä ihan ok, kun ei lasta voi pakottaa ettei se vaan pahoita mieltään...

Minulla on periaate, jonka mukaan kohtelen lapsia eläiminä, kunnes he osaavat käytöstavat.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:35"]

Ap kommentoi: lapsi ei ollut ujo, vaan muuten melskasi ja esiintyi. Puhuikin vaikka kieltäytyi kiittämisestä ja tervehtimisestä.

[/quote]

Noh, ap voisi mennä itseensä ja miettiä kumpi lopulta käyttäytyi huonommin;

viisivuotias lapsi vai aikuinen, joka kutsui lasta "lellipennuksi"?

Meille muille se on itsestäänselvää.

[/quote]

Tuskin ap on lapsen tai lapsen vanhempien edessä kutsunut lasta lellipennuksi, vaan ainoastaan täällä. Eiköhän se kasvatus lähde ihan sivuraiteelle lapsen omissa ohjauksissa, kun kaikki sallitaan ettei nicojannicille tule paha mieli.

Jo 3vuotiaan pitäisi osata nuo. Meidän päiväkodissa tosin meidän liki 4v pojasta on sanottu, että ainoa, joka muistaa kiittää ruoasta, ainoa, joka pyytää anteeksi. Ainoa, joka myös sanoo ole hyvä, huomenta, hyvää yötä. On myös ainoa, joka siivoaa lelut leikin jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:06"]

Ja kukahan tässä on riistänyt? :) Olet itse todella yksinkertainen, ellet ymmärrä vieläkään mitä sinulle on yritetty selittää

[/quote]

Kaikki ne ihmiset, jotka eivät opeta lapsilleen kauniita käytöstapoja (tai rakasta, tue ja arvosta lapsiaan) kohtelevat mielestäni lapsiaan kaltoin.  Jos tämä mielipide tekee minusta yksinkertaisen, olen sitä mielelläni.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:06"]

Ja kukahan tässä on riistänyt? :) Olet itse todella yksinkertainen, ellet ymmärrä vieläkään mitä sinulle on yritetty selittää

[/quote]

Kaikki ne ihmiset, jotka eivät opeta lapsilleen kauniita käytöstapoja (tai rakasta, tue ja arvosta lapsiaan) kohtelevat mielestäni lapsiaan kaltoin.  Jos tämä mielipide tekee minusta yksinkertaisen, olen sitä mielelläni.

[/quote]

Joten oletat että apn tuntema perhe ei rakasta tai opeta näitä tapoja? Se on yksinkertainen ajattelutapa kun kuvittelee voivansa tehdä johtopäätöksiä kuullun perusteella ihmisistä joista ei tiedä mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:12"]

Tuskin ap on lapsen tai lapsen vanhempien edessä kutsunut lasta lellipennuksi, vaan ainoastaan täällä. Eiköhän se kasvatus lähde ihan sivuraiteelle lapsen omissa ohjauksissa, kun kaikki sallitaan ettei nicojannicille tule paha mieli.

[/quote]

En todellakaan kannata rakkaudetonat kasvatusta, jossa lapselle ei opeteta käytöstapoja.En myöskään lasten pilkallista nimittelyä nicojanniceiksi (saati Nicojen tai Janniceiden pilkkaa) tai lellipennuiksi.

Jälkimmäinen on suoraa seurausta ensimmäisestä ja osoittaa, että ellei niitä luontevia käytöstapoja ole opittu jo lapsena, niin harvoin niitä pystytään omaksumaan aikuisenakaan. 

Ensinnäkin 5-vuotias on pieni, joka kokeilee vanhempien kärsivällisyyttä ja rajoja. 5-vuotias tietää, miten pitää toimia, mutta uhmakkuuttaan toimii toisin. Lapsuus on harjoittelu aikaa! Osaammeko me aikuiset käyttäytyä aina oikein? Sanoa kiitos jne.

Ensinnäkin 5-vuotias on pieni, joka kokeilee vanhempien kärsivällisyyttä ja rajoja. 5-vuotias tietää, miten pitää toimia, mutta uhmakkuuttaan toimii toisin. Lapsuus on harjoittelu aikaa! Osaammeko me aikuiset käyttäytyä aina oikein? Sanoa kiitos jne.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:11"]

Minulla on periaate, jonka mukaan kohtelen lapsia eläiminä, kunnes he osaavat käytöstavat.

[/quote]

amen to this :-)

Mä luulen, että lapsi on vaistonnut ap:n negatiivisuuden ja eräänlaisen ilkeämielisyyden, kylmyyden. Kuinka moni nimittää lasta tuolla perusteella lellipennuksi ja aloittaa siitä ketjun av-palstalla? Saadakseen tukea omille kapeakatseisille ajatuksilleen.

Lapset ovat erilaisia. Kasvatustyö lasten kanssa jatkuu ainakin sinne 18-vuotiaaksi. Toiset lapset osaavat toisia juttuja, joillekin jotkut (yksinkertaisiltakin tuntuvat) asiat ovat vaikeampia. Voi olla syystä tai toisesta jotain "lukkoja". Tuntemattoman tervehtimisessä lukko voi syntyä juuri siitä, että vanhemmat painostavat noihin tilanteisiin.

Ja lapset ovat kyllä samankaltaisia kaikkialla maailmassa. Minulla on sukulaislapsia maailmalla, ja ihan samanlaisia ovat käytökseltään kuin suomalaislapset. Älytöntä ulkomaalaisuuden ihannointia taas. Tietysti esim. jossain Dubaissa ei lapsia pueta toppavarusteisiin, jolloin esim lähdöt eivät ole samallatavalla huutoa lapsen kanssa, joka ei tykkää pukea. Kun ei tarvitse pukea. Mutta teepä sinä tämän kommentin kirjoittaja lapset tosiaan jonkun ulkomaalaisen kanssa niin säästyt kasvatukselta ja kasvatusongelmilta ;)

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 08:17"]

Olipa nolo vierailu eilen. Perheen viisivuotias lapsi ei osannut tervehtiä meitä kun menimme kylään, ei kiittänyt, ei sanonut heihei. Vanhempansa käskivät moneen kertaan, mutta vaikka lapsi ei totellut, antoivat vaan olla. Nolo lellipentu!

[/quote]

En lukenut ketjua mutta tuli mieleen,että jos vanhemmat eivät vieraile usein lapsensa kanssa,niin eihän lapsi silloin välttämättä nää tervehtimistä edes esimerkkin kautta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 10:20"]

Ensinnäkin 5-vuotias on pieni, joka kokeilee vanhempien kärsivällisyyttä ja rajoja. 5-vuotias tietää, miten pitää toimia, mutta uhmakkuuttaan toimii toisin. Lapsuus on harjoittelu aikaa! Osaammeko me aikuiset käyttäytyä aina oikein? Sanoa kiitos jne.

[/quote]

Sellaisen lapsen vanhempi joka osaa käyttäytyä aina oikein, niin lapsikin oppii siltä saman koska vanhemmiltahan se malli otetaan :)

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 09:45"]

Miten tuollaisen saisi kitkettyä pois? Miten esim. jenkit onnistuu saamaan kaikista (tai ainakin lähes kaikista) sosiaalisia, korrekteja ja hyväkäytöksisiä? Mieluummin antaisin olla lapsen vilkas hölöttäjä, kuin jumittava tuppisuu.

[/quote]

Sen kun tietäisin. Luulen että siellä on vähemmän ujoja lapsia kuin täällä. Ja lapsia huomioidaan paremmin, lapsi saa enemmän positiivista huomiota vierailtakin aikuisilta ja se vaikuttaa itsetuntoon.

Minä olen kasvanut perheessä, jossa ei opetettu käytöstapoja ollenkaan, joten tiedän miten tärkeästä asiasta on kyse. On ollut kivinen tie opetella aikuisena miten juhlissa ja vierailulla käyttäydytään, miten toimitaan kun kotiin tulee vieraita jne. Siksi yritänkin omien lasten kanssa asiaan panostaa ja turhauttaa, kuinka vaikeaa se on.

T. se kolmen ujon äiti. Ps. ottaa päähän kun pakotan eskarilaisen moikkaamaan hoitajaa ja vastausta saa joskus odottaa kun toinen menee lukkoon, niin hoitaja sanoo ettei sillä niin väliä ole, ei se kukko käskien laula tms. Hän mitätöi yritykseni kasvattaa lastani!

[/quote]

Minulla on sama urakka edessä eikä minullekaan ole opetettu käytöstapoja ja olen ollut nuorena hyvin ujo. Käytöstavat lähtevät ihan noista perusasioista, kuten tervehtiminen. Olen mm. mennyt 15-vuotiaana jonkun poikaystävän kotiin enkä tervehtinyt hänen äitiään, vaikka hän tervehti minua (tosin huikkasi keittiöstä moi eikä kasvotusten), vaan luikahdin pojan huoneeseen sanomatta sanaakaan. Tuo poika sitten kommentoi minulle, että olisi kohteliasta tervehtiä. Arvatkaa paljon nolotti eikä varmasti jäänyt kovin positiivinen mielikuva minusta.

Erään toisen kerran teini-ikäisenä aloitin vierailulla ruokailun, kun olin saanut ruoan lautaselleni ja muut vasta laittoivat sitä vuoronperään omille lautasilleen. Ei meillä kotona odoteltu, että kaikilla on ruoka lautasella - edes jouluna tai muina juhlahetkinä. Taas nolotti.

Kolmas tapaus oli, kun mentiin perheen kanssa sukulaisen valmistuisjuhliin, joissa oli jo vieraita. Suurin osa meidän omia sukulaisia. Mitä vanhempani tekevät? Tervetivät isomummua ja painelevat kauimpaan nurkkaan nököttämään lapsen perässään. Fiksummat vieraat tulivat sitten hetken päästä kättelemään meitä.

Tapauksia on useampiakin, mutta nuo muistan parhaiten, koska silloin on nolottanut etten ole tiennyt miten toimitaan ja olen nolannut itseni. Kantapään kautta tullut nuokin opittua. Oma lapseni ei todellakaan joudu kulkemaan yhtä kivikkoista tietä.