Miksi useat kaverisuhteeni päätyvät riitaisasti?

Narsistinen luonne, sen takia.

Mulla on ystävyyssuhteet päättyneet kahdesta syystä. Joko toinen on roikkunut siten, että on tuntunut, että tukehdun. Ei ole auttanut vaikka on pyytänyt tilaa, siitä huolimatta puhein soinut päivittäin, suututtu ellei soita vartin sisään takaisin jne.

ja toinen syy on sitten se, että suhde on ollut kuluttava. Toinen on ollut negatiivinen, haukkunut mun valinnat ja valittanut tauotaa omaa kurjuttaan.

Mä olen laittanut välit lopullisesti ja aika dramaattisestikin poikki yhteen ihmiseen. Tämä on luullut voivansa kaataa kaiken vain minun niskaani ja pitänyt puhelinorjuudessa kuuntelemassa omia valituksiaan. Ei ole antanut suunvuoroa eikä ole ollut millään tavalla kiinnostunut minun asioistani, jos olen onnistunut sanomaan jotain väliin.

Sitten asia erikseen on pari työkaveria, jotka yritti selkeästi lähempään ystävyyteen, mutta jotka torppasin, kun alkoi paljastua kaikenlaista. Toinen pimahti ja alkoi syyttää minua työpaikalla kärhämistä, jotka olivat ihan muiden keittämiä. Piti mykkäkoulua muutaman kuukauden. Toinen taas meni selän takana valittamaan minun tekemästäni työstä ties minne. Oli muuten vielä väärässä. Näille joutuu edelleen olemaan vastavuoroisesti mielin kielin, kun ollaan samassa työssä, mutta lähelleni en päästä.

Epärehellisyys, itsekkyys sekä se, että haluaa aina vain kuuntelijan, mutta ei itse koskaan kuuntele, ne on sellaisia piirteitä, että en jaksa sellaisen ihmisen kanssa. Tuon tyyppinen ystävyyssuhde vain kuluttaa eikä anna mitään. 

Ainut ihminen johon olen aikanaan laittanut välit poikki oli tapaus, joka perui usein viime tingassa kun piti tehdä yhdessä jotain, koska oli liian krapulainen. Tai sitten ilmaantui paikalle perskännissä. Kun otin asian puheeksi niin suuttui, ja siihen riitaan loppui ystävyys. FB:ssä blokkaan tyypit jotka vain valittavat koko ajan, vaikkakin valittaisivat "hauskasti".

Yksi ystäväni on magneetti sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka haukkuvat ja puhuvat halveksuvasti kaikesta mitä hän tekee tai sanoo. Nämä ystävyydet loppuvat kanssa aina ennemmin tai myöhemmin, kun kaverini saa tarpeekseen.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 12:13"]

Mulla on ystävyyssuhteet päättyneet kahdesta syystä. Joko toinen on roikkunut siten, että on tuntunut, että tukehdun. Ei ole auttanut vaikka on pyytänyt tilaa, siitä huolimatta puhein soinut päivittäin, suututtu ellei soita vartin sisään takaisin jne.

ja toinen syy on sitten se, että suhde on ollut kuluttava. Toinen on ollut negatiivinen, haukkunut mun valinnat ja valittanut tauotaa omaa kurjuttaan.

[/quote]

No sen verran taustaa näistä, että nämä kaverisuhteet ovat aina alkaneet sillä, että se toinen osapuoli (en minä) on ollut ihan yli innokas ja jopa vähän ahdistava. Yleinsä olen silti yrittänyt jaksaa, ilman, että välejä poikki pistäisin. Mutta olen jollain tavoin yrittänyt silti ottaa välimatkaa jos toinen vallan ahdistaa. Välejä poikki en kuitenkaan ole koskaan laittanut. 

Mutta sitten näiden saman tyyppisten yli-innokkaiden kavereiden kanssa käy siis jossain vaiheessa niin, että tulee riita. Heille ominaista on näköjään myös se, että kun suuttuvat niin mitää vikaahan ei ikinä ole ollut heissä vaan pelkästään MINÄ olen ollut aivan kauhea ja lapseni ovat myös. Se on kumma, että seuraani on silti koko ajan ängetty puoliväkisin. En oikeasti ihan ymmärrä, että mikä tämä juttu on???

ap

Nyt esimerkiksi viimesin tapaus oli sellainen yli-innokas äiti ihminen joka valitti koko ajan lapsteni tekemisistä. Hänen lapsensa olivat tietysti täysin puhtaita pulmusia. No jaksoin ja jaksoin aika pitkään, lapseni pyytelivät anteeksi yhtä sun toista tekemistään ja hänen lapsensa puolestaan eivät koskaan. Sitten hän taas kerran avautui kuinka minun lapseni olivat tehneet sitä sun tätä ja hänen lapsensa eivät enää voisi tulla tästä syystä leikkimään meidän lasten kanssa. Siitä tuohtuneena minun oli vihdosta viimein sanottava hänelle, että koko asetelma on alusta asti ollut aivan vinksallaan. Siitä sitten tuli täysi sota ja välit meni poikki. Tunnemme toisemme yhteisen ystävän kautta ja sekin teitysti tekee tästä inhottavaa. Mutta kerta ei todellakaan ollut ensimmmäinen minun elämässäni, näitä on ollut paljon... Silti minulla on omat parhaat ystäväni, joidenka kanssa en riitele. Nämä isot riidat ja välien poikkasut tulee aina niin sanottujen uusien ystävien kanssa. Jotka ovat siis näitä yli-innokaita tapauksia. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 13:10"]

Nyt esimerkiksi viimesin tapaus oli sellainen yli-innokas äiti ihminen joka valitti koko ajan lapsteni tekemisistä. Hänen lapsensa olivat tietysti täysin puhtaita pulmusia. No jaksoin ja jaksoin aika pitkään, lapseni pyytelivät anteeksi yhtä sun toista tekemistään ja hänen lapsensa puolestaan eivät koskaan. Sitten hän taas kerran avautui kuinka minun lapseni olivat tehneet sitä sun tätä ja hänen lapsensa eivät enää voisi tulla tästä syystä leikkimään meidän lasten kanssa. Siitä tuohtuneena minun oli vihdosta viimein sanottava hänelle, että koko asetelma on alusta asti ollut aivan vinksallaan. Siitä sitten tuli täysi sota ja välit meni poikki. Tunnemme toisemme yhteisen ystävän kautta ja sekin teitysti tekee tästä inhottavaa. Mutta kerta ei todellakaan ollut ensimmmäinen minun elämässäni, näitä on ollut paljon... Silti minulla on omat parhaat ystäväni, joidenka kanssa en riitele. Nämä isot riidat ja välien poikkasut tulee aina niin sanottujen uusien ystävien kanssa. Jotka ovat siis näitä yli-innokaita tapauksia. 

[/quote] =AP

Ap, sanoisin, että annat ystävyyden alussa vaikutelman että olet vähän "kynnysmatto" jolle voi purkaa tuntojaan ja joka vaan nyökkäilee. Kun sitten sietokykysi yllättävän pitkän ajan jälkeen ylittyy ja viimein vastustat asetelmaa, niin tilanteeseen jo tottunut ystäväsi on liian hyvään tottunut ja kokee sun käytöksen hyökkäyksenä. Ja sitten tulee riita

Mulla samanlaisia kokemuksia... On ollut kans tällaisia yli-innokkaita kavereita, jotka jatkuvasti pyytämässä johonkin jne ja sitten jossain vaiheessa on vaan tullut riitaa ja dramaattisesti välit poikki. Luulen että omalla kohdalla vikana on usein ollut se, että olen pitkään ollut liian kiltti. Tehnyt niitä juttuja mitä kaverit on halunneet miettimättä mitä itse haluan. Hyvin paljon olen myös kuunnellut näiltä kavereilta vuodatusta ja valitusta, liikaakin. Sitten jossain vaiheessa olen vaan sanonut suorat sanat, ja suhde on mennyt poikki. Ymmärrän toisaalta (ex-)kavereitani etteivät enää halua olla tekemisissä, koska tavallaanhan olen teeskennellyt koko ajan...

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 13:19"]

Ap, sanoisin, että annat ystävyyden alussa vaikutelman että olet vähän "kynnysmatto" jolle voi purkaa tuntojaan ja joka vaan nyökkäilee. Kun sitten sietokykysi yllättävän pitkän ajan jälkeen ylittyy ja viimein vastustat asetelmaa, niin tilanteeseen jo tottunut ystäväsi on liian hyvään tottunut ja kokee sun käytöksen hyökkäyksenä. Ja sitten tulee riita

[/quote]

Tätä olen minäkin miettinyt, mutta jotenkin olen kuitenkin aika vahva persoona ja on vaikea kuvitella, että olisin kynnysmatto. Mutta voihan se tosiaan olla, että en huomaa sitä vain itse. Yksi mitä olen myös miettinyt on, että ehkä vedän puoleeni hyvin vääränlaisia ihmisiä. Siis sellaisia joidenka kanssa jossain vaiheessa ne yhteentörmäykset ovat pakollisia. Olen aika itsevarma ja vahva ihminen, ehkä se houkuttaa tietyn tyyppisiä henkilöitä olemaan kanssani kaveri. Koska alussa se minun "ihaluni" on jotenkin aina niin yliampuvaa. Vai voisiko olla, että se niin sanottu "ihailu" kostautuu kun uusi ystävä huomaakin minun olevan ihan tavallinen Maija Meikäläinen, eikä mikään sellianen ihailtava persoona. Ensivaikutelma on siis pettänyt ja sitten tulee pettymykysen tunne ja sitten riitakin helposti? En tiedä oikeasti itse mitä tässä pitäisi tehdä... Muuta en keksi kun sen, että alan välttämään kokonaan sellaisiin ihmisiin paremmin tutustumista jotka ovat aivan yli-innokkaita alussa. Ehkä se on minulle varoittava merkki...

ap

Teeskentely voisi olla vikana, sanoisin minäkin. Tietty tarkoitat ja haluat sillä hyvää, mutta onko se sen arvoista?

Itsevarma ja vahva? Oletkohan, vai peitätkö vain vahvuuden ja itsevarmuuden alle jotain herkempää minääsi? Ihan ystävällisesti sanon tämän. Noilla sanoilla on toki monta merkitystä, riippuen kuka sanoo. Siis itsevarma ja vahva. Itsevarma ja vahva ei varmaan tuntisi tarvetta teeskennellä, ettei toisen käytös tai tämän lasten käytös alussakaan haittaa...?

Niin itsevarma ja vahva ihminen myös tietää ja tunnistaa omat rajansa. Ja jonkinlainen taito on sekin, että osaa kertoa oman kantansa ystävällisesti mutta jämäkästi. Tämä on sellainen asia, jota itse olen opetellut välttääkseni tulevaisuudessa yhteentörmäyksiä... Eikä tietty sellaisten ihmisten kanssa tarvi olla jatkuvasti tekemisissä, jotka ei kuuntele sua ja haluaa vaan tehdä oman mielensä mukaan kaiken.

t. nro11

Mä alan vaistomaisesti vähentää yhteyksissä olemista, jos kaveri on kovin vahvasti besserwisser ja kuvittelee tietävänsä minun henkilökohtaiset asianikin paremmin kuin minä itse. Samoin sellainen pomottava luonne tökkii, siis esim. jos vaikka vaan ihan huolettomasti mainitsen, että voi että kun olis kiva matkustaa Australiaan joskus, niin kaveri alkaa heti tykittää liioitellun jämäkkään ja käskevään tyyliin, että "no rupeet nyt vaan kerään rahaa siihen joka kuukasi, sun pitää hankkia erikseen sellanen tili johon säästät, ja et käy ollenkaan syömäs ulkona vaan syöt puuroa puoli vuotta, sun pitää kato vaan toimia nyt eikä haaveilla!!". (Ja siinä sitten olen itse vähän hämmentyneenä että joo-o, kunhan nyt mainitsin että Australiassa olisi joskus kiva käydä...)

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:26"]

Mä alan vaistomaisesti vähentää yhteyksissä olemista, jos kaveri on kovin vahvasti besserwisser ja kuvittelee tietävänsä minun henkilökohtaiset asianikin paremmin kuin minä itse. Samoin sellainen pomottava luonne tökkii, siis esim. jos vaikka vaan ihan huolettomasti mainitsen, että voi että kun olis kiva matkustaa Australiaan joskus, niin kaveri alkaa heti tykittää liioitellun jämäkkään ja käskevään tyyliin, että "no rupeet nyt vaan kerään rahaa siihen joka kuukasi, sun pitää hankkia erikseen sellanen tili johon säästät, ja et käy ollenkaan syömäs ulkona vaan syöt puuroa puoli vuotta, sun pitää kato vaan toimia nyt eikä haaveilla!!". (Ja siinä sitten olen itse vähän hämmentyneenä että joo-o, kunhan nyt mainitsin että Australiassa olisi joskus kiva käydä...)

[/quote]

samat + yleensä mulla on kans se et jos toinen on jotenki "tyhmempi" kuin minä. En pidä itteeni mitenkään erityisen älykkäänä, mutta tosi moni näistä joitten kans välit on menny on ollu sellasia joitten kans yksin kertasestit tuntuu että pää räjähtää. Vahvat mielipiteet ilman mitään oikeeta perustetta kunhan on luettu netistä joku keskustelu ja ollaan heti jeejee joojoo just tällee se menee!! tyyliin.

En tiedä mistä näitä kaivan mutta aina sama toistuu nuo idiootit rupeaa änkeämään meille joka päivä ja kyselee koska pidettäs oikeen tyttöjen iltaa herkkui, sipsuu, dippii, ihkuu romanttinen leffa ja viinii! Anna mun kaikki kestää ei kiitos naisten illoille! kaliaa, makkaraa, nuotio, sauna ja hauska sekaporukka suomirokkia kuunnellen....

sekava teksti mutta ny rupes oikeen taas vituttaa ku kaveri justii laitto viestiä kysyäkseen koska ois tyttöjenilta EI IKINÄ ei mua kiinnosta!

Vähän ehkä ohi aiheen, mutta konflikteissa on ain kyse vallasta: kumpi voittaa, kumpi on oikeassa, kumpi tietää paremmin. Kun pystyy luopumaan tarpeestaan olla oikeassa ja kohauttamaan olkapäitään riitatilanteessa, ei joudu ongelmiin. 

Mieti tätäkin vaihtoehtoa.

Tyhmyys, itsekkyys, toisen hyväksikäyttö, piittaamattomuus toisen tunteista ja elämästä...

Ap:sta tulee mieleen ihminen, joka on sosiaalinen ja suosittu, ja ihmiset mielellään tutustuvat tällaisiin. Pinnan alla on kuitenkin jotakin muuta, joka pikkuhiljaa tutustumisen jälkeen puskee esiin, ja ihmiset alkavat ärsyyntymään ja asettamaan rajoja. Siinä vaiheessa se voikin olla vaikeaa.

Itšelläni on yksi sellainen tuttavuus, josta haluaisin pääsyä eroon, ja varmasti olin alkuun innokas tutustumaan. Nyt toivoisin, että en olisi koskaan tutustunut, piinaava tuttu, joka ylianalysoi kaiken, tyhmä kuin saapas, eikä kunnioita toisen rajoja, mm työssäkäyvillä tekstailee öisin.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:46"]

Vähän ehkä ohi aiheen, mutta konflikteissa on ain kyse vallasta: kumpi voittaa, kumpi on oikeassa, kumpi tietää paremmin. Kun pystyy luopumaan tarpeestaan olla oikeassa ja kohauttamaan olkapäitään riitatilanteessa, ei joudu ongelmiin. 

Mieti tätäkin vaihtoehtoa.

[/quote]

No ei ole tasan aina kyse vallasta. 

On myös mahdollista, että on kyse ns. tunneyhteyden katkeamisesta, tai uhasta, että se katkeaa: Välittääkö toinen vielä minusta, tuntuuko minusta, että olen hänelle arvokas?

Toki voi myös olla paikallaan kysyä, haluanko olla oikeassa vai olla väleissä, mutta miten sitä kysytään, jos olen oikeasti vaikkapa loukkaantunut siksi, ettei toinen tunnu välittävän minusta?

Kahteen on välit menneet poikki riitaisasti. Toinen puhui kylillä minusta törkeitä pönkittääkseen omaa asemaansa, tunki "liian lähelle" eikä osannut pitää turpaansa kiinni asioista jotka minusta tiesi. Ja joita keksi omasta päästään. Raivostui silmittömästi kun sanoin suorat sanat ja että voisko elää omaa elämäänsä. Puhui paskaa vielä pari vuotta tämän jälkeen kunnes kaiketi tajusi etten oikeasti välitä ja että koko kylä tietää kenessä vika. 

Toinen oli (ainakin esitti) ystävää monta vuotta mutta erehtyi viime kesänä puhumaan paskaa ristiin. Minusta siskolleen, siskostaan minulle. Todella räikein sanankääntein. Olisin laittanut hänen oman huonon päivänsä piikkiin ellei hän olisi möläyttänyt sanojaan facebookissa. Olisin voinut antaa anteeksikin ja jutella asian sileäksi ellei hän vielä tänäkin päivänä olisi sitä mieltä että vika on aina kaikissa muissa kuin hänessä itsessään. Ei ole pahoitellut sanojaan. En minäkään ole yhteyttä pitänyt. Tällä hetkellä hän puhuu oikein reilulla kädellä paskaa yhteisessä ystäväpiirissä eikä tajua että pieni kylä, yhteiset ystävät.. kolahtanee omaan nilkkaansa. Jälleen kerran en jaksa päätäni vaivata mutta yhteistä ystäväpiiriä hieman vaivaannuttaa erään henkilön länkytys. Tajuaako koskaan, en tiedä, enkä välitä tuskin tässä vaiheessa enää jaksaisin edes siloitella mitä on tapahtunut vaikka asia on naurettavan pieni ja eräälle keskeisintä oma napa. Luottamus meni kyllä, mutta varauksellista se aina olikin koska osasi kyllä paskan puhumisen kaikista muistakin ja osaa kuulemma edelleen. 

Omat oikeat ystäväni eivät puhu paskaa muista minulle, uskoisin että eivät minustakaan muille. Oikeiden ystävieni kanssa tulee joskus skismaa mutta aika moni tulee vastaan ja kompromisseja osataan vetää. Mun mielestä ihmisten pitää antaa olla omia itsejään omine mieltymyksineen eikä aina tartte miellyttää. Silti tärkeiden ihmisten kohdalla pitää osata antaa itsekin vähän löysää ja ajatella asioita muidenkin kun oman navan kannalta. Silleen nää pisimmät ystävyydet on lapsuudesta asti toimineet. Vähän kunnioitusta molemmin puolin.