Mies haluaa eron...
Tai näin luulen. Ollaan oltu yhdessä 16v. Tasaista, ihan hyvää elämää ja arkea. pari kertaa aiemmin mies on häipynyt, laittanut s-postia että ei tunne oloaan arvostetuksi tms.. nyt sitten ilmoitti pari päivää sitten ettei olee enää onnellinen. Ei tiedä kuulemma siihen syytä. On "ok tyytyväinen", mutta ei muuta. Aloitti uuden elämän -laihiksen, tipattoman ja kuntosalin uutenavuonna, joka on hänen oma projektinsa, ei kuulemma kuulu mulle. Ei syö enää kotona, ei kerro missä syö, sekään ei kuulu mulle. Puhuu vain neutraalisti tai äkäisesti, ei mitään positiivista. Ei ole puhunut erosta, mutta jotenkin pelkään että se tulee hetkenä minä hyvänsä. Muuten siis ei puhu. Tuntuisi todella kurjalta, ero siis, kun siihen ei mitään suurta syytä tuntuisi olevan.Miten lapset selviäis, miten minä, yms. Eli. siis. Kertokaas kokemuksia jos joku on ollut vastaavassa tilanteessa? Tai jos joku hokaa mikä tuota miestä riivää? ;)
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 17:14"]
Ketjua lukiessa, ap:n viestejä miettiessä. Ap, olet tylsä. Teidän suhde on tylsä, mä tajuan jotenkin että sun mies haluaa pois kun mitään ei koskaan tapahdu. Sun mielestä kaikki on hyvin kun huitelet siellä kotona tekemässä asioitasi miehen ollessa lähinnä hiljaisena jossain sivulla tarkkailemassa. Oletko koskaan kysynyt mieheltä mitä hän haluaisi elämältään?
[/quote]
Olen. Ei osannut vastata. TYlsä voin tosiaan olla ;) Mutta itse siis teen lasten kanssa paljon, ja lähes AINA olen kysynyt miestä mukaan. Häntä eivät samat jutut vaan kiinnosta, mutta ei myöskään itse ehdota sen kummempia. Matkoja kyllä ehdottaa, ja niihin olisin tietysti valmis, mutta aina sitten jotain (työ yleensä) tulee eteen. Metsästys kiinnostaa, joten hankin itsellenikin metsästyskortin että voidaan tehdä sitä yhdessä, mutta metsällä jos käydään sen nelisen kertaa vuodessa niin se ei pitkälle vie.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:42"]
AP! Juttelitko miehen kanssa? Mikä tilanne nyt?
[/quote]
Juttelin juu. Mutta melkoisen turhaa oli, ei hän osannut mitään sanoa. On vain miettinyt että mikä tekee onnelliseksi, mutta ei ole keksinyt. Mutta liittää tuon, mikä se nyt on, kriisin kyllä selvästi minuun, ei halua enää pitää kädestä kiinni, ei koskea, ja mitä sanon niin tavalla tai toisella on väärin. PItää jatkaa keskusteluja, mutta ei niistä tosiaan tähän asti ole hyötyä ollut.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 13:14"]
Äkkiseltään en huomannut, että olisi petipuuhia ja niiden määrää ja laatua käsitelty. Ollan pyöritelty nyt lähes 60 viestiä ikäkriisiä ja miltä miehestä ehkä tuntuu. Toinen nainen vaihtoehto on ainoa, mikä edes liippaa petipuuhia.
"Tasaista, ihan hyvää elämää ja arkea" näillä sanoilla ap aloittaa ketjun. Yhdessä ap:n viestissä viitattiin, että mies tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun lapset pieniä. Tuo ulkopuolisuuden tunne voi hyvinkin jäädä, jos/kun vaimolle ehkä tiedostamatta on jäänyt äidin rooli päälle. Jos seksissä mättää, niin ei tuo paketti ole tuota kummempi.
[/quote]
Ei seksissä mikään mätä. Voisi olla intohimoisempaa, mutta vähintään kerran viikossa vällyjen välissä kuitenkin.
[/quote]
Juu siis tähän vielä, NYT kun on kriisi päällä, ei seksiä. Ei kiinnosta miestä.
Ketjua lukiessa, ap:n viestejä miettiessä. Ap, olet tylsä. Teidän suhde on tylsä, mä tajuan jotenkin että sun mies haluaa pois kun mitään ei koskaan tapahdu. Sun mielestä kaikki on hyvin kun huitelet siellä kotona tekemässä asioitasi miehen ollessa lähinnä hiljaisena jossain sivulla tarkkailemassa. Oletko koskaan kysynyt mieheltä mitä hän haluaisi elämältään?
AP! Juttelitko miehen kanssa? Mikä tilanne nyt?
Ap:n miehellä on selvästi kriisi menossa. Siitä kielii jo pelkästään muuttuneet liikunta- ja ruokatottumukset. Kun elämä on tylsää, tasaista ja tappavaa, tulee helposti ajatus, että "tässäkö tämä nyt olikin? Tällaistako elämä tulee koko loppuelämän olemaan?"
Itse kävin juurikin tuollaisen kriisin läpi - ja erohan siinä tuli, kun toinen ei vaan millään ymmärtänyt. Kun toinen tykkäsi siitä tasaisen tappavasta arjesta, ja itseä se ahdisti suunnattomasti.
Pahaltahan tuo nyt ikävä kyllä näyttää :( Meillä oli aikoinaan vähän vastaava tilanne, tosin silloin minua ei kiinnostanut. En osannut sanoa, mikä oikein oli vialla kun ei mikään oikeasti ollut vialla. Kiukuttelin miehelle ja mikään ei sujunut, ei ollut hyvä olla. Kai se oli jotain kasvuprosessia minun kohdallani. MUTTA, meni muutama kuukausi ja elämä alkoi taas hymyillä, löysin taas ilon ja rakkauden mieheeni. Nyt meillä menee taas hyvin, kiitos kuuluu kyllä miehelleni, joka jaksoi seistä rinnallani myös vaikeina aikona!
Näinkin onnellisesti voi siis käydä.
EHkä joku läheisyys/seksikuuri vois tehdä hyvää :D