Mies haluaa eron...

Jotenkin kuvittelin aloituksestasi että miehesi syö jossain muttei kerro missä mutta jos se itse laihis on sellainen siis jossa ei syödä niin eihän siinä sitten ole mitään ongelmaa!! Minun mie on laihiksella; syö vaan ajan kun tulee kotiin töistä ja mitä ehtii ennenkö menee nukkumaan. Sillä on joku nimikin, 8/16? :) Eli syömättä tuon 16 h ajan.

Mutta tuo nyt ei ole koskaan parisuhteessa oikein että ollaan puhumatta tai tiuskitaan. Jos ukko sanoo että joku juttu on hänen, niin joko sitä asiaa kunnioittaa ja määritellään pelisäännöt yhdessä sitten sen kautta mikä miehelle tärkeää. Menisitkö hänen vanavedessä kuntosalille vai mistä moinen päätös?

Voithan sinä kertoa miehelle että sinusta tuntuu kurjalta jotkut asiat suhteessanne. Tai ihan perustavanlaatuisia asioita tottakai voi PUHUA suhteessa kuten "jaa, niinkun mitenkäs sää nyt syöt? Söitkö jo jotain vai pitäiskö laittaa jotain?" Ja millaisella laihiksella mies onkaan. Siis ihan perustavanlaatuista tietoahan tuo on että miten kumppani syö: onko paastolla vai syökö jossain? Vaikka ei kai aikuisen syömiset nyt niin hohdokasta tiedettävää ole.. En minä ainakaan kysele että mitä mies on töissä syönyt enkä välttämättä kerro että mitä ostin työpaikan ruokalasta lounaaksi. ;)

Mutta minusta hyvään liittoon kuuluu se että voi sanoa että että toinen on normaalia äkäisempi tai lyhyt pinnaisempi! Vaikka laihduttaa, niin silti pitäisi olla ihminen..

Jos mies selvästi sanoo ettei ole onnellinen, niin se varmasti on niin. No missä on sitten keskustelu aiheesta? Kiinnostaako sinua se ettei mies ole tyytyväinen SUHTEESTANNE?

Se on sitten meinaan eri asia kuin suhde omaan kehoon. Väität siis ettei mies tiedä tätä eroa? Laihis voi saada mielen alas, mutta silloin on laihdutettu jo väärillä menetelmillä.

Voisiko koittaa miettiä miten teidän arkea piristää? Sovitteko toisillenne? Tarkoitan että jos teillä ainoa ilo on käpertyä kotiin ja herkutella niin koita siinä sitten innostua vetää kuntosali tai tennisiltaa tai syödä vaan pitääkseen kroppansa elossa kuin herkutella.. Voisitteko keksiä jotain yhteisiä harrastuksia? Mennä johonkin? Tehdä jotain? Vaikka mies kävisi kuntosalilla niin sinun kanssa voisi vaikka käydä uimassa tms?

Mutta tuo on hänen kuulemista, sinun itsetutkiskelua ja arjen muuttamista sellaiseksi että siinä on kiva olla. Ja vähitellen voisitte muuttaa elämää. Tee vaikka salaatteja alkuun tai rahkaa? Ja tuet miehen laihista. Mutta ehdota jos voisitte panostaa siihen teidänKIN suhteeseen: eli siihen piristystä!

Vaikka mies laihduttaa niin voi sitä varmasti tukea ja teidän välinen suhde ei varmasti ole katkolla? Vai onko se miehestä jotenkin hankalaa olla kotona: ette lähde kotoa tai syötte herkkuja? Mikä siinä on. Tuo kaikki on minusta vaan sitä että jaatte mielipiteitänne ja koitatte luotsata arjen sellaiseksi että voitte siinä olla.

Jos mies ei syö, vaan paastoaa -niin varmaan on niin! Muttei se voi tulla kotiin jos kotona ahdistellaan ja epäillään, kaapit pursuaa ruokaa jota ei voi syödä. Sittenhän se laihdutus on nimenomaan laihdutusta eikä miehen laihikselle ole kotona edes tilaa.

Ei sinun pidä hakeutua miehen laihikseen mukaan, mutta se laihis kulkee myös teillä kotona ja teidän parisuhde voi ottaa siitää jonkun suunnan, yhdessä jotain?

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:18"]

Miehesi on juonut viiniä joka ilta aiemmin, nyt päällä sekä tipaton, että kuntokuuri. Vierotusoireet viinistä voi olla yksi syy mielialaan. Liikunta ei tuota ilmeisesti mielihyvää, joten jossakin menee vikaan. Onko hän tehnyt treeni-ja ruokasuunnitelman yhdessä ammattikaisen kanssa, vai itse kehitelly ohjelman? Jos asioista tietämätön tekee nuo suunnitelmat, niin siinä menee helposti vikaan. Oletko muistanut sanoa ja osoittaa miehellesi että rakastat ja haluat häntä? Entä jos hän on epävarma teidän suhteesta ja miettii että milloin sinä ilmoitat että haluat erota(jos siis mustasukkaisuutta osoittaa jotakin fb-kaverista+ miehesi epävarma, koska hänellä ylipainoa, sinulla ei)? Vietätkö sinä liikaa aikaa fb:ssa/ muuten netissä? Onko teillä yhteistä aikaa ollut ennen tätä miehen kuntokuuria, jos ei, niin miksi?

Tässä nyt näitä päälimmäisiä ajatuksia...

[/quote]

Itse on tehnyt, ei ammattilaista. Ja todellakin tiedän että pieleen on mennyt, mutta kun en saa puuttua, en ole puuttunut. Joten ihan varmasti yksi syy mielealaan on nälkä, ja yhtäkkinen tipattomuus / muutos. Yhteistä aikaa on lähinnä iltaisin kun lapset menevät nukkumaan, sekä nyt että ennen kuuria, sekä viikonloppuisin. Aikaa on vähän, kun harrastuksia lapsilla on paljon, ja miehellä PALJON töitä. Mies ei ole aiemmin, eikä nyt ollut innostunut tekemään juuri mitään "kaikki me yhdessä", vaan minä olen käynyt lasten kanssa museoissa, uimassa yms. MIes lähtee / lähti mukaan ravintolaan (yhteistä tekemistä jos mietitään), ja viikonloppuisin mökille. Mökillä nautimmekin kovasti olosta. Jos taas olemme kahdestaan, yhteisen tekemisen keksiminen ei ole aiemminkaan ollut helppoa. TUo kun ei liikkumaan ole halunnut, niin syöminen ja elokuvien katselu. Mutta eipä siinäkään mitään vikaa ole.

[/quote]

No mutta vaikka mies ON ENNEN juonut pullon viiniä istumalta niin sen lopettaminenkin jo alkaa laihduttamaan.

Puhumattakaan yltiöpäinen liikkuminen, juu, hyvä, kunnes ei vaan jaksa ja into menee ja tulee lipsahduksia niin mieli alkaa masentua.

Jos mies on sohvaperuna joka nauttii siitä että lojuu sohvalla ja vetää herkkuja kaksinkäsin niin onhan siinä nyt jo paljo vikaa! Herätkää. Ei niin voi itselleen tehdä.

Kyllä pitäisi ottaa asiat normaalimmin: perusruokaa ja lojuu vaikka pienen lenkin jälkeen. Käy kuntosalilla vaikka YHDEN kerran viikossa.

Jos juo viiniä niin siinäkin kohtuus!!!

Te olette ihan liian laiskoja ja sitten tulee vaan päätös että tämä oli tässä heippa sohva ja moro kuntosali. Oikeasti pitää miettiä onko tuo se oikea valinta. Koska se on viimeistään kesä kun löytää itsensä grillaamasta makkaraa ja vetämässä kaljaa kopasta. Ei se kestä ellei oikeasti tahdo lopettaa tuota yliherkkua: iso, pehmeä sohva ja mättöä. Sehän on kaksi niin eri maailmaa teillä. Eikö niitä voisi vaan yhdistää? Liikuntaa ja järkevästi herkkuja siihen terveellisen ruuan lisäksi!

Vaikka et sekaantuisi niin hommaa miehelle kuntosalikortti ja maksa miehelle sinne traineri jolle annat tiedot miehen ravinnnosta ja liikkumisesta. Jos mies ei kehtaa sitä ihmistä tavata niin voisiko kirjoittaa vaikka jonkunlaisen vastineen siihen? Mielipiteensä miten kannattaa aloittaa..

Ravintoterapeuttikin voi auttaa, minusta hyvä olisi mennä koko perheenä ja miettiä kokonaan uusiksi teidän arkea

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:53"]

Mikä tuossa suhteessa on se toimiva osa? Kun ap kuitenkin sanoo kokevansa suhteen toimivana. Viestien pohjalta tämä puoli ei välity.

[/quote]

Samaa mieltä. Mikä toimii?

Mun on vaikea päätellä ihan viivasuoraan, että kyse olisi toisesta naisesta. Mieshän on aiemmin sanonut, että ei koe saavansa arvostusta, että ei ole onnellinen. Miksi se ei "riitä" selitykseksi? "OK tyytyväisyys", tasainen arki ei tyydytä, sen mä ymmärrän oikein hyvin.

[/quote]

Mikä toimii. Tää on paha ja siksi varmaan jäi vastaamatta :) Mutta siis: meillä OLI (siis vielä viimevuoden puolella), hauskaa yhdessä. Huumorintajut kohtaavat, ja lomilla on aina tosi ihanaa, eli kun ollaan rentoja ja rauhallisia. Tuen (tai luulin tukevani) miestäni hänen yrittäjähommissaan antamalla siihen täyden rauhan (hoidan täysin kodin ja lasten harrastukset, en nalkuta iltamenoista tms vaan arki rullaa hyvin näin). Emme riitele, pahemmin, en edes muista koska olisi viimeksi (ennen tätä kriisiä) kunnolla riidelty, varmaan viime keväänä, koska suurempia riidan aiheita ei ole ollut? Mutta tämä ketju on kyllä saanut miettimään itseänikin omasta "onnellisuudesta"...MITÄ se on ? EIkä tyytyväisyys tasaiseen arkeen hetkittäisine onnen hetkineen riitä? TIedän etten itsekään saa tässä parisuhteessa kaikkea mitä haluaisin (mies ei tykkää läheisyydestä, joten emme juurikaan koskettele, hän ei tue minua työssäni eikä opiskeluissani juuri mitenkään, hyvä kun jaksaa kuunnella puoli lausetta), mutta ne kahdenkeskiset hetket sohvalla rennosti toisiamme kädestä pitäen, tai yhdessä koko perheenä ravintolassa käynti tai mökillä tai reissuissa olo, on musta ollut ihan tarpeeksi. Jotenkin tuntuu niin vieraalta, että ruoho  olisi vihreämpää aidan takana.

[/quote]

Jos oma elämä on työtä ja sitä viiniä, niin eiköhän syy pahaan oloon ole jo siinä. Ei ihme jos masentaa ja stressaa.

Se että puoliso tukee yrittäjyyttä huolehtimalla kaikesta muusta, ei välttämättä muistu enää mieleen, vaan mies ottaa sen jo itsestäänselvyytenä. Toisaalta se mikä on tukemista, voi olla myös sitä, että mieheltä häviää kosketus perheeseen. Välttämättä se tukeminen, että antaa olla rauhassa, ei ole pelkästään hyväksi. Miehestä voi tuntua ettei häntä tarvita mihinkään tai ainoa homma on se työ ja rahan tuominen. Ja kasaa itselleen paineita siitä menestyksestä, eikä ymmärrä ollenkaan että puoliso häntä ajatellen uhraa aikansa miehen valittua ensin sen yrittäjyyden, vaan kokee itse olevansa se uhri, jolta vaimo odottaa työntekoa että vaimo voi toteuttaa itseään ja pyörittää kotitalouttaan miten tykkää. Eli että vaimo onkin se joka päättää asioista ja vaatii kaikenlaista, ei mies joka on halunnut yrittäjäksi. Siihen viittaisi se, jos mies on joskus sanonut ettei tunne että häntä arvostetaan... Miehestä voi tuntua ettei hänellä ole kotona mitään.

Vaikka se alunperin olisi ollut itsestään selvää, että jos miehellä vaikka on raskasta töiden kanssa, vaimo venyy vastaavasti kotona ja lasten hoidossa sen minkä voi, välttämättä se ei johda onnelliseen tasapainoon jos koko ajan ei ole keskusteluyhteyttä siitä missä mennään ja ollaan siis yhdessä siinä suossa. Totta kai parisuhde on sitäkin varten, että tuetaan toista ja voidaan tehdä valintoja joita yksinään ei pystyisi tekemään, mutta saattaa olla että tasapainoisempi olisikin se tilanne, jossa vastuu kodista ja lapsista olisi puolitettu ja molemmat hoitaisivat työnsä toiveidensa ja kunnianhimonsa mukaisesti niissä puitteissa, mitkä saa vuorokaudesta irti revittyä sen perheen kasassa pitämisen ohella.

En tässä tietystikään tiedä, mikä on ap:n perheen tapauksessa johtanut tuohon "isoon jakoon". Onko mies valinnut yrittäjyyden ja liittyykö työhön intohimoa ja onnistumisen kokemuksia ja niin edelleen, vai onko mies ajautunut siihen olosuhteiden pakosta ja kärsii epävarmuudesta, jatkuvasta stressistä ja turhautumisesta työssä, eikä vaimo tiedä/tajua hänen vastuutaan. Mutta eihän siihenkään auta muu kuin keskustelu, jotta tulee ilmi mitä kaikkea se toinen tekee silloin kun minä teen jotain muuta. Ja molempien pitäisi muistaa että perhe on yhteinen.

Jos mies kerran oikeasti puhuu erosta, niin kyllä minä myös ottaisin esille sitä kantaa, että aletaan sitten miettiä miten nämä hommat jaetaan. Että mies huomaisi että se hänen yksityisyrittäjyytensä on valinta (kenen valinta?) joka vaikuttaa koko perheeseen. Jos eroatte, työt ja kotityöt jää molemmille tahoillaan, mutta lasten asiat on yhteisiä ja ne jaetaan ajallisesti ja muutenkin. Silloin ex-vaimo ei ole auttamassa miestä, joustaa voi jos nätisti pyydetään ja joustoa löytyy myös toiseen suuntaan. Ja yhtäkkiä voikin näyttää siltä, että itseasiassa aika hyvin on asiat nyt...

Voipi olla, että mies on aiemmin juonut sen pullon illassa pystyäkseen kestämään suhdettanne ja odottanut lasten kasvamista. Nyt hän on päättänyt viimein lähteä ja on aloittanut myös elämäntaparemontin uuden elämänsä kynnyksellä. Eli hän on tosissaan ja ajatus erosta tekee hänet onnelliseksi. Anna hänen mennä, joka tapauksessa et voi pakottaa häntä jäämään. Vaikka suhde sinusta on ok, et voi siitä päätellä että se toinen tuntee samoin.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:26"]

Ap palaa... ELi. Nyt se sentään syö kotona :/ Toi syömättömyys johtui ylitiukasta laihdutuskuurista -  ei siis syönyt muuallakaan... No mutta silti siis edelleen tilanne päällä. Mies nyt avautui että ei ole onnellinen. EI osaa kertoa miksi, on vaan ollut tyytymätön että "koko elämä on sitä että tekee töitä pitkän päivän, tulee kotiin, juo pari lasia viiniä ja menee nukkumaan" EI osaa kertoa minkä haluaa muuttuvan, mitä haluaisi että minä teen, tai että me teemme, vaan on vaan HYVIN masentuneen oloinen, ei puhu oikeastaan muuten kuin vihaisena, ei koske tms. Mä alan olla IHAN varma että eron tuo haluaa, mutta en tiedä mitä sillä hakee / mitä sillä saavuttaa. Yritän olla läsnä, kuunnella, koskea, mutta se ei tunnu olevan mieleen...

[/quote]

Miehelläsi on ilmeisesti kriisi meneillään oman elämänsä kanssa. Ikäkriisi tms. ja pohtii millaista elämää haluaa viettää. Usein, kun elämäänsä kyllästyy, luullaan, että muutosta vaatii vain suhde, joka sitten lopetetaan. Kuitenkin se muutos pitäisi tapahtua ihmisessä itsessään. Voi hakea uusia tuulia suhteen ohessakin, alkaa harrastamaan, laajentaa elämänpiiriä monella tavalla, vaihtaa työtäkin ehkä. Silloin on tärkeää, että puoliso antaa toisen muuttua, eikä jarruta, tai estele, koska silloin muuttuja kokee tilanteen ahdistavana.

Tietysti voi olla niin, että mies todella tuntee, ettei teidän suhde ole enää hänelle hyvä. Ja silloinhan se on niin, vaikka pahalta se sinusta tuntuukin. 

Tärkeintä olisi nyt miehen itse selvittää mitä hän haluaa, mikä on huonosti ja mikä siihen auttaa. Ikävintä olisi jos hätiköidysti ja erheellisesti eroaa ja huomaakin, ettei se elämä olekkaan yhtään mukavampaa, päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:42"]

En tässä tietystikään tiedä, mikä on ap:n perheen tapauksessa johtanut tuohon "isoon jakoon". Onko mies valinnut yrittäjyyden ja liittyykö työhön intohimoa ja onnistumisen kokemuksia ja niin edelleen, vai onko mies ajautunut siihen olosuhteiden pakosta ja kärsii epävarmuudesta, jatkuvasta stressistä ja turhautumisesta työssä, eikä vaimo tiedä/tajua hänen vastuutaan. Mutta eihän siihenkään auta muu kuin keskustelu, jotta tulee ilmi mitä kaikkea se toinen tekee silloin kun minä teen jotain muuta. Ja molempien pitäisi muistaa että perhe on yhteinen.

Jos mies kerran oikeasti puhuu erosta, niin kyllä minä myös ottaisin esille sitä kantaa, että aletaan sitten miettiä miten nämä hommat jaetaan. Että mies huomaisi että se hänen yksityisyrittäjyytensä on valinta (kenen valinta?) joka vaikuttaa koko perheeseen. Jos eroatte, työt ja kotityöt jää molemmille tahoillaan, mutta lasten asiat on yhteisiä ja ne jaetaan ajallisesti ja muutenkin. Silloin ex-vaimo ei ole auttamassa miestä, joustaa voi jos nätisti pyydetään ja joustoa löytyy myös toiseen suuntaan. Ja yhtäkkiä voikin näyttää siltä, että itseasiassa aika hyvin on asiat nyt...

[/quote]

Kiitos kommentista. Se kun mies ei tuntenut oloaan arvostetuksi oli aika kun muksut oli IHAN pieniä, minä hautautuneena heihin ja mies "korkea-asemaisena palkollisena" matkusti 300pv vuodessa. SIinä oli suota kerrakseen. Nyt on yrittäjä omasta suuresta halustaan, ja nauttii siitä kovasti. Saa työstä suuria onnistumisen ja innostuksen kokemuksia.  Mutta olet oikeassa siinä, että on varmaan menettänyt tavallaan "otteen" perheestä, kun minä hoidan kaiken. Voisimme tietysti yrittää uudestaan jakaa kotihommia, mutta vahvasti epäilen ettei ehdotukseni saisi aikaan suurta innostusta :/ Mutta yritän jutella aiheesta illalla miehelle.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:44"]

Voipi olla, että mies on aiemmin juonut sen pullon illassa pystyäkseen kestämään suhdettanne ja odottanut lasten kasvamista. Nyt hän on päättänyt viimein lähteä ja on aloittanut myös elämäntaparemontin uuden elämänsä kynnyksellä. Eli hän on tosissaan ja ajatus erosta tekee hänet onnelliseksi. Anna hänen mennä, joka tapauksessa et voi pakottaa häntä jäämään. Vaikka suhde sinusta on ok, et voi siitä päätellä että se toinen tuntee samoin.

[/quote]

Olet oikeassa. Jos haluaa eron, niin tulee sen saamaan. Toistaiseksi EI ole sanonut asiaa ääneen, puhunut vaan omasta onnettomuudestaan. EN tiedä, eikä osannut sanoa, miksi aiemmin tuo viini maistui niin kovasti. Puhui silloin siitä, ettei ilman sitä saa unta...

Juoko siis lähes päivittäin parit lasit viiniä? Alkoholisti. Tarvittis ammattiapua.

Vaikuttaa siltä että ap:n miehellä on nyt ikäkriisi päällä. Siitähän se ikäkriisi lähtee että joku kaunis päivä alkaa miettimään että tätäkö samaa se on loppuelämä, kotoa töihin, töistä kotiin, harrastuksiin, kotiin nukkumaan... Ja aamulla sama ruljanssi uusiksi.

Suhteessa ja perhe-elämässä ei välttämättä ole mitään vikaa. Työ sujuu hyvin, ei taloudellisia eikä terveydellisiä huolia, lasten kanssa menee hyvin, seksikin sujuu jne. Siitä huolimatta sitä joku päivä herää että tällä kaavallako mennään loppuelämä, työn ja kodin väliä kulkemalla. Alkaa kaipaamaan muutosta. Joku laihduttaa, toinen hankkii uuden harrastuksen, joku alkaa sisustamaan kotia. Joku sitten juoksee illat kavereissa, viikonloput baareissa ja voipa löytää sivusuhteenkin. Joku taas voi tehdä kaikki edellämainitsemani ja siihen päälle vielä vaihtaa työpaikkansa.

Kerroit että sinusta tuntuu hyvin vahvasti että mies haluaa eron. Oletko miettinyt mitä teet jos mies lähtee? Kannattaisi ainakin henkisellä tasolla alkaa valmistautumaan asiaan ettei tule hirvittävänä shokkina jos mies joku kaunis päivä lähtee.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:55"]

Vaikuttaa siltä että ap:n miehellä on nyt ikäkriisi päällä. Siitähän se ikäkriisi lähtee että joku kaunis päivä alkaa miettimään että tätäkö samaa se on loppuelämä, kotoa töihin, töistä kotiin, harrastuksiin, kotiin nukkumaan... Ja aamulla sama ruljanssi uusiksi.

Suhteessa ja perhe-elämässä ei välttämättä ole mitään vikaa. Työ sujuu hyvin, ei taloudellisia eikä terveydellisiä huolia, lasten kanssa menee hyvin, seksikin sujuu jne. Siitä huolimatta sitä joku päivä herää että tällä kaavallako mennään loppuelämä, työn ja kodin väliä kulkemalla. Alkaa kaipaamaan muutosta. Joku laihduttaa, toinen hankkii uuden harrastuksen, joku alkaa sisustamaan kotia. Joku sitten juoksee illat kavereissa, viikonloput baareissa ja voipa löytää sivusuhteenkin. Joku taas voi tehdä kaikki edellämainitsemani ja siihen päälle vielä vaihtaa työpaikkansa.

Kerroit että sinusta tuntuu hyvin vahvasti että mies haluaa eron. Oletko miettinyt mitä teet jos mies lähtee? Kannattaisi ainakin henkisellä tasolla alkaa valmistautumaan asiaan ettei tule hirvittävänä shokkina jos mies joku kaunis päivä lähtee.

[/quote]

No, viimeksi kun "häipyi"  (siis pari vuotta sitten) niin pelästyin todella, itkin monta päivää, kävin psykologilla juttelemassa ja ajattelin että jos jään yksin en selviä IKINÄ. Nyt, jostain syystä, ei tunnu ihan yhtä pahalta. EHkä siksi, kun viimeksi jo ajattelin niin  paljon asioita selväksi kuin mahdollista, sain itseni vakuutettua siitä että pärjäisin jne. Nyt JOS haluaa eron, tulisi se olemaan kamalaa... Todella kamalaa, kun en sitä itse halua. Joka tapauksessa tällä kertaa mies ei ole raivopäissään vihainen, joten se, ainakin nyt tuntuisi, helpottaisi jo paljon. Jos siis pystyttäisi selviämään erostakin tavallaan yhdessä. Rahallisesti en tiedä kuinka kävisi. Enkä muutenkin, miehellä on lakimiesystäviä pilvin pimein, ja jos haluaisi tapella, tappelusta tulisi KARMEA. En tiedä missä asuisin tms. Mutta jotenkin varmaan selviäisin...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:26"]

Ap palaa... ELi. Nyt se sentään syö kotona :/ Toi syömättömyys johtui ylitiukasta laihdutuskuurista -  ei siis syönyt muuallakaan... No mutta silti siis edelleen tilanne päällä. Mies nyt avautui että ei ole onnellinen. EI osaa kertoa miksi, on vaan ollut tyytymätön että "koko elämä on sitä että tekee töitä pitkän päivän, tulee kotiin, juo pari lasia viiniä ja menee nukkumaan" EI osaa kertoa minkä haluaa muuttuvan, mitä haluaisi että minä teen, tai että me teemme, vaan on vaan HYVIN masentuneen oloinen, ei puhu oikeastaan muuten kuin vihaisena, ei koske tms. Mä alan olla IHAN varma että eron tuo haluaa, mutta en tiedä mitä sillä hakee / mitä sillä saavuttaa. Yritän olla läsnä, kuunnella, koskea, mutta se ei tunnu olevan mieleen...

[/quote]

Huolestuttavalta kuulostaa se että työntää sinua pois. Jos sitä tapahtuu koko ajan riippumatta siitä millainen päivä on. Siis tottakai jos on pitkävihainen ihminen ja on vasta riidelty, niin ei voi sietää toisen kosketusta. Mutta AP:n viesteistä saa sen käsityksen että keskustelun sävy on asiallista, varsinaista riitaa ei ole ollut, ja mies edelleen työntää koko ajan pois.

Todella ikävä tilanne. AP ei oikein muuta pysty kuin odottelemaan miehen päätöstä. Toivottavasti mies miettii tahtonsa pian eikä pidä AP:tä loputtomiin löysässä hirressä.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:07"]

Huolestuttavalta kuulostaa se että työntää sinua pois. Jos sitä tapahtuu koko ajan riippumatta siitä millainen päivä on. Siis tottakai jos on pitkävihainen ihminen ja on vasta riidelty, niin ei voi sietää toisen kosketusta. Mutta AP:n viesteistä saa sen käsityksen että keskustelun sävy on asiallista, varsinaista riitaa ei ole ollut, ja mies edelleen työntää koko ajan pois.

Todella ikävä tilanne. AP ei oikein muuta pysty kuin odottelemaan miehen päätöstä. Toivottavasti mies miettii tahtonsa pian eikä pidä AP:tä loputtomiin löysässä hirressä.

[/quote]

Juu, keskustelun sävy on meillä IHAN asiallista. Tosin mies huokailee, ja on "synkeän" oloinen koko ajan. EI kuitenkaan piikittelekään tällä hetkellä, mutta juuri eilen hälle sanoin että se "iloinen" hän on johonkin kadonnut. Mikään mitä teen ei saa positiivista vastakaikua.Ja kiitos, on tosiaan ikävä tilanne. Löysä hirsi kuvaa asiaa hyvin. SIksi tännekin asiasta purkauduin, jos joku olisi keksinut jotain millä olisin voinut miestä auttaa :(

Onko sanonut työasioista mitään? Taisit aiemmin sanoa että nauttii työstään. Mutta nauttiiko tehdä niin pitkiä päiviä kuin mitä yrittäjät monesti tekevät?

Yritä nyt jutella sen miehesi kanssa ihan rauhallisesti ja syyllistämättä. Kerrot että sinusta tuntuu pahalta ja sinua pelottaa, että mies ei enää ole onnellinen kanssasi tms. Kerro että rakastat häntä ja haluat tehdä kaikkesi sen eteen että selviätte mistä tahansa ongelmista.

Ja pitäkää ihmiset huoli parisuhteistanne. Monelle käy niin että kun ollaan jo pitkään vietetty ihan ok tasaista arkea, niin siitä on tosi matala kynnys siihen, että jompikumpi ei enää ole tyytyväinen. Intohimoa ja suuria tunteita täytyy aina välillä löytyä sen tasaisen arjen keskeltä, jotta suhde oikeasti pysyy hyvänä vuosikymmenet.

Oot vaan ruma ja kulahtanut. Tylsä ja ankea. Se on löytänyt kuumemman kimman jota nussia ja joka pitää siitä huolta. Olisko kannattanut itsekin pitää paremmin huolta itsestäsi AP? Loppuviimeks tää tilanne on vaan ja ainoastaan sun syytäsi kun et halunnut tehdä mitään.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:26"]

Oot vaan ruma ja kulahtanut. Tylsä ja ankea. Se on löytänyt kuumemman kimman jota nussia ja joka pitää siitä huolta. Olisko kannattanut itsekin pitää paremmin huolta itsestäsi AP? Loppuviimeks tää tilanne on vaan ja ainoastaan sun syytäsi kun et halunnut tehdä mitään.

[/quote]

No näin :) Kiitos tästäkin kommentista!

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:54"]

Niin, mikä sitten on toimimaton suhde. Kun mun mielestä se ei ole. Siis huonot puolensa niin kuin kaikissa suhteissa, ja ollaan (tai olen) ehkä ennemmin syvästi kiintynyt kuin hurjasti rakastunut mutta kuitenkin. Voihan olla että tuo liittyy nyt tuohon omaan laihdutusprojektiin, jonka haluaa pitää "yksityisenä"?  Mutta kuinka kauan tuota äkeyttä ja puhumattomuutta jaksaa katsoa... Laihis ja tipattomuus kestää monta kuukautta kuulemma (ihan hyvä, varsinkin laihikselle on tarvettakin ja ennen tipatonta joi pullon punaviiniä illassa)

[/quote]

Kuulostaa kyllä todelliselta unelmamieheltä: äkäinen alkoholisoitunut läski, joka ottaa hatkat kun huvittaa ja syyllistää perään... Mistä tuollaisia aarteita löytää?

Voi, vaikea tilanne sinulla :( Kirjoittamastasi päätellen näyttää siltä, että välität aidosti miehestäsi ja haluat hänen parastaan. Mies ei vaan itse taida ymmärtää sitä. Nyt taitaisi olla aika nostaa kissa pöydälle ja puhua rohkeasti asiasta. Kerrot, miltä sinusta tuntuu tämä hänen käytöksensä ja kuinka haluaisit tähän asiaan saada jotain selvyyttä. Lähde avoimin mielin ja ota vastaan mahdollinen kritiikki mitä todennäköisesti on tulossa. Kuuntele, yritä olla loukkaantumatta vaikka se vaikeaa onkin. Muista, että tilanne EI ole sinun syysi. Mutta tätä lukkoa ei saa avattua, jos toinen (sinä) ei ole avoinna vastaanottamaan sitä, mikä ikinä miestä ahdistaakin.

Älä käsitä väärin, et ole mikään kynnysmatto, ei sinun tarvitse sietää mitä tahansa. Mutta asiat olisi saatava puhuttua. Ja myös SINUN olisi mietittävä omaa onnellisuuttasi ja tyytyväisyyttäsi ja kerrottava niistä miehelle. Jos pystytte säilyttämään puheyhteyden, niin se on jo paljon!

Toivon sydämestäni että tilanne ratkeaa teille onnellisesti!

Äkkiseltään en huomannut, että olisi petipuuhia ja niiden määrää ja laatua käsitelty. Ollan pyöritelty nyt lähes 60 viestiä ikäkriisiä ja miltä miehestä ehkä tuntuu. Toinen nainen vaihtoehto on ainoa, mikä edes liippaa petipuuhia.

"Tasaista, ihan hyvää elämää ja arkea" näillä sanoilla ap aloittaa ketjun. Yhdessä ap:n viestissä viitattiin, että mies tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun lapset pieniä. Tuo ulkopuolisuuden tunne voi hyvinkin jäädä, jos/kun vaimolle ehkä tiedostamatta on jäänyt äidin rooli päälle. Jos seksissä mättää, niin ei tuo paketti ole tuota kummempi.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 13:14"]

Äkkiseltään en huomannut, että olisi petipuuhia ja niiden määrää ja laatua käsitelty. Ollan pyöritelty nyt lähes 60 viestiä ikäkriisiä ja miltä miehestä ehkä tuntuu. Toinen nainen vaihtoehto on ainoa, mikä edes liippaa petipuuhia.

"Tasaista, ihan hyvää elämää ja arkea" näillä sanoilla ap aloittaa ketjun. Yhdessä ap:n viestissä viitattiin, että mies tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kun lapset pieniä. Tuo ulkopuolisuuden tunne voi hyvinkin jäädä, jos/kun vaimolle ehkä tiedostamatta on jäänyt äidin rooli päälle. Jos seksissä mättää, niin ei tuo paketti ole tuota kummempi.

[/quote]

Ei seksissä mikään mätä. Voisi olla intohimoisempaa, mutta vähintään kerran viikossa vällyjen välissä kuitenkin.