Mies haluaa eron...

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:47"]

Ja mihin mies olisi "häipynyt" ellei toisen naisen luokse? Ihan klassinen juttu. Silloin kun itselläni oli pientä viritystä toisella paikkakunnalla asuvan ukkomiehen kanssa, mies pariin kertaan olisi halunnut tulla luokseni juuri riideltyään vaimonsa kanssa, "miettiäkseen" asioita. Kehotin miettimään asioita ihan kotosalla.

[/quote]

Mun mies häipyy ainakin aina tallille... Ex-mies painui parhaan kaverinsa luo. 

Kyllä niitä vaihtoehtoja riittää, kaikki miehet ei edelleenkään ole ensimmäisenä pettämässä.

[/quote]

Tai näin ainakin sanoivat palatessaan kotiin.

Ihan selvä peli. Kyllä toi vahvasti vaikuttaa siltä, että miehesi on ihastunut johonkin toiseen ja säätö on alkamassa jos ei ole jo alkanut. Just noi samat hommat teki mun exmies. Ei ollu muka ketään toista, kissan viikset, ei vaan kehdannu myöntää! Kiinni jäi sit myöhemmin.

Mä olisin nyt sinuna uskovani kaikki pajunköydet ja olisin olevinani täysin sokea, mutta tarkkailisin mies ja sen tekemisiä ihan koko ajan. Puhelinta, menoja, jääkö kiinni valheesta... Sitten kun olisi todisteet, läväyttäisin ne pöytään. Sit mies todennäköisesti katuu, mies joko lopettaa suhteen tai ei, sä annat anteeksi tai ei anna, ero tulee tai ei tule...no sen näkee sitte.

Täällä moni neuvoo varustautumaan pahimpaan, kostamaan, kyttäämään, mitä vain.

Jokainen voi miettiä, että kuinka moni avioliitto on pelastettu kyttäämällä, kostamalla ja kieroilemalla?

Mitäs jos Ap vaan hautaisi ylpeytensä "minulla on oikeus"- ajattelun ja yrittäisi aidon oikeasti lähentyä miestään vaatimatta mitään tiettyjä lauseita ja toimia mieheltä?

Noin pitkän liiton jälkeen Ap luultavasti kuitenkin tuntee miehensä ja tietää mistä tämä pitäisi, kenties mies on jopa esittänyt lähiaikoina jonkin toiveen, jota Ap ei ole sen enempää edes huomannut. Nyt kaivamaan kuistin sopukoita ja tekemään miehen mieliksi jotain.

Jos siis haluaa pelastaa vielä liiton, jos ei, niin sitten toki kiinni ylpeydestä, vaatimaan mieheltä tietynlaista vastakaikua ja väkisin vastauksia.

Joskus pitää vain olla suurempi ihminen ja antaa periksi isomman hyvän nimissä.

Toi ettei syökään enää kotona, kertoo kyllä siitä, että mies on vahvasti kypsynyt kotielämäänsä. Perimmäinen vika ei ole sinussa sit kuitenkaan, vaan mies on kypsynyt ylipainoonsa ja tissutteluunsa, on tullut 4-kympin kriisi tai kolmenkympin, tajuaa ettei oo enää nuori.... Se on miehlille kova pala, kun alkaa kroppa sgragata. Ja sit vaan ei jaksa kotielämäänsä enää, syö mieluummin muualla, viettää aikansa muualla.

Toinen vaihtoehto on, että pettää. Ei sil väliä, kielsikö asian ku kysyit, helposti voi vaan kieltää asian.

Ap palaa... ELi. Nyt se sentään syö kotona :/ Toi syömättömyys johtui ylitiukasta laihdutuskuurista -  ei siis syönyt muuallakaan... No mutta silti siis edelleen tilanne päällä. Mies nyt avautui että ei ole onnellinen. EI osaa kertoa miksi, on vaan ollut tyytymätön että "koko elämä on sitä että tekee töitä pitkän päivän, tulee kotiin, juo pari lasia viiniä ja menee nukkumaan" EI osaa kertoa minkä haluaa muuttuvan, mitä haluaisi että minä teen, tai että me teemme, vaan on vaan HYVIN masentuneen oloinen, ei puhu oikeastaan muuten kuin vihaisena, ei koske tms. Mä alan olla IHAN varma että eron tuo haluaa, mutta en tiedä mitä sillä hakee / mitä sillä saavuttaa. Yritän olla läsnä, kuunnella, koskea, mutta se ei tunnu olevan mieleen...

Minulla oli sama tunne, vuoden ajan yritin miettiä mikä minulla on. sanoin miehelleni aina etten ole onnellinen, mutta en osannut selittää, vaan vastasin aina että en tiedä. Kovasti yritin ja yritin. Lopputulos on nyt 2 vuotta tuon jälkeen että olemme eronneet. Ei kuulunut kolmansia osapuolia ei muutakaan suurta kriisiä. Oli vain onneton parisuhde johon liittyi riitaa ja monenlaista pientä huonoa käytöstä mikä sai aikaiseksi sen, että minun tunteet kuolivat, täysin. Toivottavasti ei ole samasta kyse, mutta voisin kuvitella että on. Toivottavasti miehesi löytää vielä kipinän.

Oletko sinä yrittänyt elämäntapamuutosta? Ehkä häntä jurppii, jos hän tekee sen yksin etkä ole mukana? Silloin jos toinen ei tue, herkuttelee esimerkiksi kotona saattaisin itsekin ärsyyntyä ja mennä muualle syömään ja sanoa ettei kuulu sulle, jos et kerran ole kiinnostunut omasta terveydestä.

Juu juu, olen mukana. Itsekin siis nyt skarppaan, ja liikun samaan aikaan kuin hänkin :) Ja ehdottomasti yritän tukea tuossa, kuntoremontille kun on hänellä ihan tarvetta. MUTTA eri tavalla kuin minulla, sillä hänen painoindeksinsä on 30, minun 20...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:26"]Ap palaa... ELi. Nyt se sentään syö kotona :/ Toi syömättömyys johtui ylitiukasta laihdutuskuurista -  ei siis syönyt muuallakaan... No mutta silti siis edelleen tilanne päällä. Mies nyt avautui että ei ole onnellinen. EI osaa kertoa miksi, on vaan ollut tyytymätön että "koko elämä on sitä että tekee töitä pitkän päivän, tulee kotiin, juo pari lasia viiniä ja menee nukkumaan" EI osaa kertoa minkä haluaa muuttuvan, mitä haluaisi että minä teen, tai että me teemme, vaan on vaan HYVIN masentuneen oloinen, ei puhu oikeastaan muuten kuin vihaisena, ei koske tms. Mä alan olla IHAN varma että eron tuo haluaa, mutta en tiedä mitä sillä hakee / mitä sillä saavuttaa. Yritän olla läsnä, kuunnella, koskea, mutta se ei tunnu olevan mieleen...

[/quote] Masennus voi laueta ruokavalion muutoksesta! Sain itse vakavan masennuksen kun laihdutin, en saanut ilmeisesti tarpeeksi kaikkea mitä tarvitsee. Osta hänelle vitamiineja tai jotain ja kerro tämä. Minulla asia korjaantui nopeasti.

Kyllä se paras vitamiiniruiske taitaisi olla uusi nainen/mies!

Jos ei osata puhua toistensa kanssa vaan mietitään yksin asioita, ei silloin ole suhteella tulevaisuutta. Opetelkaa ihmiset puhumaan toistenne kanssa, ajoissa.

Selvästi toinen nainen. Anna mennä.

Tuo vois olla niinku meillä mutta roolit toisinpäin. 

Mulla ei ole ketään toista, eikä tule, mutta ahdistaa vaan omat ajatukset ja välillä kaikki. En tiedä onko se masennusta vai mitä.

Yritän myös laihduttaa. 

Ollaan mieheni kanssa monessa asiassa erityylisiä. Takana kuitenkin 20 yhteistä vuotta.

Mies yrittää kuunnella ja olla hellä yms.ne vaan ahdistaa mua välillä enemmän.

Pari perustavaa laatua olevia asioita mitkä ärsyttää miehen käytöksessä ja ne ehkä tekee sellasen ärtyisän pohjavireen. 

Sekin ärsyttää että ite oo  lihava ja mies sopusuhtainen ja urheilullinen. .

Se että mies "tukee"proggigsessa ärsyttää välillä sikana.

Helppohan se on tukea mutta ei tiedä miten raastavan hankala on laihduttaa.

Mä ymmärrän täysin miehesi tarpeen hoitaa projekti itekseen. Mulla on ihan samanlaiset fiilikset.

Miehesi voi tietää mikä on se asia tai asiat mitkä ei tee häntä onnelliseksi, mutta vaatii aikaa avautua niistä.

Mulla on juurikin näin.

Sanon vielä laihduttamisesta, että monesti normaalipainoinen kumppani voi jo sillä ärsyttäö että kysyy lähdettäskö lenkille. 

Se vaan ärsyttää. Mitä se sulle kuuluu? Ja siinä tulee helposti sellainen olo, että sä haluat hänen laihtuvan kanssa.

Itselläni on ollut aina sellainen olo, että mieheni ei pohjimmiltaan pidä minusta ylipainoisena.

Hän ei ole koskaan ole sanonut sitä suoraan mutta ei kieltänytkään.

En tiedä ap saitko tästä mitään. Lähinnä yritän sanoa että aina ongelmien syy eikä ratkaisukaan ole toinen tai ero.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:55"]

Tuo vois olla niinku meillä mutta roolit toisinpäin. 

.

En tiedä ap saitko tästä mitään. Lähinnä yritän sanoa että aina ongelmien syy eikä ratkaisukaan ole toinen tai ero.

[/quote]

KIITOS tästä vastauksesta!! Antoi paljon. Miten sitten haluaisit miehesi tukevan , tai pysyvän erossa? EN ole ehdottanut yhteisiä lenkkeä, en omasta kiinteytymisestäni (vaikka olenkin siitä hyvin onnellinen, kuin myös hänen painonpudotussaavutuksestaan) tms, juuri kun ajattelin että se voi kuulostaa piruilulta. Hänellä kun projekti on niin eri suuruinen kuin mulla. EN myöskään ole ehdottanut pariterapiaa, kun mieheni ei ole osannut sanoa johtuuko tuo "onnettomana oleminen" edes minusta, vai  meistä koko perheenä, vai hänestä vai vai... Se ken tuossa eimpana sanoi että opetelkaa puhumaan, olet IHAN oikeassa, mutta hankala sitä on yksin toteuttaa :(

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:53"]

Mikä tuossa suhteessa on se toimiva osa? Kun ap kuitenkin sanoo kokevansa suhteen toimivana. Viestien pohjalta tämä puoli ei välity.

[/quote]

Samaa mieltä. Mikä toimii?

Mun on vaikea päätellä ihan viivasuoraan, että kyse olisi toisesta naisesta. Mieshän on aiemmin sanonut, että ei koe saavansa arvostusta, että ei ole onnellinen. Miksi se ei "riitä" selitykseksi? "OK tyytyväisyys", tasainen arki ei tyydytä, sen mä ymmärrän oikein hyvin.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:53"]

Mikä tuossa suhteessa on se toimiva osa? Kun ap kuitenkin sanoo kokevansa suhteen toimivana. Viestien pohjalta tämä puoli ei välity.

[/quote]

Samaa mieltä. Mikä toimii?

Mun on vaikea päätellä ihan viivasuoraan, että kyse olisi toisesta naisesta. Mieshän on aiemmin sanonut, että ei koe saavansa arvostusta, että ei ole onnellinen. Miksi se ei "riitä" selitykseksi? "OK tyytyväisyys", tasainen arki ei tyydytä, sen mä ymmärrän oikein hyvin.

[/quote]

Mikä toimii. Tää on paha ja siksi varmaan jäi vastaamatta :) Mutta siis: meillä OLI (siis vielä viimevuoden puolella), hauskaa yhdessä. Huumorintajut kohtaavat, ja lomilla on aina tosi ihanaa, eli kun ollaan rentoja ja rauhallisia. Tuen (tai luulin tukevani) miestäni hänen yrittäjähommissaan antamalla siihen täyden rauhan (hoidan täysin kodin ja lasten harrastukset, en nalkuta iltamenoista tms vaan arki rullaa hyvin näin). Emme riitele, pahemmin, en edes muista koska olisi viimeksi (ennen tätä kriisiä) kunnolla riidelty, varmaan viime keväänä, koska suurempia riidan aiheita ei ole ollut? Mutta tämä ketju on kyllä saanut miettimään itseänikin omasta "onnellisuudesta"...MITÄ se on ? EIkä tyytyväisyys tasaiseen arkeen hetkittäisine onnen hetkineen riitä? TIedän etten itsekään saa tässä parisuhteessa kaikkea mitä haluaisin (mies ei tykkää läheisyydestä, joten emme juurikaan koskettele, hän ei tue minua työssäni eikä opiskeluissani juuri mitenkään, hyvä kun jaksaa kuunnella puoli lausetta), mutta ne kahdenkeskiset hetket sohvalla rennosti toisiamme kädestä pitäen, tai yhdessä koko perheenä ravintolassa käynti tai mökillä tai reissuissa olo, on musta ollut ihan tarpeeksi. Jotenkin tuntuu niin vieraalta, että ruoho  olisi vihreämpää aidan takana.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:54"]

Laihis ja tipattomuus kestää monta kuukautta kuulemma (ihan hyvä, varsinkin laihikselle on tarvettakin ja ennen tipatonta joi pullon punaviiniä illassa)

[/quote]

Siis joka ilta pullo punaviiniä? Alkkishan tuollainen on!

Miehesi on juonut viiniä joka ilta aiemmin, nyt päällä sekä tipaton, että kuntokuuri. Vierotusoireet viinistä voi olla yksi syy mielialaan. Liikunta ei tuota ilmeisesti mielihyvää, joten jossakin menee vikaan. Onko hän tehnyt treeni-ja ruokasuunnitelman yhdessä ammattikaisen kanssa, vai itse kehitelly ohjelman? Jos asioista tietämätön tekee nuo suunnitelmat, niin siinä menee helposti vikaan. Oletko muistanut sanoa ja osoittaa miehellesi että rakastat ja haluat häntä? Entä jos hän on epävarma teidän suhteesta ja miettii että milloin sinä ilmoitat että haluat erota(jos siis mustasukkaisuutta osoittaa jotakin fb-kaverista+ miehesi epävarma, koska hänellä ylipainoa, sinulla ei)? Vietätkö sinä liikaa aikaa fb:ssa/ muuten netissä? Onko teillä yhteistä aikaa ollut ennen tätä miehen kuntokuuria, jos ei, niin miksi?

Tässä nyt näitä päälimmäisiä ajatuksia...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:54"]

Laihis ja tipattomuus kestää monta kuukautta kuulemma (ihan hyvä, varsinkin laihikselle on tarvettakin ja ennen tipatonta joi pullon punaviiniä illassa)

[/quote]

Siis joka ilta pullo punaviiniä? Alkkishan tuollainen on!

[/quote]

Niin siis JOI ja OLI. Nyt ei juo, enkä usko että heti sortuu.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 10:18"]

Miehesi on juonut viiniä joka ilta aiemmin, nyt päällä sekä tipaton, että kuntokuuri. Vierotusoireet viinistä voi olla yksi syy mielialaan. Liikunta ei tuota ilmeisesti mielihyvää, joten jossakin menee vikaan. Onko hän tehnyt treeni-ja ruokasuunnitelman yhdessä ammattikaisen kanssa, vai itse kehitelly ohjelman? Jos asioista tietämätön tekee nuo suunnitelmat, niin siinä menee helposti vikaan. Oletko muistanut sanoa ja osoittaa miehellesi että rakastat ja haluat häntä? Entä jos hän on epävarma teidän suhteesta ja miettii että milloin sinä ilmoitat että haluat erota(jos siis mustasukkaisuutta osoittaa jotakin fb-kaverista+ miehesi epävarma, koska hänellä ylipainoa, sinulla ei)? Vietätkö sinä liikaa aikaa fb:ssa/ muuten netissä? Onko teillä yhteistä aikaa ollut ennen tätä miehen kuntokuuria, jos ei, niin miksi?

Tässä nyt näitä päälimmäisiä ajatuksia...

[/quote]

Itse on tehnyt, ei ammattilaista. Ja todellakin tiedän että pieleen on mennyt, mutta kun en saa puuttua, en ole puuttunut. Joten ihan varmasti yksi syy mielealaan on nälkä, ja yhtäkkinen tipattomuus / muutos. Yhteistä aikaa on lähinnä iltaisin kun lapset menevät nukkumaan, sekä nyt että ennen kuuria, sekä viikonloppuisin. Aikaa on vähän, kun harrastuksia lapsilla on paljon, ja miehellä PALJON töitä. Mies ei ole aiemmin, eikä nyt ollut innostunut tekemään juuri mitään "kaikki me yhdessä", vaan minä olen käynyt lasten kanssa museoissa, uimassa yms. MIes lähtee / lähti mukaan ravintolaan (yhteistä tekemistä jos mietitään), ja viikonloppuisin mökille. Mökillä nautimmekin kovasti olosta. Jos taas olemme kahdestaan, yhteisen tekemisen keksiminen ei ole aiemminkaan ollut helppoa. TUo kun ei liikkumaan ole halunnut, niin syöminen ja elokuvien katselu. Mutta eipä siinäkään mitään vikaa ole.

Lomilla ihanaa, ravintolassa ja mökillä? On teillä ihme elämää ja muuten ei miestä oikein juttusi kiinnosta, et saa tukea, ei kaipaa läheisyyttä..onko edes seksiäkään?

Ei kyllä kovin onnelliselta suhteelta vaikuta. Mutta ehkä se onni vielä löytyy molemmille ja jostain muualta varmaankin.