Lue keskustelun säännöt.
Nettideittailu osoittautui yllättävän hankalaksi, teenkö jotain väärin?
10.01.2014 |
Millainen profiili kannattaisi pistää, ja millaisia asioita kertoa ensimmäisissä viesteissä? Haluaisin mahdollisimman "helposti" saada selville, onko miehellä samantapaisia suunnitelmia tulevaisuudelle kun mulla on. Eli siis tällasia perustietoja, koska en halua tavallaan hukata taas kuukausia aikaa johonkin tyyppiin, joka ei halunnutkaan suhdetta missään vaiheessa tai ei haluakkaan koskaan lapsia. Eihän semmoset jutut sitten vaan toimi, joten ihan turhaa.
Vuosia sitten tein yksinkertaisen profiilin ja ilman kuvaa. Muutama mies otti yhteyttä, ja yhden kanssa päädyin pidempään parisuhteeseen ja avoliittoon. Eron jälkeen olen luullut, että olisi taas yksinkertaista löytää parisuhdeainesta oleva mies netin kautta, onnistuihan se viimeksikin tosi helpolla.
No, ei ole onnistunut enää. Mielestäni en ole edes nirso ulkonäön tai muun suhteen, haluan vaan tavallisen ja normaalin miehen ilman päihdeongelmia, luonnehäiriöitä jne. Mulla on taas ollut kuvaton tavallinen ilmoitus, jossa on lyhyt esittelyteksti. Olen pistänyt siihen etsiväni elämänkumppania, rajannut ihannekumppanin ikähaarukan ja haluavani lapsia tulevaisuudessa.
Tottakai kaikki Peräkammarin Pervopetterit pistävät aina kuvattomiin profiileihin viestiä, eikä se mua haittaa, annan vain olla. Joten nämä "uuuuh mikä muija siel on?T:Pertsi 50v" -viesteistä nyt käy jo heti selväksi, että ei kiitos ja niihin en käytä aikaa.
Olen sitten itse pistänyt viestiä mielenkiintoiselta vaikuttaville tyypeille, ja pistänyt heti ekaan viestiin, että voin lähettää kuvan. En ole mikään kaunein kukkanen, vaan ihan tavallinen. En kuitenkaan usko, että ulkonäköni rajoittaa kovinkaan paljon. Hyvä vaan, jos megatissisiä pissisblondeja etsivät tajuavat pysyä musta kaukana.
Ei vaan löydy ketään oikeasti potentiaalista!!! Olen muutaman kanssa käynyt treffeillä. Kaksi heistä oli jo lähemmäs 30v, eikä ainuttakaan parisuhdetta takana. Itse olen ollut tosiaan pidemmässäkin suhteessa, ja toivon sitä jo tässä iässä myös kumppanilta. Eri asia, jos ei oo halunnut olla suhteessa. Nuo olisivat halunneet, mutta ihmettelivät kun ei koskaan ole kenenkään kanssa natsanneet. Treffien jälkeen en kummankaan kohdalla kyllä ihmetellyt enää yhtään sitä, että naiset ei noiden kanssa uudelleen lähde mihinkään. Kolmannen ehdokkaan kanssa olen jutellut paljon netissä, nähny muutamasti ja todella kiva ihminen. Ihastuinkin jo, vaikka mitään ei tapahtunut. Sanoi etsivänsä kumppania tositarkoituksella, mutta ei sitten haluakkaan suhdetta mun tai kenenkään kanssa? Kaikenlisäksi huomasin parin kuukauden kuluessa, että tyypillä on tosi paha päihdeongelma. Ajanhukkaa siis oli tämäkin herra.
Mitä teen väärin, vai eikö netistä enää oikeasti löydy kunnon miehiä? Ovatko vaatimukseni sittenkin liian isoja? Mulle on aika sama, onko mies amis vai akateeminen, blondi vai brunette, pitkä vai lyhyt. Kunhan on jotenkin normaali ulkonäöltään, luotettava ja mitä nyt yleensä ihmiset kumppaneiltaan haluavat. Eikai se ole liikaa vaadittu? Tuntuu, että olen jo kolmen tyypin jälkeen valmis ryhtymään taas vanhaksi piiaksi jonnekkin. Menee tosi paljon aikaa hukkaan, kun ensin juttelee ehkä pari viikkoa koneella (osa tietysti karsiutuu jo tässä vaiheessa pois, onneksi), sitten paljastuukin, että mies haluaa muuttaa Siperiaan eikä tahdo ikinä lapsia. Tottakai kumppanin etsintä vie aikaa, mutta en pääse kunnolla mihinkään tapailu- tai säätöasteelle. Kaikki noista nyt karsiutuneet pois joidenkin treffien kohdalla, erityisesti toi kolmas tapaus kyllä harmittaa, mutta olkoon. Turhauttaa.
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 20:43"]
Pitää suudella montaa sammakkoa ennen kuin joku niistä muuttuu prinssiksi.
[/quote]
Totta tämäkin, mutta kaverini ovat olleet ihmeissään. Yhdellä kaverilla on ihan samat "vaatimukset", eli ei nyt ihan kuka tahansa kelpaa, mutta kuitenkin realismi on mukana. Päätynyt aina seksiin parin tapaamisen jälkeen jos on semmosta tahtonut, löytänyt parisuhteen tai seksisuhteen jos on vaan halunnut jne. Mulle ei edes ehdoteta mitään seksuaalista kanssakäymistä, enkä toki sitä mitenkään vaadi heti ekoilla tai tokilla treffeillä. En pistäis kyllä varmaan vastaankaan, jos tilanne siihen menisi. Miehet vaan eivät yksinkertaisesti vaikuta kiinnostuvan musta siinä mielessä, olisin imarreltu jotenkin jos joku vaikka ehdottais seksisuhdetta. Etsin toisenlaista, mutta olishan se kiva jos tietäisi jonkun haluavan mua myös siinä mielessä.
Tosi monelle oon jutellut viikkoja esim. facen kautta, mutta ei ne lähde ulos. Jos lähtee, ne on ollu noita joiden kans on ehkä kerran voinu mennä kahville. Sen jälkeen on tullut selväksi, että ei etene ees tapailusuhteesen asti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet arka ja epävarma itsestäsi ei miehetkään arvosta. Etsi hyvät ominaisuuteen ja korosta niitä. Hiusmallikin merkitsee paljon. Ole räväkkä ja ylpeä itsestäsi!
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 20:49"]
hmm. Kävin kymmenillä nettitreffeillä ennen kuin oikea löytyi. Ole sinnikäs.
olen kyllä kuullut, että joillakin kolahtaa nopeammin.
[/quote]
Miten noiden kymmenen kanssa jutut eteni? Olen alkanut jotenkin turhautua, että 1) ei natsaa "perusfaktoissa" (oikeasti liian vanha, täysin erilainen ihminen, ei halua lapsia tms) 2) Näissä natsaa, mutta mies ei vaan uskaltaudu treffeille 3) mies lähtee treffeille, on peräkammarin poika ja mitään ei tosiaan tule jutusta 4) Muuten kaikki kunnossa, mutta miehellä onkin joku megaluuranko kaapissa (tällä yhdelläkin on päihdeongelma).
Olisi helpompaa, jos pääsisi edes "juttuasteelle" jonkun kanssa. Pelkään, että tästä tulee joku negatiivinen kierre.
Olen siis suomi24, onko parempia kokemuksia muilta sivustoilta?
T: ap (myös 4 viesti oli minulta)
Ymmärrän, että olet tositarkoituksella liikenteessä. Mutta kokeilepa ihan deittailua hauskanpitomielessä. Selvität sitten siellä treffeillä onko kumppanista vakavasti otettavaksi.
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty... Itselle kävi vaan niin, että tein profiilissani selväksi että olen eronnut ja etsin aikuista ystävää, joo, myös seksiin. Parit treffit ehdin kokeilla, kun sitten vastaan tuli vakavasti otettava loppuelämän kumppani.
Mitä pirskattia niin vakavahenkisesti avioliittoon suhtautuva yksilö teki kevytmielisellä sivustolla? En tiedä. Mutta oli mun onni.
Niin ja ne pervopetterit kannattaa ohittaa hyvin nopeasti. Onneksi se onnistuukin.
Josset ole riittävän nätti? Lisäksi onko se parempi että olet ollut pitkissä suhteissa mutta epäonnistunut niissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 20:57"]
Jos olet arka ja epävarma itsestäsi ei miehetkään arvosta. Etsi hyvät ominaisuuteen ja korosta niitä. Hiusmallikin merkitsee paljon. Ole räväkkä ja ylpeä itsestäsi!
[/quote]
Mielestäni noi treffitilanteet on mulla mennyt hyvin. Oon luonnostani aika puhelias, mutta en kuitenkaan puhu ohi suuni ihan kaikkea uusille tuttavuuksille. Itsetuntoni on ollut tosiaan eron jälkeen huonompi, mutta olen jo aika hyvin eron käsitellyt. En ole yhtään semmonen hiljainen hissukka, joka ei uskalla ottaa kontaktia ihmisiin IRL ja treffeillä kattelisi vain kenkiään.
Joidenkin kanssa olen jutellut paljon koneella, ja on tullut syvällisiäkin asioita esille. Ehkä pari on sitten säikähtänyt, kun ollaan puhuttu menneisyydestä jne. Olen ikäisekseni varmaan jo kokenut aika paljon, ja oon tosi avarakatseinen ihminen. Tiedän, että olisin esimerkiksi valmis äidiksi vaikka heti. Haluan kuitenkin tietysti sen hyvän parisuhteen ensiksi jne. Olen siis etsinyt miehiä ikähaarukalla 22-28v. Kolmekymppinen tuntuisi ehkä vähän vanhalle. Vaikka olenkin aika kokenut mitä elämään tulee, silti olen kuitenkin vähän lapsenmielinen ja tulen varmaan aina olemaan :D. Myös ulkonäöllisesti näytän tosi nuorelle (pukeudun samalla tavalla kuin muutkin ikäiseni), olen hoikka ja babyface. Ehkä ulkonäköni, jonkinasteinen lapsenmielisyyteni suhteessa kokemiini asioihin antaa minusta ristiriitaisen kuvan? Kunhan pohdiskelen.
Seiska jatkaa: mä löysin siis omani flirtfair.com sivuilta. Siellä oli mun mielestä fiksua juttuseuraa, joskin myös niitä varattuja - mutta vapaita kaloja myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, itse en näe järkeä siinä, että ottaisin johonkin potentiaaliseen tyyppiin jonkinsorttisen seksisuhteen tai kävisin muuten vain ulkona treffeillä, jos tietää jo valmiiksi jutun olevan mahdoton. Ongelma on siis se, että mulle ei vain tule näitä säätöjä tai mitään. En mä oo todellakaan kellekkään miehelle selittämässä, että "tahdon mahdollisimman pian naimisiin ja vauva olis kiva", nehän juoksisi varmasti karkuun :D. Jutut vaan katkeaa ennen kun ne alkaakaan. Vai mitä tarkoitit hauskanpidolla?
Olen siis ollut yhdessä pitkässä suhteessa, ensirakkaus, ei onnistunut. Minussakin oli tietysti vikaa, mutta eksäni oli oikeasti aika järkyttävä tapaus ja käytti minua hyväkseen monellakin tapaa. Mun onni varmaankin, että jätti :D. En siis ole mikään sarjaseurustelija, joka hyppäisi suhteesta suhteeseen ja eroaisi aina 2-3v jälkeen.
Hauskanpidolla tarkoitin ihan sitä, että tapaa uuden ihmisen, ihan vaatteet päällä. Käy leffassa tms. En minä niitä treffikumppaneita iholle päästänyt, mutta ihan mukavaa oli käydä kahvilla ja taidenäyttelyssä. Kiitos vaan pojjaat, jotka putositte esikarsinnassa...
Vaikka itse olin etsimässä kevyempää suhdetta, niin tietyillä kriteereillä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: olet nyt vanhempi kuin ekalla kerralla seuraa etsiessäsi. Iso osa hyvistä saaliista on jo jonkun omia.
Toiseksikin: Jätä nyt ihan oikeasti ne lapsihaaveet jne profiilistasi pois. Niillä karkotat ihan potentiaalisiakin kavereita. Sen sijaan pyri treffeille (edes kahvilla käymään) melko nopeasti - älä tuhlaa viikkoja kirjoitteluun. Tavatessa huomaat sitten luistaako juttu IRL ollenkaan. Ja niiden kanssa, joiden kanssa luistaa, niin pyri sitten yleisellä tasolla tiedustelemaan niistä tulevaisuuden suunnitelmista ("millaiseksi kuvittelet elämäsi 10 vuoden päästä") - ja jos siihen ei kuulu esim. niitä lapsia niin sitten näkemiin.
Kyllä minä ainakin kirjoittelin samaan aikaan useammankin mieskandidaatin kanssa, siellä kahvillakin saatoin käydä. Sitten vasta, jos jossakussa oli oikeasti potentiaalia niin pudotin muut pelistä.
Ap jatkaa...
Olen miettinyt, että pitäiskö sitten nostaa tota ikähaarukkaa. Olen 24v, ja yleensä jutellut samanikäisille. Kuten sanoin, en profiilissani kuuluta mitään lapsijuttuja, olen vain pistänyt siihen "haluaako lapsia" -kohtaan vastaukseksi kyllä. Kun on puhuttu tulevaisuudesta, olen sanonut, että haluan valmistua korkeakoulusta, tehdä töitä ja jossain vaiheessa myös perustaa perheen.
Olisiko siis parempi mennä kahville jo muutaman viestin jälkeen? Itse tykkään siitä, että tietää toisesta edes jotain.. On jotenkin helpompi lähteä ulos, jos voi luottaa siihen edes jotenkin, että ei sieltä oo mitään totaalista katastrofia todennäköisesti tulossa. Joidenkin kanssa ollaan facessa juteltu joitain kertoja, ja sitten puhuttu et vois nähdä IRL. Ei olla sitten ikinä nähty, kun mies kummasti lopettaa juttelun. Näin on käynyt siis monta monta kertaa, ilmeisesti eivät ole valmiita tapaamaan ainakaan mua :D. En oikein ymmärrä, miten se treffeille lähtö on noilla ollut niin hankalaa. Sitten jos on menty, niin nuo kaksi ikisinkkua eivät keksineet mitään tekemistä. Sain ehdottaa tekemistä ihan väkisin, kun eivät oikein tienneet mitä muuta voisi tehdä kun juoda kahvia. Mun mielestä kun luonteva kaava onnistuessaan vois olla jotain kahville, leffaan, baariin/syömään, lenkille/salille, kokkaamaan jo toisen kotiin, tapailua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 21:00"]
Näissä natsaa, mutta mies ei vaan uskaltaudu treffeille 3) mies lähtee treffeille, on peräkammarin poika ja mitään ei tosiaan tule jutusta
[/quote]
a) Mitä vittua tekee deittisivustolla jos ei uskalla lähteä treffeille?
b) Millainen on peräkammarinpoika tässä yhteydessä jos kuitenkin käy treffeillä ja etsii naista? Tulee mieleen ettei vaan kuitenkin ap:n luokituksessa tavallinen mies, jolla ei ole kämppää Manhattanilla...
minullekin tuli vähän totinen ja kiireinen fiilis. Silti voi pitää hauskaa vaikka olisikin tosissaan. Miehet ei oikein tykkää totisista "rekryhaastatteluista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha rustata koko elämänsä siinä internet-vaiheessa. Mielestä itsestään liikaa avautuminen estää toiseen tutustumisen. Mielestäni se on aina ollut tylsää luettavaa. Jotain voi kuitenkin puhua eli small talkkia, mutta ei liikaa sitäkään. Kannattaa tosiaan tavata nopeasti, mutta tietyllä serlock asenteella karsia ne pervoimmat ja outoimmat sekä mahdolliset vaaralliset tyypit pois. Treffit tietenkiin yleiseen paikkaan.
Kantsii kuitenkin olla avara. Vauventeko ja hääkyssärit voi jättää siihen toiseen kertaan, ehkä sitten kun suhde on oikeasti jo vakavampi eikä kumpikaan pelkää enää toista eli tunnetaan toinen. Jo se, että haet vakavaa suhdetta, kertoo jo toiselle osapuolelle, että haluat vakiintua.
Kerran mulla roikkui treffi-ilmoitus ehkä sellainen kuukauden tai kaksi ja sain vain pari oikeasti kiinnostavaa vastausta (en mennyt kuitenkaan treffeiltä, koska katsoin kirjoituksen perusteella etteivät he ole sopivia), mutta jonkin ajan päästä tuli (unohtaen treffi-ilmoituksen itsekin) se kolmas ja siinä oli jotain (sitä ennen toki sain kaikenlaisia lyhytsanaisia massapostituksia). En muistaa enää mitä siinä ilmoituksessa oli, mutta vaihdettiin ajatukset aluksi s-postitse, sitten messengerin kautta ja lopulta treffit siinä kahden viikon sisällä. Jännitti aluksi kamalasti ja en aluksi ollut vaikuttunut ulkonäöstä, mutta tokilla ja kolmannella treffillä sain karsittua mielettömän jännityksen (ehkä se on sitä ihastus-jännitys, jolloin en uskaltanut kauheen kauan silmiin katsoa?!?) ja mies oli unelma :) en löytäisi enkä edes uskaltaisi kuvitella itselleni parempaa miestä. Ja siis toinen suhde tämäkin. Ekakin oli pitkäaikainen.
Hei ap, sä olet kyllä mun mielestäni aika nuori. Itse tossa iässä biletin kavereiden kanssa, matkustelin ja harrastin kaikkea kivaa sekä hölmöä.
Jospa lähtisit liikenteeseen sen ruudun tuijottelun sijaan, tutustu uusiin ihmisiin ja tee kaikkea kivaa mistä tykkäät. Parhaat kaverit ja mahd elämänkumppanin löydät todennäköisesti paljon helpommin ja jännittävämmin maailmalta kuin netistä. Nauti vapaudestasi ja sinkkuilusta, etenkin jos edellinen suhteesi ei ollut niin hyvä. Ei ole mikään pakko pariutua heti uudestaan, opettele olemaan ihan itseksesi myös. :)
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 22:29"]
Turha rustata koko elämänsä siinä internet-vaiheessa. Mielestä itsestään liikaa avautuminen estää toiseen tutustumisen. Mielestäni se on aina ollut tylsää luettavaa. Jotain voi kuitenkin puhua eli small talkkia, mutta ei liikaa sitäkään. Kannattaa tosiaan tavata nopeasti, mutta tietyllä serlock asenteella karsia ne pervoimmat ja outoimmat sekä mahdolliset vaaralliset tyypit pois. Treffit tietenkiin yleiseen paikkaan.
Kantsii kuitenkin olla avara. Vauventeko ja hääkyssärit voi jättää siihen toiseen kertaan, ehkä sitten kun suhde on oikeasti jo vakavampi eikä kumpikaan pelkää enää toista eli tunnetaan toinen. Jo se, että haet vakavaa suhdetta, kertoo jo toiselle osapuolelle, että haluat vakiintua.
Kerran mulla roikkui treffi-ilmoitus ehkä sellainen kuukauden tai kaksi ja sain vain pari oikeasti kiinnostavaa vastausta (en mennyt kuitenkaan treffeiltä, koska katsoin kirjoituksen perusteella etteivät he ole sopivia), mutta jonkin ajan päästä tuli (unohtaen treffi-ilmoituksen itsekin) se kolmas ja siinä oli jotain (sitä ennen toki sain kaikenlaisia lyhytsanaisia massapostituksia). En muistaa enää mitä siinä ilmoituksessa oli, mutta vaihdettiin ajatukset aluksi s-postitse, sitten messengerin kautta ja lopulta treffit siinä kahden viikon sisällä. Jännitti aluksi kamalasti ja en aluksi ollut vaikuttunut ulkonäöstä, mutta tokilla ja kolmannella treffillä sain karsittua mielettömän jännityksen (ehkä se on sitä ihastus-jännitys, jolloin en uskaltanut kauheen kauan silmiin katsoa?!?) ja mies oli unelma :) en löytäisi enkä edes uskaltaisi kuvitella itselleni parempaa miestä. Ja siis toinen suhde tämäkin. Ekakin oli pitkäaikainen.
[/quote]
joo, nyt kun tarkemmin muistelen, niin se ilmoitus taisi olla roikkumassa yli kolme kuukautta =D ja en mennyt yhdellekään treffeille :) tiesin, mitä halusin, ja jos toisella oli esim. jonkin tyyppistä harrastusta esim. urheiluharrastus, vaikka en itse ole urheilijatyyppinen, niin tiedän jo itsekin, etten tule semmoisen kanssa toimeen tai en pystyisi elämään sen rinnalla. Itsekin harrastin urheilua, mutta vain kunnon ylläpitämiseksi eli lenkkeilyä, en siis seuroissa tai kilpailua varten tms. Sekin on siis erottava tekijä. Toinen on myös esim. se, etten tykkää päämäärättömistä miehistä (edellisen suhteen perusteella). Miehellä pitää olla elämänhallinta kunnossa eli tulevaisuuden näkymiä ja mieluummin ammattiin tai koulutuksen suhteen. Ei siis semmoista, että "ajattelin ostaa rahoillani moottoripyörän tuossa keväällä ja kävin tossa ajokoulunkin sitä varten". Hoh hoijaa, "very intresting".
En itse vastannut miesten treffi-ilmoituksiin, koska koin, että miehet eivät ota sellaista naista vakavasti. Sori, tää on mun tyyli ja tiedän, että on sitä naimisiin menty, kun nainen on vastannut miehen ilmoitukseen!
Muutama neuvo on minulla mielessäni.
Jätä lapsiaiheiset kysymykset kokonaan pois. Ota puheeksi vasta, jos todella natsaa jonkun kanssa ja olette jo seurusteluasteella. Nekin miehet, jotka haluavat perustaa perheen, pelästyvät ja luulevat, että haet vain siittäjää. Varsinkin tuo ikäluokka 22-28 v. on sellaista, että lapset ovat harvalla mielessä.Kun oikea nainen osuu kohdalle, mieli voi muuttua. Mutta ei puheeksi heti alussa.
Älä jää facebookiin tai sähköpostiin juttelemaan pitkäksi aikaa. Jos eka yhteydenotto on alkuviikosta, niin heti vaan trefit viikonlopuksi. Vasta tapaamalla näet toisesta, onko teillä kemiaa, tarpeeksi yhteistä jne. Säästät aikaakin.
Rimasi ei ole liian korkealla, vaan toivot ihan normaaleja asioita.Ei parisuhdetta ja perhe-elämää voi suunnitella väkisin eikä ihan kenen kanssa tahansa.
Onnea jatkoon!
Vaihda miesten ikähaarukaksi 30-35v niin jospa lykästäis ;) alle 30v haluaa vain tiedät kyllä mitä..
Kiitos neuvoista :)
No siis nämä pari mun näkökulmasta "peräkammarin pojat" oli juurikin sellaisia, joiden kanssa oli todella vaivaannuttavaa. Heillä ei kummallakaan ollut mitään kokemusta kahvittelua kummempaa kokemusta naisista, ainakin sellasen kuvan he antoivat jo heti kättelyssä. Ei sitä nyt tarvitse mikään pelimies olla, mutta mä toivon kumppanilta kokemusta myös ihmissuhteiden osalta. Osa pitää mua sen takia outona, mutta en vain halua mitään kokematonta 30v miestä. Varsinkin kun nää oli ihan sitä seuraa etsineet eivätkä halunneet olla yksin, mutta aika erikoista jos ei koskaan ole löytänyt ketään. No en noiden treffien jälkeen oo ihmetellyt kummankaan kohdalla tätä asiaa enää :).
Keskustelu kyllä sujui, mutta jotenkaan mua ei vakuuta ensitreffeillä nää "siis oon mä koittanu ettii naista kymmenen vuotta, mut kun ei vaa löydy ketään.en oo koskaan seurustellukkaa..". Toinen myös puhui aivan ohi suunsa, tyylillä "oon mä tällänen mulkku ollu joskus naisille ja kunnon kusipääkin joskus".. Järkyttävää :D
Tiedän, että netistä ei periaatteessa kannattaisi etsiä.. Olen sosiaalinen ihminen, harrastan, opiskelen ja käyn töissä. Kaveripiirini koostuu vain naisista, koska opiskeluporukoissa pyörii tasan kaksi parisuhteessa olevaa miestä. Olen siis muualta kotoisin alunperin, ja verkostouduin täysin vain naisten pariin alan takia. Harrastuksessa on pääsääntöisesti teinejä ja keski-ikäisiä, vain muutama iältään sopivia ja nekin naisia. Työ on yksinäistä puurtamista, eli työkavereita näen vain pari minuuttia vuoron vaihtuessa. On siis tosi hankalaa tutustua miehiin.
Baareissakaan en juuri käy, opiskelijabileet meillä lähinnä omissa porukoissa. Valmistunkin pian, joten kohta ei ole sitäkään vähää varmaan. Vinkkejä voisin ottaa vastaan tässäkin, että missä vois netin ulkopuolella tutustua miehiin.
-AP
hmm. Kävin kymmenillä nettitreffeillä ennen kuin oikea löytyi. Ole sinnikäs.
olen kyllä kuullut, että joillakin kolahtaa nopeammin.