Miksi väität, ettei juuri mikään muuttunut lasten myötä?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 20:07"]

Kaikkien elämä ei muutu niin paljon, että voisi sanoa entisen elämän kokonaan loppuneen tai täysin muuttuneen. Tuntuu, että valtaosalle vanhemmista vaan käy niin. Kaikki on enää sitä lapsiperheen elämää, lapsiperheravintolaa, korvatulehdusten vertailua, vaivihkaista leuhkimista miten oma puppeli oppikin jo 8kk19pv ikäisenä kävelemään, on lapsiperhelomaa, perhetuttujen näkemistä, lapsi sitä ja lapsi tätä, itsestä puhutaan mammana ja mies on isimies. Suurin osa ei tosin itse sitä huomaa. Sanoisin että kaikkien elämä muuttuu jollain tapaa (tulee lisää arkiaskareita, vietetään aikaa lapsen kanssa, tulee iloja ja suruja,joskus huoltakin) mutta toisilla lapsi sujahtaa osaksi elämää ja toisilla lapsesta tulee se elämä. Nämä joilla kaikki aika menee sen lapsen asioiden hoitamiseen, harrastamiseen, jokaisen asian noteeraamiseen, joilla kaikki lapseen liittyvät asiat vaativat koko keskittymisen jne. eivät voi ymmärtää ettei kaikilla käy niin. Ja heille on ihan utopistinen ajatus, että joku voi väittää ettei elämä kauheasti itse asiassa muuttunut.

[/quote]

Isimies!! :D

Tässä keskustelussa osa miettii vauva- ja taaperoikäisten lasten kanssa elettyä perhe-elämää ja osa vähän vanhempien lasten kanssa elettyä. Aika erilaista kuitenkin.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 20:07"]

Kaikkien elämä ei muutu niin paljon, että voisi sanoa entisen elämän kokonaan loppuneen tai täysin muuttuneen. Tuntuu, että valtaosalle vanhemmista vaan käy niin. Kaikki on enää sitä lapsiperheen elämää, lapsiperheravintolaa, korvatulehdusten vertailua, vaivihkaista leuhkimista miten oma puppeli oppikin jo 8kk19pv ikäisenä kävelemään, on lapsiperhelomaa, perhetuttujen näkemistä, lapsi sitä ja lapsi tätä, itsestä puhutaan mammana ja mies on isimies. Suurin osa ei tosin itse sitä huomaa. Sanoisin että kaikkien elämä muuttuu jollain tapaa (tulee lisää arkiaskareita, vietetään aikaa lapsen kanssa, tulee iloja ja suruja,joskus huoltakin) mutta toisilla lapsi sujahtaa osaksi elämää ja toisilla lapsesta tulee se elämä. Nämä joilla kaikki aika menee sen lapsen asioiden hoitamiseen, harrastamiseen, jokaisen asian noteeraamiseen, joilla kaikki lapseen liittyvät asiat vaativat koko keskittymisen jne. eivät voi ymmärtää ettei kaikilla käy niin. Ja heille on ihan utopistinen ajatus, että joku voi väittää ettei elämä kauheasti itse asiassa muuttunut.

[/quote]

Miksi aina ääripäät? Elämä ei muutu lainkaan, jolloin on trendikäs nykyäiti ja jos se elämä muuttuu, niin sitten on mamma/isimies, joka elää vain lapsilleen.

Meillä on muuttunut elämä paljon, mutta ei meillä eletä täysin lasten ehdoilla. Edelleen aikuisilla on harrastuksia, kaveritapaamisia ja matkoja ilman lapsia. Silti lapsia mietitään yhteisten matkojen yhteydessä eikä silloin puuhata pelkästään aikuisten juttuja.

Meidän arkemme järjestämistä on tosiaan auttanut se, että lapset eivät kärsi ruoka-aikojen tai nukkumisaikojen muutoksista. Näin päiviä voidaan järjestää aikuisten näkökulmastakin käsin. Sitli matkoillakin mietimme, että myös lapset saavat irti matkasta jotain.

Sama juttu vapaa-aikanakin. Meillä ei vain aikuiset harrasta ja lapset notku lapsiparkissa katsomassa aikuisten menoa. Myös lapsilla on harrastuksia.Lapset ovat osa perhettämme, sen täysivaltaisia jäseniä, vaikka eivät päätöksiä pääsekään tekemään. Heitä kuitenkin kuunnellaan.

En pidä musta-valko-ajattelusta. Siihen syyllistyvät epävarmat ihmiset, joiden täytyy todistaa jotain. Eriävä mielipide on helppo lytätä tietynlaiseksi karikatyyriksi, jolle voi nauraa ja jonka mielipiteitä ei tarvitse huomioida.

Niin kuin useimmissa asioissa, ääripäät on aina niitä huonoja juttuja ja parhaat asiat löytyvät sieltä harmaan vivahteista.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:50"]

En tunne ketään lapsiperhettä joka pystyisi omatoimimatkailemaan ja benjihyppelemään lasten kanssa.

[/quote]

Siis miten ihmeessä ei pystyisi omatoimimatkailemaan? Miten se eroaa pakettimatkailusta? Ei kai lapset estä netin käyttöä ja sieltä hotellin ja lentojen varaamista?

t. omatoimimatkaileva perheellinen (lapset 2 v ja 4 v)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:55"]

äh, tämä menee nyt pikkuasioihin takertumiseksi. Meidän elämän pääpiirteet eivät muuttuneet. Lähdemme edelleen extempore kyläilemään, reissuun ja iltaa istumaan. Meidät myös kutsutaan usein siihen tyyliin kyläilemään, koska tiedossa on, että vaikka olemme pikkulapsiperhe, emme silti tarvitse mitään koko päivän saatika monen päivän suunnitteluaikaa jokaisen menon onnistumiseksi. Voimme lähteä myös päiväuniaikaan, lapsi voi nukkua myös autossa tai vaunuissa.  Voimme lähteä ravintolaan ja kahvilaan lapset osaavat käyttäytyä ja syövät siellä nurisematta. Ei tarvitse aina tavata ystäviä kotona tai jossain lapsiperhekeitaalla.

Matkustamme likimain kuten ennenkin. Emme ole vaihtaneet kohteita emmekä siirtyneet lapsiperhehotelleihin. Itse asiassa aika harvoin yövymme edes hotelleissa. Alkoholista olemme tinkineet reissuilla, ei haittaa, tulee halvemmaksi. En koe merkittäväksi muutokseksi sitä jos joudun pissattamaan lapsen kun mies surffaa tai hyppää benjin. Voisinhan se olla minä yksinäänkin lapsettomana ripuloimassa vessassa kun jotain muuta jännää tapahtuu. Meillä on myös ollut tapana lomilla syödä säännöllisesti ja tehdä eväitä kahden matkustaessakin. Nyt sitten samalla syötetään lapset. En näkisi tässä ongelmaa. Tietysti kaikesta saa ongelman jos välttämättä haluaa.

Käymme miehen kanssa ulkona myös kaksin, meillä on oikeastaan aina lastenvahtiapua saatavilla (tiedän, olemme tosi onnekkaita kun molempien suvut asuvat lähellä). Olisi enemmänkin kuin tarvetta on, emme kovin usein edes lähde ilman lapsia, koska heistä ei oikeasti ole vaivaa kyläpaikoissa. Menevät missä vaan nukkumaankin omiin matkasänkyihinsä, joten ei tarvitse lähteä kotiin pikkukakkosen aikaan. Tämä tietysti on aivan hirvittävä rasite ja muutos, pitää ne matkasängyt tosiaan joskus muistaa pakata mukaan.

Anteeksi en kokenut nyt tarvetta listata joka pikkuasiaa niistä muutoksista joita on tullut. En listannut, koska ne eivät vie aivokapasiteettiani eivätkä juuri aikaa. Koen ettemme jää mistään paitsi jos kipaisen minuutiksi vaihtamaan vaipan. Yhtä lailla lapseton kaveri käy vessassa tai saatta yllättäen vastata puhelimeen. Taikka tiputtaa lapasensa kadulle ja joutua sitä nostamaan. Taikka yrittää muistaa pakata mukaan työpaperit ja salikamppeet.

Ihan yhtä lailla minä saatan siinä jutustelun lomassa syöttää lapsen. Lähtiessä nappaan käsilaukun lisäksi hoitolaukun (joka on aina valmiiksi pakattu), en koe kohtuuttomaksi rasitteeksi. Samalla kun käyn itse vessassa, kysäisen tytöiltä onko hätä. En edelleenkään rasitu. Ruokaa teen isomman satsin ja vaatetta tosiaan ostan nyt useammalle. Ihan hoituvat siinä muun elämän ohessa.

Tietysti jos kokee mainitsemisen arvoiseksi kaikki lapsen elintoimintoihin liittyvät asiat niin kyllähän se elämän muuttuu. Jopa niin hankalan kuuloiseksi, että ihmettelen miten jaksatte sitä 18 vuotta. Mutta ei kai lapsettomankaan elämä ole ihan huolettoman kuuloista jos alkaa listata siteen vaihtamiset, ehkäisystä huolehtimisen, auton katsastukset, postin hakemisen jne. ?? Kyllähän ne useimmilla hoituvat siinä sivussa sen kummemmin ajattelematta.

Tarkennanpa vielä, elämässä muuttui pikkuasioita. Isot elementit pysyivät ihan ennallaan, jopa paranivat.

Mutta muutama pariskunta, läheinenkin, hurahti ja kajahti ihan kokonaan lapsen saatuaan. Tosiaan heidän elämänsä täyttää kirjaimellisesti nyt se vaipanvaihto, imetysten aikataulut, päikkäriajat, vauvakerhot ja kellon katsomiset, että joko se on ihan tasan viisi eli joko on soseaika (ei se on 16.55, ei ihan vielä!). Ei varman tarvitse sanoa ettei olla ihan samalla aaltopituudella enää. Näiden ihmisten elämä mullistui kertaheitolla kokonaan. paluutakaan ei taida olla.

[/quote]

Oikeastiko lapsenne ovat niin hajuttomia ja mauttomia, äänettömiä asusteita kuin käsilaukku tai hattu ettei heidän eteensä tarvitse oikeasti tehdä mitään muutosta arjessa? Harrastavatko he mitään? Onko heillä taipumuksia johonkin? Hoitaako laaja tukipiirinne lasten iltasadut, piirtämiset, askartelut, harrastuskuskaukset ja jopa ne uhmat, joita kai pitäisi normaalilla lapsella olla, jos häntä ei ole nujerrettu täysin?

Minun iltani täyttyvät omien harrastusten lisäksi lasten harrastuksista ja puuhista. Meillä askarrellaan ja maalaataan, luetaan satuja, rakennetaan majaa, käydään luistelemassa ja uimassa, lasten konserteissa ja esityksissä, enkä näin viettäisi aikaani lapsettomana. Sydäntä lämmittää pienet lapset soittamassa ensimmäistä kertaa julkisesti. Ennen lapsia mikään ei olisi ollut kamalampaa kuin kuunnella toistaitoista musisointia.

Ehkä jollekulle kaikki nämä seikat ovat vain mitättömiä pikkujuttuja, mutta itse taas nautin lasteni uusien taitojen seuraamisesta emmekä todellakaan mennä porskuta samalla tavalla kuin ennen. Baari-iltoja ei ollut ennenkään, mutta konsertit, teatterit, illanvietot, ravintolatapaamiset yms. ovat vähentyneet huomattavasti. En näe sitä hiekkalaatikolle jämähtämisenä enkä pilttipurkkien laskemisena, meillä on muutenkin joustavat lapset, vaan muutoksena, koska nykyään pidän näitä asioita viihdyttävinä omien lasteni takia.

Niin kuin ihmissuhteissa aina, teen lasteni eteen kompromisseja. Menen kiltisti luonnontieteellisen museoon, koska lapseni rakastaa sitä. Itse valitsisin mieluummin jotain muuta. Toki vien lapsiani myös sellaisiin paikkoihin, joista vain minä pidän, meidän perheessä kun on monta jäsentä omine luonteineen ja jokaisen mielihaluja kuunnellaan ja näistä luodaan se aikuisten päättämä ohjelma. Olisi puistattavaa, jos ystävien tapaamisten ja omien harrastusten ohella lapseni roikkuisi äänettömänän asusteena mukanani vailla omia mielenkiinnon kohteita.

[/quote]

Tämän on kirjoittanut joko joku mammalandiaan hurahtanut tai sitten joku katkera, jolla sattuu olemaan hankalat lapset (tähän viittaisi helppohoitoisten lasten nimittäminen nujerretuiksi jne.). Onko se niin vaikeaa käsittää, että toiset ihan aikuisten oikeasti saavat niitä helppoja lapsia, joiden kanssa ihan oikeasti voi olla aikuisillakin kivaa ja pystytään matkustelemaan koko perheenä jne?

t. kahden helpon ja ihanan lapsen äiti, joka ymmärtää täysin mitä tuo kahden helpon tytön äiti aiemmin ketjussa on tarkoittanut

PS: Meilläkään ei elämä rytmity lasten pissa- ja soseaikataulujen mukaan, mutta lapset ovat silti onnellisia ja hyvin hoidettuja

Miksi aina jauhetaan siitä, ettei lapsellinen pysty vapaasti hyppäämään benji-hyppyä ja matkailemaan rinkka selässä viidakossa? Miten moni lapseton tekee jatkuvasti edellä mainittua...

Moni asia on muuttunut, mutta moni ei. Käyn edelleen miehen kanssa keikoilla, matkustamme kaksin ja perheenä, syömme samaa ruokaa kuin ennenkin (eli esmme ole luopuneet esim. chilin, mustekalojen yms. käytöstä) jne. Osahan tuntuu olevan sitä mieltä että kaikki muuttuu lapsen myötä ja jos muuta sanoo niin valehtelee. Toisaalta en kyllä usko sitäkään että mikään ei muutu, miten voi olla muuttumatta jos perheeseen tulee uusi jäsen joka ei pitkään aikaan kykene huolehtimaan itsestään? Vähintään se muuttuu että pitää alkaa vaihtamaan vaippoja ja joko kuskaamaan lasta mukana tai hommata lapsenvahti ;)

Matkustelu, matkustelu, matkustelu ja siinä välissä muutama benji-hyppy. Hohhoijaa. Ei nää av-mammat muusta tiedä....

Kyllä meillä ainakin on muuttunut ihan totaalisesti. Oma aika on minimissä, ei saa nukkua tarpeeksi, ei pääse matkustelemaan kuten ennen, koko ajan on huolta jostain asiasta, ruokaa pitää tehdä jatkuvasti jne.

Kyllä meillä ainakin on muuttunut ihan totaalisesti. Oma aika on minimissä, ei saa nukkua tarpeeksi, ei pääse matkustelemaan kuten ennen, koko ajan on huolta jostain asiasta, ruokaa pitää tehdä jatkuvasti jne.

Kysyttiinkö tässä miten teillä totaalisen muutoksen kokeneet on asiat muuttuneet? Kyllä sen nyt kaikki varmasti ovat nähneet ja kuulleet. Anteeksi mutta teidän tilanne ei voi epäselväksi jäädä kenellekään joka elämäänne minuutinkin seuraa. Ja hyvin tilanteesta kyllä kertoo sekin, että täytyy tällaiseen ketjuunkin päästä siitä lapsiperhe-elämästä julistamaan niitä omia ehdottomia totuuksia ;-) Kun ei vaan pysty olemaan hiljaa jos joku vähänkin niistä lapsista jotain kyselee...

Ap esitti kysymyksensä niille, joiden elämä ei ole erityisemmin muuttunut tai jotka ainakin sanovat niin. Koskeeko tämä teitä?

Joo, en ole koskaan väittänyt niin, enkä ole kenenkään muunkaan tutun kuullut niin sanovan. Tottakai se jollainlailla aina ihmistä muuttaa kun tulee äidiksi ja isäksi, mutta se kai on tarkoituskin. 

Ja meillä ei ainakaan kovin radikaalisti muuttunut, meistä kumpikaan ei ole koskaan baareissa tykännyt käydä, ei ole ollut tapana juoda viinaa, tai polttaa tupakkaa, tai muutenkaan mitään rellestää, ei olla mitään ulkomaanmatkailijoita, köyhiä ollaan oltu aina. Kyllähän tässä kämpässä on aika paljon hiljaisempaa kun lapset ei ole kotona, ja kyllä lapsia tulee äkkiä ikävä.

Mun mielestä on aika tyhmää edes keskustella että muuttuuko vaiko eikö, ja miten, ihmiset on erilaisia, ja heidän lapsensa ovat erilaisia, toisilla muuttuu vähän, toisilla paljon, ja se on hyvin pitkälti myös omista valinnoista kiinni.

no eipä juuri muuttunut.oltiin kotihiiriä ja päihteettömiä jo ennen lapsia.

Muuttuihan se toki mutta parempaan suuntaan. Alussa olin väsynyt, keskimmäisellä oli koliikki. Vaan kummasti on noiden kolmen kanssa tosiaan pystytty matkustelemaan, harrastamaan ja elämään mukavaa elämää. Baareissa ei ole käyty niin paljon kuin ennen, eipä enää kiinnostakaan kuin pari kertaa vuodessa. Mökillä tykätään käydä koko porukka, liikutaan luonnossa, kotona vaan olla ällistellään. Jos meillä ei olisi lapsia niin koko vapaa-aika menisi varmaan golfin parissa joten ei tää nyt niin huono vaihtoehto ole ;)

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 10:52"]

no eipä juuri muuttunut.oltiin kotihiiriä ja päihteettömiä jo ennen lapsia.

[/quote]

Lapsettoman elämässä voi onneksi olla muutakin kuin päihteitä ja kodittomuutta. Ja esimerkiksi siellä kotona oleskelu on ainakin minusta pikkuisen erilaista yksin kuin huomiota vaativan lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:32"]

Me emme hanki lapsia juuri siitä syystä, että nykyinen elämämme muuttuisi niin totaalisesti. Vai kuinka monta lapsiperhettä tunnette, joiden elämäntapa on kutakuinkin tämä:

- arkena herätys klo 9

- töissä olemme klo 10-19

- menemme salille tai lenkille suoraan töistä

- kotiin tulemme klo 21

- illallisen syömme klo 22

- nukkumaan menemme puolen yön jälkeen

Miten lapset sopeutuisivat tähän kuvioon?

[/quote]

kuulostaa tylsältä

[/quote]

Jos ja kun on mielenkiintoinen työ ja liikunta, syöminen ja nukkuminen ovat intohimojamme, niin mielestäni elämämme on varsin mukavaa näin. Ja toki tilanteemme mahdollistaa myös extempore-muutokset aikatauluihin, voimme lähteä vaikka kesken työpäivän laskettelemaan, jos tulee kunnon lumisade :) Tai jos emme jaksakaan salin jälkeen laittaa ruokaa, niin menemme suosiolla ravintolaan.

[/quote]

No, mullekin on erittäin tärkeää jokapäiväinen liikunta, mielenkiintoinen työ sekä terveellinen ja kunnollinen syöminen. Silti mulla on kolme lasta. Ja ne lapsetkin harrastavat useana päivänä viikossa liikuntaa. Silti tämän kaiken tärkeän olen pystynyt elämässäni pitämään. Ihme käsityksiä, että lapset tekevät vanhemmista jotain passiivisia läskejä, jotka vain möllöttävät kotona eineksiä nassuttaen ja työtä vieroksuen.

On ihan nykyajan höpötystä, että koko elämän pitäisi pyöriä vain lasten ympärillä. Meillä ainakin lapset kulkevat mukana elämässä, eivät pyöri sen keskellä. Eivätkä silti ole mitään kaltoinkohdeltuja, vaan reippaita, koulussa ja urheiluharrastuksissaan pärjääviä ihmisenalkuja, joilla on aktiiviset ja itsestäänkin huolehtivat vanhemmat.