Lue keskustelun säännöt.
Miksi väität, ettei juuri mikään muuttunut lasten myötä?
05.01.2014 |
Ellet ole elarinsa laiminlyövä etävanhempi tai lapseen välinpitämättömästi suhtautuva päihdeäiti, tuo ei varmastikaan pidä paikkaansa. Miksi siis sanot niin? Koetatko johtaa muita harhaan tai vakuutella itsellesi jotakin? Selitä!
Kommentit (76)
Ei ole kiinnostanut omatimimatkat tai benjihypyt ennen lapsia vaan hyvällä omallatunnolla katsellaan nähtävyyksiä ja loikoillaan lasten(kin) kanssa altaalla ja nyt kun ovat isompia niin lomat kuluu pitkälti golfin parissa. Ollaan muutenkin aina nautittu liikunnasta ja lastenkin kanssa se onnistuu mainiosti, niin ulkomailla kuin kotimaassa. Shoppaileminen taas ei ole meidän juttu, en jaksa pyöriä kaupoissa ryysyjen tms. perässä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 16:02"]Miten se voisi olla muuttumatta? Miksi ja miten ihmeessä lapseton ihminen eläisi samanlaista elämää kuin lapsellinen? Eihän se ole mitenkään mahdollista, kun sitä lasta ei ole! Mitä nää vastaukset oikein on, että mikään ei ole muuttunut? En tajua. Oliko teillä sitten ennen lapsia joku nukke, jota te hoiditte ja imetitte ja puitte ja veitte tarhaan ja harrastuksiin ja haitte sieltä ja jolle te järkkäsitte synttäreitä ym. ym. ?
[/quote]No ei tietenkään mutta toki jokainen ajattelee elämäänsä eri lailla. Minulle esimerkiksi nuo luettelemasi lasten hoidon rutiinitoimenpiteet ovat sivuseikka. Olen jatkanut normaalia elämää minulle tärkeiden asioiden parissa vaikka olen saanut lapsia ja hoidan heidät hyvin. Mutta minun elämäni sisältö ei ole pyykinpesu, pukeminen ja siivous, ne kuuluvat rutiineihin mutta niin ne kuuluivat ennen lapsiakin.
Nukun yhtä vähän kuin ennenkin, juon alkoholia yhtä vähän kuin ennenkin. Edelleen on myös omia menoja. Oikeastaan, mikään ei juuri muuttunut. Ainoastaan Se, että ruokaa tehdään useammin, kuin kerran viikossa :D
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:32"]
Me emme hanki lapsia juuri siitä syystä, että nykyinen elämämme muuttuisi niin totaalisesti. Vai kuinka monta lapsiperhettä tunnette, joiden elämäntapa on kutakuinkin tämä:
- arkena herätys klo 9
- töissä olemme klo 10-19
- menemme salille tai lenkille suoraan töistä
- kotiin tulemme klo 21
- illallisen syömme klo 22
- nukkumaan menemme puolen yön jälkeen
Miten lapset sopeutuisivat tähän kuvioon?
[/quote]
No teillä on kyllä aika epätavalliset kuviot, ei kai kukaan tuohon niin vaan sopeutuisi, lapsi tai aikuinen. Meillä lapset laitetaan nukkumaan n. 22, minä valvon 2 tai 3, lapset herää n.9-10. Miehellä on pitkät vuorot vuorotöissä, joten minä sitten laitan tässä kotona ruokaa aina sen mukaan joko 12 tai 17, itse syön usein vasta kun lapset on menneet nukkumaan, mutta mies haluaa syödä aina viimeistään kello 17. Tähän sitä pitää sitten meidän kaikkien sopeutua. Se on totta että ei voi molemmat olla harrastuksissa koko iltaa, jomman kumman pitää olla lasten kanssa jossain vaiheessa, niitä kun ei saa pitää päiväkodissa yli 10 tuntia.
Jos joku väittää, ettei mikään ole muuttunut, niin oletan tyypin joko yrittävän väittää noin itselleen, kun ei kestä todellisuutta ja kaipaa lapsetona aikaa (lapsi parat!) tai että henkilö ei huolehdi lapsistaan (taas: lapsi parat!).
Tuota ekaa ajatusta tukee se, että kaikki vastanneet, joiden mielestä ei ole muuttuneet, tuntuvat ottavan hampaisiin sen, ettei arki ole huonompaa. Kuka siitä huonommuudesta puhui? Puhuttiin muutoksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 16:33"]
Tuota ekaa ajatusta tukee se, että kaikki vastanneet, joiden mielestä ei ole muuttuneet, tuntuvat ottavan hampaisiin sen, ettei arki ole huonompaa. Kuka siitä huonommuudesta puhui? Puhuttiin muutoksesta!
[/quote]
Nimenomaan. Jotkut lukevat nyt kysymykseen jotakin, mitä siinä ei ole. On muunkinlaista muutosta kuin hyvästä huonoon ja päinvastoin. Asiat voivat muuttua myös erilaisiksi. Moni vastaus kuulostaa kuitenkin vähän puolustelulta.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:50"]
En tunne ketään lapsiperhettä joka pystyisi omatoimimatkailemaan ja benjihyppelemään lasten kanssa.
[/quote]
Hienoa, jos joku pystyy jatkamaan vaativiakin harrastuksia lasten kanssa ja sovittamaan nykyiset tekemisensä ja lapsista huolehtimisen sujuvasti yhteen. Itse en siihen missään tapauksessa pystyisi. Harvasta asiasta tulee lasten kanssa mahdotonta, mutta monet niistä olisivat niin kalliita, ikäviä tai vaivalloisia, että jättäisin ne vähemmälle tai kokonaan pois elämästäni.
Siltikin minusta ei voi sanoa, etteivätkö asiat muuttuisi. Se on ihan fyysinen mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 15:03"]
No ei me sentään koko perhe rysäytetä sieltä benjistä alas :D Toinen on lasten kanssa ja sitten vaihto. Mutta lapset tietty näkevät pienestä asti tämmöisenkin tavan viettää aikaa ulkomailla. Tuskin se haitallista on. Ja surffauksessa sama homma. Toinen hengaa lasten kanssa rannalla ja toinen surffaa. Isompi tytöistä on ihan miniaalloissa saanut vähän itsekin jo kokeilla ja on osoittanut kiinnostusta asiaan. Pienempi saa vielä seurailla rannalta, mutta eipä tunnu haittaavan.
Reppureissaaminen ei ole oikeasti lasten kanssa vaikeaa kun ei odota mitään ylellisyyksiä ja pakkaa järkevästi ajatuksella, että mekko ei mene heti vaihtoon kun siihen yksi mehujää tipahtaa... Vaippaikä on vähän haasteellinen ikä, mutta muuten ei mitään stressattavaa. Ja kun ottaa asenteen,että kiire ei ole mihinkään ja mitään suoritettavaa ei ole, sen kun ollaan ja nautitaan. Vaihdetaan paikkaa kun siltä tuntuu jne. Ei kauheasti etukäteen suunnittele aikatauluja jne. niin ei tule tarvetta pingottaa. Ja tuollaisella matkalla mennään kai sitten aika lailla lasten ehdoilla siinä mielessä, että meillä ainakin lapsi nukkui päikkärinsä juuri kun sattui nukahtamaan, vaikka sitten kantoreppuun tai palmun alle. Ja sitten viivähdettiin tovi pidempään rannalla. Ei lähdetty aina rytmittämään, että silloin pitää olla majapaikassa jne. Ruokailut hoidetaan aina paikallisissa paikoissa, ei roudata mitään Suomesta mukaan. Meillä on hyvin syövät lapset, joten tämä ollut pelastus. Kaikki kelpaa intialaisesta ja thairuokaan.
En sanoisi että on laiska jos ei tuollaiseen lähde. Mutta ehkä se ei ole ollenkaan taikka riittävän tuttua hommaa lapsettomilta ajoilta. Ei varmaan tule lasten kanssa sitten aloitettua tämän tyyppisiä matkakokeiluja. Ja ei kai niissä kylpylöissä ja Bamse-klubeissakaan vikaa ole, mutta ne ei ole meitä varten. Kun ei jakseta sitä lapsiperhehärdelliä ja matkalla on kiva nähdä muutakin kun suomalaisia/ruotsalaisia perheitä aurinkorasvaa levittämässä altaan reunalla... Ja vaikka olisikin tuttua reppumatkailu ja omatoimimatkat lapsettomalta ajalta niin ei kaikki vain halua tai uskalla lapsen kanssa lähteä. Ehkä se stressaa liikaa, tuntuu vaativalta tms. ja ei sitten tunnu lomalta? Me ei kyllä kerran lasten kanssa kokeiltuamme enää vaihdettu matkustusmuotoa niihin bamseihin :)
Joillakin on allergiset lapset, toisilla nukkuvat huonosti, joillain on minuutilleen oltava rytmit ja joillain vanhemmilla on jotain ihme itse luotuja paineita suorittaa kaikki prikulleen oikein ja oppikirjan mukaan. Se varmaan saa elämän jämähtämään pelkästään niihin lähipuistoihin...
[/quote]
En käsitä ajatusmaailmaasi nyt lainkaan. Totta, että lasten kanssa voi tehdä samoja asioita kuin ennenkin lapsia, mutta kyllähän nyt ne lapset on koko ajan huomioitava. Elämä ei mitenkään voi olla samaa, kun vaihdat vaippoja kahvilan vessassa samalla kun kaverisi keskustelevat henkeviä. Tai kun et ota sitä toista punaviinilasillista, kun pitää kiirehtiä kotiin päästämään lapsenvahti pois. Tai kun mies lähtee benji-hyppyyn ja sinä ja lapset katselette vierestä, kesken kaiken on toisella pissahätä ja hyppyä seuraat sitten sivusilmällä, kun toista pissatetaan. Vai sitäkö tarkoitat, ettette elä lasten ehdoilla, että lapset saavat luvan pissatakin vain , kun se aikuiselle sopii?
Kun minä matkustan, saan siitä kokemuksia, jotka muuttavat käsityksiäni vähän. Minsuta tulee erilainen näiden kokemusten myötä. Olisi kammottavaa todeta, että olen täsmälleen samanlainen kuin 15 vuotta sitten, en ole kehittynyt enkä oppinut mitään.
Minulle raskaus ja synnytys olivat kokemuksia, jotka muuttivat monta asiaa itsessäni. Vauvavuosi opetti itsestäni lisää. En mitenkään ole sama ihminen enkä ajattele asioista samalla tavalla kuin ennen näitä kokemuksia. Puhumattakaan lapsistani, rakkaudestani heihin. He ovat aina ykkösiä, ajattelen aina heitä enkä voi sille mitään, jos luokittelet minut tylsäksi lasten ehdoilla kipittäväksi mammaksi. Sitten olen sitä.
Monta asiaa sujuu niin kuin ennenkin. Pidämme kaupunkilomista ja näitä olemme lasten kanssa tehneet kolme kappaletta. Mies on lapsuudessaan lomaillut rantakohteissa ja viime vuonna kokeiltiin sitäkin. Oli oikein upea ja uusi kokemus meidän perheellemme, vaikka emme bamse-kerhoissa viihtyneetkään. Meillä lomilla on tarkoitus jokaisen viihtyä, joten ohjelmaa on vähän jokaisen makuun. Kaksi kaupunkilomaa on tehty niin, että viihdykkeenä on ollut vain aikuisten kohteita, hyvin meni nekin, mutta suunnitteilla on jo loma lasten kohteeseen (Legoland), koska myös lapsilla on oikeus kokea omia juttujaan.
Kun ennen kaupunkilomakohteissa käytimme koko päivän nähtävyyksiin ja välillä haukkasimme jotain, pitää nyt miettiä aterioita tarkemmin, jotta lapset saavat ruokaa, oikeat pissahetket ja levähdyshetket. Ei sitä niin vain viipoteta eteenpäin lapsista välittämättä.
Kaikkea samaa voi tehdä mutta koko ajan on muistettava ne lapset, huolehdittava heistä, varattava heille ruokaa ja lepoa. Ei voi mennä terassille koko illaksi. Lapsille on hankittava hoitaja tai vanhempien on vuoroteltava. Elämä on aivan erilaista, kun ei voi vain huolehtia itsestä vaan koko ajan niistä pikkuihmisistä.
En mitenkään tajua, miten joku voi sanoa, että elämä ei muuttunut yhtään.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 15:03"]
No ei me sentään koko perhe rysäytetä sieltä benjistä alas :D Toinen on lasten kanssa ja sitten vaihto. Mutta lapset tietty näkevät pienestä asti tämmöisenkin tavan viettää aikaa ulkomailla. Tuskin se haitallista on. Ja surffauksessa sama homma. Toinen hengaa lasten kanssa rannalla ja toinen surffaa. Isompi tytöistä on ihan miniaalloissa saanut vähän itsekin jo kokeilla ja on osoittanut kiinnostusta asiaan. Pienempi saa vielä seurailla rannalta, mutta eipä tunnu haittaavan.
Reppureissaaminen ei ole oikeasti lasten kanssa vaikeaa kun ei odota mitään ylellisyyksiä ja pakkaa järkevästi ajatuksella, että mekko ei mene heti vaihtoon kun siihen yksi mehujää tipahtaa... Vaippaikä on vähän haasteellinen ikä, mutta muuten ei mitään stressattavaa. Ja kun ottaa asenteen,että kiire ei ole mihinkään ja mitään suoritettavaa ei ole, sen kun ollaan ja nautitaan. Vaihdetaan paikkaa kun siltä tuntuu jne. Ei kauheasti etukäteen suunnittele aikatauluja jne. niin ei tule tarvetta pingottaa. Ja tuollaisella matkalla mennään kai sitten aika lailla lasten ehdoilla siinä mielessä, että meillä ainakin lapsi nukkui päikkärinsä juuri kun sattui nukahtamaan, vaikka sitten kantoreppuun tai palmun alle. Ja sitten viivähdettiin tovi pidempään rannalla. Ei lähdetty aina rytmittämään, että silloin pitää olla majapaikassa jne. Ruokailut hoidetaan aina paikallisissa paikoissa, ei roudata mitään Suomesta mukaan. Meillä on hyvin syövät lapset, joten tämä ollut pelastus. Kaikki kelpaa intialaisesta ja thairuokaan.
En sanoisi että on laiska jos ei tuollaiseen lähde. Mutta ehkä se ei ole ollenkaan taikka riittävän tuttua hommaa lapsettomilta ajoilta. Ei varmaan tule lasten kanssa sitten aloitettua tämän tyyppisiä matkakokeiluja. Ja ei kai niissä kylpylöissä ja Bamse-klubeissakaan vikaa ole, mutta ne ei ole meitä varten. Kun ei jakseta sitä lapsiperhehärdelliä ja matkalla on kiva nähdä muutakin kun suomalaisia/ruotsalaisia perheitä aurinkorasvaa levittämässä altaan reunalla... Ja vaikka olisikin tuttua reppumatkailu ja omatoimimatkat lapsettomalta ajalta niin ei kaikki vain halua tai uskalla lapsen kanssa lähteä. Ehkä se stressaa liikaa, tuntuu vaativalta tms. ja ei sitten tunnu lomalta? Me ei kyllä kerran lasten kanssa kokeiltuamme enää vaihdettu matkustusmuotoa niihin bamseihin :)
Joillakin on allergiset lapset, toisilla nukkuvat huonosti, joillain on minuutilleen oltava rytmit ja joillain vanhemmilla on jotain ihme itse luotuja paineita suorittaa kaikki prikulleen oikein ja oppikirjan mukaan. Se varmaan saa elämän jämähtämään pelkästään niihin lähipuistoihin...
[/quote]
En käsitä ajatusmaailmaasi nyt lainkaan. Totta, että lasten kanssa voi tehdä samoja asioita kuin ennenkin lapsia, mutta kyllähän nyt ne lapset on koko ajan huomioitava. Elämä ei mitenkään voi olla samaa, kun vaihdat vaippoja kahvilan vessassa samalla kun kaverisi keskustelevat henkeviä. Tai kun et ota sitä toista punaviinilasillista, kun pitää kiirehtiä kotiin päästämään lapsenvahti pois. Tai kun mies lähtee benji-hyppyyn ja sinä ja lapset katselette vierestä, kesken kaiken on toisella pissahätä ja hyppyä seuraat sitten sivusilmällä, kun toista pissatetaan. Vai sitäkö tarkoitat, ettette elä lasten ehdoilla, että lapset saavat luvan pissatakin vain , kun se aikuiselle sopii?
Kun minä matkustan, saan siitä kokemuksia, jotka muuttavat käsityksiäni vähän. Minsuta tulee erilainen näiden kokemusten myötä. Olisi kammottavaa todeta, että olen täsmälleen samanlainen kuin 15 vuotta sitten, en ole kehittynyt enkä oppinut mitään.
Minulle raskaus ja synnytys olivat kokemuksia, jotka muuttivat monta asiaa itsessäni. Vauvavuosi opetti itsestäni lisää. En mitenkään ole sama ihminen enkä ajattele asioista samalla tavalla kuin ennen näitä kokemuksia. Puhumattakaan lapsistani, rakkaudestani heihin. He ovat aina ykkösiä, ajattelen aina heitä enkä voi sille mitään, jos luokittelet minut tylsäksi lasten ehdoilla kipittäväksi mammaksi. Sitten olen sitä.
Monta asiaa sujuu niin kuin ennenkin. Pidämme kaupunkilomista ja näitä olemme lasten kanssa tehneet kolme kappaletta. Mies on lapsuudessaan lomaillut rantakohteissa ja viime vuonna kokeiltiin sitäkin. Oli oikein upea ja uusi kokemus meidän perheellemme, vaikka emme bamse-kerhoissa viihtyneetkään. Meillä lomilla on tarkoitus jokaisen viihtyä, joten ohjelmaa on vähän jokaisen makuun. Kaksi kaupunkilomaa on tehty niin, että viihdykkeenä on ollut vain aikuisten kohteita, hyvin meni nekin, mutta suunnitteilla on jo loma lasten kohteeseen (Legoland), koska myös lapsilla on oikeus kokea omia juttujaan.
Kun ennen kaupunkilomakohteissa käytimme koko päivän nähtävyyksiin ja välillä haukkasimme jotain, pitää nyt miettiä aterioita tarkemmin, jotta lapset saavat ruokaa, oikeat pissahetket ja levähdyshetket. Ei sitä niin vain viipoteta eteenpäin lapsista välittämättä.
Kaikkea samaa voi tehdä mutta koko ajan on muistettava ne lapset, huolehdittava heistä, varattava heille ruokaa ja lepoa. Ei voi mennä terassille koko illaksi. Lapsille on hankittava hoitaja tai vanhempien on vuoroteltava. Elämä on aivan erilaista, kun ei voi vain huolehtia itsestä vaan koko ajan niistä pikkuihmisistä.
En mitenkään tajua, miten joku voi sanoa, että elämä ei muuttunut yhtään.
[/quote]
Mitä radikaalia tuossa nyt on? Että joutuu huolehtimaan omista lapsistaan niin se on nyt niin armottoman hankalaa ja erilaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:40"]
Muuttui toki. Piti tehdä terveellisempää ruokaa ja ei voinut lähteä minuutin varoitusajalla ovesta ulos. Mutta toisaalta ei ikinä enää ollut tylsää.
[/quote]
Ei ehkä minuutin mutta itse olen parikin kertaa saanut pommiin nukkumisen seurauksena 5 lapsen lauman (iät 0-8v) ovesta ulos talvella 20 minuutissa ja isommat vielä syömään aamupalansa. Kaksi päiväkoti-ikäistä sai onneksi ruoat päiväkodissa)
äh, tämä menee nyt pikkuasioihin takertumiseksi. Meidän elämän pääpiirteet eivät muuttuneet. Lähdemme edelleen extempore kyläilemään, reissuun ja iltaa istumaan. Meidät myös kutsutaan usein siihen tyyliin kyläilemään, koska tiedossa on, että vaikka olemme pikkulapsiperhe, emme silti tarvitse mitään koko päivän saatika monen päivän suunnitteluaikaa jokaisen menon onnistumiseksi. Voimme lähteä myös päiväuniaikaan, lapsi voi nukkua myös autossa tai vaunuissa. Voimme lähteä ravintolaan ja kahvilaan lapset osaavat käyttäytyä ja syövät siellä nurisematta. Ei tarvitse aina tavata ystäviä kotona tai jossain lapsiperhekeitaalla.
Matkustamme likimain kuten ennenkin. Emme ole vaihtaneet kohteita emmekä siirtyneet lapsiperhehotelleihin. Itse asiassa aika harvoin yövymme edes hotelleissa. Alkoholista olemme tinkineet reissuilla, ei haittaa, tulee halvemmaksi. En koe merkittäväksi muutokseksi sitä jos joudun pissattamaan lapsen kun mies surffaa tai hyppää benjin. Voisinhan se olla minä yksinäänkin lapsettomana ripuloimassa vessassa kun jotain muuta jännää tapahtuu. Meillä on myös ollut tapana lomilla syödä säännöllisesti ja tehdä eväitä kahden matkustaessakin. Nyt sitten samalla syötetään lapset. En näkisi tässä ongelmaa. Tietysti kaikesta saa ongelman jos välttämättä haluaa.
Käymme miehen kanssa ulkona myös kaksin, meillä on oikeastaan aina lastenvahtiapua saatavilla (tiedän, olemme tosi onnekkaita kun molempien suvut asuvat lähellä). Olisi enemmänkin kuin tarvetta on, emme kovin usein edes lähde ilman lapsia, koska heistä ei oikeasti ole vaivaa kyläpaikoissa. Menevät missä vaan nukkumaankin omiin matkasänkyihinsä, joten ei tarvitse lähteä kotiin pikkukakkosen aikaan. Tämä tietysti on aivan hirvittävä rasite ja muutos, pitää ne matkasängyt tosiaan joskus muistaa pakata mukaan.
Anteeksi en kokenut nyt tarvetta listata joka pikkuasiaa niistä muutoksista joita on tullut. En listannut, koska ne eivät vie aivokapasiteettiani eivätkä juuri aikaa. Koen ettemme jää mistään paitsi jos kipaisen minuutiksi vaihtamaan vaipan. Yhtä lailla lapseton kaveri käy vessassa tai saatta yllättäen vastata puhelimeen. Taikka tiputtaa lapasensa kadulle ja joutua sitä nostamaan. Taikka yrittää muistaa pakata mukaan työpaperit ja salikamppeet.
Ihan yhtä lailla minä saatan siinä jutustelun lomassa syöttää lapsen. Lähtiessä nappaan käsilaukun lisäksi hoitolaukun (joka on aina valmiiksi pakattu), en koe kohtuuttomaksi rasitteeksi. Samalla kun käyn itse vessassa, kysäisen tytöiltä onko hätä. En edelleenkään rasitu. Ruokaa teen isomman satsin ja vaatetta tosiaan ostan nyt useammalle. Ihan hoituvat siinä muun elämän ohessa.
Tietysti jos kokee mainitsemisen arvoiseksi kaikki lapsen elintoimintoihin liittyvät asiat niin kyllähän se elämän muuttuu. Jopa niin hankalan kuuloiseksi, että ihmettelen miten jaksatte sitä 18 vuotta. Mutta ei kai lapsettomankaan elämä ole ihan huolettoman kuuloista jos alkaa listata siteen vaihtamiset, ehkäisystä huolehtimisen, auton katsastukset, postin hakemisen jne. ?? Kyllähän ne useimmilla hoituvat siinä sivussa sen kummemmin ajattelematta.
Tarkennanpa vielä, elämässä muuttui pikkuasioita. Isot elementit pysyivät ihan ennallaan, jopa paranivat.
Mutta muutama pariskunta, läheinenkin, hurahti ja kajahti ihan kokonaan lapsen saatuaan. Tosiaan heidän elämänsä täyttää kirjaimellisesti nyt se vaipanvaihto, imetysten aikataulut, päikkäriajat, vauvakerhot ja kellon katsomiset, että joko se on ihan tasan viisi eli joko on soseaika (ei se on 16.55, ei ihan vielä!). Ei varman tarvitse sanoa ettei olla ihan samalla aaltopituudella enää. Näiden ihmisten elämä mullistui kertaheitolla kokonaan. paluutakaan ei taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:55"]
Isot elementit pysyivät ihan ennallaan, jopa paranivat.
[/quote]
Koska useimmat asiat eivät huonontuneet, ne eivät muuttuneet?
Minulle suurin muutos oli se, että joka viikonloppuaamu ei voi nukkua myöhään :-D Esikoinen heräsi joka aamulla kuudelta ja ysiltä aamulla otti jo ekat päikkärit. Tuohon aikaan muut vasta heräsi yöunilta ;-) Toisena talvena hän alkoi heräämään joka aamu viideltä ja voitte kuvitella miten ihanaa herätä joka toinen aamu tuohon aikaan. Miehen kanssa vuoroteltiin aamuheräämisten kanssa. Esikoinen on nyt kahdeksan ja hän herää edelleen aikaisin. Onneksi on jo niin iso, että saa itse tehtyä aamiaisen ja muu perhe voi jatkaa unia :-) Mutta tämä oli suurin ja myös ikävin muutos, koska tarvitsen kunnon yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä ketjussa on sellainen sävy keskusteluissa ollut, että sillä muutoksella tarkoitetaan juuri asioita jotka ovat muuttuneet huonompaan tai joista on joutunut tinkimään. Siksi koin tarvetta mainita, että ne vähäiset muutoksetkin ovat olleet ennemminkin ihan positiivisia.
Mutta eihän sitä kaikki ymmärrä. Kuten ei sitäkään, että kaikilla ei asiat juuri radikaalisti muutu. Ei ymmärrä kun ei halua ymmärtää. Eikä voida käsittää, että toisilla elämä voi olla eri tavalla kuin itsellä. Jos muuta väittää, valehtelee, eikö? Ihan turha täällä jankata. Kysyttiin miksi väität ettei elämä muutu ja vastasin siihen miksi koen niin.
Huomaan kyllä, että täällä luuhaa enimmäkseen niitä samoja äitiyteen 100% uppoutuneita ja vihkiytyneitä mammoja, joita tapaa perhekerhoissa, mammaryhmissä, puistoporukoissa, oikeastaan missä vaan missä pääaihe on lapset ja kasvatus... Kai se on niin,että jos alituiseen hengailee lähinnä itsensä kaltaisten ihmisten (tässä tapauksessa äitien) kanssa, on vaikea uskoa, että todella toisenlaistakin vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää on. No, minä kerroin, että näin todella on ja uskokoon ken haluaa.
Miten jotkut nyt ottavat tämän niin että jos sanoo että muutoksia on tullut, niin ne ovat muutos huonompaan? Vaahdotaan ja vakuutellaan että benjihyppyjä voi hypätä koko perheen kera. Noi matkustelut ja benjihypyt on kuitenkin niitä poikkeustilnteita (paitsi tietty av-mammoilla). Kyllä arjen pyörittämisellä kuitenkin on eroa lapsiperheessä ja ei-lapsiperheessä. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ihan turha väittää muuta. Eli muutosta tapahtuu, myöntää sitä tai ei. Se sitten onko se muutos huonompaan tai parempaan, niin sitähän ei kysytty..
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 19:14"]
Kyllä tässä ketjussa on sellainen sävy keskusteluissa ollut, että sillä muutoksella tarkoitetaan juuri asioita jotka ovat muuttuneet huonompaan tai joista on joutunut tinkimään. Siksi koin tarvetta mainita, että ne vähäiset muutoksetkin ovat olleet ennemminkin ihan positiivisia.
Mutta eihän sitä kaikki ymmärrä. Kuten ei sitäkään, että kaikilla ei asiat juuri radikaalisti muutu. Ei ymmärrä kun ei halua ymmärtää. Eikä voida käsittää, että toisilla elämä voi olla eri tavalla kuin itsellä. Jos muuta väittää, valehtelee, eikö? Ihan turha täällä jankata. Kysyttiin miksi väität ettei elämä muutu ja vastasin siihen miksi koen niin.
Huomaan kyllä, että täällä luuhaa enimmäkseen niitä samoja äitiyteen 100% uppoutuneita ja vihkiytyneitä mammoja, joita tapaa perhekerhoissa, mammaryhmissä, puistoporukoissa, oikeastaan missä vaan missä pääaihe on lapset ja kasvatus... Kai se on niin,että jos alituiseen hengailee lähinnä itsensä kaltaisten ihmisten (tässä tapauksessa äitien) kanssa, on vaikea uskoa, että todella toisenlaistakin vanhemmuutta ja lapsiperhe-elämää on. No, minä kerroin, että näin todella on ja uskokoon ken haluaa.
[/quote]
Ihailen asennettasi. Olet esimerkki ihmisestä jolla lasi on puoliksi täynnä. Tyypillisesti täällä on porukkaa joilla se lasi on puoliksi tyhjä.
Toivon, että voisin säilyttää sinunlaisesi asenteen kun esikoiseni pian syntyy.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:55"]
äh, tämä menee nyt pikkuasioihin takertumiseksi. Meidän elämän pääpiirteet eivät muuttuneet. Lähdemme edelleen extempore kyläilemään, reissuun ja iltaa istumaan. Meidät myös kutsutaan usein siihen tyyliin kyläilemään, koska tiedossa on, että vaikka olemme pikkulapsiperhe, emme silti tarvitse mitään koko päivän saatika monen päivän suunnitteluaikaa jokaisen menon onnistumiseksi. Voimme lähteä myös päiväuniaikaan, lapsi voi nukkua myös autossa tai vaunuissa. Voimme lähteä ravintolaan ja kahvilaan lapset osaavat käyttäytyä ja syövät siellä nurisematta. Ei tarvitse aina tavata ystäviä kotona tai jossain lapsiperhekeitaalla.
Matkustamme likimain kuten ennenkin. Emme ole vaihtaneet kohteita emmekä siirtyneet lapsiperhehotelleihin. Itse asiassa aika harvoin yövymme edes hotelleissa. Alkoholista olemme tinkineet reissuilla, ei haittaa, tulee halvemmaksi. En koe merkittäväksi muutokseksi sitä jos joudun pissattamaan lapsen kun mies surffaa tai hyppää benjin. Voisinhan se olla minä yksinäänkin lapsettomana ripuloimassa vessassa kun jotain muuta jännää tapahtuu. Meillä on myös ollut tapana lomilla syödä säännöllisesti ja tehdä eväitä kahden matkustaessakin. Nyt sitten samalla syötetään lapset. En näkisi tässä ongelmaa. Tietysti kaikesta saa ongelman jos välttämättä haluaa.
Käymme miehen kanssa ulkona myös kaksin, meillä on oikeastaan aina lastenvahtiapua saatavilla (tiedän, olemme tosi onnekkaita kun molempien suvut asuvat lähellä). Olisi enemmänkin kuin tarvetta on, emme kovin usein edes lähde ilman lapsia, koska heistä ei oikeasti ole vaivaa kyläpaikoissa. Menevät missä vaan nukkumaankin omiin matkasänkyihinsä, joten ei tarvitse lähteä kotiin pikkukakkosen aikaan. Tämä tietysti on aivan hirvittävä rasite ja muutos, pitää ne matkasängyt tosiaan joskus muistaa pakata mukaan.
Anteeksi en kokenut nyt tarvetta listata joka pikkuasiaa niistä muutoksista joita on tullut. En listannut, koska ne eivät vie aivokapasiteettiani eivätkä juuri aikaa. Koen ettemme jää mistään paitsi jos kipaisen minuutiksi vaihtamaan vaipan. Yhtä lailla lapseton kaveri käy vessassa tai saatta yllättäen vastata puhelimeen. Taikka tiputtaa lapasensa kadulle ja joutua sitä nostamaan. Taikka yrittää muistaa pakata mukaan työpaperit ja salikamppeet.
Ihan yhtä lailla minä saatan siinä jutustelun lomassa syöttää lapsen. Lähtiessä nappaan käsilaukun lisäksi hoitolaukun (joka on aina valmiiksi pakattu), en koe kohtuuttomaksi rasitteeksi. Samalla kun käyn itse vessassa, kysäisen tytöiltä onko hätä. En edelleenkään rasitu. Ruokaa teen isomman satsin ja vaatetta tosiaan ostan nyt useammalle. Ihan hoituvat siinä muun elämän ohessa.
Tietysti jos kokee mainitsemisen arvoiseksi kaikki lapsen elintoimintoihin liittyvät asiat niin kyllähän se elämän muuttuu. Jopa niin hankalan kuuloiseksi, että ihmettelen miten jaksatte sitä 18 vuotta. Mutta ei kai lapsettomankaan elämä ole ihan huolettoman kuuloista jos alkaa listata siteen vaihtamiset, ehkäisystä huolehtimisen, auton katsastukset, postin hakemisen jne. ?? Kyllähän ne useimmilla hoituvat siinä sivussa sen kummemmin ajattelematta.
Tarkennanpa vielä, elämässä muuttui pikkuasioita. Isot elementit pysyivät ihan ennallaan, jopa paranivat.
Mutta muutama pariskunta, läheinenkin, hurahti ja kajahti ihan kokonaan lapsen saatuaan. Tosiaan heidän elämänsä täyttää kirjaimellisesti nyt se vaipanvaihto, imetysten aikataulut, päikkäriajat, vauvakerhot ja kellon katsomiset, että joko se on ihan tasan viisi eli joko on soseaika (ei se on 16.55, ei ihan vielä!). Ei varman tarvitse sanoa ettei olla ihan samalla aaltopituudella enää. Näiden ihmisten elämä mullistui kertaheitolla kokonaan. paluutakaan ei taida olla.
[/quote]
Oikeastiko lapsenne ovat niin hajuttomia ja mauttomia, äänettömiä asusteita kuin käsilaukku tai hattu ettei heidän eteensä tarvitse oikeasti tehdä mitään muutosta arjessa? Harrastavatko he mitään? Onko heillä taipumuksia johonkin? Hoitaako laaja tukipiirinne lasten iltasadut, piirtämiset, askartelut, harrastuskuskaukset ja jopa ne uhmat, joita kai pitäisi normaalilla lapsella olla, jos häntä ei ole nujerrettu täysin?
Minun iltani täyttyvät omien harrastusten lisäksi lasten harrastuksista ja puuhista. Meillä askarrellaan ja maalaataan, luetaan satuja, rakennetaan majaa, käydään luistelemassa ja uimassa, lasten konserteissa ja esityksissä, enkä näin viettäisi aikaani lapsettomana. Sydäntä lämmittää pienet lapset soittamassa ensimmäistä kertaa julkisesti. Ennen lapsia mikään ei olisi ollut kamalampaa kuin kuunnella toistaitoista musisointia.
Ehkä jollekulle kaikki nämä seikat ovat vain mitättömiä pikkujuttuja, mutta itse taas nautin lasteni uusien taitojen seuraamisesta emmekä todellakaan mennä porskuta samalla tavalla kuin ennen. Baari-iltoja ei ollut ennenkään, mutta konsertit, teatterit, illanvietot, ravintolatapaamiset yms. ovat vähentyneet huomattavasti. En näe sitä hiekkalaatikolle jämähtämisenä enkä pilttipurkkien laskemisena, meillä on muutenkin joustavat lapset, vaan muutoksena, koska nykyään pidän näitä asioita viihdyttävinä omien lasteni takia.
Niin kuin ihmissuhteissa aina, teen lasteni eteen kompromisseja. Menen kiltisti luonnontieteellisen museoon, koska lapseni rakastaa sitä. Itse valitsisin mieluummin jotain muuta. Toki vien lapsiani myös sellaisiin paikkoihin, joista vain minä pidän, meidän perheessä kun on monta jäsentä omine luonteineen ja jokaisen mielihaluja kuunnellaan ja näistä luodaan se aikuisten päättämä ohjelma. Olisi puistattavaa, jos ystävien tapaamisten ja omien harrastusten ohella lapseni roikkuisi äänettömänän asusteena mukanani vailla omia mielenkiinnon kohteita.
Joo, totta kai kotiinsa voi ottaa asumaan kolmannen ihmisen ilman, että mikään muuttuu.
Nyt valoja päälle siellä.
Kaikkien elämä ei muutu niin paljon, että voisi sanoa entisen elämän kokonaan loppuneen tai täysin muuttuneen. Tuntuu, että valtaosalle vanhemmista vaan käy niin. Kaikki on enää sitä lapsiperheen elämää, lapsiperheravintolaa, korvatulehdusten vertailua, vaivihkaista leuhkimista miten oma puppeli oppikin jo 8kk19pv ikäisenä kävelemään, on lapsiperhelomaa, perhetuttujen näkemistä, lapsi sitä ja lapsi tätä, itsestä puhutaan mammana ja mies on isimies. Suurin osa ei tosin itse sitä huomaa. Sanoisin että kaikkien elämä muuttuu jollain tapaa (tulee lisää arkiaskareita, vietetään aikaa lapsen kanssa, tulee iloja ja suruja,joskus huoltakin) mutta toisilla lapsi sujahtaa osaksi elämää ja toisilla lapsesta tulee se elämä. Nämä joilla kaikki aika menee sen lapsen asioiden hoitamiseen, harrastamiseen, jokaisen asian noteeraamiseen, joilla kaikki lapseen liittyvät asiat vaativat koko keskittymisen jne. eivät voi ymmärtää ettei kaikilla käy niin. Ja heille on ihan utopistinen ajatus, että joku voi väittää ettei elämä kauheasti itse asiassa muuttunut.
Miten se voisi olla muuttumatta? Miksi ja miten ihmeessä lapseton ihminen eläisi samanlaista elämää kuin lapsellinen? Eihän se ole mitenkään mahdollista, kun sitä lasta ei ole! Mitä nää vastaukset oikein on, että mikään ei ole muuttunut? En tajua. Oliko teillä sitten ennen lapsia joku nukke, jota te hoiditte ja imetitte ja puitte ja veitte tarhaan ja harrastuksiin ja haitte sieltä ja jolle te järkkäsitte synttäreitä ym. ym. ?