Miksi väität, ettei juuri mikään muuttunut lasten myötä?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:11"]

Ei ole muuttanut.

Olin joskus sinkku, sitten löytyi tuo elämäni mies ja ollaan muutettu eri kokoisista asunnoista aina suurempaan kun tarve muuttunut: yhden huoneen asunnosta ollaan päästy vuosien mittaan ok-taloon.

Harrastuksia on ollut meillä molemmilla, minulla ja miehellä ennen ja jälkeen lapsien. Ja pidetään huoli että lapsetkin jotain harrastaa.

Ei olla oltu koskaan kovia ryyppäämään. Baareissa on käyty myös vaikka ollaankin äiti ja isä lapsille, ystävätkin on vanhempia lapsilleen.

Joskus kun tavattiin niin opiskeltiin. Opiskeltu on sitten myöhemminkin suhteen aikana, välillä on ollut työtä, työttömyyttä ja lomautus. Olen ollut hoitovapaalla, se on muutos siihen mitä ei ollut kun kävi työssä.. :)

Mutta arki on ollut melkolailla samaa. Elämä muuttuu muutenkin kun kasvaa vanhemmaksi. Lapset ei ole syy tai tekosyy. Tänään lämmitän saunan ja tein hernekeiton ja lapsia on x määrä eikä ne vaikuta tähän mitä teen.

[/quote]

Se että arki on samaa kuin ennen, ei tarkoita että mikään ei olisi muuttunut.

Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

Meillä kun ei moni asia muuttunut: päivärytmi on suunnilleen sama kuin ennen, olen yhä kotona kuten olin työttömänä, mies yhä töissä. Harrastelemme yhä samoja asioita ja käymme viihteellä kuten ennenkin (eli yleensä mies ja emme yleensä yhdessä).

Tottakai elämä muuttui niin, että meillä on uusi rakas ihminen elämässämme, jota pitää kaiken sivussa hoitaa 24/7. Mutta vauva on myös ollut todella rauhallinen ja helppo (6kk), ei ole huutanut kuin nälkää ja sekin loppuu kun syö. Meillä on myös useita lemmikkejä, eli periaatteessa olemme ennenkin huolehtineet jostain, joka kulkee mukana ym. Joten se on aivan tuttua :)

En oikein osaa sanoa mitään isoa asiaa mikä olisi muuttunut, paitsi että nyt omissa päivissä on sisältöä toisin kuin vain työttömänä. Että kyllä sanon kysyttäessä, ettei mikään muuttunut lapsen tultua :)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

[/quote]

En mä vaan ole huomannut että nuo asiat olisivat muuttuneet epämiellyttäviksi :D

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

[/quote]

En mä vaan ole huomannut että nuo asiat olisivat muuttuneet epämiellyttäviksi :D

[/quote]No minusta on. Kavereita tavatessa mitään ei kunnolla voi jutella kun aika menee kakaroihin. Matkustaminen, etenkin lentokoneessa, on helvettiä. Eikä reissussa koskaan voi tehdä mitään mitä haluaisi oikeasti. Pelkkää lastenallasta ja pupusafaria tms. Kun menet salille, on kotiin tullessa vastassa vittuuntunut puoliso, kun on joutunut itkevää lasta kuuntelemaan niin kauan. Jne...

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

[/quote]

En mä vaan ole huomannut että nuo asiat olisivat muuttuneet epämiellyttäviksi :D

[/quote]No minusta on. Kavereita tavatessa mitään ei kunnolla voi jutella kun aika menee kakaroihin. Matkustaminen, etenkin lentokoneessa, on helvettiä. Eikä reissussa koskaan voi tehdä mitään mitä haluaisi oikeasti. Pelkkää lastenallasta ja pupusafaria tms. Kun menet salille, on kotiin tullessa vastassa vittuuntunut puoliso, kun on joutunut itkevää lasta kuuntelemaan niin kauan. Jne...

[/quote]

Ei kuulosta yhtään tutulta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

[/quote]

En mä vaan ole huomannut että nuo asiat olisivat muuttuneet epämiellyttäviksi :D

[/quote]No minusta on. Kavereita tavatessa mitään ei kunnolla voi jutella kun aika menee kakaroihin. Matkustaminen, etenkin lentokoneessa, on helvettiä. Eikä reissussa koskaan voi tehdä mitään mitä haluaisi oikeasti. Pelkkää lastenallasta ja pupusafaria tms. Kun menet salille, on kotiin tullessa vastassa vittuuntunut puoliso, kun on joutunut itkevää lasta kuuntelemaan niin kauan. Jne...

[/quote]

Aika kauheelta kuulostaa. Onks sun elämä oikeesti tollasta?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:06"]Eikö niitä lapsia tehdä juuri sen takia että halutaan muutos elämään? Kuitenkaan lapset eivät ole este matkustelulle, harrastuksille, ystävien tapaamiselle, eli niille aisoille joita tehtiin ennen lapsiakin. Me ollaan reissattu pitkin maita ja mantuja, oltu yökylässä kavereiden kanssa puolin jos toisin, päästy salille ja lenkille. Siinä vaan on se, että noiden asioiden sumpliminen on ihan itsestä kiinni.

[/quote]Onhan kaikki samat asiat mahdollisia, niistä vain tulee niin epämiellyttäviä ja haastavia ettei kannata.

[/quote]

En mä vaan ole huomannut että nuo asiat olisivat muuttuneet epämiellyttäviksi :D

[/quote]No minusta on. Kavereita tavatessa mitään ei kunnolla voi jutella kun aika menee kakaroihin. Matkustaminen, etenkin lentokoneessa, on helvettiä. Eikä reissussa koskaan voi tehdä mitään mitä haluaisi oikeasti. Pelkkää lastenallasta ja pupusafaria tms. Kun menet salille, on kotiin tullessa vastassa vittuuntunut puoliso, kun on joutunut itkevää lasta kuuntelemaan niin kauan. Jne...

[/quote]

Aika kauheelta kuulostaa. Onks sun elämä oikeesti tollasta?

[/quote]On. Ihan oikeesti.

Osittain on muuttunut, osittain ei. Ei kuitenkaan missään nimessä huonompaan suuntaan! Meillä on kaksi tyttöä, 2v. ja 5v.

Muutoksia:

- ostettiin omakotitalo

- ostettiin isompi auto

- ollaan saatu olla molemmat pidempiä pätkiä pois työelämästä

- ei enää osteta eineksiä eikä juuri koskaan mitään pikaruokaa

- sosiaalinen elämä vilkastunut entisestään kun päivisinkin tulee nähtyä kavereita ja usein iltaisin, viikonloppuisin ja joskus lomilla tehdään perhetuttujen kanssa jotain yhdessä (siis omien kavereiden näkemisten + pariskuntatapaamisten lisäksi)

- työt stressaa vähemmän, elämässä on paljon muutakin nyt ja jotenkin se antaa perspektiiviä, työt on helpompi jättää työpaikalle

- rahaa käytössä vähän vähemmän nyt kun olen hoitovapaalla

- päivässä järkevämpi rytmi, mennään nukkumaan aikaisemmin ja herätään aikaisemmin vapaapäivinä, päivää on silloin vielä kivasti jäljellä kun ei nuku puolille päivin.

Kuten ennenkin:

- saadaan nukkua hyvin (kumpikaan lapsista ei koskaan ole ollut yöhuutaja, ehkä yht. 2 viikkoa 5 vuoden aikana ollut öitä että on jouduttu valvomaan)

- päästään edelleen harrastamaan (sali, uinti, jumpat, vaellus, mökkeily, laskettelu jne.)

- molemmat pääsevät edelleen aina halutessaan tyttöjen/poikien iltaan, aika harvoin näitä ylipäänsä on

- matkustellaan kuten ennenkin (2-6 kertaa vuodessa, riippuen matkan kestosta, yleensä 1vko-2kk), lapset helppoja ja innokkaita matkaseuralaisia reppumatkoillakin ja nauttivat kovasti rantakohteista, uusista maisemista, eläimistä, ruoasta, lämmöstä, yhdessäolosta jne. Kaupunkilomatkin on sujuneet kivasti, niitä tosin ei olla ennenkään kauheasti harrastettu. Tehdään omatoimimatkoja, ei olla hotellin altailla viihtyviä. Lapset ovat sen verran muuttaneet käytäntöjä, että nyt ei kyllä ehdi riippumatossa loputtomiin loikoilla eikä juoda enää rantamajoissa drinksuja aamuyöhön :) Mutta surffataan, hypätään benjiä, vaelletaan, retkeillään, harrastetaan, vaihdetaan kohteita, syödään vain paikallisissa paikoissa jne. edelleen kyllä.

- Baareissa ei olla vuosikausiin käyty, mutta kavereiden kanssa kyllä vietetään useinkin iltaa, vuokrataan mökkejä jne. Meistä paljon mukavampaa ja rennompaa. Eikä lapset ole tätä muuttaneet. Joskus otetaan lapset mukaan, joskus vietetään iltaa ilman heitä.

- rahaa ei vielä lapsiin kauheasti mene, kun kalliita harrastuksia ei ole ja eivät ole merkkivaatteiden tms. perään tietenkään vielä. Esikoisen vauvahankinnat olivat hintavia, kakkoselle mennyt kierrätettynä. Joten rahatilannetta ei siinä mielessä vielä lapset muuta.

- lähdemme edelleen extempore vierailuille tai mihin milloinkin, ei nyt minuutin mutta 10 minuutin varoitusajalla :). Ei olla sitä tyyppiä, joka suunnittelee kaupungille lähtöä lasten kanssa koko alkuviikon, että menee kaikki rytmit ja ruoat minuutilleen... me menemme tilanteen mukaan ja lapset kulkevat meidän mukana. Heistä huolehditaan hyvin, mutta koko elämä ei pyöri "mamin kahden prinsessan tai meidän neitien" ympärillä...

Tämä viimeinen kohta varmasti herättää närkästystä erityisesti tällä täydellisten äitien palstalla, mutta voin sanoa suoraan, että meidän elämässä mennään aikuisten ehdoilla, ei aina vain lasten ehdoilla, kuten muodikasta on. Lapset kulkevat mukana ja heidät tietenkin aina huomioidaan, tarpeisiin vastataan jne. Mutta emme jämähdä kotiin, emme tingi kaikesta emmekän uhraa koko aikuisten elämää vain lasten vuoksi. Lapset tulivat meille osaksi perhettä, ei sen päälliköiksi. Meillä lapset näkevät muutakin elämää kuin perhekerhon, kodin ja lähipuiston hiekkalaatikon touhut.

Me olemme onnellisia ja lapsetkin vaikuttavat varsin normaaleilta, ovat rohkeita, empaattisia, hellyyttä osoittavia, sopeutuvaisia, hyväkäytöksisiä, ennakkoluulottimia kokeilemaan asioita, tutustuvat helposti ihmisiin, iloisia, helposti lähestyttäviä, vilkkaita, liikuntaa rakastavia ja aurinkoisia tyttöjä. Sanoisin, että asiat on varsin hyvin :)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:34"]

Osittain on muuttunut, osittain ei. Ei kuitenkaan missään nimessä huonompaan suuntaan! Meillä on kaksi tyttöä, 2v. ja 5v.

Muutoksia:

- ostettiin omakotitalo

- ostettiin isompi auto

- ollaan saatu olla molemmat pidempiä pätkiä pois työelämästä

- ei enää osteta eineksiä eikä juuri koskaan mitään pikaruokaa

- sosiaalinen elämä vilkastunut entisestään kun päivisinkin tulee nähtyä kavereita ja usein iltaisin, viikonloppuisin ja joskus lomilla tehdään perhetuttujen kanssa jotain yhdessä (siis omien kavereiden näkemisten + pariskuntatapaamisten lisäksi)

- työt stressaa vähemmän, elämässä on paljon muutakin nyt ja jotenkin se antaa perspektiiviä, työt on helpompi jättää työpaikalle

- rahaa käytössä vähän vähemmän nyt kun olen hoitovapaalla

- päivässä järkevämpi rytmi, mennään nukkumaan aikaisemmin ja herätään aikaisemmin vapaapäivinä, päivää on silloin vielä kivasti jäljellä kun ei nuku puolille päivin.

Kuten ennenkin:

- saadaan nukkua hyvin (kumpikaan lapsista ei koskaan ole ollut yöhuutaja, ehkä yht. 2 viikkoa 5 vuoden aikana ollut öitä että on jouduttu valvomaan)

- päästään edelleen harrastamaan (sali, uinti, jumpat, vaellus, mökkeily, laskettelu jne.)

- molemmat pääsevät edelleen aina halutessaan tyttöjen/poikien iltaan, aika harvoin näitä ylipäänsä on

- matkustellaan kuten ennenkin (2-6 kertaa vuodessa, riippuen matkan kestosta, yleensä 1vko-2kk), lapset helppoja ja innokkaita matkaseuralaisia reppumatkoillakin ja nauttivat kovasti rantakohteista, uusista maisemista, eläimistä, ruoasta, lämmöstä, yhdessäolosta jne. Kaupunkilomatkin on sujuneet kivasti, niitä tosin ei olla ennenkään kauheasti harrastettu. Tehdään omatoimimatkoja, ei olla hotellin altailla viihtyviä. Lapset ovat sen verran muuttaneet käytäntöjä, että nyt ei kyllä ehdi riippumatossa loputtomiin loikoilla eikä juoda enää rantamajoissa drinksuja aamuyöhön :) Mutta surffataan, hypätään benjiä, vaelletaan, retkeillään, harrastetaan, vaihdetaan kohteita, syödään vain paikallisissa paikoissa jne. edelleen kyllä.

- Baareissa ei olla vuosikausiin käyty, mutta kavereiden kanssa kyllä vietetään useinkin iltaa, vuokrataan mökkejä jne. Meistä paljon mukavampaa ja rennompaa. Eikä lapset ole tätä muuttaneet. Joskus otetaan lapset mukaan, joskus vietetään iltaa ilman heitä.

- rahaa ei vielä lapsiin kauheasti mene, kun kalliita harrastuksia ei ole ja eivät ole merkkivaatteiden tms. perään tietenkään vielä. Esikoisen vauvahankinnat olivat hintavia, kakkoselle mennyt kierrätettynä. Joten rahatilannetta ei siinä mielessä vielä lapset muuta.

- lähdemme edelleen extempore vierailuille tai mihin milloinkin, ei nyt minuutin mutta 10 minuutin varoitusajalla :). Ei olla sitä tyyppiä, joka suunnittelee kaupungille lähtöä lasten kanssa koko alkuviikon, että menee kaikki rytmit ja ruoat minuutilleen... me menemme tilanteen mukaan ja lapset kulkevat meidän mukana. Heistä huolehditaan hyvin, mutta koko elämä ei pyöri "mamin kahden prinsessan tai meidän neitien" ympärillä...

Tämä viimeinen kohta varmasti herättää närkästystä erityisesti tällä täydellisten äitien palstalla, mutta voin sanoa suoraan, että meidän elämässä mennään aikuisten ehdoilla, ei aina vain lasten ehdoilla, kuten muodikasta on. Lapset kulkevat mukana ja heidät tietenkin aina huomioidaan, tarpeisiin vastataan jne. Mutta emme jämähdä kotiin, emme tingi kaikesta emmekän uhraa koko aikuisten elämää vain lasten vuoksi. Lapset tulivat meille osaksi perhettä, ei sen päälliköiksi. Meillä lapset näkevät muutakin elämää kuin perhekerhon, kodin ja lähipuiston hiekkalaatikon touhut.

Me olemme onnellisia ja lapsetkin vaikuttavat varsin normaaleilta, ovat rohkeita, empaattisia, hellyyttä osoittavia, sopeutuvaisia, hyväkäytöksisiä, ennakkoluulottimia kokeilemaan asioita, tutustuvat helposti ihmisiin, iloisia, helposti lähestyttäviä, vilkkaita, liikuntaa rakastavia ja aurinkoisia tyttöjä. Sanoisin, että asiat on varsin hyvin :)

[/quote]

Kuulostaa kieltämättä hienolta näin tietoisesti lapsettomankin näkövinkkelistä. Tuollainen reppureussaaminen, surffaaminen ja benji-hyppely koko perheen voimin taitaa kuitenkin olla aika harvinaista. Ainakaan omassa lähipiirissäni kukaan vastaavia reissuja ennen lapsia harrastanut pariskunta ei ole niitä enää lasten tultua tehnyt. Pikkulapsiaika tuntuu heillä kuluvan Teneriffan Bamse-klubissa ja kotimaan kylpylöissä. Liekö sitten omaa laiskuutta vai mitä?

En tunne ketään lapsiperhettä joka pystyisi omatoimimatkailemaan ja benjihyppelemään lasten kanssa.

No ei me sentään koko perhe rysäytetä sieltä benjistä alas :D Toinen on lasten kanssa ja sitten vaihto. Mutta lapset tietty näkevät pienestä asti tämmöisenkin tavan viettää aikaa ulkomailla. Tuskin se haitallista on. Ja surffauksessa sama homma. Toinen hengaa lasten kanssa rannalla ja toinen surffaa. Isompi tytöistä on ihan miniaalloissa saanut vähän itsekin jo kokeilla ja on osoittanut kiinnostusta asiaan. Pienempi saa vielä seurailla rannalta, mutta eipä tunnu haittaavan.

Reppureissaaminen ei ole oikeasti lasten kanssa vaikeaa kun ei odota mitään ylellisyyksiä ja pakkaa järkevästi ajatuksella, että mekko ei mene heti vaihtoon kun siihen yksi mehujää tipahtaa... Vaippaikä on vähän haasteellinen ikä, mutta muuten ei mitään stressattavaa. Ja kun ottaa asenteen,että kiire ei ole mihinkään ja mitään suoritettavaa ei ole, sen kun ollaan ja nautitaan. Vaihdetaan paikkaa kun siltä tuntuu jne. Ei kauheasti etukäteen suunnittele aikatauluja jne. niin ei tule tarvetta pingottaa. Ja tuollaisella matkalla mennään kai sitten aika lailla lasten ehdoilla siinä mielessä, että meillä ainakin lapsi nukkui päikkärinsä juuri kun sattui nukahtamaan, vaikka sitten kantoreppuun tai palmun alle. Ja sitten viivähdettiin tovi pidempään rannalla. Ei lähdetty aina rytmittämään, että silloin pitää olla majapaikassa jne. Ruokailut hoidetaan aina paikallisissa paikoissa, ei roudata mitään Suomesta mukaan. Meillä on hyvin syövät lapset, joten tämä ollut pelastus. Kaikki kelpaa intialaisesta ja thairuokaan.

En sanoisi että on laiska jos ei tuollaiseen lähde. Mutta ehkä se ei ole ollenkaan taikka riittävän tuttua hommaa lapsettomilta ajoilta. Ei varmaan tule lasten kanssa sitten aloitettua tämän tyyppisiä matkakokeiluja. Ja ei kai niissä kylpylöissä ja Bamse-klubeissakaan vikaa ole, mutta ne ei ole meitä varten. Kun ei jakseta sitä lapsiperhehärdelliä ja matkalla on kiva nähdä muutakin kun suomalaisia/ruotsalaisia perheitä aurinkorasvaa levittämässä altaan reunalla... Ja vaikka olisikin tuttua reppumatkailu ja omatoimimatkat lapsettomalta ajalta niin ei kaikki vain halua tai uskalla lapsen kanssa lähteä. Ehkä se stressaa liikaa, tuntuu vaativalta tms. ja ei sitten tunnu lomalta? Me ei kyllä kerran lasten kanssa kokeiltuamme enää vaihdettu matkustusmuotoa niihin bamseihin :)

Joillakin on allergiset lapset, toisilla nukkuvat huonosti, joillain on minuutilleen oltava rytmit ja joillain vanhemmilla on jotain ihme itse luotuja paineita suorittaa kaikki prikulleen oikein ja oppikirjan mukaan. Se varmaan saa elämän jämähtämään pelkästään niihin lähipuistoihin...

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:34"]

Osittain on muuttunut, osittain ei. Ei kuitenkaan missään nimessä huonompaan suuntaan! Meillä on kaksi tyttöä, 2v. ja 5v.

Muutoksia:

- ostettiin omakotitalo

- ostettiin isompi auto

- ollaan saatu olla molemmat pidempiä pätkiä pois työelämästä

- ei enää osteta eineksiä eikä juuri koskaan mitään pikaruokaa

- sosiaalinen elämä vilkastunut entisestään kun päivisinkin tulee nähtyä kavereita ja usein iltaisin, viikonloppuisin ja joskus lomilla tehdään perhetuttujen kanssa jotain yhdessä (siis omien kavereiden näkemisten + pariskuntatapaamisten lisäksi)

- työt stressaa vähemmän, elämässä on paljon muutakin nyt ja jotenkin se antaa perspektiiviä, työt on helpompi jättää työpaikalle

- rahaa käytössä vähän vähemmän nyt kun olen hoitovapaalla

- päivässä järkevämpi rytmi, mennään nukkumaan aikaisemmin ja herätään aikaisemmin vapaapäivinä, päivää on silloin vielä kivasti jäljellä kun ei nuku puolille päivin.

Kuten ennenkin:

- saadaan nukkua hyvin (kumpikaan lapsista ei koskaan ole ollut yöhuutaja, ehkä yht. 2 viikkoa 5 vuoden aikana ollut öitä että on jouduttu valvomaan)

- päästään edelleen harrastamaan (sali, uinti, jumpat, vaellus, mökkeily, laskettelu jne.)

- molemmat pääsevät edelleen aina halutessaan tyttöjen/poikien iltaan, aika harvoin näitä ylipäänsä on

- matkustellaan kuten ennenkin (2-6 kertaa vuodessa, riippuen matkan kestosta, yleensä 1vko-2kk), lapset helppoja ja innokkaita matkaseuralaisia reppumatkoillakin ja nauttivat kovasti rantakohteista, uusista maisemista, eläimistä, ruoasta, lämmöstä, yhdessäolosta jne. Kaupunkilomatkin on sujuneet kivasti, niitä tosin ei olla ennenkään kauheasti harrastettu. Tehdään omatoimimatkoja, ei olla hotellin altailla viihtyviä. Lapset ovat sen verran muuttaneet käytäntöjä, että nyt ei kyllä ehdi riippumatossa loputtomiin loikoilla eikä juoda enää rantamajoissa drinksuja aamuyöhön :) Mutta surffataan, hypätään benjiä, vaelletaan, retkeillään, harrastetaan, vaihdetaan kohteita, syödään vain paikallisissa paikoissa jne. edelleen kyllä.

- Baareissa ei olla vuosikausiin käyty, mutta kavereiden kanssa kyllä vietetään useinkin iltaa, vuokrataan mökkejä jne. Meistä paljon mukavampaa ja rennompaa. Eikä lapset ole tätä muuttaneet. Joskus otetaan lapset mukaan, joskus vietetään iltaa ilman heitä.

- rahaa ei vielä lapsiin kauheasti mene, kun kalliita harrastuksia ei ole ja eivät ole merkkivaatteiden tms. perään tietenkään vielä. Esikoisen vauvahankinnat olivat hintavia, kakkoselle mennyt kierrätettynä. Joten rahatilannetta ei siinä mielessä vielä lapset muuta.

- lähdemme edelleen extempore vierailuille tai mihin milloinkin, ei nyt minuutin mutta 10 minuutin varoitusajalla :). Ei olla sitä tyyppiä, joka suunnittelee kaupungille lähtöä lasten kanssa koko alkuviikon, että menee kaikki rytmit ja ruoat minuutilleen... me menemme tilanteen mukaan ja lapset kulkevat meidän mukana. Heistä huolehditaan hyvin, mutta koko elämä ei pyöri "mamin kahden prinsessan tai meidän neitien" ympärillä...

Tämä viimeinen kohta varmasti herättää närkästystä erityisesti tällä täydellisten äitien palstalla, mutta voin sanoa suoraan, että meidän elämässä mennään aikuisten ehdoilla, ei aina vain lasten ehdoilla, kuten muodikasta on. Lapset kulkevat mukana ja heidät tietenkin aina huomioidaan, tarpeisiin vastataan jne. Mutta emme jämähdä kotiin, emme tingi kaikesta emmekän uhraa koko aikuisten elämää vain lasten vuoksi. Lapset tulivat meille osaksi perhettä, ei sen päälliköiksi. Meillä lapset näkevät muutakin elämää kuin perhekerhon, kodin ja lähipuiston hiekkalaatikon touhut.

Me olemme onnellisia ja lapsetkin vaikuttavat varsin normaaleilta, ovat rohkeita, empaattisia, hellyyttä osoittavia, sopeutuvaisia, hyväkäytöksisiä, ennakkoluulottimia kokeilemaan asioita, tutustuvat helposti ihmisiin, iloisia, helposti lähestyttäviä, vilkkaita, liikuntaa rakastavia ja aurinkoisia tyttöjä. Sanoisin, että asiat on varsin hyvin :)

[/quote]

Kuulostaa kieltämättä hienolta näin tietoisesti lapsettomankin näkövinkkelistä. Tuollainen reppureussaaminen, surffaaminen ja benji-hyppely koko perheen voimin taitaa kuitenkin olla aika harvinaista. Ainakaan omassa lähipiirissäni kukaan vastaavia reissuja ennen lapsia harrastanut pariskunta ei ole niitä enää lasten tultua tehnyt. Pikkulapsiaika tuntuu heillä kuluvan Teneriffan Bamse-klubissa ja kotimaan kylpylöissä. Liekö sitten omaa laiskuutta vai mitä?

[/quote]

Riippuu ihan täysin lasten temperamentista, ovatko sellaista mukanakulkevaa mallia. Joissain perheissä jutut on oikeasti pakko tehdä lasten ehdoilla, koska esim. erityislasten kanssa ilman sitä ankaraa päivärytmiä ja rutiinia on helvetti irti ja sitten ei ole kivaa kellään.

Lapsen korkea joustavuus, matala ärtyvyys ja hyvä kyky mukautua muutoksiin ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin ei kasvatuksella juuri voi vaikuttaa, mutta jotka vaikuttavat hyvin paljon siihen, pystyykö kukaan perheestä nauttimaan esim. tuonkaltaisista reissuista.

Tottakai on muuttunut, totaalisesti ja lopullisesti. Naurettavaa väittää mitään muuta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:34"]

Osittain on muuttunut, osittain ei. Ei kuitenkaan missään nimessä huonompaan suuntaan! Meillä on kaksi tyttöä, 2v. ja 5v.

Muutoksia:

- ostettiin omakotitalo

- ostettiin isompi auto

- ollaan saatu olla molemmat pidempiä pätkiä pois työelämästä

- ei enää osteta eineksiä eikä juuri koskaan mitään pikaruokaa

- sosiaalinen elämä vilkastunut entisestään kun päivisinkin tulee nähtyä kavereita ja usein iltaisin, viikonloppuisin ja joskus lomilla tehdään perhetuttujen kanssa jotain yhdessä (siis omien kavereiden näkemisten + pariskuntatapaamisten lisäksi)

- työt stressaa vähemmän, elämässä on paljon muutakin nyt ja jotenkin se antaa perspektiiviä, työt on helpompi jättää työpaikalle

- rahaa käytössä vähän vähemmän nyt kun olen hoitovapaalla

- päivässä järkevämpi rytmi, mennään nukkumaan aikaisemmin ja herätään aikaisemmin vapaapäivinä, päivää on silloin vielä kivasti jäljellä kun ei nuku puolille päivin.

Kuten ennenkin:

- saadaan nukkua hyvin (kumpikaan lapsista ei koskaan ole ollut yöhuutaja, ehkä yht. 2 viikkoa 5 vuoden aikana ollut öitä että on jouduttu valvomaan)

- päästään edelleen harrastamaan (sali, uinti, jumpat, vaellus, mökkeily, laskettelu jne.)

- molemmat pääsevät edelleen aina halutessaan tyttöjen/poikien iltaan, aika harvoin näitä ylipäänsä on

- matkustellaan kuten ennenkin (2-6 kertaa vuodessa, riippuen matkan kestosta, yleensä 1vko-2kk), lapset helppoja ja innokkaita matkaseuralaisia reppumatkoillakin ja nauttivat kovasti rantakohteista, uusista maisemista, eläimistä, ruoasta, lämmöstä, yhdessäolosta jne. Kaupunkilomatkin on sujuneet kivasti, niitä tosin ei olla ennenkään kauheasti harrastettu. Tehdään omatoimimatkoja, ei olla hotellin altailla viihtyviä. Lapset ovat sen verran muuttaneet käytäntöjä, että nyt ei kyllä ehdi riippumatossa loputtomiin loikoilla eikä juoda enää rantamajoissa drinksuja aamuyöhön :) Mutta surffataan, hypätään benjiä, vaelletaan, retkeillään, harrastetaan, vaihdetaan kohteita, syödään vain paikallisissa paikoissa jne. edelleen kyllä.

- Baareissa ei olla vuosikausiin käyty, mutta kavereiden kanssa kyllä vietetään useinkin iltaa, vuokrataan mökkejä jne. Meistä paljon mukavampaa ja rennompaa. Eikä lapset ole tätä muuttaneet. Joskus otetaan lapset mukaan, joskus vietetään iltaa ilman heitä.

- rahaa ei vielä lapsiin kauheasti mene, kun kalliita harrastuksia ei ole ja eivät ole merkkivaatteiden tms. perään tietenkään vielä. Esikoisen vauvahankinnat olivat hintavia, kakkoselle mennyt kierrätettynä. Joten rahatilannetta ei siinä mielessä vielä lapset muuta.

- lähdemme edelleen extempore vierailuille tai mihin milloinkin, ei nyt minuutin mutta 10 minuutin varoitusajalla :). Ei olla sitä tyyppiä, joka suunnittelee kaupungille lähtöä lasten kanssa koko alkuviikon, että menee kaikki rytmit ja ruoat minuutilleen... me menemme tilanteen mukaan ja lapset kulkevat meidän mukana. Heistä huolehditaan hyvin, mutta koko elämä ei pyöri "mamin kahden prinsessan tai meidän neitien" ympärillä...

Tämä viimeinen kohta varmasti herättää närkästystä erityisesti tällä täydellisten äitien palstalla, mutta voin sanoa suoraan, että meidän elämässä mennään aikuisten ehdoilla, ei aina vain lasten ehdoilla, kuten muodikasta on. Lapset kulkevat mukana ja heidät tietenkin aina huomioidaan, tarpeisiin vastataan jne. Mutta emme jämähdä kotiin, emme tingi kaikesta emmekän uhraa koko aikuisten elämää vain lasten vuoksi. Lapset tulivat meille osaksi perhettä, ei sen päälliköiksi. Meillä lapset näkevät muutakin elämää kuin perhekerhon, kodin ja lähipuiston hiekkalaatikon touhut.

Me olemme onnellisia ja lapsetkin vaikuttavat varsin normaaleilta, ovat rohkeita, empaattisia, hellyyttä osoittavia, sopeutuvaisia, hyväkäytöksisiä, ennakkoluulottimia kokeilemaan asioita, tutustuvat helposti ihmisiin, iloisia, helposti lähestyttäviä, vilkkaita, liikuntaa rakastavia ja aurinkoisia tyttöjä. Sanoisin, että asiat on varsin hyvin :)

[/quote]

Jotenkin tuottaa vaikeuksia uskoa tätä tarinaa....

Alku vauvan syntymän jälkeen oli täydellinen elämänmuutos. Väsymys, imetys, hormonit, kaikki on uutta ja jännää. Nyt vauva on runsaan vuoden ja elämä on jo palautunut enemmän raiteilleen ja  olo on enemmän sellainen, että eihän tämä nyt niin iso elämänmuutos ole. Että samanlaisia ihmisiä ollaan, samoja asioita pystytään tekemään mitä nyt lapsi pitää hoitaa.

Oikeasti elämä on totta kai hyvin erilaista kuin kaksi vuotta sitten, mutta oma perspektiivi koko kysymykseen on jo jotenkin ihan eri kuin mitä se olisi ollut kaksi vuotta sitten. Saan harrastaa ja mennä niin paljon kuin haluan aivan kuten kaksi vuotta sittenkin. Nyt en vain halua mennä niin usein kuin kaksi vuotta sitten? Ei vaan tunnu oleelliselta tehdä iso numeroa siitä kuinka usein tekee asiaa x?

En kyllä siis itse väittäisi, että lapsi ei ole muuttanut elämässä mitään, mutta yhden tällaisen selityksen keksin sille, miksi joku niin sanoisi.

Kaikkeen sopeutuu. Itse en halua lapsia. Ne on kivoja kun eivät ole omia :)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 14:34"]

Tämä viimeinen kohta varmasti herättää närkästystä erityisesti tällä täydellisten äitien palstalla, mutta voin sanoa suoraan, että meidän elämässä mennään aikuisten ehdoilla, ei aina vain lasten ehdoilla, kuten muodikasta on. Lapset kulkevat mukana ja heidät tietenkin aina huomioidaan, tarpeisiin vastataan jne. Mutta emme jämähdä kotiin, emme tingi kaikesta emmekän uhraa koko aikuisten elämää vain lasten vuoksi. Lapset tulivat meille osaksi perhettä, ei sen päälliköiksi. Meillä lapset näkevät muutakin elämää kuin perhekerhon, kodin ja lähipuiston hiekkalaatikon touhut.

[/quote]

Lasten ehdoilla meneminen ei tarkoita ainakaan minulle tuota, miten sinä näytät sen käsittävän. Ei lapset ole päälliköitä, mutta mun mielestä ei ole aikuisetkaan eli meillä jokainen tinkii asioista tai ei kukaan eli pyritään tekemään asiat niin, että meillä kaikilla on mukavaa.

Lasten ehdoilla meneminen ei tarkoita elämän uhraamista lasten hyväksi :). Meillä on vain jätetty esim. Mun ja miehen kahdenkeskiset matkat lasten ekoiksi vuosiksi ja matkusteltu koko perheen kanssa tai ei lainkaan. Nyt voidaan sitten taas tehdä esim. Pidennettyjä viikonloppureissuja miehen kanssa, kun lapset on isompia ja tykkäävät jäädä isovanhempien luo.

Matkustellaan toki myös lasten kanssa, mutta silloin on eri kohteet ja eri ohjelma. Silloin valitaan kohde sen mukaan, että siellä on kaikille jotain kiinnostavaa - myös lapsille.