Parisuhde persiistä ja mies pyytää kompromisseja..

Vaan kun en tiedä, mistä minä niitä kompromisseja enää repisin. On lapsia, minulla ei harrastuksia eikä oikeastaan ystäviäkään monta, koska vuodet ovat vierineet lasten kanssa ja kotia hoitaen sekä työssä käyden. Miehellä on työ, harrastuksia ja omia menoja, kavereita, aina ollut.

Nyt kun lapset ovat isompia, olen huomannut, että olen ihan yksin, enkä käytännössä pääse tästä kodista mihinkään muualle kuin töihin ja hoitamaan pakolliset asiat. Lapset eivät niin isoja ole, että heidät voisi keskenään jättää, mutta niin isoja että aikuisella on tosi helppo heidän kanssaan kotosalla olla. Ja lapsia pitäisi sitten viedäkin johonkin, kun on vapaata, harrastuksiin, kavereille yms. Tähän ei miehellä ole kiinnostusta, joten itse vien, minkä jaksan..

Jatkuvaa riitaa miehen kanssa siitä, että minä en käytännössä pääse vapaa-ajalla mihinkään yksinäni tai ystävien kanssa. Enkä tarkoita baareja, vaan ylipäänsä. Jatkuvaa riitaa kotitöistä, mies kokee, että hän tekee työnsä lisäksi ihan tarpeeksi, eikä minun tarvitse jostain tiskeistä esim. aina kitistä, vaan täytyy tehdä jaksamisen ohessa kompromisseja.

Käytännössä kompromissit ovat meidän suhteessa minun suunnastani tulevia eli vaikka minäkin olen väsynyt, teen silti, kun mies on väsyneempi. Vaikka minäkin haluaisin joskus mennä johonkin, minä olen kotona, koska mieskin haluaa mennä ja miehen menohalu menee aina minun edelle. Jos molemmilla olisi omia asioita tai harrastus, miehen tarve on aina mennyt minun edelle. Eli minä luovun omistani, koska mies kokee, että hänen ei tarvitse kaikesta luopua minun ja perheen vuoksi. Ja on sanonutkin, että minä teen väärin ja olen itsekäs, kun hänen pitäisi "kaikki" lopettaa. Vaikka olisin vain vailla ajan jakamista kaikille perheen jäsenille.

Se, että miehen tarpeet ovat aina olleet tärkeämpiä, on vienyt parisuhteemme nollille. Miehellä ei ole ollut minulle aikaa, mutta muuta aikaa ei oikeastaan miehen mielestä tarvitakaan, vaan hyvä parisuhde = hyvä seksielämä. Noh, kun ei enää kiinnosta, kun miestä ei käytännössä näy kotona silloin, kun se on virkeä. Tähän seksiin miehen mielestä tulee korjaus, kun minä vain lakkaan nostamasta meteliä muista asioista ja antaisin auliisti ja haluten, silloin kun mies haluaa. Mutta miten sitä voi haluta toista, jolla ei seura kiinnosta muutoin lainkaan.

Olen sanonut miehelle, että haluan erota ja mies veti vain esille tuon, että kompromisseja pitää tehdä enemmän, jotta jaksamme. Kysyin, että missä vaiheessa mies on minun suhteen tehnyt kompromisseja ja eihän se riepu voinut vastata mitään. Kun ei niin ole tehty, ei ole sellaista, että kun minä teen tämän tai käyn tuolla, niin sitten sinä voit.. Ei, vaan aina on, miehen meno, miehen tarve, miehen harrastus..

Voisin toki aina jostain yrittää lapsille hankkia vahdin, kun haluan harrastaa tai käydä jossain ja olen niin tehnytkin. Mutta en ymmärrä sitä, että missä se miehen vastuu sitten loppupeleissä on..

Tulipa pitkää liirumlaarumia, mutta miten ihmeessä tästä voi eteenpäin selvitä yhdessä perheenä ja pariskuntana, mielestäni ei mitenkään..