Kissa vs. Koira

Jos olet kissaihminen et edes ansaitse koiraa.

Olen lapsesta asti ollut kissaihminen.  Äitini oli neuroottinen siisteysihminen ja lemmikki oli mahdottomuus joten ajatus omasta kissasta hautautui kunnes läksin opiskelemaan ja päädyin ensimmäiseen avoliittoon kissanaisen kanssa.  Kerran hän kysyi, että sopisiko, jos otettaisiin yhden hänen tuttunsa kissa hoitoon.  No toki mulle sopi.  Ja ensimmäisenä aamuna kyseinen otus herätti mut nuolemalla nenää.  Minä totesin, että tällaisia herätyksiä sopisi tulla lisää.  Ei kestänyt kauan, kun pieni harmaa tyttökissanpallero ilmestyi laatikossa ulko-ovelle ja minä ihmeissäni rupesin hoivaamaan sitä.  17 vuotta myöhemmin oli surkeaa viedä kärsivä kissa piikille.  Tuntui ettei sitä surua kestäisi uudestaan.

Tykkään hirveästi kissoista.  "Kunnon kotiin" kuuluu mielestäni ainakin yksi kissa!  Ellen olisi sinkku ja lemmikinpito kovin sitovaa esimerkiksi matkustelun suhteen, minulla olisi ilman muuta kissa tai kissoja.  

Jos vielä päädyn suhteeseen, yksi ensimmäisistä kysymyksistäni naiselle olisi, että mites tuo kissapuoli.

Ei koirissakaan mitään erityistä vikaa ole mutta mua ei kiinnosta komentaa tai käskyttää eläintä.  Mun ei tarvitse olla pomo, olen mieluummin kissan palvelija.  Isoihin koirarotuihin liittyy mulla pelkoakin.  Kun olin lapsi, naapurissa oli kouluttamattomia saksanpaimenkoiria ja kerran yksi sellainen lähti jahtaamaan minua, kaatoi ja puri jalasta.  Minulla kihoaa aina hiki, jos joudun joidenkin taistelukoirien tms. läheisyyteen.  Esimerkiksi lapinkoira ja kultainen noutaja miellyttäisivät, jos miettisin koiran hankkimista ja lapinkoira ei oikein sovi kerrostaloasuntoon.