Olen vastavalmistunut hoitajanainen, ja joutunut joka työpaikassani kiusatuksi

on kyllä mukava lukea näin kannustavaa palautetta teiltä, nousee ihan kyyneleet silmiin <3.  Ap

Nainen on susi naiselle. Niin se vain on.

Hoitajat on kuitenkin "jakauman" alatasolla olevia ihmisiä. Käytös suoraan verrattavssa entisiin aikoihin, kuinka kun joki toi lastun uudistasukkaan nähtäväksi, niin otettiin kirves ja lähdettiin tulijaa häätämään.

Vaistot vie jakauman alatason ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Hoitotyössä kiusaaminen yleistä. Johtuu yleensä johtamisongelmista. Eli osastonhoitaja ei ole tehtäviensä tasolla. Töihin tullaan tekemään töitä ja toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Tästä voisi lähteä. Työpaikka ei saa olla kus..päisten hengailupaikka. Tsemppiä sinulle. Luota itseesi ja etsi itselle työpaikka jossa työskentelee ammattitaitoisia ihmisiä.

Miten kiusaaminen olisi johtamisongelma? Selittäisitkö tätä hiukan.

Naisille on luontaista pelata sosiaalisia pelejään, siinä ovat alakynnessä uudet tulokkaat kun ei tiedetä ryhmän sisäisiä valtasuhteita vielä.

Toisen työntekijän poissavustamistahan kiusaaminen toisin sanoen USEIN on.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä epäräväkkä ja syrjäänvetäytyvä, mutta mielestäni myös melko kovanaama. Toisaalta tiedän muitakin epäräväköitä ja syrjäänvetäytyviä, mutta heitä ei tietääkseni kiusata, eli jokin avaintekijä puuttuu vielä... ja kyllä, olen lähihoitaja :D

Olin myös kiusattu. koska kohtelin ihmisiä paremmin kuin vanhemmat työläiset.  Hyvin vähän sain sanottua, mutta he huomasivat tuon.  Joku oli moittinut heitä, he eivät edes tervehtineet.

En allekirjoita tuota takaisin antamista, joka tapauksessa jokaisella on oikeus toimia näinkin ettei provokoidu.  Johtajatyyppi oli oikein epätoivoinen kun en riidellyt. 

Onneksi lopulta sain työpaikan jossa parempi ilmapiiri.

Oli eräs joka "neuvoi" muita näin, jäi aina sairaslomalle kun loukattiin, en nähnyt 10 vuoden aikana että opetus olisi mennyt perille.

Ota puheeksi, muuta keinoa ei ole.

"Miten kiusaaminen olisi johtamisongelma?"

No, huippuhyvässä johtamisessa kiusaamista ei esiinny. Se kitketään heti alusta pitäen pois. Sitä ei suvaita. Siitä seuraa tekijälle rangaistuksia, ei uhrille.

Ainakin meillä yläasteelta lähti aina lähärikoulutukseen ne pahimmat koulukiusaajat ja elämämkoulumuijat, jotka eivät tienneet mitä muutakaan tehdä tulevaisuutensa eteen. En siis ihmettele jos samat henkilöt jatkavat vain samaan malliin töissäkin.

Vika ei ole sinussa vaan kiusaajissa. Itsekin kilttinä ihmisenä neuvoisin, että anna takaisin, niin härskisti ja törkeästi kuin pystyt. Jokaisella on heikko kohtansa, tarkkaile mikä se kenelläkin on, ja iske siihen kun tulee tilaisuus. Kosta myös kaikin tavoin, kuse kahviin, sekoita koiranpaskaa leivonnaisiin ja tarjoa mielevästi hymyillen kiusaajille, levitä selän takana huhuja (mitä omituisempia, sen parempi) yms. Mehevä kosto parantaa henkistä tuskaa, kiusaaja ei ansaitse armoa. Tulet huomaamaan, että ilkeää ihmistä arvostetaan enemmän kuin kilttiä, niin kummallisessa maailmassa elämme.

Alakoulussa mua ei kiusattu koskaan, kun vedin ekana päivänä välitunnilla häirikköä kunnolla turpaan heti kun tuli uhoamaan. Aikuisena ei voi lyödä, mutta sanoilla voi sivaltaa senkin edestä. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat luonnostaan petoja, ja selviytyäkseen täytyy itsekin tarvittaessa muuttua sellaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Miten kiusaaminen olisi johtamisongelma?"

No, huippuhyvässä johtamisessa kiusaamista ei esiinny. Se kitketään heti alusta pitäen pois. Sitä ei suvaita. Siitä seuraa tekijälle rangaistuksia, ei uhrille.

Halusin vain varmistaa, ettei tarkoiteta sitä, että kiusaaja totea kiusaavansa "johtamisongelmien" takia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisvaltaisilla aloilla kiusataan enemmän? Ovatko naiset niin paljon lapsellisempia? Jostainhan sen täytyy johtua.

Täällä oli joskus pitkä työpaikkakiusaamista hoitoalalla käsittelevä keskusteluketju, jossa eräs kirjoittaja selitti ilmiön mielestäni hyvin. Hän kirjoitti, että monet hoito- ja muiden naisvaltaisten ihmissuhdealojen naiset pistävät usein työpaikan sosiaaliset suhteet varsinaisen työnteon edelle ja odottavat työpaikalta liikaa sellaista yhteisöllisyyttä ja bestismeininkiä. Kun joukkoon sattuu sitten joku työsuuntautuneempi, joka on aivan asiallinen ja pätevä tyyppi mutta keskittyy ensisijaisesti työntekoon, nämä kuvatunlaiset naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena ja alkavat kostoksi kiusata, syrjiä ja pahimmillaan savustaa tätä ulos. Henkilölle saatetaan keksiä kuvitteellisia huonoja puolia, hänen yksityiselämäänsä spekuloidaan ja siihen puututaan törkeästi, häntä ei infota työpaikan sisäisistä ja ajankohtaisista asioista, hänet saatetaan nolata mm. sättimällä häntä potilaiden tai asiakkaiden kuullen. Kaikki tämä vain siksi, että kyseinen henkilö halusi keskittyä ensisijaisesti työhönsä. Yleensä näissä tapauksissa ei edes ole mitään todisteita siitä, että hän olisi suhtautunut muuhun työyhteisöön töykeästi tai kylmästi, tai jollain tapaa yhteistyöhaluttomasti.

Huu ja haa naisten haukkuminen. Olen itse työskennellyt aina naisvaltaisissa työpaikoissa joissa miehiä on ollut ehkä yksi tai korkeintaan kaksi ja meillä on aina ollut todella kiva työporukka ja niin ikään hyvä työilmapiiri. En osaa sanoa, miksi juuri hoitoala tuntuu vinoutuneesti vetävän puoleensa häiriintyneitä yksilöitä, sillä olen kuullut ennenkin puhuttavan epäterveestä työilmapiiristä juuri hoitoalalla.

Sinussa ei ole mitään vikaa. Nuorena ja vastavalmistuneena olet helppo kohde kiusaajille. Varsinkin, jos olet hiljaisempi ja vähän epävarman oloinen. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen. Se kertoo enemmän työpaikkojen ilmapiiri- ja johtamisongelmista. Tuollaisissa paikoissa tilanne on voinut jatkua vuosia, mutta kukaan ei osaa/uskalla puuttua siihen.

Sijaisuuksien tekemisessä on ainakin se hyvä puoli, että pääset näkemään monia paikkoja ja niihin huonoihin ei tarvitse jäädä. Löydät varmasti hyvän työyhteisön vielä, kun luotat itseesi. Itsevarmuutesikin kasvaa, kun saat lisää kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole sinussa vaan kiusaajissa. Itsekin kilttinä ihmisenä neuvoisin, että anna takaisin, niin härskisti ja törkeästi kuin pystyt. Jokaisella on heikko kohtansa, tarkkaile mikä se kenelläkin on, ja iske siihen kun tulee tilaisuus. Kosta myös kaikin tavoin, kuse kahviin, sekoita koiranpaskaa leivonnaisiin ja tarjoa mielevästi hymyillen kiusaajille, levitä selän takana huhuja (mitä omituisempia, sen parempi) yms. Mehevä kosto parantaa henkistä tuskaa, kiusaaja ei ansaitse armoa. Tulet huomaamaan, että ilkeää ihmistä arvostetaan enemmän kuin kilttiä, niin kummallisessa maailmassa elämme.

Alakoulussa mua ei kiusattu koskaan, kun vedin ekana päivänä välitunnilla häirikköä kunnolla turpaan heti kun tuli uhoamaan. Aikuisena ei voi lyödä, mutta sanoilla voi sivaltaa senkin edestä. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat luonnostaan petoja, ja selviytyäkseen täytyy itsekin tarvittaessa muuttua sellaiseksi.

Ei älykäs ja sivistynyt pysty lähtemään antamaan samalla mitalla takaisin. Älykäs ei näe tämmöisessä mitään mieltä. Takaisin antaminen kilpistyy älykkään logiikan tajuun. Älykäs ei pysty menemän niin eläimelliselle tasolle.

Tästä johtuen kiusaajatyypeillä on yliote, eikä kiusattu voi tälle mitään. Karmivaa, mutta luulen että esim. kouluam...miset johtuu myös siitä, ettei kiusattu ole keksinyt keinoa puolustautua.

Katso peiliin. Jos et kestä yhdessäkään työyhteisössä, vika on itsessäsi. Plus se, että itse työ vaatii paksua nahkaa, kovuutta ja tehokkuutta, ei herkkyyttä ja tunteiden orjana olemista. Sanon tämän ihan ystävällisesti kokeneempana hoitajana. Vaihda ääntä kellossa tai sitten alaa.

Olen itsekin kokenut jonkinlaista kiusaamista hoitoalan työpaikassa. Olen miettinyt asiaa paljon - hoitajien oletetaan olevan empaattisia, joten mistä ihmeestä johtuu, että kiusaamista on hoitoalalla niin paljon? Epäilisin sen liittyvän siihen, että alalle hakeutuu paljon ulospäinsuuntautuneita, dominoivia ja räväköitä tyyppejä, joiden joukossa on valitettavasti myös kiusaamaan sortuvia kyykyttäjätyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Jos et kestä yhdessäkään työyhteisössä, vika on itsessäsi. Plus se, että itse työ vaatii paksua nahkaa, kovuutta ja tehokkuutta, ei herkkyyttä ja tunteiden orjana olemista. Sanon tämän ihan ystävällisesti kokeneempana hoitajana. Vaihda ääntä kellossa tai sitten alaa.

Ja kas, tässä ilmoittautui malliesimerkki hoitoalalle tyypillisestä kiusaajasta. Näette, kuinka hän puolustaa kiusaajien käytöstä ja selittelee kiusaamista työn luonteella sekä syyllistää kiusaamisesta kiusattua eikä kiusaajia. Klassinen esimerkki kiusaajasta!

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut jonkinlaista kiusaamista hoitoalan työpaikassa. Olen miettinyt asiaa paljon - hoitajien oletetaan olevan empaattisia, joten mistä ihmeestä johtuu, että kiusaamista on hoitoalalla niin paljon? Epäilisin sen liittyvän siihen, että alalle hakeutuu paljon ulospäinsuuntautuneita, dominoivia ja räväköitä tyyppejä, joiden joukossa on valitettavasti myös kiusaamaan sortuvia kyykyttäjätyyppejä. 

Ei se siitä johdu, vaan siitä että työ on raskasta, vastuullista, epäkiitollista ja huonosti palkattua. Kun hoidat hommasi ja oletat, että toinen hoitaa kanssa, mutta ei hoida vaan kyynelehtii ja masentelee jossakin nurkassa tekemättä mitään, alkaa se ottaa päähän ketä tahansa. Liian herkät eivät alalla pärjää, niin se vaan on ollut. Se ei ole mikään johtajuuteen tai työyhteisön dynamiikkaan liittyvä asia, vaan se työn sisältöön liittyvä juttu. Potilaana/asiakkaana voi olla vaikka se entinen koulukiusaajasi, joka jatkaa sitä peliä. Siinä tilanteessa sinä et voi alkaa itkemään/jäätyä/paeta paikalta, vaan hoidat hommasi oli sisälläsi mitä tunteita tahansa. Noin esimerkiksi. Jos et siihen pysty ja ihmettelet miten työkaverit ovat vihaisia, niin hommaa aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole sinussa vaan kiusaajissa. Itsekin kilttinä ihmisenä neuvoisin, että anna takaisin, niin härskisti ja törkeästi kuin pystyt. Jokaisella on heikko kohtansa, tarkkaile mikä se kenelläkin on, ja iske siihen kun tulee tilaisuus. Kosta myös kaikin tavoin, kuse kahviin, sekoita koiranpaskaa leivonnaisiin ja tarjoa mielevästi hymyillen kiusaajille, levitä selän takana huhuja (mitä omituisempia, sen parempi) yms. Mehevä kosto parantaa henkistä tuskaa, kiusaaja ei ansaitse armoa. Tulet huomaamaan, että ilkeää ihmistä arvostetaan enemmän kuin kilttiä, niin kummallisessa maailmassa elämme.

Alakoulussa mua ei kiusattu koskaan, kun vedin ekana päivänä välitunnilla häirikköä kunnolla turpaan heti kun tuli uhoamaan. Aikuisena ei voi lyödä, mutta sanoilla voi sivaltaa senkin edestä. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ovat luonnostaan petoja, ja selviytyäkseen täytyy itsekin tarvittaessa muuttua sellaiseksi.

Ei älykäs ja sivistynyt pysty lähtemään antamaan samalla mitalla takaisin. Älykäs ei näe tämmöisessä mitään mieltä. Takaisin antaminen kilpistyy älykkään logiikan tajuun. Älykäs ei pysty menemän niin eläimelliselle tasolle.

Tästä johtuen kiusaajatyypeillä on yliote, eikä kiusattu voi tälle mitään. Karmivaa, mutta luulen että esim. kouluam...miset johtuu myös siitä, ettei kiusattu ole keksinyt keinoa puolustautua.

Eikö noita motiiveja selvitetty ja tehtiin kostona eli se on ollut se keino puolustautua. Ei tietenkään terve tapa. Mitä älykäs mielestäsi tekee jos ei kosta takaisin jollain rakentavalla tavalla?