Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vastavalmistunut hoitajanainen, ja joutunut joka työpaikassani kiusatuksi
10.10.2020 |
Osaako joku antaa ehdotuksia sille, miksi näin käy ja mikä minussa oikein voisi olla vikana? Ehkä saan jonkin fiksun ehdotuksen, jota voisin itsessäni ryhtyä muuttamaan.
Kommentit (92)
Meillä opiskelija teki harjoittelussa kokemastaan kiusaamisesta ilmoituksen ja kun asiaa käytiin läpi, oli kiusaaminen sitä, että pyydettiin hakemaan liinavaatevarastosta puhdas lakana (miksi hänen se piti tehdä, miksi ei hoitajan - no kun hoitaja yritti sillä aikaa rauhoitella sitä potilasta, jonka vuode lainehti verestä), ohjattiin pois lääkkeenjakohuoneesta (ei ole kenenkään muun paikka kuin lääkkeenjakajan) tai huomautettiin aamulla, että töissä ei olla maihareissa (ulkokengät). Kaikki tämä oli siis kiusaamista, josta nostettiin oikein iso älämölö ja niin me osaston vakihoitajat jouduimme pyytämään anteeksi sitä, että harjoittelija ei saanut tehdä kaikkea sitä, mitä niin kovasti halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akkavaltainen ala.
T. hoitajaopinnoista alaa vaihtanut
Vierailija kirjoitti:
Akkavaltainen ala.
T. hoitajaopinnoista alaa vaihtanut
Pääsi ei vaan kestänyt, ei siinä sen kummempaa ollut. Kaikissa ei vaan ole ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten kiusaaminen olisi johtamisongelma?"
No, huippuhyvässä johtamisessa kiusaamista ei esiinny. Se kitketään heti alusta pitäen pois. Sitä ei suvaita. Siitä seuraa tekijälle rangaistuksia, ei uhrille.
Halusin vain varmistaa, ettei tarkoiteta sitä, että kiusaaja totea kiusaavansa "johtamisongelmien" takia.
Kaikenlainen toiminta mikä huonontaa työpaikan ilmapiiriä ja hyvinvointia lisää aina kiusaamisen riskiä. Huono johtajuus on kyllä iso tekijä.
Riittää kun olet hoikka ja nuori, kateus alkaa heti voimiksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. huono itsetunto ja epävarmuus näkyvät päällepäin ja korppikotkat tarttuvat niihin mielellään. On pakko opetella puolustamaan itseään. Täytyy opetella sanomaan vastaan ja osoittamaan kiusaajille kaikin tavoin, että minun ylitseni ei kävellä.
Kokemukseni mukaan tämä on ainoa keino päästä eroon sairaista kiusaajista.
Ehkä tämäkin voi joskus toimia, että oppii sanomaan vastaan ja näyttää ettei minun ylitseni kävellä... mutta oma kokemukseni osoitti hoitoalalla ettei tämäkään aina toimi.
Minä olin tunnetusti ns kiltti hoitaja, tein töitäni varmasti kiittettävällä tasolla, tottelin esimiehiä. Tein ylitöitä kun pyydettiin, ohjasin opiskelijoita, autoin laitoshuoltajia, kuuntelin ja olin mielestäni huomaamaton.
Mutta osasin työni hyvin, opin nopeasti ja halusin oppia. Minä huomaamattani olin asemassa jossa minulta kysyttiin neuvoa niin hoitotyöhön kuin IT asioissa. Osasin hoitoalan ns. temput, osasin ratkoa tietokoneeseen liittyviä asioita, tiesin lääkityksistä jne
En koskaan ylpeillyt osaamisellani, pyrin olemaan näkymätön.
Minä kuitenkin (ilmeisesti?) herätin kateutta tietyissä ihmisissä. Minulla oli hyvä parisuhde, minulla on lapsia, meillä oli hyvät tulot ja tietenkin tämä näkyi muillekin (lapset harrasti, matkustelimme, ostimme autoja, kesämökin)
Minua käytettiin hyväksi mm työmatkayytejä pummittiin ilmaiseksi, jopa esimies vaati, että pyhinä kun julkiset eivät kulkeneet niin minun piti pomia työkaverit kyytiin sieltä ja täältä.
Kun sitten aloin pitämään puoliani ja ilmoitin, että ilmaiset kyydit loppuvat tai työssä en tehnyt toisten töitä, aloin saamaan kakkaa niskaan.
Muutamat henkilöt ilmeisesti esimiehen kanssa päättivät savustaa minut ulos työyhteisöstä, vuoden ajan kestin murtumatta. Lopulta luovutin ja sanoin itseni irti.
Sain tuosta ajasta traumat, joiden työstäminen kesti 10 vuotta. Olin pitkään poissa työelämästä, onneksi puolisolla on hyvät tulot ja jäin lasten kanssa kotiin.
Lopulta uskalluin työelämään takaisin, mutta tarkan harkinnan ja etsinnän jälkeen löysin terveen työyhteisön jossa olen viihtynyt ja töihin on ollut kiva mennä.
Kuitenkin takaraivossa oppi etten näytä todellista osaamistani ja tietotaitoani, en enää kerro työyhteisössä itsestäni tai perheestäni juurikaan mitään; näin kukaan ei pääse tarttumaan sanomisiini tai mihinkään minulle tärkeään.
Kun olen vain tavallinen rivisairaanhoitaja, joka ei loista missään, ei kukaan kiinnitä huomiota tavallisuuksiin.
Näin ainakin minulla.
Se mitä työpaikkakiusaaminen oli kohdallani, on aivan oma tarinansa enkä sitä tässä nyt sen enempiä avaa.
Mutta ap pidä itsestäsi huolta ja luota vaistoosi. On työpaikkoja ja Työpaikkoja. Löydä se oikea, huonossa työyhteisössä ei pidä olla, se vie mielenterveyden.
Vierailija kirjoitti:
Meillä opiskelija teki harjoittelussa kokemastaan kiusaamisesta ilmoituksen ja kun asiaa käytiin läpi, oli kiusaaminen sitä, että pyydettiin hakemaan liinavaatevarastosta puhdas lakana (miksi hänen se piti tehdä, miksi ei hoitajan - no kun hoitaja yritti sillä aikaa rauhoitella sitä potilasta, jonka vuode lainehti verestä), ohjattiin pois lääkkeenjakohuoneesta (ei ole kenenkään muun paikka kuin lääkkeenjakajan) tai huomautettiin aamulla, että töissä ei olla maihareissa (ulkokengät). Kaikki tämä oli siis kiusaamista, josta nostettiin oikein iso älämölö ja niin me osaston vakihoitajat jouduimme pyytämään anteeksi sitä, että harjoittelija ei saanut tehdä kaikkea sitä, mitä niin kovasti halusi.
En tiedä ko. tilanteesta, mutta kiusaamista voi olla se, miten asiat esitetään, tai esitetä. Ilmeet, eleet ym. voivat olla aivan muuta kuin sanotaan. Esimerkiksi tiuskinta, silmien pyörittely, merkitsevät katseet... ihan normaalin faktankin voi sanoa hattumaisesti.
Kuitenkin, kertoo jälleen kerran kyvyttömyydestä selvittää asioita, ymmärtää toista puolin ja toisin, asiat mutkistuvat turhaan. "Jouduitte" pyytämään anteeksi, mutta ehkä voi pohtia, miten asiat on esitetty. Voi olla että ihan asiallisesti ja silloin tiedätte toimineenne oikein. On kuitenkin usein liian helppoa leimata muita syyllisiksi yhteistyön ongelmiin menemättä itseensä. Aistin vastauksestasi ainakin ylimielisyyttä.
Meillä kävi kerran niin, että uutena työntekijänä en tiennyt, ettei ollut tapana olla yhdessä paikassa työskentelemässä samaan aikaan turvallisuuden vuoksi. No, oli kiire ja stressi ja vanhempi työntekijä sitten tuli tiuskaisseeksi. Ymmärsin tilanteen joten ei mitään, pahoittelin etten ollut tietoinen ja hommat jatkui. Tuli kuitenkin seuraavassa vuorossa itse pahoittelemaan käytöstään, mikä tuntui mukavalta, ennen kaikkea viitseliäisyyden vuoksi, jotta otetaan vastuu jokainen omasta käytöksestämme ja yritetään parhaamme. Otetaan toiset huomioon, vaikka ollaan erilaisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä opiskelija teki harjoittelussa kokemastaan kiusaamisesta ilmoituksen ja kun asiaa käytiin läpi, oli kiusaaminen sitä, että pyydettiin hakemaan liinavaatevarastosta puhdas lakana (miksi hänen se piti tehdä, miksi ei hoitajan - no kun hoitaja yritti sillä aikaa rauhoitella sitä potilasta, jonka vuode lainehti verestä), ohjattiin pois lääkkeenjakohuoneesta (ei ole kenenkään muun paikka kuin lääkkeenjakajan) tai huomautettiin aamulla, että töissä ei olla maihareissa (ulkokengät). Kaikki tämä oli siis kiusaamista, josta nostettiin oikein iso älämölö ja niin me osaston vakihoitajat jouduimme pyytämään anteeksi sitä, että harjoittelija ei saanut tehdä kaikkea sitä, mitä niin kovasti halusi.
En tiedä ko. tilanteesta, mutta kiusaamista voi olla se, miten asiat esitetään, tai esitetä. Ilmeet, eleet ym. voivat olla aivan muuta kuin sanotaan. Esimerkiksi tiuskinta, silmien pyörittely, merkitsevät katseet... ihan normaalin faktankin voi sanoa hattumaisesti.
Kuitenkin, kertoo jälleen kerran kyvyttömyydestä selvittää asioita, ymmärtää toista puolin ja toisin, asiat mutkistuvat turhaan. "Jouduitte" pyytämään anteeksi, mutta ehkä voi pohtia, miten asiat on esitetty. Voi olla että ihan asiallisesti ja silloin tiedätte toimineenne oikein. On kuitenkin usein liian helppoa leimata muita syyllisiksi yhteistyön ongelmiin menemättä itseensä. Aistin vastauksestasi ainakin ylimielisyyttä.
Meillä kävi kerran niin, että uutena työntekijänä en tiennyt, ettei ollut tapana olla yhdessä paikassa työskentelemässä samaan aikaan turvallisuuden vuoksi. No, oli kiire ja stressi ja vanhempi työntekijä sitten tuli tiuskaisseeksi. Ymmärsin tilanteen joten ei mitään, pahoittelin etten ollut tietoinen ja hommat jatkui. Tuli kuitenkin seuraavassa vuorossa itse pahoittelemaan käytöstään, mikä tuntui mukavalta, ennen kaikkea viitseliäisyyden vuoksi, jotta otetaan vastuu jokainen omasta käytöksestämme ja yritetään parhaamme. Otetaan toiset huomioon, vaikka ollaan erilaisiakin.
Tämä asioiden esittäminen nousi itsellekin mieleen. Itselläni kokemuksia sairaanhoitaopiskelijana ja eräässä harkkapaikassa varsinkin yksi työntekijä oli todella sen oloinen koko ajan, että minun naamanikin häntä jotenkin suuresti v*tutti. Kun kysyin mitä tahansa, esimerkiksi oliko sattumalta nähnyt erästä toista hoitajaa jota etsin, vastaus oli ”no en kuule ole nähnyt” ja äänensävy sitä luokkaa että veetuakos kyselet mitään. Asiasisällössä ei vikaa, mutta se miten ne asiat sanotaan on merkityksellistä. Ihan sama mitä kysyin tuolta työntekijältä, oli vastaus aina yhtä inhottava. Koskaan ei myöskään tervehtinyt kun tuli käytävällä vastaan ja lähinnä tuhahteli ja pyöritteli silmiään kun jossain kanssakäymisessä satuttiin olemaan. Muiden hoitajien kanssa ei niin minkäänlaista ongelmaa ja hommat sujui hyvin. Tuollaisia kun sattuu useampi työpaikkaan niin aika suoraan sanottuna pa*ka ja epätoivottu fiilis tulee.
Ja nyt on turha jonkun samanlaisen mörököllin tulla lässyttämään paksunahkaisuudesta, kun kyseessä on toistuva toiminta. Jos jollain on huono päivä ja joskus tiuskaisee jonkun asian niin ok, mutta jatkuvana toimintana tuollaista ei pitäisi hyväksyä.
Ohis
Vaikeaksi menee jos ilmeetkin voidaan tulkita kiusaamiseksi. Silloinhan "uhri" voi täysin mielivaltaisesti uhriutua ja heittäytyä rooliinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamisen yksi selkeä merkki on se, että se jatkuu.
Yksittäisiä huonoja hetkiä on kaikilla ihmisillä, niitä ei lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Susi on sudelle nainen. Hoitoalalle tarvitaan enemmän miehiä niin loppuu se kanatarhailu nokkimisjärjestyksineen!
Olen kyllä törmännyt aivan uskomattoman typeriin miehiinkin hoitoalalla. Oppii ne miehetkin kiusaamaan kun saavat vuosikausia oppia mestareilta. 50-vuotias 30kg ylipainoinen kaikentietävä hoitosaurus on julmuudessaan jotain krotiilin ja rukoilijasirkan risteymän tasoa.
Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, miksi lääkärit yleensä ovat hyvin asiallisia eivätkä kiusaa työpaikalla. . Pahimpia kiusaajien hoitajien joukossa ovat tietenkin he, jotka kiusaavat potilaitakin. Säälin syvästi kaikkia fiksuja hoitajia, jotka joutuvat näiden idio ottikolleegojen kanssa painimaan päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Susi on sudelle nainen. Hoitoalalle tarvitaan enemmän miehiä niin loppuu se kanatarhailu nokkimisjärjestyksineen!
Olen kyllä törmännyt aivan uskomattoman typeriin miehiinkin hoitoalalla. Oppii ne miehetkin kiusaamaan kun saavat vuosikausia oppia mestareilta. 50-vuotias 30kg ylipainoinen kaikentietävä hoitosaurus on julmuudessaan jotain krotiilin ja rukoilijasirkan risteymän tasoa.
Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, miksi lääkärit yleensä ovat hyvin asiallisia eivätkä kiusaa työpaikalla. . Pahimpia kiusaajien hoitajien joukossa ovat tietenkin he, jotka kiusaavat potilaitakin. Säälin syvästi kaikkia fiksuja hoitajia, jotka joutuvat näiden idio ottikolleegojen kanssa painimaan päivästä toiseen.
Erottava tekijä voi olla kyky monimutkaisempaan ajatteluun, eli ymmärrys, kuinka yhteistyön toimivuus tai toimimattomuus vaikuttaa sekä työn tehokkuuteen että mielekkyyteen. Sitten ihan sivistys. Lisäksi koulutuksen ja työn vastuun vaatimus edellyttää jo kehittyneempiä stressinhallintakeinoja, kuin muille kiukuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vaihtaa toiseen vuoroon? Minä miehenä ottaisin yksittäisen kiusaajan puhutteluun ja laittaisin painiksi. Esimiehen hommia nää kiusaamistapaukset on.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vaihtaa toiseen vuoroon? Minä miehenä ottaisin yksittäisen kiusaajan puhutteluun ja laittaisin painiksi. Esimiehen hommia nää kiusaamistapaukset on.
Mutta entäs jos esimies on mukana kiusaamisessa? Tai entä jos esimies pelkää itse kiusaajia? Tai jos esimies ei vain välitä?
Olette hoitajia, hoitakaa välinne kuntoon prkl.
Vertaus kanalaumasta on aika osuva. Hoitoalalla olen itse kokenut, että hyvissä työyhteisöissä ollaan tehtäväkeskeisiä ja työkeskeisiä, huonoissa sitten taas tyhmyys tiivistyy laumakäytökseksi, jossa mutuillaan, klikkiydytään ja etusijalla on kaikki epäolennainen, juoruilu, selän takana paskan puhuminen, kiusaaminen ja työyhteisöstä ulkopuoliseksi jättäminen. Ongelmista ei puhuta suoraan kun mitään kommunikaatiota ei ole. Sijaisiin ja opiskelijoihin suhtaudutaan vähyksyvästi. Jos kysyt jotain, sinulle saatetaan vastata "puhutko minulle?" Oma lukunsa ovat nämä esimiehen puheilla juoksevat. Useilla osastoilla on näitä, jotka jatkuvasti käyvät esimiehen juttusilla valittamassa milloin mistäkin. Tyhmä esimies nielee kaiken mukisematta ja pitää "kantelija/sateliittia" puolueettomana tietolähteenä tajuamatta, että ko henkilö itse asiassa manipuloi työjohtoa omien tarkoitusperien läpiviemiseksi. Näin on monen opiskelijan harjoittelut jouduttu keskeyttämään tai työntekijä savustettu ulos työpaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä epäräväkkä ja syrjäänvetäytyvä, mutta mielestäni myös melko kovanaama. Toisaalta tiedän muitakin epäräväköitä ja syrjäänvetäytyviä, mutta heitä ei tietääkseni kiusata, eli jokin avaintekijä puuttuu vielä... ja kyllä, olen lähihoitaja :D
Jos olet nätti ja hoikka niin sun pitää lihoa ja rumentaa itsesi😎ja muista olla katkera ha valittaa kaikesta.
Jos takerrutaan ihmisten ulkoiseen olemukseen ollaan lähtökohtaisesti jo metsässä. Mutta hoitoalalla tämä on valitettavan yleistä. Eräskin johtava sairaanhoitaja totesi nähdessään ryhmän sairaanhoitajaopiskelijoita, että "eivät nuo NÄYTÄ sairaanhoitajaopiskelijoilta". Aloin miettimään, että millaisia kyseisen henkilön luutuneinden käsitysten mukaan sairaanhoitajaopiskelijan tulisi sitten näyttää? ikään kuin kysymyksessä olisi jokin erityinen rotu ta.i ihmislaji
Alue: Aihe vapaa
Mitä paskaa tämä nyt on, eihän tuossa vastattu yhteenkään kysymykseen? Yleistä jaarittelua ilman mitään konkreettista. Taitaa olla trolli koko aloitus.