Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä jos päiväkodilla aletaan kysyä jaksamisesta?
10.10.2020 |
Siis "Miten koet oman jaksamisen?" kysymyksiä kahden kesken, niin että nämä ei liity vasuun, lapset puheeksi yms.
Jos vastaan että "ihan kivasti meillä on mennyt ja ihan hyvänä koen" ja hymyilen, niin koen että se ei jotenkin riitä. Viimeaikoina myös tosi paljon vihaisia katseita.
Mitä tuo tarkoittaa?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tässä taannoin lääkärissä. Sanoin hänelle suoraan, että hän määräsi ihan vääriä kokeita. Sairastan kroonista sairautta.
Hän ei kuunnellut, ei edes katsonut koko aikana. Sittenkään hän ei kohdannut potilastaan, vaan kirjoitti vaan katse koneessa että "potilas kokee että häntä ei kuunnella".
Metka kun silleen koin. Mitänä apua en sieltä saanut.
Minulle sanoi terveyskeskuksessa lääkäri, edes päin katsomatta, että oletko maksanut tämän vuoden tk-maksun, jaa, ei sinun tarvitse, olet sotaveteraani.
Totesin, että on eka kerta sinä vuonna tk:ssa ja en ole sotaveteraani. Lääkäri ilmoitti, että olen, koneella lukee niin. Sanoin, että olen ihan varma, että en ole.
Lääkäri suuttui ja sanoi, että koneessa lukee, että olen sotaveteraani, joten kyllä olen.
Minä siihen, että hyvä, sovitaan niin ja keskitytään tähän mun kipeään korvaan. Mutta en kyllä tiedä, minkä sodan veteraani olisin voinut olla. Ehkä Bosnian sodan, silloin olin lukioikäinen. Oliko siellä suomalaisia sotilaita?
Silloin vasta lääkäri katsoi minuun ja kysyi syntymävuotta. Hänellä oli koneella esillä väärän ihmisen tiedot.
Jotta näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ihan kunnan varhaiskasvatustasolla ohje kysyä kaikilta perheiltä jaksamista alkukesästä, kun moni lapsi oli koronan takia kotona.
Te jotka asiasta suututte, loukkaannutte ja valitatte annatte vain kuvan, että jokin on vialla jaksamisessa. Ihan viaton kysymys se on, tarkoituksena auttaa. Jos kaikki hyvin, niin riittää että vastaa kaiken olevan hyvin.
Miksi?
Kai sen lapsen aina parempi kotona on olla.
80% tapauksissa kyllä. Sitten on se 20% jossa vanhempi ei kykene riittävästi vastaamaan lapsen tarpeisiin.
Lähde tälle tilastotiedolle?
Ajatelkaapa, että päiväkotijärjestelmä on luotu alun perin kunnalliseksi ja kontrolloiduksi lapsenlikkajärjestelmäksi työssäkäyville äideille tarkoituksena mahdollistaa äitien työssäkäynti. Nykyään se on paikka, jossa vanhempia vahditaan ja kontrolloidaan ja lapsia mitataan monin eri tavoin. Lastenhoitajan ja rouvan asemat ovat vaihtaneet hierarkiassa paikkaa toisinpäin. Tosi monet vanhemmat lähinnä pelkäävät tätä kyttäystä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on ylemmät tahot käskeneet keväästä saakka kysellä perheiden jaksamista.
Olen myös esim. vasukeskusteluissa kysynyt jaksamisesta jos lapsella on haastetta tai on ehtiväinen tapaus. Joskus olen kysynyt myös ihan spontaanisti, kun olemus on ollut väsynyt tai jos vanhempi on avautunut jostain asiasta.
Uskokaa tai älkää, mutta kysyn ihan aidosta välittämisestä. Olen teidän lastenne kanssa suuren osan päivää ja teitä vanhempiakin näen enemmän kuin useimpia ystäviäni. Te olette minulle tärkeitä, ja haluan parhaan kykyni mukaan töissä helpottaa teidän arkeanne.
Mutta yleisellä tasolla varhaiskasvatuksessa pitäisi tehdä ihan selkeä brändäys sen suhteen ollaanko me osa koulutuspolkua, pelkkä hoitopaikka vai luonteva osa perhetyötä ja ensimmäinen paikka, jossa voi pyytää apua tarvittaessa. Nyt yritämme olla vähän kaikkea, mutta ei mitään kunnolla. Vanhemmilla on lisäksi jokaisella oma näkemys ja erilaiset odotukset päiväkotia kohtaan.
Itse toivoisin voivani olla tarvittaessa tukea antava rinnallakulkija perheelle ja lapselle turvallinen aikuinen, joka kasvattaa lasta yhteiskunnan ja yhteisön jäseneksi.
Pelkkä hoitopaikka. Kunhan pidätte lapsista hyvää huolta sillä välin, kun olemme töissä, muuta ei tarvitse. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy lapseltasi, mitä siellä päiväkodissa touhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdalla ne vain totesi että et voi mitenkään jaksaa. Eivät edes kyselleet. Oletti vain että kotona olisi jotenkin rankkaa kun yksi lapsista oli autisminkirjolla. No ei ollut. Vaivaton muksu. No vuoden sisällä oli kaikki sijoitettu. Taisteltiin mikä taisteltiin ja hävittiin. 3kk sijoituksen jälkeen totesi että syytä ei ollut.
Hyvään vanhemmuuteen minun nähdäkseni kuuluu noin yleisellä tasolla, että lapsista on jonkin verran vaivaa, erityislapsista varsinkin.
Kieltämättä normaalit muksut ( kakarat) vaikuttaa häiriintyneiltä kun omiini vertasi. Sellaisten kanssa elämä olisikin ollut raskasta. Minun oli hyväkäytöksisiä ja kilttejä luonnostaan. On ihme harhaluulo että kirjolaiset olisi kaikki jotain häirikköjä. Leimataan heti ihminen siltä pohjalta että on autistinen. Niin kuin sinäkin oletat.
80% tapauksissa kyllä. Sitten on se 20% jossa vanhempi ei kykene riittävästi vastaamaan lapsen tarpeisiin.