Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä jos päiväkodilla aletaan kysyä jaksamisesta?
10.10.2020 |
Siis "Miten koet oman jaksamisen?" kysymyksiä kahden kesken, niin että nämä ei liity vasuun, lapset puheeksi yms.
Jos vastaan että "ihan kivasti meillä on mennyt ja ihan hyvänä koen" ja hymyilen, niin koen että se ei jotenkin riitä. Viimeaikoina myös tosi paljon vihaisia katseita.
Mitä tuo tarkoittaa?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista apua, jota tarvitaan, ei tarjota. Esimerkiksi, jos perheessä on vatsatauti ja tarvittaisiin joku pesemään lakanoita ja keittämään mustikkasoppaa, niin oma sukulainen tai kaveri siihen pitää värvätä. Kunnalta ei liikene kukaan. Yksi ystävä pari kertaa pyytänyt.
Tai sairastut koronaan ja joudut sairaalaan. Kuka hoitaa lapset? Paras olisi tietysti kotiin saatava apu eli joku 24h lastenhoitaja. Mutta ei, lapset täytyy sijoittaa kiireellisesti ties minne ja tämä sijoitus sitten purkaa myöhemmin. Ahdistaisi ihan helvetisti maata sairaalassa ja tietää, että omat pienet lapset ovat poissa kotoa vieraassa perheessä.
Mitään järkevää hoitoapua et saa. Jos jalka katkeaa, apua ei heru vaikka kotona olisi kaksosvauvat.
Taitaisi olla aika mahdotonta löytää ihmisiä, jotka suostuisivat työn puolesta muuttamaan nopealla varoitusajalla toisen ihmisen kotiin hoitamaan lapsia. Perheelliseltä tuollaista ainakin olisi täysin kohtuutonta vaatia.
Siinäkin on varmasti riittävästi haastetta, että ottaa lapsen sijoitukseen omaan kotiinsa, mutta se on sentään vielä järjestettävissä jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vastaa tämmöisiin kokemuskysymyksiin mitään. Niin typerää. "Koetko että jalkasi on poikki?" Ei, kyllä se on poikki jos se on, koin minä sitä tai en.
Varmasti aika rankka elämä sinulla. Voin kuvitella miten on mutkikasta vaikka lääkärillä. Että koetko nyt vatsakipua vai et.
Sinä varmaan koet noin. Niin kuin vähän kaiken muunkin elämässäsi. Nyt koet että minulla on rankka elämä, ja koet elämäni mutkikkaaksi. Sellaista se kokemuseläminen on, kun ei voi tietää kanssapalstailijasta mitään, niin täytyy "kokea" kaikenlaista. Tätä juuri tarkoitan.
Eli sinä et pysty kokemaan, onko oma vatsasi kipeä vai ei, mutta pystyt kokemaan, miten minä koen! Eikö tuo ole vähän jo muiden kautta elämistä?
Vatsani joko on kipeä tai ei. Sinulla tämä riippuu kokemuksestasi. Kuten varmaan vähän kaikki elämässä. Tunteita ja kokemista kaikki asiat. Puistattavaa.
Tuo kokemis- ja tuntemispuhe on mitätöintiä ja alistamista ja sisältää verhotun epäilyn asioiden paikkansapitävyydestä. Verratkaa: äiti ei ole saanut apua / äiti kokee, että ei ole saanut apua. Äiti ei ole väsynyt / äiti kokee, että ei ole väsynyt. Lapsella on kaikki hyvin / äiti kokee, että lapsella on kaikki hyvin. Äiti on saanut asiatonta kohtelua virkailijan taholta / äiti kokee saaneensa asiatonta kohtelua.
Asia joko on tai ei.
Näin. Ihan käsittämätöntä miten sote-aloilla on saatu alkaa viljelemään tuota "kokee"-huttua. Sen käytöstä virallisissa asiakirjoissa pitäisi kyllä oikeastaan teettää jokin oikeudellinen selvitys siitä, miten ne vaikuttaa henkilöiden/ potilaiden oikeusturvaan (eli sitä ei enää ole koska kaikki voidaan kuitata jälkikäteen kokemukseksi ja totuus oli aivan jotain muuta).
Jos äiti tavataan lapsineen täydessä kännissä leikkipuistosta ja hän puhaltaa 1,5 promillea ja jälkikäteen sanoo ”en ollut humalassa”, niin mitähän sinne papereihin kannattaa kirjoittaa?
Kirjoitetaanko että äiti ei ollut humalassa, vai kirjoitetaanko että äiti kokee että ei ollut humalassa?
Minun kohdalla ne vain totesi että et voi mitenkään jaksaa. Eivät edes kyselleet. Oletti vain että kotona olisi jotenkin rankkaa kun yksi lapsista oli autisminkirjolla. No ei ollut. Vaivaton muksu. No vuoden sisällä oli kaikki sijoitettu. Taisteltiin mikä taisteltiin ja hävittiin. 3kk sijoituksen jälkeen totesi että syytä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdalla ne vain totesi että et voi mitenkään jaksaa. Eivät edes kyselleet. Oletti vain että kotona olisi jotenkin rankkaa kun yksi lapsista oli autisminkirjolla. No ei ollut. Vaivaton muksu. No vuoden sisällä oli kaikki sijoitettu. Taisteltiin mikä taisteltiin ja hävittiin. 3kk sijoituksen jälkeen totesi että syytä ei ollut.
Hyvään vanhemmuuteen minun nähdäkseni kuuluu noin yleisellä tasolla, että lapsista on jonkin verran vaivaa, erityislapsista varsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa ei ole kukaan koskaan kysellyt kolmen lapsen päiväkoti-uran aikana tuollaista. Jos joltain on kysytty, niin varmasti on ollut jokin syy! Onko lapsi ollut jotenkin laiminlyödyn oloinen? Tai äiti ilottoman tai jopa aggressiivisen oloinen lasta hakiesaan? Tai jotain muuta selvästi normaalista poikkeavaa johon päiväkodissa on kiinnitetty huomiota? Ei tuollaisia oikeasti mitenkään rutiinisti kysellä.
Nykyään kysellään.
Höpö höpö! Ei kyllä kysellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vastaa tämmöisiin kokemuskysymyksiin mitään. Niin typerää. "Koetko että jalkasi on poikki?" Ei, kyllä se on poikki jos se on, koin minä sitä tai en.
Varmasti aika rankka elämä sinulla. Voin kuvitella miten on mutkikasta vaikka lääkärillä. Että koetko nyt vatsakipua vai et.
Sinä varmaan koet noin. Niin kuin vähän kaiken muunkin elämässäsi. Nyt koet että minulla on rankka elämä, ja koet elämäni mutkikkaaksi. Sellaista se kokemuseläminen on, kun ei voi tietää kanssapalstailijasta mitään, niin täytyy "kokea" kaikenlaista. Tätä juuri tarkoitan.
Eli sinä et pysty kokemaan, onko oma vatsasi kipeä vai ei, mutta pystyt kokemaan, miten minä koen! Eikö tuo ole vähän jo muiden kautta elämistä?
Vatsani joko on kipeä tai ei. Sinulla tämä riippuu kokemuksestasi. Kuten varmaan vähän kaikki elämässä. Tunteita ja kokemista kaikki asiat. Puistattavaa.
Tuo kokemis- ja tuntemispuhe on mitätöintiä ja alistamista ja sisältää verhotun epäilyn asioiden paikkansapitävyydestä. Verratkaa: äiti ei ole saanut apua / äiti kokee, että ei ole saanut apua. Äiti ei ole väsynyt / äiti kokee, että ei ole väsynyt. Lapsella on kaikki hyvin / äiti kokee, että lapsella on kaikki hyvin. Äiti on saanut asiatonta kohtelua virkailijan taholta / äiti kokee saaneensa asiatonta kohtelua.
Asia joko on tai ei.
Näin. Ihan käsittämätöntä miten sote-aloilla on saatu alkaa viljelemään tuota "kokee"-huttua. Sen käytöstä virallisissa asiakirjoissa pitäisi kyllä oikeastaan teettää jokin oikeudellinen selvitys siitä, miten ne vaikuttaa henkilöiden/ potilaiden oikeusturvaan (eli sitä ei enää ole koska kaikki voidaan kuitata jälkikäteen kokemukseksi ja totuus oli aivan jotain muuta).
Jos äiti tavataan lapsineen täydessä kännissä leikkipuistosta ja hän puhaltaa 1,5 promillea ja jälkikäteen sanoo ”en ollut humalassa”, niin mitähän sinne papereihin kannattaa kirjoittaa?
Kirjoitetaanko että äiti ei ollut humalassa, vai kirjoitetaanko että äiti kokee että ei ollut humalassa?
Vau, mikä luetunymmärtäminen.
Papereihin kirjoitetaan verikokeella varmistetun promilletestin tulos, jolloin kaikkien oikeusturva toteutuu.
Minä olin tässä taannoin lääkärissä. Sanoin hänelle suoraan, että hän määräsi ihan vääriä kokeita. Sairastan kroonista sairautta.
Hän ei kuunnellut, ei edes katsonut koko aikana. Sittenkään hän ei kohdannut potilastaan, vaan kirjoitti vaan katse koneessa että "potilas kokee että häntä ei kuunnella".
Metka kun silleen koin. Mitänä apua en sieltä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päiväkodissa on herännyt huoli vanhemman jaksamisesta, niin eihän silloin ole tarkoitus kiusata vaan on aidosti huoli miten perheessä voidaan, sillloin tehdään lasu. Eikä se tarkoita että lapsi sijoitetaan uudelleen, ei kunnalla ole edes resurseja semmoiseen, että joka lapsi sijoitetaan, kyllä silloin täytyy asaiat olla jo todella huonosti, jos niin toimitaan.
Perhepalveluiden työntekijän kanssa (sossut) voin vanhempi yhdessä miettiä mikä auttaisi paremmin jaksamaan.
Sieltä kautta voidaan järjestää esim. Kotiapua, tai keskusteluapua, tai tukiperhe.
Vierailija kirjoitti:
Jos päiväkodissa on herännyt huoli vanhemman jaksamisesta, niin eihän silloin ole tarkoitus kiusata vaan on aidosti huoli miten perheessä voidaan, sillloin tehdään lasu. Eikä se tarkoita että lapsi sijoitetaan uudelleen, ei kunnalla ole edes resurseja semmoiseen, että joka lapsi sijoitetaan, kyllä silloin täytyy asaiat olla jo todella huonosti, jos niin toimitaan.
Perhepalveluiden työntekijän kanssa (sossut) voin vanhempi yhdessä miettiä mikä auttaisi paremmin jaksamaan.
Sieltä kautta voidaan järjestää esim. Kotiapua, tai keskusteluapua, tai tukiperhe.
MITÄ APUA TUO ON? Lisää kuormitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos päiväkodissa on herännyt huoli vanhemman jaksamisesta, niin eihän silloin ole tarkoitus kiusata vaan on aidosti huoli miten perheessä voidaan, sillloin tehdään lasu. Eikä se tarkoita että lapsi sijoitetaan uudelleen, ei kunnalla ole edes resurseja semmoiseen, että joka lapsi sijoitetaan, kyllä silloin täytyy asaiat olla jo todella huonosti, jos niin toimitaan.
Perhepalveluiden työntekijän kanssa (sossut) voin vanhempi yhdessä miettiä mikä auttaisi paremmin jaksamaan.
Sieltä kautta voidaan järjestää esim. Kotiapua, tai keskusteluapua, tai tukiperhe.
A. Jos siellä on herännyt subjektiivinen huoli, se pitää ensin TUTKIA, mieluiten objektiivisesti.
B. Mitä se sen lastensuojelun parivaljakon kautta keskusteleminen auttaa, jos ongelma on esim liian pitkät kuljetusmatkat päivähoitoon, toisen lapsen surkea koulu (home ja huono laatu) tai se että perhettä kuormittaa isovanhempi joka on surkeassa hoitokodissa? Ja päälle korona.
Mitä se kaffittelu tällaisene auttaa? Tai se että lapsi laitetaan tukiperheeseen kytättäväksi.
Meillä ainakin on ylemmät tahot käskeneet keväästä saakka kysellä perheiden jaksamista.
Olen myös esim. vasukeskusteluissa kysynyt jaksamisesta jos lapsella on haastetta tai on ehtiväinen tapaus. Joskus olen kysynyt myös ihan spontaanisti, kun olemus on ollut väsynyt tai jos vanhempi on avautunut jostain asiasta.
Uskokaa tai älkää, mutta kysyn ihan aidosta välittämisestä. Olen teidän lastenne kanssa suuren osan päivää ja teitä vanhempiakin näen enemmän kuin useimpia ystäviäni. Te olette minulle tärkeitä, ja haluan parhaan kykyni mukaan töissä helpottaa teidän arkeanne.
Mutta yleisellä tasolla varhaiskasvatuksessa pitäisi tehdä ihan selkeä brändäys sen suhteen ollaanko me osa koulutuspolkua, pelkkä hoitopaikka vai luonteva osa perhetyötä ja ensimmäinen paikka, jossa voi pyytää apua tarvittaessa. Nyt yritämme olla vähän kaikkea, mutta ei mitään kunnolla. Vanhemmilla on lisäksi jokaisella oma näkemys ja erilaiset odotukset päiväkotia kohtaan.
Itse toivoisin voivani olla tarvittaessa tukea antava rinnallakulkija perheelle ja lapselle turvallinen aikuinen, joka kasvattaa lasta yhteiskunnan ja yhteisön jäseneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle turvallinen aikuinen, joka kasvattaa lasta yhteiskunnan ja yhteisön jäseneksi.
- eikös tää ole sun toimenkuvasi?
Vierailija kirjoitti:
lapselle turvallinen aikuinen, joka kasvattaa lasta yhteiskunnan ja yhteisön jäseneksi.
- eikös tää ole sun toimenkuvasi?
Osa toimenkuvaani. Ja kuten yllä kirjoitin, asia riippuu siitä keneltä kysyy. Perheiden jaksamisen tukemiseen on käsketty johtajan ja erityisopettajien taholta. Kunnan tasolla on tehty myös päätöksiä käyttää erilaisia menetelmiä, jotka niin ikään liittyvät myös perheen jaksamisen tukemiseen. Joten myös ne ovat osa toimenkuvaani tällä hetkellä.
Vanhempien tulee antaa palautetta suoraan johtajille, mieluiten varhaiskasvatuspäällikölle, jos kokee menetelmät ja tukemisen ahdistavana. Ainakin jos asiaan haluaa oikeasti muutosta. Me rivityöntekijät saamme sanoa asiasta hamaan tulevaisuuteen, mutta vanhempien palaute käsitellään yleensä tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos päiväkodissa on herännyt huoli vanhemman jaksamisesta, niin eihän silloin ole tarkoitus kiusata vaan on aidosti huoli miten perheessä voidaan, sillloin tehdään lasu. Eikä se tarkoita että lapsi sijoitetaan uudelleen, ei kunnalla ole edes resurseja semmoiseen, että joka lapsi sijoitetaan, kyllä silloin täytyy asaiat olla jo todella huonosti, jos niin toimitaan.
Perhepalveluiden työntekijän kanssa (sossut) voin vanhempi yhdessä miettiä mikä auttaisi paremmin jaksamaan.
Sieltä kautta voidaan järjestää esim. Kotiapua, tai keskusteluapua, tai tukiperhe.A. Jos siellä on herännyt subjektiivinen huoli, se pitää ensin TUTKIA, mieluiten objektiivisesti.
B. Mitä se sen lastensuojelun parivaljakon kautta keskusteleminen auttaa, jos ongelma on esim liian pitkät kuljetusmatkat päivähoitoon, toisen lapsen surkea koulu (home ja huono laatu) tai se että perhettä kuormittaa isovanhempi joka on surkeassa hoitokodissa? Ja päälle korona.
Mitä se kaffittelu tällaisene auttaa? Tai se että lapsi laitetaan tukiperheeseen kytättäväksi.
Onpa oudon hyökkäävä kommentti, noh mitäpä muuta voi vauva palstalla odottaa.. Kyllä sossut voi laittaa myös painavan suosituksen päiväkodin vaihdosta, jos matka kuormitus tuntuu kohtuuttomalta, yllättäen niitä vapaita hoitopaikkoja saattaa paremmin löytyäkkin vaikka itse olisit useaan kertaan kysellyt ja ei oota tarjottu. Myös koulua on mahdollista vaihtaa.
Jos perheessä on huoli mummon voinnista niin monilla juuri se keskustelu auttaa.
Itse en ole varhaiskasvatuksen ammattilainen enkä myöskään töissä perhepalveluissa, joten en tiedä mitä kaikkea heillä on tarjota, mutta sen kyllä ymmärrän, että eivät he kiusallaan vointia kysele. Heillä on oikeasti halu auttaa ja apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan jos sitä tarjotaan
Oletko muuten harkinnut vaihtoehtoa, että ryhtyisit mummosi omaishoitajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos päiväkodissa on herännyt huoli vanhemman jaksamisesta, niin eihän silloin ole tarkoitus kiusata vaan on aidosti huoli miten perheessä voidaan, sillloin tehdään lasu. Eikä se tarkoita että lapsi sijoitetaan uudelleen, ei kunnalla ole edes resurseja semmoiseen, että joka lapsi sijoitetaan, kyllä silloin täytyy asaiat olla jo todella huonosti, jos niin toimitaan.
Perhepalveluiden työntekijän kanssa (sossut) voin vanhempi yhdessä miettiä mikä auttaisi paremmin jaksamaan.
Sieltä kautta voidaan järjestää esim. Kotiapua, tai keskusteluapua, tai tukiperhe.A. Jos siellä on herännyt subjektiivinen huoli, se pitää ensin TUTKIA, mieluiten objektiivisesti.
B. Mitä se sen lastensuojelun parivaljakon kautta keskusteleminen auttaa, jos ongelma on esim liian pitkät kuljetusmatkat päivähoitoon, toisen lapsen surkea koulu (home ja huono laatu) tai se että perhettä kuormittaa isovanhempi joka on surkeassa hoitokodissa? Ja päälle korona.
Mitä se kaffittelu tällaisene auttaa? Tai se että lapsi laitetaan tukiperheeseen kytättäväksi.
Lastensuojelu on nimenomaan se taho, joka tutkii objektiivisesti tällaista, muilla tahoilla ei ole valtuuksia sellaiseen, vaan ainoastaan ilmoitusvelvollisuus.
Jos perheellä on osoittaa selkeät asiat, jotka kuormittavat, lastensuojelun työ on itse asiassa melko helppoa, koska juuri niihin voidaan sitten heti puuttua. Ei siis vaadi kahvittelua tai tukiperhettä, mutta ei tietenkään tarkoita etteikö niitäkin voisi hyödyntää. Esimerkiksi tuo isovanhemmat tilanne voi todella kuormittaa vanhempia niin paljon, että asiaan tarvitaan apua myös lapselle. Se apu ei ole suinkaan automaattisesti mikään sijoitus. Kyse ei ole siis tässä siitä, onko vanhempi jotenkin huono, vaan onko elämäntilanteessa jotakin, joka vaikuttaa lapseen. Ja jos on useita kuormittavaa tekijöitä, on ihan paikallaan tarkastaa, löytyisikö niihin apua.
Meillä tuli ihan kunnan varhaiskasvatustasolla ohje kysyä kaikilta perheiltä jaksamista alkukesästä, kun moni lapsi oli koronan takia kotona.
Te jotka asiasta suututte, loukkaannutte ja valitatte annatte vain kuvan, että jokin on vialla jaksamisessa. Ihan viaton kysymys se on, tarkoituksena auttaa. Jos kaikki hyvin, niin riittää että vastaa kaiken olevan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vastaa tämmöisiin kokemuskysymyksiin mitään. Niin typerää. "Koetko että jalkasi on poikki?" Ei, kyllä se on poikki jos se on, koin minä sitä tai en.
Varmasti aika rankka elämä sinulla. Voin kuvitella miten on mutkikasta vaikka lääkärillä. Että koetko nyt vatsakipua vai et.
Sinä varmaan koet noin. Niin kuin vähän kaiken muunkin elämässäsi. Nyt koet että minulla on rankka elämä, ja koet elämäni mutkikkaaksi. Sellaista se kokemuseläminen on, kun ei voi tietää kanssapalstailijasta mitään, niin täytyy "kokea" kaikenlaista. Tätä juuri tarkoitan.
Eli sinä et pysty kokemaan, onko oma vatsasi kipeä vai ei, mutta pystyt kokemaan, miten minä koen! Eikö tuo ole vähän jo muiden kautta elämistä?
Vatsani joko on kipeä tai ei. Sinulla tämä riippuu kokemuksestasi. Kuten varmaan vähän kaikki elämässä. Tunteita ja kokemista kaikki asiat. Puistattavaa.
Tuo kokemis- ja tuntemispuhe on mitätöintiä ja alistamista ja sisältää verhotun epäilyn asioiden paikkansapitävyydestä. Verratkaa: äiti ei ole saanut apua / äiti kokee, että ei ole saanut apua. Äiti ei ole väsynyt / äiti kokee, että ei ole väsynyt. Lapsella on kaikki hyvin / äiti kokee, että lapsella on kaikki hyvin. Äiti on saanut asiatonta kohtelua virkailijan taholta / äiti kokee saaneensa asiatonta kohtelua.
Asia joko on tai ei.
Näin. Ihan käsittämätöntä miten sote-aloilla on saatu alkaa viljelemään tuota "kokee"-huttua. Sen käytöstä virallisissa asiakirjoissa pitäisi kyllä oikeastaan teettää jokin oikeudellinen selvitys siitä, miten ne vaikuttaa henkilöiden/ potilaiden oikeusturvaan (eli sitä ei enää ole koska kaikki voidaan kuitata jälkikäteen kokemukseksi ja totuus oli aivan jotain muuta).
Jos äiti tavataan lapsineen täydessä kännissä leikkipuistosta ja hän puhaltaa 1,5 promillea ja jälkikäteen sanoo ”en ollut humalassa”, niin mitähän sinne papereihin kannattaa kirjoittaa?
Kirjoitetaanko että äiti ei ollut humalassa, vai kirjoitetaanko että äiti kokee että ei ollut humalassa?
Vau, mikä luetunymmärtäminen.
Papereihin kirjoitetaan verikokeella varmistetun promilletestin tulos, jolloin kaikkien oikeusturva toteutuu.
No täytyyhän sekin kirjata, että äiti kieltää olevansa humalassa, tai kokee, ettei ole humalassa. Noista tuo "kokee" on lievempi kuin tuo "kieltää", joka on valehtelua. Se jättää mahdolliseksi sen, että äiti ei tunne humalatilaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos päiväkodissa on herännyt huoli vanhemman jaksamisesta, niin eihän silloin ole tarkoitus kiusata vaan on aidosti huoli miten perheessä voidaan, sillloin tehdään lasu. Eikä se tarkoita että lapsi sijoitetaan uudelleen, ei kunnalla ole edes resurseja semmoiseen, että joka lapsi sijoitetaan, kyllä silloin täytyy asaiat olla jo todella huonosti, jos niin toimitaan.
Perhepalveluiden työntekijän kanssa (sossut) voin vanhempi yhdessä miettiä mikä auttaisi paremmin jaksamaan.
Sieltä kautta voidaan järjestää esim. Kotiapua, tai keskusteluapua, tai tukiperhe.A. Jos siellä on herännyt subjektiivinen huoli, se pitää ensin TUTKIA, mieluiten objektiivisesti.
B. Mitä se sen lastensuojelun parivaljakon kautta keskusteleminen auttaa, jos ongelma on esim liian pitkät kuljetusmatkat päivähoitoon, toisen lapsen surkea koulu (home ja huono laatu) tai se että perhettä kuormittaa isovanhempi joka on surkeassa hoitokodissa? Ja päälle korona.
Mitä se kaffittelu tällaisene auttaa? Tai se että lapsi laitetaan tukiperheeseen kytättäväksi.
Lastensuojelu on nimenomaan se taho, joka tutkii objektiivisesti tällaista, muilla tahoilla ei ole valtuuksia sellaiseen, vaan ainoastaan ilmoitusvelvollisuus.
Jos perheellä on osoittaa selkeät asiat, jotka kuormittavat, lastensuojelun työ on itse asiassa melko helppoa, koska juuri niihin voidaan sitten heti puuttua. Ei siis vaadi kahvittelua tai tukiperhettä, mutta ei tietenkään tarkoita etteikö niitäkin voisi hyödyntää. Esimerkiksi tuo isovanhemmat tilanne voi todella kuormittaa vanhempia niin paljon, että asiaan tarvitaan apua myös lapselle. Se apu ei ole suinkaan automaattisesti mikään sijoitus. Kyse ei ole siis tässä siitä, onko vanhempi jotenkin huono, vaan onko elämäntilanteessa jotakin, joka vaikuttaa lapseen. Ja jos on useita kuormittavaa tekijöitä, on ihan paikallaan tarkastaa, löytyisikö niihin apua.
Ei se perhe tarvitse lasupalveluja. Sen sijaan ihan asialliset muut palvelut kyllä auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ihan kunnan varhaiskasvatustasolla ohje kysyä kaikilta perheiltä jaksamista alkukesästä, kun moni lapsi oli koronan takia kotona.
Te jotka asiasta suututte, loukkaannutte ja valitatte annatte vain kuvan, että jokin on vialla jaksamisessa. Ihan viaton kysymys se on, tarkoituksena auttaa. Jos kaikki hyvin, niin riittää että vastaa kaiken olevan hyvin.
Miksi?
Kai sen lapsen aina parempi kotona on olla.
Näin. Ihan käsittämätöntä miten sote-aloilla on saatu alkaa viljelemään tuota "kokee"-huttua. Sen käytöstä virallisissa asiakirjoissa pitäisi kyllä oikeastaan teettää jokin oikeudellinen selvitys siitä, miten ne vaikuttaa henkilöiden/ potilaiden oikeusturvaan (eli sitä ei enää ole koska kaikki voidaan kuitata jälkikäteen kokemukseksi ja totuus oli aivan jotain muuta).