Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Yksinäisiä on ja yhteikunta tukee erilaisin muodoin aktiviteetteja ja tukitoimia. Niihin pitää itse hakeutua. Suomessa on yksilön oikeudet eikä ketään voida väkisin hakea kotoa niihin osallistumaan. Ongelma siis on ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, mutta yritän silti keksiä jonkun ratkaisun. Jos on miehiä, jotka esim 35v ei ole naista edes kädestä pitäneet ja elämä on tyhjää ja surullista, niin onhan se oikeesti aika kamalaa. Kyllä sitä varmasti tapahtuu, että osa ihmisistä, myös naisista, ei vaan koskaan löydä mitään suhdetta vaikka kovasti haluaisivat ja kaipaisivat.

Toista ihmistä ei voi velvoittaa "auttamaan" tässä tilanteessa, mutta oikeasti sellainen seksinukkeseuralainen voisi sopia joillekin. Ei kaikille, mutt osa voisi saada siitä kumppanin. Olen katsonut jotain dokkareita ja osa todella kiintyy nukkeen ja rakastaa sitä. Ehkä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa tukea vaikeasti syrjäytyneitä ja yksinäisiä jollain seuralaisnukke-avustuksella.

Joo, tiedän että monia aihe ällöttää ja ärsyttää, mutta olen silti ihan tosissani. Se voi olla jollekulle ainoa tapa saada läheisyyttä ja tuntea että joku välittää. Ei se niille tyypeille olisi "vain nukke". Sen jälkeen voisi olla entistä vaikeampi saada oikea ihmissuhde, mutta jos sä olet jo 35 vailla kokemuksia tai sosiaalisia taitoja, niin tuskin se tilanne siitä oleellisesti ois paranemassa.

Mun mielestä nämä ovat kaksi eri kategoriaa. On olemassa yksinäisyydestä ja kosketuksen puutteesta kärsiviä ihmisiä, jotka kaipaavat kumppania, ihmistä rinnalleen. Palstamöröt kaipaavat pillua, muulla ei ole väliä. Eivät naiset ole heille edes ihmisiä, jos hetken aikaa seuraat näitä keskusteluja. Ja sitten ihmetellään kun naist eivät kiinnostu "kilteistä miehistä."

Näistä palstamörkö vihaan naisia miehistä olen usein miettinyt, että kumpi oli ensin? Estikö vinoutunut käsite naisista naisen saannin ja pahensi asiaa vai tuliko torjuntojen myötä kiltistä reppanasta ilkeä reppana? Tunnen yhden, joka oli melko normaali kunnes vajosi vuosi vuodelta, pettymys pettymykseltä aina vaan syvemmälle suohon. Nyt tilanne on jo niin paha, että toteuttaa tuota torjuntaa itse ihan näkyvällä vihamielisyydellä kaikkia naisia kohtaan. Pelottavaa ajatella millaiseksi joku jo valmiiksi ilkeämpi ihminen olisi muuttunut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää päättää, haluavatko he muutua, vai annetaanko hyvinvointiyhteiskunnan romahtaa.

Entä jos kyse on biologiasta? Miten sitä muutetaan? Toimimalla sitä vastaan?

No sitähän te nimenomaan ette ymmärrä, että kyse on biologiasta ja että tämä on seurausta siitä, että naiset haluavat jotain, mikä ei ole biologian kanssa yhteensovitettavissa...

Niinkuin mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Kaikki sinkkunaiset eivät koe olevansa yksinäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?

alamme puhumaan samasta asiasta. 

Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:

A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.

Molemmat ovat totta, se eivät sulje toisiaan pois. Kuvailit vain sen mitä kutsutaan karuselliksi.

Nainen ei saa sen 10% kanssa (pitkäaikaista) parisuhdetta, joten hän sinkkuilee. Jossain vaiheessa useimmilla naisilla iskee realiteetit ja hän ryhtyy parisuhteeseen tuon 10% ulkopuolella olevan miehen kanssa.

Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?

Nainen on nainen. ok, tuskin 90-vuotias nainen saa parisuhdetta kovinkaan helposti, mutta kokonaisuutta (kaikki vaikkapa suomalaiset naiset) ajatellen tuo on vain pieni vähemmistö jolla ei ole tilastollisesti suurta merkitystä. Kyllä keski-ikäinen nainen saa miehen halutessaan. Pitää vain muistaa että toisellakin kierroksella on niitä hyviä miehiä jotka ovat haluttuja ja sitten on niitä jotka eivät kelvanneet edes ensimmäiselle kierrokselle.

Tilastollisesti ikisinkuilla ei ole merkitystä. Nämä jotka eivät ikinä ole suhteessa ovat hyvin pieni prosentti väestöstä.

Olen valaistunut tasoteoriasta.

Tulen innolla jakamaan kaikille mielenkiinnottomille nyhville 10+ kroppaani

Vierailija kirjoitti:

Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?

alamme puhumaan samasta asiasta. 

Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:

A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.

Molemmat ovat totta, se eivät sulje toisiaan pois. Kuvailit vain sen mitä kutsutaan karuselliksi.

Nainen ei saa sen 10% kanssa (pitkäaikaista) parisuhdetta, joten hän sinkkuilee. Jossain vaiheessa useimmilla naisilla iskee realiteetit ja hän ryhtyy parisuhteeseen tuon 10% ulkopuolella olevan miehen kanssa.

Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?

Nainen on nainen. ok, tuskin 90-vuotias nainen saa parisuhdetta kovinkaan helposti, mutta kokonaisuutta (kaikki vaikkapa suomalaiset naiset) ajatellen tuo on vain pieni vähemmistö jolla ei ole tilastollisesti suurta merkitystä. Kyllä keski-ikäinen nainen saa miehen halutessaan. Pitää vain muistaa että toisellakin kierroksella on niitä hyviä miehiä jotka ovat haluttuja ja sitten on niitä jotka eivät kelvanneet edes ensimmäiselle kierrokselle.

Kokonaisuutta ajatellen myös sinä ja kaltaisesi "naisettomuuden ongelmasta" kärsivät miehet olette vain pieni vähemmistö. Tiedän, että se on sinulle mahdoton ajatus hyväksyä, mutta niin se vain on. Et ole "tavallinen" mies, vaan siellä Gaussin käyrän hännänpäässä. Jos olisit käyrän keskivaiheilla, et kirjoittelisi tällä palstalla naisettomuudestasi ja siitä, että yhteiskunnan pitäisi ratkaista se puolestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää päättää, haluavatko he muutua, vai annetaanko hyvinvointiyhteiskunnan romahtaa.

Muuttua miten?

Yhteiskunta kyllä romahtaa siinäkin, että naiset pakotetaan rai*kattaviksi_. Se siitä vanhemmuudesta, pelkkiä mielenterveysongelmia, itsetuhoisuutta jne.

Entä jos esim 60% naisista tappaisi itsensä? Miten hyvin yhteiskunta sitten toimisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Yksinäisiä on ja yhteikunta tukee erilaisin muodoin aktiviteetteja ja tukitoimia. Niihin pitää itse hakeutua. Suomessa on yksilön oikeudet eikä ketään voida väkisin hakea kotoa niihin osallistumaan. Ongelma siis on ratkaistu.

Ratkaisu on osittain näennäinen. Aktiviteetteja ja tukitoimia on rajallinen määrä ja niistä tiedotetaan puutteellisesti. Koulumaailmassa koulupsykologipalvelujen tiedottamista muutettiin, koska järjestelmä oli ylikuormittunut muutenkin. 

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Yliopistonlehtorina työskentelevä tekniikan tohtori (mies) hakee aktiivisesti tukitoimia siihen, että ei pääse koskaan toisille treffeille ja ensimmäisillekin vain harvoin, vaikka on asian suhteen aktiivinen. Minkälaisia tukitoimia hänelle tarjotaan nyt kun hän on itse hakeutunut niiden pariin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Yksinäisiä on ja yhteikunta tukee erilaisin muodoin aktiviteetteja ja tukitoimia. Niihin pitää itse hakeutua. Suomessa on yksilön oikeudet eikä ketään voida väkisin hakea kotoa niihin osallistumaan. Ongelma siis on ratkaistu.

Ratkaisu on osittain näennäinen. Aktiviteetteja ja tukitoimia on rajallinen määrä ja niistä tiedotetaan puutteellisesti. Koulumaailmassa koulupsykologipalvelujen tiedottamista muutettiin, koska järjestelmä oli ylikuormittunut muutenkin. 

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Yliopistonlehtorina työskentelevä tekniikan tohtori (mies) hakee aktiivisesti tukitoimia siihen, että ei pääse koskaan toisille treffeille ja ensimmäisillekin vain harvoin, vaikka on asian suhteen aktiivinen. Minkälaisia tukitoimia hänelle tarjotaan nyt kun hän on itse hakeutunut niiden pariin?

Ammattilaisena suosittelisin tälle henkilölle psykoterapiaa. Psykoterapiaan hakeudutaan yleensä lääkärin lähetteellä, Kela korvaa terapian. Tosin jos kyseessä on yliopistonlehtori, hänellä on varmaan varaa käydä terapiassa myös ilman lähetettä. Terapian kautta hän voi  joko oppia uudenlaisia käyttäytymistapoja, parantaa itsetuntemustaan ja parhaassa tapauksessa löytää parisuhteen. Huonoimmassakin tapauksessa hän oppinee sietämään yksinäisyyttä paremmin ja löytää elämäänsä muuta sisältöä, jonka avulla pystyy luomaan itselleen toimivan ja tasapainoisen arjen. Tämä siksi, että terapian avullakaan ei voi taata rakkaudessa onnistumista. 

 

1. Suurin osa naisista on kiinnostunut harvoista miehistä. Biologia tukee tätä. Elämä on...

2. Naiset saavat parisuhteen, jos haluavat. Totta tämäkin. Mutta kohtuullisen iso osa ei halua, jos eivät löydä itselleen sopivaa miestä. Elämä on.

Naisten ongelma on se, että nuorena lähes kaikki naiset kelpaavat suhteeseen suurelle osalle miehistä. Kysynnän ollessa kovaa on pakko valikoida tarkasti. Myöhemmin tietysti kysyntä on vastaavasti vähäisempää kun molempia sukupuolia on suunnilleen saman verran.

Tästä syystä osa miehistä katkeroituu jo nuorena kovaan kilpailuun ja vastaavasti naiset vähän myöhemmin. Rakenteet ovat kärjistäneet tätä eroa, mikä on varmaankin vähentänyt keskimääräistä tyytyväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Eli ymmärrän, että markkina-arvoltaa heikko mies on ahdingossa. Tällaisilla miehillä ei mene hyvin. Tutkitusti pahnanpohjalle jäävät miehet ovat heikosti koulutettuja, työelämästä syrjäytyneitä, joilla kasaantuu mielenterveysongelmia, köyhyyttä ja yksinäisyyttä. Tarkoitetaanko tässä nyt hyvinvointiyhteiskunnan toimia pyrkiä aktivoimaan näitä miehiä takaisin yhteiskuntaan tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia ja sitä kautta töitä ja toimeentuloa?

Osittain kyllä, mutta näitä auttamispolkuja on jo olemassa (toki pitäisi olla vielä enemmän ja parempia). Kokonaan unohdetaan miehet, joiden elämässä ei muuten ole mitään vialla eli he ovat kouluttautuneita, työelämässä, harrastavat, käyttävät päihteitä järkevästi jne. mutta eivät ole naisten silmissä kiinnostavia. Näitä puheenvuoroja on tälläkin palstalla kuulunut.

Mitä jos nuo mainitsemasi miehet eivät ihan oikeasti ole kiinnostavia? Ei harrastaminen tai töissäkäynti riitä kompensoimaan vaikka aspergeria tai surkeaa keskustelutaitoa ja/tai täyttä tai kohtuupahaa sosiaalista kyvyttömyyttä tai estyneisyyttä. Jutut ovat tylsiä tai ei puhuta mitään. Tietyissä ikäryhmissä kunnon miehelle olisi kova kysyntä eli pitäisikö katsoa peiliin nimenomaan luonnepuolelta? Epäilen vahvasti myös sitä niin moneen kertaan nähtyä liian tasokkaiden naisten yrittämistä.

Tiedän varsin vaatimattoman näköisiä ja jopa rumia miehiä joilla on nainen. Ei riitä selitykseksi siis pelkkä ulkonäkökään.

Nuoremmissa ikäryhmässä miesten ylimäärä voi toki selittää jotain. Samoin se, ettei enää ole kovin luontevia tapoja tavata elävässä elämässä kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Yksinäisiä on ja yhteikunta tukee erilaisin muodoin aktiviteetteja ja tukitoimia. Niihin pitää itse hakeutua. Suomessa on yksilön oikeudet eikä ketään voida väkisin hakea kotoa niihin osallistumaan. Ongelma siis on ratkaistu.

Ratkaisu on osittain näennäinen. Aktiviteetteja ja tukitoimia on rajallinen määrä ja niistä tiedotetaan puutteellisesti. Koulumaailmassa koulupsykologipalvelujen tiedottamista muutettiin, koska järjestelmä oli ylikuormittunut muutenkin. 

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Yliopistonlehtorina työskentelevä tekniikan tohtori (mies) hakee aktiivisesti tukitoimia siihen, että ei pääse koskaan toisille treffeille ja ensimmäisillekin vain harvoin, vaikka on asian suhteen aktiivinen. Minkälaisia tukitoimia hänelle tarjotaan nyt kun hän on itse hakeutunut niiden pariin?

Kuvitteellinen lehtori on syntynyt liian myöhään. Jos hän olisi nyt päiväkoti- tai koukuiässä hän saisi tukea sosiaalistentaitojen opettelussa. Näissä tähdätään paljon empatiaan eli kykyyn ymmärtää muita.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa useimmilla naisilla iskee realiteetit ja hän ryhtyy parisuhteeseen tuon 10% ulkopuolella olevan miehen kanssa.

Miksi tämä nyt on ongelma?

Tähänhän kaikki pyrkii: sinkkumiehet haluaa parisuhteen, saavat sellaisen, sinkkunaiset haluaa parisuhteen, saavat sellaisen.

Kaikki menee niin kuin pitääkin.

Vai oliko se nyt ongelma, että 19v. onkin säätänyt jonkin muun kanssa? Eikö se nyt sitten riitä, että saa sen parisuhteen myöhemmin?

Valitetaan siitä, että naiset käyttäytyy biologiansa mukaan ja vaaditaan muuttumaan, mutta itse ei haluta muuttua siitä, että halutaan 18-25v. biologian takia.

Jos naisten pitää muuttaa biologiaansa, myös miesten pitää luopua haluamasta parikymppisiä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää päättää, haluavatko he muutua, vai annetaanko hyvinvointiyhteiskunnan romahtaa.

Mikä nimenomaisesti naisten tekeminen romahduttaa hyvinvointiyhteiskunnan? 

Millainen olisi unelmiesi hyvinvointiyhteiskunta? 

Naisten kevytkenkäisyys romahduttaa yhteiskunnan, koska miehillä ei ole mitään motivaatiota tehdä yhtään mitään. Sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole olemassa, jossa naiset paneskelisivat vapaamielisesti...Kaikki hyvinvointiyhteiskunnat on rakennettu monogamian varaan, ja sitä ollaan nyt tuhoamassa.

Mutta pimp piä pitäisi kuitenkin antaa mielellään myös niille jotka eivät sitä nyt saa?

Tämän paradoksin ratkaisija ansaitsee nobelin.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin millaista se olisi, jos yhteiskunta järjestäisi pakkoavioliittoja. Tällä yritettäisiin saada syntyvyys kasvuun ja mahdollisimman moni mies kiinni normaaliin parisuhde-elämään.

Pakkoliitto tapahtuisi varmaan jossain 25v korvilla, koska ensin pitäis varmasti opiskella joku ammatti. Ei yhteiskunta ala arvostamaan pelkkää liittoa, meillä koulutus on tärkeää.

No sit 25v täytettyäni mut kyyditetään jonnekin Kiteelle tapaamaan Erkkiä, josta oon saanut perustiedot jo aiemmin. Erkin kanssa asetutaan kerrostalokaksioon Kiteellä ja elellään siellä elämäämme. Selvä.

Mutta kuvitteleeko tälläisen kannattajat, että tuossa liitossa ois esim seksiä ja rakkautta? Enköhän mä edelleen haikailisi jonkun oikean rakkauteni perään. Jos nyt kerran puolessa vuodessa sänkyyn päätyisin Erkin kanssa, niin olisko kaikki sen arvoista. Mitä tästä hyötyis yhteiskunta, Erkki tai minä. Elämähän ois molemmille ärsyttävää jonkun tuntemattoman kanssa, eihän me ehkä edes tultais toimeen. Erkki sais happaman akan, joka ei pidä kosketuksesta, mutta jaksaa muistuttaa joka päivä että "pese pyykkiä, useammin, ostit väärää maitoa, voitko puhua hiljempaa, sun hiukset haisee oudoilta".

Tässä skenaariossa Erkin ja kirjoittajan naapuriin Kiteelle muuttaa laatiikoleukainen ja metsästäjänkatseinen lentäjä-kirurgi Chad. Erkillä ei mene hyvin, mutta voi lohduttautua, että eipä Chad vaikuta sen tyytyväisemmältä järjestettyyn avioliittoonsa Pirkon kanssa. Kirjoittaja aloittaa kiihkeän suhteen Chadin kanssa, seksiä Erkin kanssa ei ole edes kertaa puolessa vuodessa. Jos seksiä onkin, ei oikein tiedä edes, että mistä lapset ovatkin nuo leukaperänsä saaneet. Pirkko itkee Chadin perään ja Erkki kokeilee onneaan Pirkon suhteen. Mutta voi, Erkki ei ole edelleenkään suosittu mies. Pirkko jää joko yksin lumeliittoonsa tai ottaa rakastajaksi jonkun komeamman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on eläin. Jokaisessa eläinpopulaatiossa on joukko uroksia, jotka eivät pääse levittämään perimäänsä eteenpäin. Tähän on syynsä. En muista lähdettä, mutta luin tutkimuksesta, jossa oli muistaakseni?kaikki hyönteisurokset päästetty lisääntymään. Mitä tapahtui? Populaation geneettinen taso romahti. Nainen haistaa ne miehet, joiden kanssa ei pidä lisääntyä, ja hyvä niin. 

Valitettavasti huonot naiset kantavat niitä samoja geenejä...

Eivät kaikki naisetkaan saa lapsia ja parisuhdetta.

Kaikki naiset voivat halutessaan lisääntyä.

Kaikki naiset ei voi halutessaan lisääntyä. Monilla naisilla on biologinen syy, jonka takia lapsen saaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. On endometrioosia ja kaikkea muuta, joka vaikuttaa naisten lisääntymiskykyyn jo nuorena.

Joo, mutta kaikki naiset pääsevät yrittämään lisääntymistä...

Kuten pääsevät kaikki miehetkin. Jos ei muuten niin maksullisella.

346 kirjoitti:

1. Suurin osa naisista on kiinnostunut harvoista miehistä. Biologia tukee tätä. Elämä on...

2. Naiset saavat parisuhteen, jos haluavat. Totta tämäkin. Mutta kohtuullisen iso osa ei halua, jos eivät löydä itselleen sopivaa miestä. Elämä on.

Naisten ongelma on se, että nuorena lähes kaikki naiset kelpaavat suhteeseen suurelle osalle miehistä. Kysynnän ollessa kovaa on pakko valikoida tarkasti. Myöhemmin tietysti kysyntä on vastaavasti vähäisempää kun molempia sukupuolia on suunnilleen saman verran.

Tästä syystä osa miehistä katkeroituu jo nuorena kovaan kilpailuun ja vastaavasti naiset vähän myöhemmin. Rakenteet ovat kärjistäneet tätä eroa, mikä on varmaankin vähentänyt keskimääräistä tyytyväisyyttä.

Korjaisin tuota, että suurin osa naisista on kiinnostunut harvoista samoista miehistä. Kuitenkin näiden samojen naisten kiinnostuksen kohteet eroavat tämän joukon ulkopuolella. Kaikki naiset tykkää Tom Cruisesta, mutta näistä kaikista naisista osa tykkää myös Steven Segalista. Karkea esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Se yksi markkina-arvoteoreetikko Timo Hännikäinen kirjailijamies, joka on kirjoittanut "Ilman" -kirjankin aiheesta, ehdottaa ratkaisuksi mm. sitä, että naiset pakotettaisiin tekemään armeijaa vastaava pakollinen jakso työtä bordellissa.

Hän siis ihan oikeasti ehdottaa tuollaista. Kuka tietää, vaikka hän olisi joku täällä palstalla kirjoitteleva vakkarimieskin.

Mä en ymmärrä, miksi ketään pitäisi pakottaa työskentelemään peostituoituna, kun vapaaehtoisiakin naisia on pilvin pimein jo niissä hommissa.

Katsokaa vaikka alan sivustoja netissä.

Todella hyvässä tikissä olevaa nuorta tsekkiä saa polkaista 80-100 eurolla. Sinne vaan ostoksille.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen. Haluan vain maata sohvalla juomassa kaljaa, syömässä juustonaksuja ja raapimassa häpyhuulia. Haluan rauhassa antaa karvojen rehottaa ja lihoa muodottomaksi. Suihkussa en halua käydä. Yhteiskunnan velvollisuus on pakottaa joku rikas ja komea alfamies tänne läävään panemaan mua ja ottamaan suikkareita haisevasta...

Reilu diili??

Jooo, mäki haluuun! :D