Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Taloudellisessa todellisuudessa jaetaan resursseja.
Mitkä ovat ne ihmissuhdemarkkinoiden resurssit, joita voitaisiin jakaa vaikka valtiovallan toimesta?
Kun terapia, sinkkuillat jne. eivät riitä tai kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Ja vielä jatkokysymys: olet kertonut mitä et ole (pitkä, lihaksikas, kasvokomea jne), mutta mitä olet? What makes you tick? Mikä on elämässäsi sellainen intohimo, minkä sinun kanssasi voisi jakaa? Millaiselle naiselle olisit jackpot ja miksi? Eli mikä on sinun erityisyytesi, sinun ainutlaatuisesi, se asia josta juuri jonkin tietyn tyyppinen nainen voisi viehättyä?
Käykö nämä markkinajauhajat ikinä missään? Verkkokursseilla pystyy fyysisten kurssien lisäksi kohtaamaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Jos naiset ovat noin pahoja ja parisuhde noin vaikeaa, niin miksi te miehet edes haluatte parisuhteeseen?
Jos itse ajattelisin miehistä noin negatiivisesti, niin eläisin varmaan edelleen vain koirieni kanssa.
Sitähän tässä yritetään miehille kommunikoida ettei teissä naisissa ole mitään haluttavaa jonka takia kannataisi menettää yöunensa kun ei kelpaa :)
Vierailija kirjoitti:
Jatkettaisiinko asialinjalla, kiitos. Yhden-kahden lauseen asiattomat heitot eivät lisää ymmärrystä puolin eikä toisin.
LÄHDE?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Jos naiset ovat noin pahoja ja parisuhde noin vaikeaa, niin miksi te miehet edes haluatte parisuhteeseen?
Jos itse ajattelisin miehistä noin negatiivisesti, niin eläisin varmaan edelleen vain koirieni kanssa.
Sitähän tässä yritetään miehille kommunikoida ettei teissä naisissa ole mitään haluttavaa jonka takia kannataisi menettää yöunensa kun ei kelpaa :)
No herrajestas, kaikki naiset ovat samaa mieltä, että aivan ääliömäistä toimintaahan se onkin, menettää yöunensa. Menkää omia teitänne, kasvattakaa selkäranka ja itsetunto, kohdelkaa kaikkia ihmisiä ihmisinä. Muu on turhaa, jos perusteet eivät ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?
Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?
Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.
Esimerkki:
Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."
Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."
Elittimies: "No tota... emmä tiärä."
=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.
Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut.
Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita.
Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?
Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.
Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.
Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?
KEHITÄ ITSEÄSI
pieni ristiriita?
Naiset kehittää itseään lapsesta asti ja ovat valmiita sellaisena kun haluavat olla. Ei se että kehittää itseään esim. Kouluttautumalla toiveammattiinsa tai opettelemalla vuorovaikutustaitoja tarkoita että ihminen muuttuu vähemmän itsekseen. Tarkoitus on olla mahdollisimman hyvä omana itsenään. Ei teeskennellä jotain muuta.
lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Jos naiset ovat noin pahoja ja parisuhde noin vaikeaa, niin miksi te miehet edes haluatte parisuhteeseen?
Jos itse ajattelisin miehistä noin negatiivisesti, niin eläisin varmaan edelleen vain koirieni kanssa.
Sitähän tässä yritetään miehille kommunikoida ettei teissä naisissa ole mitään haluttavaa jonka takia kannataisi menettää yöunensa kun ei kelpaa :)
No herrajestas, kaikki naiset ovat samaa mieltä, että aivan ääliömäistä toimintaahan se onkin, menettää yöunensa. Menkää omia teitänne, kasvattakaa selkäranka ja itsetunto, kohdelkaa kaikkia ihmisiä ihmisinä. Muu on turhaa, jos perusteet eivät ole kunnossa.
Pah ja hah, tasan ala menemään omia teitään. Salaa katselevat palveluhenkisiä tuonteja. Onko miesten mielestä itsenäisyys = vaimo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Oletko koskaan ajatellut, että myös itse voit lähestyä väärä tyyppisiä naisia? Monesti tulos on parempi kun lähestyy IR tuntemaan naisia.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?
Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?
Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.
Esimerkki:
Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."
Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."
Elittimies: "No tota... emmä tiärä."
=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.
Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut.
Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita.
Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?
Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.
Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.
Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?
KEHITÄ ITSEÄSI
pieni ristiriita?
Naiset kehittää itseään lapsesta asti ja ovat valmiita sellaisena kun haluavat olla. Ei se että kehittää itseään esim. Kouluttautumalla toiveammattiinsa tai opettelemalla vuorovaikutustaitoja tarkoita että ihminen muuttuu vähemmän itsekseen. Tarkoitus on olla mahdollisimman hyvä omana itsenään. Ei teeskennellä jotain muuta.
Naisten ja miesten itsensä kehittäminen ei ole ihan verrannollista. Nainen on vapaampi kehittämään itseään omista lähtökohdistaan, koska hänellä on jo valmiiksi korkea status.
Mies joutuu miettimään pitäisikö sittenkin valita vähemmän kiinnostava, mutta rahakkaampi ammatti, koska se parantaisi viehättävyyttä enemmän tai alempaa keskiluokkaa edustavana mennä sittenkin poliisiksi tai palomieheksi eikä sairaanhoitajaksi, jotta voisi ammatin tuomalla maskuliinisuudella kompensoida palkkaa tai asemaa?
Moni mies harrastaa jotain vastenmielistä kamppailulajia tai bodausta kelvatakseen. Lähes kaikilla miehillä se on takaraivossa; kompensoidaan geneettistä ulkonäköä maskuliinisilla statussymboleilla. Kuinka moni naisporukka lyö kädet yhteen ja päättää, että "nyt ruvetaan kaikki harrastamaan nykytanssia, jotta saadaan miestä?! Eiks jea?" Tansseja harrastavat naiset eivät edes ole kiinnostuneita edes niistä miehistä, jotka sinne tulevat sekaan harrastamaan.
Jos tämä olisi totta, miksi ihmeessä teette noin?
Aitous kasvattaa markkina-arvoanne huomattavasti enemmän, kuin teennäisyys. Paitsi tietenkin yhden illan suhteissa, joissa ei hirveästi yhteensopivuutta tarvitse miettiä. Silloin on ihan sama, mitä esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Ihan sellainen pieni ero, että kun koululaisia kehotetaan ottamaan kaikki mukaan porukkaan ja olemaan syrjimättä ketään, ei odoteta lasten olevan intiimisti keskenään.
Kaikki naiset eivät varmastikaan kiusaa sinua, elleivät suostu seurustelemaan tai sänkyyn kanssasi. Nämä ovat eri asioita. Yhteinen nimittäjä kaikille näille naisille löytyy kyllä, arvaatko mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Et kai sinä aikuinen ihminen oikeasti vertaa vapaaehtoisuuteen perustuvia romanttisia ihmissuhteita lasten välituntien leikkidynamiikkaan? Aikuisen ei ole pakko olla toisen aikuisen ystävä, eikä se ole syrjimistä. Jos lopettaisit uhriutumisen ja aidosti tarkastelisit omia toiminta-, ja ajatustapoja voisit löytääkin seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Et kai sinä aikuinen ihminen oikeasti vertaa vapaaehtoisuuteen perustuvia romanttisia ihmissuhteita lasten välituntien leikkidynamiikkaan? Aikuisen ei ole pakko olla toisen aikuisen ystävä, eikä se ole syrjimistä. Jos lopettaisit uhriutumisen ja aidosti tarkastelisit omia toiminta-, ja ajatustapoja voisit löytääkin seuraa.
Näillä ”aikuisilla ihmisillä” se käsitys parisuhteesta on juurikin tuota luokkaa että kaikkien naisten pitäis olla heidän kavereitaan ja käydä välillä vuorotellen kylässä leikkimässä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Mikä varamies?
Mistä sinä näitä juttuja oikein keksit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Kenen heistä siis kuuluisi valita sinut ja miksi juuri hänen?
En ihan aidosti ymmärrä tuota kollektiivista naisten syyttämistä (syrjäyttämisestä). Ensinnäkin vain murto-osa kaikista maailman tai edes Suomen naisista on tavannut sinut. Toiseksi, ei ole syrjäyttämistä, jos toinen ei herätä sellaisia tunteita, että hänen kanssaan haluaisi alkaa olla.
Parisuhde on ihan eri tason juttu kuin kaveruus koulun välitunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Oletko ajatellut katsoa peiliin? Meinaan, että jos kerran kaikki naiset juuri sinun kohdallasi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Jos naiset ovat noin pahoja ja parisuhde noin vaikeaa, niin miksi te miehet edes haluatte parisuhteeseen?
Jos itse ajattelisin miehistä noin negatiivisesti, niin eläisin varmaan edelleen vain koirieni kanssa.
Sitähän tässä yritetään miehille kommunikoida ettei teissä naisissa ole mitään haluttavaa jonka takia kannataisi menettää yöunensa kun ei kelpaa :)
No herrajestas, kaikki naiset ovat samaa mieltä, että aivan ääliömäistä toimintaahan se onkin, menettää yöunensa. Menkää omia teitänne, kasvattakaa selkäranka ja itsetunto, kohdelkaa kaikkia ihmisiä ihmisinä. Muu on turhaa, jos perusteet eivät ole kunnossa.
Kasvattakaa selkäranka?
Palstalla ei ole miesvihaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule ihan sama juttu miksi esim. köyhät pitää meteliä siitä köyhyydestä. Seksuaalisesti köyhä eli parisuhdemarkkinoilta pois syrjitty vastaa taloudellisesti köyhää yhteiskunnan jäsentä. Kysyppä ap itseltäsi, miksei köyhät vaan ole hiljaa asiasta tai "tee asialle jotain"? Sama vastaus hieman sovellettuna parisuhdemarkkinoille talousmarkkinoiden sijaan sopii alkuperäiseen kysymykseesi vastaukseksi.
Konkretisoisitko sen syrjinnän. Minusta syrjiminen on aktiivista tekemistä eli sitä, että joku vartavasten syrjii pois jostakin (vs. syrjäytyminen). Pystytkö nimeämään (ei tietenkään etunimillä vaan ryhmänä) esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat sinut syrjineet pois parisuhdemarkkinoilta? VAI olisiko syrjäytyminen, syrjään jääminen, kuitenkin oikeampi käsite?
No olisiko hyvä vastaus vaikkapa naiset, tai ehkäp' koko pinnallinen, ulkonäkökeskeinen nykypäivän yhteiskunta? En ole mikään narkkari tai sossulla elävä pummi, vaan opiskeleva ja työssäkäyvä nuori mies, minulla on kavereita ja harrastuksia. Mutta en ole millään standardeilla hyvännäköinen: en pitkä, en lihaksikas, en kasvokomea jne. Ja siksi en saa vastakaikua naisilta vaikka olen heitä yrittänyt lähestyä. Mielestäni tässä on kyse ennemmin syrjimisestä kuin syrjäytymisestä.
Naiset syrjivät sinua, koska eivät anna seksiä halutessasi? Oletko ihan vakavissasi? Jos sinulla olisi tytär, opettaisitko hänelle, että on väärin ja syrjintää olla antamatta seksiä miehelle, joka sitä hänen kanssaan haluaa?
Ei nyt aivan noin. Pikemminkin opettaisin, että ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö. Ja en edes puhunut mistään "seksin saamisesta aina halutessani" vaan ihan pariutumisesta, eli parisuhteiden solmimisesta.
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?
Taidat ymmärtää nyt ihan tahallaan väärin jotta pääset kuittailemaan. Ei ole kyse siitä, että yhdet pakit vaikkapa nyt siinä kuvitteellisessa tapauksessa että minä ja sinä oltaisi treffailtu, kaataisi koko maailman tai syrjäyttäisi minua. Mutta kun järjestään kaikki naiset toimivat minun kohdallani samoin, niin siinä vaiheessa kyse alkaa olla minun mielestä syrjinnästä. Eihän koulussakaan kaikki ole kaikkien kavereita eikä se ole syrjintää, vaan syrjinnästä aletaan puhua sitten kun kukaan ei halua olla oppilaan x kanssa.
Et kai sinä aikuinen ihminen oikeasti vertaa vapaaehtoisuuteen perustuvia romanttisia ihmissuhteita lasten välituntien leikkidynamiikkaan? Aikuisen ei ole pakko olla toisen aikuisen ystävä, eikä se ole syrjimistä. Jos lopettaisit uhriutumisen ja aidosti tarkastelisit omia toiminta-, ja ajatustapoja voisit löytääkin seuraa.
Näillä ”aikuisilla ihmisillä” se käsitys parisuhteesta on juurikin tuota luokkaa että kaikkien naisten pitäis olla heidän kavereitaan ja käydä välillä vuorotellen kylässä leikkimässä.
lähde?
Alue: Aihe vapaa
Käytit itse termiä "seksuaalisesti köyhä", joten ei liene ihme, että ymmärsin olevan kyseen nimenomaan seksin puutteesta. Mutta lopputulosta se ei muuta. Olenko esimerkiksi minä siis syrjinyt sinua, koska en ole kanssasi parisuhteessa? On tietysti erittäin suuri todennäköisyys, että emme ole koskaan missään kohdanneetkaan, mutta silti? Ovatko muut palstan naiset syrjineet sinua?
Entä jos olisimme kohdanneet, sinä ja minä. En olisi edes tiedostanut, että haluaisit minun kiinnittävän itseesi huomiota potentiaalisena parisuhdekumppanina tai minulla olisi pyörinyt mielessäni ihan muu mies tai olisin ollut toipumassa parisuhde-erosta tai muuten vaan en olisi ollut ollenkaan haku päällä - olisiko ollut syrjintää olla kiinnostumatta sinusta?
Entä vielä se skenaario, että olisimme kohdanneet, sinä ja minä, vaikka nettitreffien merkeissä. Mikään sinussa ei olisi herättänyt kiinnostustani vaan olisin kokenut, että olet ihan mukava mies mutta et sellainen, jonka kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä ja läheisyyttä sekä rakentaa yhteisen tulevaisuuden. Olisiko se ollut syrjintää?
Entä jos olisi käynyt niin, että olisimme tavanneet netin kautta solmituilla treffeillä ja sinä olisit todennut (ääneen tai itseksesi), että et koe minua puoleensavetäväksi, haluttavaksi tai ihmisenä sellaiseksi, jonka kanssa haluaisit olla? Olisit ymmärtänyt (tässä ajatusleikissä jostain syystä vasta tavatessamme), että minulle on elämässä tärkeää matkailu, koirat, viini ja "maailmanparantaminen" ja että olen makuusi liian lihava, liian lyhythiuksinen, liian tatuoitu tai jotain. Olisinko minä voinut kokea, että sinä syrjit minua?