Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?
Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?
Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.
Esimerkki:
Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."
Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."
Elittimies: "No tota... emmä tiärä."
=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.
Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut.
Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita.
Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?
Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.
Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.
Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?
KEHITÄ ITSEÄSI
pieni ristiriita?
Naiset kehittää itseään lapsesta asti ja ovat valmiita sellaisena kun haluavat olla. Ei se että kehittää itseään esim. Kouluttautumalla toiveammattiinsa tai opettelemalla vuorovaikutustaitoja tarkoita että ihminen muuttuu vähemmän itsekseen. Tarkoitus on olla mahdollisimman hyvä omana itsenään. Ei teeskennellä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.
Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.
Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.
Mitkä ja kenen resurssit?
Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.
Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä?
Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä
Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.
Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan?
Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.
Mutta lasten ja nuorten pahoinvoinnin vähentämiseenhän on paljonkin kienoja, jos niitä vain haliutaan ottaa käyttöön, ts.ohjata resursseja siihen.
Itse suhtaudun hyvinkin myötätunnolla moniin tyypillisiin syrjäytyneiden miesten ongelmiin, olen myös työskennellyt heidän kanssaan. Paljon voidaan tehdä, mutta sitä en keksi, kuinka voisin heille naisen järjestää. Olen samaa mieltä siitä, että sosiaalinen maailma on karu. Jos olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille ihmisille rakkautta, hellyyttä ja seksiä. Taikasauvaa vaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Karuselli johtuu juurikin siitä että ensin katsellaan niitä sytyttäviä komistuksia, ja vasta myöhemmin aletaan miettimään yheensopivuutta ja perheenisäominaisuuksia.
ps. olitko selibaatissa nuo 8 sinkkuvuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Karuselli johtuu juurikin siitä että ensin katsellaan niitä sytyttäviä komistuksia, ja vasta myöhemmin aletaan miettimään yheensopivuutta ja perheenisäominaisuuksia.
ps. olitko selibaatissa nuo 8 sinkkuvuotta?
Se 16-vuotias liinatukka-maalaispoika oli siis omalla kohdallani sytyttävä komistus, koska en vielä miettinyt hänen perheenisäominaisuuksiaan :-) Mutta olet tavallaan oikeassa: minun silmissäni hän todellakin oli silloin sytyttävä komistus <3
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.
Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa.
Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.
Menestyneimmillä miehillä on järjestään avioliitot ja lapsia, tämä on tilastollisestikin todettu. Varmasti mulk*immat heistä pettävät, kun mahdollisuuksia on, mutta tämä pätee toisaalta ihan taviksiinkin. Kokemusta on. Kaikilla on mahdollisuuksia, kun löytyy se oikea kohderyhmä.
Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei voi tietää, onko tämä seurausta tyytymisestä vai aidoista tunteista. Suurin osa naisista näissä ketjuissa sanoo kuten minäkin, että epäkiinnostava mies on huonompi optio kuin sinkkuus.
Eikö olekin ällistyttävää, että pidämme tavismiehiämme himoittavina, ihanina ja meille juuri parhaina?
Eikö olekin jännää miten aivojen kemia toimii, etkä päätä kehen rakastut
Huono seksi on parempaa merenranta-asunnossa kuin yksiössä Lahdessa ;)
Itselläni on hyvää seksiä, mikä on parisuhteen alkamisen suhteen iso kriteeri.
Luonnollisesti emme asu perheenä yksiössä, joskin tavistuloisina emme myöskään luksussijainnissa tai -asunnossa.
Näin on suurimmalla osalla suomalaisista.
Vielä pitäisi käsittää, mihin kommenttisi yrittää viitata, kun sillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä kommenttiini tai todellisuuteen, jossa ihmiset elävät.
Ihan vain jos kaksi miestä on tasan yhtä ihania, se joka mahdollistaa enemmän voi voiton useammin kuin se köyhempi.
Ei aina, tietenkään, mutta useammin :)
Todella harvoin ihmisillä on tilanne, että pitäisi ikäänkuin valita kahdesta. ja todella harvoin on sellaista, että olisi kaksi yhtä ihanaa vaihtoehtoa. Yleensä ihmisillä kaiketi sanelee se, onko johonkin ihastunut, ja aika harva pystyy olemaan ihastunut kahteen. Joten on ihan absurdi ajatus, että joku nainen joutuisi/pääsisi valikoimaan kahdesta täsmälleen yhtä ihanasta.
Mutta oletetaan, että niin olisi. Luulisi, että kahdessa ihanassa olisi muitakin eroja kuin varallisuus, ellei kyse ole identtisistä kaksosista. Minä ainakin painottaisin persoonaa, kumman kanssa synkkaa parhaiten ja on eniten seksuaalista vetovoimaa, ja kumman ulkonäkö miellyttää eniten. Olisi erittäni epätodennäköistä, että nämä ominaisuudet olisivat ihan identtiset. Mutta jos niin olisi, olisi seuraava kriteeri arvomaailma - kumman kanssa se osuu paremmin yksiin. Seuraava kriteeri voisi olla se, kumman kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat, vapaa-ajan vietto yms osuvat paremmin yksiin.
Jos niinkin epätodennäköisesti kävisi, että nämä kaikki menisivät ihan yks yhteen ja miehet olisivat edelleen ihan yhtä ihania ja sopivia, ehkä sitten seuraava kriteeri voisi olla tosiaan se varallisuustaso. Jos toinen olisi varakas ja hänellä olisi omakotitalo, kesähuvila, vene ja auto, ja toinen sitten asuisi vuokralla, hänellä ei olisi mökkiä ja hän käyttäisi julkisia, niin minä voisin hyvinkin päätyä siihen, että tämä jälkimmäinen - köyhempi - sopisi omiin kuvioihini paremmin. Minulla nimittäin on oma asunto, josta en haluaisi muuttaa (mutta siihen mahtuisi toinen aikuinen asumaan) ja minulla on oma kesämökki, joka on minulle niin rakas, että haluan viettää kesälomat siellä (jolloin olisi mukavaa, jos kumppani suostuisi tulemaan sinne kanssani). En myöskään haluaisi kumppania, joka on liian ura- ja työkeskeinen.
Mutta veikkaan, että nämä hyvin varakkaat karsiutuisivat ja arvomaailmakohdassa. En usko, että minulla synkkaisi hyvin oikeistolaisen kanssa, ja aika moni hyvin varakas tuntuu äänestävän jotain Kokoomusta.
Nojoo, totesitkin, ettei se varakkaampi aina vie voittoa. Mutta kuten sanoin, koko ajatus kahden ihanan välillä valitsemisesta on lähinnä teoreettinen.
Jos puhutaan tietoisesta valinnasta niin tietysti se on teoreettinen.
Kyse on kuitenkin aivojen kemiasta, joten joku mies on sinulle hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Toinen taas parasta ikinä.
Jos tietyn tyyppiset miehet miellyttävät sinua (vaikka tummat hiukset, pitkähkö, sopivan lihaksikas) niin jotain erikoista saa miehessä olla, että kiinnostuisit 150cm pitkästä kaljusta läskistä.
Jollakin tämä kompensaatio on status (joku guru teidän joogapiireissä), varallisuus, tai sitten se maine helvetin huomioivana panomiehenä.
Kyseessä kun on teoria, siinä tehdään havaintoja siitä miten naiset noin keskimäärin toimivat ja 30cm heitä lyhyemmät mutta 50kg painavammat miehet yleensä menestyvät huonommin naisten parissa kuin harteikkaat Henry Cavillit
Tuossa kohtaa, ja vain tuossa kohtaa osuit ehkä tahtomattasi ja tiedostamattasi oikeaan: jotain erikoista siinä ihmisessä nimittäin on, johon ihastutaan (tai sitä ennen herää kiinnostus).
Minusta vaikuttaa siltä, että et ole kypsä luopumaan pakkomielteestäsi rahaa ja statusta kohtaan, joten en jaksa niiden osalta muuta kuin todeta jälleen kerran, että kun tapasin oman puolisoni ensimmäisen kerran ja tiesin haluavani hänet ja häntä, hän tuli paikalle työhaalareissa kaverilta lainatulla riisikupilla eikä minulla ollut mitään tietoa hänen statuksestaan tai varallisuudestaan tai varattomuudestaan (yksittäistapauksethan eivät tosin tällä palstalla todista mitään, paitsi kun kyseessä on alfakaveri, joka kertoo kuinka naispuoliset alaiset vonkaavat häneltä seksiä :-))
Pakkomielle rahaan?
Raha on helppo esimerkki. Pohjoismaissa sillä on yleensä vähiten merkitystä, kunnes sitä on tarpeeksi.
Ja oikein hienoa että oma puolisosi on helvetin klyhä.
Moni nainen valitsee toisin kun joku tulee riisikupissaan paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.
Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa.
Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.
Menestyneimmillä miehillä on järjestään avioliitot ja lapsia, tämä on tilastollisestikin todettu. Varmasti mulk*immat heistä pettävät, kun mahdollisuuksia on, mutta tämä pätee toisaalta ihan taviksiinkin. Kokemusta on. Kaikilla on mahdollisuuksia, kun löytyy se oikea kohderyhmä.
Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei voi tietää, onko tämä seurausta tyytymisestä vai aidoista tunteista. Suurin osa naisista näissä ketjuissa sanoo kuten minäkin, että epäkiinnostava mies on huonompi optio kuin sinkkuus.
Eikö olekin ällistyttävää, että pidämme tavismiehiämme himoittavina, ihanina ja meille juuri parhaina?
Eikö olekin jännää miten aivojen kemia toimii, etkä päätä kehen rakastut
Huono seksi on parempaa merenranta-asunnossa kuin yksiössä Lahdessa ;)
Itselläni on hyvää seksiä, mikä on parisuhteen alkamisen suhteen iso kriteeri.
Luonnollisesti emme asu perheenä yksiössä, joskin tavistuloisina emme myöskään luksussijainnissa tai -asunnossa.
Näin on suurimmalla osalla suomalaisista.
Vielä pitäisi käsittää, mihin kommenttisi yrittää viitata, kun sillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä kommenttiini tai todellisuuteen, jossa ihmiset elävät.
Ihan vain jos kaksi miestä on tasan yhtä ihania, se joka mahdollistaa enemmän voi voiton useammin kuin se köyhempi.
Ei aina, tietenkään, mutta useammin :)
Todella harvoin ihmisillä on tilanne, että pitäisi ikäänkuin valita kahdesta. ja todella harvoin on sellaista, että olisi kaksi yhtä ihanaa vaihtoehtoa. Yleensä ihmisillä kaiketi sanelee se, onko johonkin ihastunut, ja aika harva pystyy olemaan ihastunut kahteen. Joten on ihan absurdi ajatus, että joku nainen joutuisi/pääsisi valikoimaan kahdesta täsmälleen yhtä ihanasta.
Mutta oletetaan, että niin olisi. Luulisi, että kahdessa ihanassa olisi muitakin eroja kuin varallisuus, ellei kyse ole identtisistä kaksosista. Minä ainakin painottaisin persoonaa, kumman kanssa synkkaa parhaiten ja on eniten seksuaalista vetovoimaa, ja kumman ulkonäkö miellyttää eniten. Olisi erittäni epätodennäköistä, että nämä ominaisuudet olisivat ihan identtiset. Mutta jos niin olisi, olisi seuraava kriteeri arvomaailma - kumman kanssa se osuu paremmin yksiin. Seuraava kriteeri voisi olla se, kumman kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat, vapaa-ajan vietto yms osuvat paremmin yksiin.
Jos niinkin epätodennäköisesti kävisi, että nämä kaikki menisivät ihan yks yhteen ja miehet olisivat edelleen ihan yhtä ihania ja sopivia, ehkä sitten seuraava kriteeri voisi olla tosiaan se varallisuustaso. Jos toinen olisi varakas ja hänellä olisi omakotitalo, kesähuvila, vene ja auto, ja toinen sitten asuisi vuokralla, hänellä ei olisi mökkiä ja hän käyttäisi julkisia, niin minä voisin hyvinkin päätyä siihen, että tämä jälkimmäinen - köyhempi - sopisi omiin kuvioihini paremmin. Minulla nimittäin on oma asunto, josta en haluaisi muuttaa (mutta siihen mahtuisi toinen aikuinen asumaan) ja minulla on oma kesämökki, joka on minulle niin rakas, että haluan viettää kesälomat siellä (jolloin olisi mukavaa, jos kumppani suostuisi tulemaan sinne kanssani). En myöskään haluaisi kumppania, joka on liian ura- ja työkeskeinen.
Mutta veikkaan, että nämä hyvin varakkaat karsiutuisivat ja arvomaailmakohdassa. En usko, että minulla synkkaisi hyvin oikeistolaisen kanssa, ja aika moni hyvin varakas tuntuu äänestävän jotain Kokoomusta.
Nojoo, totesitkin, ettei se varakkaampi aina vie voittoa. Mutta kuten sanoin, koko ajatus kahden ihanan välillä valitsemisesta on lähinnä teoreettinen.
Jos puhutaan tietoisesta valinnasta niin tietysti se on teoreettinen.
Kyse on kuitenkin aivojen kemiasta, joten joku mies on sinulle hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Toinen taas parasta ikinä.
Jos tietyn tyyppiset miehet miellyttävät sinua (vaikka tummat hiukset, pitkähkö, sopivan lihaksikas) niin jotain erikoista saa miehessä olla, että kiinnostuisit 150cm pitkästä kaljusta läskistä.
Jollakin tämä kompensaatio on status (joku guru teidän joogapiireissä), varallisuus, tai sitten se maine helvetin huomioivana panomiehenä.
Kyseessä kun on teoria, siinä tehdään havaintoja siitä miten naiset noin keskimäärin toimivat ja 30cm heitä lyhyemmät mutta 50kg painavammat miehet yleensä menestyvät huonommin naisten parissa kuin harteikkaat Henry Cavillit
Tuossa kohtaa, ja vain tuossa kohtaa osuit ehkä tahtomattasi ja tiedostamattasi oikeaan: jotain erikoista siinä ihmisessä nimittäin on, johon ihastutaan (tai sitä ennen herää kiinnostus).
Minusta vaikuttaa siltä, että et ole kypsä luopumaan pakkomielteestäsi rahaa ja statusta kohtaan, joten en jaksa niiden osalta muuta kuin todeta jälleen kerran, että kun tapasin oman puolisoni ensimmäisen kerran ja tiesin haluavani hänet ja häntä, hän tuli paikalle työhaalareissa kaverilta lainatulla riisikupilla eikä minulla ollut mitään tietoa hänen statuksestaan tai varallisuudestaan tai varattomuudestaan (yksittäistapauksethan eivät tosin tällä palstalla todista mitään, paitsi kun kyseessä on alfakaveri, joka kertoo kuinka naispuoliset alaiset vonkaavat häneltä seksiä :-))
Pakkomielle rahaan?
Raha on helppo esimerkki. Pohjoismaissa sillä on yleensä vähiten merkitystä, kunnes sitä on tarpeeksi.
Ja oikein hienoa että oma puolisosi on helvetin klyhä.
Moni nainen valitsee toisin kun joku tulee riisikupissaan paikalle.
Kenen kokemuksesta nyt puhutaan, sinun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Karuselli johtuu juurikin siitä että ensin katsellaan niitä sytyttäviä komistuksia, ja vasta myöhemmin aletaan miettimään yheensopivuutta ja perheenisäominaisuuksia.
ps. olitko selibaatissa nuo 8 sinkkuvuotta?
Iso osa nuorista miehistä siis on sytyttäviä komistuksia? Kiva että sinäkin olet sitä mieltä. 😊 Muistutan taas, että sekä pojat että tytöt harjoittelevat sitä seurustelua teini-iästä lähtien. Siis pojatKIN. Siitä on ihan tutkittua faktaa olemassa, joten tuo teidän 90% - 10% -mantra on edelleen hölynpölyä, niin kovasti kuin siihen haluattekin uskoa. Valtaosa pojista ja miehistä siis osallistuu täysin rinnoin siihen karuselliin. Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.
Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa.
Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.
Menestyneimmillä miehillä on järjestään avioliitot ja lapsia, tämä on tilastollisestikin todettu. Varmasti mulk*immat heistä pettävät, kun mahdollisuuksia on, mutta tämä pätee toisaalta ihan taviksiinkin. Kokemusta on. Kaikilla on mahdollisuuksia, kun löytyy se oikea kohderyhmä.
Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei voi tietää, onko tämä seurausta tyytymisestä vai aidoista tunteista. Suurin osa naisista näissä ketjuissa sanoo kuten minäkin, että epäkiinnostava mies on huonompi optio kuin sinkkuus.
Eikö olekin ällistyttävää, että pidämme tavismiehiämme himoittavina, ihanina ja meille juuri parhaina?
Eikö olekin jännää miten aivojen kemia toimii, etkä päätä kehen rakastut
Huono seksi on parempaa merenranta-asunnossa kuin yksiössä Lahdessa ;)
Itselläni on hyvää seksiä, mikä on parisuhteen alkamisen suhteen iso kriteeri.
Luonnollisesti emme asu perheenä yksiössä, joskin tavistuloisina emme myöskään luksussijainnissa tai -asunnossa.
Näin on suurimmalla osalla suomalaisista.
Vielä pitäisi käsittää, mihin kommenttisi yrittää viitata, kun sillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä kommenttiini tai todellisuuteen, jossa ihmiset elävät.
Ihan vain jos kaksi miestä on tasan yhtä ihania, se joka mahdollistaa enemmän voi voiton useammin kuin se köyhempi.
Ei aina, tietenkään, mutta useammin :)
Todella harvoin ihmisillä on tilanne, että pitäisi ikäänkuin valita kahdesta. ja todella harvoin on sellaista, että olisi kaksi yhtä ihanaa vaihtoehtoa. Yleensä ihmisillä kaiketi sanelee se, onko johonkin ihastunut, ja aika harva pystyy olemaan ihastunut kahteen. Joten on ihan absurdi ajatus, että joku nainen joutuisi/pääsisi valikoimaan kahdesta täsmälleen yhtä ihanasta.
Mutta oletetaan, että niin olisi. Luulisi, että kahdessa ihanassa olisi muitakin eroja kuin varallisuus, ellei kyse ole identtisistä kaksosista. Minä ainakin painottaisin persoonaa, kumman kanssa synkkaa parhaiten ja on eniten seksuaalista vetovoimaa, ja kumman ulkonäkö miellyttää eniten. Olisi erittäni epätodennäköistä, että nämä ominaisuudet olisivat ihan identtiset. Mutta jos niin olisi, olisi seuraava kriteeri arvomaailma - kumman kanssa se osuu paremmin yksiin. Seuraava kriteeri voisi olla se, kumman kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat, vapaa-ajan vietto yms osuvat paremmin yksiin.
Jos niinkin epätodennäköisesti kävisi, että nämä kaikki menisivät ihan yks yhteen ja miehet olisivat edelleen ihan yhtä ihania ja sopivia, ehkä sitten seuraava kriteeri voisi olla tosiaan se varallisuustaso. Jos toinen olisi varakas ja hänellä olisi omakotitalo, kesähuvila, vene ja auto, ja toinen sitten asuisi vuokralla, hänellä ei olisi mökkiä ja hän käyttäisi julkisia, niin minä voisin hyvinkin päätyä siihen, että tämä jälkimmäinen - köyhempi - sopisi omiin kuvioihini paremmin. Minulla nimittäin on oma asunto, josta en haluaisi muuttaa (mutta siihen mahtuisi toinen aikuinen asumaan) ja minulla on oma kesämökki, joka on minulle niin rakas, että haluan viettää kesälomat siellä (jolloin olisi mukavaa, jos kumppani suostuisi tulemaan sinne kanssani). En myöskään haluaisi kumppania, joka on liian ura- ja työkeskeinen.
Mutta veikkaan, että nämä hyvin varakkaat karsiutuisivat ja arvomaailmakohdassa. En usko, että minulla synkkaisi hyvin oikeistolaisen kanssa, ja aika moni hyvin varakas tuntuu äänestävän jotain Kokoomusta.
Nojoo, totesitkin, ettei se varakkaampi aina vie voittoa. Mutta kuten sanoin, koko ajatus kahden ihanan välillä valitsemisesta on lähinnä teoreettinen.
Jos puhutaan tietoisesta valinnasta niin tietysti se on teoreettinen.
Kyse on kuitenkin aivojen kemiasta, joten joku mies on sinulle hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Toinen taas parasta ikinä.
Jos tietyn tyyppiset miehet miellyttävät sinua (vaikka tummat hiukset, pitkähkö, sopivan lihaksikas) niin jotain erikoista saa miehessä olla, että kiinnostuisit 150cm pitkästä kaljusta läskistä.
Jollakin tämä kompensaatio on status (joku guru teidän joogapiireissä), varallisuus, tai sitten se maine helvetin huomioivana panomiehenä.
Kyseessä kun on teoria, siinä tehdään havaintoja siitä miten naiset noin keskimäärin toimivat ja 30cm heitä lyhyemmät mutta 50kg painavammat miehet yleensä menestyvät huonommin naisten parissa kuin harteikkaat Henry Cavillit
Tuossa kohtaa, ja vain tuossa kohtaa osuit ehkä tahtomattasi ja tiedostamattasi oikeaan: jotain erikoista siinä ihmisessä nimittäin on, johon ihastutaan (tai sitä ennen herää kiinnostus).
Minusta vaikuttaa siltä, että et ole kypsä luopumaan pakkomielteestäsi rahaa ja statusta kohtaan, joten en jaksa niiden osalta muuta kuin todeta jälleen kerran, että kun tapasin oman puolisoni ensimmäisen kerran ja tiesin haluavani hänet ja häntä, hän tuli paikalle työhaalareissa kaverilta lainatulla riisikupilla eikä minulla ollut mitään tietoa hänen statuksestaan tai varallisuudestaan tai varattomuudestaan (yksittäistapauksethan eivät tosin tällä palstalla todista mitään, paitsi kun kyseessä on alfakaveri, joka kertoo kuinka naispuoliset alaiset vonkaavat häneltä seksiä :-))
Pakkomielle rahaan?
Raha on helppo esimerkki. Pohjoismaissa sillä on yleensä vähiten merkitystä, kunnes sitä on tarpeeksi.
Ja oikein hienoa että oma puolisosi on helvetin klyhä.
Moni nainen valitsee toisin kun joku tulee riisikupissaan paikalle.
👏🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.
Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.
Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.
Mitkä ja kenen resurssit?
Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.
Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä?
Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä
Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.
Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan?
Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.
Mutta lasten ja nuorten pahoinvoinnin vähentämiseenhän on paljonkin kienoja, jos niitä vain haliutaan ottaa käyttöön, ts.ohjata resursseja siihen.
Itse suhtaudun hyvinkin myötätunnolla moniin tyypillisiin syrjäytyneiden miesten ongelmiin, olen myös työskennellyt heidän kanssaan. Paljon voidaan tehdä, mutta sitä en keksi, kuinka voisin heille naisen järjestää. Olen samaa mieltä siitä, että sosiaalinen maailma on karu. Jos olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille ihmisille rakkautta, hellyyttä ja seksiä. Taikasauvaa vaan ei ole.
Ei tarkoitus ole järjestää heille naista vaan auttaa heistä tulemaan sellaisia, että saavat järjestettyä naisen itselleen, jos näin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Karuselli johtuu juurikin siitä että ensin katsellaan niitä sytyttäviä komistuksia, ja vasta myöhemmin aletaan miettimään yheensopivuutta ja perheenisäominaisuuksia.
ps. olitko selibaatissa nuo 8 sinkkuvuotta?
Iso osa nuorista miehistä siis on sytyttäviä komistuksia? Kiva että sinäkin olet sitä mieltä. 😊 Muistutan taas, että sekä pojat että tytöt harjoittelevat sitä seurustelua teini-iästä lähtien. Siis pojatKIN. Siitä on ihan tutkittua faktaa olemassa, joten tuo teidän 90% - 10% -mantra on edelleen hölynpölyä, niin kovasti kuin siihen haluattekin uskoa. Valtaosa pojista ja miehistä siis osallistuu täysin rinnoin siihen karuselliin. Hyvä niin.
Ja faktan lisäksi arkikokemuksia ja -havaintoja sen faktan taustalta. Kaikki tukee sitä, että tasopoikien jankkaja kka on tuulesta temmattua, mutta eivätpä nämä ennenkään ole antaneet faktojen haitata hyvää uhriulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Karuselli johtuu juurikin siitä että ensin katsellaan niitä sytyttäviä komistuksia, ja vasta myöhemmin aletaan miettimään yheensopivuutta ja perheenisäominaisuuksia.
ps. olitko selibaatissa nuo 8 sinkkuvuotta?
40+ ikäisenä, lapsia miehen kanssa hankkineena en edelleenkään tiedä, mitä ovat "perheenisäominaisuudet". Kertoisitko?
Kuulostaa siltä, että sinulla on jotenkin vinksahtanut käsitys pariutumisesta. Ainahan se sytyttävyys on tärkeää, myös vanhempana. Tuo yhteensopivuus ilmenee sitten niin, että synkkaako sen sytyttävän tyypin kanssa vai ei, ja sujuuko seurustelu ja mahdollisesti yhteiselokin. Ja sitten yhteisiä lapsia voidaan hankkia, kun yhteisel sujuu ja synkkaa, JA jos kumpikin haluaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?
Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?
Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.
Esimerkki:
Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."
Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."
Elittimies: "No tota... emmä tiärä."
=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.
Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut.
Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita.
Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?
Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.
Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.
Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?
KEHITÄ ITSEÄSI
pieni ristiriita?
Niin, olen kehittänyt itseäni. Mutta en miesten vuoksi, vaan oman itseni. Koska se miehen saaminen ei ole ollut minun elämääni ohjaava tavoite, johon olisin keskittänyt kaiken energiani.
Mutta, mikäli ihmisessä ei ole mitään tarttumapintaa, kumppanin löytäminen voi olla mahdotonta. Se, kun vaatii toisen ihmisen kohtaamista. Jos tykkää vaan olla kotona ja katsoa telkkaria, todennäköisesti sopiva kumppani olisi toinen samanlainen. Missä nämä ihmiset kohtaavat, jos molemmat on siellä kotona?
Joskus viime talvena oli jossain iltalehdessä juttu jostain kolmekymppisestä miehestä , joka ei käynyt missään, tehnyt mitään, ei ollut mielipiteitä mistään, mitään kään ei kiinnostanut , ei lukenut eikä oikein katsonut telkkariakaan ja sitten valitettiin kun naiset on niin vaativia kun tämäkään tyyppi ei ole ikinä kelvannut kellekään.
Mikähän omassa tuttavapiirissäni on vikana, kun yksikään naispuolisista ei ollut parikymppisenä harrastanut lukuisia tai edes satunnaisia irtosuhteita tai panokaveruutta joidenkin huikeiden komistusten kanssa? Tai edes taviksien. Pääsääntöisesti siinä iässä joko oltiin sinkkuja ja keskityttiin muihin asioihin, tai sitten seurusteltiin oman poikaystävän kanssa. Itse olin täysin turhaan ihastunut koko yläasteen ja lukion joihinkin ihan tavallisiin poikiin, mutta vastakaikua ei koskaan tullut. Sain joskus hyväätarkoittavia neuvoja että "mene vaan rohkeasti juttelemaan hänen kanssaan", ja tein niin sillä seuraukselle, että juttelin jonkin aikaa, kunnes totesin ettei toinen vaikuta yhtään kiinnostuneelta jatkamaan edes keskustelua. Palasin pettyneenä päiväkirjani pariin. Eikä ollut kyse siitä, että nämä pojat olisivat jo seurustelleet muiden kanssa - hekin olivat tietämäni mukaan sinkkuja, enkä koskaan ollut kuullut heillä olleen mitään juttua kenenkään tytön kanssa.
En kyllä saanut melkein koskaan aloitteita myöskään baarissa. Toki en niitä jatkoss edes kaivannut, koska löysin pitkäaiaisen poikaystävän 20-vuotiaana. Mutta väite siitä, että naisille tulee ehdotuksia ovista ja ikkunoista, ei kyllä omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Enkä muista kyllä myöskään baarissa kavereittenikaan olleen koskaan miesten piirittäminä. Joten miten voi olla, että mikään palstalla totuutena esitetty ei sitten yhtään toteutunut omassa tuttavapiirissäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Voin tunnustaa pitäneeni aikamoista karusellia teini-ikäisenä, mutta ne suhteet eivät sisältäneet yhdyntäseksiä. Voin tunnustaa senkin, että olin hyvin ajattelematon ja epäkypsä niiden poikien suhteen välillä, koska en ollut heihin ihastunut. Sitten seurustelin ensirakkauteni kanssa ja jätin hänet, seurustelin seuraavan kanssa ja jätin hänetkin, kunnes tapasin miehen, jonka kanssa olen nyt naimisissa. Kaikki miehet ovat kohdelleet minua hyvin ja sytyttävin miehistä joka suhteessa on aviomieheni. Hänkö sitten nyt on tasomiesten mielestä beta?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Jos naiset ovat noin pahoja ja parisuhde noin vaikeaa, niin miksi te miehet edes haluatte parisuhteeseen?
Jos itse ajattelisin miehistä noin negatiivisesti, niin eläisin varmaan edelleen vain koirieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?
Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?
Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.
Esimerkki:
Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."
Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."
Elittimies: "No tota... emmä tiärä."
=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.
Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut.
Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita.
Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?
Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.
Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.
Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?
KEHITÄ ITSEÄSI
pieni ristiriita?
Naiset kehittää itseään lapsesta asti ja ovat valmiita sellaisena kun haluavat olla. Ei se että kehittää itseään esim. Kouluttautumalla toiveammattiinsa tai opettelemalla vuorovaikutustaitoja tarkoita että ihminen muuttuu vähemmän itsekseen. Tarkoitus on olla mahdollisimman hyvä omana itsenään. Ei teeskennellä jotain muuta.
Naisten ja miesten itsensä kehittäminen ei ole ihan verrannollista. Nainen on vapaampi kehittämään itseään omista lähtökohdistaan, koska hänellä on jo valmiiksi korkea status.
Mies joutuu miettimään pitäisikö sittenkin valita vähemmän kiinnostava, mutta rahakkaampi ammatti, koska se parantaisi viehättävyyttä enemmän tai alempaa keskiluokkaa edustavana mennä sittenkin poliisiksi tai palomieheksi eikä sairaanhoitajaksi, jotta voisi ammatin tuomalla maskuliinisuudella kompensoida palkkaa tai asemaa?
Moni mies harrastaa jotain vastenmielistä kamppailulajia tai bodausta kelvatakseen. Lähes kaikilla miehillä se on takaraivossa; kompensoidaan geneettistä ulkonäköä maskuliinisilla statussymboleilla. Kuinka moni naisporukka lyö kädet yhteen ja päättää, että "nyt ruvetaan kaikki harrastamaan nykytanssia, jotta saadaan miestä?! Eiks jea?" Tansseja harrastavat naiset eivät edes ole kiinnostuneita edes niistä miehistä, jotka sinne tulevat sekaan harrastamaan.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Syrjäytyneet ulilautalaiset tietääkin kaikesta kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuossa on siis kyse siitä, että naiset tavoittelevat 'parempaa' paljon pitempään ja hanakammin kuin miehet.
Koska miehiä on keskeisissä ikäluokissa vähemmän, osa miehistä jäisi yksin silloinkin jos ihmiset kiinnostuisivat oman tasoisistaan, mutta isolle osalle naisista on mahdollista viivyttää totuuden kohtaamista melko pitkään, koska naisten taktiikkaa vaikeuttavat sosiaaliset ja lailliset esteet on poistettu. Nykyään parisuhdetta ei muutenkaan romantisoida ihan samalla tavalla kuin ennen, joten miesmallit ja tavalliset naiset voivat tutustua sähköisesti ja häviäjinä ovat tavalliset miehet. Yksi tavallisten punapillerimiesten ns.cope on kuvitella, että naiset menisivät jotenkin rikki miesmallien kanssa panemisesta, mutta tämä ei ole mitenkään yksiselitteistä ja tavalliset miehet joutuvat joka tapauksessa tyytymään näihin muistonsa miesmallien kanssa luoneisiin naisiin, kun naiset tiedostavat, että hiekka tiimalasissa on laskeutunut ja on aika tutustua omantasoisiin miehiin. Tavallinen nainen voi siis saada helpommin villit muistot ja vakaan keski-iän, kun taas tavalliselle miehelle lähinnä tarjolla on vain tuota vakaa keski-ikä jos sitäkään.
Monesti puhutaan siitä, että miehet syrjäytyvät enemmän ja vihjaillaan, että yksin jäävät miehet ovat jotenkin elämänhallintansa menettäineitä tai muuta tällaista. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että ihmisen olotila ja asema on jatkuvasti elävä ja muuttuva prosessi, joka kestää koko iän. Parikymppisenä kaikkien sosiaaliset taidot ja peliliikkeet eivät voi olla parasta priimaa ja kun ei kuulu siihen komeimpaan vähemmistöön, vähäinenkin huono tuuri mahdollistaa helposti sen, että vuodet vierivät ja yksinäisyys vie mielenterveyden pala kerrallaan. Sitten katsotaan sitä lopputulosta vaikka 35 vuotiaana ja menee muna ja kana sekaisin ja kuvitellaan, että tilanne ja potentiaali oli sama 18 vuotiaana.
Yksi juttu, mistä en ole paljon nähnyt puhuttavan (ikinä) on sekin, että vaikka tämä ajatus siitä, että miehissä on jollain tavalla enemmän yksinäisyyden "ansaitsevia" (paremminkin vastakappalettaan vaikeammin löytäviä) kuten esim.jotain väkivaltaisia rikollisia, niin näihin alhaisen sosiaalisen aseman miehiin liittyy tosi monenlaisia alaryhmiä, joiden suora niputtaminen yhteen ei ole mielekästä. Esim.omina kouluaikoina suoraan vaarallisia, uhkaavia ja väkivaltaisia poikaoppilaita ei ollut koulussa paljon, mutta yksi tällainen voi viedä terveyden ja kaverit kahdelta lahjakkaalta mutta herkältä ja seurauksena on syrjäytyminen. Joskus väkivalta kohdistuu myös tyttöihin tai naisiin, mutta yleensä nämä rupukulttuurejakin edustavat (suomalaiset ja ulkkikset) pojat ovat sisäistäneet tällaisia kunniakoodeja, joihin kuuluu vastakkaisen sukupuolen säästäminen pahimmalta.
Nainenkin voi menettää terveytensä sekä mielenterveyden ja tätä kautta esim.lihomalla menettää markkina-arvonsa, mikä edelleen pahentaa mielenterveysongelmia. Nuorilla naisilla on kuitenkin yleensä suojaavana tekijänä miesten positiivinen huomio ja "women are wonderful" efektin eri manifestaatiot.
Tunnut unohtavan kokonaan sen, että tänne kirjoittelee suuri määrä nuorten miesten äitejä, joilla on hiukan realistisempi käsitys nykyajan pariutumisesta kuin tasomiehillä. Ihan tavalliset pojat saavat kyllä tyttöystäviä niin kuin ennenkin. Ei tarvitse olla miesmalli.
Tasomiehet ovat myös niitä miehiä, joilla on ollut satoja "tyttöystäviä" eivätkä ainoastaan niitä, joita haukutaan täällä epäviehättäväksi ja inhottavaksi.
Se on kiva jos AV-mamman poikaa on lykästänyt, mutta se ei ole mitään tutkimusta eikä ymmärrystä isommista trendeistä. AV-mammankin poika saa erittäin vähän tykkäyksiä Tinderissä ja todennäköisesti hänet arvioidaan keskivertoa rumemmaksi; nämä on kaikki tutkittuja asioita. AV-mamman pojalla voi olla hyvä olo juuri nyt, mutta mitään vakautta ja varmuutta tulevaisuuden suhteen ei ole; lähes puolella naisista on varamies suhteen aikana ja kun suhde säröilee, naisella on matala kynnys vaihtaa uuteen.
Jos haluat opiskella nykyajan pariutumista ja siihen kuuluvia vaikeuksia, älä kysele miesmalleilta äläkä viranomaisilta tai julkkiksilta, joiden on maineensa takia pakko puhua liibalaabaa. Seuraa sen sijaan vaikka Ylilautaa, missä ihan tavalliset nuoret miehet kaikista yhteiskuntaluokista kirjoittelevat ihmissuhteista.
Jos naiset ovat noin pahoja ja parisuhde noin vaikeaa, niin miksi te miehet edes haluatte parisuhteeseen?
Jos itse ajattelisin miehistä noin negatiivisesti, niin eläisin varmaan edelleen vain koirieni kanssa.
Eivät miehet voi lemmikkienkään kanssa pariutua, joten punapillerimiehet hyväksyvät nuo asiat, purevat hammasta ja yrittävät ajatella positiivisesti.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vähättelet? Ihan oikeasti noin on käynyt. Pyrittiin kutsumaan tasamäärä ihmisiä ettei kukaan jäisi yksin ja silti kävi näin. Emme myöskään ottaneet mistään tietystä tuloluokasta vaan katsottiin sopivan sekalainen seurakunta.