Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää päättää, haluavatko he muutua, vai annetaanko hyvinvointiyhteiskunnan romahtaa.

Mikä nimenomaisesti naisten tekeminen romahduttaa hyvinvointiyhteiskunnan? 

Millainen olisi unelmiesi hyvinvointiyhteiskunta? 

Naisten kevytkenkäisyys romahduttaa yhteiskunnan, koska miehillä ei ole mitään motivaatiota tehdä yhtään mitään. Sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole olemassa, jossa naiset paneskelisivat vapaamielisesti...Kaikki hyvinvointiyhteiskunnat on rakennettu monogamian varaan, ja sitä ollaan nyt tuhoamassa.

Sinä siis vastustat raiskausideaa? Haluat ettei kukaan harrasta seksiä?

Ihminen on eläin. Jokaisessa eläinpopulaatiossa on joukko uroksia, jotka eivät pääse levittämään perimäänsä eteenpäin. Tähän on syynsä. En muista lähdettä, mutta luin tutkimuksesta, jossa oli muistaakseni?kaikki hyönteisurokset päästetty lisääntymään. Mitä tapahtui? Populaation geneettinen taso romahti. Nainen haistaa ne miehet, joiden kanssa ei pidä lisääntyä, ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Tunnustetaan "ongelman" olemassaolo: Kaikki ihmiset (miehet tässä tapauksessa, vaikka tosiasiassa tilanne koskee myös naisia) eivät löydä parisuhdetta tai seksiä toiveestaan huolimatta. Tälle asialle vaan on vaikea löytää mitään konkreettista ratkaisua niin kauan, kun myös naisilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen (ihmisoikeuksiin). Ketään kun ei voi pakottaa parisuhteeseen tai seksiin. Niin yksinkertaista se on.

Näille miehille voidaan tarjota vaan sellaista apua ja tukea, jonka avulla heidän on mahdollista alkaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä ja ajatusmaailmaansa sekä sitä kautta mahdollisuuksiinsa löytää elämänkumppani ja/tai seksiä. Tällaisia apua on tarjolla nyky-yhteiskunnassa todella paljon: Psykoterapiaa, erilaisia kolmannen sektorin toimijoita, ammatillisia tukihenkilöitä, harrastustoimintaa jne jne jne. Ongelma on siinä, että kaikki nämä avun muodot edellyttävät avunsaajilta jonkinlaista kykyä itsereflektioon sekä halua aktiiviseen muutokseen itsessään. 

Kaikki muut "ratkaisut" tarkoittaisivat naisten ihmisoikeuksiin puttumista ja käytännössä pakottamista ja orjuuttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin millaista se olisi, jos yhteiskunta järjestäisi pakkoavioliittoja. Tällä yritettäisiin saada syntyvyys kasvuun ja mahdollisimman moni mies kiinni normaaliin parisuhde-elämään.

Pakkoliitto tapahtuisi varmaan jossain 25v korvilla, koska ensin pitäis varmasti opiskella joku ammatti. Ei yhteiskunta ala arvostamaan pelkkää liittoa, meillä koulutus on tärkeää.

No sit 25v täytettyäni mut kyyditetään jonnekin Kiteelle tapaamaan Erkkiä, josta oon saanut perustiedot jo aiemmin. Erkin kanssa asetutaan kerrostalokaksioon Kiteellä ja elellään siellä elämäämme. Selvä.

Mutta kuvitteleeko tälläisen kannattajat, että tuossa liitossa ois esim seksiä ja rakkautta? Enköhän mä edelleen haikailisi jonkun oikean rakkauteni perään. Jos nyt kerran puolessa vuodessa sänkyyn päätyisin Erkin kanssa, niin olisko kaikki sen arvoista. Mitä tästä hyötyis yhteiskunta, Erkki tai minä. Elämähän ois molemmille ärsyttävää jonkun tuntemattoman kanssa, eihän me ehkä edes tultais toimeen. Erkki sais happaman akan, joka ei pidä kosketuksesta, mutta jaksaa muistuttaa joka päivä että "pese pyykkiä, useammin, ostit väärää maitoa, voitko puhua hiljempaa, sun hiukset haisee oudoilta".

Kuulostaa hurmaavalta elämältä. Lisäksi sitten Erkille ja sinulle syntyisi lapsia. Sinua ei lapset kiinnostaisi, kun et niitä alunperinkään halunnut. Karkaisit Norjaan ja rakastuisit komeaan norjalaiseen ja jättäisit lapset isälleen. Kun Erkin tytär olisi 25 Erkki kyynelsilmin saattelisi hänet matkaan kun hänet olisi määrätty jollekkin Eelielille Kälviällä. Elämän kiertokulku jatkuisi ja olisi niin mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Konkreettisia keinoja on olemassa jo vaikka kuinka. Syrjöytyneille ja pudokkaille on paljon tukitoimia. Mutta nämä eivät ilmeisesti kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Robotit tulevat. Niitä on jo Japanissa vanhustenhoidossa. Naisettomien miesten ongelma tulee ratkeamaan muutamassa vuodessa, kun robottien hinta laskee. Kunnat perustavat kirjastojen tai terveyskeskusten yhteyteen seksinukkepisteitä, joissa miehet voivat tyydyttää tarpeensa. Tiloihin olisi pääsy avainkortilla, samaan tapaan kuin tällä hetkellä yksityisille kuntosaleille. Alkuvaiheessa kortit olisivat maksullisia, että seksinukkien kustannukset saadaan maksetuksi. Jos asiakas jättää käyttämänsä seksinuken siivottomaan kuntoon, kortti voidaan ottaa pois. Jokainen huoltaa käyttämänsä nuken samaan tapaan, kuin kuntosalilla pannaan painot siististi takaisin telineisiin.

En ole perehtynyt tasoteoriaan tai markkinamikälieasiaan, mutta jos ongelma on miehen naisettomuus (käytännössä siis seksittömyys) niin miksi on niin mahdoton ajatus käydä maksullisissa? Miksi yhteiskunnan tai jonkun randomin pitäisi palkkiotta mahdollistaa seksi. Jos minä haluan mitä tahansa asiaa x, y tai z, niin maksan saadakseni haluamani.

Jos alkaisin kovaan ääneen yhteiskunnan olisi maksettava maailmanympärysmatkani, minut ristiinnaulittaisiin tällä palstalla ja varmaab oikeassakin elämässä.

Mä olen nainen, mutta yritän silti keksiä jonkun ratkaisun. Jos on miehiä, jotka esim 35v ei ole naista edes kädestä pitäneet ja elämä on tyhjää ja surullista, niin onhan se oikeesti aika kamalaa. Kyllä sitä varmasti tapahtuu, että osa ihmisistä, myös naisista, ei vaan koskaan löydä mitään suhdetta vaikka kovasti haluaisivat ja kaipaisivat.

Toista ihmistä ei voi velvoittaa "auttamaan" tässä tilanteessa, mutta oikeasti sellainen seksinukkeseuralainen voisi sopia joillekin. Ei kaikille, mutt osa voisi saada siitä kumppanin. Olen katsonut jotain dokkareita ja osa todella kiintyy nukkeen ja rakastaa sitä. Ehkä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa tukea vaikeasti syrjäytyneitä ja yksinäisiä jollain seuralaisnukke-avustuksella.

Joo, tiedän että monia aihe ällöttää ja ärsyttää, mutta olen silti ihan tosissani. Se voi olla jollekulle ainoa tapa saada läheisyyttä ja tuntea että joku välittää. Ei se niille tyypeille olisi "vain nukke". Sen jälkeen voisi olla entistä vaikeampi saada oikea ihmissuhde, mutta jos sä olet jo 35 vailla kokemuksia tai sosiaalisia taitoja, niin tuskin se tilanne siitä oleellisesti ois paranemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

"Sosiaaliasemalta" pitäisi siis luovuttaa naisia miesten seksi- tai parisuhdekäyttöön? Olisivatko nämä naiset orjia? Pitäisikö minun sinkkuna nuorena sosiaalityöntekijänä orjuuttaa myös itseni ja alkaa antaa seksiä syrjäytyneille ja naisettomille miesasiakkailleni? 

Tätä juuri toisessa viestissä ihmettelin. Miksi ongelmaan ei voi suhtautua vakavasti vaan pitää lyödä läskiksi?

Muiden silmin yhden ihmisryhmän ongelmat eivät ratkea sillä, että muut velvoitetaan toimimaan hänen haluamallaan tavalla, siis muuttumaan. Yhtä vähän ongelmaista voi velvoittaa muuttumaan, ellei hän itse halua. Kommunismissakin oli ihmisiä, jotka välttelivät työntekoa, vaikka siitä joutui leirille. Ulkoapäin ei toisen muuttumista voi sanella edes rangaistuksen uhalla.

Esimerkkinä velvoite pariutua ei välttämättä takaisi miehelle seksiä, mikä tuntuu palstamiehille olevan se suurin ongelma. Toki voidaan velvoittaa vaimo antamaan seksiä sakkojen ja vankeuden uhalla, mutta tuskin tuollaiseen yhteiskuntaan sopivaksi haluaa yksikään nainen muuttua. Tähän ajatusmaailmaan naisten muuttumisesta ei vain normaali ihmisen ajatus taivu.

Aina on ollut miehiä ja naisia, jotka eivät pariudu, mutta koskaan ei ole luotu ajatusta siitä, että heidän toiveensa parisuhteesta olisi muita velvoittava.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Robotit tulevat. Niitä on jo Japanissa vanhustenhoidossa. Naisettomien miesten ongelma tulee ratkeamaan muutamassa vuodessa, kun robottien hinta laskee. Kunnat perustavat kirjastojen tai terveyskeskusten yhteyteen seksinukkepisteitä, joissa miehet voivat tyydyttää tarpeensa. Tiloihin olisi pääsy avainkortilla, samaan tapaan kuin tällä hetkellä yksityisille kuntosaleille. Alkuvaiheessa kortit olisivat maksullisia, että seksinukkien kustannukset saadaan maksetuksi. Jos asiakas jättää käyttämänsä seksinuken siivottomaan kuntoon, kortti voidaan ottaa pois. Jokainen huoltaa käyttämänsä nuken samaan tapaan, kuin kuntosalilla pannaan painot siististi takaisin telineisiin.

Hyi helvetti :D :D :D

Mutta jos tämä näille uuleille riittää, niin mikäpäs siinä. Ei ole varmasti keneltäkään pois. Voisin jopa muutaman roposen lahjoittaa keräyshankkeeseen, että saisimme näitä robotteja jo nyt. Loppuisi tämä ainainen kitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Konkreettisia keinoja on olemassa jo vaikka kuinka. Syrjöytyneille ja pudokkaille on paljon tukitoimia. Mutta nämä eivät ilmeisesti kelpaa?

Nämä tukitoimet ovat arvokkaita, mutta eivät auta ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneitä vain parisuhdemielessä. Tukitoimiin pitäisi saada laajuutta ja yksilöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on eläin. Jokaisessa eläinpopulaatiossa on joukko uroksia, jotka eivät pääse levittämään perimäänsä eteenpäin. Tähän on syynsä. En muista lähdettä, mutta luin tutkimuksesta, jossa oli muistaakseni?kaikki hyönteisurokset päästetty lisääntymään. Mitä tapahtui? Populaation geneettinen taso romahti. Nainen haistaa ne miehet, joiden kanssa ei pidä lisääntyä, ja hyvä niin. 

Valitettavasti huonot naiset kantavat niitä samoja geenejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Olen itse asiassa tuntenut enemmän myötätuntoa naisettomia miehiä kohtaan ennen kun luin tätä markkina-arvokirjoittelua. Ajattelin heitä yksin jääneinä, rakkautta ja hyväksyntää kaipaavina normaali-ihmisinä. Nyt piirtyy kuva itsekkäistä ja lapsellisista yksilöistä, jotka ajattelevat naisia lähinnä jonkinlaisina hyödykkeinä. 

Olen monta kertaa lukenut, että naisia ei kannata näissä keskusteluissa kuunnella, koska naiset eivät ymmärrä. Miten miehet ovat konkreettisesti tukeneet näitä yksin jääviä miehiä siinä, että heidän tilanteensa paranisi? 

Olen itse valinnut hyväntekeväisyyskohteen, jonne teen vapaaehtoistyötä. Vähän samaan tapaan siis tarkoitan jotain konkreettista. Miehet auttamassa miehiä.

Mulla oli tuo ihan sama. Ihan puhuinkin muille siitä miten musta naisena tuntuu pahalta kun jotkut mukavat kunnolliset miehet ovat ilman naisystäviä, koska ovat vaan vähän sisäänpäin kääntyneitä, hiljaisia, arkoja tms.

Nyt kiitos noiden uuliiii-tyyppien, en puhu enää mitään tuollaista. Meni tykkänään maku koko hommasta. Pitäköön tunkkinsa.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Robotit tulevat. Niitä on jo Japanissa vanhustenhoidossa. Naisettomien miesten ongelma tulee ratkeamaan muutamassa vuodessa, kun robottien hinta laskee. Kunnat perustavat kirjastojen tai terveyskeskusten yhteyteen seksinukkepisteitä, joissa miehet voivat tyydyttää tarpeensa. Tiloihin olisi pääsy avainkortilla, samaan tapaan kuin tällä hetkellä yksityisille kuntosaleille. Alkuvaiheessa kortit olisivat maksullisia, että seksinukkien kustannukset saadaan maksetuksi. Jos asiakas jättää käyttämänsä seksinuken siivottomaan kuntoon, kortti voidaan ottaa pois. Jokainen huoltaa käyttämänsä nuken samaan tapaan, kuin kuntosalilla pannaan painot siististi takaisin telineisiin.

Jostain kumman syystä tämä kohta puuttuu teoriasta. Ehkä siksi ettei se käsittele lainkaan tunteita.

Kerta joidenkin miesten tarvitsee päästä vain tökkimään vaikka sitten elottoman esineen reikää, ei tietenkään naisia kiinnosta parisuhteet niiden kanssa.

Tämä on varmasti kaikille selkeää kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, mutta yritän silti keksiä jonkun ratkaisun. Jos on miehiä, jotka esim 35v ei ole naista edes kädestä pitäneet ja elämä on tyhjää ja surullista, niin onhan se oikeesti aika kamalaa. Kyllä sitä varmasti tapahtuu, että osa ihmisistä, myös naisista, ei vaan koskaan löydä mitään suhdetta vaikka kovasti haluaisivat ja kaipaisivat.

Toista ihmistä ei voi velvoittaa "auttamaan" tässä tilanteessa, mutta oikeasti sellainen seksinukkeseuralainen voisi sopia joillekin. Ei kaikille, mutt osa voisi saada siitä kumppanin. Olen katsonut jotain dokkareita ja osa todella kiintyy nukkeen ja rakastaa sitä. Ehkä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa tukea vaikeasti syrjäytyneitä ja yksinäisiä jollain seuralaisnukke-avustuksella.

Joo, tiedän että monia aihe ällöttää ja ärsyttää, mutta olen silti ihan tosissani. Se voi olla jollekulle ainoa tapa saada läheisyyttä ja tuntea että joku välittää. Ei se niille tyypeille olisi "vain nukke". Sen jälkeen voisi olla entistä vaikeampi saada oikea ihmissuhde, mutta jos sä olet jo 35 vailla kokemuksia tai sosiaalisia taitoja, niin tuskin se tilanne siitä oleellisesti ois paranemassa.

Kyllähän yhteiskunta jo nyt antaa rahaa välttämättömiä menoja varten. Kaikki syrjäytyneet miehet eivät ole sellaisia kuin nämä naisia muuttumaan toivovat miehet, ei pidä leimata heitä kannattamalla mitään seksinukkeavustuksia. Johan tässäkin ketjussa yksi ehätti kirjoittamaan, ettei saa naisia mutta ei ajattele naisen järjestäminen olevan muiden vastuulla.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Robotit tulevat. Niitä on jo Japanissa vanhustenhoidossa. Naisettomien miesten ongelma tulee ratkeamaan muutamassa vuodessa, kun robottien hinta laskee. Kunnat perustavat kirjastojen tai terveyskeskusten yhteyteen seksinukkepisteitä, joissa miehet voivat tyydyttää tarpeensa. Tiloihin olisi pääsy avainkortilla, samaan tapaan kuin tällä hetkellä yksityisille kuntosaleille. Alkuvaiheessa kortit olisivat maksullisia, että seksinukkien kustannukset saadaan maksetuksi. Jos asiakas jättää käyttämänsä seksinuken siivottomaan kuntoon, kortti voidaan ottaa pois. Jokainen huoltaa käyttämänsä nuken samaan tapaan, kuin kuntosalilla pannaan painot siististi takaisin telineisiin.

Kuulostaa hyvältä, ja en vastusta, mutta vähän mietityttää millaisia niiden nukkejen pitäisi olla että ne kestäisivät. Suomessahan oli vähän aikaa se nukkebordelli mutta se lopetettiin kun nukeilta irtoili raajat ja päät. Toki hyvä että tällaisen rakkauden kohteena ei ole oikea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Tunnustetaan "ongelman" olemassaolo: Kaikki ihmiset (miehet tässä tapauksessa, vaikka tosiasiassa tilanne koskee myös naisia) eivät löydä parisuhdetta tai seksiä toiveestaan huolimatta. Tälle asialle vaan on vaikea löytää mitään konkreettista ratkaisua niin kauan, kun myös naisilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen (ihmisoikeuksiin). Ketään kun ei voi pakottaa parisuhteeseen tai seksiin. Niin yksinkertaista se on.

Näille miehille voidaan tarjota vaan sellaista apua ja tukea, jonka avulla heidän on mahdollista alkaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä ja ajatusmaailmaansa sekä sitä kautta mahdollisuuksiinsa löytää elämänkumppani ja/tai seksiä. Tällaisia apua on tarjolla nyky-yhteiskunnassa todella paljon: Psykoterapiaa, erilaisia kolmannen sektorin toimijoita, ammatillisia tukihenkilöitä, harrastustoimintaa jne jne jne. Ongelma on siinä, että kaikki nämä avun muodot edellyttävät avunsaajilta jonkinlaista kykyä itsereflektioon sekä halua aktiiviseen muutokseen itsessään. 

Kaikki muut "ratkaisut" tarkoittaisivat naisten ihmisoikeuksiin puttumista ja käytännössä pakottamista ja orjuuttamista. 

Ovatko nämä tukitoimet riittäviä? Ilmeisesti eivät. Tyhmien pelimiesoppaiden lukeminen voidaan nähdä aktiiviseksi toiminnaksi ja pyrkimykseksi muuttaa itseään. En usko siihen etteikö halua olisi vaan ongelmana on tiedon puuttuminen. Kelpaamaton mies ei tiedä miksi hän on kelpaamaton. Tätä tietoa hän ei saa mistään suoraan vaan ryhtyy selvittämään sitä muuta kautta ja altistuu kaikenlaisille typeryyksille.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, mutta yritän silti keksiä jonkun ratkaisun. Jos on miehiä, jotka esim 35v ei ole naista edes kädestä pitäneet ja elämä on tyhjää ja surullista, niin onhan se oikeesti aika kamalaa. Kyllä sitä varmasti tapahtuu, että osa ihmisistä, myös naisista, ei vaan koskaan löydä mitään suhdetta vaikka kovasti haluaisivat ja kaipaisivat.

Toista ihmistä ei voi velvoittaa "auttamaan" tässä tilanteessa, mutta oikeasti sellainen seksinukkeseuralainen voisi sopia joillekin. Ei kaikille, mutt osa voisi saada siitä kumppanin. Olen katsonut jotain dokkareita ja osa todella kiintyy nukkeen ja rakastaa sitä. Ehkä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa tukea vaikeasti syrjäytyneitä ja yksinäisiä jollain seuralaisnukke-avustuksella.

Joo, tiedän että monia aihe ällöttää ja ärsyttää, mutta olen silti ihan tosissani. Se voi olla jollekulle ainoa tapa saada läheisyyttä ja tuntea että joku välittää. Ei se niille tyypeille olisi "vain nukke". Sen jälkeen voisi olla entistä vaikeampi saada oikea ihmissuhde, mutta jos sä olet jo 35 vailla kokemuksia tai sosiaalisia taitoja, niin tuskin se tilanne siitä oleellisesti ois paranemassa.

Mun mielestä nämä ovat kaksi eri kategoriaa. On olemassa yksinäisyydestä ja kosketuksen puutteesta kärsiviä ihmisiä, jotka kaipaavat kumppania, ihmistä rinnalleen. Palstamöröt kaipaavat pillua, muulla ei ole väliä. Eivät naiset ole heille edes ihmisiä, jos hetken aikaa seuraat näitä keskusteluja. Ja sitten ihmetellään kun naist eivät kiinnostu "kilteistä miehistä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Konkreettisia keinoja on olemassa jo vaikka kuinka. Syrjöytyneille ja pudokkaille on paljon tukitoimia. Mutta nämä eivät ilmeisesti kelpaa?

Nämä tukitoimet ovat arvokkaita, mutta eivät auta ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneitä vain parisuhdemielessä. Tukitoimiin pitäisi saada laajuutta ja yksilöllisyyttä.

Avaatko hieman asiaa? Haluaisin kuulla sinulta vaikka yhden konkreettisen tavan, jolla parisuhdemielessä syrjäytynyttä miestä yhteiskunnan toimesta autettaisiin? Itse sosiaalityöntekijänä tiedän, että esim. vuorovaikutustaitojen opettelemiseen, sosiaalisiin pelkoihin jne on mahdollista saada tälläkin hetkellä monenlaista apua ja tukea. Mutta seksiä tai puolisoa osiaan ei sosiaalitoimistosta saa - pitäisikö mielestäsi saada?