Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde tai seksisuhde ei ole mikään universaali ihmisoikeus. Niiden eteen ei yhteiskunnan tarvitse yksilön kohdalla mitään tehdä.

Kaikilla on sen sijaan oikeus perustoimeentuloon, turvalliseen lapsuuteen, äänioikeuteen, terveydenhuoltoon jne.

Seksin tarve ja lisääntyminen ovat vain viettejä, joita voi toteuttaa JOS sekä itse että toinen osapuoli sitä haluaa.

Jos A haluaa mutta B ei, game over.

Jos A ei halua mutta B haluaa, game over.

Vapaa tahto, vapaa valinta, vapaaehtoisuus. Kenenkään ei tarvitse muuttua, kenenkään tahtoon ei saa ulkopuolinen vaikuttaa, ketään ei saa painostaa.

Joillekin vaikea konsepti tämä länsimaiseen yksilövapauteen perustuva yhteiskuntajärjestelmä.

Yksilönvapauteen perustuva yhteiskuntajärjestelmä on oksymoroni...

Ei ole. Demokratia perustuu yksilöiden valintoihin.

Juu, perustuu, mutta se ei tarkoita sitä, että yksilöiden valinnat toisivat yksilönvapautta yksilötasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En miettinyt tasoteorioita kun pariuduin niin vakavasti että se johti avioliittoon ja lapsiin.

Jos nyt on pakko arvioida, niin olemme molemnat ulkonäöltämme n. 8/10 ja älykkyydeltämne n. 9/10. Lisäksi tarpeeksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Miten minun olisi pitänyt auttaa niitä 3/10 - 6/10 nuoria miehiä? Jos yritin olla ystävällinen, siis enemmän kuin peruskohtelias, näistä meinasi tulla riesa.

Ei mitenkään. Mutta taisit itse yrittää alkuun 10 miehiä ja kun huomasit ettet saa sellaista pidettyä, kokeilit ysiä ja lopulta kasia. 

Tuo mies taas ei ole koskaan saanut kokeilla sinua parempaa

Sinun mielestäsi siis kaikki on hyvin jos pääset kokeilemaan jotain 10/10 naista. Sen jälkeen sitten voit sitten parisuhteessa tyytyä itsesitasoiseen naiseen? Vai kuinka tämä logiikka oikein menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Yksinäisiä on ja yhteikunta tukee erilaisin muodoin aktiviteetteja ja tukitoimia. Niihin pitää itse hakeutua. Suomessa on yksilön oikeudet eikä ketään voida väkisin hakea kotoa niihin osallistumaan. Ongelma siis on ratkaistu.

Ratkaisu on osittain näennäinen. Aktiviteetteja ja tukitoimia on rajallinen määrä ja niistä tiedotetaan puutteellisesti. Koulumaailmassa koulupsykologipalvelujen tiedottamista muutettiin, koska järjestelmä oli ylikuormittunut muutenkin. 

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Yliopistonlehtorina työskentelevä tekniikan tohtori (mies) hakee aktiivisesti tukitoimia siihen, että ei pääse koskaan toisille treffeille ja ensimmäisillekin vain harvoin, vaikka on asian suhteen aktiivinen. Minkälaisia tukitoimia hänelle tarjotaan nyt kun hän on itse hakeutunut niiden pariin?

ja taas ne peijakkaan dippainssit vedetään tähän - ei niillä oikeasti ole mitään erityisiä pariutumisongelmia (se tekniikan tohtori, mies, voi myös tykätä omasta rauhasta, tai miehistä, tai olla vaikka aseksuaali). Huolehtikaa nyt niistä, joilla oikeasti on, vaikka matalasti koulutetuilla, syrjäytyneillä, pienillä paikkakunnilla asuvista vanhenevista poikamiehistä ja nuorukaisista, joiden elämä siellä pyörii autotallin ja abc:n välillä.

Myös hyvin korkeasti koulutetuilla miehillä voi olla suuria ongelmia pariutumisessa. Tietäisitpä millaisia kokemuksia minulla (ja varmasti monella muullakin naisella) on tällaisten miesten pokausyrityksistä. Jo sen yhden kohtaamisen perusteella pystyy sanomaan että pariutuminen voi olla heille todella haasteellista.

Voin kyllä uskoa että joillakin on, totta kai, mutta heiltä voi olettaa sen verran itseymmärrystä, että he pystyvät hakemaan omatoimisesti apua (ongelman laadusta riippuen asiantuntija voi olla vaikka psykologi, psykiatri, muu terapeutti, pukeutumisneuvoja, kirjastovirkailija tai hammaslääkäri) ja yleensä sitten löytyy sen verran että tuosta avusta voi maksaakin jotakin. Kaikilla ei ole samoja resursseja.

Yleisesti minä vain aina ärsyynnyt siitä, että insinööri esiintyy liian usein esimerkkinä ikineitsyestä, kun ongelma on ensisjaisesti muualla.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

Kyllä ne kaikkea paneskelevat miehet tunkevat itsensä tuohonkin tinderiin ja pilaavat koko jutun.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

En ymmärrä mikä pointti tuollaisessa olisi. Miksi kokemattomuuden pitäisi olla lähtökohta tutustumisessa?

Miten nämä tasot menee? Miten määritellään kuka kuuluu millekin tasolle? Ulkonäön mukaan ilmeisesti, mutta mitkä ovat kriteerit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

En ymmärrä mikä pointti tuollaisessa olisi. Miksi kokemattomuuden pitäisi olla lähtökohta tutustumisessa?

Ei kai sen tarvitse olla, mutta ehkä suurempi todennäköisyys löytää kumppani kun kaikki olisivat niitä "joita kukaan ei huoli". Eli tasoteorian mukaan samaa tasoa, kun sitä tässä nyt käytettiin viitekehyksenä.

Vierailija kirjoitti:

 

Myös hyvin korkeasti koulutetuilla miehillä voi olla suuria ongelmia pariutumisessa. Tietäisitpä millaisia kokemuksia minulla (ja varmasti monella muullakin naisella) on tällaisten miesten pokausyrityksistä. Jo sen yhden kohtaamisen perusteella pystyy sanomaan että pariutuminen voi olla heille todella haasteellista.

- Se lieneekin hieman erheellinen käsitys, että kouluttautuneisuus sinänsä lisäisi markkina-arvoa. Korkeakaan koulutustaso (vaikkapa tohtorintutkinto humanistisissa tieteissä) ei kasvata vientiä, ellei kyseinen koulutus signaloi varakkuutta tms. statusta. Mutta jos lompakkopuoli on kunnossa, pääsee keskiasteenkin papereilla jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä tasot menee? Miten määritellään kuka kuuluu millekin tasolle? Ulkonäön mukaan ilmeisesti, mutta mitkä ovat kriteerit?

Ulkonäöllisesti pystyn ainakin itse suht johdonmukaisesti rankkaamaan ihmiset kauniisiin, taviksiin ja rumiin. Mutta 1-10 välillä pisteyttäminen on liian vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne markkina-arvoteoriasta jankkaavat miehet haluaisivat, että naiset sen jälkeen alkaisivat kelpuuttaa myös itseään paljon huonompia miehiä, sen teorian vastaisesti. Eli että naiset hylkäisivät markkina-arvoteorian.

Ne miehet eivät itse näet suostu toimimaan teorian mukaisesti ja tavoittelemaan oman tasoisiaan naisia, vaan ovat sitä mieltä, että jokaisella miehellä on oikeus top 10 naiseen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000007096.html

Kirjailija: Nuoret naiset pakotettava ilotaloihin

Seksin puutteesta kirjan kirjoittanut Timo Hännikäinen, 30, määräisi 18-30-vuotiaat naiset työskentelemään prostituoituina.

Pahoittelut, en jaksa kahlata koko ketjua läpi eli liekö tämä jo sanottu? Mutta Hännikäinenhän koki arvonnousun kun hän kirjansa myötä tuli jonkinasteiseksi "julkkikseksi" ja sen myötä hänelle alkoi naisseuraa ja ilmeisemmin myös seksiä olemaan tarjolla. Jossain haastattelussa toi tämän esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

En ymmärrä mikä pointti tuollaisessa olisi. Miksi kokemattomuuden pitäisi olla lähtökohta tutustumisessa?

Ei kai sen tarvitse olla, mutta ehkä suurempi todennäköisyys löytää kumppani kun kaikki olisivat niitä "joita kukaan ei huoli". Eli tasoteorian mukaan samaa tasoa, kun sitä tässä nyt käytettiin viitekehyksenä.

Ehkä tämä tulee yllärinä sinulle, mutta kaikki kokemattomat ja parisuhdetta kaipaavat eivät ole epätoivoisia joita kukaan ei huoli. He ehkä valitsevat mieluummin toisenlaisen tavan kohdata potentiaalisia kumppaneita. Sinun ehdotuksesi voisi toimia sille epätoivoiselle osalle kokemattomia, jotka ovat tahdonvastaisesti sinkkuna, tosin veikkaan että miehillä olisi melkoinen yliedustus. Tosin miksipä eivät miehetkin voisi tutustua ja ehkä pariutua keskenään.

Googleen: psykoterapian puolesta kansalaisaloite

Ovatko palstan miehet käyneet allekirjoittamassa? Itse olen.

Kannattaa myös ottaa selvää, mitkä puolueet kannattavat terapiatakuuta, ja äänestää niitä.

Tässä nyt ainakin yksi suora askel kohti ratkaisua otsikon ongelmaan, eli psykoterapian parempi saatavuus. Miehiltä ratkaisuja kysyttiin, mutta laitan nyt tämän vaikka nainen olenkin.

Eli parempia välineitä itsetuntemukseen, omien sokeiden pisteiden löytämistä, ihmissuhdetaitojen harjoittelua, omien henkilökohtaisten ongelmien ratkaisua. Ja jos lopulta ei ketään löydy, niin välineitä elää siitä huolimatta merkityksellisen tuntuinen elämä.

inhorealisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Myös hyvin korkeasti koulutetuilla miehillä voi olla suuria ongelmia pariutumisessa. Tietäisitpä millaisia kokemuksia minulla (ja varmasti monella muullakin naisella) on tällaisten miesten pokausyrityksistä. Jo sen yhden kohtaamisen perusteella pystyy sanomaan että pariutuminen voi olla heille todella haasteellista.

- Se lieneekin hieman erheellinen käsitys, että kouluttautuneisuus sinänsä lisäisi markkina-arvoa. Korkeakaan koulutustaso (vaikkapa tohtorintutkinto humanistisissa tieteissä) ei kasvata vientiä, ellei kyseinen koulutus signaloi varakkuutta tms. statusta. Mutta jos lompakkopuoli on kunnossa, pääsee keskiasteenkin papereilla jatkoon.

Ei pidä paikkaansa. Kyllä esim. lääkäreissäkin on noita, vaikka heillä lompakkopuoli on yleensä kai ihan kivassa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

En ymmärrä mikä pointti tuollaisessa olisi. Miksi kokemattomuuden pitäisi olla lähtökohta tutustumisessa?

Ei kai sen tarvitse olla, mutta ehkä suurempi todennäköisyys löytää kumppani kun kaikki olisivat niitä "joita kukaan ei huoli". Eli tasoteorian mukaan samaa tasoa, kun sitä tässä nyt käytettiin viitekehyksenä.

Ehkä tämä tulee yllärinä sinulle, mutta kaikki kokemattomat ja parisuhdetta kaipaavat eivät ole epätoivoisia joita kukaan ei huoli. He ehkä valitsevat mieluummin toisenlaisen tavan kohdata potentiaalisia kumppaneita. Sinun ehdotuksesi voisi toimia sille epätoivoiselle osalle kokemattomia, jotka ovat tahdonvastaisesti sinkkuna, tosin veikkaan että miehillä olisi melkoinen yliedustus. Tosin miksipä eivät miehetkin voisi tutustua ja ehkä pariutua keskenään.

Heitä juuri tarkoitin kohderyhmänä. Eikä siellä tietysti olisi pakko kenenkään kanssa pariutua, jos ei olisi ketään kiinnostavaa. Jos on omaa nirsouttaan kokematon, niin sillehän ei mitään voi, jos kukaan ei kelpaa. Täydellistä unelmakumppania tuskin on olemassakaan. (Eikä kannata kovin tosissaan ottaa, tämähän on tasoteoria keskustelu...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

En ymmärrä mikä pointti tuollaisessa olisi. Miksi kokemattomuuden pitäisi olla lähtökohta tutustumisessa?

Itselleni tuli joskus vähän alta kolmikymppisenä seurakunnalta kutsu johonkin sinkkujen iltamaan. Teksti oli kirjoitettu siihen tyyliin, että "jos parin etsintä on ollut sinulle vaikeaa" ja "kun et vielä ole onnistunut löytämään parisuhdetta." Että ilmeisesti kohderyhmänä olivat kokemattomat mutta seuraa kaipaavat.

Ihmettelin hieman tuota kutsua, vaikka kirkkoon kuulunkin, oli rippikouluun osallistuminen ollut edellinen kosketukseni sen toimintaan. Olin myös ollut tuolloin jo monta vuotta avoliitossa mutta ilmeisesti kirkon kirjojen mukaan olin sinkku, kun vihille asti ei oltu ehditty.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

Mitä jos he eivät halua toisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää päättää, haluavatko he muutua, vai annetaanko hyvinvointiyhteiskunnan romahtaa.

Millä tavalla naisten pitäisi mielestäsi muuttua ja miksi hyvinvointiyhteiskunnan pysyvyys on juuri naisten muuttumisesta riippuvainen asia?

Kerroin jo aiemmin ihan riittävällä tarkkuudella. Jos sulla on hyvät aikeet, niin sori tästä, mutta en ala kiduttamaan itseäni tällä palstalla.

Olen eri kuin yllä oleva kysyjä, mutta en minäkään ole vielä huomannut vastausta tuohon kysymykseen. Tai sitten vastaus oli epämääräinen, koska en vieläkään ymmärrä miten naisten tulisi muuttua.

Viesti 64. 

Olen eri, mutta maailmahan ei ole muuttunut yhtään. Aina ennenkin on ollut pettämistä ja muuta sotkua näennäisesti monogaamisen parisuhteen ulkopuolella ja suurin osa etenkin köyhempien yhteiskuntaluokkien jäsenistä on elänyt löyhissä parisuhteissa, lapset eri miehille. 

Sinä et vain tunne historiaa. Jos tuntisit, niin huomaisit ihmisen käyttäytymisen muuttuneen hämmästyttävän vähän, vaikka eri nimitykset ja arvotukset asioille annetaankin. Jokaisessa historian vaiheessa on ollut miehiä, joiden varallisuus ja taidot eivät riitä parisuhteeseen ja perheeseen eikä edes seksiin. Yksikään yhteiskunta, ei edes kommunistinen, ei ole yhteiskuntana puuttunut tähän ongelmaan eivätkä yhteiskunnat ole siihen romahtaneet.

Jos itse tuntisit historiaa ja antropologiaa edes vähän pintaa syvemltä, niin et yrittäisi valistaa minua tässä asiassa... Siinä on väite, jonka voit todistaa paikkaansapitämättömäksi yhdellä esimerkillä, jos sellaisen löydät.

Köyhillä miehillä ei pariutuminen ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin se on nyt. Avioliitto oli ennen 1800-luvulla yleistyneitä rakkausavioliittoja naimakauppa. Päästäkseen naimisiin miehellä piti olla töitä ja omaisuutta. Valtava määrä miehiä on jäänyt historian saatossa puolisotta mm. kroonisen naispulan vuoksi. Naisia kuoli synnytyksiin enemmän kuin miehiä sotiin. 

Luulin että tytön perhe maksoi myötäjäiset... saatan muistaa väärin.

Naisia kuoli enemmän synnytyksiin kuin sotiin? Melkoista satuilua.

Jos ajatellaan vaikka 1800-lukua, niin sodassa 1808-1809 kuoli noin 20 000 miestä, joista suurin osa tauteihin.  Synnytyksiin kuoli noin 1,5 % synnyttäneistä naisista. Ei taida olla satuilua. 

ja tuon 9-vuoden aikana syntyi n. 300 000 lasta ja jos kaikki kuolleet olisivat ensisynnyttäjiä, se tarkoittaisi 4500 naista.

Tuolla matikalla sota saa syttyä kerran 40 vuodessa jotta kuolleisuus on sama sodan ja synnytyksen välillä, ja koska kaikki kuolleet eivät todellakaan olleet ensisynnyttijä niin ero vain kasvaa.

Aina ei saa sitä mitä haluaa ja yleensä ei halua sitä mitä saa. Näin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

Mitä jos he eivät halua toisiaan?

Just tämä! Haluan liberaalin miehen ja kuitenkin Tinder tarjoaa oikeaa laitaa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos järjestäisi näille kokemattomille, parisuhdetta kaipaaville miehille ja naisille jotain tapahtumia tms, jossa voivat tavata toisiaan. Tai oma "Tinder" pelkästään heille. Eivät sitten hukkuisi massaan ja löytäisivät paremmin toisensa.

Mitä jos he eivät halua toisiaan?

Sitten eivät halua. Ei idea olisi ketään mihinkään pakottaa.