Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Paitsi nyt päästään taas siihen, ettei kokematonta kolmikymppistä miestä halua kukaan. Jos ei ole kelvannut nuoruudenkukoistuksessa, rupsahtaneena kolmikymppisenä ei sitten varsinkaan kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Huoh.

Taas kerran, kirjoitat naisen näkökulmasta ja projisoit sen miehiin.

Naiselle tärkeintä on ne matkat, hotellit, viiden tähden ravintolat ja muut. Naisen mielestä ne seikkailut ovat parempia vanhempana kun on enemmän rahaa.

Miehelle tärkeintä on seksi ja hauskanpito. Siihen ei tarvita kuin se opiskelukämppä ja halpaa kaljaa. Miehen mielestä ne seikkailut ovat parempia nuorempana kun nainen on kuumemman näköinen ja seksiä voi harrastaa useammin.

Ei kestä kiittää.

 

Tärkeintä? No ei suinkaan. Plussaa ja bonusta elämään, kyllä.

Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen kyllä vanhemmiten tullut, että mieluummin herään krapulassa hotellin sängystä, kuin teltasta. Seksi kyllä on parempaa näin vanhempana. Osaan vaatia mieheltä sängyssä enemmän, kun tiedän mistä pidän. Myös itseluottamusta on enemmän ja uskallan heittäytyä siksi seksiinkin paremmin, kuin nuorempana.

Vastauksesi on todiste siitä että naisille todellakin on mahdotonta asettua miehen asemaan tai ottaa huomioon mitä mies haluaa. Nainen osaa ajatella vain mitä itse haluaa ja projisoi tämän miehiin.

 Ja itse et harrasta projisointia? Juurihan väitit, että naisille on tärkeintä matkailu, hotellit, viiden tähden ravintolat yms. Ja seikkailut olisi naisesta parempia, kun on enemmän rahaa. Ja, että nainen odottaisi beta-elättäjää ja yli kolmenkympin ikää, että voisi "seikkailla". Tosin tätä ennen on "seikkaillut" alfojen pedistä toiseen.

Juuri näin.

Huomaatko eron? Mainitsit itse beta-elättäjän.

Kun nainen ei vielä ole vakiintumassa, häntä kiinnostaa vain se seksi. Ja silloin halutaan alfa, seksuaalisesti haluttavin mies, ei beta.

Tärkein tavoite on toki perheen perustaminen, mutta realiteetti on ettei alfoja riitä kaikille.

 

Voihan beta tehdä ankarammin töitä päästäkseen hiukan aikaisemmin alfan asemaan. Raha tuo mukanaan vapautta 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Huoh.

Taas kerran, kirjoitat naisen näkökulmasta ja projisoit sen miehiin.

Naiselle tärkeintä on ne matkat, hotellit, viiden tähden ravintolat ja muut. Naisen mielestä ne seikkailut ovat parempia vanhempana kun on enemmän rahaa.

Miehelle tärkeintä on seksi ja hauskanpito. Siihen ei tarvita kuin se opiskelukämppä ja halpaa kaljaa. Miehen mielestä ne seikkailut ovat parempia nuorempana kun nainen on kuumemman näköinen ja seksiä voi harrastaa useammin.

Ei kestä kiittää.

 

Tärkeintä? No ei suinkaan. Plussaa ja bonusta elämään, kyllä.

Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen kyllä vanhemmiten tullut, että mieluummin herään krapulassa hotellin sängystä, kuin teltasta. Seksi kyllä on parempaa näin vanhempana. Osaan vaatia mieheltä sängyssä enemmän, kun tiedän mistä pidän. Myös itseluottamusta on enemmän ja uskallan heittäytyä siksi seksiinkin paremmin, kuin nuorempana.

Vastauksesi on todiste siitä että naisille todellakin on mahdotonta asettua miehen asemaan tai ottaa huomioon mitä mies haluaa. Nainen osaa ajatella vain mitä itse haluaa ja projisoi tämän miehiin.

 Ja itse et harrasta projisointia? Juurihan väitit, että naisille on tärkeintä matkailu, hotellit, viiden tähden ravintolat yms. Ja seikkailut olisi naisesta parempia, kun on enemmän rahaa. Ja, että nainen odottaisi beta-elättäjää ja yli kolmenkympin ikää, että voisi "seikkailla". Tosin tätä ennen on "seikkaillut" alfojen pedistä toiseen.

Juuri näin.

Huomaatko eron? Mainitsit itse beta-elättäjän.

Kun nainen ei vielä ole vakiintumassa, häntä kiinnostaa vain se seksi. Ja silloin halutaan alfa, seksuaalisesti haluttavin mies, ei beta.

Tärkein tavoite on toki perheen perustaminen, mutta realiteetti on ettei alfoja riitä kaikille.

 

Mitäs projisointia tämä nyt on? Monikin nainen hakee suhteesta muutakin kuin seksiä, vaikka tietäisi, ettei tässä nyt olla perhettä perustamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Ahaa eli kolmekymppisenä miehet ei enää halua yhtä paljon seksiä. Se selittää tämän miksi betat eivät tyydytä naisiaan.

Ne naiset muuten lähtee menemään eikä odota kymmentä vuotta.

Koskee miehiä yleisesti. Kaikkien miesten seksuaaliset halut ovat korkeimmillaan parikymppisinä.

Etkö tätäkään tiennyt?

Sinun ja kaltaistesi kuvitelmissa ne tyttöystävät on aina kauniita, hyväkroppaisia, tykkäävät bilettää ja harrastaa seksiä. Entäpä jos se tyttis olisi ollut tuollainen, mutta te asuisitte eri paikkakunnilla ja olisitte nähneet joka toinen viikonloppu? Tai tyttöystävä ei pitäisi bileistä, päihteistä eikä poikaystävän kavereista vaan haluaisi perustaa perheen heti parikymppisenä? Siinä missä miehen kaverit pitäisivät kaveriporukan saunailtoja, tämä mies kantelisi illat ja yöt koliikkivauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Huoh.

Taas kerran, kirjoitat naisen näkökulmasta ja projisoit sen miehiin.

Naiselle tärkeintä on ne matkat, hotellit, viiden tähden ravintolat ja muut. Naisen mielestä ne seikkailut ovat parempia vanhempana kun on enemmän rahaa.

Miehelle tärkeintä on seksi ja hauskanpito. Siihen ei tarvita kuin se opiskelukämppä ja halpaa kaljaa. Miehen mielestä ne seikkailut ovat parempia nuorempana kun nainen on kuumemman näköinen ja seksiä voi harrastaa useammin.

Ei kestä kiittää.

 

Tärkeintä? No ei suinkaan. Plussaa ja bonusta elämään, kyllä.

Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen kyllä vanhemmiten tullut, että mieluummin herään krapulassa hotellin sängystä, kuin teltasta. Seksi kyllä on parempaa näin vanhempana. Osaan vaatia mieheltä sängyssä enemmän, kun tiedän mistä pidän. Myös itseluottamusta on enemmän ja uskallan heittäytyä siksi seksiinkin paremmin, kuin nuorempana.

Vastauksesi on todiste siitä että naisille todellakin on mahdotonta asettua miehen asemaan tai ottaa huomioon mitä mies haluaa. Nainen osaa ajatella vain mitä itse haluaa ja projisoi tämän miehiin.

 Ja itse et harrasta projisointia? Juurihan väitit, että naisille on tärkeintä matkailu, hotellit, viiden tähden ravintolat yms. Ja seikkailut olisi naisesta parempia, kun on enemmän rahaa. Ja, että nainen odottaisi beta-elättäjää ja yli kolmenkympin ikää, että voisi "seikkailla". Tosin tätä ennen on "seikkaillut" alfojen pedistä toiseen.

Juuri näin.

Huomaatko eron? Mainitsit itse beta-elättäjän.

Kun nainen ei vielä ole vakiintumassa, häntä kiinnostaa vain se seksi. Ja silloin halutaan alfa, seksuaalisesti haluttavin mies, ei beta.

Tärkein tavoite on toki perheen perustaminen, mutta realiteetti on ettei alfoja riitä kaikille.

 

Kun nainen ei ole vakiintumassa, niin hyvin moni heistä keskittyy ihan muihin asioihin elämässä kuin irtoseksiin. Ne, jotka eivät käy bilettämässä vaan ennemmin harrastavat jotain vapaa-aikanaan eivät iske miehiä lenkkipoluilla tai kirjastossa. Tuo sinun nainen-termi on hyvin kapea, siihen ryhmään sopii vain harva nainen. Näkee, että et osaa ajatella asiaa ollenkaan naisten näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Miksi sillä pitäisi olla jollekin naiselle väliä mitä joku mies ajattelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Paitsi nyt päästään taas siihen, ettei kokematonta kolmikymppistä miestä halua kukaan. Jos ei ole kelvannut nuoruudenkukoistuksessa, rupsahtaneena kolmikymppisenä ei sitten varsinkaan kelpaa.

Tuo höpönlöpö perustuu siihen etteivät naiset tässäkään asiassa osaa tulkita oikein. Tästä syystä vaativammat tiedekunnat koostuvat pääasiassa miehistä.

Kokemattomien nuorten vs vanhojen miesten joukko ei ole sama. Totta kai kolmekymppisenä kokemattomat ovat niitä heikkotasoisia (lyhyitä, pienikokoisia, rumia, liian kilttejä, ujoja, submissiivisia, sosiaalisesti taitamattomia, jne).

Tämän joukon mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole heikentyneet iän takia, vaan parantuneet. Mahdollisuudet voivat yhä olla heikot, mutta paremat kuin parikymppisenä jolloin ne olivat käytännössä 0%.

Pointtisi tietenkin oli "jos me naiset rupsahdetaan 25v jälkeen niin sitten tekin läl läl lää".

No se ei vaan mene noin. n. 30-35 on aika lailla miehen paras ikä. Enemmän jos pärjää työelämässä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Mitä väliä sillä on oliko 17-vuotiaana haljeta pllunhimosta? Jos löydät hyvän kumppanin 28-vuotiaana ja harrastatte seksiä kuin kanit, niin mietitkö oikeasti että tämä nyt on sitä tyytymistä? Tai peräti että ehei, koska en saanut luokan kuuminta blondia kymmenen vuotta sitten niin enpä nyt alakaan millekään ja harrasta seksiä koska taidat pitää betana eikä kumpikaan meistä ole enää hehkeimmillään.

Mitä tällä jankkaamisella oikein tavoitellaan?  Menetä kymmenen vuotta? Ikävähän se on jos ei saa vuosikausiin läheisyyttä mutta ei sitä ole missään luvattu kuten sopivaa elämänkumppaniakaan tietyssä iässä. En ole ikinä kuullut naisilta vastaavia voivotteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Paitsi nyt päästään taas siihen, ettei kokematonta kolmikymppistä miestä halua kukaan. Jos ei ole kelvannut nuoruudenkukoistuksessa, rupsahtaneena kolmikymppisenä ei sitten varsinkaan kelpaa.

Tuo höpönlöpö perustuu siihen etteivät naiset tässäkään asiassa osaa tulkita oikein. Tästä syystä vaativammat tiedekunnat koostuvat pääasiassa miehistä.

Kokemattomien nuorten vs vanhojen miesten joukko ei ole sama. Totta kai kolmekymppisenä kokemattomat ovat niitä heikkotasoisia (lyhyitä, pienikokoisia, rumia, liian kilttejä, ujoja, submissiivisia, sosiaalisesti taitamattomia, jne).

Tämän joukon mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole heikentyneet iän takia, vaan parantuneet. Mahdollisuudet voivat yhä olla heikot, mutta paremat kuin parikymppisenä jolloin ne olivat käytännössä 0%.

Pointtisi tietenkin oli "jos me naiset rupsahdetaan 25v jälkeen niin sitten tekin läl läl lää".

No se ei vaan mene noin. n. 30-35 on aika lailla miehen paras ikä. Enemmän jos pärjää työelämässä hyvin.

Mitä sitten, ketä kiinnostaa? Anna mennä. Itselläni oli vientiä kaksikymppisestä pitkälti yli nelikymppiseksi lähes samalla tavalla, nyt vähän hidastunut mutta vielä välillä tärppää. Pitäiskö istua kotona kalkuloimassa jotain kertoimia tähän liittyen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Paitsi nyt päästään taas siihen, ettei kokematonta kolmikymppistä miestä halua kukaan. Jos ei ole kelvannut nuoruudenkukoistuksessa, rupsahtaneena kolmikymppisenä ei sitten varsinkaan kelpaa.

Tuo höpönlöpö perustuu siihen etteivät naiset tässäkään asiassa osaa tulkita oikein. Tästä syystä vaativammat tiedekunnat koostuvat pääasiassa miehistä.

Kokemattomien nuorten vs vanhojen miesten joukko ei ole sama. Totta kai kolmekymppisenä kokemattomat ovat niitä heikkotasoisia (lyhyitä, pienikokoisia, rumia, liian kilttejä, ujoja, submissiivisia, sosiaalisesti taitamattomia, jne).

Tämän joukon mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole heikentyneet iän takia, vaan parantuneet. Mahdollisuudet voivat yhä olla heikot, mutta paremat kuin parikymppisenä jolloin ne olivat käytännössä 0%.

Pointtisi tietenkin oli "jos me naiset rupsahdetaan 25v jälkeen niin sitten tekin läl läl lää".

No se ei vaan mene noin. n. 30-35 on aika lailla miehen paras ikä. Enemmän jos pärjää työelämässä hyvin.

Tietenkin näin.

Jos sanotaan vaikka että 30-vuotiaana kokemattomista 90% pysyy kokemattomina.

Okei, mutta samasta miesjoukosta 100% on jäänyt ilman naista nuorempina.

-> Ikääntyminen on nostanut näiden miesten tasoa, koska nyt 10% kelpaa 0% sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Paitsi nyt päästään taas siihen, ettei kokematonta kolmikymppistä miestä halua kukaan. Jos ei ole kelvannut nuoruudenkukoistuksessa, rupsahtaneena kolmikymppisenä ei sitten varsinkaan kelpaa.

Tuo höpönlöpö perustuu siihen etteivät naiset tässäkään asiassa osaa tulkita oikein. Tästä syystä vaativammat tiedekunnat koostuvat pääasiassa miehistä.

Kokemattomien nuorten vs vanhojen miesten joukko ei ole sama. Totta kai kolmekymppisenä kokemattomat ovat niitä heikkotasoisia (lyhyitä, pienikokoisia, rumia, liian kilttejä, ujoja, submissiivisia, sosiaalisesti taitamattomia, jne).

Tämän joukon mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole heikentyneet iän takia, vaan parantuneet. Mahdollisuudet voivat yhä olla heikot, mutta paremat kuin parikymppisenä jolloin ne olivat käytännössä 0%.

Pointtisi tietenkin oli "jos me naiset rupsahdetaan 25v jälkeen niin sitten tekin läl läl lää".

No se ei vaan mene noin. n. 30-35 on aika lailla miehen paras ikä. Enemmän jos pärjää työelämässä hyvin.

Yhtä hyvin lukiosta/amiksesta päässyt pystyy nostamaan omaa tasoaan jo ennen 30:siään. Miksi muuten jotkut miehet tuntuu näkevän naiset jonain ostettavissa olevina objekteina? Onhan tietenkin maita missä olet sananmukaisesti herrana ollessasi työelämässä, mutta kummaksun siltikin ostoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Mitä väliä sillä on oliko 17-vuotiaana haljeta pllunhimosta? Jos löydät hyvän kumppanin 28-vuotiaana ja harrastatte seksiä kuin kanit, niin mietitkö oikeasti että tämä nyt on sitä tyytymistä? Tai peräti että ehei, koska en saanut luokan kuuminta blondia kymmenen vuotta sitten niin enpä nyt alakaan millekään ja harrasta seksiä koska taidat pitää betana eikä kumpikaan meistä ole enää hehkeimmillään.

Mitä tällä jankkaamisella oikein tavoitellaan?  Menetä kymmenen vuotta? Ikävähän se on jos ei saa vuosikausiin läheisyyttä mutta ei sitä ole missään luvattu kuten sopivaa elämänkumppaniakaan tietyssä iässä. En ole ikinä kuullut naisilta vastaavia voivotteluja.

Siksi koska naisila ei ole vaikeuksia saada miestä ko. iässä.

Kuinka usein olet kuullut miesten voivottelevan palstalla kuinka kaunis ja menestyvä Tinder-nainen halusikin tavismieheltä vain seksiä eikä parisuhdetta?

Et kertaakaan, koska miehille ei tapahdu tuollaista.

Naiset vollottavat jättävistä ja ghostaavista Tinder-miehistä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Helposti. Mutta jos on lapsia, ei opiskelijakaksio ehkä ihan riitä, edes sen miehen mielestä?

Muuten en oikein käsittänyt koko kommenttiasi. Ihmiset tekee asioita niiden resurssien puitteissa, mitä heillä on. Toinen reissaa pienemmällä budjetilla useammin, toinen säästää lukuslomaan ja reissaa harvemmin.

Jäi vähän vielä epäselväksi, että mitä ne seikkailut nyt sitten oikeesti onkaan ja mitä pitää sisällään "työteliäät vuodet"?

Kyllä ne lapsetkin voivat siellä opiskelijaluukussa asua vaikka ensimmäiset 15 vuotta.

Mitä väliä sillä on jos sen tilavamman asunnon saa sitten teini-iässä? Sitten 15 vuoden päästähän se kämppä vasta hyvä onkin kun on ollut aikaa säästää.

Eihän silläkään ollut väliä saako mies naista ikävuosina 18-30, jos kuitenkin saa sitten kolmekymppisenä, ja se seksi on (naisen mielestä, sillähän ei nyt ole väliä mitä mies ajattelee) parempaa kuin parikymppisenä.

 

Paitsi nyt päästään taas siihen, ettei kokematonta kolmikymppistä miestä halua kukaan. Jos ei ole kelvannut nuoruudenkukoistuksessa, rupsahtaneena kolmikymppisenä ei sitten varsinkaan kelpaa.

Tuo höpönlöpö perustuu siihen etteivät naiset tässäkään asiassa osaa tulkita oikein. Tästä syystä vaativammat tiedekunnat koostuvat pääasiassa miehistä.

Kokemattomien nuorten vs vanhojen miesten joukko ei ole sama. Totta kai kolmekymppisenä kokemattomat ovat niitä heikkotasoisia (lyhyitä, pienikokoisia, rumia, liian kilttejä, ujoja, submissiivisia, sosiaalisesti taitamattomia, jne).

Tämän joukon mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole heikentyneet iän takia, vaan parantuneet. Mahdollisuudet voivat yhä olla heikot, mutta paremat kuin parikymppisenä jolloin ne olivat käytännössä 0%.

Pointtisi tietenkin oli "jos me naiset rupsahdetaan 25v jälkeen niin sitten tekin läl läl lää".

No se ei vaan mene noin. n. 30-35 on aika lailla miehen paras ikä. Enemmän jos pärjää työelämässä hyvin.

Kyllähän se sosiaalisesti kömpelö ja empatiakyvytön mies rupsahtaa ihan samalla lailla kuin muutkin. Eikä todella lisää haluttavuutta.

Lopettakaa se naisten palstoilla trollaaminen ja ulina. Siitä nousee heti 1-2 pistettä "markkina-arvo" jos oletetaan, että lähtöpisteet oli jossain nollan paikkeilla. T. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Huoh.

Taas kerran, kirjoitat naisen näkökulmasta ja projisoit sen miehiin.

Naiselle tärkeintä on ne matkat, hotellit, viiden tähden ravintolat ja muut. Naisen mielestä ne seikkailut ovat parempia vanhempana kun on enemmän rahaa.

Miehelle tärkeintä on seksi ja hauskanpito. Siihen ei tarvita kuin se opiskelukämppä ja halpaa kaljaa. Miehen mielestä ne seikkailut ovat parempia nuorempana kun nainen on kuumemman näköinen ja seksiä voi harrastaa useammin.

Ei kestä kiittää.

 

Tärkeintä? No ei suinkaan. Plussaa ja bonusta elämään, kyllä.

Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen kyllä vanhemmiten tullut, että mieluummin herään krapulassa hotellin sängystä, kuin teltasta. Seksi kyllä on parempaa näin vanhempana. Osaan vaatia mieheltä sängyssä enemmän, kun tiedän mistä pidän. Myös itseluottamusta on enemmän ja uskallan heittäytyä siksi seksiinkin paremmin, kuin nuorempana.

Vastauksesi on todiste siitä että naisille todellakin on mahdotonta asettua miehen asemaan tai ottaa huomioon mitä mies haluaa. Nainen osaa ajatella vain mitä itse haluaa ja projisoi tämän miehiin.

 Ja itse et harrasta projisointia? Juurihan väitit, että naisille on tärkeintä matkailu, hotellit, viiden tähden ravintolat yms. Ja seikkailut olisi naisesta parempia, kun on enemmän rahaa. Ja, että nainen odottaisi beta-elättäjää ja yli kolmenkympin ikää, että voisi "seikkailla". Tosin tätä ennen on "seikkaillut" alfojen pedistä toiseen.

Juuri näin.

Huomaatko eron? Mainitsit itse beta-elättäjän.

Kun nainen ei vielä ole vakiintumassa, häntä kiinnostaa vain se seksi. Ja silloin halutaan alfa, seksuaalisesti haluttavin mies, ei beta.

Tärkein tavoite on toki perheen perustaminen, mutta realiteetti on ettei alfoja riitä kaikille.

 

Kun nainen ei ole vakiintumassa, niin hyvin moni heistä keskittyy ihan muihin asioihin elämässä kuin irtoseksiin. Ne, jotka eivät käy bilettämässä vaan ennemmin harrastavat jotain vapaa-aikanaan eivät iske miehiä lenkkipoluilla tai kirjastossa. Tuo sinun nainen-termi on hyvin kapea, siihen ryhmään sopii vain harva nainen. Näkee, että et osaa ajatella asiaa ollenkaan naisten näkökulmasta.

Kyllä, aika ohutta oli tuon miehen ajattelu. Ihan kuin sinkut vain panisivat jatkuvasti partneria vaihtaen. Mikä alfa, mikä beta? Tästäkään en ole päässyt selvyyteen.

On jotenkin surullista lukea näitä kirjoituksia, koska ne on suoraan kopioitu jenkkisivuilta. Ihan kuin jokin lahko tai tiivis uskonnollinen yhteisö jossa toistellaan ulkoaopittuja mantroja. Tottakai sukupuolten välillä on eroja mutta ei näiden kanssa väitellessä kyllä tule hullua hurskaammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;

Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.

Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.

Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.

Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.

No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”

Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.

Väärin. Beta kelpaa nuorempanakin. Mutta suhteeseen.

Niin joo tämähän oli se ongelma, kun pitäisi saada nimenomaan irtoseksiä.

Siis mitään ongelmaa ei ole. Se on sanottu jo monta kertaa. Siksi olisi kiva saada vastaus miksi ihmeessä sillä on mitään väliä tajuaako kukaan muu miltä betasta tuntuu? Mikä oli motiivi kirjoittaa surkea vertaus tänne?

En ole kieltänyt ongelman olemassaoloa. Mutta jos sillä betalla on tyttöystävä, jonka kanssa harrastaa seksiä, mutta tämä ei ollutkaan se, mitä hän olisi ensisijaisesti halunnut vaan irtoseksi useiden sekikkäiden pimujen kanssa, niin onhan se toki ongelma, ettei hän voi nyt elää sellaista elämää, mitä haluaa. Muta tuo on ehkä ongelma, jota voi olla vaikea ratkaista. Kyllä jotkut naisetkin siitä irtoseksistä tykkäävät, mutta ainakin tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että irtoseksi on tärkeämpää miehille ja useampi mies sitä haluaa. Silloin sitä ei tietysti riitä kaikille halukkaille miehille niiltä harvoilta naisilta, jotka sitä harrastavat. Ja kun se betamieskin haluaisi irtoseksiä nimenomaan hyvännäköisiltä ja seksikkäiltä naisilta, niin kaipa ne irtoseksiä haluavat naisetkin priorisoivat sitten tuollaisia ominaisuuksia ja panevat mieluummin seksikkään kuin epäseksikkään kanssa.

Niin, onhan se ikävä ongelma. Mutta turha siitä on niitä naisia syyttää, joille beta kelpaa parisuhteeseen. Eivät he mitään väärää siinä tee, etteivät kierrätä betoja keskenään, jotta kaikki betat saisivat mahdollisuuden useisiin irtoseksikokemuksiin. Ja siltä tässä ketjussa on nyt vähän alkanut kuulostaa, että tarinan pahiksia ovatkin ne (tylsät) naiset joita ei kiinnostaa jännittävä irtoseksi, vaan haluavat betojen mielestä tylsän parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä teille naisille helppolukuinen vertaus;

Ystäväsi järjestää juhlat, joihin koko luokka on kutsuttu. Juhlat pidetään mukavassa kartanossa, syötävää ja juotavaa riittää. Hauskanpito on taattu. Kun saavut juhlapaikalle, sinut ja muutama muu kaverisi lukitaan talon ulkopuolelle, josta saatte katsella ikkunoiden läpi sitä, kuinka muilla on sisällä hauskaa. Värjöttelette kylmässä monta tuntia. Vasta aamuyöllä pääset sisälle taloon, jossa saat hetken aikaa nauttia tarjoilupöydän rääppeistä, ennenkuin on aika alkaa kantamaan sammuneita kavereita taksiin ja siivoamaan taloa, joka toki luonnollisesti lankeaa sinun kontollesi.

Avaisiko tämä paremmin ymmärrystä siitä, miltä betasta tuntuu.

Ei, ei betasta tunnu tuolta. Beta sarjaseukkailee (ei montaa naista kerrallaan irtoseksissä,, mutta se kelpaa parisuhteisiin). Omegasta tuntuu tuolta. Otan osaa.

Hypergamian myötä alempitasoiset betat on pitkälti tipahtaneet sinne omegojen joukkoon.

No ne pudokkaat eivät sitten ole betoja. Muista tasohemmo omat määritelmäsi. ”Beta kelpaa parisuhteeseen.”

Koko tarinan pointti oli se, että beta kelpaa vasta 30+.

Väärin. Beta kelpaa nuorempanakin. Mutta suhteeseen.

Ahaa, teoria on taas tässä muutaman viime sivun aikana muuttunut. Eli mikä betojen ongelma siis on? Miksi heille ei sitten kelpaa se suhde ikäisensä nuoren naisen kanssa parikymppisenä ja siitä eteenpäin?

Ei se näiden miesten mielestä ole mihinkään muuttunut. Minä totesin tuon, koska näiden ihmisten mielestä betat ei saa seksiä alle kolmikymppisenä, koska naiset ei nuorena pariudu.

Naiset pariutuu kyllä ja ihan yksiavioisiin, pitempiaikaisiin suhteisiin ja ihan miesten kanssa. Se, että kestääkö kaksikymppisenä solmitut suhteet loppuelämän (ja pitäisikö niiden edes kestää) on sitten aivan toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Mitä väliä sillä on oliko 17-vuotiaana haljeta pllunhimosta? Jos löydät hyvän kumppanin 28-vuotiaana ja harrastatte seksiä kuin kanit, niin mietitkö oikeasti että tämä nyt on sitä tyytymistä? Tai peräti että ehei, koska en saanut luokan kuuminta blondia kymmenen vuotta sitten niin enpä nyt alakaan millekään ja harrasta seksiä koska taidat pitää betana eikä kumpikaan meistä ole enää hehkeimmillään.

Mitä tällä jankkaamisella oikein tavoitellaan?  Menetä kymmenen vuotta? Ikävähän se on jos ei saa vuosikausiin läheisyyttä mutta ei sitä ole missään luvattu kuten sopivaa elämänkumppaniakaan tietyssä iässä. En ole ikinä kuullut naisilta vastaavia voivotteluja.

Siksi koska naisila ei ole vaikeuksia saada miestä ko. iässä.

Kuinka usein olet kuullut miesten voivottelevan palstalla kuinka kaunis ja menestyvä Tinder-nainen halusikin tavismieheltä vain seksiä eikä parisuhdetta?

Et kertaakaan, koska miehille ei tapahdu tuollaista.

Naiset vollottavat jättävistä ja ghostaavista Tinder-miehistä joka päivä.

Normaalit miehet saavat kyllä seuraa tinderistä ja osa heistä harrastaa ghostaamista. Se, ettet itse saa, ei johdu siitä, ettei suurin osa miehistä saisi seuraa tinderistä.

Et varmasti saa seuraa arkielämässäkään tinderin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Mitä väliä sillä on oliko 17-vuotiaana haljeta pllunhimosta? Jos löydät hyvän kumppanin 28-vuotiaana ja harrastatte seksiä kuin kanit, niin mietitkö oikeasti että tämä nyt on sitä tyytymistä? Tai peräti että ehei, koska en saanut luokan kuuminta blondia kymmenen vuotta sitten niin enpä nyt alakaan millekään ja harrasta seksiä koska taidat pitää betana eikä kumpikaan meistä ole enää hehkeimmillään.

Mitä tällä jankkaamisella oikein tavoitellaan?  Menetä kymmenen vuotta? Ikävähän se on jos ei saa vuosikausiin läheisyyttä mutta ei sitä ole missään luvattu kuten sopivaa elämänkumppaniakaan tietyssä iässä. En ole ikinä kuullut naisilta vastaavia voivotteluja.

Siksi koska naisila ei ole vaikeuksia saada miestä ko. iässä.

Kuinka usein olet kuullut miesten voivottelevan palstalla kuinka kaunis ja menestyvä Tinder-nainen halusikin tavismieheltä vain seksiä eikä parisuhdetta?

Et kertaakaan, koska miehille ei tapahdu tuollaista.

Naiset vollottavat jättävistä ja ghostaavista Tinder-miehistä joka päivä.

Eikö se ole selvää miksi miehet ei aiheesta vollota. Koska miehet ei nuorena halua suhdetta vaan seksiä ja siksi heitä ei haittaa kun nainenkin vain sitä halusi.

Täällä kauheasti koitetaan maalata kuvaa että miehet olisi siinä parinkympin tietämillä haluamassa perustaa perheitä mutta näin se ei ole. Irtopanot vaan mielessä ja ne jotka jäävät ilman pitävät sitä ongelmana, hyvin monet tajuamatta että se on vain heidän henkilökohtainen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta perusongelma on ja pysyy. Yhä useammat naiset haluavat käyttää kukkeimmat vuotensa alfojen kanssa seikkailuun, ruuhkavuodet työteliääseen rakentamiseen betamiehen kanssa, ja sen jälkeiset vuodet ilman miestä.

Betamiehen kannalta aika p.ska diili jos hänelle jää naisen kanssa vain ne työteliäät vuodet.

Mitä ovat "työteliäät vuodet"? Onkohan sinulla(KIN) jotenkin vinksahtanut käsitys ihmiselämästä ja siitä, millaista aikuisten ihmisten elämä on?

Ja mitä ovat nämä "alfojen kanssa seikkailut"? Jotain Hoasin opiskelijakämpässä pidettyjä kotibileitä, vai? Aika monella nuorella aikuisella vuodet 20-25 menee opiskellessa, ja silloin monella on joko tosi vähän rahaa ja "seikkailut" sen mukaisia, tai sitten kalenteri on aika täynnä, kun pitää opintojen ohessa käydä töissäkin. Aika työteliästä sekin, joskin tietysti eri lailla kuin sitten, kun on vakitöissä ja maksaa asuntolainaa. Mistä tulikin mieleen, että ei kaikilla sitä asuntolainaakaan ole 30+ ikäisenä.

Mitkä asiat nyt sitten ovat niitä, jotka tämä "beta" menettää, jos löytää kumppanin vasta 30+ iässä? Eli mitä asioita konkreettisesti sisältävät ne nuorten naisten "seikkailut" alfojen kanssa? Jos jotain bileitä, festareita ja matkustekua mietit, niin näitähän harrastavat keski-ikäiset ja vielä keski-iän ylittäneetkin ihmiset - sillä erotuksella ehkä, että sateessa vettyneen teltan sijaan nukutaan hotellissa, bileissä ei ole halpaa boolilitkua vaan kuohuviiniä, ja matkoillakin on ehkä vähän isompi budjetti. Ja jos seksiä mietit, niin tutkimusten mukaan seksielämä ei ole villeintä juuri nuorena, vaan oikemminkin vasta vanhempana kun oma seksuaalinen ja muukin itsetunto on parempi, ja vakikumppanin kanssa voi löytää itsestään niitä oikeasti villejä ja pervompiakin puolia.

Se on sitten tietysti eri asia, jos huomaakin jossain vaiheessa, ettei se biletys ja festarit enää kiinnostakaan niin paljon, ja huomaa nauttivansa sittenkin kesämökillä olemisesta. Mutta toisaalta... tiedän ihmisiä, jotka viihtyivät mökillä jo parikymppisenä, että ehkä sekin on vaan persoonakysymys. Kaikkien elämän kohokohta ei ikinä ole ollut kännibileet.

Koko tämä kirjoitus on niin käsittämätön että mietin vaivaudunko vastaamaan.

Joku jo vastasikin, aivan oikein, että eri asiat ovat tärkeitä miehille kuin naisille. Naisilla yleensä painottuu se turvallisuus ja mukavuus, eli että on kunnon asunto jossa harastaa sitä seksiä ja matkoille kunnon budjettin hotelleineen päivineen. ts. puitteet.

Lähdetäänpä siitä että mies menettää tältä osin ne kymmenen vuotta. Jos kerran ei ole väliä jos jotain saa kymmenen vuoden päästä eikä nyt, niin miksi sinä et voisi asua nelikymppiseksi opiskelijaluukussa? Eikö sinne ekalle ulkomaanmatkalle voi lähteä viisikymppisenä, miksi se tänä vuonna pitäisi tilata? Eikö se riitä että saat ne joskus, kuten mieskin saa naisen ja seksiä joskus?

Toinen asia on se että kolmekymppisenä nainen ei ole enää parikymppinen, eikä ole mieskään. Miehen halut ovat kovimmillaan parikymppisinä, samoin kuin naisten ulkonäkö.

Kolmas asia on että kun puhut kokemuksesta, mieheltähän puuttuu se sitten kolmekymppisenä. Naiset arostavat kokeneita miehiä jotka tietävät mitä tekevät.

Mutta voidaan käyttää sinun logiikkaasi. Aina kun haluat jotain, miehesi vastaa että katsotaan kymmenen vuoden päästä. Ethän sinä mitään menetä, kun saat haluamasi lopulta kuitenkin.

 

Mitä väliä sillä on oliko 17-vuotiaana haljeta pllunhimosta? Jos löydät hyvän kumppanin 28-vuotiaana ja harrastatte seksiä kuin kanit, niin mietitkö oikeasti että tämä nyt on sitä tyytymistä? Tai peräti että ehei, koska en saanut luokan kuuminta blondia kymmenen vuotta sitten niin enpä nyt alakaan millekään ja harrasta seksiä koska taidat pitää betana eikä kumpikaan meistä ole enää hehkeimmillään.

Mitä tällä jankkaamisella oikein tavoitellaan?  Menetä kymmenen vuotta? Ikävähän se on jos ei saa vuosikausiin läheisyyttä mutta ei sitä ole missään luvattu kuten sopivaa elämänkumppaniakaan tietyssä iässä. En ole ikinä kuullut naisilta vastaavia voivotteluja.

Siksi koska naisila ei ole vaikeuksia saada miestä ko. iässä.

Kuinka usein olet kuullut miesten voivottelevan palstalla kuinka kaunis ja menestyvä Tinder-nainen halusikin tavismieheltä vain seksiä eikä parisuhdetta?

Et kertaakaan, koska miehille ei tapahdu tuollaista.

Naiset vollottavat jättävistä ja ghostaavista Tinder-miehistä joka päivä.

Entä sitten? Miksi sen naisen pitäisi vain tupsahtaa antamaan sulle? Koska olet mies ja sua panettaa?