Nimijuhlat - äidin reaktio

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:59"]

Miksi teillä on nimenantotilaisuus? Ilmoitus maistraattiin riittää.

[/quote]

Miksei? Saa kai sitä juhlia pitää. Vietetäänkö teillä synttäreitä tai yo-juhlia? Miksi? Täyttyy ne vuodet juhlimatta, samoin yo-lakin saa ilman juhliakin.

[/quote]

Totta kai saa juhlia pitää, mutta miksi juhlia maistraattiin tehtävää ilmoitusta? Ei meillä ainakaan juhlita veroilmoitusta tai tontin lainhuutoa puhumattakaan siitä, että rakennuslupaperit on lähetetty. En aidosti ymmärrä, miksi viranomaisyhteistyö on joku juhlan paikka.

[/quote]

Entäs vihkiminen epäkristillisesti? Maistraattihäitäkin voi juhlia, ja maistraatista jopa tilata hääjuhlaan vihkijän.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:17"]

Eli kristittyjen mukaan nimiäisiä ei saa järjestää, koska muuten matkii kastetilaisuutta? Eivätkö kaikki juhlat etene aika samalla kaavalla? Eikö siis mitään juhlia saa järjestää?

Kristityt ovat siis keksineet juhlimisen, muut keksikööt omat keinonsa pitää hauskaa ja kokoontua rakkaidensa kesken.

[/quote]

Ei, kaikki juhlat eivät etene samalla kaavalla. Vertaapa vaikka häitä ja 80-v synttäreitä. Kakku ja kahvit voi olla samat, muuten juhlijoilla on erilaisia rooleja ja tehtäviä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:54"]

Kyllä kastejuhla poikkeaa tosi paljon siitä nimeämisjuhlasta, joka meillä oli. Ei tosiaan ollut kuin tämä:

Kastejuhla pidetään yleensä kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä, sillä siihen mennessä lapsi on merkittävä väestörekisteriin.

Lapsella tulee olla vähintään kaksi kummia. Kummiksi hyväksytään vain rippikoulun käyneitä ja konfirmoituja evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.

Kastejuhla on perhejuhla, jonne yleensä kutsutaan kummit, lähimmät sukulaiset sekä joskus myös lähimmät ystävät.

Pappi tuo mukanaan kastekynttilän joka sytytetään kastepöydällä olevasta kynttilästä. Kastekynttilä on seurakunnan lahja lapselle. Sen sytyttämisen on tarkoitus muistuttaa Kristuksen olevan maailman valo. Kynttilä kuvastaa myös rukousta ja Jumalan suojeluksen pyytämistä.

Perinteenä on ollut pukea vauva valkoiseen kastemekkoon, jota usein koristavat vaaleanpunaiset tai vaaleansiniset nauhat. Valkoinen kastepuku kuvaa Kristuksen puhtautta ja syntien anteeksi saamista. Ylipitkä helma kastemekossa symboloi sitä, että armo on ihmistä suurempi.

Kummilusikka ja kastekehys lienevät yleisimpiä kummien antamia kastelahjoja pienokaiselle. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, esimerkiksi vauvan sormukset, kaulakorut, kastekynttilänjalat ja kasterasiat. Yleensä kummit antavat lahjaksi jotain, joka jää lapselle muistoksi. Kummin paras lahja kummilapselleen on kuitenkin yhdessä vietetty aika.

Mikäli juhlat järjestetään kotona, tulee sieltä löytyä kastepöydäksi sopiva pöytä, jonka saa sijoitettua huoneessa siten, että vieraiden on helppo ryhmittyä sen ympärille. Pöydälle tulee levittää valkoinen liina ja pöydälle nostetaan Raamattu, kastemalja ja valkoinen kynttilä, myös kukkakimpun olisi hyvä sopia samaan pöytään.

Kastemaljana voi olla hopea-, lasi- tai kristallimalja. Se voi olla hankittu nimenomaan kastemaljaksi, mutta maljana voi aivan yhtä hyvin käyttää kotoa valmiiksi löytyvää laukeaa maljaa.

Kastetilaisuuden kaava:

virsi johdanto puhe kastekäsky (Matt. 28:18-20) ristinmerkki rukous evankeliumi (Mark. 10:13-16) Isä meidän -rukous kysymys tai kehotus vanhemmille ja kummeille uskontunnustus kaste rukous herran siunausvirsi

Kastetoimitus tapahtuu kastepöydän ääressä, jonka luo pappi, kastettava lapsi, lapsen vanhemmat ja isovanhemmat asettuvat. Sylikummille voidaan varata tuoli.

[/quote]

ja tämän jälkeen alkaakin vasta se  juhlaosuus. 

Miksi muuten kristityt juhlivat kasteen saamista kakuin ja kahvein, koska sehän on täysin maallista eikä kuulu mitenkään kasteeseen tai missään määritelty. Tainut papin kahvihammasta joskus kolottaa,  kun on ollut pitkä matka niin on sitten mummot keittäneet kahvia ja tarjonneet jotain syötävää. Lahjojenkin jako rajoituu tuossa kummehin ei kaikkiin vieraisiin, mitä en ainakaan itse kummeilta edes odottanut.   

[/quote]

Sinulla on outo käsitys juhlista. Kristityt eivät juhli kastetta kakuin ja kahvein vaan siinä on kyseessä mihin tahansa kutsuun liittyvä vieraanvaraisuus. Ihan samalla tavalla kirkkovihkimisen ja jopa sen naurettavan avioliiton siunaamisen jälkeen tarjolla on ruokaa ja juomaa vieraille. Ei sen kirkko-osuuden vuoksi vaan siksi, että on tapana tarjota jotain niille, jotka kutsutaan mihin tahansa tilaisuuteen (vaikka kokoukseen, verenluovutukseen, synttäreille). Miksi kastejuhla eroaisi tässä muista juhlista?

[/quote]

Niin miksi tällä sitten krisityt itkevät kun joku haluaa tarjoa sukulaisilleen ja ystävilleen kahvia ja kakkua ja samalla ilmoittaa lapsen nimen. 

[/quote]

ja jostain kumman syystä se nimi täytyy kertoa samanlaisin rituaalein kuin ristiäisissä, tosin ilman pään valelua vedellä. Vauva on kummin sylissä, pidetään kastepuhetta mukaileva puhe jne. sen sijaan, että olisi vaikka iso banderolli, jossa lukisi, että "Tervetuloa NicoYamppa Kalervo"

[/quote]

Ja sinähän olet käynyt KAIKISSA nimenantojuhlissa? Ei ole mitään muuta kuin katellinen uskovainen, jota harmittaa vietävästi kirkosta eronneiden juhlinta.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 23:46"]

Meidän lasten nimenantojuhlissa ristiäisten kanssa yhtenevää oli, että lapsilla oli miehen suvun ristiäispuku ja lapsille nimettiin kummit.

Erilaista oli, että vieraita oli enemmän kuin ristiäisissä yleensä, koko suku ts. Sedät, tädit ja serkut ja kaikki läheiset ystävämme. Puhuimme miehen kanssa yhdessä, toivotimme vieraat tervetulleiksi ja kerroimme lapsen nimen ensimmäisen kerran. Nostimme maljan ja sitten lauloime pari yhteislaulua. Kaikki taisivat olla lastenlauluja, molempien juhlissa laulettiin ainakin Kas kuusen latvassa oksien alla. Vieraat onnittelivat kovaäänisesti nimivalinnasta ja heittivät puheen väliin vitsejä.

äTarjolla oli kylmä buffet, viiniä ja lopuksi kakkua ja kahvia. Vauva sai lahjoja, jotka varsinkin ensimmäisellä kerralla olivat yllätys. Vauvaa ihasteltiin, ihmiset juttelivat ja söivät, lapset juoksentelivat ympäriinsä.

[/quote]

"Vieraat onnittelivat nimivalinnasta." 

Tuohan se hirvein osuus nimiäisissä juuri onkin. Jos lapsen nimi on kamala, juhlat ovat pilalla, koska vieraathan on kutsuttu ihastelemaan hienoa nimeä. Huh, eipä paineita.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:33"]

Mitä se on pois kirkkoon kuuluvilta/uskovaisilta tai keltään millaiset juhlat lapselleen järjestää nimen antamisen kunniaksi ja kenet pyytää lapsen "läheiseksi ihmiseksi"?

Helvetin kateellista, lapsellista ja pikkusieluista porukkaa on tässäkin ketjussa asiasta valittavat. "Nokun ainoa oikea juhla on vain kaste", "nokun noi niin kuin varastaa meidän juhlat" ja "nokun kummi on kristillisesti kasvattava henkilö". No ei mikään ihme, kun uskovaista on kyse.  

Vetäkää tunkki nenäänne ja toinen p**seen, jos se vaikka helpottaisi hetkeksi kun elämä muuten on niin "hirveeetä".

[/quote]

Emme me kristityt ole keneltäkään juhlia kieltämässä. Kunhan ihmettelemme, miten paljon kristittyjen ristiäisiä ne nimijuhlat voivatkaan muistuttaa, vaikka nimenomaan sitä kristillisyyttä ei-kirkkoon kuuluvat kovasti paheksuvat. Ihmeesti se on käyttökelpoinen siinä vaiheessa kun huomataan, että ilman ristiäisiä  perhe ja lapsi jäävät vaille jotain yhteisöllistä ja turvallista. Sitten järjestetään nimiäiset. Kumma juttu, että ette järjestä esim. 6 kk juhlia tai juhlaa istukalle.

[/quote]

No miten paljon ne nimijuhlat oikeasti muistuttavat ristiäisiä? Olet varmaan ollut lukuisissa nimijuhlissa? Katsos kun nimijuhlat ovat täysin vapaamuotoiset, ei ole mitään kaavaa kuten kasteessa. Joten vaikka lukisit netistä jotain nimijuhlaopasta, ei se kerro millaisia juhlia oikeasti kodeissa vietetään.

Ihan pelkästään se, että järjestetään juhla lähimmille sukulaisille ja ystäville pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen, ei vielä ole niin omaperäinen idea, että olisi jotenkin kristittyjen yksityisomaisuutta.

[/quote]

Noin 40 blogitekstin perusteella (kaikissa niissä siis kerrottu nimiäisistä äidin tai isän sanoin) nimiäiset ovat ristiäisten toisinto. Teen aiheesta gradua ja olen hämmentynyt siitä, miten tiukasti kristillisessä perinteessä kirkosta eronneet rituaaleissaan ovat. Onko kyse siitä, että opittujen kaavojen avulla haetaan turvallisuutta vai siitä, että yritetään miellyttää edellistä sukupolvea vai siitä, että ei osata juhlia omalla tavalla, koska ei eroteta nimiäisiä ja ristiäisiä tunnetasolla toisistaan.

[/quote]

Olettamuksesi siis on että nimijuhla on ristiäisten kopio ja haluat todistaa sen oikeaksi? Kuulutko itse kirkkoon ja olet uskovainen? vaikuttavatko nämä näkökulmaasi? Tutkinhan ensi gradussasi mikä on juhla ja juhlalle ominaisia piirteitä ja sitten vasta katsot mitä jää nimiäisten/ristiäisten ominaispiireiksi? Jos et tee näin niin gradusi jää aika yksipuoleiseksi kristittyjen näkökulmasta tehdyksi tekeleeksi. 

[/quote]

Helpottaako sinua tietää, että graduni ei liity teologian alaan vaan yhteiskuntatieteisiin. Oletukseni oli, että nimiäiset ovat uudenlainen juhla ja usko tai älä, olen osannut erottaa tarjoilut, kutsu- ja kiitoskortit  ja muut "kaikille juhlille ominaiset piirteet" , vaikka en nimenomaan niitä tutkikaan. Huomaathan, että tämä on gradu, ei väitöskirja. En myöskään ole väittänyt, että nuo blogitekstit ovat ainoa aineistoni, mutta en väitä sitäkään, että olisin paneutunut kaikkiin suomalaisiin nimiäisjuhliin.

Olen ihmeissäni siitä, miten tiukasti tässäkin keskustelussa nimiäisiä puolustavat nostavat esille oikeutensa juhlia lasta, mutta eivät sitten itse juhlaa kutsu lapsen tervetulojuhlaksi tms. vaan nimenomaan nimiäisiksi. Pitää kiittää palstalaisia monista mielenkiintoisista kommenteista, jotka tukevat havaintojani siitä, että ristiäiset on niin vahva rituaali, että siitä ei edes kirkosta erottua osata luopua.

Joku kirjoitti, että kaikissa juhlissa on sama kaava. Rohkenen olla eri mieltä. Esimerkiksi syntymäpäivät ja häät eroavat selkeästi toisistaan, vaikka molemmissa kakkua ja kahvia tarjotaankin. Ihmisillä on juhlissa erilaisia rooleja, joista osa on otettuja ja osa annettuja. Nimiäisissä mielenkiintoinen havainto on ollut se, että puheepitäjänä on useammin mies kuin nainen, mikä voi toki johtua siitä, että miehet ovat taitavampia puhujia kuin naiset. Tai sitten kyse on sukupuoleen liitetyistä mielikuvista.

Joka tapauksessa keskustelu on ollut antoisa ja siitä on ollut paljon iloa.

[/quote]

Miksi oletat että kaikki ovat kirkosta eronneita, jotka nimiäisiä viettävät? Eivät ole. Osa voi aivan hyvin kuulua kirkkoon tai perheestä voi toinen kuulua kirkkoon kuten AP:n tapauksessa tai kuulua kokonaan toiseen uskontokuntaan. Sitten on niitä jotka eivät ole koskaan kuuluneetkaan kirkkoon, kuten minä. Olen ristiäisissä ollut muistaakseni 3-4 kertaa, ja niistäkin suurin osa lapsena/teininä. Viimeisistä taitaa ollakin kohta 15 vuotta.  

Lisäksi oletat että kaikissa nimenantojuhlissa pidetään puhe. Meillä ei pidetty. Puheenpidossa voi olla myös työnjaosta. Naisen osalle kuuluu yleensä tarjoilut ja vauvasta huolehtiminen, joten on luonnollista että isälle jää se juhlapuhe. Voi k'äsitellä myös sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmista. Et voi siis tehdä suoraan oletusta että isä on papin korvaaja tai että mies on parempi puhuja. 

Olen edelleen sitä mieltä että gradusi on värittynyt vahvasti kristillisten arvojen näkökulmasta. Et muuten kertonut mitä katsomusta itse edustat.

[/quote]

Esitit mielenkiintoisen näkökohdan: miksi nimiäisissä äidin/naisen tehtävänä on perinteinen tarjoilu ja vauvasta huolehtiminen, miehelle puheen pitäminen/tervetuliaismalja jne.? Onko kyseessä jälleen ristiäisten toisinto vai kuvaako tuo suomalaista tasa-arvoa 2010-luvulla?

En oleta, että kaikissa nimiäisissä pidetään puhe. Aineistoni perusteella näin kuitenkin on eli niissä se puhe on pidetty. Toki kirjoitan tämän auki gradussani enkä voi aineiston pohjalta väittää, että aina ja kaikkialla samat asiat toistuvat, mutta huolimatta kakesta nimiäisten puolustelusta ne nyt vain muistuttavat ristiäisiä paljon enemmän kuin vaikka siviili- ja kirkkovihkiminen toisiaan.

Gradussani en ota kantaa ristiäisten kristilliseen sanomaan vaan pitäydyn juhlan muotopuolessa. Tietysti otan esille roolituksen (pappi/vanhemmat/kummit jne.) ja ristiäisten/nimiäisten historian, mutta pääpaino on todellakin sillä juhlalla sinänsä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 14:14"]

Lapsen isä toivottaa sukulaiset tervetulleiksi nimiäisiin/nimijuhliin/nimenantojuhliin = ristiäisten kaavan toisinto, koska jos lapsen äiti tai isoäiti tai joku muu nainen ei pidä puhetta, kyse on kristillisten traditioiden matkimisesta.

Vauva on jommankumman vanhempansa tai "kummin" sylissä kun hänen nimensä kerrotaan sukulaisille = ristiäisten kaavan toisinto, koska ainoastaan ristiäisissä vauvalla, siis juhlien päähenkilöllä, on oikeus olla tapahtumien keskipisteessä.

Joku sukulaisista soittaa tai laulaa = ristiäisten kaavan toisinto, koska ristiäisissä veisataan virsiä, ei-hengellinen musiikkiesitys on vain epätoivoinen yritys varastaa juhlaan sisältöä uskonnollisesta perinteestä.

Juodaan kahvit ja syödään kakkua = ristiäisten kaavan toisinto, koska juhlissa on yleensä tapana tarjota vieraille juotavaa ja syötävää, paitsi tietenkin nimijuhlissa, koska siellä vastaava tarjoilu on varastettu risitäisistä ja olisi suotavampaa keksiä jotain omia perinteitä.

[/quote]

Monissa muissa juhlissa vauva on isovanhemman sylissä - nimiäisissä ja ristiäisissä yleensä äidin tai kummin : huomaatko, että vaikka ristiäisten kaavan voisi rikkoa, sitä ei tehdä.

Isä toivottaa vieraat tervetulleiksi: kyse voi olla mistä juhlasta tahansa, mutta jostain syystä nimenomaan nimiäisissä tämä tuntuu olevan tärkeää verrattuna mihin tahansa muuhun lapsen juhlaan. Esim. rotinoita tuoville napureille ei samaa juhlavaa tervetulotoivotusta eikä 1-v synttäreillä (lapsen juhla) ole samanlaista tervetuloseremoniaa. Mielenkiintoista on se, miksi nimenomaan nimiäisissä tämä tietty seremonia on tärkeä toistaa.

Nimiäiset on lapsen juhla, mutta siellä kovin harvoin lauletaan perinteistä lastenlaulua tai edes lapseen liittyvää laulua (kuten olettaisi, jos kerran kyse on lapseen liittyvästä juhlasta). Sen sijaan musiikkiesitykset ovat usein ns. korkeakulttuuria eli kappaleita, joita ei lauleta lainkaan tai sitten sellaisia, että niiden sovitus on tehty koulitulle äänelle. Yhteislauluja on vähän.

Kakku ja kahvi ovat osa mitä tahansa juhlaa, ne eivät ole nimiäisten tai ristiäisten sisältöä sen enempää kuin seminaarissakaan osa ohjelmaa. Nimiäisperinteessä (hyvin lyhyessä) ne kuitenkin jatkuvasti nostetaan esiin jotenkin poikkeavana osana juhlia.

Miksi nimiäisissä niin moni asia muistuttaa ristiäisiä, vaikka olisi mahdollisuus vaikka mihin?

[/quote]

Voisiko yhteneväisyys kertoakin siitä, kuinka maallisiksi ristiäiset ovat muuttuneet ja kuinka päälleliimattua niiden uskonnollisuus on? Tietänet varmaankin, kuinka ristiäisiä järjestävät vanhemmat nykyisin usein pyytävät papilta mahdollisimman vähän uskonnollista sisältöä tilaisuuteen, minkä varsinainen tarkoitus on lapsen liittäminen seurakuntaan.

No, joka tapauksessa ohitit aika kaukaa sen varsinaisen pointtini, eli että järjesti nimiäiset ihan miten tahansa, niistä löytyy aina ristiäisten piirteitäjos sellaisia haluaa löytää.

Mainintasi siitä, että nimiäisissä lauletaan harvoin lastenlauluja tai lapsille sopivia lauluja, ja että yhteislauluja on vähän, poikkeaa melkoisesti siitä mitä olet yrittänyt jo monen sivun ajan viestiä. Millaista on ristiäisten tyypillinen musiikki? Ettei vain ns. lasten virret (Ystävä sä lapsien ja/tai Jumalan kämmenellä) yhteislauluna? Ja nyt kun kerrot, että nimiäisten tyypillinen musiikki poikkeaa tästä melko huomattavasti, se onkin väärin ja - niin - ristiäisiä muistuttava tapa.

[/quote]

Mistä ihmeestä olet keksinyt tämän oikein/väärin systeemin? Kerron havainnoistani, joista yksi on se, että nimiäisiä pidetään (tälläkin palstalla) lapsen juhlana, ja silti nimiäisten musiikki poikkeaa vahvasti ns. lastenmusiikista. Niin muuten on ristiäisissäkin, ei siellä lauleta lastenlauluja vaan virsikirjan lapsille nimettyjä virsiä. Yhteislauluna toki, mutta jos mukana on musiikkiesitys, on se esim.Suojelusenkeli viululla soitettuna. Miksi nimiäisissä niin harvoin soitetaan kitaraa? Tai vaikka perheen isällä olisi bändi, ei se nimiäisissä heitä puolen tunnin settiä, koska - niin miksi?

Moneen kertaan on jo kerrottu, että nimiäiset ovat oikeastaan kirkkoon kuulumattomien ristiäiset, koska ei ole vielä syntynyt omia tapoja ja omaa perinnettä. Silloin otetaan kirkollisesta perinteestä käytännössä koko juhlan kaava ja annetaan sille uusi nimi. Siksi tuntuu kummalliselta, että nimiäisiä suunnittelevat kuvittelevat tekevänsä jotain uutta ja omaa, kun juhla alusta loppuun muistuttaa ristiäisiä lähes pilkuntarkasti.

[/quote]

Olet siis havainnut, että tyypillinen suomalainen perhejuhla muistuttaa ohjelmaltaan tyypillistä suomalaista perhejuhlaa. Onnea tieteelliselle työllesi. Jos minun graduni perustuisi noin heppoiselle pohjalle, yrittäisin tehdä av:lla kinaamisen sijaan jotain työni eteen - ja kiireesti.

[/quote]

Gradusta on tulossa arvosanaksi eximia, joten älä sure, ei se kovin heppoinen ole. Tosin en ole tutkimassa suomalaista perhejuhlaa, kuten kirjoitit, vaan jotain muuta, mutta koska työni on netissä helmikuussa, en kerro siitä sen enempää. Löydät sen googlella.

[/quote]

Nimiäisten järjestäjät eivät vain "kuvittele" tekevänsä jotain uutta, vaan tekevät. Heidän juhlansa ydinsisältö on toinen, vaikka kaava muistuttaisikin kronologisesti ristiäisten kaavaa. Juhlaan tuo ihan uuden luonteen se, ettei tarvitse olla vaivautuneena mukana uskonnollisessa seremoniassa, keskustella vieraan ihmisen (= papin) kanssa ja sitoutua noudattamaan määrättyä kaavaa. Nimiäisissä tämä kaikki on omassa harkinnassa ja vaikka ulkoisesti sisältö on toinen, on suurin merkitys kuitenkin sillä millainen fiilis ihmisillä on juhlasta. Ei pakotettua uskonnollista sanomaa eikä jonkun perheen ulkopuolisen määräämään kaavaa = miellyttävä tunnelma.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:48"]Nyt puurot ja vellit menevät sekaisin, etkä itsekkään näytä tietävän, mitä haluat.

Kaste (ristiäiset) on kirkollinen pyhä toimitus, jossa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi ja saa pyhän kasteen, eikä suinkaan mikään nimenanto juhla/tilaisuus  ja kummien tehtävä on tukea lapsen kristillistä kasvatusta, joka merkitään myös seurakunnan asiakirjoihin. Muuta vaihtoehtoa ei vain ole.

Jos haluat, voi juhlia mitä tahansa ja pitää nimenanto tilaisuuden, mutta silloin on hyvin mautonta sotkea siihen kristillisiä arvoja ja perinteitä, jos perheesi ei edusta niitä, jo lapsen, sukulaisten ja ystävien kannalta. Ei lapsen tukihenkilöitä voi kutsua myöskään kummeiksi, koska ette halua kummeilta kristillisiä arvoja ja tukea, tukihenkilöt olkoon ne sitten vaikka lahjan lahja-automaatteja, mutta kummeja ne eivät voi olla, koska se nimitys on jo varattu ja tarkoittaa henkilöä, joka on vanhempien apuna ja lapsen tukena kristillisissä arvoissa.

"En nyt ihan ymmärrä: Jos ette halua miehenne kanssa kastetta tai pappisjuttuja, niin minkä ihmeen takia haluatte lapselle ihmisen, joiden tehtävänä on tukea vanhempia kristillisessä kasvatuksessa??????

[/quote]

Koska meille kummius tarkoittaa muutakin kuin yllä mainittua. Olemme valinneet lähimmät ystävämme kummeiksi lapselle, jotka haluavat olla mukana lapsen elämässä tavalla tai toisella.

Ja tiedän, että ilmoitus maistraattiin riittää, mutta haluamme juhlia esikoistamme :)

Ap"

[/quote] onhan näitä kehitysmaiden kummi-juttujakin enkä sibakaan muista lukebeeni mistään että pitää olla kristitty voidakseen olla esom World Vision kummi.

[/quote]

Myös kouluissa on koulukummeja. Vai meinataanko että meidän lapsi ei kelpaa parin vuoden päästä koulukummiksi kun ei kuulu kirkkoon ja on kastamaton?!?  

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 23:46"]

Meidän lasten nimenantojuhlissa ristiäisten kanssa yhtenevää oli, että lapsilla oli miehen suvun ristiäispuku ja lapsille nimettiin kummit.

Erilaista oli, että vieraita oli enemmän kuin ristiäisissä yleensä, koko suku ts. Sedät, tädit ja serkut ja kaikki läheiset ystävämme. Puhuimme miehen kanssa yhdessä, toivotimme vieraat tervetulleiksi ja kerroimme lapsen nimen ensimmäisen kerran. Nostimme maljan ja sitten lauloime pari yhteislaulua. Kaikki taisivat olla lastenlauluja, molempien juhlissa laulettiin ainakin Kas kuusen latvassa oksien alla. Vieraat onnittelivat kovaäänisesti nimivalinnasta ja heittivät puheen väliin vitsejä.

äTarjolla oli kylmä buffet, viiniä ja lopuksi kakkua ja kahvia. Vauva sai lahjoja, jotka varsinkin ensimmäisellä kerralla olivat yllätys. Vauvaa ihasteltiin, ihmiset juttelivat ja söivät, lapset juoksentelivat ympäriinsä.

[/quote]

Ristiäisissä on yleensä sedät, tädit, serkut jne.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:25"]

Nimiäisten järjestäjät eivät vain "kuvittele" tekevänsä jotain uutta, vaan tekevät. Heidän juhlansa ydinsisältö on toinen, vaikka kaava muistuttaisikin kronologisesti ristiäisten kaavaa. Juhlaan tuo ihan uuden luonteen se, ettei tarvitse olla vaivautuneena mukana uskonnollisessa seremoniassa, keskustella vieraan ihmisen (= papin) kanssa ja sitoutua noudattamaan määrättyä kaavaa. Nimiäisissä tämä kaikki on omassa harkinnassa ja vaikka ulkoisesti sisältö on toinen, on suurin merkitys kuitenkin sillä millainen fiilis ihmisillä on juhlasta. Ei pakotettua uskonnollista sanomaa eikä jonkun perheen ulkopuolisen määräämään kaavaa = miellyttävä tunnelma.

[/quote]

Nimiäisten ydinsisältökö on siis nimenantamiseen sijaan se, että ei tarvitse puhua papin kanssa ja tunnelma on mukava. Minä kyllä kuvittelin että koko nimiäisten pointti on nimen antaminen lapselle (jotenkin sen tuosta juhlan nimestäkin voisi noin päätellä...) Höpöhöpö! Nimiäiset on kirkkoonkuulumattomien versio kasteesta.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:33"]

Mitä se on pois kirkkoon kuuluvilta/uskovaisilta tai keltään millaiset juhlat lapselleen järjestää nimen antamisen kunniaksi ja kenet pyytää lapsen "läheiseksi ihmiseksi"?

Helvetin kateellista, lapsellista ja pikkusieluista porukkaa on tässäkin ketjussa asiasta valittavat. "Nokun ainoa oikea juhla on vain kaste", "nokun noi niin kuin varastaa meidän juhlat" ja "nokun kummi on kristillisesti kasvattava henkilö". No ei mikään ihme, kun uskovaista on kyse.  

Vetäkää tunkki nenäänne ja toinen p**seen, jos se vaikka helpottaisi hetkeksi kun elämä muuten on niin "hirveeetä".

[/quote]

Emme me kristityt ole keneltäkään juhlia kieltämässä. Kunhan ihmettelemme, miten paljon kristittyjen ristiäisiä ne nimijuhlat voivatkaan muistuttaa, vaikka nimenomaan sitä kristillisyyttä ei-kirkkoon kuuluvat kovasti paheksuvat. Ihmeesti se on käyttökelpoinen siinä vaiheessa kun huomataan, että ilman ristiäisiä  perhe ja lapsi jäävät vaille jotain yhteisöllistä ja turvallista. Sitten järjestetään nimiäiset. Kumma juttu, että ette järjestä esim. 6 kk juhlia tai juhlaa istukalle.

[/quote]

No miten paljon ne nimijuhlat oikeasti muistuttavat ristiäisiä? Olet varmaan ollut lukuisissa nimijuhlissa? Katsos kun nimijuhlat ovat täysin vapaamuotoiset, ei ole mitään kaavaa kuten kasteessa. Joten vaikka lukisit netistä jotain nimijuhlaopasta, ei se kerro millaisia juhlia oikeasti kodeissa vietetään.

Ihan pelkästään se, että järjestetään juhla lähimmille sukulaisille ja ystäville pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen, ei vielä ole niin omaperäinen idea, että olisi jotenkin kristittyjen yksityisomaisuutta.

[/quote]

Noin 40 blogitekstin perusteella (kaikissa niissä siis kerrottu nimiäisistä äidin tai isän sanoin) nimiäiset ovat ristiäisten toisinto. Teen aiheesta gradua ja olen hämmentynyt siitä, miten tiukasti kristillisessä perinteessä kirkosta eronneet rituaaleissaan ovat. Onko kyse siitä, että opittujen kaavojen avulla haetaan turvallisuutta vai siitä, että yritetään miellyttää edellistä sukupolvea vai siitä, että ei osata juhlia omalla tavalla, koska ei eroteta nimiäisiä ja ristiäisiä tunnetasolla toisistaan.

[/quote]

Olettamuksesi siis on että nimijuhla on ristiäisten kopio ja haluat todistaa sen oikeaksi? Kuulutko itse kirkkoon ja olet uskovainen? vaikuttavatko nämä näkökulmaasi? Tutkinhan ensi gradussasi mikä on juhla ja juhlalle ominaisia piirteitä ja sitten vasta katsot mitä jää nimiäisten/ristiäisten ominaispiireiksi? Jos et tee näin niin gradusi jää aika yksipuoleiseksi kristittyjen näkökulmasta tehdyksi tekeleeksi. 

[/quote]

Helpottaako sinua tietää, että graduni ei liity teologian alaan vaan yhteiskuntatieteisiin. Oletukseni oli, että nimiäiset ovat uudenlainen juhla ja usko tai älä, olen osannut erottaa tarjoilut, kutsu- ja kiitoskortit  ja muut "kaikille juhlille ominaiset piirteet" , vaikka en nimenomaan niitä tutkikaan. Huomaathan, että tämä on gradu, ei väitöskirja. En myöskään ole väittänyt, että nuo blogitekstit ovat ainoa aineistoni, mutta en väitä sitäkään, että olisin paneutunut kaikkiin suomalaisiin nimiäisjuhliin.

Olen ihmeissäni siitä, miten tiukasti tässäkin keskustelussa nimiäisiä puolustavat nostavat esille oikeutensa juhlia lasta, mutta eivät sitten itse juhlaa kutsu lapsen tervetulojuhlaksi tms. vaan nimenomaan nimiäisiksi. Pitää kiittää palstalaisia monista mielenkiintoisista kommenteista, jotka tukevat havaintojani siitä, että ristiäiset on niin vahva rituaali, että siitä ei edes kirkosta erottua osata luopua.

Joku kirjoitti, että kaikissa juhlissa on sama kaava. Rohkenen olla eri mieltä. Esimerkiksi syntymäpäivät ja häät eroavat selkeästi toisistaan, vaikka molemmissa kakkua ja kahvia tarjotaankin. Ihmisillä on juhlissa erilaisia rooleja, joista osa on otettuja ja osa annettuja. Nimiäisissä mielenkiintoinen havainto on ollut se, että puheepitäjänä on useammin mies kuin nainen, mikä voi toki johtua siitä, että miehet ovat taitavampia puhujia kuin naiset. Tai sitten kyse on sukupuoleen liitetyistä mielikuvista.

Joka tapauksessa keskustelu on ollut antoisa ja siitä on ollut paljon iloa.

[/quote]

Miksi oletat että kaikki ovat kirkosta eronneita, jotka nimiäisiä viettävät? Eivät ole. Osa voi aivan hyvin kuulua kirkkoon tai perheestä voi toinen kuulua kirkkoon kuten AP:n tapauksessa tai kuulua kokonaan toiseen uskontokuntaan. Sitten on niitä jotka eivät ole koskaan kuuluneetkaan kirkkoon, kuten minä. Olen ristiäisissä ollut muistaakseni 3-4 kertaa, ja niistäkin suurin osa lapsena/teininä. Viimeisistä taitaa ollakin kohta 15 vuotta.  

Lisäksi oletat että kaikissa nimenantojuhlissa pidetään puhe. Meillä ei pidetty. Puheenpidossa voi olla myös työnjaosta. Naisen osalle kuuluu yleensä tarjoilut ja vauvasta huolehtiminen, joten on luonnollista että isälle jää se juhlapuhe. Voi k'äsitellä myös sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmista. Et voi siis tehdä suoraan oletusta että isä on papin korvaaja tai että mies on parempi puhuja. 

Olen edelleen sitä mieltä että gradusi on värittynyt vahvasti kristillisten arvojen näkökulmasta. Et muuten kertonut mitä katsomusta itse edustat.

[/quote]

Esitit mielenkiintoisen näkökohdan: miksi nimiäisissä äidin/naisen tehtävänä on perinteinen tarjoilu ja vauvasta huolehtiminen, miehelle puheen pitäminen/tervetuliaismalja jne.? Onko kyseessä jälleen ristiäisten toisinto vai kuvaako tuo suomalaista tasa-arvoa 2010-luvulla?

En oleta, että kaikissa nimiäisissä pidetään puhe. Aineistoni perusteella näin kuitenkin on eli niissä se puhe on pidetty. Toki kirjoitan tämän auki gradussani enkä voi aineiston pohjalta väittää, että aina ja kaikkialla samat asiat toistuvat, mutta huolimatta kakesta nimiäisten puolustelusta ne nyt vain muistuttavat ristiäisiä paljon enemmän kuin vaikka siviili- ja kirkkovihkiminen toisiaan.

Gradussani en ota kantaa ristiäisten kristilliseen sanomaan vaan pitäydyn juhlan muotopuolessa. Tietysti otan esille roolituksen (pappi/vanhemmat/kummit jne.) ja ristiäisten/nimiäisten historian, mutta pääpaino on todellakin sillä juhlalla sinänsä.

[/quote]

Vai onko kyse vain perintestä työnjaosta, jonka kanssa ei kristillisyydellä tai nimenantojuhlalal ole mitään tekemistä. Häissäkin puheen pitää tyttären isä eikä äiti. 

Millä perustelet että muistuttavat  enemmän kuin vihkiäiset?

Gradusi ei edelleenkä edeusta puoluetonta näkemystä asiasta.

Ps. 

Edelleenkään et kerro omaa kantaasi uskontoon. Senkin tulee ola auki kirjoitetuna gradussa, koska vaikuttaa gradun sisltöön ja näkökulmaan.

Ja gradun tekijän on hyvä ottaa huomioon että kummius käsite ei ole enää mikään kristinuskon yksinoikeus. Käsite on laajentunut viime aikoina monille alueille mm, koulukummi, työkummi , kehitysmankummi jne ja siitä on riisuttu kristillisyys pois. 

Niin tyypillistä aihe vapaata kuin olla ja voi. Alkuperäinen avaus käsitteli ap:n äidin reaktiota nimijuhliin ja lapsen kastamatta jättämiseen, mut typerät jankuttajat sieppasi ketjun ja nyt se käsittelee sitä, että kristittyjen mielestä uskonnottomat varastelee rusinoita heidän pullistaan. Huoh!

Meilläkin nimenantojuhlat tulossa, kunhan vauva syntyy, emme kuulu kumpikaan kirkkoon, joten kastaminen ei olisi edes mahdollista. Etukäteen jo pelottaa anopin reaktio asiaan, kun maistraattivihkimisemmekin aiheutti painostuksen, että avioliitto pitäisi vielä papin toimesta siunata. Ateistin ja agnostikon lapselle ei kuitenkaan uskonnollisia rituaaleja kaivata.

Mitä tulee tähän av:n jankkaamiseen uskonnottomien "kummien" tarpeesta, niin käsi pystyyn ne, jotka ovat itse kummeina, joiden lapsien kummit tai joiden omat kummit ovat oikeasti hoitaneet niitä virallisia kummin tehtäviä eli lapsen kristillistä kasvatusta. Kyllä se kummien rooli on ihan jotain muuta tosi elämässä...

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:10"]

Esikoiselle ei pidetty juhlia, koska minun koko sukuni piti älytöntä meteliä siitä, ettei lasta kasteta. Toiselle pidettiin juhlat. Isoäidiltäni tuli pientä vihjailua, mutta ei sen kummempaa. Olivat jo ehtineet sulatella asiaa kolme vuotta. :)

Kummeja minäkään en ymmärrä, koska kummin tehtävä on tukea kristillisessä kasvatuksessa. Vai onko tämä nyky kummius oikeasti sitä, että ostellaan kalliimpia lahjoja ja viedään ilmaiseksi huvipuistoon?

Kummeja ei ole meidän lapsilla vaikka saavatkin yleiskristillisen kasvatuksen ja ovat seurakunnan kerhossa. Meillä ei kastettu, koska kuulun mieheni kanssa eri uskontoihin.

[/quote]

Jos kristillisen kasteen ja nimijuhlan saaneen lapsen kummien tehtävä on tukea kristillisessä kasvatuksessa, eikö uskonnottoman nimenannon ja nimijuhlan saaneen lapsen kummien tehtävä voisi sitten olla ihan vai kasvatuksessa ja kasvamisessa tukeminen? Kummitäti ja kummisetä ovat ikään kuin lapsen kakkosvanhemmat, lapse äiti ja isä hengessä (ei siis välttämässä kristinuskon hengessä, vaan yleisesti). Ei-kristityt kummit voivat olla turvallisina ja tukevina aikuisina läsnä lapsen elämässä. Heiltä, samoin kuin vanhemmiltakin, saa kysyä mieltä askarruttavista asioista ja heidän kanssaan voi jutella isoistakin elämän ja kuoleman kysymyksistä. Kummit voivat olla vanhempien tukena opettamassa lapselle hyvää käytöstä ja vanhempien tärkeiksi kokemia arvoja, kuten avarakatseisuutta, joustavuutta ja humaania asennetta lähimmäisiin, olivatpa he taustaltaan sitten mistä tahansa kulttuurista tai uskontokunnasta. Kummi voi myös olla hyvä kaveri, jonka kanssa on kiva viettää aikaa vaikkapa retkellä, mökillä, uimarannalla tai siellä huvipuistossa.

Myös muilla kuin kristityillä voi olla ja on omia eettisiä ja maailmankatsomuksellia arvoja, joita he toivovat siirtävänsä lapsilleen. Kummit voivat auttaa tässä arvokasvatustyössä. Tässä ei mielestäni ole mitään erityisen vaikeasti ymmärrettävää.

Vähän ohis, mutta muistuttelen teitä vahvasti luterilaisia, että alunperinhän Raamatussa ei kastettu vauvoja laisinkaan.... Jeesuskin kastettiin aikuisena, eikä missään kohtaa Raamattua löydy tukea luterilaisen kirkon niin paljon ylikorostamalle lapsikasteelle. Joten ennen kuin vauhkoatte kasteestanne, tutustukaa tarkoin siihen, mitä teidänkin uskontonne perusteos siitä opettaa.

Ihme jankkaamista tämä koko ketju täynnä, varmaan sama graduntekijä asialla. Ja tosiaan, nykyään voi graduunsa kirjoittaa oikeastaan mitä tahansa ja läpihän se menee, ettei Pirkko-Irmelille tule paha mieli, kun näki niin paljon vaivaa ja kirjoittikin koko jutun valmiiksi.

Ja eikö muka (tapa)kristityille ristiäiset ole nimenantojuhla? Lukekaapa taannoinen ketju aiheesta, sielläkin oli yksi jankkaaja joka jankutti, että kyllä hänen lapsensa saivat kasteessa nimen tai että kyllä se nimen saaminen se juhlan ydin ainakin oli, evvk mitä muut sanoo. Ja eikös se ole teidän uskovaisten mielestä pahempi asia, että kuulutaan kirkkoon ja juhlitaan kristillisiä juhlia, mutta ei kuitenkaan uskota? Eikö parempi olisi rehellisesti olla uskomatta ja juhlia nimiäisiä, sen sijaan että pidetään ristiäiset vain siksi että juhlitaan lapsen nimeä ja kirkossa on vaan niin juhlallista ja kätevää pitää juhlat?

En ihan käsitä näitä nimenantojuhlien ihmettelijöitä ja kritisoijia. Katsotaanpa.

1. Ei-kristillisessä nimenantojuhlassa juhlitaan lapsen syntymää, tämän saamaa nimeä ja sitä, että tämä liitetään nimen kautta omaan sukuunsa ja omaan sosiaaliseen yhteisöönsä. Suomessa kristillisiin ristiäisiin on sekoittunut myös näitä edellä mainittuja ei-kristillisiä merkityksiä ja juhlan aiheita, vaikka kristillisen tradition mukaisesti kaste ei merkitsekään nimen antamista, vaan lapsen liittämistä uskonyhteisöön, ja vaikka kastejuhla ei merkitsekään nimijuhlaa, vaan juhlaa sen kunniaksi, että lapsi nyt vihdoin on osa uskonyhteisöä ja näin myös armosta/pelastuksesta osallinen.

Suomessa nimeen on hyvin kauan liittynyt voimakkaita tunteita ja uskomuksia. Lapsen on uskottu saavan niitä vahvuuksia, joita nimi edustaa, ja usein lähisukulaisen mukaan nimeäminen on myös liittänyt lapsen voimakkaasti sukupolvien jatkumoon. Ei ole siis ihme, että kun Suomessa siirryttiin kristinuskoon, ymmärrettiin kaste täällä paitsi uskonyhteisöön liittämisenä ja tienä pelastukseen myös nimen antamisena. Suomessa lapsen kastamiseen ja nimeämiseen liittyvät kulttuurit ovat sekoittuneet. On siis aivan turha natista siitä, että ei-kristittyjä nimenantojuhlia lapselleen järjestävät "koomisesti matkivat ristiäisiä, koska ristiäisissä ei kuitenkaan ole kyse nimen antamisesta". Ei-kristittyjä nimenantojuhlia järjestävät ovat pikemminkin palanneet vain siihen vanhaan suomalaiseen traditioon, jonka mukaan lapsen nimeäminen ja sukuun liittäminen on äärimmäisen tärkeä tapahtuma.

2. Kristillisessä kasteessa lapsi liitetään kristillisen yhteisön jäseneksi ja hän on osallinen kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, josta muutkin yhteisön jäsenet. Nimenantojuhla toimii hyvin samanlaisin periaattein. Nimijuhlassa lasta ei tosin liitetä uskonyhteisöön, vaan omaan perheyhteisöönsä, sukuunsa ja laajemmin omaan sosiaaliseen viiteryhmäänsä, jolloin lapsesta tulee osallinen tämän viiteryhmän traditioista ja arvoista. Tietysti biologisesti ja juridisesti lapsi olisi sukunsa jäsen myös ilman juhlia, mutta kyse onkin riitistä - symbolisesta, yhteisöllisesti merkittävästä eleestä, jonka avulla vahvistetaan yhteisölle tärkeitä siteitä, suhteita, yhteyksiä ja näiden määritelmiä. Koska nimenantojuhla on siis hyvinkin paljon kastetta muistuttava siirtymäriitti, on täysin luontevaa, että myös näiden riittien kaavat ts. juhlan muoto muistuttavat toisiaan.

3. Kummit. Kristityn lapsen kummit tukevat vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Samoin ei-kristityn/uskonnottoman lapsen kummit tukevat lapsen vanhempia lapsen elämän- ja maailmankatsomuksellisessa arvokasvatuksessa. Ei ole millään tavalla outoa tai poikkeavaa, että jostakin toisesta perinteestä, kuten kristillisen kasteen perinteestä, poimitaan jokin sellainen elementti, joka toimii ja sopii omaan arvomaailmaan, vaikkei tuota toista perinnettä kokonaisuutena kannattaisi ja tukisikaan. Kummeus on tällainen perinne, jonka monet uskonnottomatkin ovat katsoneet hyväksi ja ottaneet sen omakseen.

Mikä niissä nimenantojuhlissa siis närästää? Tärkein näkökanta niissäkin kaiketi on se, että on mukavaa, hauskaa ja merkityksellistä juhlistaa suvun uutta jäsentä. Ei kai se kovin väärin ole.

Ja tässä se ketju: http://www.vauva.fi/keskustelu/3876236/ketju/te_joiden_mielesta_lapsi_saa_nimen_kasteessa

Sana "kummi" ei enää nykysuomessa tarkoita pelkästään kristillistä kummia. Tätä mieltä on ainakin Kielitoimiston sanakirja 2013:

kummi5
1. lapsen kasteen todistaja. Lapsen kummit. Sylikummi.
Kuv. Novelli, jonka kummina [= vaikutteiden antajana] on ollut Kafka.
2. henkilö joka jllak tavalla on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta. SOS-lapsikylän kummit.

Kummallisinta nimiäisissä on se, että vaikka kautta aikain osa suomalaisista ei ole kuulunut kirkkoon, ei nimiäisiä ole kovin taajaan järjestetty. Tapa on siten aika uusi, mikä tekeekin siitä mielenkiintoisen. Miksi esim. 30 vuotta sitten nimiäisiä ei järjestetty läheskään siinä määrin kuin nyt (suhteessa syntyneiden  ei srk liitettävien lasten määrään). Mikä tässä ajassa, 2000-luvussa, saa aikaan nimiäisbuumin? Ja mikä saa nimiäisiä järjestävien vanhempien karvat pystyyn heti, jos tätä uutta tapaa rinnastetaan ristiäisiin?

Voisiko syynä olla se, että jos lasta ei 70-luvulla kastettu, ei vanhemmilla ollut siteitä seurakuntaan. Heillä ei ollut tarvetta nimiäisillä, he olivat ateisteja jne., eivät niinkään kirkollisveropakolaisia, kuten suurin osa nyt nimiäisjuhlia järjestävistä on.

Kummeja (tai muun nimisiä ekstra-aikuisia) on ja on ollut myös muissa kuin kristillisissä kulttuureissa. Muistaakseni esim. Antiikin roomalaisilla ja/tai kreikkalaisilla oli jotain tämäntyylisiä täysin kristinuskoon liittymättömiä ja niitä edeltäviä ratkaisuja. En nyt muista miksi suojelijoiksi tai kaitsijoiksi niitä kutsuttiin.

Kuinka moni nykykummi muuten osallistuu kummilapsen kristilliseen kasvatukseen? Siis muuten kuin osallistumalla kastetilaisuuteen ja rippijuhlaan?