Lue keskustelun säännöt.
Nimijuhlat - äidin reaktio
01.01.2014 |
Voi hyvä tavaton sentään. Ilmoitin asiallisesti tänään äidilleni että tyttärelläni tulee olemaan nimenantotilaisuus, ei kastejuhlaa. Äitini veti niin isot pultit että oksat pois! Hän on siis kuitenkin alle 50- vuotias, eikä mitenkään erityisen kristillinen. Haukkui minut ja mieheni täysin. No, nimijuhla tulee silti, tulipa tuore mummo sinne tai ei.
Mieheni ei siis kuulu kirkkoon, minä kylläkin, mutta en halua mitään pappisjuttuja. Se ei ole minulle tärkeätä. Äitini voivotteli että eihän tyttö saa kummeja tai riparia, mutta väärässähän hän on. Kummit tulee ja riparin voi käydä jos siellä kastetaan sitten kirkkoon.
Kyllä tuli alentava olo siitä haukkumisesta! Enkä edes yhtään arvannut että kaste olisi ollut nuinkin tärkeätä hänelle.
Pakko oli vain avautua, on niin häkeltynyt olo..
Kommentit (236)
Nimiäiset ovat mielestäni ihan neutraali idea ja senkus pidätte. Sen sijaan vähän oudoksuttaa, kun tutun lapselle on kutsuttu peräti kuusi kummia nimiäisten yhteydessä. Minua ei kutsuttu, koska ajateltiin, etten ehkä (kolmen lapsen äitinä) ehdi hoidella "velvollisuuksia". Haloo! Kuulun itse kirkkoon ja kummilapsiakin on liuta, joten en ole äärettömän pahoillani. Muistan lasta esim. jouluna vaikkei hän "haltijakummilapseni" olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:33"]
Mitä se on pois kirkkoon kuuluvilta/uskovaisilta tai keltään millaiset juhlat lapselleen järjestää nimen antamisen kunniaksi ja kenet pyytää lapsen "läheiseksi ihmiseksi"?
Helvetin kateellista, lapsellista ja pikkusieluista porukkaa on tässäkin ketjussa asiasta valittavat. "Nokun ainoa oikea juhla on vain kaste", "nokun noi niin kuin varastaa meidän juhlat" ja "nokun kummi on kristillisesti kasvattava henkilö". No ei mikään ihme, kun uskovaista on kyse.
Vetäkää tunkki nenäänne ja toinen p**seen, jos se vaikka helpottaisi hetkeksi kun elämä muuten on niin "hirveeetä".
[/quote]
Emme me kristityt ole keneltäkään juhlia kieltämässä. Kunhan ihmettelemme, miten paljon kristittyjen ristiäisiä ne nimijuhlat voivatkaan muistuttaa, vaikka nimenomaan sitä kristillisyyttä ei-kirkkoon kuuluvat kovasti paheksuvat. Ihmeesti se on käyttökelpoinen siinä vaiheessa kun huomataan, että ilman ristiäisiä perhe ja lapsi jäävät vaille jotain yhteisöllistä ja turvallista. Sitten järjestetään nimiäiset. Kumma juttu, että ette järjestä esim. 6 kk juhlia tai juhlaa istukalle.
[/quote]
No miten paljon ne nimijuhlat oikeasti muistuttavat ristiäisiä? Olet varmaan ollut lukuisissa nimijuhlissa? Katsos kun nimijuhlat ovat täysin vapaamuotoiset, ei ole mitään kaavaa kuten kasteessa. Joten vaikka lukisit netistä jotain nimijuhlaopasta, ei se kerro millaisia juhlia oikeasti kodeissa vietetään.
Ihan pelkästään se, että järjestetään juhla lähimmille sukulaisille ja ystäville pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen, ei vielä ole niin omaperäinen idea, että olisi jotenkin kristittyjen yksityisomaisuutta.
[/quote]
Noin 40 blogitekstin perusteella (kaikissa niissä siis kerrottu nimiäisistä äidin tai isän sanoin) nimiäiset ovat ristiäisten toisinto. Teen aiheesta gradua ja olen hämmentynyt siitä, miten tiukasti kristillisessä perinteessä kirkosta eronneet rituaaleissaan ovat. Onko kyse siitä, että opittujen kaavojen avulla haetaan turvallisuutta vai siitä, että yritetään miellyttää edellistä sukupolvea vai siitä, että ei osata juhlia omalla tavalla, koska ei eroteta nimiäisiä ja ristiäisiä tunnetasolla toisistaan.
[/quote]
Olettamuksesi siis on että nimijuhla on ristiäisten kopio ja haluat todistaa sen oikeaksi? Kuulutko itse kirkkoon ja olet uskovainen? vaikuttavatko nämä näkökulmaasi? Tutkinhan ensi gradussasi mikä on juhla ja juhlalle ominaisia piirteitä ja sitten vasta katsot mitä jää nimiäisten/ristiäisten ominaispiireiksi? Jos et tee näin niin gradusi jää aika yksipuoleiseksi kristittyjen näkökulmasta tehdyksi tekeleeksi.
[/quote]
Helpottaako sinua tietää, että graduni ei liity teologian alaan vaan yhteiskuntatieteisiin. Oletukseni oli, että nimiäiset ovat uudenlainen juhla ja usko tai älä, olen osannut erottaa tarjoilut, kutsu- ja kiitoskortit ja muut "kaikille juhlille ominaiset piirteet" , vaikka en nimenomaan niitä tutkikaan. Huomaathan, että tämä on gradu, ei väitöskirja. En myöskään ole väittänyt, että nuo blogitekstit ovat ainoa aineistoni, mutta en väitä sitäkään, että olisin paneutunut kaikkiin suomalaisiin nimiäisjuhliin.
Olen ihmeissäni siitä, miten tiukasti tässäkin keskustelussa nimiäisiä puolustavat nostavat esille oikeutensa juhlia lasta, mutta eivät sitten itse juhlaa kutsu lapsen tervetulojuhlaksi tms. vaan nimenomaan nimiäisiksi. Pitää kiittää palstalaisia monista mielenkiintoisista kommenteista, jotka tukevat havaintojani siitä, että ristiäiset on niin vahva rituaali, että siitä ei edes kirkosta erottua osata luopua.
Joku kirjoitti, että kaikissa juhlissa on sama kaava. Rohkenen olla eri mieltä. Esimerkiksi syntymäpäivät ja häät eroavat selkeästi toisistaan, vaikka molemmissa kakkua ja kahvia tarjotaankin. Ihmisillä on juhlissa erilaisia rooleja, joista osa on otettuja ja osa annettuja. Nimiäisissä mielenkiintoinen havainto on ollut se, että puheepitäjänä on useammin mies kuin nainen, mikä voi toki johtua siitä, että miehet ovat taitavampia puhujia kuin naiset. Tai sitten kyse on sukupuoleen liitetyistä mielikuvista.
Joka tapauksessa keskustelu on ollut antoisa ja siitä on ollut paljon iloa.
[/quote]
Miksi oletat että kaikki ovat kirkosta eronneita, jotka nimiäisiä viettävät? Eivät ole. Osa voi aivan hyvin kuulua kirkkoon tai perheestä voi toinen kuulua kirkkoon kuten AP:n tapauksessa tai kuulua kokonaan toiseen uskontokuntaan. Sitten on niitä jotka eivät ole koskaan kuuluneetkaan kirkkoon, kuten minä. Olen ristiäisissä ollut muistaakseni 3-4 kertaa, ja niistäkin suurin osa lapsena/teininä. Viimeisistä taitaa ollakin kohta 15 vuotta.
Lisäksi oletat että kaikissa nimenantojuhlissa pidetään puhe. Meillä ei pidetty. Puheenpidossa voi olla myös työnjaosta. Naisen osalle kuuluu yleensä tarjoilut ja vauvasta huolehtiminen, joten on luonnollista että isälle jää se juhlapuhe. Voi k'äsitellä myös sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmista. Et voi siis tehdä suoraan oletusta että isä on papin korvaaja tai että mies on parempi puhuja.
Olen edelleen sitä mieltä että gradusi on värittynyt vahvasti kristillisten arvojen näkökulmasta. Et muuten kertonut mitä katsomusta itse edustat.
[/quote]
Esitit mielenkiintoisen näkökohdan: miksi nimiäisissä äidin/naisen tehtävänä on perinteinen tarjoilu ja vauvasta huolehtiminen, miehelle puheen pitäminen/tervetuliaismalja jne.? Onko kyseessä jälleen ristiäisten toisinto vai kuvaako tuo suomalaista tasa-arvoa 2010-luvulla?
En oleta, että kaikissa nimiäisissä pidetään puhe. Aineistoni perusteella näin kuitenkin on eli niissä se puhe on pidetty. Toki kirjoitan tämän auki gradussani enkä voi aineiston pohjalta väittää, että aina ja kaikkialla samat asiat toistuvat, mutta huolimatta kakesta nimiäisten puolustelusta ne nyt vain muistuttavat ristiäisiä paljon enemmän kuin vaikka siviili- ja kirkkovihkiminen toisiaan.
Gradussani en ota kantaa ristiäisten kristilliseen sanomaan vaan pitäydyn juhlan muotopuolessa. Tietysti otan esille roolituksen (pappi/vanhemmat/kummit jne.) ja ristiäisten/nimiäisten historian, mutta pääpaino on todellakin sillä juhlalla sinänsä.
[/quote]
Vai onko kyse vain perintestä työnjaosta, jonka kanssa ei kristillisyydellä tai nimenantojuhlalal ole mitään tekemistä. Häissäkin puheen pitää tyttären isä eikä äiti.
Millä perustelet että muistuttavat enemmän kuin vihkiäiset?
Gradusi ei edelleenkä edeusta puoluetonta näkemystä asiasta.
Ps.
Edelleenkään et kerro omaa kantaasi uskontoon. Senkin tulee ola auki kirjoitetuna gradussa, koska vaikuttaa gradun sisltöön ja näkökulmaan.
[/quote]
Gradua ohjaavan professorin mielestä työssä ei ole tarpeen käsitellä ristiäisten tai nimiäisten ideologista perustaa kuin siinä määrin, mitä se liittyy ulkoisiin puitteisiin. Nimiäiset ovat suomalaisittain uusi juhla, josta on saatavilla hyvin vähän historiatietoa. Vielä 80-luvulla vastaava juhla oli harvinainen. Jos vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, nimijuhlaa ei vietetty vaan lasta juhlittiin pitempään ja pienemmin rotinaperinteen "varjossa" (eli vastasyntynyttä käytiin katsomassa, tuotiin tarjottavat ja kahviteltiin epävirallisemmin).
Tuo viittauksesi perinteiseen työnjakoon kertoo paljon siitä, miten vanhaa ja uutta yhdistetään siten, että vanha säilyy paremmin kuin mitä otetaan uusia asioita mukaan. Puheen pitäminen katsotaan jostain syystä miehelle luontevaksi toimeksi niin häissä kuin hautajaisissakin. Kastepapiksi kelpaa nainen, mutta nimiäisjuhlassa aika harvoin äiti tai isoäiti pitää puhetta. Sekin on mielenkiintoinen asia tutkittavaksi. Seurakunnassa naisen ei enää tarvitse vaieta, mutta miten on perheessä?
Lapsen isä toivottaa sukulaiset tervetulleiksi nimiäisiin/nimijuhliin/nimenantojuhliin = ristiäisten kaavan toisinto, koska jos lapsen äiti tai isoäiti tai joku muu nainen ei pidä puhetta, kyse on kristillisten traditioiden matkimisesta.
Vauva on jommankumman vanhempansa tai "kummin" sylissä kun hänen nimensä kerrotaan sukulaisille = ristiäisten kaavan toisinto, koska ainoastaan ristiäisissä vauvalla, siis juhlien päähenkilöllä, on oikeus olla tapahtumien keskipisteessä.
Joku sukulaisista soittaa tai laulaa = ristiäisten kaavan toisinto, koska ristiäisissä veisataan virsiä, ei-hengellinen musiikkiesitys on vain epätoivoinen yritys varastaa juhlaan sisältöä uskonnollisesta perinteestä.
Juodaan kahvit ja syödään kakkua = ristiäisten kaavan toisinto, koska juhlissa on yleensä tapana tarjota vieraille juotavaa ja syötävää, paitsi tietenkin nimijuhlissa, koska siellä vastaava tarjoilu on varastettu risitäisistä ja olisi suotavampaa keksiä jotain omia perinteitä.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:39"]
Sana "kummi" ei enää nykysuomessa tarkoita pelkästään kristillistä kummia. Tätä mieltä on ainakin Kielitoimiston sanakirja 2013:
kummi5 1. lapsen kasteen todistaja. Lapsen kummit. Sylikummi. Kuv. Novelli, jonka kummina [= vaikutteiden antajana] on ollut Kafka. 2. henkilö joka jllak tavalla on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta. SOS-lapsikylän kummit.[/quote]
Tämäkin on vanhentunut, koska nykyisin käytetään myös termejä koulukummi ja työkummi.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:53"]
Kuinka moni nykykummi muuten osallistuu kummilapsen kristilliseen kasvatukseen? Siis muuten kuin osallistumalla kastetilaisuuteen ja rippijuhlaan?
[/quote]
Juuri tämän asian minäkin haluaisin tietää kun täällä nämä super kristityt nyt jeesustelevat minkä kerkiävät.
Esimerkiksi minun tuttavapiiristäni ei KUKAAN kristitty ja kahden vuoden sisällä lapsensa kastanut tiennyt mikä kummien perimmäinen tarkoitus on. Minä sen heille kerroin kun juttelin, että meidän lapselle järjestetään nimiäiset/tervetulojuhla tms ja lapselle tulee silti kaksi "kummia" ja sitten minulta kysyttiin, että miten voi olla kummina ja miten lapselle voidaan antaa nimi jos ei kasteta. En voinut kuin ihmetellä tätä tämänkin oikeasti uskovaisen ihmisen kyselyä kun ei näköjään tiedä oman kirkkonsa asioitakaan. Nimihän kun ei tule kirkosta papin antamana vaan nimi ilmoitetaan maistraattiin, jolloin se on virallista ja kasteessa liitetään seurakuntaan eikä todellakaan anneta sitä nimeä ja kummin tehtävä on edelleenkin se kristillinen kasvatus. Näistä asioista tuttavillani ei ollut mitään todellista tietoa. Kantani on vahvasti se, että kummi on menettänyt täysin alkuperäisen merkityksensä nyky-yhteiskunnassa ja näiden virallisten kristittyjen kummien tehtävä on vain lahjojen osto ja lapsen elämässä muuten läsnäolo. Kuten myös kirkkoon kuulumattomien ja kastamattomien lasten kummien.
Mutta kertokaa ihmeessä te kristityt kummit, että miten hoidatte kummilapsenne kristillistä kasvatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 14:14"]
Lapsen isä toivottaa sukulaiset tervetulleiksi nimiäisiin/nimijuhliin/nimenantojuhliin = ristiäisten kaavan toisinto, koska jos lapsen äiti tai isoäiti tai joku muu nainen ei pidä puhetta, kyse on kristillisten traditioiden matkimisesta.
Vauva on jommankumman vanhempansa tai "kummin" sylissä kun hänen nimensä kerrotaan sukulaisille = ristiäisten kaavan toisinto, koska ainoastaan ristiäisissä vauvalla, siis juhlien päähenkilöllä, on oikeus olla tapahtumien keskipisteessä.
Joku sukulaisista soittaa tai laulaa = ristiäisten kaavan toisinto, koska ristiäisissä veisataan virsiä, ei-hengellinen musiikkiesitys on vain epätoivoinen yritys varastaa juhlaan sisältöä uskonnollisesta perinteestä.
Juodaan kahvit ja syödään kakkua = ristiäisten kaavan toisinto, koska juhlissa on yleensä tapana tarjota vieraille juotavaa ja syötävää, paitsi tietenkin nimijuhlissa, koska siellä vastaava tarjoilu on varastettu risitäisistä ja olisi suotavampaa keksiä jotain omia perinteitä.
[/quote]
Monissa muissa juhlissa vauva on isovanhemman sylissä - nimiäisissä ja ristiäisissä yleensä äidin tai kummin : huomaatko, että vaikka ristiäisten kaavan voisi rikkoa, sitä ei tehdä.
Isä toivottaa vieraat tervetulleiksi: kyse voi olla mistä juhlasta tahansa, mutta jostain syystä nimenomaan nimiäisissä tämä tuntuu olevan tärkeää verrattuna mihin tahansa muuhun lapsen juhlaan. Esim. rotinoita tuoville napureille ei samaa juhlavaa tervetulotoivotusta eikä 1-v synttäreillä (lapsen juhla) ole samanlaista tervetuloseremoniaa. Mielenkiintoista on se, miksi nimenomaan nimiäisissä tämä tietty seremonia on tärkeä toistaa.
Nimiäiset on lapsen juhla, mutta siellä kovin harvoin lauletaan perinteistä lastenlaulua tai edes lapseen liittyvää laulua (kuten olettaisi, jos kerran kyse on lapseen liittyvästä juhlasta). Sen sijaan musiikkiesitykset ovat usein ns. korkeakulttuuria eli kappaleita, joita ei lauleta lainkaan tai sitten sellaisia, että niiden sovitus on tehty koulitulle äänelle. Yhteislauluja on vähän.
Kakku ja kahvi ovat osa mitä tahansa juhlaa, ne eivät ole nimiäisten tai ristiäisten sisältöä sen enempää kuin seminaarissakaan osa ohjelmaa. Nimiäisperinteessä (hyvin lyhyessä) ne kuitenkin jatkuvasti nostetaan esiin jotenkin poikkeavana osana juhlia.
Miksi nimiäisissä niin moni asia muistuttaa ristiäisiä, vaikka olisi mahdollisuus vaikka mihin?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 07:36"]Markuksen evankeliumi 10: 13-16
Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.
No tuntuuhan se hieman pahalta kun vauvalta evätään tuo....
[/quote]
Miten sitten tämä (en muista sanatarkasti): Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Ei meidän vauva voi vielä uskoa mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 14:14"]
Lapsen isä toivottaa sukulaiset tervetulleiksi nimiäisiin/nimijuhliin/nimenantojuhliin = ristiäisten kaavan toisinto, koska jos lapsen äiti tai isoäiti tai joku muu nainen ei pidä puhetta, kyse on kristillisten traditioiden matkimisesta.
Vauva on jommankumman vanhempansa tai "kummin" sylissä kun hänen nimensä kerrotaan sukulaisille = ristiäisten kaavan toisinto, koska ainoastaan ristiäisissä vauvalla, siis juhlien päähenkilöllä, on oikeus olla tapahtumien keskipisteessä.
Joku sukulaisista soittaa tai laulaa = ristiäisten kaavan toisinto, koska ristiäisissä veisataan virsiä, ei-hengellinen musiikkiesitys on vain epätoivoinen yritys varastaa juhlaan sisältöä uskonnollisesta perinteestä.
Juodaan kahvit ja syödään kakkua = ristiäisten kaavan toisinto, koska juhlissa on yleensä tapana tarjota vieraille juotavaa ja syötävää, paitsi tietenkin nimijuhlissa, koska siellä vastaava tarjoilu on varastettu risitäisistä ja olisi suotavampaa keksiä jotain omia perinteitä.
[/quote]
Monissa muissa juhlissa vauva on isovanhemman sylissä - nimiäisissä ja ristiäisissä yleensä äidin tai kummin : huomaatko, että vaikka ristiäisten kaavan voisi rikkoa, sitä ei tehdä.
Isä toivottaa vieraat tervetulleiksi: kyse voi olla mistä juhlasta tahansa, mutta jostain syystä nimenomaan nimiäisissä tämä tuntuu olevan tärkeää verrattuna mihin tahansa muuhun lapsen juhlaan. Esim. rotinoita tuoville napureille ei samaa juhlavaa tervetulotoivotusta eikä 1-v synttäreillä (lapsen juhla) ole samanlaista tervetuloseremoniaa. Mielenkiintoista on se, miksi nimenomaan nimiäisissä tämä tietty seremonia on tärkeä toistaa.
Nimiäiset on lapsen juhla, mutta siellä kovin harvoin lauletaan perinteistä lastenlaulua tai edes lapseen liittyvää laulua (kuten olettaisi, jos kerran kyse on lapseen liittyvästä juhlasta). Sen sijaan musiikkiesitykset ovat usein ns. korkeakulttuuria eli kappaleita, joita ei lauleta lainkaan tai sitten sellaisia, että niiden sovitus on tehty koulitulle äänelle. Yhteislauluja on vähän.
Kakku ja kahvi ovat osa mitä tahansa juhlaa, ne eivät ole nimiäisten tai ristiäisten sisältöä sen enempää kuin seminaarissakaan osa ohjelmaa. Nimiäisperinteessä (hyvin lyhyessä) ne kuitenkin jatkuvasti nostetaan esiin jotenkin poikkeavana osana juhlia.
Miksi nimiäisissä niin moni asia muistuttaa ristiäisiä, vaikka olisi mahdollisuus vaikka mihin?
[/quote]
Voisiko yhteneväisyys kertoakin siitä, kuinka maallisiksi ristiäiset ovat muuttuneet ja kuinka päälleliimattua niiden uskonnollisuus on? Tietänet varmaankin, kuinka ristiäisiä järjestävät vanhemmat nykyisin usein pyytävät papilta mahdollisimman vähän uskonnollista sisältöä tilaisuuteen, minkä varsinainen tarkoitus on lapsen liittäminen seurakuntaan.
No, joka tapauksessa ohitit aika kaukaa sen varsinaisen pointtini, eli että järjesti nimiäiset ihan miten tahansa, niistä löytyy aina ristiäisten piirteitäjos sellaisia haluaa löytää.
Mainintasi siitä, että nimiäisissä lauletaan harvoin lastenlauluja tai lapsille sopivia lauluja, ja että yhteislauluja on vähän, poikkeaa melkoisesti siitä mitä olet yrittänyt jo monen sivun ajan viestiä. Millaista on ristiäisten tyypillinen musiikki? Ettei vain ns. lasten virret (Ystävä sä lapsien ja/tai Jumalan kämmenellä) yhteislauluna? Ja nyt kun kerrot, että nimiäisten tyypillinen musiikki poikkeaa tästä melko huomattavasti, se onkin väärin ja - niin - ristiäisiä muistuttava tapa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 10:55"]
konservatiiviset kristityt (sley, luthersäätiö ym) ajattelevat, että kasteessa lapsi otetaan "paholaisen valtakunnasta" ja siirretään "Jumalan valtakuntaan". Eli "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu".
Asia on toki erilainen ei-kristityille tai niille, jotka eivät usko kuten yllä todettiin.
[/quote]
Tuli mieleen, että eivätkös ortodoksitkin aja jotain pahoja henkiä pois kastetilaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 07:08"]
Nimiäisten järjestäjät pitävät kiinni oikeudestaan (mitä saa toki tehdä) mutta samalla moni pitää kastetta pahana asiana "vauvalta ei kysytä lupaa liittää seurakuntaan". Jotkut jopa haluavat poistaa lapsikasteen. Kuitenkin samaan aikaan hoetaan että vanhemmilla on uskonnonvapaus / kasvattaa lapsi vakaumuksen mukaan mutta sen ei näköjään haluta koskettavan kristittyjä.
[/quote]
En vastusta lapsikastetta sinänsä, mutta mielestäni toisen ihmisen liittäminen uskonnolliseen tai maailmankatsomukselliseen yhdyskuntaan vastoin tämän toivetta, loukkaa hänen uskonnonvapauttaan. Itse ihmettelen sitä, miksi kaste ei onnistu ilman tällaista perusoikeuksien loukkausta. Eikö kristillisen sakramentin voisi toteuttaa ilmankin, että liittää lapsen uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi?
Kuinka moni lapsensa kastavista vanhemmista hyväksyisi sen, jos heidät itsensä liitettäisiin vaikkapa helluntaiseurakunnan jäseneksi lupaa kysymättä? Tai yhtenä aamuna kun heräät, huomaatkin, että kas, minut on yön aikana liitetty kommunistiseen puolueeseen. Entä kuinka moni hyväksyisi sen, että heidät erotettaisiin kirkosta vastoin heidän toivettaan? Miksi aikuisillakaan tulisi olla oikeus päättää itse uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisestaan, jollei lapsilla tällaista oikeutta tarvitse olla?
Lapsen pään valelu vedellä ja siunaaminen onnistuisi ilman kirkon jäseneksi liittämistäkin. Uskonnollista kasvatusta voi niinikään antaa ilman että lapsi kuuluu kirkkoon. Tästä oivallisena esimerkkinä ovat esim. monet lapsikastetta vastustavat kristilliset yhteisöt. Mutta Suomessa kirkko on päättänyt hankkia jäseniä tällä tavoin, sylivauvoista lupaa kysymättä. Se ei mielestäni ole moraalisesti oikein, koska pidän arvossa uskonnonvapautta.
Meidän lapsia ei ole kastettu, mutta heidän elämänsä alkutaipaleelle pyydettiin Jumalan siunausta ja he saavat kristillistä kasvatusta. Jokaisella on oikeus kasvattaa lapsiaan oman arvomaailmansa mukaisesti, mutta se ei edellytä maailmankatsomuksellisen järjestön jäsenyyttä. Raamatunkin mukaan muuten ensin tulee usko, sitten kaste, luterilaisen tulkinnan mukaan homma menee päinvastoin.
Mitä juhliin tulee, niin en käsitä tätä nimiäisistä kohkaamista. Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja jokainen lapsi juhlinnan arvoinen. Nimiäisissä ei myöskään ole mitään valmista kaavaa, vaan jokainen tekee niistä itsensä ja oman perheensä näköiset kemut. Minä en kiukuttele lapsensa kastaville, vaan osallistun mielelläni ristiäisiin ja vien lahjoja. Minulla on asiaan oma näkemykseni, mutta en tunne tarvetta tuputtaa katsomuksiani toisille, varsinkaan alkamalla ilkkumaan heille tärkeistä tilaisuuksista ja juhlista niiden juhlien ollessa ajankohtaiset.
Maailma muuttuu ja uskonnotonkin tapakulttuuri kehittyy uskonnottomien määrän lisääntyessä ja tapojaan ja traditioitaan luodessaan. Muutama vuosikymmen sitten ei maistraattihäitäkään juhlittu juurikaan, nykyisin saatetaan pitää komeatkin kemut, eikä niitä juuri enää ihmetellä. Kuitenkin, kuten tämäkin ketju osoittaa, uskonnoton tapakulttuuri kehittyy ja muokkautuu omanlaisekseen varsin hitaasti jo siksikin, että se kokee vieläkin vastustusta ja julkista ihmettelyä, jopa pilkkaa. Sääli sinänsä.
Kamalan monelle on näköjään epäselvää, että ristiäisissä lapsi liitetään kristilliseen seurakuntaan, ja että ennen wanhaan nimeä ei saanut sanoa ääneen ennen kuin lapsi oli kastettu, sillä muuten paholainen saattoi ottaa lapsen sielun omakseen. Sen takia nimi paljastettiin vasta kasteessa. Oikeaoppinen ilmoitus lapsen nimenannostahan kuuluu seuraavasti: lapsemme sai kasteen yhteydessä nimen xxxxx".
Ja syy, miksi ristiäiset yleensä pidetään koska pidetään, on lainopillinen: maistraatti vaatii papereita lähetettäväksi heille tietyn ajan kuluessa.
Ja kummiuden vanha versio menee niin, että sanoessaan "tahdon", kummit lupasivat lapsen puolesta, ettei lapsi antaudu pahan valtoihin ja myy sieluaan Saatanalle. Että siinä teille :D
Mitä väliä on sillä, että nimeä halutaan juhlia? Eihän suurin osa ev.luteistakaan ymmärrä, miksi kastetta juhlitaan. Kuinka moni tuntee papin entuudestaan, joka on lapsen kastanut? Harva. Kuinka moni käy kirkossa, ehtoollisella, ja kuinka monen kummi oikeasti noudattaa tapaa opettaa lapselle kristillisiä arvoja? Harva.
Minusta ns. haltiakummit ovat kaunis ajatus ja toivon joka kerta, että nämä ihmiset pysyvät lapselle tärkeinä aikuisina aina. Sillä lapsestahan alkuperäisessäkin kasteessa oli kyse, ei lahjoista, ei aikuisten mielipiteistä. Vaan lapsen turvaamisesta Jumalan huomaan.
terv. kirkosta eronnut teologian opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tyrmäsin aikaisemmin ne seurakunnan kerhot (mulla 1-vuotias lapsi), niin uskontoihin lapsi saa tutustua. Ja eiköhän hän väkisin ja eniten juuri luterilaisuuteen törmää nyky-Suomessa. Mummonsakin on uskovainen. Kävimme kuuntelemassa Kauneimpia joululaulujakin kirkossa (eivät kysyneet jäsenyyttä). Eikä suinkaan tarkoita mitään rusinoiden ottamista pullasta. En vain ole sitä mieltä, että minulla on oikeutta liittää häntä mihinkään uskontokuntaan. Eikä olisi ollut niitä kummejakaan, homma olisi kaatunut jo siihen.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:47"]
Kummallisinta nimiäisissä on se, että vaikka kautta aikain osa suomalaisista ei ole kuulunut kirkkoon, ei nimiäisiä ole kovin taajaan järjestetty. Tapa on siten aika uusi, mikä tekeekin siitä mielenkiintoisen. Miksi esim. 30 vuotta sitten nimiäisiä ei järjestetty läheskään siinä määrin kuin nyt (suhteessa syntyneiden ei srk liitettävien lasten määrään). Mikä tässä ajassa, 2000-luvussa, saa aikaan nimiäisbuumin? Ja mikä saa nimiäisiä järjestävien vanhempien karvat pystyyn heti, jos tätä uutta tapaa rinnastetaan ristiäisiin?
Voisiko syynä olla se, että jos lasta ei 70-luvulla kastettu, ei vanhemmilla ollut siteitä seurakuntaan. Heillä ei ollut tarvetta nimiäisillä, he olivat ateisteja jne., eivät niinkään kirkollisveropakolaisia, kuten suurin osa nyt nimiäisjuhlia järjestävistä on.
[/quote]
Uskonnottomia oli 30 vuotta sitten huomattavasti nykyistä vähemmän ja näin ollen uskonnoton tapakulttuuri sitäkin pienempää. Tuo tapakulttuuri on nytkin vielä vasta muotoutumassa, ja kuten tämä ketju osoittaa, sellaisen muotoutumista vastustetaan vieläkin.
Siviilivihkiminenhän on yksi rituaali, jossa uskonnoton tapakulttuuri on pidemmälle muodostunut jo, ja sitä ei myöskään enää juuri hämmästellä muuten kuin ns. muutamissa konservatiisimmissa uskonnollisissa suuntauksissa. 30 vuotta sitten oli vielä toisin, ja siviilivihkimistä pidettiin lähinnä tapana mennä naimisiin työpäivän ruokiksella siivoojan ja vahtimestarin toimiessa todistajina. Pitkään meni niin, että maistraattivihkimisen jälkeen ei hulppeita juhlia pidetty, jotkut eivät juhlineet lainkaan. Nykyisin, kun jo puolet vihkimisistä alkaa olla siviilivihkimisiä ainakin pääkaupunkiseudulla, on hääjuhlintakin niiden yhteydessä lisääntynyt. Kasteiden määrä puolestaan ei ole nähentynyt samaan tahtiin kuin kirkollisten vihkimisten määrä, mutta ajan kanssa nekin vähenevät. Sitten nimiäisistäkin tulee osa luonnollisia juhlan aiheita, ja ihmiset lakkaavat kritisoimasta niitäkin.
Mikä tajansa tapakulttuuri tarvitsee tilaa muotoutuakseen ja kehittyäkseen, myös uskonnottomien tapakulttuuri. Antakaa hyvät ihmiset uskonnottomillekin vapaus kehittää tapakulttuuriaan rauhassa sen sijaan, että moititte heitä sen yrittämisestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlikaa ilman mummoa, jos ei juhlaan mennessä lepy. Ehkä ne omat odotukset oli niin erilaiset, että ei heti osannut ajatella, että joku tekee eri tavalla. Vaikka eihän tuon olisi pitänyt täytenä yllätyksenä tulla, kun lapsen isä ei edes kuulu kirkkoon. Mukavia juhlia teille joka tapauksessa!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 07:08"]
Nimiäisten järjestäjät pitävät kiinni oikeudestaan (mitä saa toki tehdä) mutta samalla moni pitää kastetta pahana asiana "vauvalta ei kysytä lupaa liittää seurakuntaan". Jotkut jopa haluavat poistaa lapsikasteen. Kuitenkin samaan aikaan hoetaan että vanhemmilla on uskonnonvapaus / kasvattaa lapsi vakaumuksen mukaan mutta sen ei näköjään haluta koskettavan kristittyjä.
[/quote]
En vastusta lapsikastetta sinänsä, mutta mielestäni toisen ihmisen liittäminen uskonnolliseen tai maailmankatsomukselliseen yhdyskuntaan vastoin tämän toivetta, loukkaa hänen uskonnonvapauttaan. Itse ihmettelen sitä, miksi kaste ei onnistu ilman tällaista perusoikeuksien loukkausta. Eikö kristillisen sakramentin voisi toteuttaa ilmankin, että liittää lapsen uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi?
Kuinka moni lapsensa kastavista vanhemmista hyväksyisi sen, jos heidät itsensä liitettäisiin vaikkapa helluntaiseurakunnan jäseneksi lupaa kysymättä? Tai yhtenä aamuna kun heräät, huomaatkin, että kas, minut on yön aikana liitetty kommunistiseen puolueeseen. Entä kuinka moni hyväksyisi sen, että heidät erotettaisiin kirkosta vastoin heidän toivettaan? Miksi aikuisillakaan tulisi olla oikeus päättää itse uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisestaan, jollei lapsilla tällaista oikeutta tarvitse olla?
Lapsen pään valelu vedellä ja siunaaminen onnistuisi ilman kirkon jäseneksi liittämistäkin. Uskonnollista kasvatusta voi niinikään antaa ilman että lapsi kuuluu kirkkoon. Tästä oivallisena esimerkkinä ovat esim. monet lapsikastetta vastustavat kristilliset yhteisöt. Mutta Suomessa kirkko on päättänyt hankkia jäseniä tällä tavoin, sylivauvoista lupaa kysymättä. Se ei mielestäni ole moraalisesti oikein, koska pidän arvossa uskonnonvapautta.
Meidän lapsia ei ole kastettu, mutta heidän elämänsä alkutaipaleelle pyydettiin Jumalan siunausta ja he saavat kristillistä kasvatusta. Jokaisella on oikeus kasvattaa lapsiaan oman arvomaailmansa mukaisesti, mutta se ei edellytä maailmankatsomuksellisen järjestön jäsenyyttä. Raamatunkin mukaan muuten ensin tulee usko, sitten kaste, luterilaisen tulkinnan mukaan homma menee päinvastoin.
Mitä juhliin tulee, niin en käsitä tätä nimiäisistä kohkaamista. Jokainen ihminen on laulun arvoinen ja jokainen lapsi juhlinnan arvoinen. Nimiäisissä ei myöskään ole mitään valmista kaavaa, vaan jokainen tekee niistä itsensä ja oman perheensä näköiset kemut. Minä en kiukuttele lapsensa kastaville, vaan osallistun mielelläni ristiäisiin ja vien lahjoja. Minulla on asiaan oma näkemykseni, mutta en tunne tarvetta tuputtaa katsomuksiani toisille, varsinkaan alkamalla ilkkumaan heille tärkeistä tilaisuuksista ja juhlista niiden juhlien ollessa ajankohtaiset.
Maailma muuttuu ja uskonnotonkin tapakulttuuri kehittyy uskonnottomien määrän lisääntyessä ja tapojaan ja traditioitaan luodessaan. Muutama vuosikymmen sitten ei maistraattihäitäkään juhlittu juurikaan, nykyisin saatetaan pitää komeatkin kemut, eikä niitä juuri enää ihmetellä. Kuitenkin, kuten tämäkin ketju osoittaa, uskonnoton tapakulttuuri kehittyy ja muokkautuu omanlaisekseen varsin hitaasti jo siksikin, että se kokee vieläkin vastustusta ja julkista ihmettelyä, jopa pilkkaa. Sääli sinänsä.
[/quote]
Totta.
Yksi vaihtoehto voisi olla jonkinlainen lapsijäsenyys, mikä raukeaisi lapsen tullessa täysi-ikäiseksi ellei jäsenyyttä erikseen vahvisteta. Lapsijäseniä ei tietenkään laskettaisi kirkon virallisiksi jäseniksi, mutta kirkkoon kuuluvien vanhempiensa jälkeläisinä heillä olisi oikeus osallistua seurakunnan toimintaan.
Minulle henkilökohtaisesti kaste ei merkitse yhtään mitään, joten puolestani pappi olisi saanut tulla puhelemaan pehmoisia ja uittamaan vaikka koko lapsen kastemaljassa, sama se, koska todellinen ongelma on lapsikasteen juridinen puoli.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 10:55"]
konservatiiviset kristityt (sley, luthersäätiö ym) ajattelevat, että kasteessa lapsi otetaan "paholaisen valtakunnasta" ja siirretään "Jumalan valtakuntaan". Eli "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu".
Asia on toki erilainen ei-kristityille tai niille, jotka eivät usko kuten yllä todettiin.
[/quote]
Ja monet konservatiivikristityt, kuten helluntailaiset ja vapaiden suuntien edustajat eivät kasta vauvoja juuri tuon Raamatussa mainitun järjestyksen takia: joka uskoo, hänet kastetaan. Näissä piireissä annetaan merkitys henkilökohtaiselle uskoontulolle ja sen jälkeen otettavalle uskovien kasteelle.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:59"]
Miksi teillä on nimenantotilaisuus? Ilmoitus maistraattiin riittää.
[/quote]
Miksei? Saa kai sitä juhlia pitää. Vietetäänkö teillä synttäreitä tai yo-juhlia? Miksi? Täyttyy ne vuodet juhlimatta, samoin yo-lakin saa ilman juhliakin.
[/quote]
Totta kai saa juhlia pitää, mutta miksi juhlia maistraattiin tehtävää ilmoitusta? Ei meillä ainakaan juhlita veroilmoitusta tai tontin lainhuutoa puhumattakaan siitä, että rakennuslupaperit on lähetetty. En aidosti ymmärrä, miksi viranomaisyhteistyö on joku juhlan paikka.
[/quote]
Kuinkakohan moni lapsensa kastava nykyään aidosti juhlii lapsen pääsyä seurakunnan jäseneksi...veikkaan, että nimijuhlissa ja kastejuhlissa juhlitaan aika pitkälle samaa asiaa, jos vanhempien pään sisään pääsisi.
Mulla on paljon ystäviä, joilla on paljon viimeisten 10 vuoden aikana saatuja lapsia, joista on kastettu ehkä 2. Ja kaikille ei-kastetuille on todellakin pidetty nimiäiset. Eli tästä näkökulmasta tuntuu ihan absurdilta, että joku voi pitää nimiäisiä jotenkin turhina tai väärinä. Kaste on toki ihan yhtä ok juttu, jos on uskovainen.
Hassuahan se on, että jos tulee vanhemmaksi alle 18 vuotiaana, ei voi itse erota kirkosta ilman vanhempien lupa, mutta voi itse päätää oman lapsensa kuulumisesta kirkkoon. Lisäksi vanhemmat voivat omalla kirkkoonkuulumispäätöksellä aiheuttaa sen että lapsi maksaa vielä 18-vuotiaana kirkollisveroa, vaikka ei kirkkoon halua kuulua.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 14:14"]
Lapsen isä toivottaa sukulaiset tervetulleiksi nimiäisiin/nimijuhliin/nimenantojuhliin = ristiäisten kaavan toisinto, koska jos lapsen äiti tai isoäiti tai joku muu nainen ei pidä puhetta, kyse on kristillisten traditioiden matkimisesta.
Vauva on jommankumman vanhempansa tai "kummin" sylissä kun hänen nimensä kerrotaan sukulaisille = ristiäisten kaavan toisinto, koska ainoastaan ristiäisissä vauvalla, siis juhlien päähenkilöllä, on oikeus olla tapahtumien keskipisteessä.
Joku sukulaisista soittaa tai laulaa = ristiäisten kaavan toisinto, koska ristiäisissä veisataan virsiä, ei-hengellinen musiikkiesitys on vain epätoivoinen yritys varastaa juhlaan sisältöä uskonnollisesta perinteestä.
Juodaan kahvit ja syödään kakkua = ristiäisten kaavan toisinto, koska juhlissa on yleensä tapana tarjota vieraille juotavaa ja syötävää, paitsi tietenkin nimijuhlissa, koska siellä vastaava tarjoilu on varastettu risitäisistä ja olisi suotavampaa keksiä jotain omia perinteitä.
[/quote]
Monissa muissa juhlissa vauva on isovanhemman sylissä - nimiäisissä ja ristiäisissä yleensä äidin tai kummin : huomaatko, että vaikka ristiäisten kaavan voisi rikkoa, sitä ei tehdä.
Isä toivottaa vieraat tervetulleiksi: kyse voi olla mistä juhlasta tahansa, mutta jostain syystä nimenomaan nimiäisissä tämä tuntuu olevan tärkeää verrattuna mihin tahansa muuhun lapsen juhlaan. Esim. rotinoita tuoville napureille ei samaa juhlavaa tervetulotoivotusta eikä 1-v synttäreillä (lapsen juhla) ole samanlaista tervetuloseremoniaa. Mielenkiintoista on se, miksi nimenomaan nimiäisissä tämä tietty seremonia on tärkeä toistaa.
Nimiäiset on lapsen juhla, mutta siellä kovin harvoin lauletaan perinteistä lastenlaulua tai edes lapseen liittyvää laulua (kuten olettaisi, jos kerran kyse on lapseen liittyvästä juhlasta). Sen sijaan musiikkiesitykset ovat usein ns. korkeakulttuuria eli kappaleita, joita ei lauleta lainkaan tai sitten sellaisia, että niiden sovitus on tehty koulitulle äänelle. Yhteislauluja on vähän.
Kakku ja kahvi ovat osa mitä tahansa juhlaa, ne eivät ole nimiäisten tai ristiäisten sisältöä sen enempää kuin seminaarissakaan osa ohjelmaa. Nimiäisperinteessä (hyvin lyhyessä) ne kuitenkin jatkuvasti nostetaan esiin jotenkin poikkeavana osana juhlia.
Miksi nimiäisissä niin moni asia muistuttaa ristiäisiä, vaikka olisi mahdollisuus vaikka mihin?
[/quote]
Voisiko yhteneväisyys kertoakin siitä, kuinka maallisiksi ristiäiset ovat muuttuneet ja kuinka päälleliimattua niiden uskonnollisuus on? Tietänet varmaankin, kuinka ristiäisiä järjestävät vanhemmat nykyisin usein pyytävät papilta mahdollisimman vähän uskonnollista sisältöä tilaisuuteen, minkä varsinainen tarkoitus on lapsen liittäminen seurakuntaan.
No, joka tapauksessa ohitit aika kaukaa sen varsinaisen pointtini, eli että järjesti nimiäiset ihan miten tahansa, niistä löytyy aina ristiäisten piirteitäjos sellaisia haluaa löytää.
Mainintasi siitä, että nimiäisissä lauletaan harvoin lastenlauluja tai lapsille sopivia lauluja, ja että yhteislauluja on vähän, poikkeaa melkoisesti siitä mitä olet yrittänyt jo monen sivun ajan viestiä. Millaista on ristiäisten tyypillinen musiikki? Ettei vain ns. lasten virret (Ystävä sä lapsien ja/tai Jumalan kämmenellä) yhteislauluna? Ja nyt kun kerrot, että nimiäisten tyypillinen musiikki poikkeaa tästä melko huomattavasti, se onkin väärin ja - niin - ristiäisiä muistuttava tapa.
[/quote]
Mistä ihmeestä olet keksinyt tämän oikein/väärin systeemin? Kerron havainnoistani, joista yksi on se, että nimiäisiä pidetään (tälläkin palstalla) lapsen juhlana, ja silti nimiäisten musiikki poikkeaa vahvasti ns. lastenmusiikista. Niin muuten on ristiäisissäkin, ei siellä lauleta lastenlauluja vaan virsikirjan lapsille nimettyjä virsiä. Yhteislauluna toki, mutta jos mukana on musiikkiesitys, on se esim.Suojelusenkeli viululla soitettuna. Miksi nimiäisissä niin harvoin soitetaan kitaraa? Tai vaikka perheen isällä olisi bändi, ei se nimiäisissä heitä puolen tunnin settiä, koska - niin miksi?
Moneen kertaan on jo kerrottu, että nimiäiset ovat oikeastaan kirkkoon kuulumattomien ristiäiset, koska ei ole vielä syntynyt omia tapoja ja omaa perinnettä. Silloin otetaan kirkollisesta perinteestä käytännössä koko juhlan kaava ja annetaan sille uusi nimi. Siksi tuntuu kummalliselta, että nimiäisiä suunnittelevat kuvittelevat tekevänsä jotain uutta ja omaa, kun juhla alusta loppuun muistuttaa ristiäisiä lähes pilkuntarkasti.
Mielestäni kirkkoonkuulumattomien vieraiden, erityisesti kummien, pitäisi viedä nimiäisiin keskimääräistä isompi lahja, koska he eivät maksa kirkollisveroa. ;)