Lue keskustelun säännöt.
Kiljukaulaperheet vs rauhalliset perheet
01.01.2014 |
On taas ollut otanta lapsiperhe-elämästä viime viikkoina. Perheitä on karkeasti jaoteltunta kahta sorttia. Havaintomateriaalina toimivat tuttava- ja sukulaisperheet sekä havainnot viikon aivot-narikkaan-reissulta Kanarialle lapsiperhekohteeseen.
a) Kiljukaulaperheet. Riippumatta lapsimäärästä tai lasten sukupuolesta tai jopa temperamentista kommunikaatio käy huutamalla, kiljumalla, itkemällä tai valittamisella. Kaikki, mitä perheessä tapahtuu on pois toiselta perheen jäseneltä ja tästä tulee protestoida. Vanhemmat huutavat itsekin sekä lapsille että toisilleen. Perheessä ylpeillään tunteiden näyttämisellä, mutta niitä näytetään niin, että kaikki ympärillä uupuvat ja oikeastaan homma menee lietsomiseksi. Kenenkään ääni ei kuulu, kun koko lauma rääkyy.
b) Rauhalliset perheet. Riippumatta lapsimäärästä tai lasten sukupuolesta tai jopa temperamentista vanhemmat panostavat siihen, että lapset puhuvat vuorotellen, eivät keskeytä toisiaan eikä aikuisia ja että jokaisen mielipide tulee kuultua. Vanhemmat tekevät lopulliset päätökset ja protestoijat viedään esimerkiksi naapurihuoneeseen tai ravintolasta ulos eikä kohtausta järjestetä muiden kustannuksella. Lapset on alusta asti systemaattisesti kasvatettu siihen, että sana menee perille. Lapsilla on toki eri temperamentteja, mutta mikään piirre ei silti oikeuta kusipäiseen käytökseen. Usein pelkkä katse riittää. Näissä perheissä lapset ovat avoimia, ystävällisiä ja uteliaita sekä aika luottavaisia.
Eri ikäkausia toki on ja välillä on vaikeampaa. Silti riippumatta lasten kasvuvaiheesta perheet jatkavat samalla linjalla. Kiljukaulaperheiden jälkeen sitä on aivan poikki ja siivottavaakin on yleensä enemmän. Rauhallisten perheiden jälkeen lapsiperhe-elämä tuntuu tosi kivalta.
Kumpaan kategoriaan sinun perheesi kuuluu?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 12:00"]
Onneksi b. Meillä on vilkas poika ja hän vaatii kieltoihin perusteluja, mutta nyt hän jo kuuntelee paremmin ohjeita ja sääntöjä kuin vielä vuosi, pari sitten. Välillä menee hermot ja huudetaan puolin ja toisin, mutta huutamalla ja kiljumalla ei saa ensimmäistäkään asiaa, vaan rauhallisena jutellaan. Tunteita saa näyttää.
A-perheet on ihan hirveitä. Kaikki energia pakenee kehosta sellaisten seurassa.
[/quote]
Tyylipuhdas A.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomautuksena tuohon viimeiseen, että heidän lisäkseen tuota tekevät myös valkolaismiehet. Ihan sama kumpi ei väistä, minä kävelen päin. Käyttäydyn nätisti ja joustavasti muita kohtaan, mutta jos näen että joku on tällainen "sinun pitää väistää minua" -tyyppi, en siirry milliäkään. Samoin kun julkisessa kulkuvälineessä mies änkeää viereiselle penkille niin, että odottaa minun väistävän, en väistä. Nätisti jos pyytää, niin toki teen tilaa.
-ohis[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 12:19"]
Joo, ei olla kumpaakaan, kotona saa huutaa, lapset joskus kiukuttelevat ja vanhemmat huutavat lapsille jos eivät muutamasta kerrasta tottele. Myös huoneista toisiin huudetaan. Julkisilla paikoilla ei huudeta, ei varsinkaan vanhemmat, jos lapset alkaa huutaa asialle tehdään jotain.
Kyllä tunteita saa ilmaista ym. mutta kyllä pitää aika ja paikka olla kohdallaan.
Todella pintapuolinen yleistys tuo ap:n tekemä, sehän kertoo lähinnä sen osaako perhe käyttäytyä julkisilla paikoilla, se ei kerro kodin seinien sisäpuolisesta elämästä yhtään mitään.
Olen huomannut että on perheitä joissa metelin aiheuttavat vanhemmat ja sellaisia joissa metelöi vaan lapset, ja vanhemmat eivät vaan tee asialle mitään. Sitten on perheitä joissa kaikki ovat vaan luonteeltaan hiljaisia hissukoita, eikä vanhemmilla ole tarvetta itse metelöidä, eikä tarvetta edes komentaa lapsiaan, varmasti tälläinen perhe vaikuttaa todella hyvätapaisilta, mutta tosiasia on että he ovat vaan ujoja, ja jopa tylsiä. Luonteeltaan hiljaiset ihmiset tietysti ahdistuvat kun joutuvat vähän vilkkampien ihmisten kanssa samaan tilaan.
Joillakin perheillä on vaan helposti kasvatettavat lapset, vanhempien ei tarvi nähdä mitään vaivaa että lapset käyttäytyisivät julkisilla paikoilla, jotkut lapset ovat jopa pelokkaita, eivätkä uskalla esim. lähteä juoksentelemaan mihinkään, vaan nyhjäävät vanhemman vierellä vaikka mikä olisi, tästäkään ilmiöstä ei voi vanhemmille antaa kunniaa kasvatuksellisessa mielessä.
Ja sitten on vielä se kulttuuriero, mustalaiset metelöivät yleensä aina, heillä on tapana se että julkisillakin paikoilla kaikki puhuvat ja huutavat estoitta kovaan ääneen, eivätkä he pidä sitä mitenkään epäkohteliaana muita kohtaan, omasta mielestään käyttäytyvät vaan normaalisti.
[/quote]
Tuosta mustalaisten huutelusta, mistä tiedät, etteivät pidä sitä epäkohteliaana? Esim. mustalaismiehet eivät väisty piiruakaan, jos tulevat vaikka ahtaalla kauppakäytävällä vastaan. Näin osoitetaan naiselle paikka. Ehkä se ei ole epäkohteliasta heidän mielestään, mutta mukavan alistavaaa kumminkin.
[/quote]
En vieraile A-tyypin perheissä kahta kertaa. En siedä huutoa ja mesoamista.
Tottakai kaikki vastaajat luokittelevat itsensä b-kategoriaan, vaikka heistä moni todellisuudessa on a-sarjaa.
Lukeeko jossakin, että ap:lla on lapsia?
Ohis
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:15"]
Aikamoista yleistämistä ap:lla. Ja toki myös pyrkimys vaivihkaiseen humble bragiin...
Me olemme noista lähempänä b:tä, mutta en todellakaan lähtisi väittämään, etteivätkö lapsemme usein kokisi, että se mitä toinen saa, on toiselta pois. Sellaista se on, kun sisarusten kanssa kasvaa.
Ja kyllä meillä myös huutavat lapset ja aikuiset, joskus. Suurin osa keskusteluista toki käydään normaalilla äänellä ja rauhallisesti. Lapsemme käyttäytyvät 99,8 % ajasta hyvin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä b, mutta välillä a, onneksi kyllä vaan kun ollaan keskenämme kotona.
Hohhoijaa mitä keskustelua! Etelä-Euroopassa varmaan kaikki perheet on sitten kiljukaulaperheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset:
Uhmakkuushäiriö
Kaupassa täytyy saada syödä ennen maksamista-syndrooma
Extraspecial- tehotemperamentista johtuva käytöshäiriö
Kaikkimullenytjaheti-adhd-yhdistelmädiagnoosi
Haistavittupaska-hermostohäiriö
Alexanderjessica-paranoidinen kehityshäiriö
Vanhemmat:
Curlinghäiriö
Meidänlapset-muidenkakarat-häiriö
Haistasinävittu-syndrooma
Näinmeillätehdään-revi siitä-häiriö
Sinkkonen ja neuvola on perseestä/kyllä mä tiedän-häiriö
Vittu me syödään kaupassa/valivali-temperamentti-syndrooma
Tästä puuttuu se perinteikäs C: kukaan ei puhu mitään, jotta isä tai äiti ei räjähtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ainakaan täällä Etelä-Ranskassa itse asiassa. Täällä ollaan enemmänkin tuota B:tä. Oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:44"]
Hohhoijaa mitä keskustelua! Etelä-Euroopassa varmaan kaikki perheet on sitten kiljukaulaperheitä?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:44"]
Hohhoijaa mitä keskustelua! Etelä-Euroopassa varmaan kaikki perheet on sitten kiljukaulaperheitä?
[/quote]
Ei muualla kiljuta vaan puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Espanjassa ainakin uudetaan, tai puhutaan kovalla kovalla äänellä. Ei se sellaista vihamielistä huutamista ole, mutta kyllä se suomessa laskettaisiin sitten tommoseksi kiljukaulailemiseksi. Ja kylläpä siellä on paljon fiksumman oloisia lapsia kun täällä suomessa missä lapset eivät saa näkyä, eivätkä kuulua...
Meidän perhe on sekamuoto, meillä huudetaan joskus kotona korkealta ja kovaa, kun pinnat ovat palaneet, ei hyvä. Ns ulkomaailmassa olemme enemmään sitä beetä, mutta kyllä meidän nicopetteri saattaa sielläkin alkaa temppuilemaan... vaikka onneksi tosi harvoin, mutta ei se ihan harvinaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn analyysi taitaa olla aivan totta. Olen lapseton mutta lähipiirissäni on paljon lapsiperheitä, molemmanlaisia. Kerran a-tyypin äiti ihmetteli b-tyypin perhettä, että näil on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Tarina ei kerro mitä äiti b ajatteli tästä a-luokan perheestä.
Aikamoista yleistämistä ap:lla. Ja toki myös pyrkimys vaivihkaiseen humble bragiin...
Me olemme noista lähempänä b:tä, mutta en todellakaan lähtisi väittämään, etteivätkö lapsemme usein kokisi, että se mitä toinen saa, on toiselta pois. Sellaista se on, kun sisarusten kanssa kasvaa.
Ja kyllä meillä myös huutavat lapset ja aikuiset, joskus. Suurin osa keskusteluista toki käydään normaalilla äänellä ja rauhallisesti. Lapsemme käyttäytyvät 99,8 % ajasta hyvin.