Miten te iäkkäiden vanhempienne asioita hoitavat jaksatte?

Ei ne jaksakaan. Koulukaverini veli kuoli kun olivat nuoria, koulukaverini niskoilla on nyt yksin ne molemmat vanhemmat. Hänelle on tullut omia terveysongelmia, selkä brakaa, silmissä krooninen elohiiri jne.

Hyvin jaksoin hoitaa vanhan sairaan isäni hautaan asti, kun ei ole omaa perhettä ja työt projektiluontoisia. Asuin samassa taloudessa. Olivat hyviä vuosia, joista jäi paljon rakkaita muistoja.

Äidin muisti petti, ei voinut enää asua kotona, heti löytyi laitospaikka, muori sinne ja muuta ihmeellistä ei ollut, kun laskun maksoi eräpäivänä. Ei ollut rasittavaa.

Kyllä se välillä oli rankkaa, mutta meitä oli kaksi omaista, ja kotihoito kävi kahdesti päivässä. Tosiaan se lääkäriin ja sairaalaan kuljettaminen vei paljon aikaa ja ruokien ja vaatteiden ostaminenkin ja raha-asioiden hoito, kunnes se selkeytyi kun yksi sisarus suostui edunvalvojaksi.

Sitten opittiin käyttämään enemmän yhteiskunnnan palveluita, Kela-taksiin hoitajat laittoivat kotoa, ja itse ajoin sitten sairaalaan auttaamaan. Samaten edullisen siivoojan sai kunnan tai olikohan sotaveteraanien kautta.

Aika nopeasti se tauti eteni ja lopulta hän ei kyennyt enää yksin olemaan lainkaan ja pääsi laitoshoitojonoon, jota piti sairaalan osastolla odotella kuukausia. Sitten helpotti omaisia, mutta yhä pyysivät menemään sairaalakäynneille avuksi, mutta tuttuun kelataksiin hänet voi lähettää yksinään matkaan. Piti aina muistaa sanoa tarkkaan, minne viedään, kun vanhus olisi antanut kotiosoitteensa.

Aika nopeasti se aika kuluu, ja helpottaa jossain vaiheessa.

Kiitos kun huolehdit omaisestasi!

Olen itse köyhä työtön ja joudun jopa asumaan tämän vanhemman luona. Itsellänikin on paljon ongelmia, joihin en saa apua. Kärsin mm. kovasta ahdistuksesta, suolistosairaudesta ja olen autismikirjolla ja kuormitus on valtavaa. Kuitenkin olen käytännössä pakotettu toimimaan jonakin omaishoitajana ja apulaisena. Mitään virallisia papereita tähän liittyen en kuitenkaan suostu allekirjoittamaan. En pysty huolehtimaan edes itsestäni ja voin koko ajan huonommin, mutta silti sitä pitää vain huolehtia toisesta ihmisestä ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mitään kiitosta, apua tai vastaavaa on turha odottaa. Tuloina itselläni on siis vain työmarkkinatuki. Työttömänä olo ei edes ole oikea paikka itselleni, mutta ihan suoraan on sanottu, että eläkkeellekään en pääse. Olen pian nelikymppinen.

Nyt jaksan jo välttävästi, kun äiti pääsi hoitokotiin puoli vuotta sitten. Mutta ne viisi vuotta, kun äiti asui vielä rintamamiestalossa ja muistisairaus eteni koko ajan, olivat todella uuvuttavia. Pahinta oli, että aina tuli uusia ja uusia yllätyksiä. Tavaroiden tilailua puhelinmyyjiltä, ostosten ja laskujen piilottelua, homeisia ruokia jääkaapissa, savuvahinkoja, eksymisiä, kaatumisia, ruokien ja lääkkeiden piilottelua, nenäverenvuotoja, näköharhoja, hoitovastaisuutta, pissavahinkoja... lista on loputon. Nyt olen kiitollinen, että ammatti-ihmiset hoitavat äitini ja minun tarvitsee huolehtia vain tyhjillään olevasta talosta ja laskujen maksamisesta.

Mies on aika kypsä kiukkuisen, raha-asiansa sotkeneen äitinsä asioiden hoitamiseen. Varmaan jotain muistisairautta alkamassa, on jotenkin holtiton ja uhmakas ja kaikesta kiukuttelee.

Pakko jaksaa perintöä odotellessa! Ei muuten tietenkään.  Sotaveteraanit ja heidän lesket saa kaikki hoidot ja hoitopaikat  ilmaiseksi-eli lasten perintöosuus kasvaa.  Mihin nämä miljoonat menee kun kohta ei ole yhtäkään veteraania?  Olin vähän kade kun sukulaisten isä ja äiti hoidettiin ilmaiseksi hienoissa hoitolaitoksissa, saivat ruuat ja taksit ja sairaalat ilmaiseksi.  Omalla äidilläni meni muutamassa vuodessa kaikki säästöt hoitoihin-eli ei perintöä-

Kiitos kysymästä, huonosti. Jaan hoitovastuun kolmen läheisen kanssa, joten yksin en onneksi ole. Siitä huolimatta äiti ei meinaa pärjätä.

Puolitoista vuotta sitten tein hänestä huoli-ilmoituksen. Sosiaalityöntekijät tulivat kotikäynnille, mutta ei siitä mitään seurannut, koska äiti kieltäytyy sekä kotihoidon palveluista että laitospaikan hakemisesta. Minkäänlaista muistiongelmaa hänellä ei ole, joten häntä ei voi pakottaa hoitoon.

Melkein 10 vuotta tässä on jo hujahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa perintöä odotellessa! Ei muuten tietenkään.  Sotaveteraanit ja heidän lesket saa kaikki hoidot ja hoitopaikat  ilmaiseksi-eli lasten perintöosuus kasvaa.  Mihin nämä miljoonat menee kun kohta ei ole yhtäkään veteraania?  Olin vähän kade kun sukulaisten isä ja äiti hoidettiin ilmaiseksi hienoissa hoitolaitoksissa, saivat ruuat ja taksit ja sairaalat ilmaiseksi.  Omalla äidilläni meni muutamassa vuodessa kaikki säästöt hoitoihin-eli ei perintöä-

Jos perintöä haluaa, pitää vanhempansa hoitaa kotona itse. Kaikki varallisuus (asuntoa lukuunottamatta) pitää nykyään myydä jos haluaa että joku muu hoitaa vanhukset. Koskee myös kuntia ja julkisen puolen palvelutaloasumista. En kyllä pidä oikeudenmukaisena sitä että me veronmaksajat kustannettaisiin sun vanhempien laitoshoitoa jotta sulle jää iso perintö?

Huonosti jaksan. Sisarus kuoli vuosi sitten ja yksin hoidan kaiken. Hoidin myös tämän sisaruksen hautajaiset, perukirjoituksen ja asunnon myynnin.

Kauhea huoli koko ajan ja jatkuvasti puhelin vieressä kun ei tiedä mitä sattuu.

Asuvat omakotitalossa kaiken lisäksi. Tämä kaikki yhdistettynä jääräpäiseen ajatukseen, että vielä ei kotia voi myydä.

Enpä olisi tämmöistä kuormaa osannut muutama vuosi sitten aavistaa.

Minua on myös ihmetyttänyt miten asiakkaan pitäisi itse huolehtia että tieto kulkee eri viranomaisten kesken tai jopa saman hoitolaitoksen sisällä. No tässä tapauksessa omaisten kun asiakas ei pysty enää. Esimerkiksi Peijaksen sairaalasta tulee laskuja kahden eri sote-toimijan, HUS:in ja Vantaan kaupungin, nimissä, ja meidän pitää ilmoittaa toiselle jos toisen hoivassa ollessa on laskukatto täyttynyt?! Muuten ne laskuttavat täydet sairaalamaksut koko vuodelta.

"Vanhainkodista" taas soitellaan samojen asioiden perään eri hoitajien toimesta. Jos hoitajat valittaa että työaika menee asiakastietojen kirjaamiseen niin nähtävästi he eivät sitten ehdi lukea niitä kirjauksia joita kollegat on edellisessä vuorossa tehneet?

Maisa järjestelmä taas lähettelee jotain esitietolomakkeita jotka pitäisi täyttää ennen poliklinikka- tai lääkärikäyntiä. Kerran täytin, mutta polilla piti kuutenkin täyttää uusi paperinen kun "ei me päästä näkemään niitä Maisassa täytettyjä"....

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa perintöä odotellessa! Ei muuten tietenkään.  Sotaveteraanit ja heidän lesket saa kaikki hoidot ja hoitopaikat  ilmaiseksi-eli lasten perintöosuus kasvaa.  Mihin nämä miljoonat menee kun kohta ei ole yhtäkään veteraania?  Olin vähän kade kun sukulaisten isä ja äiti hoidettiin ilmaiseksi hienoissa hoitolaitoksissa, saivat ruuat ja taksit ja sairaalat ilmaiseksi.  Omalla äidilläni meni muutamassa vuodessa kaikki säästöt hoitoihin-eli ei perintöä-

Eikä saa mitään ilmaiseksi. Anoppi on itsekin veteraani ja niin oli miehensä.

Kerro ihmeessä ilmaisista asioista enemmin.

Mistä olette hakeneet yms. Jatkut rahakkaat ovat nyt kehua retostamassa.

Anoppi ei saa mitäänmilmaista. Vielä omassa kodissa asuessa kävi veteraanien "siivooja" halvalla lakaisemassa roskat maton alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa perintöä odotellessa! Ei muuten tietenkään.  Sotaveteraanit ja heidän lesket saa kaikki hoidot ja hoitopaikat  ilmaiseksi-eli lasten perintöosuus kasvaa.  Mihin nämä miljoonat menee kun kohta ei ole yhtäkään veteraania?  Olin vähän kade kun sukulaisten isä ja äiti hoidettiin ilmaiseksi hienoissa hoitolaitoksissa, saivat ruuat ja taksit ja sairaalat ilmaiseksi.  Omalla äidilläni meni muutamassa vuodessa kaikki säästöt hoitoihin-eli ei perintöä-

Jos perintöä haluaa, pitää vanhempansa hoitaa kotona itse. Kaikki varallisuus (asuntoa lukuunottamatta) pitää nykyään myydä jos haluaa että joku muu hoitaa vanhukset. Koskee myös kuntia ja julkisen puolen palvelutaloasumista. En kyllä pidä oikeudenmukaisena sitä että me veronmaksajat kustannettaisiin sun vanhempien laitoshoitoa jotta sulle jää iso perintö?

Otapa selvää asioista. Hoidoista maksetaan vain tulojen mukaan, ei omaisuuden. 500. kerta, kun tällä foorumilla tästä kirjoitellaan.🤯

Enhän minä jaksanutkaan, sain 20 vuoden "työrupeaman" jälkeen vanhuksen palvelutaloon, edunvalvoja huolehti raha-asiat. Huolehdin hänestä niin työssäoloaikana kuin eläkkeellä. Sisarus oli vain tyytyväinen, ei ottanut osaa.

Minua rassaa ainoana lapsena, joka asuu 120 km päässä, käytännössä jokapäiväinen auttamisen tarve. Vanhemmat ei suostu muuttamaan pois omakotitalostaan maalla, enkä ilkeä "pakottaa" lopettamalla auttamista. Mutta kyllä olen väsynyt, mulla on henkisesti stressaava it-alan työ ja tosiaan se reissaaminen edes-takaisin. Viikonloput olen yötäkin siellä mutta muuten lähes joka päivä 3 tunnin ajelut. Sitten siellä autan omaishoidettavan äitini hoidossa (isä ei osaa/tee kaikkia asioita eikä jaksakaan kaikkea itsekseen yksin enää kun on 88-vuotias), teen ruokia, lämmitän takkaa, kuskaan kaupassa ja autan asioinnissa jne. 

Hyvin jaksan kiitos, äidilläni syöpä ja isäpuolella Alzheimer. Olen äitini ainoa lapsi, isäpuolen tyttäret eivät auta. Muutin parin km päähän, käyn vähintään kerran päivässä katsomassa että kaikki ok. Teen heille ruuat, kuljetan lääkäreille, hoidan asiat mitä pitää hoitaa. Meillä on erittäin lämpimät välit. Lapseni myös auttavat jos jollain lailla pystyvät, ovat toki vielä alaikäisiä. En odota että lapseni hoitavat minua tällä tavalla kun olen vanha, mutta minusta velvollisuuteni on hoitaa näitä vanhuksia parhaani mukaan.

En jaksa, liian raskasta on, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin heitteillejättö ja sitä en tee.

huonosti ja välillä hyvin huonosti. isä kuoli ja äidin muistisairaus eteni romahdusmaisesti. hoitopaikasta piti taistella kunnan kanssa ja lopulta itse järjestää paikka ja esittää se kunnalle, joka hyväksyi paikan ja saimme laskutuksen kulkemaan kunnan kautta. se, että omainen on hoitopaikassa, ei paljoa helpota, koska jatkuva huono omatunto siitä, että ei ehdi käymään ja näkemään onko hoito todella sellaista kuin sen odotetaan olevan. kun sitten menet käymään, on oma vointi aivan uupunut, koska käynnit ovat todella raskaita: omainen ei tunne ja keskustelu ei etene. laskujen maksusta pitää edelleenkin huolehtia, vaikka suurin osa meneekin suoraan pankkiin. hoitopaikasta soitetaan säännöllisesti ja kerrotaan lääkärin käynneistä ja muutoksista voinnissa (tästä suuret plussat hoitopaikalle). viime puhelussa teimme saattohoitosuunnitelmaa. raskasta tämä tulee olemaan loppuun saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa perintöä odotellessa! Ei muuten tietenkään.  Sotaveteraanit ja heidän lesket saa kaikki hoidot ja hoitopaikat  ilmaiseksi-eli lasten perintöosuus kasvaa.  Mihin nämä miljoonat menee kun kohta ei ole yhtäkään veteraania?  Olin vähän kade kun sukulaisten isä ja äiti hoidettiin ilmaiseksi hienoissa hoitolaitoksissa, saivat ruuat ja taksit ja sairaalat ilmaiseksi.  Omalla äidilläni meni muutamassa vuodessa kaikki säästöt hoitoihin-eli ei perintöä-

Jos perintöä haluaa, pitää vanhempansa hoitaa kotona itse. Kaikki varallisuus (asuntoa lukuunottamatta) pitää nykyään myydä jos haluaa että joku muu hoitaa vanhukset. Koskee myös kuntia ja julkisen puolen palvelutaloasumista. En kyllä pidä oikeudenmukaisena sitä että me veronmaksajat kustannettaisiin sun vanhempien laitoshoitoa jotta sulle jää iso perintö?

Otapa selvää asioista. Hoidoista maksetaan vain tulojen mukaan, ei omaisuuden. 500. kerta, kun tällä foorumilla tästä kirjoitellaan.🤯

Itse asiassa olen ottanut ja vielä tänä vuonna. Soitin sekä Helsingin muistiyhdistykseen että Valtakunnalliseen muistiliittoon, ja tarkistin asian vielä omaiseni palveluneuvojalta kunnan puolelta.

Asiakkaan varallisuus vaikuttaa palvelutalossa asuvan palvelumaksuihin. Jos on paljon varallisuutta, esim. rahastosäästöjä, palvelut on maksettava itse. Eli käytännössä niihin ei saa tukea. Asuntoa ei lasketa varallisuudeksi (jos sitä vuokraa niin vuokratulot katsotaan tuloiksi). Kiinteistöt, esim. metsä, lasketaan.

Palvelutalon vuokraan ja vuokraan saatavaan asumistukeen vaikuttavat vain tulot. Palvelutaloasuntoja on myös ARAVA-rajoilla.

Jos asiakas taas asuu laitoshoidon piirissä (esim. sairaalassa tai tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa oleva laitospaikka), varallisuutta ei huomioida. Kunta pidättää asukkaalta tietyn osan tuloista hoitomaksuihin, joiden kokonaiskustannus on viidestä kuuteen tonnia kuussa. Asukkaalla pitää uuden asiakasmaksulain (2021) mukaan jäädä käteen tietty määrä tuloista,  15%, mutta kuitenkin vähintään 150 euroa kuussa.

Eli perintöä himoitsevalle edullisin vaihtoehto on se että perinnön antaja menisi mahdollisimman nopeasti niin huonoon kuntoon että hän "skippaa" palvelutaloasumisvaiheen kokonaan, tai että jos hän on palvelutaloasumisen piirissä, omaiset hoitavat suurimman osan palveluista itse maksutta.

Toki vanhuspalvelulaki on päivittymässä nyt 2023 mutta oli käytännössä mahdotonta googlaamalla löytää mitään mainintaa miten tämä varallisuusasia tulee muuttumaan, mutta tällä hetkellä on ihan kuntakohtaista miten kunnat päättävät tukea palveluasumisen palvelumaksuja vai tukevatko mitenkään.