Naurettavin tapa, jolla mies on yrittänyt testata/kouluttaa sinua?

Mies vahti silmä kovana ja naureskeli että sano jos tarviit apua kun  laitoin pyykkejä koneeseen ja tein munavoita. Alkoi ärsyttää ja muistutin herraa että olen 30vuotias  ja asunut vuosia yksin, otti niin nokkiinsa että nappasi ostamansa viinipullon ja häipyi raamit kaulassa. En tiedä, oliko nyt testaamista jota otsikossa kysyttiin, mutta selvästi odotti etten osaa. Tehdä munavoita. Voi jeesus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut parisuhdemateriaalia, koska suostuin sänkyyn ensimmäisillä treffeillä. Tästä piti mennä levittämään muillekin miehille tietoa, että minulta saa helposti.

Muistihan ne miehet myös ettei mies ollut aviomiesainesta kun antoi heti pipulia naiselle?

Ei, vaan nämä miehen kaverit alkoivat ottamaan yhteyttä minuun somessa ilmeisesti kuvitellen, että antaisin heillekin. o_O En todellakaan antanut.

Vierailija kirjoitti:

Jätti yksin kauppakeskukseen.

Onko tuo rangaistus? Onko se mies vielä vapaana? Kai jätti sentään Visan sulle?

Vierailija kirjoitti:

Se on todellinen testi, kun ottaa naisen luokseen asumaan ja katsoo miten se muuttuu.

Muuta testiä ei tarvita, ja nainen ei edes tajua testiä

No tietenkin muuttuu kun mies luulee muuttaneensa asumaan yhteen äitinsä kanssa sillä erotuksella että on seksiä tarjolla.

Oikeasti ainut joka muuttuu on mies tai se jota nainen luuli olevan mies.

Mies käytti seksiä vallanvälineenä.

Sitä sain, vain jos olin käyttäytynyt miehen mielen mukaan. Lisäksi mies vihjaili jatkuvasti, että haluni oli huvittavaa ja että olin jollakin tavalla hölmö, kun halusin seksiä. Hänestä kosketuksen kaipuu kertoi heikkoudesta ja hän tapailun loppuaikoina toistuvasti ohimennen mainitsi, että pärjäisi hyvin ilman parisuhdetta. Luulen, että mies nautti valtapelistä enemmän kuin fyysisestä läheisyydestä. Mies oli mukavan näköinen, keskipalkkainen kauluspaitainsinööri. Tapailun alussa luulin saaneeni kivan miehen, mutta hän paljastuikin ikäväksi tyypiksi.

Onneksi osasin lähteä suhteesta nopeasti eikä itsetunto mennyt aivan pirstaleiksi.

Olin keilaamassa. Minulla on motoriikan kanssa ongelmia ja olen kömpelö muutenkin, joten ei mennyt ihan putkeen. Sain kuitenkin yli sata pistettä, enemmän kuin kanssani keilannut mieheni. Riisuessamme kenkiämme joku vanha patu tuli "neuvomaan", siis minua, selitti kiltisti kaiken, mitä tein väärin jne. kunnes meinasin purskahtaa itkuun. Jännää tässä oli se, että vaikka minulla oli paremmat pisteet, miehelleni ei sanonut sanaakaan- eikä tullut neuvomaan kesken treeniä, vasta jälkikäteen. 

En palannut tuonne paikalle keilaamaan, nykyään keilaan vaan lasten kanssa pintaliitopaikoissa, siellä on lupa olla välittämättä muiden reaktioista eikä kukaan taatustikaan tule korjaamaan tekniikkaasi!

Eräs mies jota hetken tapailin teki näitä katoamisia ja testasi suutunko.

Katsoi puhelintaan ja oli että "Pena sanoi että nyt täytyis juoda kahvit" ja lähti luotani siis kotiinsa tai mihin lie siltä seisomalta. Minulla oli vapaapäivä ja olimme sopineet tekevämme yhdessä jotain.

Olin niin hämmästynyt etten sanonut juuri mitään.

Tällä tyypillä oli tapana tehdä noita testejä, että alkoi vaiheilemaan juuri kun olimme sopineet jotain tekemistä tai menossa jonnekin. Tämän kahvittelukeissin jälkeen feidasi synttärini.

Se ei siis auttanut etten suuttunut vaan kohteli entistä keljummin että saisi riidan aikaan. Voi tietysti olla että oli toinen nainen, oli jotenkin niin urpo jätkä.

Toinen testaili mitä sanon, kun hän puhuu että meillä on vain seksisuhde. Aloitti lauseita "niin kuin tämmöisissä seksisuhteissa..." tai "seksisuhteissa nyt yleensäkin.." ja katsoi minua. En reagoinut tai lähtenyt kyselemään mikä tämä suhde on. Sanoisi suoraan mitä haluaa.

En ymmärrä tätä kysymystä ? Niin ja olen mies.

569 vielä. Siis voi olla että tällä katoilijalla oli toinen nainen mutta en usko koska tosiaan oli aika onneton tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ei ole sattun8ut kohdalle mitään tällaista, mutta mieheni kaveri seurusteli joskus naisen kanssa, jonka kummalliset testaukset ovat kantautuneet minunkin korviini. Miehen kaveri on ammattimuusikko. Parhaiten mieleeni jäänyt tapaus, että miehen kaveri tuli tyylii kaupasta kotiin ja oli illalla lähdössä keikalle. Tätä varten alkoi jossain vaiheessa pakkaamaan kamppeitaan - vaan tyttöystävä olikin piilottanut itse soittimen. Ei suostunut kertomaan, minne oli kaverin soittimen vienyt tai laittanut ja lopulta kaverin bändikaverit jo odottivat kaverin asunnon ulkopuolella, että keikalle pitäisi lähteä. Yritti saada miehen olemaan menemättä keikalle, koska häntä ärsytti yötyöt ja ilmeisesti oli myös sairaalloisen mustasukkainen. Ajatteli, että jos häntä rakastaa, niin jättäisi keikan väliin. Yritti siis estää kaveria menemästä TÖIHIN. Heidän suhteensa ei jatkunut ymmärtääkseni kovin montaa viikkoa tämän tempauksen jälkeen.

Tää on nyt ohi aiheen, mutta pakko sanoa, että nää ihmiset, miehet tai naiset, ihan sama, on kyllä outoja, kun yrittävät estää kumppania menemästä töihin. Ja juuri tuo, että kumpi sulle on tärkeämpi, minä vai työ. Kun moniin hommiin kuuluu hankaluuksia, vuorotyö, viikonlopputyö, reissutyö, ylityöt, päivystykset ym. mahdolliset nopeat töihinlähdöt, eikä niille työntekijä itse mitään voi ja rahaa elämiseen on kuitenkin jostain saatava. Itse kun katselin 15 vuotta puolisoa, jota ei työnteko kiinnostanut, niin ei ole sen jälkeen tullut mieleen valittaa siitä, että kumppani käy töissä.

Toinen, mitä en ymmärrä, on se, että soitellaan töihin kesken työpäivän, jotta voisi jatkaa jotain ennen työpäivää alkanutta riitaa.

Näin munkin mies teki noin 20 vuotta, aina piti olla kaikesta eri mieltä vaikka periaatteesta, ja riitaa riitti. Voisiko sanoa että elämä tällaisen miehen kanssa oli aivan sietämätöntä. Tällä hetkellä hän istuu koiran kanssa yksin, lapset on aikuisia, ja minä asun mukavasti ja rauhaisasti omassa asunnossa :D Jankuttakoon koiran kanssa niin paljon kun huvittaa. Nyt hän sitten soittelee ja ihmettelee kun on yksinäistä, mutta niin makaa kuin petaa.

Minulla on mies, joka on metsässä katoillut ja jättänyt sinne. Luuli että panikoidun. Ainoa paniikki tuli siitä, että ajattelin hänen saaneen sydärin tms. ja jääneen metsään.  Naureskelin metsästä tultuani hänelle, että ei kai hän kuvittele minun eksyvän? On hänellä muitakin luonnehäiriöön liittyviä piirteitä tietenkin. Olin joskus sairaalassa tiputuksessa, olin ollut monta päivää todella sairas ja sitten jouduin tosiaan päiväksi sairaalaan. Pääsin kyllä illalla sieltä kotiin, mies tuli hakemaan ja oli pirun vihainen kun en hänelle alkanut ruokaa laittamaan, vaan käskin hankkia pizzan jos ei muuhun kykene. Kaahasi sitten naamapunaisena kiukusta hakemaan pizzaa minua sättien.

Yksi juttu toistui kaksi kertaa vuodessa, vaihtoi kaikkien mahdollisten sukulaisten autoihin renkaat mutta minun auton renkaiden vaihto oli aina vaivalloista ja jäi viimeiseksi. Eipä siinä, aloin vaihtamaan renkaani liikkeessä, jo alkoi kiinnostaa minunkin auton renkaat. Nykyään voin antaa hänen vaihtaa ne tai sitten vien liikkeeseen, miltä nyt itsestä sattuu tuntumaan.

Joka riidan yhteydessä tuli ero hänen puoleltaan, riitaahan tuli jos pidin puoliani häntä vastaan. Niihin ei kannata reakoida ollenkaan.

Olen kiltti ja herkkä luonteeltani mutta minussa on myös vahvuutta ja selväjärkisyyttä.  Mies ei ole sitä mitä antoi ymmärtää liehiessään minua. Suurimman osan ajasta hänen kanssaan pärjää, kunhan muistaa että elää omaa aikuisen elämää itsenäisiä päätöksiä tehden eikä kauheasti reakoi toisen provoiluihin. Hän ei ole sellainen kumppani josta haaveilin, mutta ei hän kaiken aikaa ole ihan mahdotonkaan, tasaantunut näiden vuosien saatossa kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on metsässä katoillut ja jättänyt sinne. Luuli että panikoidun. Ainoa paniikki tuli siitä, että ajattelin hänen saaneen sydärin tms. ja jääneen metsään.  Naureskelin metsästä tultuani hänelle, että ei kai hän kuvittele minun eksyvän? On hänellä muitakin luonnehäiriöön liittyviä piirteitä tietenkin. Olin joskus sairaalassa tiputuksessa, olin ollut monta päivää todella sairas ja sitten jouduin tosiaan päiväksi sairaalaan. Pääsin kyllä illalla sieltä kotiin, mies tuli hakemaan ja oli pirun vihainen kun en hänelle alkanut ruokaa laittamaan, vaan käskin hankkia pizzan jos ei muuhun kykene. Kaahasi sitten naamapunaisena kiukusta hakemaan pizzaa minua sättien.

Yksi juttu toistui kaksi kertaa vuodessa, vaihtoi kaikkien mahdollisten sukulaisten autoihin renkaat mutta minun auton renkaiden vaihto oli aina vaivalloista ja jäi viimeiseksi. Eipä siinä, aloin vaihtamaan renkaani liikkeessä, jo alkoi kiinnostaa minunkin auton renkaat. Nykyään voin antaa hänen vaihtaa ne tai sitten vien liikkeeseen, miltä nyt itsestä sattuu tuntumaan.

Joka riidan yhteydessä tuli ero hänen puoleltaan, riitaahan tuli jos pidin puoliani häntä vastaan. Niihin ei kannata reakoida ollenkaan.

Olen kiltti ja herkkä luonteeltani mutta minussa on myös vahvuutta ja selväjärkisyyttä.  Mies ei ole sitä mitä antoi ymmärtää liehiessään minua. Suurimman osan ajasta hänen kanssaan pärjää, kunhan muistaa että elää omaa aikuisen elämää itsenäisiä päätöksiä tehden eikä kauheasti reakoi toisen provoiluihin. Hän ei ole sellainen kumppani josta haaveilin, mutta ei hän kaiken aikaa ole ihan mahdotonkaan, tasaantunut näiden vuosien saatossa kylläkin.

Niin että jonkun nämä pässitkin löytävät elämänkumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on metsässä katoillut ja jättänyt sinne. Luuli että panikoidun. Ainoa paniikki tuli siitä, että ajattelin hänen saaneen sydärin tms. ja jääneen metsään.  Naureskelin metsästä tultuani hänelle, että ei kai hän kuvittele minun eksyvän? On hänellä muitakin luonnehäiriöön liittyviä piirteitä tietenkin. Olin joskus sairaalassa tiputuksessa, olin ollut monta päivää todella sairas ja sitten jouduin tosiaan päiväksi sairaalaan. Pääsin kyllä illalla sieltä kotiin, mies tuli hakemaan ja oli pirun vihainen kun en hänelle alkanut ruokaa laittamaan, vaan käskin hankkia pizzan jos ei muuhun kykene. Kaahasi sitten naamapunaisena kiukusta hakemaan pizzaa minua sättien.

Yksi juttu toistui kaksi kertaa vuodessa, vaihtoi kaikkien mahdollisten sukulaisten autoihin renkaat mutta minun auton renkaiden vaihto oli aina vaivalloista ja jäi viimeiseksi. Eipä siinä, aloin vaihtamaan renkaani liikkeessä, jo alkoi kiinnostaa minunkin auton renkaat. Nykyään voin antaa hänen vaihtaa ne tai sitten vien liikkeeseen, miltä nyt itsestä sattuu tuntumaan.

Joka riidan yhteydessä tuli ero hänen puoleltaan, riitaahan tuli jos pidin puoliani häntä vastaan. Niihin ei kannata reakoida ollenkaan.

Olen kiltti ja herkkä luonteeltani mutta minussa on myös vahvuutta ja selväjärkisyyttä.  Mies ei ole sitä mitä antoi ymmärtää liehiessään minua. Suurimman osan ajasta hänen kanssaan pärjää, kunhan muistaa että elää omaa aikuisen elämää itsenäisiä päätöksiä tehden eikä kauheasti reakoi toisen provoiluihin. Hän ei ole sellainen kumppani josta haaveilin, mutta ei hän kaiken aikaa ole ihan mahdotonkaan, tasaantunut näiden vuosien saatossa kylläkin.

Niin että jonkun nämä pässitkin löytävät elämänkumppanikseen.

Todella, tällaisia parisuhteita ja sitten tuolla toisessa ketjussa sivukaupalla solvataan yksin eläviä naisia jotka eivät ole "päässeet" parisuhteeseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on metsässä katoillut ja jättänyt sinne. Luuli että panikoidun. Ainoa paniikki tuli siitä, että ajattelin hänen saaneen sydärin tms. ja jääneen metsään.  Naureskelin metsästä tultuani hänelle, että ei kai hän kuvittele minun eksyvän? On hänellä muitakin luonnehäiriöön liittyviä piirteitä tietenkin. Olin joskus sairaalassa tiputuksessa, olin ollut monta päivää todella sairas ja sitten jouduin tosiaan päiväksi sairaalaan. Pääsin kyllä illalla sieltä kotiin, mies tuli hakemaan ja oli pirun vihainen kun en hänelle alkanut ruokaa laittamaan, vaan käskin hankkia pizzan jos ei muuhun kykene. Kaahasi sitten naamapunaisena kiukusta hakemaan pizzaa minua sättien.

Yksi juttu toistui kaksi kertaa vuodessa, vaihtoi kaikkien mahdollisten sukulaisten autoihin renkaat mutta minun auton renkaiden vaihto oli aina vaivalloista ja jäi viimeiseksi. Eipä siinä, aloin vaihtamaan renkaani liikkeessä, jo alkoi kiinnostaa minunkin auton renkaat. Nykyään voin antaa hänen vaihtaa ne tai sitten vien liikkeeseen, miltä nyt itsestä sattuu tuntumaan.

Joka riidan yhteydessä tuli ero hänen puoleltaan, riitaahan tuli jos pidin puoliani häntä vastaan. Niihin ei kannata reakoida ollenkaan.

Olen kiltti ja herkkä luonteeltani mutta minussa on myös vahvuutta ja selväjärkisyyttä.  Mies ei ole sitä mitä antoi ymmärtää liehiessään minua. Suurimman osan ajasta hänen kanssaan pärjää, kunhan muistaa että elää omaa aikuisen elämää itsenäisiä päätöksiä tehden eikä kauheasti reakoi toisen provoiluihin. Hän ei ole sellainen kumppani josta haaveilin, mutta ei hän kaiken aikaa ole ihan mahdotonkaan, tasaantunut näiden vuosien saatossa kylläkin.

Niin että jonkun nämä pässitkin löytävät elämänkumppanikseen.

Kyllä, itse koen, että mieheni on rikkinäinen.  Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alistuisin hänen sairautensa uhriksi. Selväjärkisyyteni auttaa erottamaan asioita toisistaan.Tämä suhde on kasvattanut minua ihmisenä erittäin paljon,  myös itsetuntoni on noussut ja ylipäätänsä käsitykseni muista ihmisistä syventynyt. Uskon, että miehelle on käynyt samoin.

Mistä tuo eksyttämisvietti oikein tulee? En ollut kuullutkaan siitä ennen kuin luin tämän threadin läpi. Sitä tekeekin aika moni. Lukevatko jotakin "Parisuhteen valtapelit" -kirjaa vai mikä yhdistää...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka on metsässä katoillut ja jättänyt sinne. Luuli että panikoidun. Ainoa paniikki tuli siitä, että ajattelin hänen saaneen sydärin tms. ja jääneen metsään.  Naureskelin metsästä tultuani hänelle, että ei kai hän kuvittele minun eksyvän? On hänellä muitakin luonnehäiriöön liittyviä piirteitä tietenkin. Olin joskus sairaalassa tiputuksessa, olin ollut monta päivää todella sairas ja sitten jouduin tosiaan päiväksi sairaalaan. Pääsin kyllä illalla sieltä kotiin, mies tuli hakemaan ja oli pirun vihainen kun en hänelle alkanut ruokaa laittamaan, vaan käskin hankkia pizzan jos ei muuhun kykene. Kaahasi sitten naamapunaisena kiukusta hakemaan pizzaa minua sättien.

Yksi juttu toistui kaksi kertaa vuodessa, vaihtoi kaikkien mahdollisten sukulaisten autoihin renkaat mutta minun auton renkaiden vaihto oli aina vaivalloista ja jäi viimeiseksi. Eipä siinä, aloin vaihtamaan renkaani liikkeessä, jo alkoi kiinnostaa minunkin auton renkaat. Nykyään voin antaa hänen vaihtaa ne tai sitten vien liikkeeseen, miltä nyt itsestä sattuu tuntumaan.

Joka riidan yhteydessä tuli ero hänen puoleltaan, riitaahan tuli jos pidin puoliani häntä vastaan. Niihin ei kannata reakoida ollenkaan.

Olen kiltti ja herkkä luonteeltani mutta minussa on myös vahvuutta ja selväjärkisyyttä.  Mies ei ole sitä mitä antoi ymmärtää liehiessään minua. Suurimman osan ajasta hänen kanssaan pärjää, kunhan muistaa että elää omaa aikuisen elämää itsenäisiä päätöksiä tehden eikä kauheasti reakoi toisen provoiluihin. Hän ei ole sellainen kumppani josta haaveilin, mutta ei hän kaiken aikaa ole ihan mahdotonkaan, tasaantunut näiden vuosien saatossa kylläkin.

Niin että jonkun nämä pässitkin löytävät elämänkumppanikseen.

Kyllä, itse koen, että mieheni on rikkinäinen.  Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alistuisin hänen sairautensa uhriksi. Selväjärkisyyteni auttaa erottamaan asioita toisistaan.Tämä suhde on kasvattanut minua ihmisenä erittäin paljon,  myös itsetuntoni on noussut ja ylipäätänsä käsitykseni muista ihmisistä syventynyt. Uskon, että miehelle on käynyt samoin.

Uskot, kun on pakko. Ikävä kyllä näiden miesten lopullinen kehitystaso paljastuu vasta sitten kun on liian myöhäistä pelastautua. Miltä tuntuu antaa noin paljon tyypille joka on lojaali, ehkä, jos? Mitä tapahtuisi jos sairastuisit vakavasti tai joku nöyrempi olisi tarjolla? Sairastaisitko kurjana yksin kun mies mököttäisi toisessa huonessa palvelun hitautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että moni nykymies on suureen ääneen suvaitsevainen tasa-arvon kannattaja, mutta tosielämä sen sitten paljastaa onko tämä vain silmän lumetta ja kyse miehen omasta mielikuvasta itsestään naisten ”pelastajana”.

Jos nainen on eri mieltä, toimii omalla tavallaan, tuntuu osassa miehiä heräävän sellainen nyrkin ja hellan väliin junttaava patriarkka, eli ei sitä tasa-arvoa käytännössä kannatetakkaan?

Naisella ei saakaan olla omia tapoja, omaa mieltä. Kaikissa toimissa tulee mennä miehen mielen mukana tai alkaa koulutus sessiot. Aika kaukana ollaan käytännön tasa-arvosta vielä. - Osan kohdalla, ei kaikkien!

Oma kokemukseni parisuhteista on vähän sellainen, että jomman kumman on otettava se johtajan rooli tai homma ei toimi. Miehenä voin siis olla joko puudeli jota tässäkin langassa oli kuvailtu, riivinrauta päättää kaikesta ja käskyttää, tai sitten voin olla käskyttävä päsmärimies, joka päättää jokaisen päivän lukujärjestyksen. Ongelma on siinä, etten taivu kumpaankaan rooliin. Puudeliksi en suostu kirveelläkään, mutta toisaalta en halua myöskään käskyttää naista ja päättää joka asiaa hänen puolestaan. Tästä on sitten tullut palautetta, että jotain "jämäkkyyttä" on jäänyt puuttumaan.

Olin aina kuvitellut, että parisuhteessa voidaan olla tasavertaisia ja neuvotella asiat sen pohjalta yhdessä ja rennosti edeten. Mutta ei se vaan näytä olevan mahdollista.

No kyllä se ainakin minun parisuhteessa on mahdollista. Jos päädyt aina tuollaisiin suhteisiin niin kannattaisi harjoittaa itsetutkiskelua että miksi näin käy.

Sitä on kuule tehty, mutta siinä vaiheessa kun ei ei tiedä että miten päin pitäisi olla kun mikään ei toimi, niin on syytä ruveta kyseenalaistamaan tiettyjä ideologioita. Toki on mahdollista, että vedän puoleeni haasteellisia naisia. Ehkä vika ei olekaan minussa, jos tasa-arvoinen oleminen ei kelpaa.

Etteköhän te vedä puoleenne toisianne. Minkälainen kasvuympäristösi oli?

Minulla oli ihan normaali ja turvallinen lapsuus ja omat vanhempani eivät kyykyttäneet toisiaan. Näillä naisillani on sitten ollut aika rikkonaista, aina edellisiä suhteita myöten, lieneeko siinä sitten selitys. Ei ole sellaista mallia, missä voitaisiin olla samalla tasolla ihan rauhassa.

Nainen kysyi kerran peilin edessä, onko hän lihava.

Tämän testin jokainen mies tietää. Se merkkaa sitä, että uusi nainen on hankittava

Kysyi, miksi Ruotsi ei ole EU:ssa. Luultavasti testatakseen, tuskin tarkoitti sitä.