Naurettavin tapa, jolla mies on yrittänyt testata/kouluttaa sinua?

Exäni teki näitä ihme temppuja jo seurusteluaikoina mutta pisti irtisanomisen ja äitinsä syöpädiagnoosin aiheuttaman  stressin piikkiin.. ja  minä uskoin. Äidillään siis oli ihan oikeastikin syöpä ja myös irtisanominen oli totta. Joten nielin sen, että miehen oudot katoilemiset kaupassa ym meni järkytyksen aiheuttamisen sekoilun piikkiin. Suhde eteni, muutettiin yhteen, mies sai töitä ja anoppikin toipui mutta outo käytös jatkui. Saattoi äkkiä painella ulos kodistamme  sanomatta mitään ja kaupassakin häipyä noin vain.  Sitten alkoi opetus miten  kuivauskaappi täytetään oikeaoppisesti. Sekä mykkäkoulut, joihin ei voinut kertoa syytä kun olin kerran niin tyhmä etten itse tajunnut. Minusta tuli siinä suhteessa hermoraunio. Kun halusin erota, mies vastasi kosinnalla. En todellakaan suostunut eikä mies  ymmärtänyt, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin sen lumipyry/nilkannyrjähdystarinan jo eilen mutta kommentit olivat jo suljettu, mutta se jäi mieleen koko yöksi. Tässäkin tapauksessa mies olisi voinut vetää pisteet kotiin antamalla käsivartensa tueksi, kysymällä onko nilkka kovin kipeä, ja lopulta esim. _tarjoamalla reppuselkäkyytiä autolle_. Ainakin meikään tuo temppu olisi toiminut (sekä vahva että huolehtivainen mies, kuka voi vastustaa moista!!).

Käsittämätöntä.

Olen ollut mieheni kanssa kymmenen vuotta yhdessä. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut onnettomuus, jossa loukkasin jalkani todella pahasti, jouduin käytännössä opettelemaan kävelemisen uudelleen.

Ulkona käpöteltiin todella hitaasti. Matka lähikauppaan kesti puolisen tuntia, vaikka oli ihan vieressä. Mutta mies tsemppasi ja tuki henkisesti koko matkan, vaikka välillä itse olisin jo halunnut luovuttaa ja kääntyä takaisin.

Jalka kuntoutui lopulta lähes ennalleen. Mutta koko ajan mies tuki henkisesti, jolla oli iso merkitys siinä ahdistavassa kuntoutusprosessissa.

Tämä selvästi testasikin miehesi laadun, näin tahattomasti ja yllätyksenä. Olet selvästi löytänyt itsellesi kultakimpaleen, pidä siitä kiinni. =)

Se tavallinen elämä ja normaali eläminen parisuhteessa kaikkine myötä- ja vastoinkäymisineen on lopultakin se, joka ne oikeat "testit" tekee.

Mutta sitähän nämä omia sairaita testejään tekevät ihmispaskat ei tunnu oikein ymmärtävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Joskus nuorena poikaystävä yritti sanella, mitä puen päälleni kun lähdetään yhdessä ulos. Yksiä kenkiäni varsinkaan ei sietänyt. Sai sitten mennä yksin.

Naisilta tuo on ihan peruskäytöstä. Mutta siinä ei olekaan kyse miehen määräilemisestä vaan ihan miehen parhaan ajattelemisesta :D

No en kyllä itse tuota tee. Ainoa miten miehen vaatteisiin puutun, on että pyykkiä pestessä heitän roskiin ne miehen reikäisimmät sukat.

Mä myönnän kehuvani silloin kun miehen asuvalinnat ovat erityisen mieluisia. Negatiivisesti en koskaan kommentoi, enkä yritä painostaa valintoja tms.

En yleensä ghostaa ketään, sillä se on mielestäni huonoa käytöstä, mutta tällaisen testailijan ghostasin.

Kyseessä oli tapailumies, eikä tarkoitus ollut, että suhteesta olisi tullut mitään vakavaa. Tämän piti olla selvä puolin ja toisin. Tein vuorotyötä ja olin kouluikäisen lapsen lähivanhempi, joten tapaamisia ei ollut helppo järjestää. Lastani en halunnut esitellä hänelle.

Mies oli aluksi ihan ok, mutta sitten alkoi pukeutumisen, työn ym. arvostelu. Esim. näyttäisin paremmalta, jos noudattaisin hänen neuvojaan vaatevalinnoissa. Alkoi myös tapaamisten peruminen tai siirtelyehdotukset viime tipassa. En suostunut pompotteluun, eikä tällainen olisi ollut muutenkaan mahdollista.

Huomasin myös, että miehellä oli lähes kaikesta ehdottomat ja mustavalkoiset mielipiteet. Hän oli omasta mielestään aina oikeassa.

Lopulta en vastannut yhteydenottoihin ja estin hänet. Hänellä olisi varmaan ollut suhteen lopettamisestakin mielipiteitä. Minua ei huvittanut jäädä kuuntelemaan niitä.

En vaan tajua, miten joku voi tapailla tai peräti seurustella henkilön kanssa, joka harrastaa negaamista. Kyllä minä vain alkaisin heti miettimään, miten pääsen tilanteesta eroon, jos negaaminen alkaisi.

Minun mieheni ei vähätellyt minua, vaan kavereitani. Hän ei ollut edes tavannut uutta ystävääni, kun hän jo oli varma, että tämä on jotenkin outo jne. Sanoin hänelle, että jos kaikki ihmiset joiden seurassa minä viihdyn, ovat outoja, silloin hän itsekin on outo, koska minä viihdyn hänen seurassaan. Siihen loppui se kavereiden negaaninen. Meillä oli siinä vaiheessa jo parisuhdetta useita vuosia takana, ja lapsiakin oli. En muista, milloin tuo kavereiden negaaminen alkoi, mutta ei sitä aluksi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Huh... Ikävä kuulla että näitä psykoja "testaajia" on osunut näin monen kohdalle. Itse tapailin yhtä tyyppiä parikymppisenä ja kolmien ensimmäisten treffien aikana mies oli suunnilleen ylikohtelias. Siksi en osannut aavistaa mitä kävi seuraavaksi.

Olin vähän ennen treffejä kaatunut pahasti pyörällä ja jalkapöytäni oli neljästä kohtaa murtunut. (tietenkin siis kipsissä) eli keppien avulla klenkkasin menemään.

Köpöttelimme hiljakseen lähellä sijaitsevaan puistoon ja istuimme penkille. Mies alkoi yhtäkkiä sekavan oloisena höpöttää jotakin selviytymisteorioista ja miten niitä pitäisi nykyelämässä soveltaa. Ei ollut ottanut alkoholia, en sitten tiedä oliko jotain muuta. Otti yhtäkkiä keppini ja juoksi n. 30 metrin päähän olevalle penkille. Huusi että minun pitäisi todistaa olevani vahva ja kävellä sinne hakemaan kepit.

Jalka ei tosiaan kestänyt varata _yhtään_ painoa, voitte varmaan kuvitella kun jalkapöytä pirstaleina. Ja lääkäri oli sen myös ehdottomasti siinä vaiheessa kieltänyt, ettei jalka luudu kieroon.

Huusin jo todella pahasti että nyt ju*alauta tuot ne kepit takaisin. Nauroi vaan, ja huusi takaisin, että ryömi sitten tänne niin saat nämä "vammais ten turhat  kusikepit" takaisin. Aloin olla jo todella paniikissa ja minulla tulee paniikissa aina hätäitku. Siitäkös tämä psyko vaan innostui. Puhelimenikin oli jäänyt kotiin lataukseen, koska ihan tosissaan luulin että käymme vaan normaalisti vähän kävelemässä.

Luojan kiitos siitä polulta meni ohi sellainen kivitalon kokoinen laitapuolenkulkija joka näki tilanteen. Hän riuhtaisi ne sauvat psykon kädestä ja ärjäisi hänelle vähemmän kauniisti "miten sä ***** kukkakeppi kohtelet naista" ja sain sauvani takaisin. Tyyppi tarjoutui vielä saattamaan minut turvallisesti kotiin. Totesi ettei hänellä ole mihinkään kiire, häntä odottaa tuolla metsässä vaan teltta ja pontikka.

Kiitokseksi tarjosin hepulle luonani suihkua, minkä tarpeessa hän todella oli. Pakkasin mukaan pussillisen tekemiäni karjalanpiirakoita. Kiitos sinä laitapuolen kulkija, vaikka tuskin vauvapalstaa luet.

Kuulitko tuosta k*sipäämiehestä enää koskaan? Ihana laitapuolen kulkija ja kauniisti kyllä palkitsit hänet! <3

Vierailija kirjoitti:

Huh... Ikävä kuulla että näitä psykoja "testaajia" on osunut näin monen kohdalle. Itse tapailin yhtä tyyppiä parikymppisenä ja kolmien ensimmäisten treffien aikana mies oli suunnilleen ylikohtelias. Siksi en osannut aavistaa mitä kävi seuraavaksi.

Olin vähän ennen treffejä kaatunut pahasti pyörällä ja jalkapöytäni oli neljästä kohtaa murtunut. (tietenkin siis kipsissä) eli keppien avulla klenkkasin menemään.

Köpöttelimme hiljakseen lähellä sijaitsevaan puistoon ja istuimme penkille. Mies alkoi yhtäkkiä sekavan oloisena höpöttää jotakin selviytymisteorioista ja miten niitä pitäisi nykyelämässä soveltaa. Ei ollut ottanut alkoholia, en sitten tiedä oliko jotain muuta. Otti yhtäkkiä keppini ja juoksi n. 30 metrin päähän olevalle penkille. Huusi että minun pitäisi todistaa olevani vahva ja kävellä sinne hakemaan kepit.

Jalka ei tosiaan kestänyt varata _yhtään_ painoa, voitte varmaan kuvitella kun jalkapöytä pirstaleina. Ja lääkäri oli sen myös ehdottomasti siinä vaiheessa kieltänyt, ettei jalka luudu kieroon.

Huusin jo todella pahasti että nyt ju*alauta tuot ne kepit takaisin. Nauroi vaan, ja huusi takaisin, että ryömi sitten tänne niin saat nämä "vammais ten turhat  kusikepit" takaisin. Aloin olla jo todella paniikissa ja minulla tulee paniikissa aina hätäitku. Siitäkös tämä psyko vaan innostui. Puhelimenikin oli jäänyt kotiin lataukseen, koska ihan tosissaan luulin että käymme vaan normaalisti vähän kävelemässä.

Luojan kiitos siitä polulta meni ohi sellainen kivitalon kokoinen laitapuolenkulkija joka näki tilanteen. Hän riuhtaisi ne sauvat psykon kädestä ja ärjäisi hänelle vähemmän kauniisti "miten sä ***** kukkakeppi kohtelet naista" ja sain sauvani takaisin. Tyyppi tarjoutui vielä saattamaan minut turvallisesti kotiin. Totesi ettei hänellä ole mihinkään kiire, häntä odottaa tuolla metsässä vaan teltta ja pontikka.

Kiitokseksi tarjosin hepulle luonani suihkua, minkä tarpeessa hän todella oli. Pakkasin mukaan pussillisen tekemiäni karjalanpiirakoita. Kiitos sinä laitapuolen kulkija, vaikka tuskin vauvapalstaa luet.

Aika erikoinen psykologinen koe, jolla saadaan nainen päästämään laitapuolenkulkija suihkuun ja vielä piirakat päälle.

Muutamia näistä jutuista luettuani tajusin, että vaimonihan harrastaa negaamista. Aina ja joka ikisessä asiassa ensimmäinen kommentti on joku negatiivinen. Toki jonkin ajan päästä saattaa myöntää, että ei se ehkä ihan niin ollutkaan.

Kun viestiteltiin, mies päätti laatia pitkät ohjeet siitä, miten sanotaan hyvää yötä. Tietyt hymiöt piti löytyä ja tarkat sanat joka ilta. Jos jotain puuttui viestistä, hän koki tämän loukkauksena. Aikamoinen kontrollin tarve taisi olla.

Ei liity deittailuun, mutta töissä (miesvaltaisella alalla) miespomo on yrittänyt kouluttaa antamalla vääriä ohjeita, jos olen kysynyt miten joku tehtävä tulisi hoitaa. Alussa tietysti luotin pomon sanaan ja pari hommaa meni tämän vuoksi väärin, jolloin pomolla oli hyvä tekosyy haukkua, kun olisihan mun pitänyt tajuta ja osata kyseenalaistaa. 🙄 Ja ainoa asia mitä tästä on opittu, on että pomo on epäluotettava m*lkku, jonka sanaan ei voi luottaa. Kysyn nykyisin työkavereilta, joiden kanssa autetaan mielellään toisiamme ilman mitään taka-ajatuksia. Naisten "kouluttaminen" on epävarman ja heikon miehen merkki.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh... Ikävä kuulla että näitä psykoja "testaajia" on osunut näin monen kohdalle. Itse tapailin yhtä tyyppiä parikymppisenä ja kolmien ensimmäisten treffien aikana mies oli suunnilleen ylikohtelias. Siksi en osannut aavistaa mitä kävi seuraavaksi.

Olin vähän ennen treffejä kaatunut pahasti pyörällä ja jalkapöytäni oli neljästä kohtaa murtunut. (tietenkin siis kipsissä) eli keppien avulla klenkkasin menemään.

Köpöttelimme hiljakseen lähellä sijaitsevaan puistoon ja istuimme penkille. Mies alkoi yhtäkkiä sekavan oloisena höpöttää jotakin selviytymisteorioista ja miten niitä pitäisi nykyelämässä soveltaa. Ei ollut ottanut alkoholia, en sitten tiedä oliko jotain muuta. Otti yhtäkkiä keppini ja juoksi n. 30 metrin päähän olevalle penkille. Huusi että minun pitäisi todistaa olevani vahva ja kävellä sinne hakemaan kepit.

Jalka ei tosiaan kestänyt varata _yhtään_ painoa, voitte varmaan kuvitella kun jalkapöytä pirstaleina. Ja lääkäri oli sen myös ehdottomasti siinä vaiheessa kieltänyt, ettei jalka luudu kieroon.

Huusin jo todella pahasti että nyt ju*alauta tuot ne kepit takaisin. Nauroi vaan, ja huusi takaisin, että ryömi sitten tänne niin saat nämä "vammais ten turhat  kusikepit" takaisin. Aloin olla jo todella paniikissa ja minulla tulee paniikissa aina hätäitku. Siitäkös tämä psyko vaan innostui. Puhelimenikin oli jäänyt kotiin lataukseen, koska ihan tosissaan luulin että käymme vaan normaalisti vähän kävelemässä.

Luojan kiitos siitä polulta meni ohi sellainen kivitalon kokoinen laitapuolenkulkija joka näki tilanteen. Hän riuhtaisi ne sauvat psykon kädestä ja ärjäisi hänelle vähemmän kauniisti "miten sä ***** kukkakeppi kohtelet naista" ja sain sauvani takaisin. Tyyppi tarjoutui vielä saattamaan minut turvallisesti kotiin. Totesi ettei hänellä ole mihinkään kiire, häntä odottaa tuolla metsässä vaan teltta ja pontikka.

Kiitokseksi tarjosin hepulle luonani suihkua, minkä tarpeessa hän todella oli. Pakkasin mukaan pussillisen tekemiäni karjalanpiirakoita. Kiitos sinä laitapuolen kulkija, vaikka tuskin vauvapalstaa luet.

Kuulitko tuosta k*sipäämiehestä enää koskaan? Ihana laitapuolen kulkija ja kauniisti kyllä palkitsit hänet! <3

Lähetteli perään viestejä joissa pyysi uusintatreffeille sitten kun "en ole enää niin vam mainen että häntä hävettää liikkua kanssani" Samoin öisin tuli muutama sekava viesti joissa pilkkasi naisten heikkoutta. En tiedä kauanko olisi/oli jatkanut sillä kyllästyin ja vaihdoin numeroni. 

T.301

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh... Ikävä kuulla että näitä psykoja "testaajia" on osunut näin monen kohdalle. Itse tapailin yhtä tyyppiä parikymppisenä ja kolmien ensimmäisten treffien aikana mies oli suunnilleen ylikohtelias. Siksi en osannut aavistaa mitä kävi seuraavaksi.

Olin vähän ennen treffejä kaatunut pahasti pyörällä ja jalkapöytäni oli neljästä kohtaa murtunut. (tietenkin siis kipsissä) eli keppien avulla klenkkasin menemään.

Köpöttelimme hiljakseen lähellä sijaitsevaan puistoon ja istuimme penkille. Mies alkoi yhtäkkiä sekavan oloisena höpöttää jotakin selviytymisteorioista ja miten niitä pitäisi nykyelämässä soveltaa. Ei ollut ottanut alkoholia, en sitten tiedä oliko jotain muuta. Otti yhtäkkiä keppini ja juoksi n. 30 metrin päähän olevalle penkille. Huusi että minun pitäisi todistaa olevani vahva ja kävellä sinne hakemaan kepit.

Jalka ei tosiaan kestänyt varata _yhtään_ painoa, voitte varmaan kuvitella kun jalkapöytä pirstaleina. Ja lääkäri oli sen myös ehdottomasti siinä vaiheessa kieltänyt, ettei jalka luudu kieroon.

Huusin jo todella pahasti että nyt ju*alauta tuot ne kepit takaisin. Nauroi vaan, ja huusi takaisin, että ryömi sitten tänne niin saat nämä "vammais ten turhat  kusikepit" takaisin. Aloin olla jo todella paniikissa ja minulla tulee paniikissa aina hätäitku. Siitäkös tämä psyko vaan innostui. Puhelimenikin oli jäänyt kotiin lataukseen, koska ihan tosissaan luulin että käymme vaan normaalisti vähän kävelemässä.

Luojan kiitos siitä polulta meni ohi sellainen kivitalon kokoinen laitapuolenkulkija joka näki tilanteen. Hän riuhtaisi ne sauvat psykon kädestä ja ärjäisi hänelle vähemmän kauniisti "miten sä ***** kukkakeppi kohtelet naista" ja sain sauvani takaisin. Tyyppi tarjoutui vielä saattamaan minut turvallisesti kotiin. Totesi ettei hänellä ole mihinkään kiire, häntä odottaa tuolla metsässä vaan teltta ja pontikka.

Kiitokseksi tarjosin hepulle luonani suihkua, minkä tarpeessa hän todella oli. Pakkasin mukaan pussillisen tekemiäni karjalanpiirakoita. Kiitos sinä laitapuolen kulkija, vaikka tuskin vauvapalstaa luet.

Kuulitko tuosta k*sipäämiehestä enää koskaan? Ihana laitapuolen kulkija ja kauniisti kyllä palkitsit hänet! <3

Lähetteli perään viestejä joissa pyysi uusintatreffeille sitten kun "en ole enää niin vam mainen että häntä hävettää liikkua kanssani" Samoin öisin tuli muutama sekava viesti joissa pilkkasi naisten heikkoutta. En tiedä kauanko olisi/oli jatkanut sillä kyllästyin ja vaihdoin numeroni. 

T.301

Liekö sama mies, joka aiemmin ketjussa jätti toisen jalkavaivaisen talsimaan hankeen. Kovasti ihmiset näköjään nimittelevät toisiaan kukkakepeiksi, tosielämässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika kesy, mutta kerron kuitenkin.

Mies vei minut ensimmäisillä treffeillä laadukkaaseen (= kalliiseen) kahvilaan, jossa oli pöytiintarjoilu. Tarjoilijan kysyessä, tuleeko lasku yhteen vai erikseen, vastasin että laita erikseen. Oikeastaan mielestäni käytöstapoihin kuuluu, että jos toinen valitsee poikkeuksellisen kalliin treffipaikan tietäen, että toinen on opiskelija, niin hänen olisi kohteliasta ne kahvit maksaa, kun itsellä on säännöllinen kuukausipalkka. Tyyliini ei kuitenkaan kuulu alentua huonokäytöksisen ihmisen tasolle, joten maksoin omani, koska olisi yhtä lailla huonoa käytöstä pitää itsestäänselvyytenä, että toinen maksaa.

Tarjoilijan poistuttua mies ilmoitti voitonriemuisena, että jos en olisi tarjoutunut maksamaan osuuttani, hän olisi lopettanut treffit siihen paikkaan. 

En tavannut tätä miestä uudestaan.

Pihimies hykerteli varmaan mielessään, ettei tarvitse edes kahvia maksaa, vaan saa kohta ilmaiseksi seksiä.

Ai niin, sama mies muuten yritti myös kouluttaa minua noilla samoilla treffeillä! Kahvilasta lähdettyämme hän vei minut autolla "katselemaan maisemia", ja yllättäen päädyimmekin ihan hänen kotikulmilleen. Hän ehdotti että voisi esitellä minulle asuntoaan. Kieltäydyin ja pyysin (ja sain) kyydin kotiin. Parkkipaikalla mies ilmoitti, että hänellä on sellainen sääntö että vaikka ensimmäisillä treffeillä olisi kuinka vähän kiinnostusta tahansa, niin vähintään kaksi kertaa on kuitenkin aina tavattava. 

Kerroin miehelle, että minullapa puolestaan ei ole tuollaista sääntöä, ja en halua tavata uudestaan. Enkä jäänyt kuuntelemaan vasta-argumentteja, joita oli jo tulossa miehen suusta ulos, vaan poistuin autosta.

t. Sama

Heh, olen myös tavannut miehen, joka selitti, että aina pitää tavata vähintään kaksi kertaa. Pidin tätä erittäin vastenmielisenä piirteenä. Vaikka muuten heppu olikin ihan harmiton. Pihin oloinen tosin myös...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh... Ikävä kuulla että näitä psykoja "testaajia" on osunut näin monen kohdalle. Itse tapailin yhtä tyyppiä parikymppisenä ja kolmien ensimmäisten treffien aikana mies oli suunnilleen ylikohtelias. Siksi en osannut aavistaa mitä kävi seuraavaksi.

Olin vähän ennen treffejä kaatunut pahasti pyörällä ja jalkapöytäni oli neljästä kohtaa murtunut. (tietenkin siis kipsissä) eli keppien avulla klenkkasin menemään.

Köpöttelimme hiljakseen lähellä sijaitsevaan puistoon ja istuimme penkille. Mies alkoi yhtäkkiä sekavan oloisena höpöttää jotakin selviytymisteorioista ja miten niitä pitäisi nykyelämässä soveltaa. Ei ollut ottanut alkoholia, en sitten tiedä oliko jotain muuta. Otti yhtäkkiä keppini ja juoksi n. 30 metrin päähän olevalle penkille. Huusi että minun pitäisi todistaa olevani vahva ja kävellä sinne hakemaan kepit.

Jalka ei tosiaan kestänyt varata _yhtään_ painoa, voitte varmaan kuvitella kun jalkapöytä pirstaleina. Ja lääkäri oli sen myös ehdottomasti siinä vaiheessa kieltänyt, ettei jalka luudu kieroon.

Huusin jo todella pahasti että nyt ju*alauta tuot ne kepit takaisin. Nauroi vaan, ja huusi takaisin, että ryömi sitten tänne niin saat nämä "vammais ten turhat  kusikepit" takaisin. Aloin olla jo todella paniikissa ja minulla tulee paniikissa aina hätäitku. Siitäkös tämä psyko vaan innostui. Puhelimenikin oli jäänyt kotiin lataukseen, koska ihan tosissaan luulin että käymme vaan normaalisti vähän kävelemässä.

Luojan kiitos siitä polulta meni ohi sellainen kivitalon kokoinen laitapuolenkulkija joka näki tilanteen. Hän riuhtaisi ne sauvat psykon kädestä ja ärjäisi hänelle vähemmän kauniisti "miten sä ***** kukkakeppi kohtelet naista" ja sain sauvani takaisin. Tyyppi tarjoutui vielä saattamaan minut turvallisesti kotiin. Totesi ettei hänellä ole mihinkään kiire, häntä odottaa tuolla metsässä vaan teltta ja pontikka.

Kiitokseksi tarjosin hepulle luonani suihkua, minkä tarpeessa hän todella oli. Pakkasin mukaan pussillisen tekemiäni karjalanpiirakoita. Kiitos sinä laitapuolen kulkija, vaikka tuskin vauvapalstaa luet.

Kuulitko tuosta k*sipäämiehestä enää koskaan? Ihana laitapuolen kulkija ja kauniisti kyllä palkitsit hänet! <3

Lähetteli perään viestejä joissa pyysi uusintatreffeille sitten kun "en ole enää niin vam mainen että häntä hävettää liikkua kanssani" Samoin öisin tuli muutama sekava viesti joissa pilkkasi naisten heikkoutta. En tiedä kauanko olisi/oli jatkanut sillä kyllästyin ja vaihdoin numeroni. 

T.301

Liekö sama mies, joka aiemmin ketjussa jätti toisen jalkavaivaisen talsimaan hankeen. Kovasti ihmiset näköjään nimittelevät toisiaan kukkakepeiksi, tosielämässäkin.

Tämän kirjoittajan voimaantumistarinat jäävät muutenkin aina vähän puolitiehen, kun siihen voimaantumiseen tarvitaan aina toinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Taas sen huomaa, että kyllä te naiset sitten osaatte valita hienoja (lue jänniä) miehiä

Mahtavaa huomata, miten osa miehistä osaa ottaa vastuun omasta käytöksestään. Joku perseilee minkä ehtii, mutta toki tämä on naisten vika. Voi hyvää päivää taas tätä miesten logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika kesy, mutta kerron kuitenkin.

Mies vei minut ensimmäisillä treffeillä laadukkaaseen (= kalliiseen) kahvilaan, jossa oli pöytiintarjoilu. Tarjoilijan kysyessä, tuleeko lasku yhteen vai erikseen, vastasin että laita erikseen. Oikeastaan mielestäni käytöstapoihin kuuluu, että jos toinen valitsee poikkeuksellisen kalliin treffipaikan tietäen, että toinen on opiskelija, niin hänen olisi kohteliasta ne kahvit maksaa, kun itsellä on säännöllinen kuukausipalkka. Tyyliini ei kuitenkaan kuulu alentua huonokäytöksisen ihmisen tasolle, joten maksoin omani, koska olisi yhtä lailla huonoa käytöstä pitää itsestäänselvyytenä, että toinen maksaa.

Tarjoilijan poistuttua mies ilmoitti voitonriemuisena, että jos en olisi tarjoutunut maksamaan osuuttani, hän olisi lopettanut treffit siihen paikkaan. 

En tavannut tätä miestä uudestaan.

Pihimies hykerteli varmaan mielessään, ettei tarvitse edes kahvia maksaa, vaan saa kohta ilmaiseksi seksiä.

Ai niin, sama mies muuten yritti myös kouluttaa minua noilla samoilla treffeillä! Kahvilasta lähdettyämme hän vei minut autolla "katselemaan maisemia", ja yllättäen päädyimmekin ihan hänen kotikulmilleen. Hän ehdotti että voisi esitellä minulle asuntoaan. Kieltäydyin ja pyysin (ja sain) kyydin kotiin. Parkkipaikalla mies ilmoitti, että hänellä on sellainen sääntö että vaikka ensimmäisillä treffeillä olisi kuinka vähän kiinnostusta tahansa, niin vähintään kaksi kertaa on kuitenkin aina tavattava. 

Kerroin miehelle, että minullapa puolestaan ei ole tuollaista sääntöä, ja en halua tavata uudestaan. Enkä jäänyt kuuntelemaan vasta-argumentteja, joita oli jo tulossa miehen suusta ulos, vaan poistuin autosta.

t. Sama

Heh, olen myös tavannut miehen, joka selitti, että aina pitää tavata vähintään kaksi kertaa. Pidin tätä erittäin vastenmielisenä piirteenä. Vaikka muuten heppu olikin ihan harmiton. Pihin oloinen tosin myös...

Kertoiko hän maalailevaan sävyyn poikkeuksellisen kauniista, tummatukkaisesta ja pitkähiuksisesta eksästään, joka oli kosinut häntä polvistuen hiekkarannalle? Tämä oli meidän treffiemme kyseenalainen kohokohta, mutta en maininnut siitä koska se ei ollut varsinaisesti testailua tai kouluttamista.

Tai no.. nyt tarkemmin kun ajattelen, niin voihan sen kouluttamisenakin nähdä. Koulutuksen päämäärä oli varmaankin saada minut ymmärtämään, kuinka äärimmäisen haluttua tavaraa tämä mies on parisuhdemarkkinoilla, kun tuollainenkin nainen on saanut häneltä pakit. :D

t. Sama

Vierailija kirjoitti:

Yhden tuommoisen testaajan takia minulla ei voi olla enää yhtäkään sometiliä omalla nimelläni. Puhelinnumero ja osoite myös vaihdettu ja salaisia. Esitteli kyllä itseään mukavana ja rentona miehenä mutta se oli pelkkää esitystä. Onneksi tapailimme vain vähän aikaa, eikä tämä sankari ihan heti niitä testejään aloittanut, odotti kunnes luuli mun olevan nalkissa. Negaaminen, vähättely, yölliset soitot ja ns "yllätys"-vierailut, vain tarkistaakseen oliko minulla muita miehiä kämpässäni, itse hän kertoi. Suuttuminen kun en heti vastannut puheluihin tai tekstareihin (niin, käyn töissä ja on muutakin tekemistä). Miestä haittasi suunnattomasti että minulla on hyvä itsetunto ja ärsyyntyi heti kun useamman kerran jouduin sanomaan että minusta tuollainen testaaminen ei ole tervettä ollenkaan.

Kun pistin tapailun poikki alkoi haukkuminen ja uhkailu, ukko lymyili asuntoni ulkopuolella ja soitteli mihin aikaan tahansa. Kävi työpaikallani urkkimassa minusta tietoja. Estin somessa ja puhelimessa mutta someen laittoi feikkitileistä viestejä minulle. Sain stalkkerin siitä ns kiltistä ja kunnollisesta miehestä.

Miehellä on lapsia entisestä suhteesta, kyllä käy lapsia sääliksi että isänsä on tuollainen sekopää.

Mullakin on tällainen hullu nettistalkkeri, mutta en ole varma testailiko hän minua, kaipa tuokin on jonkinlainen tyhmyystesti, että menenkö lankaan ja alan viestittelemään noille sen feikkihahmoille, joilla viestejä lähettää. Sitä oli kans, että halusi tulla mihin tahansa aikaan käymään, ja jos en vastannut luuriin niin teki siitä draaman, että "taidat jutella muiden miesten kanssa/sun luona taitaa olla nyt joku mies, kun et vastaa/taidat olla jonkun miehen kanssa, kun en voi tulla käymään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kans super naurettava tapa, että baarissa mies menee naisporukalle juttelemaan, mutta ignooraa ensin täysin sen naisen, josta on eniten kiinnostunut, yrittää tehdä mustasukkaiseksi ja saada sen kiinnostavimman naisen tuntemaan olonsa epävarmaksi, mutta sitten myöhemmin alkaakin liehittelemään, menee maku heti tuollaisiin. Pelimiehen oppaasta tämäkin ja vissiin aika vastaava kuin negaus. :)

Kaverini meni kerran pyytämään kahden naisen seurueesta toista tanssimaan. Ei lähtenyt. Kysyi toiselta, että lähdetkö sinä. Tämä vastasi, että ei lähde koskaan, jos pyydetään toisena.

No kaveri luuli oppineensa jotain ja myöhemmin toisella yrityksellä kysyikin tätä jälkimmäistä suoraan. No ei lähtenyt vieläkään. Mutta se ensimmäisellä kerralla ensin pyydetty sanoi, että olisi tällä kertaa lähtenyt (Mutta ei tietenkään nyt lähtenyt, kun ei pyydetty ensin)

Kaveri totesi itsekseen, että parempi antaa olla.

Yhyy, sun yleinen paskataktiikka paljastettiin, niin päätit sitten tulla keksimään tänne valheita?

Vierailija kirjoitti:

Kun viestiteltiin, mies päätti laatia pitkät ohjeet siitä, miten sanotaan hyvää yötä. Tietyt hymiöt piti löytyä ja tarkat sanat joka ilta. Jos jotain puuttui viestistä, hän koki tämän loukkauksena. Aikamoinen kontrollin tarve taisi olla.

Kuinka monta kertaa jaksoit/viitsit sen kriteerien mukaisen hyvänyönviestin laittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh... Ikävä kuulla että näitä psykoja "testaajia" on osunut näin monen kohdalle. Itse tapailin yhtä tyyppiä parikymppisenä ja kolmien ensimmäisten treffien aikana mies oli suunnilleen ylikohtelias. Siksi en osannut aavistaa mitä kävi seuraavaksi.

Olin vähän ennen treffejä kaatunut pahasti pyörällä ja jalkapöytäni oli neljästä kohtaa murtunut. (tietenkin siis kipsissä) eli keppien avulla klenkkasin menemään.

Köpöttelimme hiljakseen lähellä sijaitsevaan puistoon ja istuimme penkille. Mies alkoi yhtäkkiä sekavan oloisena höpöttää jotakin selviytymisteorioista ja miten niitä pitäisi nykyelämässä soveltaa. Ei ollut ottanut alkoholia, en sitten tiedä oliko jotain muuta. Otti yhtäkkiä keppini ja juoksi n. 30 metrin päähän olevalle penkille. Huusi että minun pitäisi todistaa olevani vahva ja kävellä sinne hakemaan kepit.

Jalka ei tosiaan kestänyt varata _yhtään_ painoa, voitte varmaan kuvitella kun jalkapöytä pirstaleina. Ja lääkäri oli sen myös ehdottomasti siinä vaiheessa kieltänyt, ettei jalka luudu kieroon.

Huusin jo todella pahasti että nyt ju*alauta tuot ne kepit takaisin. Nauroi vaan, ja huusi takaisin, että ryömi sitten tänne niin saat nämä "vammais ten turhat  kusikepit" takaisin. Aloin olla jo todella paniikissa ja minulla tulee paniikissa aina hätäitku. Siitäkös tämä psyko vaan innostui. Puhelimenikin oli jäänyt kotiin lataukseen, koska ihan tosissaan luulin että käymme vaan normaalisti vähän kävelemässä.

Luojan kiitos siitä polulta meni ohi sellainen kivitalon kokoinen laitapuolenkulkija joka näki tilanteen. Hän riuhtaisi ne sauvat psykon kädestä ja ärjäisi hänelle vähemmän kauniisti "miten sä ***** kukkakeppi kohtelet naista" ja sain sauvani takaisin. Tyyppi tarjoutui vielä saattamaan minut turvallisesti kotiin. Totesi ettei hänellä ole mihinkään kiire, häntä odottaa tuolla metsässä vaan teltta ja pontikka.

Kiitokseksi tarjosin hepulle luonani suihkua, minkä tarpeessa hän todella oli. Pakkasin mukaan pussillisen tekemiäni karjalanpiirakoita. Kiitos sinä laitapuolen kulkija, vaikka tuskin vauvapalstaa luet.

Kuulitko tuosta k*sipäämiehestä enää koskaan? Ihana laitapuolen kulkija ja kauniisti kyllä palkitsit hänet! <3

Lähetteli perään viestejä joissa pyysi uusintatreffeille sitten kun "en ole enää niin vam mainen että häntä hävettää liikkua kanssani" Samoin öisin tuli muutama sekava viesti joissa pilkkasi naisten heikkoutta. En tiedä kauanko olisi/oli jatkanut sillä kyllästyin ja vaihdoin numeroni. 

T.301

Joko persoonallisuushäiriöinen tai sitten päihteiden vetäminen pehmittänyt aivot. Paljon mahdollista myös, että oli molempia samassa paketissa. Monille vakavasti pershäröisille maistuvat kaikensorttiset aineet paremmin kuin hyvin.