Työn hakeminen. "Miksi haet tätä tehtävää?" -kysymys.
En ymmärrä kysymystä. Haen tehtävää tietenkin työstä saadun korvauksen vuoksi. Ymmärtäisin kysymyksen jos kyse olisi syöpäsairaiden lasten auttamisesta tai vastaavasta, mutta kun tätä kysytään ihan normaalin toimistoduunin haun yhteydessä.
Mitä tuohon pitäisi vastata?
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 57v lähihoitaja. Pätkätöistä toiseen. Teen työtä pelkästään maksaakseni yksiöni asuntolainaa ja elääkseni, kuukaudesta toiseen. Ei minulla ole muuta intressiä työn suhteen. Naurattaa, kun kysytään työhaastatteluissa, että onko tämä kutsumusammatti. Kutsumusammatinkin pitää maksaa asuntolaina yms. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että dementikkojen perseiden pesu on kutsumusammatti? Sitä tekee, kun ei osannut valita oikeata valintaa.
Juuri näin. Te-toimisto työntää kaikki pakolla kaikki lähihoitajiksi, karenssin uhalla. Sitten ihmetellään, kun vanhuksia hoitaa ihmiset, joita ala ei voisi vähempää kiinnostaa. T. Hoitaja, joka inhoaa työtään.
No hyvät ihmiset, kouluttakaa itsenne johonkin muuhun, vaikka siivoojiksi! Lähihoitaja on ammatti jossa tarvitaan motivaatiota, siinä hoidetaan ihmisiä jotka hoitoa tarvitsevat. Juuri tuon tyylisten ihmisten takia lähihoitajia ei arvosteta, ovat niitä tympeitä työssään slarvaavia joiden lähelle ei lääkkeitä voi jättää.795
"Tämä on viimeinen oljenkorsi, siksi haen."
Kysy kysyjältä selventävä (paljastava!) vastakysymys:
Mikä kysymys tämä on? Mitä tarkoitat kysymyksellä? Miksi kysyt tätä? Eikö kannattaisi hakea?
Miksi teillä on paikka auki, jos siihen ei saisi hakea, joko valittu vai testaatteko vain saatavilla olevaa ainesta aikomatta oikeasti edes palkata ketään?
Esiintyykö nepotismia ja/tai muuta epätasa-arvoa? Millainen on työilmapiiri ja miten se ilmenee?
Olenko juuri minä jo jostain "syystä" epätoivottu hakija? Kysynkö liian haastavia kysymyksiä?
Jos ei olisi (satoja = liikaa valinnanvaraa & kyykytysvaraa) hakijoita tähänkin yhteen ainoaan työpaikkaan, niin aiheutuisiko siitä täälläkin katkera (lööppi)poru?
Osaatteko katsoa peiliin? Kestättekö kritiikkiä? Toimitteko rehellisesti vai kusetatteko kaikkia kaikessa?
Tuohan on hyvä kysymys. Samoin kuin "Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut?". Niissä pääsee perustelemaan oman hakemuksensa ja erottumaan just niistä "palkan takia" tyypeistä. Ulkoa opetellut vastaukset erottuu varmasti.
Jos kysymys on vaikea kannattaa sitä miettiä itsensäkin kannalta. Miksi haet tehtävää? Miksi kulutat elämäsi asioihin mitä et pysty edes itsellesi perustelemaan? Työ on iso osa ihmisen ajasta. Eikö kannattaisi hakea niitä tehtäviä mitä haluat? Kouluttautua sille alalle mikä kiinnostaa.
En ole koskaan hakenut paikkaa mihin en olisi tiennyt miksi haen. Enkä koskaan tuon kysymyksen jälkeen jäänyt ilman paikkaa.
Ymmärrän, että aina elämä ei mene niin kuin haluaisi ja suuntaa voi olla vaikea muuttaa. Tästä lähinnä nuorille ajattelemisen aihetta. Asioihin voi vaikuttaa. Voi tehdä omia valintoja, ei vain mennä minne työkkäri osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo vähän hölmöä, kun työhaastatteluissa ei enää vastailla kysymyksiin rehellisesti, vaan ennemmin ne ovat näytelmiä, joihin oikein valmentaudutaan ja opetellaan ulkoa, millaiset kuviot missäkin kohdassa ”pitäisi” tanssahdella. Sitten palkataan se, joka osasi uskottavimmin näytellä.
Hyvä mittari motivaatiolle on se, viitsiikö panostaa haastatteluun vai ei. Panostusta se on sekin, että opettelee sopivat repliikit eikä vain totea, että "haluan palkkaa".
Tällainen "motivoitunut" näyttelijä perseennuolijateatteripelle ei siis halua eikä tarvitse palkkaa?
Oletus on, että palkkaa tulee joka tapauksessa. Siksi kysymyksen luonne onkin "miksi haet juuri tätä tehtävää".
(Nykyään on kyllä kieltämättä joskus niin, ettei palkkakaan ole selviö. Olin itse amkista valmistuttuani haastattelussa koulutustani vastaavaan paikkaan, ja vasta puolen tunnin jälkeen kävi ilmi, että he olivat ajatelleet työkokeilua.)
Noin muuten, jos pidät työelämän peruskeskustelutaitoja "perseennuolijateatteripellejen" hommana, niin sillä asenteella ei välttämättä hirveän pitkälle pötkitä.
Toisaalta yrittäjänä menestymiseen saattaisi ollakin potentiaalia, jos osaat sen puolen, tosin sitten kannattaa palkata taitava HR puskuriksi myrkyllisen persoonasi ja työntekijöidesi väliin.
Halutaan tietää, oletko selvillä siitä, mihin oikeasti olet hakemassa. Oletko ylipäätään tosissasi, vai oletko vaan hakenut kaikkialle.
Tämä selviää katsomalla, osaatko luetella tehtävässä muutaman sinua mahdollisesti kiinnostavan yksityiskohdan.
Yleensä jo työhakemuksessa kerrotaan miksi hakee työtä. Kiva runoilla uudelleen.
Varmaan siihen kysymykseen pitää valehdella jotain. Jos sanot totuuden, eli olet rehellinen, et saa paikkaa. Totuus voisi esimerkiksi olla, että on tällä hetkellä työtön ja olisi mukava saada työpaikka ja siitä palkkaa. Tässä, kuten monessa muussakaan asiassa ei haluta kuulla totuutta. Kannattaa varmaan valehdella jotain, että miten juuri tuo paikka on unelmien täyttymys ja miten haluaa antaa kaikkensa tuolle työlle.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siihen kysymykseen pitää valehdella jotain. Jos sanot totuuden, eli olet rehellinen, et saa paikkaa. Totuus voisi esimerkiksi olla, että on tällä hetkellä työtön ja olisi mukava saada työpaikka ja siitä palkkaa. Tässä, kuten monessa muussakaan asiassa ei haluta kuulla totuutta. Kannattaa varmaan valehdella jotain, että miten juuri tuo paikka on unelmien täyttymys ja miten haluaa antaa kaikkensa tuolle työlle.
Asiat voi toisaalta ilmaista niin moni eri tavoin.
Monesti jo ihan käytöstapoihinkin kuuluu, ettei lauota totuuksia sellaisenaan.
"Miten menee?" - "Kaikki vituttaa ja viinaa menee liikaa."
"Kävin parturissa." - "Onpa ruma tukka, oisit voinut käyttää rahat paremminkin."
vs
"Miksi haet tätä tehtävää?" - "Pakko on hakea jotain, että saa rahaa. En tiedä tästä lafkasta mitään kun TE-palvelut pakotti."
Vierailija kirjoitti:
Laita että: Työvoimaviranomaiset katsovat että paikka on sinulle sopiva ja siksi haet paikkaa.
Laitoin kerran noin yhteen työkkärin kautta tulleeseen paikkaan, oli siis sellainen hae tai saat karenssia paikka, ei tullut edes vastausta. Tosin nykyisin olen siellä töissä eri hommissa.
Itse olin ura/työnhakuvalmennuksessa, hiottiin työhakemukset ammattilaisen kanssa ihan vimpan päälle, oli harjoitushaastatteluita ja muutenkin osaamista hiottiin sekä paperilla että vuorovaikutuksessa. Pääsin yhteen haastatteluun alkuvuodesta, ihan perus duunarin paikka ja en päässyt töihin. Sitten useampaan oppilaitokseen hakemuksia, kahteen pääsin haastatteluun, joista toinen kansi hedelmää pääsykokeeseen. Ei herunut opiskelupaikkaakaan. En tiedä mistä jäi kiinni, tai siis itsestäni tietenkin mutta en tiedä millä osa-alueella. Aika lannistavaa, kaikki kun olivat ihan perusduunarin aloilta ja vaikka annan kaiken mikä irti lähtee, niin tulosta ei synny.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jo työhakemuksessa kerrotaan miksi hakee työtä. Kiva runoilla uudelleen.
Yleensäkin työnhakuprosessissa on hirveästi turhaa toistoa. Asiat pitää täytellä erikseen verkkolomakkeelle ja silti vielä lähettää erikseen CV, sekä hakemus, jossa taas toistaa samat asiat kuin lomakkeen motivaatiokysymyksissä. Sitten vielä haastattelussa uudestaan samat jutut.
Tulee tunne, että nykyisten rekryprosessien pääasiallinen tarkoitus on työllistää rekrytointialan ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuon kysymyksen tarkoitus on juurikin selvittää hakijan motiiveja juuri siihen työpaikkaan varsinkin jos kysymyksessä on sellainen työpaikka johon on paljon hakijoita.
Työnantaja ottaa kysyttyyn työpaikkaan mieluiten sellaisen henkilön, jolla on myös intohimoa kyseiseen työhön eikä hae siihen pelkästään siitä maksettavan palkan takia.
Tämä on juuri se älyttömyys. Ilman sisäpiiritietoa ei voi kovin syvällisesti arvioida yritystä ja työnkuvaa. Haen työtä jos se kuulostaa mielenkiintoiselta. Ja kenellä voi olla intohimo tylhön jossa ei ole ollut päivääkään. Naiivia odottaa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ura/työnhakuvalmennuksessa, hiottiin työhakemukset ammattilaisen kanssa ihan vimpan päälle, oli harjoitushaastatteluita ja muutenkin osaamista hiottiin sekä paperilla että vuorovaikutuksessa. Pääsin yhteen haastatteluun alkuvuodesta, ihan perus duunarin paikka ja en päässyt töihin. Sitten useampaan oppilaitokseen hakemuksia, kahteen pääsin haastatteluun, joista toinen kansi hedelmää pääsykokeeseen. Ei herunut opiskelupaikkaakaan. En tiedä mistä jäi kiinni, tai siis itsestäni tietenkin mutta en tiedä millä osa-alueella. Aika lannistavaa, kaikki kun olivat ihan perusduunarin aloilta ja vaikka annan kaiken mikä irti lähtee, niin tulosta ei synny.
Tällaista se on nykyisin. En ihmettele, ettei nuoria kiinnosta enää opiskelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kysymyksen tarkoitus on juurikin selvittää hakijan motiiveja juuri siihen työpaikkaan varsinkin jos kysymyksessä on sellainen työpaikka johon on paljon hakijoita.
Työnantaja ottaa kysyttyyn työpaikkaan mieluiten sellaisen henkilön, jolla on myös intohimoa kyseiseen työhön eikä hae siihen pelkästään siitä maksettavan palkan takia.
No mut oikeesti jos hakee johonki markettiin töihin niin mitä siihen oikeesti pitäis laittaa "koska intohimoni on tavaroiden hyllyttäminen ja kassakoneen käyttö"
Jos aivotoiminta ei tuon parempaan pysty, sitten laitat noin. Useimmat osaavat kyllä olla sen verran luovia, että tuo ei ole ongelma.
No valitettavasti minä en osaa keksiä mitään liirumlaarumia. Itse teen työni hyvin ja tunnollisesti oli työ sitten mieluisa tai ei.
Ehkä työnantajien pitäis herätä sieltä haavemaasta ja käsittää että työtä tehdään jotta saa elantonsa eikö se oo työn tarkoituskin. Ei kaikilla oo mahdollisuutta olla valikoiva ja valita vaan unelmaduunit.
Ehkä ei kannata hakea töitä, jos ei sen vertaa viitsi panostaa, että keksii uskottavan syyn työn kiinnostavuudelle. Jonossa on rivi henkilöitä, jotka viitsivät panostaa. Mitä luultavimmin se panostus näkyy myös työssä eikä tyydytä vain tekemään minimitasolla "hyvin ja tunnollisesti".
Kuinka kerrotte motivoituvanne esim. Controllerin paikasta Wärtsilässä, Metsossa tai Kemiralla? Kukaan ulkopuolinen EI voi tietää ja vastata tähän oikeasti jotakin järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus tuumaillut itsekseni että elämässä pärjäävät nimenomaan kaikista parhaiten ns. pinnalliset esittäjät. Ihmeellistä tällainen nykyaika että pitäisi olla olevinaan jotain mitä ei ole ja olla mielinkielin kaikille jotta olisi hyvä "pössis". Asenne ratkaisee tottakai aina ja se on hyvä olla kunnossa mutta ei sen varjolla että pitäsi joksikin pelleksi ruveta.
Kyllä on työn imu ja innostus huipussaan tässä ketjussa... NOT. Eikö todella mitään aitoa sanottavaa ole työhaastattelussa, miksi paikka kiinnostaa? Vaan ”pelleksi pitää ruveta” ja on ”pinnallinen esittäjä”, jos olisi aidosti innostunut haettavasta paikasta ja kertoo sen? Jos ”asenne on kunnossa”, niin miten haastattelija voi tietää sen, jos ei kerro (koska silloin ”pitää ruveta pelleksi”)?
Tämä on kyllä yllättänyt tässä ketjussa. Lähtökohta vaikuttaa olevan, että "miks pitäis ruveta nöyristelemään työhaastattelussa?"
Olen lähes aina työnhakijan ja työntekijän puolella, mutta tässä ketjussa kyllä on yliedustettuna sellainen ryhmä, jonka kanssa en haluaisi tehdä töitä.
Jos ei löydy sen vertaa tiedonhakutaitoa ja supliikkia, että voisi vastata tuohon otsikon kysymykseen ilman mittavaa jaakobinpainia ja turhautumista, ei luultavasti sovi järin moneen työyhteisöön.
Tietysti ihan eri asia, jos kyse on erikoisosaamisesta ja/tai vaativasta asiantuntijatehtävästä, mutta niissä sitten substanssiosaaminen ajaa lähes varmasti moisten muodollisuuksien edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kysymyksen tarkoitus on juurikin selvittää hakijan motiiveja juuri siihen työpaikkaan varsinkin jos kysymyksessä on sellainen työpaikka johon on paljon hakijoita.
Työnantaja ottaa kysyttyyn työpaikkaan mieluiten sellaisen henkilön, jolla on myös intohimoa kyseiseen työhön eikä hae siihen pelkästään siitä maksettavan palkan takia.
No mut oikeesti jos hakee johonki markettiin töihin niin mitä siihen oikeesti pitäis laittaa "koska intohimoni on tavaroiden hyllyttäminen ja kassakoneen käyttö"
Jos aivotoiminta ei tuon parempaan pysty, sitten laitat noin. Useimmat osaavat kyllä olla sen verran luovia, että tuo ei ole ongelma.
No valitettavasti minä en osaa keksiä mitään liirumlaarumia. Itse teen työni hyvin ja tunnollisesti oli työ sitten mieluisa tai ei.
Ehkä työnantajien pitäis herätä sieltä haavemaasta ja käsittää että työtä tehdään jotta saa elantonsa eikö se oo työn tarkoituskin. Ei kaikilla oo mahdollisuutta olla valikoiva ja valita vaan unelmaduunit.
Ehkä ei kannata hakea töitä, jos ei sen vertaa viitsi panostaa, että keksii uskottavan syyn työn kiinnostavuudelle. Jonossa on rivi henkilöitä, jotka viitsivät panostaa. Mitä luultavimmin se panostus näkyy myös työssä eikä tyydytä vain tekemään minimitasolla "hyvin ja tunnollisesti".
Kuinka kerrotte motivoituvanne esim. Controllerin paikasta Wärtsilässä, Metsossa tai Kemiralla? Kukaan ulkopuolinen EI voi tietää ja vastata tähän oikeasti jotakin järkevää.
Toisaalta jos olet hakemassa ko. paikkaan, tiedät varmaan kuitenkin, mitä controllerin työ suunnilleen pitää sisällään. Tuossa on myös helppo vedota siihen, että kukin noista yrityksistä on iso, alallaan tunnettu toimija, ja sellaiselle työllistyminen kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siihen kysymykseen pitää valehdella jotain. Jos sanot totuuden, eli olet rehellinen, et saa paikkaa. Totuus voisi esimerkiksi olla, että on tällä hetkellä työtön ja olisi mukava saada työpaikka ja siitä palkkaa. Tässä, kuten monessa muussakaan asiassa ei haluta kuulla totuutta. Kannattaa varmaan valehdella jotain, että miten juuri tuo paikka on unelmien täyttymys ja miten haluaa antaa kaikkensa tuolle työlle.
Koeta asettaa itsesi työnantajan asemaan.
Oletetaan, että totuus tosiaan on se, että haet paikkaa _vain_ siksi, että on pakko. Miksi sinut otettaisiin töihin, jos on myös hakija, joka vaikuttaa motivoituneelta ja on tehnyt vähän taustatyötä ennen haastattelua?
Kyllä sitä vaivaa vaan pitää jonkin verran nähdä. Eivät ne seurustelukumppanitkaan kotoa tule hakemaan, vaikka kuinka ajattelisi että kyllä olisi reilua, että minullakin olisi joku.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ura/työnhakuvalmennuksessa, hiottiin työhakemukset ammattilaisen kanssa ihan vimpan päälle, oli harjoitushaastatteluita ja muutenkin osaamista hiottiin sekä paperilla että vuorovaikutuksessa. Pääsin yhteen haastatteluun alkuvuodesta, ihan perus duunarin paikka ja en päässyt töihin. Sitten useampaan oppilaitokseen hakemuksia, kahteen pääsin haastatteluun, joista toinen kansi hedelmää pääsykokeeseen. Ei herunut opiskelupaikkaakaan. En tiedä mistä jäi kiinni, tai siis itsestäni tietenkin mutta en tiedä millä osa-alueella. Aika lannistavaa, kaikki kun olivat ihan perusduunarin aloilta ja vaikka annan kaiken mikä irti lähtee, niin tulosta ei synny.
Perusduunari ei kuulosta kovinkaan syvälliseltä työnkuvan hahmotukselta. "Haluan perus duunariksi". Liittyikö oppilaitoksiin jokin tarkempi ala, vai haitko "jonnekin"?
Mitä osaamista sinulta hiottiin työnhakuvalmennuksessa?
Sydänvertaan vuodattavaa reppanaa heittopussia hyväksikäytetään loppuun saakka, imetään kuiviin ja potkitaan pois kun saa burnoutin ja/tai otetaan uusi hissukkavässykkä kiertoon ja sama sketsi jatkuu.
Valitettavaa, mutta totta myös se, että usein firmat tuolla tavalla vampyroivat, vaikka kukaan ei sitä todellisuudessa myönnä, eikä se toki sisälly firman "arvoihin". Epärehellisiä mulcqvisteja firmat täynnä, mutta työntekijän pitäisi olla nöyrä nöyristelevä puoli-ilmainen orja, joka jaksaa larpata dynaamisessa kaaoksessa näköalapaikalla hyvää tyyppiä ja sietää mitä tahansa scheissea, jotta saa pitää kämäisen työpaikkansa, johon on muitakin epätoivoisia pyrkyreitä - rahan takia, eiku hys hys, uusia haasteita lässyn lää..