Lue keskustelun säännöt.
Raatorehellinen "treffi-ilmo"
Tuli mieleen muutamastakin keskustelusta, minkälainen olisi sinun täysin kaunistelematon treffi-ilmoitus? Millainen olet ihan aidosti? Ja yläpeukku niille joiden kanssa voisi lähteä treffeille, alapeukku jos ei kiinnostaisi.
Kommentit (2057)
Vierailija kirjoitti:
32-vuotias introverttinainen hakee loppuelämän kumppania, jonka kanssa voi pelata yhdessä videopelejä ja lukea kirjoja hiljaisuudessa. Ulkoisesti upea, sisäisesti vielä upeampi - esittelet minut mielelläsi sekä kaveriporukallesi että äidillesi. Olethan valmis harrastamaan seksiä vähintään kerran päivässä loppuelämäsi ajan. Olethan myös kokeilunhaluinen.
Ei vainenkaan, olen ollut melkein 15 vuotta nyksäni kanssa, enkä ole tarjolla muille.
Unohdit sanoa että olet kusipää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiin ehkä lopullisesti pettynyt, nyt keväällä rikottu nelikymppinen nainen. En luota keneenkään muuhun kuin omiin vanhempiini. Vihaan kaikkia muita ihmisiä tällä hetkellä, tämä saattaa jäädä pysyväksi. Ennen uskoin ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, nyt pahaa.
Tykkään leppoisista pyöräretkistä, jotka voisivat olla romanttisia, paitsi että haluan tyrkätä sinut sillankupeesta mereen. Teen sinulle ruokaa silloin tällöin, mutta sinun ei ehkä kannata syödä sitä. Viimeistään kun olen maistellut viiniä, saat kuulla kunniasi, eli ryöpytän päällesi kaiken sen paskan mitä olen minut rikkoneessa suhteessa kokenut (näin en haluaisi tehdä ja tuollainen on hyvin sairasta, mutta en enää jaksa tai edes halua ottaa huomioon muita ihmisiä, joten kukapa tietää jos vaikka sellaista ilmenee). Tai vaihtoehtoisesti joudut kuuntelemaan itkuista vuodatustani. Tai kohtaamaan sen hetken kun äkillinen, hyvin voimakas ahdistus- ja epätoivokohtaus saa minut valtaansa.
-Pidän eläimistä: koirat, kissat, ja kotieläimet
-Haluan asua korvessa ja tehdä ainakin osa-aikaisesti töitä omalle yritykselle (puutyöt yms.)
-Pidän urbaanista vaihtoehtokulttuurista ja katufestareista
-Tykkään piirtämisestä, maalaamisesta, laulamisesta ja uimisesta.
En voi luvata mitään, koska maailmankuvani on juuri muuttunut, en tiedä mistään mitään. Olen opettelemassa kaiken uudelleen täydellisen epäluottamuksen ja puhtaan vihan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias nainen Länsi-Suomesta. Olen luonteeltani positiivinen realisti, jolla on sarkastinen, nokkela, ironinen ja välillä jopa hyvin musta huumorintaju (tosikot älkööt sekaantuko). Olen myös hyvin itsetietoinen, välillä jopa leuhka, mutta myös introvertti joka ei piittaa turhasta pskanjauhannasta.
Hiukseni on pitkät ja kampaamossa loihdittu kuparinpunaisiksi. Ruumiinrakenteeltani olen roteva ja muodokas ja pituutta löytyy liki 1,8 metriä.
Ammatiltani olen alkutuotannon yrittäjä, maajussiksikin joku voi haukkua. Harrastan eräilyä, metsästystä ja muuta luonnossa liikkumista, luen kirjoja (niitä oikeita kirjoja, missä on paperiset sivut), en käy salilla, enkä ole muutenkaan mikään instabeibe.
Etsin rinnalleni miestä, joka on kätevä käsistään ja mieleltään. Miestä jolla on samanlaiset arvot kuin itselläni.
Jos se olet juuri sinä, niin ilmaannuthan elämääni!
Tää ois oikeesti mielenkiintoinen, mutta taidan olla liian vanha. Kuitenkin jo 50 mittarissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiin ehkä lopullisesti pettynyt, nyt keväällä rikottu nelikymppinen nainen. En luota keneenkään muuhun kuin omiin vanhempiini. Vihaan kaikkia muita ihmisiä tällä hetkellä, tämä saattaa jäädä pysyväksi. Ennen uskoin ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, nyt pahaa.
Tykkään leppoisista pyöräretkistä, jotka voisivat olla romanttisia, paitsi että haluan tyrkätä sinut sillankupeesta mereen. Teen sinulle ruokaa silloin tällöin, mutta sinun ei ehkä kannata syödä sitä. Viimeistään kun olen maistellut viiniä, saat kuulla kunniasi, eli ryöpytän päällesi kaiken sen paskan mitä olen minut rikkoneessa suhteessa kokenut (näin en haluaisi tehdä ja tuollainen on hyvin sairasta, mutta en enää jaksa tai edes halua ottaa huomioon muita ihmisiä, joten kukapa tietää jos vaikka sellaista ilmenee). Tai vaihtoehtoisesti joudut kuuntelemaan itkuista vuodatustani. Tai kohtaamaan sen hetken kun äkillinen, hyvin voimakas ahdistus- ja epätoivokohtaus saa minut valtaansa.
-Pidän eläimistä: koirat, kissat, ja kotieläimet
-Haluan asua korvessa ja tehdä ainakin osa-aikaisesti töitä omalle yritykselle (puutyöt yms.)
-Pidän urbaanista vaihtoehtokulttuurista ja katufestareista
-Tykkään piirtämisestä, maalaamisesta, laulamisesta ja uimisesta.En voi luvata mitään, koska maailmankuvani on juuri muuttunut, en tiedä mistään mitään. Olen opettelemassa kaiken uudelleen täydellisen epäluottamuksen ja puhtaan vihan kautta.
Muuten olisit loistava, mutta toi ihmisviha pelottaa. Ei oikein jaksaisi olla koko ajan varuillaankaan?
Vierailija kirjoitti:
Hei, vaikutat oikealta unelmanaiselta, naispuoliselta vastineeltani. Harmi että minulla on fiksaatio siitä että naisen pitäisi olla nuorempi! Toivon että löydät hyvän kumppanin ja olen hänelle jo nyt hieman kateellinen.
hra 925
Vierailija kirjoitti:
JATKOA...
Vaikka tienaan hyvin, en törsäile. Olen järkevä kuluttaja. Ostan vain tarpeeseen ja pyrin ostamaan laadukasta kotimaista, jos sitä vaan on tarjolla. Joku voisi sanoa, että minulla on kallis maku. Jep, tottahan tuokin on. No, laatu maksaa, mutta onneksi vain kerran. En vaihda esim. koko sisustusta trendien mukaan, vaan ajattomat asiat säilyvät. Rahareikiäkin tosin on, ja ne liittyvät lapsiini. Lukiolainen pelaa jalkapalloa SM-tasolla (se on kuulkaas kallista se) ja ajaa motocrossia (tämä on vielä kalliimpaa). Lajit eivät ole vättämättä paras kombo toisiaan tukemaan, mutta minkä sitä intohimoilleen mahtaa. Aikuista lastani hemmottelen välillä hankkimalla hänelle jotain, mistä hän on kauan haaveillut, muttei ole ollut varaa ostaa. Itselleni en lahjoja yms. muistamisia halua. Sen kyllä tietävät kaikki lähipiirissä, ja toivon sinunkin kunnioittavan sitä. Se ei tarkoita sitä, etten muistaisi sinua esim. merkkipäivinäsi, jouluna jne., jos niin haluat. Vanhemmilleni kustannan heidän alkuvastustuksesta huolimatta kotiapua. Nyt ovat jo onneksi tottuneet siihen.
Osaan vaihtaa auton renkaat ja tehdä pienet tarvittavat huoltotoimenpiteet, mitä nykyautoihin enää itse pystyy tekemään ilman tietokonetta. Samoin kodin pienet rempat (maalaus, tapetointi, hajulukot ja viemärit, lampun asennus (jopa sokeripalalla :D), elektroniikan ja verkkojen asennus jne.) sujuvat ongelmitta. Eli renkiä en ole etsimässä. Toki olisi mukava näitä hommia tehdä yhdessä. Perusruokien valmistus onnistuu, mutta mikään huippukokki en todellakaan ole. Minulle ruoka on energiaa, en ole ruokahifistelijä. Jos olet punaisen lihan syöjä, joudut kyllä itse sen laittamaan. Kyse ei ole vakaumuksesta, vaan siitä, etten vaan tykkää lihasta. Kala-, kana- ja kasvisruoat haliitsen kyllä. En juo enkä tupakoi. Sinä saat saunaoluesi juoda ja käydä kavereidesi kanssa "kalareissuilla". Tupakointi on ehdoton nounou, koska en siedä sitä käryä.
Lapin karut tunturit ovat sielunmaisemani. Sinne on päästävä joka vuosi vähintään kerran tai pari, mielellään useamminkin vaeltamaan tai patikoimaan. Olethan siis seikkailuhenkinen, mitään valitusta tai urputusta en reissuillani siedä. Matkustan muutenkin mielelläni kotimaassa, koska täällä nyt vaan on niin kaunista ja paljon nähtävää ja koettavaa. Hassua, että monet ihmiset ovat sen vasta "pakon" edessä näin korona-aikana hiffanneet. Lapin-reisuuillani toki vaellan myös Norjassa ja Ruotsissa. Jos siis olet ulkomaiden aurinkorannoilla viihtyvä "suomituristi", niin no thanks. Minua et saa kirveelläkään mukaasi aurinkolomalle, sillä helteestä en suostu maksamaan. En tykkää kuumuudesta. Rakastan syksyaä ja talvea.
Kiitos. Samaa toivon sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JATKOA...
Vaikka tienaan hyvin, en törsäile. Olen järkevä kuluttaja. Ostan vain tarpeeseen ja pyrin ostamaan laadukasta kotimaista, jos sitä vaan on tarjolla. Joku voisi sanoa, että minulla on kallis maku. Jep, tottahan tuokin on. No, laatu maksaa, mutta onneksi vain kerran. En vaihda esim. koko sisustusta trendien mukaan, vaan ajattomat asiat säilyvät. Rahareikiäkin tosin on, ja ne liittyvät lapsiini. Lukiolainen pelaa jalkapalloa SM-tasolla (se on kuulkaas kallista se) ja ajaa motocrossia (tämä on vielä kalliimpaa). Lajit eivät ole vättämättä paras kombo toisiaan tukemaan, mutta minkä sitä intohimoilleen mahtaa. Aikuista lastani hemmottelen välillä hankkimalla hänelle jotain, mistä hän on kauan haaveillut, muttei ole ollut varaa ostaa. Itselleni en lahjoja yms. muistamisia halua. Sen kyllä tietävät kaikki lähipiirissä, ja toivon sinunkin kunnioittavan sitä. Se ei tarkoita sitä, etten muistaisi sinua esim. merkkipäivinäsi, jouluna jne., jos niin haluat. Vanhemmilleni kustannan heidän alkuvastustuksesta huolimatta kotiapua. Nyt ovat jo onneksi tottuneet siihen.
Osaan vaihtaa auton renkaat ja tehdä pienet tarvittavat huoltotoimenpiteet, mitä nykyautoihin enää itse pystyy tekemään ilman tietokonetta. Samoin kodin pienet rempat (maalaus, tapetointi, hajulukot ja viemärit, lampun asennus (jopa sokeripalalla :D), elektroniikan ja verkkojen asennus jne.) sujuvat ongelmitta. Eli renkiä en ole etsimässä. Toki olisi mukava näitä hommia tehdä yhdessä. Perusruokien valmistus onnistuu, mutta mikään huippukokki en todellakaan ole. Minulle ruoka on energiaa, en ole ruokahifistelijä. Jos olet punaisen lihan syöjä, joudut kyllä itse sen laittamaan. Kyse ei ole vakaumuksesta, vaan siitä, etten vaan tykkää lihasta. Kala-, kana- ja kasvisruoat haliitsen kyllä. En juo enkä tupakoi. Sinä saat saunaoluesi juoda ja käydä kavereidesi kanssa "kalareissuilla". Tupakointi on ehdoton nounou, koska en siedä sitä käryä.
Lapin karut tunturit ovat sielunmaisemani. Sinne on päästävä joka vuosi vähintään kerran tai pari, mielellään useamminkin vaeltamaan tai patikoimaan. Olethan siis seikkailuhenkinen, mitään valitusta tai urputusta en reissuillani siedä. Matkustan muutenkin mielelläni kotimaassa, koska täällä nyt vaan on niin kaunista ja paljon nähtävää ja koettavaa. Hassua, että monet ihmiset ovat sen vasta "pakon" edessä näin korona-aikana hiffanneet. Lapin-reisuuillani toki vaellan myös Norjassa ja Ruotsissa. Jos siis olet ulkomaiden aurinkorannoilla viihtyvä "suomituristi", niin no thanks. Minua et saa kirveelläkään mukaasi aurinkolomalle, sillä helteestä en suostu maksamaan. En tykkää kuumuudesta. Rakastan syksyaä ja talvea.
Kuulostat mielenkiintoiselta. Varsinkin tuo osa, jossa kerrot nukkumisestasi. Missä päin Suomea asustat?
.
Kiitos. Mikä nukkumisessani niin kiinnostaa? ;) Asun Kuopiossa.
34-vuotias läski nainen Pohjanmaalta. Muistuttaa kasvoiltaankin hieman possua. Niin epätoivoinen päättämään ympärillään olevan painostavan hiljaisuuden, että kirjoittaa tämänkin ilmoituksen puoliksi toivoen, että joku saattaisi kiinnostua, mutta oikeasti jo lähes hyväksynyt yksinäisyyden pysyvänä olotilana. Saanut kristillisen kasvatuksen ja kävi parikymppisenä läpi suuren uskonkriisin, kun ei kokenut vanhoillisia uskonnollisia arvoja omikseen, ja on sen vuoksi yhä vähän sekaisin minuutensa ja maailmankatsomuksensa kanssa. Antaa itsestään avoimen vaikutelman, mutta ei paljasta sisimpiä tuntojaan kenellekään. Rakastaa elämää ja ihmisiä ja osoittaa sen kaikille, mutta ei keksi itsestään mitään hyvää ja kaunista, joten painottaa treffi-ilmoituksessaan kiinnostustaan käsitöihin ja luonnossa liikkumiseen, vaikkei harrasta kumpaakaan kuin pari kertaa vuodessa.
Ei tupakoi, koska pelkäsi yläkoulussa tupakkaa polttavia tyttöjä, jotka kiusasivat häntä koulussa. Ei juo alkoholia, koska se maistuu yksiselitteisesti pahalta. Lihoo koko ajan lisää, koska syöminen helpottaa ahdistusta. Kunnalla töissä, koska koulutus on sen verran turha, ettei sillä tee juuri mitään oman alan ulkopuolella. Piirtää suihkun jälkeen höyrystyneisiin pintoihin sydämiä ja huokailee, koska sitä lähemmäksi tuskin pääsee rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätevä emäntä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen 50-vuotias insinööri mies, pitkä ja parrakas, hiuksetkin löytyy, vaikka takaraivo paistaakin läpi...
...JATKUU
Maaseudulta juuret saaneena ja kuten diy-projekti jo vihjaisikin - uusiokäyttö, kierrätys ja vanhan kunnostaminen kiinnostaa. Mielestäni on turhaa haaskata rahaa, jos vastaavaa tai jopa parempaa saa edullisemmin itse tehden tai kasvattaen. Käden taitoja löytyy myös käsityöpuolelta, joten tarvittaessa onnistuu niin korjausompelut, sukkien neulonta kuin mattojen kudontakin. Bonuspisteitä saa, jos on tarjota tilaa kasvihuone-/lavakaulusharrastukselle.
Etenkin isommat hankinnat vertaan ja harkitsen tarkkaan. Rahaa kulutan useammin kotiin ja läheisiini kuin itseeni. Rahankäytön suhteen mieluummin säästän ensin ja ostan vasta sitten, kuin hankin velalla, vaikkei sitäkään voi aina välttää. Muotivirtaukset eivät kiinnosta, ostan vaatteita, joissa viihdyn ja tavaroita, joita tarvitsen - mieluiten tarjouksesta. Asuinympäristöni haluan pitää siistinä ja rennon kotoisana. Tavaraa saa olla, mutta niille tulee olla omat säilytyspaikkansa.
Kalastus on kivaa ja vaikken itse metsästä, osaan ampua ja tehdä riistaruokaa. Toivomukseni tosin on, että metsästäjä itse kynii/nylkee/teurstaa saaliinsa ja tuo minulle lihat ruokatarpeiksi ja säilöttäväksi. Marja- ja sienimetsässäkin käynti on tuttua puuhaa. Elukoista tykkään ja elinkumppaninani on vielä tällä hetkellä seniori-ikäinen pienehkö koira, mutta pahoin pelkään ettei enää pitkään. Kissat on estolistalla lapsena todetun allergian takia ja hämähäkit sekä sammakot ovat muuten vain inhokkilistallani - kaikki muut on pääsääntöisesti ok.
Yhden pojan olen saanut kasvatettua aikuisikään omillaan toimeen tulevaksi (insinööri), täysjärkiseksi, nuhteettomaksi ja työtä pelkäämättömäski kansalaiseksi. En siis etsi pojalleni isää enkä lapsillesi äidiksi rupea - heillä on jo äiti ja pojallani isä ja hyvä isä onkin. Lastenkasvatuksessa suosin enemmän perinteisempää näkemysta kuin nykyhömppää. Eihän mekään menty rikki, vaikka jotain vaarallisiakin puuhia lapsena harrastettiin - vastuun saaminen, kolhut ja kuhmut opettaa. Odotan, että kumpikin kunnioittaa toisensa ex-puolisoa ja yhteydenpitoa lasten asioissa. Lisäksi toivon, että kumpikin osaa ennemminkin ottaa roolin lasten elämässä luotettavana aikuisena, isän/äidin kumppanina ja tarvittaessa kanssakasvattajana. Kodin ovet ja sylit tulee pitää kaikille avoimina turvapaikkoina. Vaikka yhdessä oltaisiin, annan myös tilaa lasten "laatuajalle isän kanssa". Mummokuumeisena en tosin lupaa olla höyrähtämättä, jos lähipiiriin putkahtaa vauvoja...
Suhdepuolella minulla ei ole mitään ennakkoluulotonta ja aktiivistakaan peittojen heiluttelua vastaan, päinvastoin. Pitää vain ensin oppia tuntemaan ja tietämään mistä toinen syttyy ja tykkää, jotta voi huoletia omalta osaltaan, että kipinä pysyy yllä ja tarvetasot tyydytettyinä. Mitkään kinkyt tai erikoisuudet ei itseä kiinnosta, mutta pienet lisämausteet, pikkutuhmat pervoilut ja etenkin miehen pieni machohenkinen äijämäisyys pistävät pikkarit likoomaan.
Että tällainen "kätevä emäntä"...
PS. Thaimaalaisista tai muitakaan maita edustavista en tiedä, sillä itsellä kokemusta ainoastaan perisuomalaisista...
Nyt on ilmeistä, ettei käymäni tapaaminen jatku mihinkään. Missä päin vaikutat? Oletko kiinnostunut tapaamaan? Tilaa puutarha harrastukselle riittää hyvin.
-sivusta ketjun seuraaja. :D Todella harmillista kuulla ettei AV paria tullut ensimmäisestä tapaamisesta. Toivotaan että parempaa onnea seuraavaan. ;)
Niin minustakin. Daamihan oli mitä mukavin, mutta päätellen siitä, ettei minuun ole otettu yhteyttä, minä ilmeisimmin en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JATKOA...
Vaikka tienaan hyvin, en törsäile. Olen järkevä kuluttaja. Ostan vain tarpeeseen ja pyrin ostamaan laadukasta kotimaista, jos sitä vaan on tarjolla. Joku voisi sanoa, että minulla on kallis maku. Jep, tottahan tuokin on. No, laatu maksaa, mutta onneksi vain kerran. En vaihda esim. koko sisustusta trendien mukaan, vaan ajattomat asiat säilyvät. Rahareikiäkin tosin on, ja ne liittyvät lapsiini. Lukiolainen pelaa jalkapalloa SM-tasolla (se on kuulkaas kallista se) ja ajaa motocrossia (tämä on vielä kalliimpaa). Lajit eivät ole vättämättä paras kombo toisiaan tukemaan, mutta minkä sitä intohimoilleen mahtaa. Aikuista lastani hemmottelen välillä hankkimalla hänelle jotain, mistä hän on kauan haaveillut, muttei ole ollut varaa ostaa. Itselleni en lahjoja yms. muistamisia halua. Sen kyllä tietävät kaikki lähipiirissä, ja toivon sinunkin kunnioittavan sitä. Se ei tarkoita sitä, etten muistaisi sinua esim. merkkipäivinäsi, jouluna jne., jos niin haluat. Vanhemmilleni kustannan heidän alkuvastustuksesta huolimatta kotiapua. Nyt ovat jo onneksi tottuneet siihen.
Osaan vaihtaa auton renkaat ja tehdä pienet tarvittavat huoltotoimenpiteet, mitä nykyautoihin enää itse pystyy tekemään ilman tietokonetta. Samoin kodin pienet rempat (maalaus, tapetointi, hajulukot ja viemärit, lampun asennus (jopa sokeripalalla :D), elektroniikan ja verkkojen asennus jne.) sujuvat ongelmitta. Eli renkiä en ole etsimässä. Toki olisi mukava näitä hommia tehdä yhdessä. Perusruokien valmistus onnistuu, mutta mikään huippukokki en todellakaan ole. Minulle ruoka on energiaa, en ole ruokahifistelijä. Jos olet punaisen lihan syöjä, joudut kyllä itse sen laittamaan. Kyse ei ole vakaumuksesta, vaan siitä, etten vaan tykkää lihasta. Kala-, kana- ja kasvisruoat haliitsen kyllä. En juo enkä tupakoi. Sinä saat saunaoluesi juoda ja käydä kavereidesi kanssa "kalareissuilla". Tupakointi on ehdoton nounou, koska en siedä sitä käryä.
Lapin karut tunturit ovat sielunmaisemani. Sinne on päästävä joka vuosi vähintään kerran tai pari, mielellään useamminkin vaeltamaan tai patikoimaan. Olethan siis seikkailuhenkinen, mitään valitusta tai urputusta en reissuillani siedä. Matkustan muutenkin mielelläni kotimaassa, koska täällä nyt vaan on niin kaunista ja paljon nähtävää ja koettavaa. Hassua, että monet ihmiset ovat sen vasta "pakon" edessä näin korona-aikana hiffanneet. Lapin-reisuuillani toki vaellan myös Norjassa ja Ruotsissa. Jos siis olet ulkomaiden aurinkorannoilla viihtyvä "suomituristi", niin no thanks. Minua et saa kirveelläkään mukaasi aurinkolomalle, sillä helteestä en suostu maksamaan. En tykkää kuumuudesta. Rakastan syksyaä ja talvea.
Kuulostat mielenkiintoiselta. Varsinkin tuo osa, jossa kerrot nukkumisestasi. Missä päin Suomea asustat?
.
Kiitos. Mikä nukkumisessani niin kiinnostaa? ;) Asun Kuopiossa.
Itse nukun myös viileässä parhaiten, mutta tuo on minun elämän kokemukseni perusteella harvinaista naisissa. Minun kokemukseni mukaan (empiirinen, mutta ei erityisen kattava) tuppaavat enemmän palelemaan, joten tulevat kiinni tai huone pidetään lämpimänä, joka tarkoittaa että itse turaan peittoa jne. itseni ja vuodekumppanini väliin, että saisin edes jotenkin nukuttua.
Eli liian kaukana. Harmi. Vaikka etäisyys sängyssä onkin hyvä, niin 500 kilsaa on jo liiottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiin ehkä lopullisesti pettynyt, nyt keväällä rikottu nelikymppinen nainen. En luota keneenkään muuhun kuin omiin vanhempiini. Vihaan kaikkia muita ihmisiä tällä hetkellä, tämä saattaa jäädä pysyväksi. Ennen uskoin ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, nyt pahaa.
Tykkään leppoisista pyöräretkistä, jotka voisivat olla romanttisia, paitsi että haluan tyrkätä sinut sillankupeesta mereen. Teen sinulle ruokaa silloin tällöin, mutta sinun ei ehkä kannata syödä sitä. Viimeistään kun olen maistellut viiniä, saat kuulla kunniasi, eli ryöpytän päällesi kaiken sen paskan mitä olen minut rikkoneessa suhteessa kokenut (näin en haluaisi tehdä ja tuollainen on hyvin sairasta, mutta en enää jaksa tai edes halua ottaa huomioon muita ihmisiä, joten kukapa tietää jos vaikka sellaista ilmenee). Tai vaihtoehtoisesti joudut kuuntelemaan itkuista vuodatustani. Tai kohtaamaan sen hetken kun äkillinen, hyvin voimakas ahdistus- ja epätoivokohtaus saa minut valtaansa.
-Pidän eläimistä: koirat, kissat, ja kotieläimet
-Haluan asua korvessa ja tehdä ainakin osa-aikaisesti töitä omalle yritykselle (puutyöt yms.)
-Pidän urbaanista vaihtoehtokulttuurista ja katufestareista
-Tykkään piirtämisestä, maalaamisesta, laulamisesta ja uimisesta.En voi luvata mitään, koska maailmankuvani on juuri muuttunut, en tiedä mistään mitään. Olen opettelemassa kaiken uudelleen täydellisen epäluottamuksen ja puhtaan vihan kautta.
Kannattaa pitää ehkä pari vuotta taukoa ennen kuin alkaa treffailemaan ketään. Kyllä se siitä taas helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiin ehkä lopullisesti pettynyt, nyt keväällä rikottu nelikymppinen nainen. En luota keneenkään muuhun kuin omiin vanhempiini. Vihaan kaikkia muita ihmisiä tällä hetkellä, tämä saattaa jäädä pysyväksi. Ennen uskoin ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, nyt pahaa.
Tykkään leppoisista pyöräretkistä, jotka voisivat olla romanttisia, paitsi että haluan tyrkätä sinut sillankupeesta mereen. Teen sinulle ruokaa silloin tällöin, mutta sinun ei ehkä kannata syödä sitä. Viimeistään kun olen maistellut viiniä, saat kuulla kunniasi, eli ryöpytän päällesi kaiken sen paskan mitä olen minut rikkoneessa suhteessa kokenut (näin en haluaisi tehdä ja tuollainen on hyvin sairasta, mutta en enää jaksa tai edes halua ottaa huomioon muita ihmisiä, joten kukapa tietää jos vaikka sellaista ilmenee). Tai vaihtoehtoisesti joudut kuuntelemaan itkuista vuodatustani. Tai kohtaamaan sen hetken kun äkillinen, hyvin voimakas ahdistus- ja epätoivokohtaus saa minut valtaansa.
-Pidän eläimistä: koirat, kissat, ja kotieläimet
-Haluan asua korvessa ja tehdä ainakin osa-aikaisesti töitä omalle yritykselle (puutyöt yms.)
-Pidän urbaanista vaihtoehtokulttuurista ja katufestareista
-Tykkään piirtämisestä, maalaamisesta, laulamisesta ja uimisesta.En voi luvata mitään, koska maailmankuvani on juuri muuttunut, en tiedä mistään mitään. Olen opettelemassa kaiken uudelleen täydellisen epäluottamuksen ja puhtaan vihan kautta.
Kannattaa pitää ehkä pari vuotta taukoa ennen kuin alkaa treffailemaan ketään. Kyllä se siitä taas helpottaa.
Taidat olla aika sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätevä emäntä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen 50-vuotias insinööri mies, pitkä ja parrakas, hiuksetkin löytyy, vaikka takaraivo paistaakin läpi...
...JATKUU
Maaseudulta juuret saaneena ja kuten diy-projekti jo vihjaisikin - uusiokäyttö, kierrätys ja vanhan kunnostaminen kiinnostaa. Mielestäni on turhaa haaskata rahaa, jos vastaavaa tai jopa parempaa saa edullisemmin itse tehden tai kasvattaen. Käden taitoja löytyy myös käsityöpuolelta, joten tarvittaessa onnistuu niin korjausompelut, sukkien neulonta kuin mattojen kudontakin. Bonuspisteitä saa, jos on tarjota tilaa kasvihuone-/lavakaulusharrastukselle.
Etenkin isommat hankinnat vertaan ja harkitsen tarkkaan. Rahaa kulutan useammin kotiin ja läheisiini kuin itseeni. Rahankäytön suhteen mieluummin säästän ensin ja ostan vasta sitten, kuin hankin velalla, vaikkei sitäkään voi aina välttää. Muotivirtaukset eivät kiinnosta, ostan vaatteita, joissa viihdyn ja tavaroita, joita tarvitsen - mieluiten tarjouksesta. Asuinympäristöni haluan pitää siistinä ja rennon kotoisana. Tavaraa saa olla, mutta niille tulee olla omat säilytyspaikkansa.
Kalastus on kivaa ja vaikken itse metsästä, osaan ampua ja tehdä riistaruokaa. Toivomukseni tosin on, että metsästäjä itse kynii/nylkee/teurstaa saaliinsa ja tuo minulle lihat ruokatarpeiksi ja säilöttäväksi. Marja- ja sienimetsässäkin käynti on tuttua puuhaa. Elukoista tykkään ja elinkumppaninani on vielä tällä hetkellä seniori-ikäinen pienehkö koira, mutta pahoin pelkään ettei enää pitkään. Kissat on estolistalla lapsena todetun allergian takia ja hämähäkit sekä sammakot ovat muuten vain inhokkilistallani - kaikki muut on pääsääntöisesti ok.
Yhden pojan olen saanut kasvatettua aikuisikään omillaan toimeen tulevaksi (insinööri), täysjärkiseksi, nuhteettomaksi ja työtä pelkäämättömäski kansalaiseksi. En siis etsi pojalleni isää enkä lapsillesi äidiksi rupea - heillä on jo äiti ja pojallani isä ja hyvä isä onkin. Lastenkasvatuksessa suosin enemmän perinteisempää näkemysta kuin nykyhömppää. Eihän mekään menty rikki, vaikka jotain vaarallisiakin puuhia lapsena harrastettiin - vastuun saaminen, kolhut ja kuhmut opettaa. Odotan, että kumpikin kunnioittaa toisensa ex-puolisoa ja yhteydenpitoa lasten asioissa. Lisäksi toivon, että kumpikin osaa ennemminkin ottaa roolin lasten elämässä luotettavana aikuisena, isän/äidin kumppanina ja tarvittaessa kanssakasvattajana. Kodin ovet ja sylit tulee pitää kaikille avoimina turvapaikkoina. Vaikka yhdessä oltaisiin, annan myös tilaa lasten "laatuajalle isän kanssa". Mummokuumeisena en tosin lupaa olla höyrähtämättä, jos lähipiiriin putkahtaa vauvoja...
Suhdepuolella minulla ei ole mitään ennakkoluulotonta ja aktiivistakaan peittojen heiluttelua vastaan, päinvastoin. Pitää vain ensin oppia tuntemaan ja tietämään mistä toinen syttyy ja tykkää, jotta voi huoletia omalta osaltaan, että kipinä pysyy yllä ja tarvetasot tyydytettyinä. Mitkään kinkyt tai erikoisuudet ei itseä kiinnosta, mutta pienet lisämausteet, pikkutuhmat pervoilut ja etenkin miehen pieni machohenkinen äijämäisyys pistävät pikkarit likoomaan.
Että tällainen "kätevä emäntä"...
PS. Thaimaalaisista tai muitakaan maita edustavista en tiedä, sillä itsellä kokemusta ainoastaan perisuomalaisista...
Nyt on ilmeistä, ettei käymäni tapaaminen jatku mihinkään. Missä päin vaikutat? Oletko kiinnostunut tapaamaan? Tilaa puutarha harrastukselle riittää hyvin.
-sivusta ketjun seuraaja. :D Todella harmillista kuulla ettei AV paria tullut ensimmäisestä tapaamisesta. Toivotaan että parempaa onnea seuraavaan. ;)
Niin minustakin. Daamihan oli mitä mukavin, mutta päätellen siitä, ettei minuun ole otettu yhteyttä, minä ilmeisimmin en.
Tässä on nyt joku väärinkäsitys varmaan. En päässyt enää kohtuuaikaan tulemaan. Tiedät, mitä tarkoitan (321). Eikä minulla ole yhteystietojasi. Ajattelin samoin kuin sinä, ettet ollut hirveän kiinnostunut. :)
Terkuin "daami"
32-vuotias introvertti ja syömisääniä vihaava nainen. Saatan haluta lyödä nyrkin pöytään, jos maiskautat tai lonksutat leukojasi liikaa syödessä. Urheilen liian vähän ja olen matemaattisesti lahjaton, mutta kielellisesti lahjakas. Olen sotkuinen ihminen, tiskit jäävät helposti pesemättä ja puhtaat astiat voivat seistä koneessa monta päivää. Unohdan helpsosti maksaa laskuja, vaikka ne olisivat jääkaapin ovessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätevä emäntä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen 50-vuotias insinööri mies, pitkä ja parrakas, hiuksetkin löytyy, vaikka takaraivo paistaakin läpi...
...JATKUU
Maaseudulta juuret saaneena ja kuten diy-projekti jo vihjaisikin - uusiokäyttö, kierrätys ja vanhan kunnostaminen kiinnostaa. Mielestäni on turhaa haaskata rahaa, jos vastaavaa tai jopa parempaa saa edullisemmin itse tehden tai kasvattaen. Käden taitoja löytyy myös käsityöpuolelta, joten tarvittaessa onnistuu niin korjausompelut, sukkien neulonta kuin mattojen kudontakin. Bonuspisteitä saa, jos on tarjota tilaa kasvihuone-/lavakaulusharrastukselle.
Etenkin isommat hankinnat vertaan ja harkitsen tarkkaan. Rahaa kulutan useammin kotiin ja läheisiini kuin itseeni. Rahankäytön suhteen mieluummin säästän ensin ja ostan vasta sitten, kuin hankin velalla, vaikkei sitäkään voi aina välttää. Muotivirtaukset eivät kiinnosta, ostan vaatteita, joissa viihdyn ja tavaroita, joita tarvitsen - mieluiten tarjouksesta. Asuinympäristöni haluan pitää siistinä ja rennon kotoisana. Tavaraa saa olla, mutta niille tulee olla omat säilytyspaikkansa.
Kalastus on kivaa ja vaikken itse metsästä, osaan ampua ja tehdä riistaruokaa. Toivomukseni tosin on, että metsästäjä itse kynii/nylkee/teurstaa saaliinsa ja tuo minulle lihat ruokatarpeiksi ja säilöttäväksi. Marja- ja sienimetsässäkin käynti on tuttua puuhaa. Elukoista tykkään ja elinkumppaninani on vielä tällä hetkellä seniori-ikäinen pienehkö koira, mutta pahoin pelkään ettei enää pitkään. Kissat on estolistalla lapsena todetun allergian takia ja hämähäkit sekä sammakot ovat muuten vain inhokkilistallani - kaikki muut on pääsääntöisesti ok.
Yhden pojan olen saanut kasvatettua aikuisikään omillaan toimeen tulevaksi (insinööri), täysjärkiseksi, nuhteettomaksi ja työtä pelkäämättömäski kansalaiseksi. En siis etsi pojalleni isää enkä lapsillesi äidiksi rupea - heillä on jo äiti ja pojallani isä ja hyvä isä onkin. Lastenkasvatuksessa suosin enemmän perinteisempää näkemysta kuin nykyhömppää. Eihän mekään menty rikki, vaikka jotain vaarallisiakin puuhia lapsena harrastettiin - vastuun saaminen, kolhut ja kuhmut opettaa. Odotan, että kumpikin kunnioittaa toisensa ex-puolisoa ja yhteydenpitoa lasten asioissa. Lisäksi toivon, että kumpikin osaa ennemminkin ottaa roolin lasten elämässä luotettavana aikuisena, isän/äidin kumppanina ja tarvittaessa kanssakasvattajana. Kodin ovet ja sylit tulee pitää kaikille avoimina turvapaikkoina. Vaikka yhdessä oltaisiin, annan myös tilaa lasten "laatuajalle isän kanssa". Mummokuumeisena en tosin lupaa olla höyrähtämättä, jos lähipiiriin putkahtaa vauvoja...
Suhdepuolella minulla ei ole mitään ennakkoluulotonta ja aktiivistakaan peittojen heiluttelua vastaan, päinvastoin. Pitää vain ensin oppia tuntemaan ja tietämään mistä toinen syttyy ja tykkää, jotta voi huoletia omalta osaltaan, että kipinä pysyy yllä ja tarvetasot tyydytettyinä. Mitkään kinkyt tai erikoisuudet ei itseä kiinnosta, mutta pienet lisämausteet, pikkutuhmat pervoilut ja etenkin miehen pieni machohenkinen äijämäisyys pistävät pikkarit likoomaan.
Että tällainen "kätevä emäntä"...
PS. Thaimaalaisista tai muitakaan maita edustavista en tiedä, sillä itsellä kokemusta ainoastaan perisuomalaisista...
Nyt on ilmeistä, ettei käymäni tapaaminen jatku mihinkään. Missä päin vaikutat? Oletko kiinnostunut tapaamaan? Tilaa puutarha harrastukselle riittää hyvin.
-sivusta ketjun seuraaja. :D Todella harmillista kuulla ettei AV paria tullut ensimmäisestä tapaamisesta. Toivotaan että parempaa onnea seuraavaan. ;)
Niin minustakin. Daamihan oli mitä mukavin, mutta päätellen siitä, ettei minuun ole otettu yhteyttä, minä ilmeisimmin en.
Tässä on nyt joku väärinkäsitys varmaan. En päässyt enää kohtuuaikaan tulemaan. Tiedät, mitä tarkoitan (321). Eikä minulla ole yhteystietojasi. Ajattelin samoin kuin sinä, ettet ollut hirveän kiinnostunut. :)
Terkuin "daami"
Tässä on nyt siis tapahtunut väärinkäsitys, mutta hyvä niin. Muistatko työpaikkaani? Googlaa se, niin löydät yhteystietoni helposti. Tai mitä muuta kerroin työstäni, paikka on Nummelassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JATKOA...
Vaikka tienaan hyvin, en törsäile. Olen järkevä kuluttaja. Ostan vain tarpeeseen ja pyrin ostamaan laadukasta kotimaista, jos sitä vaan on tarjolla. Joku voisi sanoa, että minulla on kallis maku. Jep, tottahan tuokin on. No, laatu maksaa, mutta onneksi vain kerran. En vaihda esim. koko sisustusta trendien mukaan, vaan ajattomat asiat säilyvät. Rahareikiäkin tosin on, ja ne liittyvät lapsiini. Lukiolainen pelaa jalkapalloa SM-tasolla (se on kuulkaas kallista se) ja ajaa motocrossia (tämä on vielä kalliimpaa). Lajit eivät ole vättämättä paras kombo toisiaan tukemaan, mutta minkä sitä intohimoilleen mahtaa. Aikuista lastani hemmottelen välillä hankkimalla hänelle jotain, mistä hän on kauan haaveillut, muttei ole ollut varaa ostaa. Itselleni en lahjoja yms. muistamisia halua. Sen kyllä tietävät kaikki lähipiirissä, ja toivon sinunkin kunnioittavan sitä. Se ei tarkoita sitä, etten muistaisi sinua esim. merkkipäivinäsi, jouluna jne., jos niin haluat. Vanhemmilleni kustannan heidän alkuvastustuksesta huolimatta kotiapua. Nyt ovat jo onneksi tottuneet siihen.
Osaan vaihtaa auton renkaat ja tehdä pienet tarvittavat huoltotoimenpiteet, mitä nykyautoihin enää itse pystyy tekemään ilman tietokonetta. Samoin kodin pienet rempat (maalaus, tapetointi, hajulukot ja viemärit, lampun asennus (jopa sokeripalalla :D), elektroniikan ja verkkojen asennus jne.) sujuvat ongelmitta. Eli renkiä en ole etsimässä. Toki olisi mukava näitä hommia tehdä yhdessä. Perusruokien valmistus onnistuu, mutta mikään huippukokki en todellakaan ole. Minulle ruoka on energiaa, en ole ruokahifistelijä. Jos olet punaisen lihan syöjä, joudut kyllä itse sen laittamaan. Kyse ei ole vakaumuksesta, vaan siitä, etten vaan tykkää lihasta. Kala-, kana- ja kasvisruoat haliitsen kyllä. En juo enkä tupakoi. Sinä saat saunaoluesi juoda ja käydä kavereidesi kanssa "kalareissuilla". Tupakointi on ehdoton nounou, koska en siedä sitä käryä.
Lapin karut tunturit ovat sielunmaisemani. Sinne on päästävä joka vuosi vähintään kerran tai pari, mielellään useamminkin vaeltamaan tai patikoimaan. Olethan siis seikkailuhenkinen, mitään valitusta tai urputusta en reissuillani siedä. Matkustan muutenkin mielelläni kotimaassa, koska täällä nyt vaan on niin kaunista ja paljon nähtävää ja koettavaa. Hassua, että monet ihmiset ovat sen vasta "pakon" edessä näin korona-aikana hiffanneet. Lapin-reisuuillani toki vaellan myös Norjassa ja Ruotsissa. Jos siis olet ulkomaiden aurinkorannoilla viihtyvä "suomituristi", niin no thanks. Minua et saa kirveelläkään mukaasi aurinkolomalle, sillä helteestä en suostu maksamaan. En tykkää kuumuudesta. Rakastan syksyaä ja talvea.
Kuulostat mielenkiintoiselta. Varsinkin tuo osa, jossa kerrot nukkumisestasi. Missä päin Suomea asustat?
.
Kiitos. Mikä nukkumisessani niin kiinnostaa? ;) Asun Kuopiossa.
Itse nukun myös viileässä parhaiten, mutta tuo on minun elämän kokemukseni perusteella harvinaista naisissa. Minun kokemukseni mukaan (empiirinen, mutta ei erityisen kattava) tuppaavat enemmän palelemaan, joten tulevat kiinni tai huone pidetään lämpimänä, joka tarkoittaa että itse turaan peittoa jne. itseni ja vuodekumppanini väliin, että saisin edes jotenkin nukuttua.
Eli liian kaukana. Harmi. Vaikka etäisyys sängyssä onkin hyvä, niin 500 kilsaa on jo liiottelua.
Harmi. Mutta kyllähän 500 km turhan pitkä matka on.
Päivisin minäkin olen vilukissa, mutta öisin haluan tosiaan nukkua viileässä. En halua hikoilla öisin, siihen menisi ne vähätkin yöunet.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivan nukkumakumppanin - ja samalla ehkä vähän muutakin yhteistä :)
-sivusta ketjun seuraaja. :D Todella harmillista kuulla ettei AV paria tullut ensimmäisestä tapaamisesta. Toivotaan että parempaa onnea seuraavaan. ;)[/quote]
Niin minustakin. Daamihan oli mitä mukavin, mutta päätellen siitä, ettei minuun ole otettu yhteyttä, minä ilmeisimmin en.[/quote]
Tässä on nyt joku väärinkäsitys varmaan. En päässyt enää kohtuuaikaan tulemaan. Tiedät, mitä tarkoitan (321). Eikä minulla ole yhteystietojasi. Ajattelin samoin kuin sinä, ettet ollut hirveän kiinnostunut. :) [/quote]
Tässä on nyt siis tapahtunut väärinkäsitys, mutta hyvä niin. Muistatko työpaikkaani? Googlaa se, niin löydät yhteystietoni helposti. Tai mitä muuta kerroin työstäni, paikka on Nummelassa.[/quote]
Valitettavasti työpaikkasi nimi ei jäänyt mieleen kuin ehkä alkuosasta, mutta tuo paikkakunta ehkä auttaa etsinnöissä. Palaan asiaan jollain foorumilla :)
Tänne tosiaan tarvittaisiin joku kätevämpi yhteydenotto- ja pitotapa. Ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Tänne tosiaan tarvittaisiin joku kätevämpi yhteydenotto- ja pitotapa. Ideoita?
sivusta, eipä tarjolla ole kuin joku deittipalvelu ja sinne sitten av tunnisteet nimeen sekä viestikirjoittajan numero. :) Silloin AV modet eivät pääse hyökkäämään ketjun kimppuun. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne tosiaan tarvittaisiin joku kätevämpi yhteydenotto- ja pitotapa. Ideoita?
sivusta, eipä tarjolla ole kuin joku deittipalvelu ja sinne sitten av tunnisteet nimeen sekä viestikirjoittajan numero. :) Silloin AV modet eivät pääse hyökkäämään ketjun kimppuun. ;)
tai sitten esim KIK viesti sovelluksen kautta siten että nimeksi/tunnistukseksi: AV-Raato(viestinumero). ;)
Tämä. Lisäisin myös, että ongelmaisuutensa tiedostavat ihmiset ovat harvoin pelurityyppejä jotka kuvittelevat olevansa jumalanlahjoja saaliilleen. Kun parisuhdetta ei lähesty itsestäänselvyytenä, sitä myös arvostaa ja siihen panostaa kuin joku joka vinkuu miten kaikkien pitäisi kyllä tykätä hänen erinomaisuudestaan.
Plus se, että ainakin omassa elämässäni ne ihmiset jotka osaavat ja kehtaavat kertoa ongelmistaan, ovat yleensä myös osanneet ja kehdanneet hakea siihen apua. Kun taas "ongelmattoman" statuksessa roikkuvat tyypit ovat usein kaikista hulluimpia, mutta eivät vaan suostu hakemaan sitä kirveelläkään, koska sitten he putoaisivat halveksimiensa ongelmaisten joukkoon. Ainakin itse ottaisin sata kertaa mieluummin hoitoa saavan ja toipumisen eteen työskentelevän mt-ongelmaisen kuin aikapommin josta näkee kauas sen, ettei se ikinä tule hakemaan apua vaikka sitä miten tarvitsisi.