Lue keskustelun säännöt.
Raatorehellinen "treffi-ilmo"
Tuli mieleen muutamastakin keskustelusta, minkälainen olisi sinun täysin kaunistelematon treffi-ilmoitus? Millainen olet ihan aidosti? Ja yläpeukku niille joiden kanssa voisi lähteä treffeille, alapeukku jos ei kiinnostaisi.
Kommentit (2057)
Keski-iän ylittänyt åornahtava peiton alla piereskelijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämään väsynyt ja ihmisten enemmistöä kartteleva 41-vuotias nainen. Rakastan laiskottelua, nukkumista ja hyvää seksiä. Pidän komeista, älykkäistä seksuaalisesti taitavista ja samalla isomunaisista miehistä. Lapsia ei ole eikä lemmikkejä vaikka koirista ja kissoista pidänkin.
Olen edelleen kaunis ja hoikka. Tiedän, ettei minulle kelpaavia miehiä ole vapaana joten minulle ei nettipalstalla seuraa hakevan miehen kannata viestitellä.
Hei,
Tässä Raija 34v, joka on syntynyt miehenkehoon, mutta identifoidun itseni maatalouslomittajaksi ja oriaseman vastaavaksi käsityönohjaajaksi eli aisankannattajaksi. Rakastan kaltaisiani miehiä, jotka ovat syntyneet naisenkehoon ja toimivat vastaavalla alalla. En ole käynyt treffeillä ikinä. Haaveilen onnistuneesta astutuksesta ja siemennyksestä. Keväisin myös harrastan siementen vakoon laittamista keittiöpuutarhassani, jota en muuten kyllä jaksa hoitaa.
Asun Orivedellä ja lempipaikkani maailmassa on Orituvan ABC
Laiska, aikaansaamaton ja kouluttamaton mies, joka ei ole lukenut yhtään kirjaa moneen vuoteen. Melko älykäs kyllä ja pärjään sosiaalisissa tilanteissa, mutta aikaansaamattomuuden vuoksi vailla koulutusta. Työtön ja työllistettynäkin pienituloinen. Pihi rahankäyttäjä.
Vähän pervo, mikä voi tietysti olla hyväkin asia. Erektio-ongelmia. Niin, ja olen pettänyt tähän asti kaikkia kumppaneitani, joten todennäköisesti petän sinuakin.
Jaloissa on sekä kynsisieni että jalkasilsa. Pesen hampaani vain kerran päivässä enkä käytä hammaslankaa käytännössä ikinä.
Puhelin- ja pornoaddikti.
Onnekseni olen pitkä ja hoikka, joten voin väittää olevani urheilullinen ja syöväni terveellisesti.
Eli raatorehellistä realismia haetaan.
Olen alle nelikymppinen mies, vähän suomalaista keskimittaa pidempi, normaalipainoinen mutta ei urheilullinen. Kai keskivertoa älykkäämpi, mutta luultavasti keskivertolääkäriä hidasälyisempi. Siinä hommassa pärjään kuitenkin erinomaisesti, koska työkokemusta on jo huomattavasti ja potilaan kohtaaminen hanskassa.
Harrastan erästä vähän erikoisempaa lajia, jota en viitsi tähän laittaa, etten vaan paljastuisi. Olen siis neuroottinen. Minulla on taipumus odottaa pahinta. Lisäksi olen pitkävihainen ja teen paljon töitä. Ystäviä on vähän, ehkä saisi olla muutama enemmän. Toisaalta nykyisiinkin olen laiska pitämään yhteyttä. En koskaan kieltäydy auttamasta ystäviä tai puolituttuja. Itsekin olen apua aina saanut. Minua kiinnostaa kaikki. En tykkää ostaa materiaalia, vaan palveluita, elämyksiä ja erilaisia kursseja. En pidä kokoomuksesta enkä perussuomalaisista, muut puolueet ok.
Elämässä minulla on joitain tavoitteita, mutta ei oikeastaan mitään odotuksia tai haaveita. Elämä on ennustamatonta ja epävarmuuteen pitäisi vaan heittäytyä. Naisten suhteenkaan minulla ei ole erityisiä kriteerejä, paitsi että jos ammattini tai tulotasoni on sinulle kova juttu, niin minun on luultavasti vaikea pitää sinua kiinnostavana parisuhdemielessä. Toivottavasti sinulla on joku intohimo, josta voit opettaa minulle lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi jotenkin ihanaa, jos jotkut löytäisivät toisensa tämän ketjun kautta. Antakaa anteeksi löperö romanttisuuteni :P
Onhan se mahdollista, mutta onko se kuitenkaan hyvä lähtökohta, kun kertoo kaiken, jota ei välttämättä kertoisi muuten edes suhteessa? Tai se, että kaksi rikkinäistä menee toistensa luo?
Musta ainakin on ehdottoman hienot lähtökohdat, että toinen tietää heti kättelyssä ne pahimmat ja vaikeimmat puolet, ei tule yllätyksiä eikä tarvitse valehdella tai yrittää kaunistella totuutta itsestään, ei tarvitse pelätä tuomitsemista tai esittää vahvempaa kuin on.
Kaksi rikkinäistä voi olla yhdessä aivan katastrofi mutta on myös mahdollisuus, että ne rikkinäiset oman vajavaisuutensa vuoksi kykenevät täysin ymmärtämään ja tukemaan toista ja eheytyvät yhdessä.Mun mielestä tää vajavaisten deitti-systeemi pitäis ehdottomasti ottaa käyttöön. Maailmassa on tarpeeksi skenee vain pintaliitäjille ja pärjääjille.
Ja sanon vajaa ihan kaikella rakkaudella, semmoinen mä itsekin oon.
Pakko kommentoida mutta ihan jokaisesta löytyy vikoja. Eli ei ole olemassa täydellistä ihmistä.
Omat ongelmani ovat henkisellä puolella vaikkei ulkoasuni ei niistä paljasta mitään. Olen kaunis, hoikka ja hyvässä työssä ongelmistani huolimatta. Olen deittaillut mm. neuroottista lääkäriä, väkivaltaista toimittajaa, pienimunaista mammanpoikadippainssiä, alkkistoimaria, itsetuhoista konsulttia, psykoottista huumediileriä, narsistista lentäjää sekä
sairaalloisen mustasukkaista yrittäjää. Yllättäen yksi edellisistä on silti nykyinen miesystäväni (ja ainakin yksi edellisistä taas on päätynyt vankilaan).
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias nainen, vajaa 160 cm, vartalomallini on pympyrä, olemukseltani nätti kuin sika pienenä ja aura kuin enkelillä. Lupaavasta ulkomuodostani huolimatta olen melko työläs kumppani. Olen välillä jopa neurokirjomaisen itsekäs, epäsiisti ja aikani kuluu lähinnä työntekoon ja opiskeluun. Kun minua stressaa, olen äärimmäisen kärttyinen, säksätän ja känisen. Koen siitä toki jälkikäteen valtavaa syyllisyyttä, ja yritän hyvittää tekojani ruuan ja seksin muodossa. Nautin seksistä paljon, mutta en ole sen suhteen oma-aloitteinen ja miehessä etsinkin juuri seksin suhteen rohkeaa ja aloitteellista miestä. En kuitenkaan häveliäisyyteni ja laiskuuteni vuoksi suostu kovin ketterään seksiin, ellen sitten ole todella humalassa tai siinä vaiheessa deittailua, kun yritän vielä miellyttää sinua. Todennäköisesti masturboin joka päivä ennen kuin tulet töistä, eikä minua sitten oikeastaan enää huvita tehdä muuta, kuin syödä.
Juodessani minusta tulee provokatiivinen Pikachu potenssiin amfetamiini. Todennäköisesti suhteemme kariutuu sen ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun erehdyt viettämään kanssani illan baarissa. Tämän vuoksi mielelläni vietän viikonloput kotona saunoen ja tehden ruokaa, punaviiniä nautiskellen ja söpöstellen. Kuulostaa hyvältä, mutta tähänkin liittyy sellainen sudenkuoppa, että etenkin näin syksyn aikaan kuvittelen olevani eteväkin sienestäjä/marjastaja, ja haluan yleensä käydä poimimassa sienet/marjat itse. Tunnistan sienistä ehkä kanttarellin, mutta senkin vain kaupassa. Olen myös uhriutuva keittiömestari, eli jos ruokani ei onnistu siten, kuten päässäni olen sen kuvitellut, kieltäydyn syömästä yhtään mitään koko iltana, paitsi ehkä nukkumaanmentyäsi naukkaan jämistä palasen, ja totean ruuan olevan erinomaista. Ohjeita en myöskään lue; en reseptejä, Ikean ohjeita tai lääkeselostuksia. Valitan kuitenkin hartaasti, jos asiat eivät suju kuten kuvittelen.
Kärsin välillä ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta luottamussuhteestamme riippuu, kuinka hyvin osaan asiani ilmaista. Välttämättä en ilmaise asiaa ollenkaan, vaan mystisesti vetäydyn suhteesta ilman selitystä. Tai sitten uuvutan sinut valituksellani. Joskus tämä liittyy täysin kuukautiskiertoon, jolloin ennustettavuutta on jonkin verran, mutta myös työstressi, perhestressi, vapaa-ajan tehostamisstressi, nälkä ja kylmä sekoittavat pakkaa.
Jos ja kun eroamme, oli se minun aloitteestani tai ei, odotettavissa on julmaa kielenkäyttöä ja moikka-viestejä vielä vuosienkin jälkeen. Todennäköisesti olen jo siirtynyt elämässäni eteenpäin, enkä ole sinusta enää tippaakaan kiinnostunut (mitä suurimmalla varmuudella kuvotat minua, koska olen keksinyt syitä traumatisoitua suhteestamme), mutta jos saisin sinut houkuteltua viekkaudellani sänkyyn, olisin varmaan aika tyytyväinen itseeni.
Mieheltä toivon jämäkkyyttä, turvallisuutta ja rajojen asettamista, sekä pyhimyksen kärsivällisyyttä. En koskaan voisi ääneen myöntää kannattavani mitään muuta kuin sukupuolten tasa-arvoa, mutta silti sisimmässäni haluan olla kotiäiti, vähän sellainen hössöttävä heikko nainen. Tällainen en kuitenkaan ole, koska ylpeys ei anna periksi, ja minuahan ei mikään mies ainakaan määräile. Mutta sitten kuitenkin voisinko olla, ajatukset sattuvat päähän.
Lapsia haluan palavasti, mutta toisaalta minua riivaa sietämätön YOLO, suorituskeskeisyys ja pelko siitä, että minusta tulee paska mutsi ja lapseni sekopäistyvät. En myöskään tiedä, kenen kanssa uskallan lisääntyä, koska turvattomuuteni on pohjaton ja olen oikeastaan varma, että minut jätetään ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten minä jätän.
Helvetin hyvä teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli niin paljon yläpeukkuja, että tein viestini mukaisen seuranhakuilmoituksen. Raportoin viikon sisään miten oikeasti käy. Luultavasti ei mitenkään.
Ei mitenkään. Laitoin kolmeen paikkaan seuranhakuilmoituksen, mutta kukaan ei ottanut yhteyttä ja (harvoihin) omiin yhteydenottoihini ei vastattu, kuten tavallista.
Ihmiset ovat korkeintaan antaneet viestilleni myötätuntopeukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli niin paljon yläpeukkuja, että tein viestini mukaisen seuranhakuilmoituksen. Raportoin viikon sisään miten oikeasti käy. Luultavasti ei mitenkään.
Ei mitenkään. Laitoin kolmeen paikkaan seuranhakuilmoituksen, mutta kukaan ei ottanut yhteyttä ja (harvoihin) omiin yhteydenottoihini ei vastattu, kuten tavallista.
Ihmiset ovat korkeintaan antaneet viestilleni myötätuntopeukkuja.
Peukutin hassuja ilmoituksia, joihin en kuitenkaan olisi vastannut deittipalstalla. Moni muu varmaan teki samoin. Ja lisäksi täällä on suurin osa varattuja (kuten minäkin). Tämä kun ei ole mikään sinkkupalsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli niin paljon yläpeukkuja, että tein viestini mukaisen seuranhakuilmoituksen. Raportoin viikon sisään miten oikeasti käy. Luultavasti ei mitenkään.
Ei mitenkään. Laitoin kolmeen paikkaan seuranhakuilmoituksen, mutta kukaan ei ottanut yhteyttä ja (harvoihin) omiin yhteydenottoihini ei vastattu, kuten tavallista.
Ihmiset ovat korkeintaan antaneet viestilleni myötätuntopeukkuja.
Peukutin hassuja ilmoituksia, joihin en kuitenkaan olisi vastannut deittipalstalla. Moni muu varmaan teki samoin. Ja lisäksi täällä on suurin osa varattuja (kuten minäkin). Tämä kun ei ole mikään sinkkupalsta.
Miksi suurin osa olisi varattuja?
Mä lueskelin näitä läpi ja selvästi osa on hassutteluja ja sitten osa on suoraan sielusta kirjoitettuja, oikeasti raatorehellisiä ilmoituksia, joissa kaikki huonot puolet ja heikkoudet tuodaan esille. Vaikka tämä ei olekaan mikään deitti- tai sinkkupalsta niin silti hieman toivoisin, että joku löytäisi jonkun näistä rikkinäisistä ihmisistä, jotka itsestään uskalsivat avoimesti kertoa.
Lihava, lyhyt, ruma ja karvainen 30 vuotias nainen etsii miestä sohvan nurkkaan ja vaelluksille. Tykkään noutoruuasta ja neulomisesta.
Nim. karvaisempi kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämään väsynyt ja ihmisten enemmistöä kartteleva 41-vuotias nainen. Rakastan laiskottelua, nukkumista ja hyvää seksiä. Pidän komeista, älykkäistä seksuaalisesti taitavista ja samalla isomunaisista miehistä. Lapsia ei ole eikä lemmikkejä vaikka koirista ja kissoista pidänkin.
Olen edelleen kaunis ja hoikka. Tiedän, ettei minulle kelpaavia miehiä ole vapaana joten minulle ei nettipalstalla seuraa hakevan miehen kannata viestitellä.
On täällä yksi kriteerit täyttävä M43 vapaana. Olin varattuna 10+10 vuotta ja nyt reilun vuoden taas markkinoilla. Itse olen todennut että jos oman ikäinen nainen on vapaana niin siinä on jotain vikaa. En oikein jaksa enää tapailla ketään kun tämä mielikuva vain aina vahvistuu ja vahvistuu joka kerta. Harmi.
Se sisäinen kauneus onkin tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 28-vuotias nainen. Entinen sotilas joka palvelusaikana loukkaantui vakavasti. Neljäsosa kasvoistani palovammoilla ja oikeanpuoleinen kämmenseutu ja lonkka lievästi vammautunut. Pienten lasten äiti. Olen normaalipainoinen vaikkakin raskaudet jättäneet jälkeensä raskausarpia ja riippurinnat. En siis ole kauneusihanteiden mukainen mutta sisäistä kauneutta löytyy. Olen maanläheinen, luova ja rakastava
Se sisäinen kauneus onkin tärkeintä.
n. 50 vuotias naimisissa oleva pulska, iloinen naisihminen etsii seuraa. Toivottavasti ei haittaa, että mieheni makoilee sohvalla dokumenttejä katsellen ja keskusteluumme välillä yhtyen.
Tarjolla siis tällainen tavallinen 50v paketti!
Olen mitä olen, ei kuulu sinulle. En lähde treffeille.
tilfa kirjoitti:
Jatkan vielä että toivon sinun olevan suunnilleen samaa ikäluokkaa yhteisellä kokemuspohjalla.
Muodikkaaseen alistamisseksiin minusta ei ole, en pysty sinua satuttamaan mutta määrätietoinen voin olla!
tilfa kirjoitti:
M47, 180/80 kaipaa lämmintä, naisellista, tunteellista ja luotettavaa rakasta loppuelämän suhteeseen. Haluan kuulla ja kokea että rakastat ja haluat! Halailen ja suukottelen usein.
Olen yliopistotutkinnon suorittanut, tykkään työstäni ja tekisin sitä "lottovoiton" jälkeenkin. Se on välillä stressaavaa ja tunkee uniinkin. Olen hyvätuloinen, varakas ja säästäväinen mutta en materialisti tai statusorientoitunut.
Harrastan paljon liikuntaa ja toivottavasti sinäkin vähän. Kestävyyskunto ikäluokan top 10% sisällä. Yhdessä olisi kiva käydä juoksulenkillä, rennolla maantielenkillä ym. En polta, alkoholia käytän hyvin maltillisesti. Muihin päihteisiin suhtaudun erittäin kielteisesti. Luonto ja siellä liikkuminen on minulle tärkeää.
Olen pedantti ja hoidan asiat nopeasti ja järjestelmällisesti, mutta silti olen enemmän herkkä tunneihminen kuin stereotyyppinen insinöörimies. Seuraan yhteiskuntaa, politiikkaa ja taloutta ja tykkään keskustella syvällisesti myös muita mielipiteitä arvostaen.
Olen erittäin sitoutunut lapsiini ja muihin läheisiini ja tekisin heidän eteensä mitä vain.
Ai niin...
Tietyissä tilanteissa kärsin todella pahasta sos.tilanteiden fobiasta tätä et kuitenkaan mistään huomaa.
Olen introvertti ja tarvitsen paljon omaa rauhaa ja aikaa. En viihdy enkä osaa olla isoissa porukoissa, mutta osaan kuitenkin käyttäytyä ja olla sosiaalinen. Ulkopuolisuuden tunne on vahva.
Olen selkärangaton miellyttäjä ja konfliktinvälttäjä. En pysty eroamaan kylmästä liitosta ellei joku tule väkisin hakemaan.
Ruokaa en osaa laittaa ja arvostan perinteisiä rooleja ja arvoja muutenkin. Osaan ja haluan korjata autosi, mökkisi, koneesi, rempata asuntosi. Palvon ja palvelen sinua 24/7 jos olet sen arvoinen.
Täällä naispuolinen vastineesi! Mietin jo, voitko olla tottakaan?! Insinööri en ole, mutta akateemisessa työyhteisössäni koen erilaisuutta, vaikka kulttuuri kohtalaisen salliva onkin. Sain revittyä itseni kylmästä ja tuhoisasta liitosta ihan liian monen vuoden jälkeen, joten aikaa ja tilaa ulkoilulle on enemmän kuin tarpeeksi. Pelkään vähän olevani liian monitaitoinen, sillä osaan rempata mökkini ja koneeni, sekä valmistaa myös hyvää ruokaa... Tarvetta besservisseröintiin ei kuitenkaan ole ja kaikkein mieluiten puuhastelisin yhdessä. Tekstisi perusteella juuri sinun kaltaiseesi mieheen haluaisin tutustua!
poornoerkki kirjoitti:
Keski-iän ylittänyt åornahtava peiton alla piereskelijä
Tämä on ihan kuin mun exä.
39-vuotias kahdesti eronnut lapseton nainen joka elelee kissojen kanssa kivassa asunnossa. Kissat nukkuvat kanssani samassa sängyssä ja ovat kuin lapsiani joita en koskaan saanut (johtui miehistä jotka eivät halunneet ja nyt se juna on jo mennyt). Työskentelen sairaanhoitajana ja vuorotyö on tuonut hieman ekstrakiloja lantiolle mutta jaksan vielä lenkkeillä epäsäännöllisesti. Kotona olen laiska ja saamaton, en jaksa sosiaalisia suhteita eikä seksi ole minulle kovinkaan tärkeää. Minulla sarkastinen huumorintaju ja haluan keskustella maailmanpoliittisista asioista ja tieteestä. Mies saisi olla hyväkäytöksinen ja ystävällinen sekä kiltti, en pidä machoilusta, ruuanlaitto olisi plussaa ja kissarakkaus must!