Mies sairaana ja väsynyt jatkuvasti. Mikä sillä voi olla?

Nyt taas koneella ja olen googlaillut noita poissaollessani tulleita ajatuksia. Jos näistä jotain olisi, todennäköisimmältä vaikuttivat kilpirauhasen vajaatoiminta ja borrelioosi. Borrelioosissa oli muutamia täysin tähän liittymättömiä erikoisempia oireita, joita en ollut ajatellut, mutta miehellä on ollut myös pitkään. (Borrelioosin oireet olivat niin monimuotoisia, että sitä ei oireiden perusteella voi pahemmin päätellä, mutta yllätyksekseni siellä oli yllättävän paljon tutun kuuloista.)

Keliakia, diabetes ja sydänsairaudet periaatteessa mahdollisia, mutta eivät kuulostaneet yhtä tutuilta. Allergioita en pidä todennäköisinä, mutta muuta kautta niiden kanssa tekemisissä olleena, ne voivat kyllä aiheuttaa myös melkein mitä vain oireita ja allergian aiheuttajan löytäminen voi olla täysin hakuammuntaa, joten sitä en ekana epäilisi.

Miehen ruokavaliossa ja liikkumisessa näkisin parantamisen varaa, mutta ei mitenkään epäterveellisesti syö ja arkiliikuntaa tulee päivittäin. Kuten aiemmin sanoin, yleiskuntoa olen epäillyt aiemmin syyksi, mutta nyt on tullut olo, etten uskalla luottaa enää syyn olevan vain siinä. Käsiään pesee tietääkseni aika hyvin ja nyt syksyn ajan on syönyt monivitamiinia + lisänä D-vitamiinia, jolla ei ole ollut mitään vaikutusta sairasteluun. Infektioiden saamisen vielä jotenkin ymmärtäisin, mutta kun jokainen infektio tuntuu kestävän viikkokaupalla, se ihmetyttää vielä enemmän.

Lisääkin saa kertoa ajatuksia, mielelläni jotain selkoa tähän sairasteluun löytäisin. Huolestuttamisen lisäksi se vaikuttaa koko perheeseen, kun toinen on vähän väliä vuoteenomana poissa arkea pyörittämästä ja tuntuu jo vaikealta suunnitella mitään, kun todella usein toinen ei olekaan kunnossa.

t. ap

Ei ole tietääkseni otettu verenkuvaa. Olen tietoinen myös muista sisäilmaongelman lähteistä, mutta työssä eivät muut oireile ja mies on tämän oireilun aikana vaihtanut töissä rakennustakin ilman oireilun muuttumista, joten pidän sitä epätodennäköisenä. Kotona ei ole koko tässä asumisaikana vaihdettu pintamateriaaleja tms, enkä pidä todennäköisenä vanhojen materiaalien enää vapauttavan mitään tai ainakaan niin, että oireilu olisi alkanut vasta nyt. (Mikään ei tietenkään ole täysin mahdotonta, mutta ei kovin todennäköistä.) Sienikasvustoista toki mahdoton sanoa mitään täysin varmaksi poissulkevaa, mutta ei ole mitään erityisen vahvasti niiden puolesta puhuvaa.

Laiskoina sisustajina uusia kalusteita ja varsinkaan sisustustavaroita hankittu aika vähän. Homeenestoaineellisia ei voisi olla kuin sohva, jolla tosin ei käytännössä vietä aikaansa ollenkaan. Sekä tietty peitot, tyynyt ja patjatkin, joita tulee välillä uusittua. Lastulevyistä voisi haihtua esim. formaldehydiä, joita on hankittu muutama kaluste tässä ollessa, mutta viimeisimmästäkin hankinnasta on pari vuotta, joten luulisi, että jos niistä jotain haihtuu, suurin osa olisi jo haihtunut ja oireet vähentyneet.

Uudet vaatteet pesen aina, paitsi en tosin talvitakkeja. Teoriassa mahdollinen syyllinen, mutta miehellä ollut sama takki jo useamman vuoden, joten tuskin riittäisi aiheuttamaan oireita vuosia? Muutenkaan mies hankkii jopa surkean vähän uusia vaatteita, joten sitä kautta kemikaalialtistus pitäisi olla pieni. Meidän muiden vaatteista tietenkin voi jotain haihtua, mutta kaikki sisävaatteet tosiaan pesen heti tuotuani ne kotiin.

Kemikaaleja syyllisenä ei siis voi täysin poissulkea, tuskin kukaan voisi nykymaailmassa, mutta väittäisin, että meillä altistus niille on keskimääräistä pienempää.

En ole kirjannut aiemmin ylös sairastelujen ajankohtia, mutta tuntuisi että kesä on ollut terveempää aikaa. Muuten en ole havainnut yhteyttä vuodenaikaan. (Eli ei esim. yhteyttä siitepölyaikaan.)

Kiitos hyvistä ajatuksista 34:lle

t.ap

# 22 taas hei,

borrelioosikokeita jos otatatte/pyydätte, lääkäri todennäk. (jos ei ole kovin paljon tietämystä borrelioosista, useimmilla ei) kysyy, milloin punkkialtistus on tapahtunut. Vain 40 % borrelioosin sairastuneista on huomannut punkin ihollaan, en minäkään. Eli ei ole peruste olla ottamatta kokeita, vaikka ei olisi punkkia ikinä nähnytkään.

Siltikin koe kannattaa tehdä ja, jos positiivinen, otetaan seuraavaksi selkäydinpunktio (ei satu), jossa nähdään tarkemmin, onko borreliabakteeria dna:ssa. Aina borrelioosi ei ole invalidisoiva, oireet voivat helpottuakin myöhemmin, jos elimistö itse kukistaa bakteerin, ei kannata pelästyä. Itselläni hankalat oireet kestivät noin vuoden ja nykyään pärjäilen ihan hyvin. 

Tsemppiä!

Itselläni oli samanlaisten oireiden takana astma ja allergioita. Kaikkia oireiden aiheuttajia ei ole vieläkään löydetty vaikka astmadiagnoosi on ollut 5 vuotta. Toivottavasti miehesi sairaus selviää mahdollisimman pian!

Sairastin jatkuvasti erilaisia tulehduksia, mm. kaksi influenssaa vuoden aikana. Ravasin jatkuvasti työpaikkalääkärin tutkittavana ja jouduin olemaan usein sairauslomalla. Minua tutkittiin myös erikoislääkäreillä, jotka eivät keksineet syytä sairasteluuni.  Lintsarin leima tietenkin otsassa esimiehen ja työkavereiden vuoksi. Äidilläni on syöpä, joten kysyin useita kertoja mukavalta työpaikkalääkäriltä, voiko minullakin olla syöpä. Hänen mukaansa oireeni eivät viitanneet syöpään. Hän arveli minun sairastavan nivelrikkoa. Kerroin oireistani kuntoutuslääkärille ja pääsin viimein oikeisiin tutkimuksiin. Minulla on aggressiivinen syöpä, joka selvisi vain tietynlaisten kokeiden avulla. Pääsin hoitoihin ja tutkimuksiin. Elinaikaennusteeni on muutama vuosi, jos en toivu sairaudestani.

En tarkoita säikäyttää sinua/teitä kuvaamalla sairauteni. Toivon, että miehesi sairaus on jokin huomattavasti lievempi ja hoidettavissa toimivalla lääkityksellä.

Kaikissa pitkäaikaisissa ongelmissa kannattaa yrittää käydä samalla lääkärillä tai ainakin samassa paikassa. Tällöin lääkäri tietää paremmin kokonaiskuvan ja mitä on aiemmin tehty ja hän osaa paremmin suunnitella tulevaisuutta. Samoin lääkäri saa paremmin palautetta hoitojen tehosta ja voinnista. Hankalinta kokonaisuuden kannalta on ravata eri lääkäreiden vastaanotoilla kertomassa tarinaa, jolloin jokainen ehdottaa uutta asiaa vuorollaan (joista joku ehkä saattaisi toimia). Terveyskeskuksesta on joskus hyvä aloittaa.

Mulla oli ihan samaa, prikulleen. Syyksi paljastui märkäpesäkkeet poskionteloissa. En ollut nuhainen, sitäkin toki välillä. Söin antibioottikuureja monta, ei apua, oireet lievittyi päiviksi.

Yleiskunto oli huono koko ajan, en jaksanut paljoa ja olin uninen, vetämätön, aikaansaamaton. Olin koko ajan joko vähän kipeä tai tulossa kipeäksi. Kuumepiikkejä oli välillä mutta ne saattoi kestää vain päivän. Lääkket ei auttaneet kuten jo sanoin. Pääsin sitten punkteeraukseen jonka päälle vielä yksi ab -kuuri ja se helpotti. Viikon päästä olin kuin toinen ihminen.

Limakalvot "sairasteli" vuoronperään, milloin keuhkot, kurkku, korvat, nenä, nielu... silmätkin oireili. Tätä kesti melkein 1,5 vuotta =(

Ajaako mies paljon autoa? Jos siellä on hometta tai ilmastointi/ilmanvaihto huonossa kunnossa... Epätodennköistä varmaan,mutta todennäköistä jos mies on perheessä ainoa joka asuu autossa ja ainoa joka sairastaa. Ap kysyi kannattaako menn lääkäriin mukaan. Kysy asiaa mieheltä. Jos antaa ehdottoman ein,et mene,mutta jos tulee huonoja uutisia tai epäillään jotain vakavampaa,on ne helpompi kestää tukihenkilön kanssa. Ja onhan se hyvä tuoda näit eri epäilyksiä esiin.

Pahoitteluni 40:lle ja jaksamista. Kiitos kuitenkin kokemuksesi jakamisesta. Toivottavasti ei ole mitään noin vakavaa, mutta hyvä kuulla näitäkin kokemuksia, jotta osaisi epäillä, jos muuta syytä ei löydy.

Märkäpesäkkeet voisivat olla mahdollinen syy. Allergia ja astma ovat tosiaan oireiltaan niin moninaiset, että nekin ovat mahdollisia.

Kiitos noista borrelioosivinkeistäkin. Auto ei voi olla syyllinen, mies on autossa hyvin vähän.

Yritin tässä illan aikana etsiä mahdollisimman sopivaa lääkäriä, jotta saman lääkärin kanssa olisi helppo jatkaa selvittelyjä pidempään, jos sille tulee tarvetta.

t. ap

Onko HIV poissuljettu?

t. Lääkärisetä

Kuulostaa ihan minulta muutama kuukausi takaperin: aivan järjetön väsymys (mikään unimäärä ei riittänyt), alakuloinen mieli, kuiva iho, lievää turvotusta sormissa ja nilkoissa ja jatkuvat, pitkäkestoiset flunssat ja hännänhuippuna ruusu jalassa. Verikokeiden tulos: kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt tyroksiinia olen syönyt muutaman kk ja olo on kuin uudesti syntyneellä. Joten passitahan miehesi ihan yleislääkärille ja pyytäkää kilpparikokeet.

AP mitä tutkimuksia tähän asti on tehty?

ovatko aina hengitystietulehduksia?

Onko ollut vakavia eli sairaalahoitoon johtaneita tulehduksia?

montako vuodessa?

koska alkoi?

-toinen lääkäri

Lääkärisetä tuossa ylempänä ei vissiin viitsinyt rasittaa itseään lukemalla ketjun alkupäätä..

Mies ei ole nyt kotona, joten en voi tarkastaa häneltä, mutta näin omien tietojeni/muistikuvieni mukaan:

- Muistaakseni ovat aina olleet jonkin tyyppisiä hengitystietulehduksia

- Ei ole ollut vakavia tulehduksia

- En ole kirjannut sairastelujen määrää, mutta arvioni on noin 8 vuodessa (olisiko 6-10?), jotka yleensä kestävät 1-3 viikkoa per tauti.

- Alkoivat arviolta 2 vuotta sitten. Aluksi liitin sen lapsen päiväkodin aloittamiseen (vajaa 3 vuotta sitten), mutta yhteys siihen alkaa tuntumaan oudolta, kun lapsi itse ei ole vuoteen enää pahemmin sairastellut ja mies saa silloinkin tauteja, kun lapsella tai minulla ei ole ollut mitään oireita ja toisaalta esim. nyt olevaa tautia ei ole kukaan muu saanut, vaikka ollaan oltu saman katon alla kaksi viikkoa.

t. ap

Itse sairastelin jatkuvasti flunssia, nielutulehduksia, yskää, korkealla kuumeella ja ilman. Sain lähetteen lopulta nielurisaleikkaukseen. Viimeiset kuukaudet olin töissä kuumelääkkeen voimin, oli jatkuvasti enemmän tai vähemmän kuumetta ja yskää/nuhaa/kurkkukipua enkä kehdannut joka viikko olla poiskaan. Nyt nielurisaleikkauksesta 4kk ja alkutoipumisen jälkeen (aivan järkyttävät kivut ekat 2vko) olen kuin eri ihminen: ei kuumetta, kurkkukipuja, yskää, nuhaa, väsymystä jne. Sitä ennen vain elin taudista toiseen ja olin aivan poikki koko ajan. Eli kurkussa muhi kokoajan pieni tulehdus, joka poistui vasta leikkauksella, suosittelen!!!!!

Unohtui edellisestä:

- En muista miehen maininneen, että olisi tehty mitään tutkimuksia. Ehkä nieluviljely jonkin taudin yhteydessä tms. Ei siis ainakaan mitään erityisempiä tutkimuksia, muuten olisi varmasti tullut niistä puhetta.

t. ap

50 jatkaa vielä. Minulla kierre alkoi myös siitä, että lapset menivät hoitoon --> sairastelivat paljon ja pikkuhiljaa taudit tarttuivat yhä enemmän minuunkin. Lopulta lapset eivät enää sairastelleet, mutta minulla kierre jatkui yhä pahentuen. Sain aivan kaikki mahdolliset hengitystietulehdukset, vaikka kaikki muut perheessä olivat terveinä. Vasta se nielurisaleikkaus toi avun...

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:17"]

Mies ei ole nyt kotona, joten en voi tarkastaa häneltä, mutta näin omien tietojeni/muistikuvieni mukaan:

- Muistaakseni ovat aina olleet jonkin tyyppisiä hengitystietulehduksia

- Ei ole ollut vakavia tulehduksia

- En ole kirjannut sairastelujen määrää, mutta arvioni on noin 8 vuodessa (olisiko 6-10?), jotka yleensä kestävät 1-3 viikkoa per tauti.

- Alkoivat arviolta 2 vuotta sitten. Aluksi liitin sen lapsen päiväkodin aloittamiseen (vajaa 3 vuotta sitten), mutta yhteys siihen alkaa tuntumaan oudolta, kun lapsi itse ei ole vuoteen enää pahemmin sairastellut ja mies saa silloinkin tauteja, kun lapsella tai minulla ei ole ollut mitään oireita ja toisaalta esim. nyt olevaa tautia ei ole kukaan muu saanut, vaikka ollaan oltu saman katon alla kaksi viikkoa.

t. ap

[/quote]

oliko lapsena paljon tulehduksia, korva, poskiontelo tms?

alkoiko yhtäkkiä?

onko astma tutkittu?

onko suvussa perinnöllistä immuunijärjestelmän ongelmaa?

- se toinen lääkäri

lapsena kuulemma sairastellut aika helposti, muistelen maininneen korvatulehduksista, mutten ole varma.
Ei ole tutkittu astmaa.
Ei ole suvussa tiedossa noita sairauksia.

t. ap

Isä sairasti. Kuin flunssaa. Olikin syöpä.