Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vihaa sukulaisiani ja miehen suku vihaa minua
ja minä anoppia
17.02.2023 |
Niin, onko suhteella tulevaisuutta, jos on välit poikki sukulaisiin? Käymme sukuloimassa ilman toista, lapset mukana. Miehen mielestä on mukavampi viettää vapaa-aikaa kuin tavata minun "ikävystyttävää" sukuani. Tämä loukkaa minua, sillä koen olevani osa myös sukuani eli heidänlaisensa. Minä en puolestani välttelen anoppia, sillä hänellä on tapana komennella minua ja "antaa tehtäviä."
Ootteko saaneet suhteen toimimaan, vaikka yhteiset sukujutut olisi pois kuviosta?
Kommentit (49)
Kuulostaa siltä että olette kaikki lapsellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa kerhoon. Hyvin on pärjätty kun ei ole pakotettu yhteydenpitoon anoppien kanssa.
Eihän tuo kuulosta siltä että miehen suku vihaa sinua, vaan kuulostaa siltä että miehen äiti on komentelija.
En suosittele. Kyllä siinä vihanpidossa on takana jotain arvomaailmaeroa, erilaista toimintatapaa tms. Alkuvuodet voi mennä hyvin mutta sitten eroavaisuus alkaa näkyä myös parisuhteessa.
Meillä sama tilanne, näemme toistemme perheitä vain isommissa juhlissa tms., muuten kummatkin vierailee omien vanhempiensa luona lasten kera. Sillä aikaa toinen saa sitten omaa aikaa. Hyvin toiminut jo parikymmentä vuotta, win-win mun mielestä. Ei ole mikään pakko olla yhtä isoa sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihanpito on myrkyttänyt monta ihmissuhdetta. Sitten kun teillä tulee miehen kanssa riitaa niin hän voi vedota "oot just yhtä tyhmä kuin juntti isäsi ja sikamainen äitisi". Onko se sitten kivaa? Sinä olet kuitenkin aina vanhempiesi lapsi. Ja jos heissä ei ole edes mitään suurempaa vikaa niin outoa on tuollainen vihanpito.
Niin, anoppi ei ole koskaan arvostanut minua. Eikä asioita, joita edustan.
On siitä erikoinen, että ensi tapaamisella myös haukkui poikansa. "En olisi uskonut, että tämä lapsista löytää ensin vaimon. Pidin häntä homoseksuaalina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi "antaa tehtäviä" kuulostaa iisiltä. Mun anoppi pilkkasi ja nauroi ulkonäköäni muiden kuullen, appiukko naureskeli muuten vaan. Omia lapsiaan puolustivat silmän tarkasti, jopa kilpajuoksuissa autettiin omia voittamaan. Minusta tehtiin joku ongelmainen heidän "täydelliseen" ongelmaperheeseen. Se meininki oli häkellyttävän näkyvää ja lapsellista. Lopetin vierailut anoppilassa jota vuosia myöhemminkin siellä ihmetellään kun ei ole nähty vuosiin. Rajansa kaikella.
Viha-rakkaussuhteet on elämän suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillehan tuo on vittumaisinta, mutta eipä kukaan teistä niistä piittaa. Kivempaa vihata.
Taisit olla suuri uhka perheelle. Kauhee anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin 25 vuotta tulla toimeen mieheni suvun kanssa, vaikka käytös oli kyseenalaista. Pikku hiljaa jätin menemättä miehen mukaan, keksin ensin tekosyitä ja sitten lopetin tekosyidenkin keksimisen. Mies tottui tilanteeseen, eikä se meidän välejä rikkonut. Mies kuoli, jolloin lopulta näin millaisia tyyppejä hänen sukunsa oli. ätän sen kaiken ikävän kertomatta itseäni säästääkseni. Olen kuitenkin miettinyt, ettei minun olisi pitänyt yrittää heidän vuoksensa sitä määrää kuin yritin.
Vanhan kansan viisaus sanoo, että parempi laiha sopu kuin lihava riita. Luota miehesi intuitioon, sillä pitkässä juoksussa mies on voinut tehdä viisaan päätöksen teidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta.
ap. kirjoitti:
Niin, anoppi ei ole koskaan arvostanut minua. Eikä asioita, joita edustan.
On siitä erikoinen, että ensi tapaamisella myös haukkui poikansa. "En olisi uskonut, että tämä lapsista löytää ensin vaimon. Pidin häntä homoseksuaalina".
Ei tuossa ole mitään erikoista. Varmaan valtaosa äideistä haukkuu tai arvostelee poikaansa tai pahoittelee tai selittelee häntä, selvästi ns. "häpeää" tai esittää häpeävänsä... tämän tyttöystävälle. Siitäkin huolimatta että nämä olisivat äiskän mussukoita. Jotain pimahtanutta suomalaisessa kulttuurissa.
"Enpä olis koskaan uskonu, et MEIDÄN Perttikin löytää jonkun!!!! Se on tuollainen *ulkonäön arvostelua* ja vaan aina... *harrastusten haukkumista*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi "antaa tehtäviä" kuulostaa iisiltä. Mun anoppi pilkkasi ja nauroi ulkonäköäni muiden kuullen, appiukko naureskeli muuten vaan. Omia lapsiaan puolustivat silmän tarkasti, jopa kilpajuoksuissa autettiin omia voittamaan. Minusta tehtiin joku ongelmainen heidän "täydelliseen" ongelmaperheeseen. Se meininki oli häkellyttävän näkyvää ja lapsellista. Lopetin vierailut anoppilassa jota vuosia myöhemminkin siellä ihmetellään kun ei ole nähty vuosiin. Rajansa kaikella.
Anoppihirviö!
ap. kirjoitti:
Niin, anoppi ei ole koskaan arvostanut minua. Eikä asioita, joita edustan.
On siitä erikoinen, että ensi tapaamisella myös haukkui poikansa. "En olisi uskonut, että tämä lapsista löytää ensin vaimon. Pidin häntä homoseksuaalina".
Mun anoppi mainosti poikaansa umpimielisenä, kun anopin ensimmäisen kerran tapasin. Mainitsi myös, ettei ikämaalimassa uskonut että poikansa löytäisi naista, vaan olisi ikuinen vanhapoika. Toisella tapaamisella jo ehdotti eroa, "mun omaksi parhaaksi".
Jostain syystä en ole innokas pitämään yhteyttä anoppiin. Anoppi on tuota eroa jo odotellut yli kymmenen vuotta, eikä vieläkään ole saanut tahtoaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Niin, anoppi ei ole koskaan arvostanut minua. Eikä asioita, joita edustan.
On siitä erikoinen, että ensi tapaamisella myös haukkui poikansa. "En olisi uskonut, että tämä lapsista löytää ensin vaimon. Pidin häntä homoseksuaalina".
Mun anoppi mainosti poikaansa umpimielisenä, kun anopin ensimmäisen kerran tapasin. Mainitsi myös, ettei ikämaalimassa uskonut että poikansa löytäisi naista, vaan olisi ikuinen vanhapoika. Toisella tapaamisella jo ehdotti eroa, "mun omaksi parhaaksi".
Jostain syystä en ole innokas pitämään yhteyttä anoppiin. Anoppi on tuota eroa jo odotellut yli kymmenen vuotta, eikä vieläkään ole saanut tahtoaan läpi.
Näin te tuutte tekee omille pojille.. odottakaapa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi "antaa tehtäviä" kuulostaa iisiltä. Mun anoppi pilkkasi ja nauroi ulkonäköäni muiden kuullen, appiukko naureskeli muuten vaan. Omia lapsiaan puolustivat silmän tarkasti, jopa kilpajuoksuissa autettiin omia voittamaan. Minusta tehtiin joku ongelmainen heidän "täydelliseen" ongelmaperheeseen. Se meininki oli häkellyttävän näkyvää ja lapsellista. Lopetin vierailut anoppilassa jota vuosia myöhemminkin siellä ihmetellään kun ei ole nähty vuosiin. Rajansa kaikella.
Meillä meni niin, että niitä tehtäviä annettiin mun miehelle. Sitten mä olenkin vapaata riistaa haukuttavaksi, ja lapset anopin toiveiden toteuttajia. Hyvin äkkiä keksittiin tähän ratkaisu. Mies käy äitinsä luona yksin. Ja vähensi mies samassa rytäkässä vierailujen määrää tuntuvasti ja lopetti välillä täysin kohtuuttomien "tehtävien" suorittamisen. Jotain pientä tekee vieläkin, viikkojen urakoista kieltäytyy.
Muiden sukulaisten kanssa ei enää ongelmaa, kun miehen sisarukset eivät enää usko äitinsä selittämää versiota minusta.
Vierailija kirjoitti:
Mites suvut suhtautuu toisiinsa?
Virallisissa tilaisuuksissa small talkkia ja hymistelyä. Käytännössä anoppi on aina halunnut lastenlasten synttärit yms järjestää myös omassa kodissaan, niin ei tarvitse osallistua samoihin juhliin minun sukuni kanssa. Käytännössä eivät ole tekemisissä.
Miehen suku on yrittäjäsuku, omani duunari. Vaikuttaako, en tiedä, mies ainakin kiistää.
Alue: Aihe vapaa
Tasapainoiset suhteet toimivat yleensä paremmin. Ja teillä nyt ainakin tuo sukujen viha on tasapainossa. Lienee hyvä lähtökohta.