Miksi miehet ymmärtävät tasoteoriaa paremmin kuin naiset?

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoriaan uskovat miehet tuntuvat syyttävän kaikesta muita, naiset taas etsivät syytä itsestään. Näin parisuhdemarkkinoilla.

Jos näin tekevät niin se on väärin. Systeemi on kaikille sama, vaikka voihan se tuntua epäreilulta jos ei ole vaikkapa geenipuolella tullut lottovoittoa ja sen takia on altavastaajan asemassa. Minusta on turha vinkua ja katkeroitua, hyödyllisempää on etsiä keinoja tehdä itsestään paras mahdollinen versio ja sitä kautta ehkä jopa nostaa tasoaan pisteellä tai kahdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku nainen sanoi tässä ketjussa jo sen monta kertaa kuullun lauseen, että "minä en mieti tasoja, joko mies kiinnostaa tai ei".

Mitäköhän nainen luulee että tapahtuu kun 90% naisista kiinnostuu samoista tasokkaimmasta miehistä? Ymmärtääkö naiset itse miten täsmälleen samanlainen miesmaku heillä on?

Mitä jos miehet menettäisivät kaiken realismin ja suostuisivat kelpuuttamaan vain niitä joista kiinnostuvat ilman että miettisivät yhtään tasoja eli 18-23v kauniista fitnessmalleista. Sitähän joko kiinnostuu tai ei. Miesten on pakko miettiä tasoja realistisesti elleivät halua mennä hautaan asti kokemattomana.

No kun ei kiinnostu samoista 90 % miehistä ja EI todellakaan ole samanlainen miesmaku MIKÄ ei tarkoita sitä etteikö olisi miehiä joita useampi nainen pitää viehättävämpänä kuin jotain toista, tietenkin JA satun tuntemaan hyvin kauniita naisia joihin kaikki miehet ovat lääpällään, miten selität tämän?

Sellaisella naisella pitää olla myös erittäin mukava luonne. Koska minä näin miehenä tunnen todella monta silmissäni hyvin kaunista naista joihin en silti koskisi pitkällä tikullakaan koska olemme ihmisinä aivan erilaisia. 

Ja EI mitään väliä sillä mukavalla luonteella. On suorastaan huvittavaa seurata miesten reaktiota tällaiseen 10/10-naiseen, muistuttaa psykoosia.

Olen myös itse tehnyt omalla kohdallani havaintoja tästä. Olen nuorempana ja vielä keski-ikäisenä ollut melko vetävä, ja eräässä löyhässä tuttavapiirissä miehet kiinnostuivat aina ensimmäiseksi minusta ja toisesta tämän ryhmän sisällä ulkoisesti hyvätasoisesta naisesta. Aina. Itse olen vieläpä ns. haasteellinen persoonallisuus, ei haittaa, ei kiinnosta.

Jotenkin loukkaavinta tässä se luonteen ja muun substanssin täydellinen ohittaminen ja esineellistäminen, eli olisi edes vaikka niin että otetaan kontaktia ulkonäön takia ja sitten haluttaisiin tutustua oikeasti. Mutta ei, halutaan kaunis nainen eikä oikeastaan halutakaan tietää syvemmin sovitaanko yhteen. Tuo kymppinainen varmaan tuntee ilmiön kymmenkertaisena.

Voi sitä riemun päivää kun joskus ns. jututkin kohtaavat.

Ei kai tuo sen monimutkaisempaa selitystä tarvitse, kuin perusbiologiset vietit. Ulkoisesti viehättävän kanssa tekee mieli paritella, jotta saadaan aikaan lisääntymistä. Luontoa ei sen jälkeen kiinnosta, että ollaanko loppuelämä yhdessä keskustellen yhteisistä kulttuuriharrastuksista vai ei, joten luonnepuoli jää toissijaiseksi. Toki eri yksilöillä on erilaisia prioriteetteja ja kyvykkyyksiä oman rationaalisuuden ja pitkäaikaistavoitteiden suhteen ja nekin saattavat vaihtua tilanteesta toiseen. Olemme ristiriitaisia olentoja.

Jostain syystä pastamiehistä on ihan oikein ja luonnollista, että mies toimii noin, mutta aivan helvetin väärin, jos nainen toimii samalla tavalla. Alkaa hillitön itkupotkuraivariparku Pareton jakaumista ja karuselleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku nainen sanoi tässä ketjussa jo sen monta kertaa kuullun lauseen, että "minä en mieti tasoja, joko mies kiinnostaa tai ei".

Mitäköhän nainen luulee että tapahtuu kun 90% naisista kiinnostuu samoista tasokkaimmasta miehistä? Ymmärtääkö naiset itse miten täsmälleen samanlainen miesmaku heillä on?

Mitä jos miehet menettäisivät kaiken realismin ja suostuisivat kelpuuttamaan vain niitä joista kiinnostuvat ilman että miettisivät yhtään tasoja eli 18-23v kauniista fitnessmalleista. Sitähän joko kiinnostuu tai ei. Miesten on pakko miettiä tasoja realistisesti elleivät halua mennä hautaan asti kokemattomana.

No kun ei kiinnostu samoista 90 % miehistä ja EI todellakaan ole samanlainen miesmaku MIKÄ ei tarkoita sitä etteikö olisi miehiä joita useampi nainen pitää viehättävämpänä kuin jotain toista, tietenkin JA satun tuntemaan hyvin kauniita naisia joihin kaikki miehet ovat lääpällään, miten selität tämän?

Sellaisella naisella pitää olla myös erittäin mukava luonne. Koska minä näin miehenä tunnen todella monta silmissäni hyvin kaunista naista joihin en silti koskisi pitkällä tikullakaan koska olemme ihmisinä aivan erilaisia. 

Ja EI mitään väliä sillä mukavalla luonteella. On suorastaan huvittavaa seurata miesten reaktiota tällaiseen 10/10-naiseen, muistuttaa psykoosia.

Olen myös itse tehnyt omalla kohdallani havaintoja tästä. Olen nuorempana ja vielä keski-ikäisenä ollut melko vetävä, ja eräässä löyhässä tuttavapiirissä miehet kiinnostuivat aina ensimmäiseksi minusta ja toisesta tämän ryhmän sisällä ulkoisesti hyvätasoisesta naisesta. Aina. Itse olen vieläpä ns. haasteellinen persoonallisuus, ei haittaa, ei kiinnosta.

Jotenkin loukkaavinta tässä se luonteen ja muun substanssin täydellinen ohittaminen ja esineellistäminen, eli olisi edes vaikka niin että otetaan kontaktia ulkonäön takia ja sitten haluttaisiin tutustua oikeasti. Mutta ei, halutaan kaunis nainen eikä oikeastaan halutakaan tietää syvemmin sovitaanko yhteen. Tuo kymppinainen varmaan tuntee ilmiön kymmenkertaisena.

Voi sitä riemun päivää kun joskus ns. jututkin kohtaavat.

Ei kai tuo sen monimutkaisempaa selitystä tarvitse, kuin perusbiologiset vietit. Ulkoisesti viehättävän kanssa tekee mieli paritella, jotta saadaan aikaan lisääntymistä. Luontoa ei sen jälkeen kiinnosta, että ollaanko loppuelämä yhdessä keskustellen yhteisistä kulttuuriharrastuksista vai ei, joten luonnepuoli jää toissijaiseksi. Toki eri yksilöillä on erilaisia prioriteetteja ja kyvykkyyksiä oman rationaalisuuden ja pitkäaikaistavoitteiden suhteen ja nekin saattavat vaihtua tilanteesta toiseen. Olemme ristiriitaisia olentoja.

Jostain syystä pastamiehistä on ihan oikein ja luonnollista, että mies toimii noin, mutta aivan helvetin väärin, jos nainen toimii samalla tavalla. Alkaa hillitön itkupotkuraivariparku Pareton jakaumista ja karuselleista.

Mä niin rakastan tätä typoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku nainen sanoi tässä ketjussa jo sen monta kertaa kuullun lauseen, että "minä en mieti tasoja, joko mies kiinnostaa tai ei".

Mitäköhän nainen luulee että tapahtuu kun 90% naisista kiinnostuu samoista tasokkaimmasta miehistä? Ymmärtääkö naiset itse miten täsmälleen samanlainen miesmaku heillä on?

Mitä jos miehet menettäisivät kaiken realismin ja suostuisivat kelpuuttamaan vain niitä joista kiinnostuvat ilman että miettisivät yhtään tasoja eli 18-23v kauniista fitnessmalleista. Sitähän joko kiinnostuu tai ei. Miesten on pakko miettiä tasoja realistisesti elleivät halua mennä hautaan asti kokemattomana.

No kun ei kiinnostu samoista 90 % miehistä ja EI todellakaan ole samanlainen miesmaku MIKÄ ei tarkoita sitä etteikö olisi miehiä joita useampi nainen pitää viehättävämpänä kuin jotain toista, tietenkin JA satun tuntemaan hyvin kauniita naisia joihin kaikki miehet ovat lääpällään, miten selität tämän?

Sellaisella naisella pitää olla myös erittäin mukava luonne. Koska minä näin miehenä tunnen todella monta silmissäni hyvin kaunista naista joihin en silti koskisi pitkällä tikullakaan koska olemme ihmisinä aivan erilaisia. 

Ja EI mitään väliä sillä mukavalla luonteella. On suorastaan huvittavaa seurata miesten reaktiota tällaiseen 10/10-naiseen, muistuttaa psykoosia.

Olen myös itse tehnyt omalla kohdallani havaintoja tästä. Olen nuorempana ja vielä keski-ikäisenä ollut melko vetävä, ja eräässä löyhässä tuttavapiirissä miehet kiinnostuivat aina ensimmäiseksi minusta ja toisesta tämän ryhmän sisällä ulkoisesti hyvätasoisesta naisesta. Aina. Itse olen vieläpä ns. haasteellinen persoonallisuus, ei haittaa, ei kiinnosta.

Jotenkin loukkaavinta tässä se luonteen ja muun substanssin täydellinen ohittaminen ja esineellistäminen, eli olisi edes vaikka niin että otetaan kontaktia ulkonäön takia ja sitten haluttaisiin tutustua oikeasti. Mutta ei, halutaan kaunis nainen eikä oikeastaan halutakaan tietää syvemmin sovitaanko yhteen. Tuo kymppinainen varmaan tuntee ilmiön kymmenkertaisena.

Voi sitä riemun päivää kun joskus ns. jututkin kohtaavat.

Ei kai tuo sen monimutkaisempaa selitystä tarvitse, kuin perusbiologiset vietit. Ulkoisesti viehättävän kanssa tekee mieli paritella, jotta saadaan aikaan lisääntymistä. Luontoa ei sen jälkeen kiinnosta, että ollaanko loppuelämä yhdessä keskustellen yhteisistä kulttuuriharrastuksista vai ei, joten luonnepuoli jää toissijaiseksi. Toki eri yksilöillä on erilaisia prioriteetteja ja kyvykkyyksiä oman rationaalisuuden ja pitkäaikaistavoitteiden suhteen ja nekin saattavat vaihtua tilanteesta toiseen. Olemme ristiriitaisia olentoja.

Jostain syystä pastamiehistä on ihan oikein ja luonnollista, että mies toimii noin, mutta aivan helvetin väärin, jos nainen toimii samalla tavalla. Alkaa hillitön itkupotkuraivariparku Pareton jakaumista ja karuselleista.

Mä niin rakastan tätä typoa! <3 Pastamies kuulostaa niin paljon sympaattisemmalta kuin ällällinen lajitoverinsa.

Hienovarainen vihjaus, ettei älliä juuri löydy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Ei se työn perässä muuttaminen aina niin helposti käy. Alle keski-ikäisellä työttömällä voi olla puoliso ja lapset, puolisolla työ siellä kotipaikkakunnalla ja lapsilla siellä koulu ja kaverit. Harva työnantaja puolestaan tarjoaa asuntoa uudelta paikkakunnalta jolloin helposti puolet kuukausiansioista valuu pelkkiin asumiskustannuksiin eikä se työpaikkakaan välttämättä mikään vakipaikka ole yli 3000€ kuukausiansioilla.

No hitto, sehän on ATM, alfojen alfa ihan ilman töitäkin, jos sillä kerran on akka ja lapset. Ihan ikioman määritelmänne mukaan. ”Taso riippuu siitä, minkä verran saa huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta”, vai miten se teidän mantranne nyt menikään.

Olen nainen enkä nyt tarkoittanut puhua tasoteoriasta mitään. Puutuin vain tuohon ajatukseen, että työn perässä muuttaminen olisi kaikille alle keski-ikäisille pitkäaikaistyöttömille ihan helppo tai edes inhimillisesti katsoen mahdollinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Ei se työn perässä muuttaminen aina niin helposti käy. Alle keski-ikäisellä työttömällä voi olla puoliso ja lapset, puolisolla työ siellä kotipaikkakunnalla ja lapsilla siellä koulu ja kaverit. Harva työnantaja puolestaan tarjoaa asuntoa uudelta paikkakunnalta jolloin helposti puolet kuukausiansioista valuu pelkkiin asumiskustannuksiin eikä se työpaikkakaan välttämättä mikään vakipaikka ole yli 3000€ kuukausiansioilla.

No hitto, sehän on ATM, alfojen alfa ihan ilman töitäkin, jos sillä kerran on akka ja lapset. Ihan ikioman määritelmänne mukaan. ”Taso riippuu siitä, minkä verran saa huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta”, vai miten se teidän mantranne nyt menikään.

Olen nainen enkä nyt tarkoittanut puhua tasoteoriasta mitään. Puutuin vain tuohon ajatukseen, että työn perässä muuttaminen olisi kaikille alle keski-ikäisille pitkäaikaistyöttömille ihan helppo tai edes inhimillisesti katsoen mahdollinen vaihtoehto.

Vaan kun kyse on ollut niistä nuorista pitkäaikaistyöttömistä miehistä, jotka eivät löydä naista. Että mikä on se tekijä, joka estää heitä yrittämästä kohentaa tilannettaan. Jos mies on löytänyt puolison ja hänellä on lapsiakin, puhutaan ihan eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Tietysti te voitte vedota tuohon "jos et ole samaa mieltä mun kanssa olet tyhmä" -argumenttiin, mutta sillä tuskin on vaikutusta. Naiset tuskin kokevat tätä tasoteoriajankkareiden silmissä tyhmältä näyttämistä kovin vakavana pelotteena tai siltä välttymistä kovin suurena motivaattorina. Joten edelleen, miksi?

Selvästi tuntuvat ottavan siitä silti itseensä kun joku tuo nämä tosiasiat esiin. Miksi naisilla on niin suuri motivaatio jankata vastaan samalla kun heidän omat elintavat ja elämänpäätökset todistavat teorian oikeaksi?

Varmaankin siksi koska todellisuus ei todista teoriaa oikeaksi. Suurin osa suomalaisista on hyvin taviksia. Tavikset pariutuvat keskenään, ja siinä ei pieni heitto tuloissa suuntaan tai toiseen merkitse mitään. Rikkaat ja hyvännäköiset puljaavat omissa pienissä ympyröissään ja pariutuvat keskenään. Arvot ja elämäntavat ja tavoitteet kohtaavat. Ei se sen kummempaa ole. Suurin osa  haluaa mukavan ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla. Harvalla meistä on suurta määrää tarjokkaita, joista valita ja joiden tasoja analysoida. Pitääkö tästä nyt tehdä niin kovin kyynistä peliä, kun ei se sitä kuitenkaan ole. 

Aika hauska, kuvaat täydellisesti miten tasoteoria toimii ja perustelet sillä, ettei tasoteoria toimi :D

Mutta juuri näin, tavikset tavisten kanssa, rikkaat rikkaiden kanssa, kauniit kauniiden kanssa ja niin edelleen. Joskus varallisuutta vaihdetaan päikseen kauneuteen, sekin onnistuu jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Harvalla on suurta määrää tarjokkaita, toisilla taas on enemmän ja se on juuri sitä tasojen vaikutusta. Suurin osa haluaa tosiaan mukavan ihmisen, mutta toiset saavat valita sen mukavan isommasta valikoimasta kuin toiset, joten on varaa valkata siihen päälle muitakin ominaisuuksia omien rahkeiden mukaan.

En sanoisi systeemiä kyyniseksi, koska ihmiset yleensä eivät tietoisesti ajattele ja arvioi tasoja, se tulee ajattelematta että keneen kiinnitetään huomiota ja kenen ohi kävellään automaattisesti. Se kai tässä teoriassa ihmisillä mättää, se alkaa ahdistaa jos sitä liikaa analysoi ja tulee tietoiseksi siitä. Tulee tunnepohjainen torjuntareaktio. On helpompaa olla autuaan tietämätön. Minä tiedostan, mutta se ei haittaa koska lopulta on kyse rakkaudesta. Tasot rajaavat mahdollisuuksieni joukkoa, mutta eivät kerro sitä, keneen lopulta rakastun, se on aina kahden kauppa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Tietysti te voitte vedota tuohon "jos et ole samaa mieltä mun kanssa olet tyhmä" -argumenttiin, mutta sillä tuskin on vaikutusta. Naiset tuskin kokevat tätä tasoteoriajankkareiden silmissä tyhmältä näyttämistä kovin vakavana pelotteena tai siltä välttymistä kovin suurena motivaattorina. Joten edelleen, miksi?

Selvästi tuntuvat ottavan siitä silti itseensä kun joku tuo nämä tosiasiat esiin. Miksi naisilla on niin suuri motivaatio jankata vastaan samalla kun heidän omat elintavat ja elämänpäätökset todistavat teorian oikeaksi?

Varmaankin siksi koska todellisuus ei todista teoriaa oikeaksi. Suurin osa suomalaisista on hyvin taviksia. Tavikset pariutuvat keskenään, ja siinä ei pieni heitto tuloissa suuntaan tai toiseen merkitse mitään. Rikkaat ja hyvännäköiset puljaavat omissa pienissä ympyröissään ja pariutuvat keskenään. Arvot ja elämäntavat ja tavoitteet kohtaavat. Ei se sen kummempaa ole. Suurin osa  haluaa mukavan ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla. Harvalla meistä on suurta määrää tarjokkaita, joista valita ja joiden tasoja analysoida. Pitääkö tästä nyt tehdä niin kovin kyynistä peliä, kun ei se sitä kuitenkaan ole. 

Aika hauska, kuvaat täydellisesti miten tasoteoria toimii ja perustelet sillä, ettei tasoteoria toimi :D

Mutta juuri näin, tavikset tavisten kanssa, rikkaat rikkaiden kanssa, kauniit kauniiden kanssa ja niin edelleen. Joskus varallisuutta vaihdetaan päikseen kauneuteen, sekin onnistuu jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Harvalla on suurta määrää tarjokkaita, toisilla taas on enemmän ja se on juuri sitä tasojen vaikutusta. Suurin osa haluaa tosiaan mukavan ihmisen, mutta toiset saavat valita sen mukavan isommasta valikoimasta kuin toiset, joten on varaa valkata siihen päälle muitakin ominaisuuksia omien rahkeiden mukaan.

En sanoisi systeemiä kyyniseksi, koska ihmiset yleensä eivät tietoisesti ajattele ja arvioi tasoja, se tulee ajattelematta että keneen kiinnitetään huomiota ja kenen ohi kävellään automaattisesti. Se kai tässä teoriassa ihmisillä mättää, se alkaa ahdistaa jos sitä liikaa analysoi ja tulee tietoiseksi siitä. Tulee tunnepohjainen torjuntareaktio. On helpompaa olla autuaan tietämätön. Minä tiedostan, mutta se ei haittaa koska lopulta on kyse rakkaudesta. Tasot rajaavat mahdollisuuksieni joukkoa, mutta eivät kerro sitä, keneen lopulta rakastun, se on aina kahden kauppa. 

Ei ole mitään tasoja. On kyse lähinnä sosiaalisista piireistä joissa ihmisiin tutustuu.

Niin mutta kun ei näillä jankkaajilla ole sosiaalisia piirejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Tietysti te voitte vedota tuohon "jos et ole samaa mieltä mun kanssa olet tyhmä" -argumenttiin, mutta sillä tuskin on vaikutusta. Naiset tuskin kokevat tätä tasoteoriajankkareiden silmissä tyhmältä näyttämistä kovin vakavana pelotteena tai siltä välttymistä kovin suurena motivaattorina. Joten edelleen, miksi?

Selvästi tuntuvat ottavan siitä silti itseensä kun joku tuo nämä tosiasiat esiin. Miksi naisilla on niin suuri motivaatio jankata vastaan samalla kun heidän omat elintavat ja elämänpäätökset todistavat teorian oikeaksi?

Te kuvittelette, että koska naiset ei juokse sosiaalisesti estyneiden, kouluttautumattomien, työttömien köyhien ja mt-ongelmaisten miesten perässä sankoin joukoin, se on todiste tasoteoriasta ja naisten hypergamiasta. Mä voin sulle kertoa, että tunnen naisia, joiden miehet ovat keski- tai matalapalkkaisia, ulkonäöllisesti vaatimattomia ja jotka on amis tai jopa peruskoulupohjalla työelämässä, mutta sä et usko. Ilmoitat vain, että koska sä et saa piparia, niin silloin kukaan muukaan "saman tasoinen" mies ei saa piparia. Tottakai kaikilla on kriteereitä kumppanilleen. Sehän on selviö. Mutta suurin osa miehistä täyttää jokun naisen kriteerit.

Kuulin joskus sanonnan "Uskovaisten kanssa väitteleminen on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Ensin se paskoo laudalle ja kaataa nappulat ja sitten lentää oksalle kehuskelemaan kavereilleen voitollaan." Tämä sanonta pätee myös teihin tasoteoreetikkoihin.

Sosiaalisesti estyneet, kouluttamattomat, työttömät, köyhät ja mt-ongelmaiset ovat romanttisena kumppanina lähtökohtaisesti alempaa tasoa kun ne ehdokkaat joilla mainittuja ongelmia ei ole. Siksi he eivät ylipäänsäkään ole niitä halutuimpia kumppaneita ja se ei muutu miksikään, vaikka sitä ei kukaan uskaltaisi ääneen sanoa. Mitä ongelmaisempi, sitä rajatummat mahdollisuudet löytää romanttinen kumppani. Kiistääkö joku tämän ihan oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt, kun on kohta 10 sivua käyty poikkeuksellisen asiallista keskustelua, olisi kiinnostavaa kuulla myös, mihin tasoteoriassa sijoittuvat tunteet. Toivon, ettei joku heti tule kiistämään "kemian" olemassaoloa tai ihastumista ilmiönä, se kun on ihan todistettua että ihastuminen tunteena herättää myös kehossa reaktioita, aivokemioita ja mitä lie. Sen sijaan auttaisi ymmärtämään eri osapuolia paremmin, jos kerrottaisiin niistä omista ihastumisen kokemuksista. Tuolla jo jokin aika sitten pyysin yhtä kirjoittajaa kertomaan viimeisimmästä ihastuksesta, mutta en ole ainakaan huomannut vastausta. Miksi se niin usein keskustelunaiheena vaietaan?

Kun itse tapasin puolisoni ensimmäisen kerran, tiesin heti, että haluan häntä fyysisesti. Treffien jälkeen odotin kuumeisesti, että häneltä tulisi viesti, että oli kivaa ja haluaa tavata uudestaan tai mitä tahansa. Kun ei tullut, laitoin ennen nukkumaanmenoa itse viestin johon tein ihan tyhjästä asiaa. Ja voi mikä pettymys, kun hän ei reagoinut siihenkään! Onneksi seuraavana päivänä soitti ja ehdotti sitä seuraavalle päivälle uutta tapaamista. Mutta vaikka olin aikuinen ihminen, koin sen saman "kipinän" kuin nuorempanakin. En minä järkeillyt, että onko tämä mies minun tasoani vai ylempänä vai alempana, saati että olisin alkanut etsiä jotain toista ("valita jonkun toisen"), jos hänen puolellaan ei kiinnostusta olisikaan ollut.

Muiden kokemuksia viimeisimmästä ihastumisesta?

Toistan kysymyksen:

Mihin tasoteoriassa sijoittuvat tunteet?

Taso määrää valikoiman suuruuden, tunteet määräävät sen että kenen kanssa siitä omasta valikoimastasi päädyt yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt, kun on kohta 10 sivua käyty poikkeuksellisen asiallista keskustelua, olisi kiinnostavaa kuulla myös, mihin tasoteoriassa sijoittuvat tunteet. Toivon, ettei joku heti tule kiistämään "kemian" olemassaoloa tai ihastumista ilmiönä, se kun on ihan todistettua että ihastuminen tunteena herättää myös kehossa reaktioita, aivokemioita ja mitä lie. Sen sijaan auttaisi ymmärtämään eri osapuolia paremmin, jos kerrottaisiin niistä omista ihastumisen kokemuksista. Tuolla jo jokin aika sitten pyysin yhtä kirjoittajaa kertomaan viimeisimmästä ihastuksesta, mutta en ole ainakaan huomannut vastausta. Miksi se niin usein keskustelunaiheena vaietaan?

Kun itse tapasin puolisoni ensimmäisen kerran, tiesin heti, että haluan häntä fyysisesti. Treffien jälkeen odotin kuumeisesti, että häneltä tulisi viesti, että oli kivaa ja haluaa tavata uudestaan tai mitä tahansa. Kun ei tullut, laitoin ennen nukkumaanmenoa itse viestin johon tein ihan tyhjästä asiaa. Ja voi mikä pettymys, kun hän ei reagoinut siihenkään! Onneksi seuraavana päivänä soitti ja ehdotti sitä seuraavalle päivälle uutta tapaamista. Mutta vaikka olin aikuinen ihminen, koin sen saman "kipinän" kuin nuorempanakin. En minä järkeillyt, että onko tämä mies minun tasoani vai ylempänä vai alempana, saati että olisin alkanut etsiä jotain toista ("valita jonkun toisen"), jos hänen puolellaan ei kiinnostusta olisikaan ollut.

Muiden kokemuksia viimeisimmästä ihastumisesta?

Toistan kysymyksen:

Mihin tasoteoriassa sijoittuvat tunteet?

Taso määrää valikoiman suuruuden, tunteet määräävät sen että kenen kanssa siitä omasta valikoimastasi päädyt yhteen.

Taso on siis sama kuin sosiaalinen verkosto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Tietysti te voitte vedota tuohon "jos et ole samaa mieltä mun kanssa olet tyhmä" -argumenttiin, mutta sillä tuskin on vaikutusta. Naiset tuskin kokevat tätä tasoteoriajankkareiden silmissä tyhmältä näyttämistä kovin vakavana pelotteena tai siltä välttymistä kovin suurena motivaattorina. Joten edelleen, miksi?

Selvästi tuntuvat ottavan siitä silti itseensä kun joku tuo nämä tosiasiat esiin. Miksi naisilla on niin suuri motivaatio jankata vastaan samalla kun heidän omat elintavat ja elämänpäätökset todistavat teorian oikeaksi?

Te kuvittelette, että koska naiset ei juokse sosiaalisesti estyneiden, kouluttautumattomien, työttömien köyhien ja mt-ongelmaisten miesten perässä sankoin joukoin, se on todiste tasoteoriasta ja naisten hypergamiasta. Mä voin sulle kertoa, että tunnen naisia, joiden miehet ovat keski- tai matalapalkkaisia, ulkonäöllisesti vaatimattomia ja jotka on amis tai jopa peruskoulupohjalla työelämässä, mutta sä et usko. Ilmoitat vain, että koska sä et saa piparia, niin silloin kukaan muukaan "saman tasoinen" mies ei saa piparia. Tottakai kaikilla on kriteereitä kumppanilleen. Sehän on selviö. Mutta suurin osa miehistä täyttää jokun naisen kriteerit.

Kuulin joskus sanonnan "Uskovaisten kanssa väitteleminen on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Ensin se paskoo laudalle ja kaataa nappulat ja sitten lentää oksalle kehuskelemaan kavereilleen voitollaan." Tämä sanonta pätee myös teihin tasoteoreetikkoihin.

Sosiaalisesti estyneet, kouluttamattomat, työttömät, köyhät ja mt-ongelmaiset ovat romanttisena kumppanina lähtökohtaisesti alempaa tasoa kun ne ehdokkaat joilla mainittuja ongelmia ei ole. Siksi he eivät ylipäänsäkään ole niitä halutuimpia kumppaneita ja se ei muutu miksikään, vaikka sitä ei kukaan uskaltaisi ääneen sanoa. Mitä ongelmaisempi, sitä rajatummat mahdollisuudet löytää romanttinen kumppani. Kiistääkö joku tämän ihan oikeasti?

Tietenkin. Sosiaalinen estoisuus on itsestäänselvä ongelma parinhaussa. Se taas ei riipu leuan muodosta, pituudesta tai kukkarosta kuten tasovänkkärit niin mielellään asiansa esittävät.

Mt-ongelma toimii samoin jos se ilmenee jo pariutumisaikaan eikä puhkea tai ala vaikuttaa vasta suhteen aikana.

Muut ovat ihan höpöjuttuja. Ne enintään vaikuttavat rajaten sosiaalisia piirejä, mutta se tekee ongelmasta jo erilaisen ja ratkaistavissa olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.

Et ole koskaan antanut pakkeja kenellekään? Minä naisena olen saanut monta kertaa pakit (so. mies on ilmoittanut, ettei hänen puolellaan ole kiinnostusta niin paljon, että kannattaisi jatkaa.) Tähän tietysti toteat, että olen yrittänyt liian korkeatasoisia, mutta mitä se muuttaa. Sinä väität, että nainen saa melkein kenet tahansa miehen suhteeseen ja minun kokemukseni osoittaa, että ei saa. Voisin karkeasti jopa laskea, että nettideittailuscenessä 1/3 tutustumisista päättyi siihen, ettei miestä kiinnostanyt, 1/3 siihen ettei minua kiinnostanut ja 1/3 siihen, ettei kumpaakaan kiinnostanut.

Tässä on taas oikein hyvä esimerkki siitä miksi naisten on vaikea ymmärtää tätä "tasoteoriaa". Toivottavasti et loukkaannu, mutta totuus on se, että sinun omilla kokemuksilla ei ole yhtään minkäänlaista merkitystä asian suhteen. Eikä myöskään ole kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Kyse on suurten ihmismassojen keskimääräisistä käyttäytymismalleista ja niistä johdetuista trendeistä.

Toivottavasti tämä selventää asiaa. Vaikka juuri sinä siis sattuisit esimerkiksi pitämään hintelistä silmälasipäisistä nörttimiehistä, niin se ei todellakaan tarkoita, että suurin osa naisista tuntisi samalla tavalla.

Kuinka te tasoteoreetikot ette ymmärrä, että ne suurten ihmismassojen keskimääräiset käyttäytymismallit eivät kerro mitään kenestäkään? Miksi niillä siis pitäisi selittää mitään yksilötason asioita? Vai oletteko te pariutumassa niiden suurten ihmismassojen kanssa jonkun yksittäisen naisen asemesta? (Ai hemmetti, tosiaan, te OLETTE tekemässä juuri niin! Siitä ne lukuisat ketjut aiheesta ”miksi naiset aina”, ”mikseivät naiset koskaan”, ”miksi en saa naisia”.)

Outo argumentti, että jos asiasta voidaan tehdä keskimääräsiä päätelmiä niin se tarkoittaa että yksilönä olet kokonaan ilmiön ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.

Et ole koskaan antanut pakkeja kenellekään? Minä naisena olen saanut monta kertaa pakit (so. mies on ilmoittanut, ettei hänen puolellaan ole kiinnostusta niin paljon, että kannattaisi jatkaa.) Tähän tietysti toteat, että olen yrittänyt liian korkeatasoisia, mutta mitä se muuttaa. Sinä väität, että nainen saa melkein kenet tahansa miehen suhteeseen ja minun kokemukseni osoittaa, että ei saa. Voisin karkeasti jopa laskea, että nettideittailuscenessä 1/3 tutustumisista päättyi siihen, ettei miestä kiinnostanyt, 1/3 siihen ettei minua kiinnostanut ja 1/3 siihen, ettei kumpaakaan kiinnostanut.

Tässä on taas oikein hyvä esimerkki siitä miksi naisten on vaikea ymmärtää tätä "tasoteoriaa". Toivottavasti et loukkaannu, mutta totuus on se, että sinun omilla kokemuksilla ei ole yhtään minkäänlaista merkitystä asian suhteen. Eikä myöskään ole kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Kyse on suurten ihmismassojen keskimääräisistä käyttäytymismalleista ja niistä johdetuista trendeistä.

Toivottavasti tämä selventää asiaa. Vaikka juuri sinä siis sattuisit esimerkiksi pitämään hintelistä silmälasipäisistä nörttimiehistä, niin se ei todellakaan tarkoita, että suurin osa naisista tuntisi samalla tavalla.

Kuinka te tasoteoreetikot ette ymmärrä, että ne suurten ihmismassojen keskimääräiset käyttäytymismallit eivät kerro mitään kenestäkään? Miksi niillä siis pitäisi selittää mitään yksilötason asioita? Vai oletteko te pariutumassa niiden suurten ihmismassojen kanssa jonkun yksittäisen naisen asemesta? (Ai hemmetti, tosiaan, te OLETTE tekemässä juuri niin! Siitä ne lukuisat ketjut aiheesta ”miksi naiset aina”, ”mikseivät naiset koskaan”, ”miksi en saa naisia”.)

Näin se tuntuu menevän. Sen sijaan että edes yksi palstan miehistä kertoisi omasta ihastumisen, rakastumisen (tai rakastamisen) kokemuksestaan, täällä oletetaan koko ajan, että pariutuminen on sitä, että valitaan joku joukosta suunnilleen saman ikäisiä ihmisiä.

Miksi näet, että nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa tai sulkevat toisensa pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Ei se työn perässä muuttaminen aina niin helposti käy. Alle keski-ikäisellä työttömällä voi olla puoliso ja lapset, puolisolla työ siellä kotipaikkakunnalla ja lapsilla siellä koulu ja kaverit. Harva työnantaja puolestaan tarjoaa asuntoa uudelta paikkakunnalta jolloin helposti puolet kuukausiansioista valuu pelkkiin asumiskustannuksiin eikä se työpaikkakaan välttämättä mikään vakipaikka ole yli 3000€ kuukausiansioilla.

No voi pe*kele nyt. Joo, kyllä. Työttömyys on ikävä asia ja on paljon asioita maailmassa, jotka hankaloittavat työllistymistä. On hillitön määrä työttömiä, jotka olisi varmasti todella päteviä ja aidosti halukkaista työelämään, mutta ovat yli 55v, joten kukaan ei halua palkata, koska ikäsyrjintä. On varmasti paljon ihmisiä, jotka ei työllisty, sillä paikkakunnan suurin työllistäjä, vaikka paperitehdas, suljettiin ja samalla suli kaikki arvo siitä OKT:sta, josta on vielä 100 000€ velkaa jäljellä ja kakaroiden koulut ja kaverit on paikkakunnalla ja kumppanilla sentään on vielä duuni. On paljon ihmisiä, jotka ovat käytännössä työkyvyttömiä, mutta koska byrokratia, eivät pääse eläkkeelle, vaan kittyyttavat työttömien kanssa limbossa. Ja varmasti vielä monta muuta varsin ymmärrettävää syytä, miksi työllistyminen on hankalaa joillekin. JA SYMPATIANI HEILLE KAIKILLE!

MUTTA. Tämä ei vieläkään kerro, miksi nuori (kolmekymppinen), perheetön, lapseton henkilö ei muuta työn perässä jos paikkakunnalla ei töitä ole tai vaihtoehtoisesti kouluttaudu uuteen, paremmin työllistävään ammattiin jos hän on normaaliälyllä ja -psyykeellä varustettu, elämässä kiinni oleva henkilö.

Ihan vaan tiedoksi, että jos puolet tuloista menee asumiseen, niin joko asut liian kalliisti tai sitten et ole tajunnut hakea asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, toki juristi-mies voi naida sairaanhoitaja-naisen (molemmat korkeakouluttautuneita),

Ja tuloerot noin kolminkertaiset, eli annoit juuri esimerkin joka todisti tasoteorian taas oikeaksi.

Osoitin, että miehille naisen sosiaalinen asema on myös tärkeä eikä miehet ole valmiita slummailemaan kenen kanssa vain. Tulotaso on toki eri asia kuin sosiaalinen status. Jos miettii vaikka aatelisia aikoinaan, niin aatelissuvun mies saattoi naida köyhän naisen, kunhan vain tämä oli hyvästä suvusta.

Hyvätuloiselle miehelle naisen tulotaso ei välttämättä ole niin tärkeä asia, sillä mies tietää, että ei joudu tinkimään elintasostaan kuitenkaan. Naisen tulee kuitenkin olla ainakin keskiluokkainen jos mies itse on ylempää keskiluokkaa ja korkeakoulutettu jos mieskin on. Naisen tulotaso muuttuu tärkeämmäksi kun mies on keskituloinen, sillä varattoman naisen kanssa yhteinen elintaso on matala, kun taas keskituloisen naisen kanssa voi jo elää ihan mukavasti. Ja monille miehille on tärkeää ettei nainen tienaa kuitenkaan enempää kuin mies (parisuhdeväkivaltaa enemmän suhteissa, joissa nainen varakkaampi, eli ei täysin naisista riippuvainen asia tämäkään). 

Mies on valmis kustantamaan naisenkin elintasoa, jos saa vastineeksi niitä asioita joita kokee naisessa miellyttäväksi, yleensä kauneutta. Nainen taas ei ole valmis vastaavaan, miehen pitää aina tienata vähintään yhtä paljon, mieluummin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.

Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.

Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.

Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.

Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.

Huomioisin myös että naiset tyypillisesti ihastuvat miehiin joille se on tärkeää.

Mies joka ei välitä siitä jos nainen on ylempänä hierarkiassa, on usein naisen silmissä epäkiinnostava koska se suojelunhalu ja dominanssi puuttuu.

Itselleni se jos nainen on esimerkiksi minua pidempi tai miksei vaikka enemmän tienaava on miehisyyttä lisäävä asia. Sehän kertoo siitä että minussa on pakko olla jotain erityistä kun nainen on käynyt sosiaalisia normeja vastaan minut saadakseen.

...mutta naista ei tietenkään ole, koska totta kai tapani ajatella on naisille liian epämaskuliininen.

Mä en tunnista ainakaa itseäni tästä. Mun mielestä on aika häiriintynyt ajatus, että suhteessa olisi kumppaneiden välillä hierarkia.

Mä epäilen, että sä nimenomaan kaipaat naista, joka on sulle Justiina. Mutta koska harva nainen on onnellinen Justiinan roolissa, päättelit, että nainen haluaa nyrkin ja hellan väliin.

Miten olisi tasavertainen suhde kahden aikuisen ihmisen välillä?

Sitten olet aika sokea todellisuudelle, koska ihmiselämä on yhtä hierarkiaa. Pitää siitä tai ei. Tuo vaikuttaisi yleensä olevan enemmän alitajuista kuin kovin tiedostettua, mutta keskimääräinen ihminen nyt ei olekaan paljoa elukkaa kummoisempi henkimaailmaltaan.

Mä ymmärrän hierarkian työelämässä ja yhteiskuntarakenteessa. Millä perusteella parisuhde vaatii hierarkian? Miksi jomman kumman tulisi olla alisteisessa asemassa? Miksi toisen mielipiteen pitäisi merkitä vähemmän? Miksi toisella taas olisi suurempi päätäntävalta yhteisistä asioista? En mä ainakaan halua suhdetta, jossa jompi kumpi jyrää toista, vaan suhteen, jossa molemmilla on yhtä suuri ääni.

Jos sun mielestä tuo kuulostaa kummalliselta, niin mietin millaisen perhemallin keskellä sä olet kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.

Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.

Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.

Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.

Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.

Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?

Sillä ei varmasti ole mitään merkitystä suurimmalle osalle naisista. Sillä voi olla pieni merkitys pienelle osalle naisia ja mitättömälle marginaalille ratkaiseva merkitys. 

Korrelaatio, kappas, kun ei ole syyseuraussuhde. Jäätelö ei aiheuta hukkumiskuolemia vaikka korrelaatio on äärimmäisen vahva. Harva on niin daiju että kehtaa julkisesti esitellä jätskitötteröteoriaa hukkumisten selittäjänä. Jostain syystä ihan vastaava simppeli rinnakkaisten syykejtujen korrelaatio kohtaa sokean silmän eli mustan pisteen eli älyllisen peräaukon tasoteoreetikoiden jupinoissa. 

Korrelaatio on ilmeinen ihan siltä pohjalta, että vähintään kohtalaisen älykkäät, määrätietoiset, tasapainoiset ja elämänhallintataitoiset hakeutuvat todennäköisimmin korkeakouluihin ja selviytyvät opinnoistaan. Samoilla ominaisuuksilla he ovat myös varteenotettavampia kumppaneita vastakkaisen sukupuolen silmissä sekä samojen ominaisuuksien vuoksi luultavasti myös sosiaalisesti sujuvia, joten tapaavat enemmän kumppaniehdokkaita ja pääsevät tutustumaan helpommin. 

Haha, en nyt enää tiedä heittäydytkö tyhmäksi tahallasi vai et? Kannattaa esimerkiksi avata joku tämänkin palstan lukuisista ketjuista, joissa naiset hyvin selvästi selittävät miksi koulutus on miehellä tärkeää.

Olet kyllä varmasti törmännyt niihin itsekin, joten jonkinlaisesta kognitiivisesta dissonanssista lienee nyt kyse...

Millaisella sivistyssanalla kuvailisit omaa kumilantioista limboasi, jolla sutjakasti vältyit koskemasta pitkällä tikullakaan aiheeseen ja sanottuun argumenttiin mutta heitit höyryävän kasan yleistyksiä, henkilöpsykologiarviota sekä puhdasta pahanilkisyyttä miinoitteeksi opponenttisi polulle? Hah, maatalon poikana väistän moiset helpot ja totean että kah, makunsa kärpäsilläkin.

Loser.

Taisi osua liian lähelle totuutta vastauksen kipakkuudesta päätellen. Verbaaliakrobatiasi notkeus sai minut kuitenkin hymyilemään ääneen, joten kiitos pienestä piristyksestä :)

Olen myös pahoillani, mikäli joku loukkaantui vastauksestani. Myönnän turhautuvani välillä helposti. Esimerkiksi silloin, jos joku väittää, että miehen koulutus olisi vähäpätöinen tai jopa merkityksetön asia suomalaisten naisten parinvalinnassa.

Sujuvasti sivuutat sen tosiseikan, että kausaalisuhde on usein juurikin päinvastainen: parisuhde (kouluttautuvan) naisen kanssa kannustaa miestä(kin) kouluttautumaan pidemmälle. Tutkittu on sekin, että naiset miehiä todennäköisemmin kelpuuttavat itseään matalammin koulutetun kumppanin. No, pakkokinhan se on, kun sukupuolten välinen kouluttautuneisuusero on mitä on.

Tuo on se päätekijä siinä, miksi nainen ottaa vähemmän koulutetun kumppanin. Mies ei ole niin titteleiden perään ylipäänsäkään, paitsi omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyön pääni pantiksi, että tällä punapäällä oli mukana kaksi vaatimattomamman näköistä ystävää joita sinä et edes huomannut.

Hänellä oli yksi blondi joka ei minusta piitannut, ja toinen blondi jolla oli oma mies mukana. Mutta hyvä yritys.

Ymmärrät varmaan pointin?

Minkä pointin? Ai sen, että tasoteoria toimii toisinkin päin, eli jos sen naisen kaverit ovat liian alhaista tasoa itselle, niin ne eivät taas puolestaan kiinnosta?

Eri.