Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.

Vierailija kirjoitti:

Huostassa

Lastensuojelun rikotut nuoret

areena.yle. fi/audio/1-50674127

Rankassa ja avartavassa radiodokumenttisarjassa ääneen pääsevät huostaan otetut nuoret

Lastensuojelun sijaishuollossa kasvaneet nuoret kertovat kokemuksistaan suomalaisesta lastensuojelusta. Turvallisen nuoruuden sijaan lapset ovat traumatisoituneet lastensuojelussa kokemastaan kaltoin kohtelusta.

Huostassa-keskustelu

Keskustelua Huostassa-dokumenttisarjasta ja lastensuojelusta

Keskustelusarjassa kuullaan Visa Koiso-Kanttilan uusi audiodokumenttisarja Huostassa ja pohditaan, mistä siinä esiin tulevat lastensuojelun ongelmat johtuvat ja kertovat.

Dokumentit ovat puheenvuoroja, joissa lapsuuttaan ja nuoruuttaan lastensuojelulaitoksissa eläneet nuoret aikuiset kertovat karuja kokemuksiaan. Heidän kertomuksissaan on omakohtaisia kuvauksia muun muassa samanlaisista kaltoinkohteluista, joita eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksissa ja raporteissa on viime vuosina ilmennyt.

Vuonna 2019 kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli Suomessa lähes 19 tuhatta lasta ja nuorta. Määrä on ollut viime vuodet jatkuvasti nousussa, ja se on kansainvälisesti suuri.

Audiodokumentteja kuuntelevat ja niistä keskustelevat sarjassa vaihtelevalla kokoonpanolla seuraavat asiantuntijat:

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. Hänen tehtävänsä on valvoa lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin sekä YK:n lastenoikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista Suomessa.

Esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta. Hän valvoo lasten oikeuksien ja lain toteutumista tekemällä myös yllätystarkastuksia lastensuojelulaitoksiin.

Asiantuntija Onni Westlund Pesäpuu ry:stä. Westlund on itse elänyt sijaishuollossa suurimman osan elämästään - ja työskentelee nyt sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten äänen vahvistamiseksi niin arjessa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Pesäpuu ry:n X-ketju-hanke tarjoaa apua sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleille henkilöille ja heidän läheisilleen.

Kehitysjohtaja Mikko Oranen Nuorten ystävät ry:stä. Hän on tehnyt pitkän uran lastensuojelussa ja kehittää nyt yli satavuotiasta järjestöä, jolla on myös palvelutuotantoa ja muun muassa useita lastensuojelulaitoksia.

Elokuvaohjaaja Visa Koiso-Kanttila. Hän on tehnyt aiemmin useita palkittuja dokumenttielokuvia ihmisistä, joiden on vaikea saada omaa ääntään kuuluviin, muuun muassa lähiönuorista ja naisvangeista. Huostassa on hänen ensimmäinen audioteoksensa.

Keskusteluja johtaa toimittaja Jarmo Laitaneva.

Huostassa-keskustelu Yle Puheella klo 13 tiistaisin 17.11. alkaen.

Ohjelmasarjassa kuultavissa dokumenteissa on sisältöä, joka saattaa järkyttää ja ahdistaa herkkiä kuulijoita.

docs.google. com/forms/d/e/1FAIpQLSdJkETK3rFVGfULmxTzzA7fxi5UWQdLRzM1__4PUvi4zF1tNA/viewform

Ottakaa väli pois

Selvitys - pääsy neuropsykiatristen häiriöiden tutkimuksiin ja/tai hoitoon

Kyselyn avulla selvitetään, miten neuropsykiatrista häiriöistä kärsivät lapset ovat päässeet lastenneurologisiin, lastenpsykiatrisiin ja nuorisopsykiatrisiin tutkimuksiin ja hoitoihin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on lastensuojelua koskevassa tarkastuksessaan vuonna 2012 todennut, että erikoissairaanhoito tekee lastensuojelulle huostaanottotilauksia. Myös useissa muissa selvityksissä on ilmennyt, että kunnallisessa lasten- ja nuorisopsykiatriassa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen hoitoon pääsyssä tai hoidon saamisessa on ongelmia. Asialle ei toistaiseksi ole tehty mitään. Asia liittyy kiinteästi sijoitettujen lasten tilanteeseen, sijoitusten syihin ja taustatekijöihin. Näitä taustatekijöitä haluamme selvittää tällä täysin luottamuksellisella kyselyllä.

Vierailija kirjoitti:

www .kansalaisaloite. fi/fi/aloite/7239

Välit pois ja allekirjoittamaan

Up

Up

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

www .kansalaisaloite. fi/fi/aloite/7239

Välit pois ja allekirjoittamaan

Pinnalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän tämä aloitus etenee?aika vähän vasta allekirjoituksia...

Jakakaa aloitetta

Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 1 393

1 429

1445

1457

Kuvottava hanke, jolla yritetään jättää lapset kärsimään vanhempien oikeuksien kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana en ole kohdannut yhtä ainutta sellaista perhettä, joiden lapsi/lapset olisi otettu huostaan turhaan. Päinvastaisia kokemuksia sen sijaan on useitakin: lapsi on oireillut kauan, useita lastensujeluilmoituksia on tehty niin koulusta kuin muidenkin viranomaisten sekä naapureiden toimesta. 

En silti sano etteikö huostaanotto jossain tapauksessa voisi olla ns. turha tai riittävillä tukitoimilla vältettävissä. 

Tämä kiinnostaa mua todella. Onko täällä yhtään opettajaa, joka olisi tietoinen sijoituksesta, joka olisi koulun henkilökunnan näkökulmasta yllättävä tai turha?

Omista oppilaistani yksikään huostaanotto ei ole ollut yllätys. Monesti on turhauttanu miten näkee nuoren pahan olon, mutta asiaa vain vatvotaan palaverista toiseen. Huoltajat tulevat päihteiden vaikutuksen alaisena tapaamiseen, lapsi tulee kouluun jatkuvasti nälkäisenä, likaisena ja väsyneenä, huoltajiin ei saa mitään yhteyttä pitkään aikaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana en ole kohdannut yhtä ainutta sellaista perhettä, joiden lapsi/lapset olisi otettu huostaan turhaan. Päinvastaisia kokemuksia sen sijaan on useitakin: lapsi on oireillut kauan, useita lastensujeluilmoituksia on tehty niin koulusta kuin muidenkin viranomaisten sekä naapureiden toimesta. 

En silti sano etteikö huostaanotto jossain tapauksessa voisi olla ns. turha tai riittävillä tukitoimilla vältettävissä. 

Tämä kiinnostaa mua todella. Onko täällä yhtään opettajaa, joka olisi tietoinen sijoituksesta, joka olisi koulun henkilökunnan näkökulmasta yllättävä tai turha?

Omista oppilaistani yksikään huostaanotto ei ole ollut yllätys. Monesti on turhauttanu miten näkee nuoren pahan olon, mutta asiaa vain vatvotaan palaverista toiseen. Huoltajat tulevat päihteiden vaikutuksen alaisena tapaamiseen, lapsi tulee kouluun jatkuvasti nälkäisenä, likaisena ja väsyneenä, huoltajiin ei saa mitään yhteyttä pitkään aikaan...

Tämän vatvomisen olen nähnyt. Uutta palaveria vaan muutaman viikon päähän. Tekisi mieli ärjäistä, että tehkää nyt heti jotain ennen kuin kaikki on menetetty. Siellä koulussa nähdään lapsen tuska ja ollaan voimattomia. On sitä välillä itkettykin kollegan kanssa, kun ahdistaa oppilaan tilanne. Huostaanotto on niin vihoviimeinen toimi ettei sitä tehdä vaikka tarpeen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun toiminnasta on tehtävä nykytilaselvitys viipymättä. Muuten ei selviä miten karmea todellisuus on. Halutaanko asiaan puuttua? Puhetta on paljonkin, mutta tekoja ei näytä löytyvän!

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana en ole kohdannut yhtä ainutta sellaista perhettä, joiden lapsi/lapset olisi otettu huostaan turhaan. Päinvastaisia kokemuksia sen sijaan on useitakin: lapsi on oireillut kauan, useita lastensujeluilmoituksia on tehty niin koulusta kuin muidenkin viranomaisten sekä naapureiden toimesta. 

En silti sano etteikö huostaanotto jossain tapauksessa voisi olla ns. turha tai riittävillä tukitoimilla vältettävissä. 

Tämä kiinnostaa mua todella. Onko täällä yhtään opettajaa, joka olisi tietoinen sijoituksesta, joka olisi koulun henkilökunnan näkökulmasta yllättävä tai turha?

Omista oppilaistani yksikään huostaanotto ei ole ollut yllätys. Monesti on turhauttanu miten näkee nuoren pahan olon, mutta asiaa vain vatvotaan palaverista toiseen. Huoltajat tulevat päihteiden vaikutuksen alaisena tapaamiseen, lapsi tulee kouluun jatkuvasti nälkäisenä, likaisena ja väsyneenä, huoltajiin ei saa mitään yhteyttä pitkään aikaan...

Entä jos vanhemmat eivät ole päihteidenkäyttäjiä?

www. verkkouutiset. fi/lastensuojelussa-vakava-kriisi-osa-nuorista-ei-saa-apua/#e507ee91

Lastensuojelussa vakava kriisi, osa nuorista ei saa apua.

Vanhat kasvatustavat ja nykyiset normit eivät kohtaa.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kutsui 20 keskeistä tahoa pyöreään pöytään, jossa etsittiin ratkaisua lastensuojelun laitoshoidon tulevaisuuteen.

Hänen mukaansa lastensuojelussa on vakava kriisi. Lastensuojelusta karanneet ja rikoksiin syyllistyvät nuoret ovat olleet otsikoissa.

– Lastensuojelu on koko 2000-luvun ollut kielteisessä valokeilassa niin henkilöstön turvattomuuden kuin lasten oikeuksien loukkausten vuoksi. Työntekijät kokevat olevansa keinottomia ja lapset kertovat kaltoinkohtelusta. Lastensuojelun ongelmat ovat olleet useiden kehittämishankkeiden kohteina, mutta vain harva korjausehdotus on toteutunut, tiedotteessa todetaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana en ole kohdannut yhtä ainutta sellaista perhettä, joiden lapsi/lapset olisi otettu huostaan turhaan. Päinvastaisia kokemuksia sen sijaan on useitakin: lapsi on oireillut kauan, useita lastensujeluilmoituksia on tehty niin koulusta kuin muidenkin viranomaisten sekä naapureiden toimesta. 

En silti sano etteikö huostaanotto jossain tapauksessa voisi olla ns. turha tai riittävillä tukitoimilla vältettävissä. 

Tämä kiinnostaa mua todella. Onko täällä yhtään opettajaa, joka olisi tietoinen sijoituksesta, joka olisi koulun henkilökunnan näkökulmasta yllättävä tai turha?

Omista oppilaistani yksikään huostaanotto ei ole ollut yllätys. Monesti on turhauttanu miten näkee nuoren pahan olon, mutta asiaa vain vatvotaan palaverista toiseen. Huoltajat tulevat päihteiden vaikutuksen alaisena tapaamiseen, lapsi tulee kouluun jatkuvasti nälkäisenä, likaisena ja väsyneenä, huoltajiin ei saa mitään yhteyttä pitkään aikaan...

Oma kokemukseni on, että riittämättömiä tukitoimia koulussa paikataan lastensuojelu ilmoituksilla. Mites se lastensuojelu niihin tukitoimiin koulussa vaikuttaa jos kotona kaikki ok? Opettajassa se vika ei oppilaassa tai vanhemmissa jos osaamattomuuttaan peittelee.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän tämä aloitus etenee?aika vähän vasta allekirjoituksia...

Jakakaa aloitetta

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsi on huostaanotettu laitokseen. Siellä ei ole mitään harrastustoimintaa, ei käy koulua ja nuoret tuovat huumeita sinne.

Sossua en saa vaihdettua eikä tämä suostu puhumaan edes kotiuttamisesta vaikka laitoksessa asiat on sekaisin. Kyseessä laitos josta uutisoitiin vuoden alussa laittomuuksista.

Tällaisissa laitoksissa meidän lapsia pidetään.

Minun muksulle olisi tarvittu terapiaa mutta laitokseen pistettiin ja siellä on. Kohta 18 v eikä tule veronmaksajaa vaan kuluttaja kun syrjäytyy heti kun jälkihuolto loppuu 25 vuotiaana kun sossu lakkaa maksamasta asunnon ja toimeentulon.

Tämä on halpaa ja perheitä yhdistävää.

Surullista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tilanne on se, että olen sairastunut vakavasti ja tilanne ollut pahana jo usean vuoden. Byrokratia ei taivu tilanteessani, joten minua pompotellaan luukulta toiselle.

Olen aina hoitanut lapseni ja kodin erittäin hyvin, eikä lapsilla ole kodin puolesta ollut hätää, mutta mitä tekee lasu kun vanhemman kunto on huono? Ei mitään. Ainoa mitä voin saada on lasten sijoitus ja sen ei tule olla tälläisessä tilanteessa ratkaisu eikä edes vaihtoehto (ainoa sellainen).

Olisin tarvinnut vain pikkuisen apua kotiin, jotta tilanteeni olisi saati stabiloitua ja minut olisi voitu leikata. En ollut, ja etenkään lapseni ei ollut edes sen arvoisia, että arkeamme olisi tuettu 3kk:n ajan mikä olisi oleellisesti auttanut asiaan ja olisin saanut itseni todennäköisesti leikkauskuntoon, ehkä jopa työelämään ja arkemme olisi palanut uomiinsa leikkausten jälkeen.

Nyt tilanne on kohdallani hengenvaarallinen ollut vuosia, ei ole auttanut lääkärien lausunnot. Enään ei ole toiveita kuntoutua jos leikkaukseen jotenkin vielä pääsen. Olen tässä välissä sen vuoksi invalidisoitunut. Surettaa lasten puolesta ja omakin elämä kun pienen avun turvin se ei olisi kivuliasta ja tuskallista päivittäin. Kun oma järki sanoo, että olisi ollut halvinta auttaa kun sitä pyysin ja vielä oli jotain tehtävissä eikä itseltäni ole motivaatiota puuttunut, mutta tahallaan annetaan tilanteen eskaloitua. Yhden yhtä apua ei ole ollut ja lainkin mukaan tulee kotiin tarjota ensin kaikki mahdollinen apua ja sijoitus on se viimesijainen keino. Se on ainoa.

Ketään en saa vastuuseen siitä ettei ole autettu vaan päinvastoin. Muistutukset on ihan yhtä tyhjän kanssa ollut. Pitäisi voida tehdä kantelu tai nostaa aiheesta syyte jos ei lakia noudateta eikä asiakkaan oikeudet toteudu.

Tiedättekö ihmiset hyvät paljonko sijaisperheille maksetaan per lapsi?

Lisäksi se, että sijaisperheessä löytyy myös aivan kusipäitä ja kamalia tapauksia (hyväksikäyttöä ja lasten henkistä sekä fyysistä pahoinpitelyä), vaikka myös kivoja, mutta jos se pahin osuu kohdalle kun et muuta apua saa ja annat rakkaimpasi hetkeksi hoitoon saadaksesi itsesi kuntoon niin se romauttaa lopunkin.

Jos et tulekaan toimeen sijaisperheen kanssa tai lapsesi voi huonosti niin he voivat valehdella ihan mitä vaan, jolloin se kaikki voi muuttua pahimmaksi taisteluksi lapsistasi sen sijaan, että olisi saanut siitä avun. Tottakai nämä perheet haluavat lapset pitää, etenkin kun eivät ole ongelmaisia millään tavoin eli helppoja huolehtia ja rahaa tulee parista lapsesta äkkiseltään lähes 20 000e/kk kun toisella perussairaus.

Nämä tahot pitää saada vastuuseen! Vastuuseen myös verorahojen väärinkäyttämisestä ja kalliiden päätösten tekemisestä kevyin perustein.

Vanhemman sairaalahoidon ajaksi lapsi voidaan avohuollon päätöksellä sijoittaa. Tällöin sijaishuoltopaikka huolehti lapsesta vanhemman ollessa sairaalassa. Kun vanhempi kuntoutuu, lapsi palaa kotiin. Mikä ongelma tässä on?

Aina ole noin yksinkertaista jos sairaus ei hoidu sairaalakeikalla.

Omalla kohdalla edes tuo ei toteutunut eli minulta jäi ensin hoito saamatta. Jotta en joutuisi henkilökohtaisia asioitani sinulle selvittämään niin toivon, että tästä nyt ymmärtää asian. Eli sairauksia puhkesi minulle enemmän kuin yksi. Toinen invalidisoi kun ei voida hoitaa kunnes toinen sairaus on hallinnassa. Tätä toista sairautta taas pahentaa kun invalidisoiva sairaus jyllää holtittomasti, aiheuttaen hengenvaarallisen tilan. Eli invalidisoiva sairaus on edennyt siten, että tilanteeni huononi radikaalisti muutaman vuoden aikana. Toinen sairaus saataisiin hallintaan jos arkenakin helpotettaisiin edes 3kk ajaksi jolloin leikkaushoito olisi mahdollista ja invalidisoivaa sairautta voitaisiin alkaa lääkitsemään, liikuntakykyni olisi palautunut ennalleen (enään ei täysin) jolloin myös toinen sairaus pysyisi hallinnassa. Tämä on sossuille tavattu sata kertaa ja lausunnoilla todistettu, mutta ei. Ei voitu edes sen 3kk ajaksi auttaa esim. selvittämällä tilanteeni eli kuunnella ja tehdä tarpeelliset toimet, kuten maksusitoumus apteekkiin ja kelataksiin, koska olin niihin tukena oikeutettu toimeentulotukena, mutta vain jälkikäteen. Summat siis karkasi aivan taivaisiin ja sain rahat tukena miten sattuu. Talouden ennakointi äärimmäisen vaikeaa ja maksusitoumuksella olisi voitu helpottaa kuittisotaa ja minun arkea, sillä todistettavasti tämä pahensi sairauttani, mikä esti hoidon ja leikkauksen ja ajoi minua vain huonompaan kuntoon. Toinen apu olisi ollut tukiperhe edes kerran kuussa, sillä lapseni perussairaus vaati huomioni 24/7 enkä edes nukkunut saati syönyt. TAI olisi auttanut esim. siivousapu 3kk ajaksi. Tuolla helkatin pienellä avulla olisi pelastettu kokonaisen lapsiperheen elämä. Auttaa vanhempaa hädässä, kun itse todella motivoituneena yritin kaikkeni ja yritän yhä!!! Tämä on kestänyt nyt 5 vuotta eikä ulospääsyä ole kun ei ole apuakaan. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä jo ja meidän elämä aivan yhtä painajaista. Ainoa mikä auttaa minua pinnistämään on valtava rakkaus lapsiini. Heistä olen aina huolehtinut, henkeni kaupallakin. Useat tahot ovat sanoneet, että pitäisi hakea kaljapullot pöytään niin saisi apua, mutten voisi sitä tehdä niin. Olen absolutisti. Meidän kodissa ei ole vikaa, mutta tietysti tilanteen pahentuessa voi tulla jos kuntoni vielä huononee. Eli ennaltaehkäisy on vieras käsite. Että sellainen ongelma.

Yritän kovasti olla katkeroitumatta, mutta kyllä se väkisinkin iskee kun ei käveleen aina pysty ja kivut on kovat ja tahtoisin pystyä työelämään ja tekemään erilaisia asioita lasteni kanssa, sillä heidän kanssaan tekeminen on parasta mitä tiedän. Ylitän itseni joka päivä mikä tarkoittaa sitä, että toinen sairauteni voi milloin tahansa viedä henkeni, mutta vähintään invalidisoiva sairauteni jatkaa tuhojaan. Jokainen päivä on lahja. Jos saisin apua niin pääsisin muutamassa kuukaudessa leikkaushoitoon ja sen myötä pärjäisin taas ja asia olisi hoidossa. Tukiperhettä jonotin 5 vuotta saamatta mitään. On tässä vuosien varrella nähnyt kaikenlaista ja toimittu väärin häikäilemättä. Mutta valtaosa ihmisistä olettaa aivan kuin sinäkin, että apua saa ja yleensä vieläpä Lasun asiakkaat leimataan luusereiksi ja itse syyllisiksi tilanteisiinsa sekä epäonnistuneiksi. Valitettavasti tämän kaiken kärsimyksen lisäksi olen itsekin joutunut sellaista kokemaan eli lyöty lyötyä ja vain Luoja tietää miten paljon yritän. Mutta sossulle lasteni elämä ja sen turvaaminen, että he saisi jatkossakin olla oman äitinsä kanssa, kuka heitä rakastaa , on ollut täysin yhdentekevää. Siitä tulee paha mieli.

Joten jatkossa kun oiot käsityksissäsi asioita niin muista ettei kaikki ole sitä miltä se näyttää.

Siis sinä et voinut antaa lapsiasi sijaisperheeseen sen 3kk ajaksi vaan mielummin pistät istesi niin huonoon kuntoon, että saatat kuolla? Kyllä minä valitsisin sen, että lapseni asuvat 3kk muualla ja itse toivun, enkä menettäisi liikuntakykyäni saati että olisi pelko kuolla kun lapseni ovat vielä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kotipalvelussa on nyt jokin harhainen kuva siitä, että jos esimerkiksi katkeaa käsi tai jalka tai käy leikkauksessa niin ongelma on se, että oliis elämänhallinnan puute tai ei osaisi tehdä kotitöitä.

Vaikka kyse on siitä, että se on lyhytaikaisesti mahdotonta tai kielletty. Esimerkiksi leikkauksen jälkeen EI SAA nostella. Ei kyse ole siitä, etteikö OSAISI nostella.

Tälläisiä palveluita siis tarvittaisiin enemmän. Joko kunnat tai ihan kuka tahansa yksityinen ihminen voisi perustaa näitä hommia tekeviä yrityksiä. Se voisi sisältää sitä kodinhoitoa siivouksineen, lastenhoitoa, ruuan laittoa jne. Löytyykö vain tarpeeksi halukkaita perustamaan tälläistä toimintaa? Toki siitä perheiden pitäisi maksaakin, mutta ehkä köyhimmät voisi saada sossusta tukea siihen?