Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
08.10.2020 |
Mainiota, että ihmiset ovat ehkä viimein aktivoituneet ja heränneet ongelman ratkaisemiseen.
Keskustelua aiheesta.
Kommentit (943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun keskusliitto lapsenmaailma. fi
Onko lastensuojelun asiakkaalla oikeuksia?
30.10.2020
Kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja erityislapsen tavallinen äiti, joka päätyi katsomaan lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Hänestä etenkään erityislapsiperheet eivät kuulu lähtökohtaisesti lastensuojeluun vaan terveydenhuoltoon.Kolumnistin mukaan lastensuojelun dokumentaatio on yksi valtava kokonaisuus, jossa asiakkaan oikeusturva horjuu.
Uskallan väittää, etten ole ainoa, jossa sana ”lastensuojelu” herättää pelkoa.
Olen ammatiltani toimittaja. Työni on ottaa selvää asioista. Silti erityislapsen äitinä – ja juuri siksi – minun on lastensuojelun asiakkaana täytynyt tehdä valtavasti työtä löytääkseni tietoa edes perusoikeuksistamme.
Lastensuojelusta emme ole tietoa saaneet, vaikka olisi pitänyt. Selvitystyö onkin vaatinut kymmeniä puheluita, sähköposteja ja lastensuojelulain ja lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista lukemista. Olen soittanut sijoitettujen lasten yhdistyksiin, aluehallintovirastoihin, ylitarkastajille, juristeille, sosiaaliasiamiehille ja välillä potilasasiamiehelle. Olen kysynyt myös tavallisten ihmisten kokemuksia....jatkuu
Olen onnistunut löytämään lastensuojelun kentältä luottohenkilöitä, jotka ovat auttaneet kulisseissa. (Kyllä, se on ollut valitettavasti tarpeellista. Olen tarvinnut ”suomentajaa” sille, mitä tapahtui tai on tapahtumassa, mitä se tarkoittaa ja mihin se mahdollisesti voi johtaa.)
Tietoa oikeuksistamme ei ole helposti saatavilla, vaikka pitäisi olla – etenkin, kun asia koskee elämän tärkeintä aluetta: perhettä ja kotia.
Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, tarkemmin sen neljännessä pykälässä, todetaan: ”Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet…”
Lastensuojelu tarjoaa monen kokemuksen mukaan lähtökohtaisesti pelkästään perhetyötä kaikille asiakkailleen riippumatta siitä, mitä perhe itse ja laki sanoo. Valtavan koneen työntekijöillä ei ole liikkumavaraa, eikä asiakkailla juuri vaikuttamisen mahdollisuuksia, vaikka muuta väitetään.
Kieltäytymisestä ei saisi tulla sanktioita, mutta siitä tulee. Yleensä aletaan uhkailla huostaanotolla.
Meillä on laillinen oikeus pyytää sellaista palvelua, josta olisi perheellemme hyötyä. Em. lain kahdeksannessa pykälässä todetaan: ”…on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen”.Laki on siis puolellamme, mutta lastensuojelujärjestelmä valitettavasti ei. Kun pyysimme perhetyön sijaan muuta, lastensuojelussa tuli hiljaista. Mainittiin kilpailutus, ja sanottiin, ettei voida. Ainoa, mitä tarjottiin ja mihin painostettiin, oli perhetyö.
Sosiaaliasiamies neuvoi tekemään 1) hakemuksen, jossa pyydämme 2) avohuollon tukitoimena 3) sellaista tukea, jota toivomme 4) valituskelpoisena päätöksenä. Hän kertoi, että silloin lastensuojelun pitää käsitellä pyyntömme virallisesti ja perustella, jos palvelua ei tarjota. Tämän tiedon pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.
Laki sanoo, että perheellä on oikeus kieltäytyä avohuollon tukitoimista eli meidän tapauksessamme perhetyöstä. Järjestelmä sanoo toisin.
Kieltäytymisestä ei saisi tulla sanktioita, mutta siitä tulee. Yleensä aletaan uhkailla huostaanotolla.
Kuulimme muualta, että meillä on oikeus pyytää palavereihin mukaan tukihenkilö, nauhoittaa palaverit, pyytää kirjaukset luettaviksi ja tehdä niihin korjauspyyntöjä.
Lastensuojelun dokumentaatio on yksi valtava kokonaisuus, jossa asiakkaan oikeusturva horjuu. Lastensuojelu kirjaa jokaisen kohtaamisen järjestelmäänsä. Tällä tavoiteltaneen avoimuutta. Kuitenkin kirjoitus on usein väistämättä tulkintoja, jotka ovat usein piilossa tapahtuvaa vallankäyttöä. Asiakkaan pitäisi jaksaa lukea ja korjauttaa kaikki, mikä tuntuu ylivoimaiselta jo muutenkin äärimmäisen stressaavassa tilanteessa.
Konkreettiset ehdotuksemme:
1. Asiakkaan oikeudet ja tuki kootaan selkokieliseksi oppaaksi, joka on helposti saatavilla verkossa ja esitteinä.
2. Dokumentaatioon uusi automaatio: kaikki palaverit nauhoitetaan. Audiodokumentit ovat pieniä, ja teknologia mahdollistaa niiden automaattisen litteroinnin. Näin palaveri kirjataan kokonaisuudessaan ilman tulkintoja, jolloin piilovallankäytön mahdollisuus vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi perhetyö on lastensuojelukoneen ainoa tukimuoto?
Olemme tätä kirjoittaessa työskennelleet lastensuojelun kanssa joitakin kuukausia. Se aika on vienyt voimiamme sen sijaan että olisi lisännyt niitä. Valitettavasti.
Olemme joutuneet kertomaan tarinamme aina uudelleen. Pelkästään viime vuoden aikana osallistuimme vähintään sadan eri tahon palaveriin. Koko ajan tavoitteena oli saada apua.
Perhetyö on yksi esimerkki niistä lastensuojelun outouksista, jotka eivät täysin kestä lähempää tarkastelua. Aluksi lastensuojelu eli asiakas tilaa yksityiseltä Oy Perhetyöyritys Ab:lta perhetyöarvion. Arviojakson aikana yritys tulee perheen kotiin noin kymmeneksi tunniksi viikossa neljän–viiden viikon ajan. Yrityksestä tulee useita ihmisiä tarkkailemaan noin 40 tunniksi, kuinka perhe hoitaa arkeaan. Tänä aikana perhe laittaa käytännössä muun elämän tauolle.
Arviojakson päätteeksi Oy Perhetyöyritys Ab tekee suosituksen asiakkaalleen eli lastensuojelulle omasta työstään eli perhetyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi perhetyö on lastensuojelukoneen ainoa tukimuoto?
Olemme tätä kirjoittaessa työskennelleet lastensuojelun kanssa joitakin kuukausia. Se aika on vienyt voimiamme sen sijaan että olisi lisännyt niitä. Valitettavasti.Olemme joutuneet kertomaan tarinamme aina uudelleen. Pelkästään viime vuoden aikana osallistuimme vähintään sadan eri tahon palaveriin. Koko ajan tavoitteena oli saada apua.
Perhetyö on yksi esimerkki niistä lastensuojelun outouksista, jotka eivät täysin kestä lähempää tarkastelua. Aluksi lastensuojelu eli asiakas tilaa yksityiseltä Oy Perhetyöyritys Ab:lta perhetyöarvion. Arviojakson aikana yritys tulee perheen kotiin noin kymmeneksi tunniksi viikossa neljän–viiden viikon ajan. Yrityksestä tulee useita ihmisiä tarkkailemaan noin 40 tunniksi, kuinka perhe hoitaa arkeaan. Tänä aikana perhe laittaa käytännössä muun elämän tauolle.
Arviojakson päätteeksi Oy Perhetyöyritys Ab tekee suosituksen asiakkaalleen eli lastensuojelulle omasta työstään eli perhetyöstä.
Perhetyöyrityksellä on taloudellinen intressi nähdä perhetyölle tarvetta. Suurimmaksi osaksi perhetyö tarkoittaa sitä, että yritys tarkkailee arkea ja raportoi siitä. Perhetyöyrityksen työntekijä ei varsinaisesti auta arjessa, vaan istuu pöydän päässä ja katsoo.
Me jouduimme perhetyöyrityksen kanssa jonkinlaiseen kummalliseen ulottuvuuteen, jossa yritys katsoi, ettei sen tarvitse noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä eli lakeja.
Yritys mainostaa, että sen toiminta on dialogista – ei ollut – ja läpinäkyvää – ei ollut. Osakeyhtiö on osa isompaa hoivakonsernia, joka kertoo arvoikseen mm. välittämisen ja työn laadun.
Yrityksen toiminta tuntui meistä omituiselta ja kysyimme siitä näkemystä mm. aluehallintoviraston asiantuntijoilta ja sosiaaliasiamieheltä. Selvisi, että yritys teki arviojakson aikana karkeita virheitä, jotka rikkoivat räikeästi paitsi meidän oikeuksiamme asiakkaina myös hyvää hallintotapaa ja Suomen lakia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi perhetyö on lastensuojelukoneen ainoa tukimuoto?
Olemme tätä kirjoittaessa työskennelleet lastensuojelun kanssa joitakin kuukausia. Se aika on vienyt voimiamme sen sijaan että olisi lisännyt niitä. Valitettavasti.Olemme joutuneet kertomaan tarinamme aina uudelleen. Pelkästään viime vuoden aikana osallistuimme vähintään sadan eri tahon palaveriin. Koko ajan tavoitteena oli saada apua.
Perhetyö on yksi esimerkki niistä lastensuojelun outouksista, jotka eivät täysin kestä lähempää tarkastelua. Aluksi lastensuojelu eli asiakas tilaa yksityiseltä Oy Perhetyöyritys Ab:lta perhetyöarvion. Arviojakson aikana yritys tulee perheen kotiin noin kymmeneksi tunniksi viikossa neljän–viiden viikon ajan. Yrityksestä tulee useita ihmisiä tarkkailemaan noin 40 tunniksi, kuinka perhe hoitaa arkeaan. Tänä aikana perhe laittaa käytännössä muun elämän tauolle.
Arviojakson päätteeksi Oy Perhetyöyritys Ab tekee suosituksen asiakkaalleen eli lastensuojelulle omasta työstään eli perhetyöstä.
Perhetyöyrityksellä on taloudellinen intressi nähdä perhetyölle tarvetta. Suurimmaksi osaksi perhetyö tarkoittaa sitä, että yritys tarkkailee arkea ja raportoi siitä. Perhetyöyrityksen työntekijä ei varsinaisesti auta arjessa, vaan istuu pöydän päässä ja katsoo.
Me jouduimme perhetyöyrityksen kanssa jonkinlaiseen kummalliseen ulottuvuuteen, jossa yritys katsoi, ettei sen tarvitse noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä eli lakeja.
Yritys mainostaa, että sen toiminta on dialogista – ei ollut – ja läpinäkyvää – ei ollut. Osakeyhtiö on osa isompaa hoivakonsernia, joka kertoo arvoikseen mm. välittämisen ja työn laadun.
Yrityksen toiminta tuntui meistä omituiselta ja kysyimme siitä näkemystä mm. aluehallintoviraston asiantuntijoilta ja sosiaaliasiamieheltä. Selvisi, että yritys teki arviojakson aikana karkeita virheitä, jotka rikkoivat räikeästi paitsi meidän oikeuksiamme asiakkaina myös hyvää hallintotapaa ja Suomen lakia.
Oli hyvin hämmentävää huomata, että kohtelumme muuttui yrityksen edustajien motiivien mukaan. Perhetyöntekijöiden kanssa syntyi useita mukavia kohtaamisia, joissa yhdessä todettiin, ettei perhetyö ole meille oikea tuen muoto.
Työntekijät kertoivat tulospaineistaan: kuukaudessa piti tehdä tietty määrä tunteja. Yrityksestä kirjaimellisesti valehdeltiin ja kirjauksia vääristeltiin, jotta tulos tyydyttäisi tiiminvetäjää. Lopulta yritys suositteli omaa työtään eli perhetyötä ilman lain vaatimaa konkretiaa. Se siis suositteli omaa työtään, muttei kysyttäessä osannut perustella miksi.
Yrityksen raportissa kerrottiin, että perheessämme ilmapiiri, rajat ja rakkaus olivat kunnossa. Näin olimme kertoneet alusta saakka. Mutta koska lastensuojelukone ilmeisesti lähtökohtaisesti epäili sanomaamme, jouduimme kuluttamaan liki 40 tuntia ajastamme, jotta asiasta saatiin varmuus.
Kyseinen yritys suosittaa perhetyötä 70 prosentille asiakkaistaan, siis liki kolmelle neljästä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi perhetyö on lastensuojelukoneen ainoa tukimuoto?
Olemme tätä kirjoittaessa työskennelleet lastensuojelun kanssa joitakin kuukausia. Se aika on vienyt voimiamme sen sijaan että olisi lisännyt niitä. Valitettavasti.Olemme joutuneet kertomaan tarinamme aina uudelleen. Pelkästään viime vuoden aikana osallistuimme vähintään sadan eri tahon palaveriin. Koko ajan tavoitteena oli saada apua.
Perhetyö on yksi esimerkki niistä lastensuojelun outouksista, jotka eivät täysin kestä lähempää tarkastelua. Aluksi lastensuojelu eli asiakas tilaa yksityiseltä Oy Perhetyöyritys Ab:lta perhetyöarvion. Arviojakson aikana yritys tulee perheen kotiin noin kymmeneksi tunniksi viikossa neljän–viiden viikon ajan. Yrityksestä tulee useita ihmisiä tarkkailemaan noin 40 tunniksi, kuinka perhe hoitaa arkeaan. Tänä aikana perhe laittaa käytännössä muun elämän tauolle.
Arviojakson päätteeksi Oy Perhetyöyritys Ab tekee suosituksen asiakkaalleen eli lastensuojelulle omasta työstään eli perhetyöstä.
Perhetyöyrityksellä on taloudellinen intressi nähdä perhetyölle tarvetta. Suurimmaksi osaksi perhetyö tarkoittaa sitä, että yritys tarkkailee arkea ja raportoi siitä. Perhetyöyrityksen työntekijä ei varsinaisesti auta arjessa, vaan istuu pöydän päässä ja katsoo.
Me jouduimme perhetyöyrityksen kanssa jonkinlaiseen kummalliseen ulottuvuuteen, jossa yritys katsoi, ettei sen tarvitse noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä eli lakeja.
Yritys mainostaa, että sen toiminta on dialogista – ei ollut – ja läpinäkyvää – ei ollut. Osakeyhtiö on osa isompaa hoivakonsernia, joka kertoo arvoikseen mm. välittämisen ja työn laadun.
Yrityksen toiminta tuntui meistä omituiselta ja kysyimme siitä näkemystä mm. aluehallintoviraston asiantuntijoilta ja sosiaaliasiamieheltä. Selvisi, että yritys teki arviojakson aikana karkeita virheitä, jotka rikkoivat räikeästi paitsi meidän oikeuksiamme asiakkaina myös hyvää hallintotapaa ja Suomen lakia.
Oli hyvin hämmentävää huomata, että kohtelumme muuttui yrityksen edustajien motiivien mukaan. Perhetyöntekijöiden kanssa syntyi useita mukavia kohtaamisia, joissa yhdessä todettiin, ettei perhetyö ole meille oikea tuen muoto.
Työntekijät kertoivat tulospaineistaan: kuukaudessa piti tehdä tietty määrä tunteja. Yrityksestä kirjaimellisesti valehdeltiin ja kirjauksia vääristeltiin, jotta tulos tyydyttäisi tiiminvetäjää. Lopulta yritys suositteli omaa työtään eli perhetyötä ilman lain vaatimaa konkretiaa. Se siis suositteli omaa työtään, muttei kysyttäessä osannut perustella miksi.
Yrityksen raportissa kerrottiin, että perheessämme ilmapiiri, rajat ja rakkaus olivat kunnossa. Näin olimme kertoneet alusta saakka. Mutta koska lastensuojelukone ilmeisesti lähtökohtaisesti epäili sanomaamme, jouduimme kuluttamaan liki 40 tuntia ajastamme, jotta asiasta saatiin varmuus.
Kyseinen yritys suosittaa perhetyötä 70 prosentille asiakkaistaan, siis liki kolmelle neljästä perheestä.
Ihminen, joka on joutunut käymään läpi suunnilleen samanlaisen myllyn kuin me, kuvasi: ”Perheessämme oli kaikki hyvin ennen sitä kaikkea ’auttamista’”. Samaistumme tähän 100-prosenttisesti.
Konkreettiset ehdotuksemme:
1. Kaikkien lastensuojelun tahojen tulisi perehtyä lakeihin ja asiakkaan oikeuksiin.
2. Lastensuojelukentän yrityksille tulisi asettaa seuranta ja viitekehys, ja puolueettoman tahon pitäisi arvioida perhetyön tarve.
3. Palveluvalikoiman tulisi olla laajempi, esim. valmennusta, perheterapiaa, tukea tai konkreettista kotiapua palvelusetelimallilla. Perheen saadessa valita itselleen sopivan tukimuodon, säästetään sekä rahaa että resursseja, kun apu on oikeanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää jättäkö allekirjoittamatta, pieni vaiva asiaan nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi perhetyö on lastensuojelukoneen ainoa tukimuoto?
Olemme tätä kirjoittaessa työskennelleet lastensuojelun kanssa joitakin kuukausia. Se aika on vienyt voimiamme sen sijaan että olisi lisännyt niitä. Valitettavasti.Olemme joutuneet kertomaan tarinamme aina uudelleen. Pelkästään viime vuoden aikana osallistuimme vähintään sadan eri tahon palaveriin. Koko ajan tavoitteena oli saada apua.
Perhetyö on yksi esimerkki niistä lastensuojelun outouksista, jotka eivät täysin kestä lähempää tarkastelua. Aluksi lastensuojelu eli asiakas tilaa yksityiseltä Oy Perhetyöyritys Ab:lta perhetyöarvion. Arviojakson aikana yritys tulee perheen kotiin noin kymmeneksi tunniksi viikossa neljän–viiden viikon ajan. Yrityksestä tulee useita ihmisiä tarkkailemaan noin 40 tunniksi, kuinka perhe hoitaa arkeaan. Tänä aikana perhe laittaa käytännössä muun elämän tauolle.
Arviojakson päätteeksi Oy Perhetyöyritys Ab tekee suosituksen asiakkaalleen eli lastensuojelulle omasta työstään eli perhetyöstä.
Perhetyöyrityksellä on taloudellinen intressi nähdä perhetyölle tarvetta. Suurimmaksi osaksi perhetyö tarkoittaa sitä, että yritys tarkkailee arkea ja raportoi siitä. Perhetyöyrityksen työntekijä ei varsinaisesti auta arjessa, vaan istuu pöydän päässä ja katsoo.
Me jouduimme perhetyöyrityksen kanssa jonkinlaiseen kummalliseen ulottuvuuteen, jossa yritys katsoi, ettei sen tarvitse noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä eli lakeja.
Yritys mainostaa, että sen toiminta on dialogista – ei ollut – ja läpinäkyvää – ei ollut. Osakeyhtiö on osa isompaa hoivakonsernia, joka kertoo arvoikseen mm. välittämisen ja työn laadun.
Yrityksen toiminta tuntui meistä omituiselta ja kysyimme siitä näkemystä mm. aluehallintoviraston asiantuntijoilta ja sosiaaliasiamieheltä. Selvisi, että yritys teki arviojakson aikana karkeita virheitä, jotka rikkoivat räikeästi paitsi meidän oikeuksiamme asiakkaina myös hyvää hallintotapaa ja Suomen lakia.
Oli hyvin hämmentävää huomata, että kohtelumme muuttui yrityksen edustajien motiivien mukaan. Perhetyöntekijöiden kanssa syntyi useita mukavia kohtaamisia, joissa yhdessä todettiin, ettei perhetyö ole meille oikea tuen muoto.
Työntekijät kertoivat tulospaineistaan: kuukaudessa piti tehdä tietty määrä tunteja. Yrityksestä kirjaimellisesti valehdeltiin ja kirjauksia vääristeltiin, jotta tulos tyydyttäisi tiiminvetäjää. Lopulta yritys suositteli omaa työtään eli perhetyötä ilman lain vaatimaa konkretiaa. Se siis suositteli omaa työtään, muttei kysyttäessä osannut perustella miksi.
Yrityksen raportissa kerrottiin, että perheessämme ilmapiiri, rajat ja rakkaus olivat kunnossa. Näin olimme kertoneet alusta saakka. Mutta koska lastensuojelukone ilmeisesti lähtökohtaisesti epäili sanomaamme, jouduimme kuluttamaan liki 40 tuntia ajastamme, jotta asiasta saatiin varmuus.
Kyseinen yritys suosittaa perhetyötä 70 prosentille asiakkaistaan, siis liki kolmelle neljästä perheestä.
Ihminen, joka on joutunut käymään läpi suunnilleen samanlaisen myllyn kuin me, kuvasi: ”Perheessämme oli kaikki hyvin ennen sitä kaikkea ’auttamista’”. Samaistumme tähän 100-prosenttisesti.
Konkreettiset ehdotuksemme:
1. Kaikkien lastensuojelun tahojen tulisi perehtyä lakeihin ja asiakkaan oikeuksiin.
2. Lastensuojelukentän yrityksille tulisi asettaa seuranta ja viitekehys, ja puolueettoman tahon pitäisi arvioida perhetyön tarve.
3. Palveluvalikoiman tulisi olla laajempi, esim. valmennusta, perheterapiaa, tukea tai konkreettista kotiapua palvelusetelimallilla. Perheen saadessa valita itselleen sopivan tukimuodon, säästetään sekä rahaa että resursseja, kun apu on oikeanlaista.
Joku toimittaja kirjoitti EU:sta näin, sopii myös lastensuojeluun:
"Elvytysrahasto toistaa tältä osin prikulleen niin sanottua "Junckerin mallia", jossa vaikeaselkoisuus ja viekkaus ovat toimien tarkoituksenmukaisia ominaispiirteitä eivätkä vikoja."
Tällä tavalla saadaan ihminen antamaan suostumuksensa ymmärtämättä mihin joutuu ja hänet saadaan syvemmälle koneiston hampaisiin.
Todellisia palveluita ei ole. Koneisto imee perheitä kiihtyvällä tahdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmin annan lapseni huostaan kuin päästän meille perhetyötä jossa minua koitetaan painostaa tekemään muutoksia. Haluan sellaista apua että joku tekee lasten kanssa jotain ja ohjaa mikä väärin mikä oikein. Auttaa lapset kouluun ja muutenkin koulun käynnissä läksyissä jne . Kiva olisi myös saada apua tiskaamiseen siivoamiseen ja jatkuvaan pyykki rumpaan.
Pitäisikö siis lapset jättää oman onnensa nojaan? Antaa vaan olla vaikka kotona ei huolehdita tai alaikäinen itse yrittää tuhota itsensä? Antaa vanhempien pitää lapsensa vaikka ei olisi halua tai kykyä heistä huolehtia? Mitä tällä aloitteella halutaan? Se ei selviä nyt ollenkaan. Jos kaikki on hyvin lapsella ja nuorella kukaan ei taatusti tule perheen sisälle ja lasta riistämään. Sitähän te ilmeisesti yritätte valheellisesti sanoa ja lopettaa lasten ja nuorten suojelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkikki hyvästä perheestä, joka sai lasun. Mitä järkeä tässä systeemissä on?
Minkäänlainen perhe ei saa lasuja. Lapsesta voi tulla lastensuojelun asiakas kun hän ei voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö siis lapset jättää oman onnensa nojaan? Antaa vaan olla vaikka kotona ei huolehdita tai alaikäinen itse yrittää tuhota itsensä? Antaa vanhempien pitää lapsensa vaikka ei olisi halua tai kykyä heistä huolehtia? Mitä tällä aloitteella halutaan? Se ei selviä nyt ollenkaan. Jos kaikki on hyvin lapsella ja nuorella kukaan ei taatusti tule perheen sisälle ja lasta riistämään. Sitähän te ilmeisesti yritätte valheellisesti sanoa ja lopettaa lasten ja nuorten suojelun?
Tässä ei tarvita nuolia mihinkään suuntaan vaan vastauksia. Pyritäänkö tällä aloitteella siihen , että lapset jätetään heitteille? Siltä nimittäin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän nimiä lisää, joten kaikki allekirjoittamaan, jakamaan ja kerämään allekirjoituksia! Tavoite, että 50.000 allekirjoitusta saataisiin kasaan.
Ylös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö siis lapset jättää oman onnensa nojaan? Antaa vaan olla vaikka kotona ei huolehdita tai alaikäinen itse yrittää tuhota itsensä? Antaa vanhempien pitää lapsensa vaikka ei olisi halua tai kykyä heistä huolehtia? Mitä tällä aloitteella halutaan? Se ei selviä nyt ollenkaan. Jos kaikki on hyvin lapsella ja nuorella kukaan ei taatusti tule perheen sisälle ja lasta riistämään. Sitähän te ilmeisesti yritätte valheellisesti sanoa ja lopettaa lasten ja nuorten suojelun?
Tässä ei tarvita nuolia mihinkään suuntaan vaan vastauksia. Pyritäänkö tällä aloitteella siihen , että lapset jätetään heitteille? Siltä nimittäin vaikuttaa.
Perustele tulkinta heitteillejätöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kainuun sanomat
Mielipide: Vanhempien syyllistäminen ei auta lasta Julkaistu: 3.11.2020
Vastineena Risto Lappeteläisen haastattelulle (Koti-Kajaani, 28.10.2020) haluaisimme todeta, että adhd ja autismikirjo ovat laajasti tutkittuja ja tieteellisesti todettuja kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, eikä lapsen mahdollisia haasteita voida eikä tulisi selittää pelkästään vanhemmuuden ongelmilla.
Adhd:stä on olemassa jo kansallinen Käypä hoito -suositus ja autismikirjosta se on tulossa lähivuosina. Neuropsykiatristen häiriöiden oirekuvan taustalla voi olla monitekijäinen prosessi, johon vaikuttavat vahvasti perinnölliset tekijät, muut aivojen rakenteeseen vaikuttavat tekijät sekä ympäristötekijät ja kokemukset (Puustjärvi A., luentomateriaali 3.9.2020).
LAPPETELÄINEN sanoo haastattelussa vanhempien haluavan oirehtivalle lapselleen neurologisen diagnoosin, hän puhuu jopa diagnoosihakuisuudesta. Olemme ADHD-liitossa ja Autismiliitossa hyvin huolissamme asenneilmapiiristä, jossa adhd:n tai autismikirjon diagnoosia kyseenalaistetaan tai vähätellään ja sysätään vastuuta lapsen vaikeuksista vain vanhemmuuden ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kainuun sanomat
Mielipide: Vanhempien syyllistäminen ei auta lasta Julkaistu: 3.11.2020
Vastineena Risto Lappeteläisen haastattelulle (Koti-Kajaani, 28.10.2020) haluaisimme todeta, että adhd ja autismikirjo ovat laajasti tutkittuja ja tieteellisesti todettuja kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, eikä lapsen mahdollisia haasteita voida eikä tulisi selittää pelkästään vanhemmuuden ongelmilla.Adhd:stä on olemassa jo kansallinen Käypä hoito -suositus ja autismikirjosta se on tulossa lähivuosina. Neuropsykiatristen häiriöiden oirekuvan taustalla voi olla monitekijäinen prosessi, johon vaikuttavat vahvasti perinnölliset tekijät, muut aivojen rakenteeseen vaikuttavat tekijät sekä ympäristötekijät ja kokemukset (Puustjärvi A., luentomateriaali 3.9.2020).
LAPPETELÄINEN sanoo haastattelussa vanhempien haluavan oirehtivalle lapselleen neurologisen diagnoosin, hän puhuu jopa diagnoosihakuisuudesta. Olemme ADHD-liitossa ja Autismiliitossa hyvin huolissamme asenneilmapiiristä, jossa adhd:n tai autismikirjon diagnoosia kyseenalaistetaan tai vähätellään ja sysätään vastuuta lapsen vaikeuksista vain vanhemmuuden ongelmaksi.
Adhd-diagnoosiin tai autismikirjon diagnoosiin on olemassa tarkat kriteerit sekä suositukset siitä, miten niitä tulisi hoitaa ja kuntouttaa. Jokainen lapsi on yksilö, ja oireet voivat painottua eri tavoin, vaikka diagnoosi olisikin kaikilla sama. Hoito- ja tukimuodot valitaan yksilöllisesti kunkin lapsen ja perheen tilanteeseen sopiviksi.
Olennaista on lisätä perheiden tietoa psykoedukaation avulla oireiden hallinnan lisäämiseksi sekä arjen sujuvoittamiseksi. Sen lisäksi mietitään yhdessä hoitavan tahon kanssa, mitä psykososiaalisia hoitomuotoja tai mahdollista lääkehoitoa tarvitaan.
KOKEMUKSEMME mukaan adhd-oireisten ja autismikirjon lasten vanhempien jaksaminen sekä hyvän vanhemmuuden kokemus ovat koetuksella ja tuen saaminen usein viivästyy. Autismiliitto selvitti vanhempien jaksamista vuonna 2017, ja kyselyyn 389 vastanneesta vanhemmasta 81 % koki voivansa kohtuullisesti tai huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kainuun sanomat
Mielipide: Vanhempien syyllistäminen ei auta lasta Julkaistu: 3.11.2020
Vastineena Risto Lappeteläisen haastattelulle (Koti-Kajaani, 28.10.2020) haluaisimme todeta, että adhd ja autismikirjo ovat laajasti tutkittuja ja tieteellisesti todettuja kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, eikä lapsen mahdollisia haasteita voida eikä tulisi selittää pelkästään vanhemmuuden ongelmilla.Adhd:stä on olemassa jo kansallinen Käypä hoito -suositus ja autismikirjosta se on tulossa lähivuosina. Neuropsykiatristen häiriöiden oirekuvan taustalla voi olla monitekijäinen prosessi, johon vaikuttavat vahvasti perinnölliset tekijät, muut aivojen rakenteeseen vaikuttavat tekijät sekä ympäristötekijät ja kokemukset (Puustjärvi A., luentomateriaali 3.9.2020).
LAPPETELÄINEN sanoo haastattelussa vanhempien haluavan oirehtivalle lapselleen neurologisen diagnoosin, hän puhuu jopa diagnoosihakuisuudesta. Olemme ADHD-liitossa ja Autismiliitossa hyvin huolissamme asenneilmapiiristä, jossa adhd:n tai autismikirjon diagnoosia kyseenalaistetaan tai vähätellään ja sysätään vastuuta lapsen vaikeuksista vain vanhemmuuden ongelmaksi.
Adhd-diagnoosiin tai autismikirjon diagnoosiin on olemassa tarkat kriteerit sekä suositukset siitä, miten niitä tulisi hoitaa ja kuntouttaa. Jokainen lapsi on yksilö, ja oireet voivat painottua eri tavoin, vaikka diagnoosi olisikin kaikilla sama. Hoito- ja tukimuodot valitaan yksilöllisesti kunkin lapsen ja perheen tilanteeseen sopiviksi.
Olennaista on lisätä perheiden tietoa psykoedukaation avulla oireiden hallinnan lisäämiseksi sekä arjen sujuvoittamiseksi. Sen lisäksi mietitään yhdessä hoitavan tahon kanssa, mitä psykososiaalisia hoitomuotoja tai mahdollista lääkehoitoa tarvitaan.
KOKEMUKSEMME mukaan adhd-oireisten ja autismikirjon lasten vanhempien jaksaminen sekä hyvän vanhemmuuden kokemus ovat koetuksella ja tuen saaminen usein viivästyy. Autismiliitto selvitti vanhempien jaksamista vuonna 2017, ja kyselyyn 389 vastanneesta vanhemmasta 81 % koki voivansa kohtuullisesti tai huonommin.
Yhtenä keskeisenä syynä korostui vaikeus avun ja tuen saamiseen sekä ammattilaisten osaamisvaje. Syyllistämisen ilmapiirin vallitessa vanhemmat eivät uskaltaudu hakemaan apua ja tukea lapsen oirehdintaan leimautumisen pelossa.
Käytäntö ja tutkimustieto osoittavat kuitenkin vahvasti sen, että adhd:n ja autismikirjon tunnistaminen on tärkeää, jotta lapsi saa tarvitsemansa avun, tuen ja oikeat hoitomuodot. Näin voidaan lisätä lapsen sekä koko perheen hyvinvointia. Varhainen tunnistaminen ja kuntoutus vahvistavat myös lapsen itsetunnon kehittymistä ja voivat ehkäistä negatiivisten vuorovaikutuskehien syntymistä päiväkodissa, koulussa, jatko-opinnoissa tai myöhemmin työelämässä.
LAPPETELÄINEN kertoo, että ennen lapsen lähettämistä tutkimuksiin on tärkeää selvittää opettajan jaksaminen, kodin ja koulun yhteistyö sekä verkoston tuki. Tämä on osin aivan totta! Lapsen kannalta on ehdottoman tärkeää selvittää mahdollisimman laajasti, mistä levottomuus, keskittymisen vaikeudet, ylivilkkaus tai muut pulmat voivat johtua; onko ympäristön tuessa jotain, mitä voitaisiin tehdä toisin tai vielä enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kainuun sanomat
Mielipide: Vanhempien syyllistäminen ei auta lasta Julkaistu: 3.11.2020
Vastineena Risto Lappeteläisen haastattelulle (Koti-Kajaani, 28.10.2020) haluaisimme todeta, että adhd ja autismikirjo ovat laajasti tutkittuja ja tieteellisesti todettuja kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, eikä lapsen mahdollisia haasteita voida eikä tulisi selittää pelkästään vanhemmuuden ongelmilla.Adhd:stä on olemassa jo kansallinen Käypä hoito -suositus ja autismikirjosta se on tulossa lähivuosina. Neuropsykiatristen häiriöiden oirekuvan taustalla voi olla monitekijäinen prosessi, johon vaikuttavat vahvasti perinnölliset tekijät, muut aivojen rakenteeseen vaikuttavat tekijät sekä ympäristötekijät ja kokemukset (Puustjärvi A., luentomateriaali 3.9.2020).
LAPPETELÄINEN sanoo haastattelussa vanhempien haluavan oirehtivalle lapselleen neurologisen diagnoosin, hän puhuu jopa diagnoosihakuisuudesta. Olemme ADHD-liitossa ja Autismiliitossa hyvin huolissamme asenneilmapiiristä, jossa adhd:n tai autismikirjon diagnoosia kyseenalaistetaan tai vähätellään ja sysätään vastuuta lapsen vaikeuksista vain vanhemmuuden ongelmaksi.
Adhd-diagnoosiin tai autismikirjon diagnoosiin on olemassa tarkat kriteerit sekä suositukset siitä, miten niitä tulisi hoitaa ja kuntouttaa. Jokainen lapsi on yksilö, ja oireet voivat painottua eri tavoin, vaikka diagnoosi olisikin kaikilla sama. Hoito- ja tukimuodot valitaan yksilöllisesti kunkin lapsen ja perheen tilanteeseen sopiviksi.
Olennaista on lisätä perheiden tietoa psykoedukaation avulla oireiden hallinnan lisäämiseksi sekä arjen sujuvoittamiseksi. Sen lisäksi mietitään yhdessä hoitavan tahon kanssa, mitä psykososiaalisia hoitomuotoja tai mahdollista lääkehoitoa tarvitaan.
KOKEMUKSEMME mukaan adhd-oireisten ja autismikirjon lasten vanhempien jaksaminen sekä hyvän vanhemmuuden kokemus ovat koetuksella ja tuen saaminen usein viivästyy. Autismiliitto selvitti vanhempien jaksamista vuonna 2017, ja kyselyyn 389 vastanneesta vanhemmasta 81 % koki voivansa kohtuullisesti tai huonommin.
Yhtenä keskeisenä syynä korostui vaikeus avun ja tuen saamiseen sekä ammattilaisten osaamisvaje. Syyllistämisen ilmapiirin vallitessa vanhemmat eivät uskaltaudu hakemaan apua ja tukea lapsen oirehdintaan leimautumisen pelossa.
Käytäntö ja tutkimustieto osoittavat kuitenkin vahvasti sen, että adhd:n ja autismikirjon tunnistaminen on tärkeää, jotta lapsi saa tarvitsemansa avun, tuen ja oikeat hoitomuodot. Näin voidaan lisätä lapsen sekä koko perheen hyvinvointia. Varhainen tunnistaminen ja kuntoutus vahvistavat myös lapsen itsetunnon kehittymistä ja voivat ehkäistä negatiivisten vuorovaikutuskehien syntymistä päiväkodissa, koulussa, jatko-opinnoissa tai myöhemmin työelämässä.
LAPPETELÄINEN kertoo, että ennen lapsen lähettämistä tutkimuksiin on tärkeää selvittää opettajan jaksaminen, kodin ja koulun yhteistyö sekä verkoston tuki. Tämä on osin aivan totta! Lapsen kannalta on ehdottoman tärkeää selvittää mahdollisimman laajasti, mistä levottomuus, keskittymisen vaikeudet, ylivilkkaus tai muut pulmat voivat johtua; onko ympäristön tuessa jotain, mitä voitaisiin tehdä toisin tai vielä enemmän?
Yhtä tärkeää on selvittää, onko lapsen oirehdinnan taustalla jokin kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka vaikeuttaa pitkäkestoisesti lapsen tai nuoren toimintakykyä. Nämä asiat on tärkeää selvittää perusteellisesti, jotta hoito- ja tukimuodot valitaan niin, että niistä on mahdollisimman paljon apua lapselle ja perheelle.
ON TÄRKEÄÄ huolehtia siitä, että ammattilaiset kohtaavat vanhemmat kunnioittavasti, kuullen ja kuunnellen heidän huolenaiheensa. Vanhemmat kuitenkin tuntevat lapsensa parhaiten. Lapsen ja perheen hyvinvoinnin edistäminen tulisi olla kaiken lähtökohta. Hyviä ja pitkälle tulevaan kantavia tuloksia ei saada aikaan vanhempia syyttämällä, vaan heidän vanhemmuuttaan tukemalla. Olisiko aika antaa tilaa lasten ja vanhempien vahvuuksille ja myönteiselle kohtaamiselle syyllistämisen sijaan?
ADHD- liitto ry
Autismiliitto ry
Katja Suni
Marjo Häyry
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö siis lapset jättää oman onnensa nojaan? Antaa vaan olla vaikka kotona ei huolehdita tai alaikäinen itse yrittää tuhota itsensä? Antaa vanhempien pitää lapsensa vaikka ei olisi halua tai kykyä heistä huolehtia? Mitä tällä aloitteella halutaan? Se ei selviä nyt ollenkaan. Jos kaikki on hyvin lapsella ja nuorella kukaan ei taatusti tule perheen sisälle ja lasta riistämään. Sitähän te ilmeisesti yritätte valheellisesti sanoa ja lopettaa lasten ja nuorten suojelun?
Tässä ei tarvita nuolia mihinkään suuntaan vaan vastauksia. Pyritäänkö tällä aloitteella siihen , että lapset jätetään heitteille? Siltä nimittäin vaikuttaa.
Perustele tulkinta heitteillejätöstä?
Lapsen ruuasta, puhtaudesta, levosta, vaatteista jne ei huolehdita . Lapsi joutuu etsimään itse jostan syötävää. Lapsi joutuu olemaan likaisissa vaatteissa. Lapsi jätetään yksin. Lapsi voi kuljeskella kaduilla mihin aikaan vuorokaudesta vaan. Näitä tapauksia on paljon. Ja asiaa vaan seurataan. Eivät vanhemmat mielestään tee mitään väärin ja kirjoittelevat nettipalstoille sitten, jos lapsi vihdoin pelastetaan sijaiskotiin.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoittakaa jos vähänkin lastensuojelun tila kiinnostaa.
Ne keitä ei kiinnosta, asia valkenee teille viimeistään siinä vaiheessa, kun osuu riittävän lähelle tai omalle kohdalle.
Lukekaa tilastoja ja uutisia, saattaa mielipide muuttua!!!!
Nosto
Alue: Aihe vapaa
Laki on siis puolellamme, mutta lastensuojelujärjestelmä valitettavasti ei. Kun pyysimme perhetyön sijaan muuta, lastensuojelussa tuli hiljaista. Mainittiin kilpailutus, ja sanottiin, ettei voida. Ainoa, mitä tarjottiin ja mihin painostettiin, oli perhetyö.
Sosiaaliasiamies neuvoi tekemään 1) hakemuksen, jossa pyydämme 2) avohuollon tukitoimena 3) sellaista tukea, jota toivomme 4) valituskelpoisena päätöksenä. Hän kertoi, että silloin lastensuojelun pitää käsitellä pyyntömme virallisesti ja perustella, jos palvelua ei tarjota. Tämän tiedon pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.
Laki sanoo, että perheellä on oikeus kieltäytyä avohuollon tukitoimista eli meidän tapauksessamme perhetyöstä. Järjestelmä sanoo toisin.
Kieltäytymisestä ei saisi tulla sanktioita, mutta siitä tulee. Yleensä aletaan uhkailla huostaanotolla.
Kuulimme muualta, että meillä on oikeus pyytää palavereihin mukaan tukihenkilö, nauhoittaa palaverit, pyytää kirjaukset luettaviksi ja tehdä niihin korjauspyyntöjä.