Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella epileptikon kanssa?
07.10.2020 |
Kysyin yhdeltä mukavan tuntuiselta naiselta ja hän sanoi ettei todellakaan ala miehensä uudelsi äidilsi. Hitto ku ei löydy naista jota tää mun epilepsia ei haittaisi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisin. Lapsia entiä uskaltaisinko tehdä sellaiasen kanssa kenellä joku perussairaus kun ne voi periytyä. Lapset mulla jo tehty niin ei haittas yhtään seurustella miehen kanssa kenellä joku sairaus kunhan vaan hän ei haluaisi lapsia. Jo olemmassa olevat lapset eivät tietysti haittaa. On kyllä paljon naisia jotka lapsiakin voisi tehdä tuosta huolimatta joten älä ole huolissaan. Varmasti löydät jonkun.
Ongelma on varmaan naisen löytäminen joka suostuu tekemään lapsen kanssani koska se on kriteeri. No kyllä jostain varmaan löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asianajaja. Asiakkaallani (mies) on epilepsia ja hän kertoo sairautensa kyllä vaikuttavan kumppanin löytämiseen ja jopa töiden saamiseen.
Ilmeisesti epilepsia ei ole ap:n ainoa ongelma.
Tottakai voisin ja voin, puolisollani on epilepsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen asianajaja. Asiakkaallani (mies) on epilepsia ja hän kertoo sairautensa kyllä vaikuttavan kumppanin löytämiseen ja jopa töiden saamiseen.
On kyllä totta. Varsinkin tuo työ... tahtovat työnantajat pelästyä eivätkä uskalla palkata. Puolisoni lakkasi kertomadta, koska pätkää muutenkin tekee ja kohtauksen riski työaikana jokseenkin nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Tutullani on puoliso jolla epilepsia ja umpihulluna häntä pidän.
Joutuu lähtemään monesti kesken päivän kotiin kun puoliso ei vastaa puhelimeen, pelkää hänen saaneen kohtauksen. Monrsri onkin saanut ja lapsi yksin valvomatta kun äiti kouristelee jossain lattialla :/
Välillä se saa ihan järkyttäviä megakohtauksia kun ei ota lääkkeitään, voi olla monta päivää sairaalassa ja tää mies joutuu olemaan poissa töistä että voi hoitaa lasta ja vaimoa.
Vaimo ei pysty ajamaan ja on täys kuskattava ja huolehdittava.
Niillä on lapsikin ja siinä on selkeästi joku sairaus, nyt ramppaavat sen kanssa tutkimuksissa. Ei ne nuo epilepsialääkkeet varmasti hyvää tee raskausaikana sille sikiölle, ei ihme että tulos on tuo.
En muutenkaan ymmärrä miksi hän, nuori mukavan näköinen ja oloinen mies haluaa tuhlata elämänsä ainoat nuoruusvuodet sairauden parissa puuhasteluun, sitä kun riittää elämän loppupäässäkin ihan tarpeeksi.
Miettikää kahdesti ennen kuin sitoudutte tällaiseen elämään, ei tuo herkkua ole! Kenenkään velvollisuus ei ole hoitaa toista. Sinun elämä on sinun elämä, ei kenenkään toisen.
Itseä säälittää eniten tuo lapsi tuossa kuviossa, sen ekat muistikuvat tulee olemaan äiti kouristelemassa lattialla, äiti sairaalassa. Koko lapsuus sairauden varjossa, pelkoa äidin menetyksestä. Hullua että mennyt lisääntymään, että kehtaakin.
Itselläni on epilepsia, eikä tämä kyllä haittaa mitään. Harva läheiseni edes muistaa sairauttani. Epilepsioitakin on niin erilaisia. Edellisestä kohtauksesta 10 v, eikä sitä kohtaustakaan kaikki läsnäolleet huomanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Tutullani on puoliso jolla epilepsia ja umpihulluna häntä pidän.
Joutuu lähtemään monesti kesken päivän kotiin kun puoliso ei vastaa puhelimeen, pelkää hänen saaneen kohtauksen. Monrsri onkin saanut ja lapsi yksin valvomatta kun äiti kouristelee jossain lattialla :/Välillä se saa ihan järkyttäviä megakohtauksia kun ei ota lääkkeitään, voi olla monta päivää sairaalassa ja tää mies joutuu olemaan poissa töistä että voi hoitaa lasta ja vaimoa.
Vaimo ei pysty ajamaan ja on täys kuskattava ja huolehdittava.Niillä on lapsikin ja siinä on selkeästi joku sairaus, nyt ramppaavat sen kanssa tutkimuksissa. Ei ne nuo epilepsialääkkeet varmasti hyvää tee raskausaikana sille sikiölle, ei ihme että tulos on tuo.
En muutenkaan ymmärrä miksi hän, nuori mukavan näköinen ja oloinen mies haluaa tuhlata elämänsä ainoat nuoruusvuodet sairauden parissa puuhasteluun, sitä kun riittää elämän loppupäässäkin ihan tarpeeksi.
Miettikää kahdesti ennen kuin sitoudutte tällaiseen elämään, ei tuo herkkua ole! Kenenkään velvollisuus ei ole hoitaa toista. Sinun elämä on sinun elämä, ei kenenkään toisen.
Itseä säälittää eniten tuo lapsi tuossa kuviossa, sen ekat muistikuvat tulee olemaan äiti kouristelemassa lattialla, äiti sairaalassa. Koko lapsuus sairauden varjossa, pelkoa äidin menetyksestä. Hullua että mennyt lisääntymään, että kehtaakin.
No ei kaikilla ole noin paha
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Tutullani on puoliso jolla epilepsia ja umpihulluna häntä pidän.
Joutuu lähtemään monesti kesken päivän kotiin kun puoliso ei vastaa puhelimeen, pelkää hänen saaneen kohtauksen. Monrsri onkin saanut ja lapsi yksin valvomatta kun äiti kouristelee jossain lattialla :/Välillä se saa ihan järkyttäviä megakohtauksia kun ei ota lääkkeitään, voi olla monta päivää sairaalassa ja tää mies joutuu olemaan poissa töistä että voi hoitaa lasta ja vaimoa.
Vaimo ei pysty ajamaan ja on täys kuskattava ja huolehdittava.Niillä on lapsikin ja siinä on selkeästi joku sairaus, nyt ramppaavat sen kanssa tutkimuksissa. Ei ne nuo epilepsialääkkeet varmasti hyvää tee raskausaikana sille sikiölle, ei ihme että tulos on tuo.
En muutenkaan ymmärrä miksi hän, nuori mukavan näköinen ja oloinen mies haluaa tuhlata elämänsä ainoat nuoruusvuodet sairauden parissa puuhasteluun, sitä kun riittää elämän loppupäässäkin ihan tarpeeksi.
Miettikää kahdesti ennen kuin sitoudutte tällaiseen elämään, ei tuo herkkua ole! Kenenkään velvollisuus ei ole hoitaa toista. Sinun elämä on sinun elämä, ei kenenkään toisen.
Itseä säälittää eniten tuo lapsi tuossa kuviossa, sen ekat muistikuvat tulee olemaan äiti kouristelemassa lattialla, äiti sairaalassa. Koko lapsuus sairauden varjossa, pelkoa äidin menetyksestä. Hullua että mennyt lisääntymään, että kehtaakin.
Miksi hän muka ei saisis saada lapsia? Jos haluaa niin haluaa eikä saieauden takia niitä kuulu evätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Tutullani on puoliso jolla epilepsia ja umpihulluna häntä pidän.
Joutuu lähtemään monesti kesken päivän kotiin kun puoliso ei vastaa puhelimeen, pelkää hänen saaneen kohtauksen. Monrsri onkin saanut ja lapsi yksin valvomatta kun äiti kouristelee jossain lattialla :/Välillä se saa ihan järkyttäviä megakohtauksia kun ei ota lääkkeitään, voi olla monta päivää sairaalassa ja tää mies joutuu olemaan poissa töistä että voi hoitaa lasta ja vaimoa.
Vaimo ei pysty ajamaan ja on täys kuskattava ja huolehdittava.Niillä on lapsikin ja siinä on selkeästi joku sairaus, nyt ramppaavat sen kanssa tutkimuksissa. Ei ne nuo epilepsialääkkeet varmasti hyvää tee raskausaikana sille sikiölle, ei ihme että tulos on tuo.
En muutenkaan ymmärrä miksi hän, nuori mukavan näköinen ja oloinen mies haluaa tuhlata elämänsä ainoat nuoruusvuodet sairauden parissa puuhasteluun, sitä kun riittää elämän loppupäässäkin ihan tarpeeksi.
Miettikää kahdesti ennen kuin sitoudutte tällaiseen elämään, ei tuo herkkua ole! Kenenkään velvollisuus ei ole hoitaa toista. Sinun elämä on sinun elämä, ei kenenkään toisen.
Itseä säälittää eniten tuo lapsi tuossa kuviossa, sen ekat muistikuvat tulee olemaan äiti kouristelemassa lattialla, äiti sairaalassa. Koko lapsuus sairauden varjossa, pelkoa äidin menetyksestä. Hullua että mennyt lisääntymään, että kehtaakin.
Miksi hän muka ei saisis saada lapsia? Jos haluaa niin haluaa eikä saieauden takia niitä kuulu evätä.
Lapset eivät ole subjektiivinen oikeus, on väärin että sairaat lisääntyvät. Haluaisitko itse olla sairaan lapsi?
Jos ei pysty olemaan ilman lääkkeitä 9kk, onko oikein että saa vaurioittaa toista jo ennen tämän syntymää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Tutullani on puoliso jolla epilepsia ja umpihulluna häntä pidän.
Joutuu lähtemään monesti kesken päivän kotiin kun puoliso ei vastaa puhelimeen, pelkää hänen saaneen kohtauksen. Monrsri onkin saanut ja lapsi yksin valvomatta kun äiti kouristelee jossain lattialla :/Välillä se saa ihan järkyttäviä megakohtauksia kun ei ota lääkkeitään, voi olla monta päivää sairaalassa ja tää mies joutuu olemaan poissa töistä että voi hoitaa lasta ja vaimoa.
Vaimo ei pysty ajamaan ja on täys kuskattava ja huolehdittava.Niillä on lapsikin ja siinä on selkeästi joku sairaus, nyt ramppaavat sen kanssa tutkimuksissa. Ei ne nuo epilepsialääkkeet varmasti hyvää tee raskausaikana sille sikiölle, ei ihme että tulos on tuo.
En muutenkaan ymmärrä miksi hän, nuori mukavan näköinen ja oloinen mies haluaa tuhlata elämänsä ainoat nuoruusvuodet sairauden parissa puuhasteluun, sitä kun riittää elämän loppupäässäkin ihan tarpeeksi.
Miettikää kahdesti ennen kuin sitoudutte tällaiseen elämään, ei tuo herkkua ole! Kenenkään velvollisuus ei ole hoitaa toista. Sinun elämä on sinun elämä, ei kenenkään toisen.
Itseä säälittää eniten tuo lapsi tuossa kuviossa, sen ekat muistikuvat tulee olemaan äiti kouristelemassa lattialla, äiti sairaalassa. Koko lapsuus sairauden varjossa, pelkoa äidin menetyksestä. Hullua että mennyt lisääntymään, että kehtaakin.
Miksi hän muka ei saisis saada lapsia? Jos haluaa niin haluaa eikä saieauden takia niitä kuulu evätä.
Lapset eivät ole subjektiivinen oikeus, on väärin että sairaat lisääntyvät. Haluaisitko itse olla sairaan lapsi?
Jos ei pysty olemaan ilman lääkkeitä 9kk, onko oikein että saa vaurioittaa toista jo ennen tämän syntymää?
Itselläni on myös ajokielto ja haluan silti lapsia. Ei se välttämättä periydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketogeenisella ruokavaliolla - ilman muuta. Siinä olis "haastetta" tuttaville, mutta helppo juttu, kun sen osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just just..... kirjoitti:
Voisitko seurustella ihmisen kanssa jolla on keliakia?
Ei olisi ongelma, itellä reuma.
No miksei. Veljelläni on epilepsia, joka todettiin teini-iässä. Hänkin on onnistunut viettämään aika menevää ja aktiivista elämää, tykännyt bilettääkin. Joskus se alkoholi on tosiaan laukaissut kohtauksenkin, mutta itse hän on ne riskinsä ottanut. Ei ole antanut asian häiritä, vaikka esim. meidän muiden perheenjäsenten mielestä esmes sitä biletystä olisi saanutkin häiritä... :,D Hänellä on kyllä supliikkiukkona ollut melkein aina kumppanikin kainalossa, eivätkä ne suhteet ole tietääkseni ikinä sairauden takia päättyneet. Aika outo ajatus, että joku epilepsia olisi este, jos muuten synkkaa.
Vierailija kirjoitti:
No miksei. Veljelläni on epilepsia, joka todettiin teini-iässä. Hänkin on onnistunut viettämään aika menevää ja aktiivista elämää, tykännyt bilettääkin. Joskus se alkoholi on tosiaan laukaissut kohtauksenkin, mutta itse hän on ne riskinsä ottanut. Ei ole antanut asian häiritä, vaikka esim. meidän muiden perheenjäsenten mielestä esmes sitä biletystä olisi saanutkin häiritä... :,D Hänellä on kyllä supliikkiukkona ollut melkein aina kumppanikin kainalossa, eivätkä ne suhteet ole tietääkseni ikinä sairauden takia päättyneet. Aika outo ajatus, että joku epilepsia olisi este, jos muuten synkkaa.
No täällä monikin nainen sanoo ettei rupea epileptikon kaa ;(
Epilepsia itsessään ei ole mikään ongelma mutta sen sijaan, jos miehellä epäkypsä asenne sitä kohtaan, esimerkiksi katkeruutta ja selittelyä epilepsiaan liittyen - voisi olla ongelma. Hyvää huolta itsestään pitävän ihmisen kohtuullisessa hoitotasapainossa oleva epilepsiahan ei juuri edes arkeen vaikuta. Sitten taas esimerkiksi lääkkeiden ottamatta jättämistä tai ylenpalttisia riskejä en katselisi, koskee kaikkia kroonisia sairauksia. Myös kovin huonossa hoitotasapainossa oleva tai nk. hoitoresistentti epilepsia voisi muodostua esteeksi mikäli rajuja kohtauksia tulee kovin usein (päivittäin, viikottain).
Monille epilepsiakohtaus voi vaikuttaa pelottavalta ja varmastikin deittaillessa auttaa kun kertoo perustiedot kohtauksesta ja sen hoidosta, sekä esimerkiksi siitä, ettei tavanomainen epilepsiakohtaus ole vaarallinen ellei itseään esimerkiksi kaatuessa kovin loukkaa. Myös bukkaaliset kohtauslääkkeet voi helpottaa kynnystä.
Vierailija kirjoitti:
Epilepsia itsessään ei ole mikään ongelma mutta sen sijaan, jos miehellä epäkypsä asenne sitä kohtaan, esimerkiksi katkeruutta ja selittelyä epilepsiaan liittyen - voisi olla ongelma. Hyvää huolta itsestään pitävän ihmisen kohtuullisessa hoitotasapainossa oleva epilepsiahan ei juuri edes arkeen vaikuta. Sitten taas esimerkiksi lääkkeiden ottamatta jättämistä tai ylenpalttisia riskejä en katselisi, koskee kaikkia kroonisia sairauksia. Myös kovin huonossa hoitotasapainossa oleva tai nk. hoitoresistentti epilepsia voisi muodostua esteeksi mikäli rajuja kohtauksia tulee kovin usein (päivittäin, viikottain).
M
Monille epilepsiakohtaus voi vaikuttaa pelottavalta ja varmastikin deittaillessa auttaa kun kertoo perustiedot kohtauksesta ja sen hoidosta, sekä esimerkiksi siitä, ettei tavanomainen epilepsiakohtaus ole vaarallinen ellei itseään esimerkiksi kaatuessa kovin loukkaa. Myös bukkaaliset kohtauslääkkeet voi helpottaa kynnystä.
Mitä mieltä olet tuosta äidistä joka saa kohtauksia kun on lapsen kanssa yksin kotona ja kuulemma kouristelee lattialla.
Minusta sen viestin kirjoittaja on aika epäempaattinen koska eihän se äiti sitä sairauttaan halunnut mutta minkäs voi.
Eihän epilepsia ole kuin satunnaisesti tapahtuva voisin tietenkin. Tsempia sulle ja onnea.