Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
1970-luvulla naapurilla oli "fototapetti" eli koko seinällä valokuva syksyisestä metsästä. Mielestäni se oli upea, meillä oli vain asunnossa vakiona olleet kaurapuuron harmaat tapetit. Onneksi se oli sävy sävyyn harmaan muovimaton kanssa. Keittiössä sen sijaan oli punainen muovimatto ja kaapistot.
Muistelen, että fototapetteja sai myös vuoristomaisemana ja merellisenä auringonlaskuna. Muistaako kukaan muu näitä? (Sorry, en ole kahlannut koko ketjua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan maisematapetit/ fototapetit. Eräällä tutulla oli trooppinen hiekkaranta-tapetti. Oli se hieno.
Äidin kaverin tekemä savitaulu. Siinä oli pieni saviruukku ja jotain vähän eriväristä savea taustalla. Se oli minusta aina todella ruma, mutta tietysti sillä oli tunnearvoa kun kaveri oli tehnyt.
Ryijyt seinällä, jos ei niissä ole mitään erityistä kuvaa/kuviota. Meillä on sellainen punainen ryijy jossa on mustia raitoja. Se oli vanhempien seinällä pitkälle 2000-luvulle asti.
Peili, jossa oli "koristeelliset" raamit. Se ei ollut edes kovin laadukas peili. Meillä oli toinen "normaali" ja paljon parempi kokovartalopeili.
Lisäksi tylsä maalaus jossa oli hedelmiä vadissa. Se tuli perintönä jostain isoisoäidiltä asti. Semmoisia on varmaan ollut joka kodissa jossain välissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan maisematapetit/ fototapetit. Eräällä tutulla oli trooppinen hiekkaranta-tapetti. Oli se hieno.
Kaverin kotona oli tapetti, jossa näkyi metsä ja sinne metsään johtava polku. Se oli minusta mielettömän hieno.
Meilläkin oli ilmapuntari. En sitä osannut lapsena lukea, joten en muista siitä paljon mitään.
Ukin perintönä oli tikittävä ja tasatunnein soittava seinäkello. Se piti sammuttaa yöksi, että naapurit saavat nukuttua. Se pysäytettiin helposti laittamalla käsi eteen, mutta piti sitten vetää että käynnistyi uudestaan. Se oli lapsena minusta jännää, miten isi osasi sen vetää käyntiin.
Kellossa oli jotain kohokuvioita, muistaakseni maapallo ja ehkä joku lintu. Mutta ainakaan ei ollut käkikello.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli himmeli, siis joulukoriste, mutta se roikkui vuoden ympäri katossa vanhempien sängyn yläpuolella.
Matkailuviireistä tehty "köynnös" katonrajassa, takkahuoneessa, vasten tummaa tiiliseinää. Kerään matkailuviirejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosiaan tuollainen peikko/mikä lie (muistelisin että on 1970-1980 luvulta) saatiin jostain ja ei todellakaan leikitty. Jotenkin karmiva.
Oi! Onhan tuo vähän härön näköinen, mutta jotenkin symppis. Rakastan kaikkia trolleja/peikkoja ym!
Mulla oli teininä kukkotapetti, joo kyllä kuulitte oikein. Kukkotapetti jossa oli kanoja ja kukkoja, ja oli karmiva. Ja vielä tuon ikäiselle. En saanut itse valita tapettiani kuten nuorempi veli. Tää oli 2002 vaihteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko männynvärinen Lundia jo haukuttu? Rumempaa hyllyä ei voi löytää mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tykkää näistä ehkä ja jopa vieläkin, mutta olen aina ihnhonnut rottingin ja metallin yhdistyvän venetsiatuolissa. Rottinkia oli muutenkin sängynpäädyissä ja korituoleissa.
Lisäksi koululaisilla oli sellaisia muovisia tuoleja, joissa oli joko metalliset tai muoviset jalat.
Minä olen myös aina inhonnut Venetsia tuoleja ja kaikkea muuta missä on juuri tuollainen rottinki. Niistä "oikeista" rottinkikalusteista taas pidän, ainakin osasta.
Muisteleekohan tulevat sukupolvet noita "punottuja" polyrottinkin kalusteita samalla inholla? Itse en omasta kodista mitään muuta sellaista jota on kaikilla ainakaan vielä keksi. Ikean kallax tai vastaava hylly on toinen, meillä laitettu eläkkeelle lapsen huoneeseen. Samalla tavalla kuin lapsuudessa iso koivuviilu päällysteinen lastulevyhirvityskirjahylly (alhaalla laatikot, välissä avotilaa ja sitten lasiovet, varmaan jotain koristelasia) oli minun huoneen säilytyskaluste kunnes meni kaatopaikalle. Äiti oli ostanut modernin valkoisen tv-taso kirjahyllyvitriinin, joka kuvissa näyttää edelleen ihan hyvältä, jos tv-taso kirjahyllyvitriiniä enää tarvitsisi.
Todellakin. Polyrottinki on jäätävän rumaa muovia ja tulee täyttämään kaikki kaatopaikat niiden valkoisten muovituolien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tykkää näistä ehkä ja jopa vieläkin, mutta olen aina ihnhonnut rottingin ja metallin yhdistyvän venetsiatuolissa. Rottinkia oli muutenkin sängynpäädyissä ja korituoleissa.
Lisäksi koululaisilla oli sellaisia muovisia tuoleja, joissa oli joko metalliset tai muoviset jalat.
Minä olen myös aina inhonnut Venetsia tuoleja ja kaikkea muuta missä on juuri tuollainen rottinki. Niistä "oikeista" rottinkikalusteista taas pidän, ainakin osasta.
Muisteleekohan tulevat sukupolvet noita "punottuja" polyrottinkin kalusteita samalla inholla? Itse en omasta kodista mitään muuta sellaista jota on kaikilla ainakaan vielä keksi. Ikean kallax tai vastaava hylly on toinen, meillä laitettu eläkkeelle lapsen huoneeseen. Samalla tavalla kuin lapsuudessa iso koivuviilu päällysteinen lastulevyhirvityskirjahylly (alhaalla laatikot, välissä avotilaa ja sitten lasiovet, varmaan jotain koristelasia) oli minun huoneen säilytyskaluste kunnes meni kaatopaikalle. Äiti oli ostanut modernin valkoisen tv-taso kirjahyllyvitriinin, joka kuvissa näyttää edelleen ihan hyvältä, jos tv-taso kirjahyllyvitriiniä enää tarvitsisi.Todellakin. Polyrottinki on jäätävän rumaa muovia ja tulee täyttämään kaikki kaatopaikat niiden valkoisten muovituolien jälkeen.
Minusta polyrottinki on usein kaunista - saapa nähdä muuttuuko mielipide vuosikymmenten jälkeen XD
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla naapurilla oli "fototapetti" eli koko seinällä valokuva syksyisestä metsästä. Mielestäni se oli upea, meillä oli vain asunnossa vakiona olleet kaurapuuron harmaat tapetit. Onneksi se oli sävy sävyyn harmaan muovimaton kanssa. Keittiössä sen sijaan oli punainen muovimatto ja kaapistot.
Muistelen, että fototapetteja sai myös vuoristomaisemana ja merellisenä auringonlaskuna. Muistaako kukaan muu näitä? (Sorry, en ole kahlannut koko ketjua)
Onhan noita vieläkin. Kaupunkimaisemia ja vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heljä-Liukko Sundströmin seinäkeramiikka (vai oliko nää vähän myöhimmin),
muutkin seinälautaset (esim. Kalevala-teema),
tekokukat, muovilieriöissä seisovat turisteille myytävät kansallispukunuket (meillä esim. Towerin Beefeater, pikkupoika-vartija),
Coca-Cola -tuotteet, esim. lippikset, mutta mulla oli myös kirjoitusalustana ja jotain muutakin
pienet seinäpeilit, joihin oli painettu/maalattu jotain usein alkoholimerkkiin liittyvää tekstiä (viskimerkki)
muutenkin kaikki alkoholimerkkeihin liittyvät esineet, vaikka jotkut tuopit
napanöyhtän kaivaja kehyksissä siivitettynä jollain "hänelle, jolla on jo kaikkea" -tekstillä
maalaisromanttisen hammastikkupurkit, kuten joku puinen tynnyri
palapeilit
Korulippaat, joihin oli liimatty rimpukoita ulkopinnalle. Tavallaan ihan kivojakin. Ylipäätään erilaiset korulippaat tytöillä.
Meillä oli lapsuuden kodissa ihan järkyttävän rumia ja painavia lasimaljakoita ja kulhoja (nöyrin anteeksipyyntöni suunnittelijalle). Googletin, ja todennäköisesti ne olivat Humppilan lasin kasvimaalla -sarjaa ruskeana. Vanhempani todennäköisesti olivat saaneet ne häälahjaksi, mutta vaikea uskoa, että äitini olisi koskaan pitänyt niitä kauniina. Ainakin ne ovat vuosien saatossa hävinneet jonnekin...
Saksan Karlstadeissa oli aina jokaisessa iso osasto valtavankokoisille jäätelöannosten muotoisille kynttilöille. Näitä lapsena kuolasin, mutta olivat varmaan vanhempieni mielestä kalliita/turhia. Viime vuosina en ole käynyt, joten en tiedä, josko niitä osastoja on vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko männynvärinen Lundia jo haukuttu? Rumempaa hyllyä ei voi löytää mistään.
Minulla on yhä Lundia-pöytä ja hylly. Kestää pitkään ja puu on kuitenkin minusta ajattoman näköistä. Mieluummin puu kuin joku valkoinen muovi, joka haalistuu ajan saatossa keltaiseksi.
Valtavat tietokirjasarjat. Siihen aikaan ei tietysti ollut Wikipediaa, mutta aikuiset niitä harvoin avasivat. Itse istuskelin joskus lukemassa niitä ja katselin kuvia.
Kyllähän noita varmaan hankittiin sen takia, että talonväki vaikutti fiksummalta.
Alue: Aihe vapaa
[quote3=Vierailija]
Kaislatapettia olen etsinyt vanhojen mallien mukaan tekevien kuvastoista. Täysin paperista.
En ole löytänyt se on kaunista. Ostaisin mökille.
Löytyy ainakin niistä vinyylitapeteista vaimitäneoli, joiden poistaminen on vaikeaa. Olin taannoin iloinen, ettei kämppäämme lopulta laitettu perusparannusremontissa mitään kaislatapettia, vaan neutraalimpi kuosi. Sä tykkäät siitä ja toivottavasti löydät. Rustan valikoimissa näin joskus samantyyppistä paperitapettia.