70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ei jumankavite, REPESIN! XD
Tämä on tähänastisin voittaja!
Mä niin ihastuin tähän. Tässä linkki,
https://www.ekoaarrekauppa.fi/product/2177/pentik-kaamoskivi-kynttelikk…
Tuollahan jo tappaa ihmisen tai useamman. Enkä tarkoita pelkästään nauruun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myrkynvihreitä ja ruskeita lasiesineitä koristeena. Ne olivat todella rumia, mutta ehkä ne oli vaan suunnitellut joku "tärkeä" henkilö, tai olivat hyvin kalliita. Joku muu arvo niillä täytyi olla kuin esteettinen. Ei kai ihmiset ole oikeasti pitäneet myrkynvihreää ja ruskeaa kauniina?
Minulla on kukat juuri nyt 8 kulmaisessa ruskeassa lasisessa vaasissa :D. Ja ruskeat lasiset kahvikupit lasioven takana keittiössä, minusta jotenkin symppikset, miehen mummon vanhat. En enempää haluaisi, kun nuo yksittäiset esineet.
Ainiin pääsiäisenä on myrkynvihreä lasikukko. Ja olen vasta 30v...
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myrkynvihreitä ja ruskeita lasiesineitä koristeena. Ne olivat todella rumia, mutta ehkä ne oli vaan suunnitellut joku "tärkeä" henkilö, tai olivat hyvin kalliita. Joku muu arvo niillä täytyi olla kuin esteettinen. Ei kai ihmiset ole oikeasti pitäneet myrkynvihreää ja ruskeaa kauniina?
Vihreä ja ruskea oli 70-luvun värejä.
Vierailija kirjoitti:
Onko männynvärinen Lundia jo haukuttu? Rumempaa hyllyä ei voi löytää mistään.
Ei tosiaan voi sen suosiota käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastettiinko kenenkään muun perheessä kukkien kuivaamista? Ihanat rippiruusut kuivattiin ja tökättiin sitten johonkin kauniiseen vaasiin/pulloon kirjahyllyyn ja ne muistuttivat tuosta ilon ja onnen päivästä ikuisesti! Toki jos rippijuhlia ei juuri nyt ollut, voi kaupasta ostaa valmiina vaikka kuivattuja ruiskaunokkeja eli ikikukkia.
Ei tollalailla, mutta minun äitini keräsi luonnosta lehtiä ja erilaisia kasveja, kuivasi ja laittoi kontaktimuovin päälle ja teki useita tauluja.
Teki myös verhokankaita, painattamalla niihin puun lehtien kuvia. Miksi sitä sanotaankaan, kankaanpainattamiseksi?
Äitini teki monenlaista taidetta ja on luova kuin mikä.
Kankaanpainanta tai -painaminen, ei painattaminen.
Ja kitsch eikä kitch (aiemmin ketjussa monta kertaa väärin).
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin liikuttavaa😂😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo koristeleikattu ja petsattu lauta seinällä, jossa nauloihin pingoitetut eriväriset langat muodostivat symmetrisiä kuvioita.
Tämän kyhäelmän nimi on lankataulu.
Kaverin isä teki näitä ja kaveri joutui tulemaan meillekin myymään niitä. En enää muista miten äitini kieltäytyi, mutta tajusin kyllä että hän piti niitä aivan kammottavina.
Munkin mielestä. Ihmiset on ostaneet noita hirvityksiä, että tekijä saisi kokea olevansa tarpeellinen ja pystyvänsä hankkimaan leipää pöytää. Kaiken huipuksi tuotteet on vielä kohteliaisuuksissaan laitettu esille kodin seinälle kaikessa rumuudessaan, niin että tekijä ei ole saanut vain rahaa, vaan myös tunnustusta "taiteestaan".
Kai tuo on yksi tapa huolehtia toisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli täyskorkea puupanelointi olohuoneessa. Verhoissa oli isoja ja värikkäitä kuvioita, etenkin 70-luvulla. Sitten lapsilla ja koululaisia oli sellaisia päiväpeittoja, jotka oli sellaisesta puuvillakankaasta, missä oli tasainen raita ja sitten sellainen pörheämpi raita sitä samaa väriä siis koko ajan.
Olin unohtanut tuon kankaan. Mulla oli sitä myös ruutukuviollisena nuken peittona.
Muistin myös sellaiset oudot kannelliset säilytysastiat, mitkä oli päällystetty jollain muovisuikaleilla. Isovanhemmilla oli myös viinapullon säilytykseen soveltuva pieni tynnyri, mikä aukesi saranoillaan ja sisällä oli pullonmuotoinen kolo.
Isä sai tupakkalakkonsa aikana jostain lahjaksi vitsikkään taulun, missä lasin alla oli yksi tupakka ja muistaakseni pari tulitikkua. Päällä luki: hätätilanteessa riko lasi.
Voi ei, tuo muovisuikale sailytysastia. Meillä oli myrkynvihreä, pyöreä, kansi oli varmaan puuta mutta ne kyljet oli jotenkin pehmustetut ja saatu sellainen pullea muoto, ja sitten koko komeus päällystetty niillä ruman vihreillä muovisuikaleilla.
Luulen että se oli 60-luvulta alunperin.
Ei se kyllä hieno ollut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko männynvärinen Lundia jo haukuttu? Rumempaa hyllyä ei voi löytää mistään.
Ei tosiaan voi sen suosiota käsittää.
Meillä oli kans Lundian puinen kirjahylly, kaks osanen. Ei se mun mielestä ollut hieno edes sillon 70-80 luvullakaan.
Yks syy miks se esim. meille oli hommattu, oli se, että se tila missä se oli, oli todella pieni ja kapea, siihen ei olis mahtunut yhtään suurempi kirjahylly. Se Lundian hylly oli syvyyssuunnassa todella kapea ja vei vähän tilaa,mikä varmaan oli yksi suosion syy kun asunnot oli pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäyntiin sitten focus tai combi tietosanakirja sarjat vanhemmilta.Värikautta sitten johonkin 1977 saakka jolloin alkoi ruskea kausi kaikessa 80-luvun vaihteeseen asti ja sitten valkoinen kausi alkoi ja mänty?
Muistan noista combi-tietosanakirjoista sen, että niissä oli paljon kuvia. Muun muassa joku amfibio-auto, kulki maalla ja vedessä.
”Maailman ensimmäinen leksivisuaalinen tietosanakirja” :)
Eikä! En tiennyt, että mun mummo oli muodikas 80-luvulla. Itse olen syntynyt 1990, eikä näitä juttuja juuri ollut enää omassa lapsuudessa muuta kuin mummolassa. Oli kupukello (jota pienenä ihastelin), seinällä ulkomaan reissuilta ostettujen koristelautasten kokoelma, Oiva Toikan lintuja, pyöreitä, pieniä pitsiliinoja, iso moniosainen kirjahylly, jossa tietokirjat rivissä, tarjottimet keittiön seinällä hihnasta roikkumassa jne. Sentään näitä matkamuistonukkeja ei ollut, mutta niitä pääsin ihastelemaan äidin vanhemman veljen luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypnoottinen rumilus: Kupukello. Nuo pampulat pyörivät vuorotellen kumpaankin suuntaan.
Mahdottoman hieno. Mummovainaalla oli tuollainen ja kyllä siitä kelpasi aikaa katsoa.
Mulla on edesmenneeltä kaverilta jäänyt kupukello, jollaista joskus on myös vuosikelloksi kutsuttu. Siinä tosiaan pyörii neljä palloa ja kullan väri on nätti. Kuvun sisällä, pohjassa on kaunolla nimikirjaimet IM ja sen alla päivämäärä 11.6.87. Edesmenneen kaverin äitivainaa on sen aikoinaan lahjaksi jostain saanut.
Mähän halusin jo alle kakskymppisenä vuosikelloa, koska ne olivat silloin tyyriitä ja tyylikkäitä. Nyt mulla on ollut jo monta vuotta aikoinaan kovasti haluamani vuosikello. Rulokaapin päällä se on ja on hyvä ajan näyttäjä. Tuollaisia saman tapaisia näkee nykyään kirppiksillä. Myydään ihan puoli-ilmaiseksi, n. 15 - 20 eurolla, että mitään rahallista arvoahan niillä ei nykyisin ole, toisin kuin silloin 1980-luvulla kellokaupoissa.
Mitään ei kannata uutena ostaa ja maksaa suolaisia hintoja, koska kohta niitä saa melkein silleen, että joku maksaa sulle siitä, kun otat sen vastaan.
Näitähän saatiin 40- ja 50-vuotislahjoiksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko männynvärinen Lundia jo haukuttu? Rumempaa hyllyä ei voi löytää mistään.
Ei tosiaan voi sen suosiota käsittää.
Meillä oli kans Lundian puinen kirjahylly, kaks osanen. Ei se mun mielestä ollut hieno edes sillon 70-80 luvullakaan.
Yks syy miks se esim. meille oli hommattu, oli se, että se tila missä se oli, oli todella pieni ja kapea, siihen ei olis mahtunut yhtään suurempi kirjahylly. Se Lundian hylly oli syvyyssuunnassa todella kapea ja vei vähän tilaa,mikä varmaan oli yksi suosion syy kun asunnot oli pieniä.
Paitsi että asunnot oli isompia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosiaan tuollainen peikko/mikä lie (muistelisin että on 1970-1980 luvulta) saatiin jostain ja ei todellakaan leikitty. Jotenkin karmiva.
Taattua neukkukamaa.
Tulee mieleen Annabel...
🇺🇦🇮🇱
Järkyttävä kaamoskivi pyöriny täällä. En ollu koskaan nähny ennen!
Tulee nyt vaan mieleen se sisustuskangas jossa oli sillai sävytetysti ruskeita raitoja ja jokunen oranssi ja vaalea.
Hätätilanteessa riko lasi -tupakan lisäksi ulko-oven viereen naulattu laatikko, jossa oli vihko, johon piti jättää viesti, jos oli käynyt ovella eikä kukaan ollut kotona. Varmasti kaikki katsoivat lootan aina kotiin tullessaan!
"Palisanteri-kirjahylly, Omann Jun - Hyggelig" https://www.hyggelig.fi/store/loppuunmyydyt-tuotteet/palisanteri-kirjah…
Mitä?! Lapsuudenkodista tuttu, mielestäni kaatopaikalle valmis palisanteri-kirjahylly maksaa tuolla 300 €?!
Muistaako kukaan sellaista pientä "tattilamppua", ei siis mitään isoa sieni-valaisinta vaan sellainen pieni yövalo/lukulamppu jonka sai nipsulla kiinni vaikka sängynpäätyyn. Se oli oikeastaan aika söpö vaikka lapsena se oli lähinnä nolo.
Muistaako kukaan sellaisia muovisia, soikeita muka-vitsikkäitä ovikylttejä, jotka sai liimattua vaikka saunan tai WC:n oveen, että vieraskin tietää, mitä oven takana on?
Näissä oli joku pikkutuhma kuva miehestä ja naisesta saunomassa ja alla luki SAUNA tai mies juoksee housut puolitangossa kohti huussia ja alla teksti WC tms.
LIsäksi oli näitä tupaantuliais-peflettejä, joissa oli ”hauskat” ohjeet saunomisesta jne.
Meillä oli myrkynvihreitä ja ruskeita lasiesineitä koristeena. Ne olivat todella rumia, mutta ehkä ne oli vaan suunnitellut joku "tärkeä" henkilö, tai olivat hyvin kalliita. Joku muu arvo niillä täytyi olla kuin esteettinen. Ei kai ihmiset ole oikeasti pitäneet myrkynvihreää ja ruskeaa kauniina?