Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
En ole koskaan nähnyt länkipeiliä. Ehkä johtuu siitä, ettei ollut sukulaisia pk-seudun ulkopuolella.
Meillä oli "sienilamppu". Ja tästä olisi saanut näemmä rahaakin, jos olisi varastoinut tuota jossain, vei kyllä ihan riittävästi tilaa.
https://www.bukowskis.com/fi/lots/873567-heikki-turunen-poytavalaisin-l…;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli punainen liesi (variaatioita taisi olla ruskean lisäksi vihreä?)
http://parastapuutarhasta.blogspot.com/2013/10/keittion-sydan.html
Oli myös lieteen sointuva samanvärinen jääkaappi.
Monilla oli WC-istuimen kannessa sellainen kammea pörhö päälliskangas ja ehkä samaa sarjaa wc-istuimen jalkaa ympäröivä matto sekä vielä erillinen kylppärimatto. Hrrrrr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli "muotia" tyhjistä viinipulloista tehdyt sisustuskoirat. Vinipullon päälle oli virkattu villakoirafiguuri.
Oho! Oliko näin?
Olin lapsi 70-luvulla ja isäni sai työpaikalla lahjaksi asiakkaalta tuollaisen virkatun villakoiran, jonka sisällä oli käsittääkseni täysi viini- tms. pullo.
Virkattu otus täytettiin vanulla ja annettiin minulle leluksi, leikin sen kanssa tyytyväisenä. Sisältö varmastikin juotiin.
Olisikohan tuossa ollut ajatuksena, että voi diskreetisti lahjoittaa alkoholia niin ettei sitä muut varsinaisesti huomaa.
Tuohon aikaan suhtauduttiin alkoholiin todella kaksinaismoralistisesti. Sitä juotiin, mutta muka salaa.
Siksi noita pullopiiloja on monenlaisia siltä ajaltaMuistan kun meille tuli kerran vuodessa ukin kolme veljeä käymään ja tuliaisena oli pöytäviinapullo.
Ukot istuivat olohuoneessa sitä naukkailemassa. Oliko pullo pöydällä? Ei todellakaan, se oli lattialla pöydän jalan vieressä. Ihan älytöntä teeskentelyä.
Toi viinapullon pitäminen lattialla pöydän jalan vieressä on vanha perinne. Ei se mitään todellista peittelemistä tarkoittanut, kaikkihan nyt näkee, että siinä juodaan viinaa!
Mutta tapana oli pitää sitä pulloa pöydän alla. Ihan samalla tavalla kuin nykyäänkin jossain häissä tai muissa ulkojuhlissa miehillä on pullo auton takakontissa ja sinne mennään miehissä (ja naisissakin) sitä naukkailemaan ikään kuin "salaa." Kaikki kumminkin tietää eikä sitä edes paheksuta.
Samoin mun isällä oli toisinaan ulkotöitä tehdessään pullo talon kivijalassa, niin ettei sitä näkynyt. No ehkä se oli siitä hyvä, että jos tuli ihmisiä pihaan, niin ei ensimmäisenä paistanut isän viinapullo missään pöydällä näkyvissä.
Nää on sellaisia vanhan kansan tapoja.
Kosilta ostettu lasipullo, jonka sisällä oli värjätystä hiekasta tehty maisema.
Aitoa turistikrääsää!
No ne Toikan linnut. Niitä palleroita en ole oikein koskaan tajunnut, että mitä hienoa niissä muka on. Anopilla on hyllyittäin näitä turhakkeita ja kauhulla odotan perintöä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulivuori niminen lasikasa missä tuikuille paikkoja.
Äidillä on tämä ja taitaa olla vielä sellainen yksittäinen seinälle ripustettava tuikkutulivuori myös. Minusta tämä on kaunis esine, vaatii tosin aika paljon tilaa, eikä meilläkään ollut aina esillä. Varmaan talvella, jolloin kynttilöitä enemmän poltettiin.
Minä etsin parhaillaan puhelinpöytää. Meillä on eteisessä juuri puhelinpöydän kokoinen tila, jossa nyt ikean jakkara ja kapea laatikosto. Puhelinpöytä olisi siihen juuri sopiva kaluste.
Ihana ketju, kaikkia uusia esineitä ja paljon vanhoja tuttuja. Tuli ihan se poronnahkapeikon tuoksu mieleen lapsuudesta. Kupukellokin oli vitriinissä ja lapsena niin sitä tuijottelin.
Kaduttaa, että jossain muutossa olen hävittänyt äidiltä saadun kolmiosaisen taulusetin, muistaakseni sellaisia vaaleanpunasävyisiä flamingoja usvassa. Meillä ei ollut paljoa tauluja, niin tuo on ainoa minkä lapsuudesta muistan. Ja laavalamppukin on hajonnut ajan saatossa. Toisaalta ehkä sisustuksen kannalta parempi näin. Kukkapöydän otin tosin juuri käyttöön, koska olenhan jo kohta keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala. Muistan näitä kammotuksia.
- puhelinpöytä ja liina. Meillä oli hieno samettinen, jossa kullitettu virkkuureuna. Vihreä puhelin.
- kirjahyllyssä matkamuistonukkeja ja tietosanakirjan 12 osaa.
- kaislatapetti, korkkimatto ja puuvillakankaasta ommeltu seinätasku keittiössä.
Iso muutos tapahtui 80-luvun alussa. Tummat huonekalut vaihtuivat koivun värisiksi. Tuli kotikuntosali, takkahuone, lattialämmitys ja pastellit kylpyhuoneet. Musta ja harmaa sisustusväri.
- sisustusviuhkat, sulat ja höyhenet sekä posliiniesineet.
- korituolit ja lasipöydät
- muhkeat tikkipäiväpeitot
Montas koriste-eainettä tästä löydät? Niitähän kysyttiin. Takkahuone!🤔
Rumahan se takkahuonekin kyllä oli. Puupanelikatto ja puolipaneliseinät, luonnollisesti puunväriset.
Todellakin! Katossa kärrynpyörästä tehty kattokruunu ja pöytäryhmä, jossa tynnyristä tehty pöydänjalka. Seinällä isosedän ampuman hirven sarvet ja takan äärellä takkasetti niin raskasta valurautaa, että käsi väsyi makkaratikkua pidellessä. Wau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tykkää näistä ehkä ja jopa vieläkin, mutta olen aina ihnhonnut rottingin ja metallin yhdistyvän venetsiatuolissa. Rottinkia oli muutenkin sängynpäädyissä ja korituoleissa.
Lisäksi koululaisilla oli sellaisia muovisia tuoleja, joissa oli joko metalliset tai muoviset jalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala. Muistan näitä kammotuksia.
- puhelinpöytä ja liina. Meillä oli hieno samettinen, jossa kullitettu virkkuureuna. Vihreä puhelin.
- kirjahyllyssä matkamuistonukkeja ja tietosanakirjan 12 osaa.
- kaislatapetti, korkkimatto ja puuvillakankaasta ommeltu seinätasku keittiössä.
Iso muutos tapahtui 80-luvun alussa. Tummat huonekalut vaihtuivat koivun värisiksi. Tuli kotikuntosali, takkahuone, lattialämmitys ja pastellit kylpyhuoneet. Musta ja harmaa sisustusväri.
- sisustusviuhkat, sulat ja höyhenet sekä posliiniesineet.
- korituolit ja lasipöydät
- muhkeat tikkipäiväpeitot
Montas koriste-eainettä tästä löydät? Niitähän kysyttiin. Takkahuone!🤔
Rumahan se takkahuonekin kyllä oli. Puupanelikatto ja puolipaneliseinät, luonnollisesti puunväriset.
Todellakin! Katossa kärrynpyörästä tehty kattokruunu ja pöytäryhmä, jossa tynnyristä tehty pöydänjalka. Seinällä isosedän ampuman hirven sarvet ja takan äärellä takkasetti niin raskasta valurautaa, että käsi väsyi makkaratikkua pidellessä. Wau.
Meidän takkahuoneessa oli sellainen laitosmainen loisteputkivalaisin, jossa oli metalliritilä eli jossain koulun ruokalassa saattoi olla samanlainen. Rakennuttaja oli asentanut, emme ottaneet pois emmekä laittaneet mitään kauniimpaa tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ne Toikan linnut. Niitä palleroita en ole oikein koskaan tajunnut, että mitä hienoa niissä muka on. Anopilla on hyllyittäin näitä turhakkeita ja kauhulla odotan perintöä...
En muista että kenellään tutulla olisi ollut, mutta minusta ne on hauskoja. Varsinkin jos on eri muotoisia. Erityisesti tuo glorian jutun eka kuva on ihana lajitelma.
https://www.gloria.fi/artikkeli/sisusta/suosittua_designia_oiva_toikan_…
Minä löysin komeron perältä kasan iittalan Festivoita ja annoin ne äidilleni. Tajusin, että ne voi tulla perintönä takaisin, olisi pitänyt myydä.
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Pentik oli aikaansa edellä jo 1970-luvulla: osasi tehdä Covid-viruksen muotoisen kynttilänjalan (Kaamoskivi ylhäältä päin kuvattuna).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli "muotia" tyhjistä viinipulloista tehdyt sisustuskoirat. Vinipullon päälle oli virkattu villakoirafiguuri.
Oho! Oliko näin?
Olin lapsi 70-luvulla ja isäni sai työpaikalla lahjaksi asiakkaalta tuollaisen virkatun villakoiran, jonka sisällä oli käsittääkseni täysi viini- tms. pullo.
Virkattu otus täytettiin vanulla ja annettiin minulle leluksi, leikin sen kanssa tyytyväisenä. Sisältö varmastikin juotiin.
Olisikohan tuossa ollut ajatuksena, että voi diskreetisti lahjoittaa alkoholia niin ettei sitä muut varsinaisesti huomaa.
Tuohon aikaan suhtauduttiin alkoholiin todella kaksinaismoralistisesti. Sitä juotiin, mutta muka salaa.
Siksi noita pullopiiloja on monenlaisia siltä ajaltaMuistan kun meille tuli kerran vuodessa ukin kolme veljeä käymään ja tuliaisena oli pöytäviinapullo.
Ukot istuivat olohuoneessa sitä naukkailemassa. Oliko pullo pöydällä? Ei todellakaan, se oli lattialla pöydän jalan vieressä. Ihan älytöntä teeskentelyä.Toi viinapullon pitäminen lattialla pöydän jalan vieressä on vanha perinne. Ei se mitään todellista peittelemistä tarkoittanut, kaikkihan nyt näkee, että siinä juodaan viinaa!
Mutta tapana oli pitää sitä pulloa pöydän alla. Ihan samalla tavalla kuin nykyäänkin jossain häissä tai muissa ulkojuhlissa miehillä on pullo auton takakontissa ja sinne mennään miehissä (ja naisissakin) sitä naukkailemaan ikään kuin "salaa." Kaikki kumminkin tietää eikä sitä edes paheksuta.
Samoin mun isällä oli toisinaan ulkotöitä tehdessään pullo talon kivijalassa, niin ettei sitä näkynyt. No ehkä se oli siitä hyvä, että jos tuli ihmisiä pihaan, niin ei ensimmäisenä paistanut isän viinapullo missään pöydällä näkyvissä.
Nää on sellaisia vanhan kansan tapoja.
Tämä pullon lattialla pitäminen juontaa juurensa kieltolain aikoihin jolloin viinapulloja ihan oikeasti piti piilotella. Outoa että tapa on niin piintynyt että on vieläkin elossa, vuosisata kieltolain jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulivuori niminen lasikasa missä tuikuille paikkoja.
Äidillä on tämä ja taitaa olla vielä sellainen yksittäinen seinälle ripustettava tuikkutulivuori myös. Minusta tämä on kaunis esine, vaatii tosin aika paljon tilaa, eikä meilläkään ollut aina esillä. Varmaan talvella, jolloin kynttilöitä enemmän poltettiin.
Minä etsin parhaillaan puhelinpöytää. Meillä on eteisessä juuri puhelinpöydän kokoinen tila, jossa nyt ikean jakkara ja kapea laatikosto. Puhelinpöytä olisi siihen juuri sopiva kaluste.
Ihana ketju, kaikkia uusia esineitä ja paljon vanhoja tuttuja. Tuli ihan se poronnahkapeikon tuoksu mieleen lapsuudesta. Kupukellokin oli vitriinissä ja lapsena niin sitä tuijottelin.
Kaduttaa, että jossain muutossa olen hävittänyt äidiltä saadun kolmiosaisen taulusetin, muistaakseni sellaisia vaaleanpunasävyisiä flamingoja usvassa. Meillä ei ollut paljoa tauluja, niin tuo on ainoa minkä lapsuudesta muistan. Ja laavalamppukin on hajonnut ajan saatossa. Toisaalta ehkä sisustuksen kannalta parempi näin. Kukkapöydän otin tosin juuri käyttöön, koska olenhan jo kohta keski-ikäinen.
Joku muuttaja oli kantanut vanhan priimakuntoisen puhelinpöydän roskakatoksen viereen. Korjasin parempaan talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne Toikan linnut. Niitä palleroita en ole oikein koskaan tajunnut, että mitä hienoa niissä muka on. Anopilla on hyllyittäin näitä turhakkeita ja kauhulla odotan perintöä...
En muista että kenellään tutulla olisi ollut, mutta minusta ne on hauskoja. Varsinkin jos on eri muotoisia. Erityisesti tuo glorian jutun eka kuva on ihana lajitelma.
https://www.gloria.fi/artikkeli/sisusta/suosittua_designia_oiva_toikan_…Minä löysin komeron perältä kasan iittalan Festivoita ja annoin ne äidilleni. Tajusin, että ne voi tulla perintönä takaisin, olisi pitänyt myydä.
Monella oli niitä Humppilan tms. lasilintuja, jotka eivät ole rankattu taide-esineiksi kuten Toikat ja olivat paljon halvempia ja vaatimattomamman värisiä ja kokoisia.
Ultima Thulesta ei oikein tiedä, onko se ruma vai kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Moni tykkää näistä ehkä ja jopa vieläkin, mutta olen aina ihnhonnut rottingin ja metallin yhdistyvän venetsiatuolissa. Rottinkia oli muutenkin sängynpäädyissä ja korituoleissa.
Lisäksi koululaisilla oli sellaisia muovisia tuoleja, joissa oli joko metalliset tai muoviset jalat.
Minä olen myös aina inhonnut Venetsia tuoleja ja kaikkea muuta missä on juuri tuollainen rottinki. Niistä "oikeista" rottinkikalusteista taas pidän, ainakin osasta.
Muisteleekohan tulevat sukupolvet noita "punottuja" polyrottinkin kalusteita samalla inholla? Itse en omasta kodista mitään muuta sellaista jota on kaikilla ainakaan vielä keksi. Ikean kallax tai vastaava hylly on toinen, meillä laitettu eläkkeelle lapsen huoneeseen. Samalla tavalla kuin lapsuudessa iso koivuviilu päällysteinen lastulevyhirvityskirjahylly (alhaalla laatikot, välissä avotilaa ja sitten lasiovet, varmaan jotain koristelasia) oli minun huoneen säilytyskaluste kunnes meni kaatopaikalle. Äiti oli ostanut modernin valkoisen tv-taso kirjahyllyvitriinin, joka kuvissa näyttää edelleen ihan hyvältä, jos tv-taso kirjahyllyvitriiniä enää tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne oli ne taulut joissa naulojen väliin oli erivärisistä langoista pingotettu kuvio? Ja sit oli niitä ristipistotyön tyylisiä tauluja joissa mökkien kuvia. Tekikö niitä jotkut itse?
Nämä naula-lankaviritykset tosiaan ihan hirveitä. Kammotti aina, että jos horjahtaa ja pää osuu niihin nauloihin, uhhh.
Vierailija kirjoitti:
No ne Toikan linnut. Niitä palleroita en ole oikein koskaan tajunnut, että mitä hienoa niissä muka on. Anopilla on hyllyittäin näitä turhakkeita ja kauhulla odotan perintöä...
Älä ny kauhulla oota, vaan ennemminkin vesi kielellä. Oiva Toikka oikaisi tässä muutama vuosi sitten koipensa, joten nuo Toikan lasilinnut voivat olla kohta arvokkaita, arvostettuja ja arvokkaita. Ties millaista tiliä pääsee vielä lasilintuja keräilleet tekemään. Niinhän se yleensä menee, että tekijän eläessä ei taidetta niin arvosteta, eikä se ole minkään arvoista juurikaan, mutta ans olla kun tekijä kuolla kupsahtaa, niin johan arvo ja arvostus kohoaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmapuntaria en ole koskaan käsittänyt. Mitä virkaa sillä on?
Meillä isä sai 50-vuotiaslahjakseen sellaisen, oli oikein hieno jalopuinen kehys siinä ja hopeinen laatta vielä, missä isän nimikirjaimet koukeroisella tekstillä.
Olihan se seinällä kaunis, no joo. Mutta ei sillä mitään virkaa ollut. Kellokin olisi ollut parempi.
En tiedä missä se nykyään on, joku sen kai sitten perinnönjaossa joutui ottamaan. Onhan sillä tietysti muistoarvoa.
Joku on höpöttänyt niistä ilmapuntareista semmosta, että niitä pitäisi laittaa kasvien viereen, jotta ne näyttäisi luotettavaa tietoa.
Mullakin on ollut joskus ilmapuntaria seinällä ja todennut, että kun ulkona on poutasää, niin puntari on sanonut sateisen ja pilvisen välimaastoa. Kyllä ne ilmapuntarit aina oikein näyttää, mutta kun sijainti on väärä.
Alue: Aihe vapaa
Länkeihin? Sama kuin sanoisi sakseihin. Muuallakin tässä ketjussa tuota taivutusta. Länkiin ne peilit pantiin. Vaan mitäpä siitä...