Kuinka pitkälle lähivanhempi saa määrätä miten etävanhemman luona eletään ja ollaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Sopiminen ei ole onnistunut, koska ehdot ovat toisella niin pöyristyttävät. Eli hänen pitää saada päättää meidän perheen elämä, ja hänen säännöt on voimassa kaikkialla, vaikka ne olisivat miten typeriä. Myöntymistä emme tee, koska meillä on oma elämä ja me määräämme siitä itse, emmekä myönny naurettaviin sääntöihin joilla kontrolloidaan minua ja miestäni, plus lapsia silloin kun ovat meillä. 

Kumpaakaan näistä siis ei tule tapahtumaan, ikävä kyllä. On todella ikävää joutua kumoamaan näitä kohtuuttomuuksia silloin kun lapset meillä ovat. Tällekään ei harmillisesti mitään voi, vaan noin tehdään aina kun hyvä syy kumoamiseen ilmenee.

ap

Vaikuttaa siis siltä että ainoa vaihtoehto on se että molemmissa kodeissa on omat säännöt. Vaan näinhän taitaa olla jo nyt.

up

Seuraan siis ketjua omista syistäni, ihmettelen miksei edes välittömästi uppaukseni jälkeen  aloitus näy tuossa uusimmissa?  Eihän vastauksia voi tulla jos ei ketjua missään näy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ei tarvitse kuunnella mitään. Lapsille voi olla hyvä olla samat rutiinit ja säännöt molemmissa paikoissa, jos eivät ole ihan järjettömiä. Mutta ainakin nukkumaan meno, ruokailut ja ruutuaika suht samanlaisena.

Mutta mitään tiistaisin pitää syödä nakkikeitto ja illalla lukea Harry potteriä 23minuuttia, viikonloppuna pitää herätä 7:19 ja parillisina perjantaina käytettävä keltaisia sukkia turhuuksia ei tartte kuunnella.

Eli mieti mitkä asiat on hyväksi lapsille ja tee ne.

Ei tarvi lähin päätösten mukaan syödä, nukkua eikä edes rajata ruutuaikaa.

Niistä on hyvä sopia yhdessä. Muuten elämä nyt vain on helvettiä lasten kanssa, jos ei rutiinit toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Minäkin olen kasvatusalan ammattilainen, lastensuojelussa töissä ja täysin eri mieltä mitä sinä. Missään nimessä entisellä kumppanilla ei ole mitään oikeutta harjoittaa henkistä väkivaltaa, kiusaamista ja kontrolointia eikä siihen tarvitse mennä mukaan eikä joustaa. Vanhemmasta ei kannata puhua pahaakaan, mutta lapselle voi sanoittaa tilanteita kuten joku aikaisempi täällä hyvin kuvasi: ompas ikävää, että toinen vanhempi teki näin - ja sitten ratkaista asia parhain päin. Lapset eivät ole tyhmiä ja on väärin opettaa, että henkinen väkivalta ja kiusaaminen kuuluu normaaleihin ihmissuhteisiin. Lapsi oppii terveet rajat muilta ihmisiltä ja jos toinen vanhempi on rajaton, olisi hyvä ja lapselle äärimmäisen tärkeää, että toinen osaisi näyttää toisenlaista ja nimenomaan sitä tervettä esimerkkiä rajojen pitämisestä ja siitä, että henkinen väkivalta ei ole ok. Lähivanhemman puheluihin ei tarvitse vastata, asioiden hoito voidaan tarvittaessa rajata siihen, että sovitaan vain noudot ja tuonnit viesteillä (ja muut akuutit lapsien terveyteen ja kouluun liittyvät asiat viesteillä). Muihin ei tarvitse vastata eikä reagoida. Lapsilta voi kysyä, haluavatko pitää välistä puhelinta äänettömällä, vanhemman puheluihin ei ole pakko vastata, jos ei jaksa. Yhteydenpitoa ei kuitenkaan saa rajoittaa ellei lapsi itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ei tarvitse kuunnella mitään. Lapsille voi olla hyvä olla samat rutiinit ja säännöt molemmissa paikoissa, jos eivät ole ihan järjettömiä. Mutta ainakin nukkumaan meno, ruokailut ja ruutuaika suht samanlaisena.

Mutta mitään tiistaisin pitää syödä nakkikeitto ja illalla lukea Harry potteriä 23minuuttia, viikonloppuna pitää herätä 7:19 ja parillisina perjantaina käytettävä keltaisia sukkia turhuuksia ei tartte kuunnella.

Eli mieti mitkä asiat on hyväksi lapsille ja tee ne.

Ei tarvi lähin päätösten mukaan syödä, nukkua eikä edes rajata ruutuaikaa.

Niistä on hyvä sopia yhdessä. Muuten elämä nyt vain on helvettiä lasten kanssa, jos ei rutiinit toimi.

Määritteletkö sopimisen? Onko se mielestäsi sellaista mitä aapee miehineen nyt kokee?

Lapset mukautuu kyllä siihen että isän luona saa käyttää kaikenvärisiä sukkia, riittää että on sukat jalassa,  vaikka äidin rutiineihin kuuluisi oma sukkien värikoodisto viikon jokaiselle päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Eihän nämä vanhemmat ole mitään kumoamassa, vaan kunnioittavat lähivanhempaa antamalla hänen hoitaa lapset tyylillään, ja toivovat vastavuoroisesti samaa mahdollisuutta itselleen. Joissakin jutuissa on toki hyvä olla samat säännöt (esim. nukkumaanmenoajat), mutta lähivanhempi toimii väärin, jos hän yrittää sanella, minä päivänä etä saa käydä lapsen kanssa uimahallissa tai saako syödä kiuasmakkaraa. Ydinperheessäkin vanhemmilla voi olla erilaisia tapoja hoitaa tietyt jutut, ja se on ihan ok. Jos lähi jatkuvasti tekee tarkistussoittoja, pommittaa etää viesteillä, motkottaa lasten kuulleen etävanhemman tavoista jne. niin kyllä se lähivanhempi tässä tapauksessa on se, joka luo ympärilleen turvatonta fiilistä, koska hän viestii lapselle, ettei etävanhempi ole kunnollinen ja luotettava. Lapsi alkaa helposti kokea syyllisyyttä siitä, että tottelee etävanhemman luona etävanhempaa tai viihtyy siellä, jos lähi antaa ymmärtää, että siellä tehdään kaikki väärin.

Jos toinen vanhempi alkaa puuttumaan liikaa toisen perheen yksityisasioihin, se on riidan haastamista ja kontrollointia, eikä sellaiseen tarvitse myöntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Eihän nämä vanhemmat ole mitään kumoamassa, vaan kunnioittavat lähivanhempaa antamalla hänen hoitaa lapset tyylillään, ja toivovat vastavuoroisesti samaa mahdollisuutta itselleen. Joissakin jutuissa on toki hyvä olla samat säännöt (esim. nukkumaanmenoajat), mutta lähivanhempi toimii väärin, jos hän yrittää sanella, minä päivänä etä saa käydä lapsen kanssa uimahallissa tai saako syödä kiuasmakkaraa. Ydinperheessäkin vanhemmilla voi olla erilaisia tapoja hoitaa tietyt jutut, ja se on ihan ok. Jos lähi jatkuvasti tekee tarkistussoittoja, pommittaa etää viesteillä, motkottaa lasten kuulleen etävanhemman tavoista jne. niin kyllä se lähivanhempi tässä tapauksessa on se, joka luo ympärilleen turvatonta fiilistä, koska hän viestii lapselle, ettei etävanhempi ole kunnollinen ja luotettava. Lapsi alkaa helposti kokea syyllisyyttä siitä, että tottelee etävanhemman luona etävanhempaa tai viihtyy siellä, jos lähi antaa ymmärtää, että siellä tehdään kaikki väärin.

Jos toinen vanhempi alkaa puuttumaan liikaa toisen perheen yksityisasioihin, se on riidan haastamista ja kontrollointia, eikä sellaiseen tarvitse myöntyä.

Tämä se on miten itsekin ajattelen. Mielelläni tosiaan kuulisin jos jollain olisi kokemuksia siitä miten asiat lutviutuivatkin hienosti. Että mikä oli se konkreettinen juttu mitä tehtiin/sanottiin, minkä jälkeen asia tuli ymmärretyksi, ja toki niitäkin kokemuksia missä mikään ei auttanut,

ap

Ylöpäin eli up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ei tarvitse kuunnella mitään. Lapsille voi olla hyvä olla samat rutiinit ja säännöt molemmissa paikoissa, jos eivät ole ihan järjettömiä. Mutta ainakin nukkumaan meno, ruokailut ja ruutuaika suht samanlaisena.

Mutta mitään tiistaisin pitää syödä nakkikeitto ja illalla lukea Harry potteriä 23minuuttia, viikonloppuna pitää herätä 7:19 ja parillisina perjantaina käytettävä keltaisia sukkia turhuuksia ei tartte kuunnella.

Eli mieti mitkä asiat on hyväksi lapsille ja tee ne.

Ei tarvi lähin päätösten mukaan syödä, nukkua eikä edes rajata ruutuaikaa.

Niistä on hyvä sopia yhdessä. Muuten elämä nyt vain on helvettiä lasten kanssa, jos ei rutiinit toimi.

Määritteletkö sopimisen? Onko se mielestäsi sellaista mitä aapee miehineen nyt kokee?

Lapset mukautuu kyllä siihen että isän luona saa käyttää kaikenvärisiä sukkia, riittää että on sukat jalassa,  vaikka äidin rutiineihin kuuluisi oma sukkien värikoodisto viikon jokaiselle päivälle.

Mua kiinnostais tää myös, joten jos viitsisit tulla kommentoimaan ja kertomaan näkemyksesi sopimisesta. Onko se mielestäsi mitä?

Meillä mieheni teinille myös soitellaan pitkin päivää "mitä olette tehneet" -puheluita. Tiedän, että suoraan udellaan, mitä puhutaan ja kaikkea, mistä voisi kaivaa sanomista. Tunnistamme sen jo sen teinin tavasta puhua hiljaa ja välttää puhumasta.

Toisessa päässä kuitenkin rajat ja säännöt ovat löysemmät ja meillä ongelmaa ovat aiheuttaneet muun muassa yhdessä ruokailut - monta kertaa on kutsuttava syömään ja nirsoillaan, kännykän tuijottaminen joka paikassa, muiden huomioiminen ja se, että nuoret menevät meillä huoneisiinsa viikonloppuna yhdentoista tienoilla ja saavat siellä jatkaa vielä jonkin aikaa omia touhujaan.

Mitään tiukkapipoista meillä ei mielestäni ole ja pidän näitä ongelmia ihan nuorten tai teinien tyypillisinä juttuina. Meillä siis asuu myös omia lapsiani, yksi vanhempi ja kaksi hieman nuorempaa. Emme kuitenkaan aio, kuten äitinsä kanssa ehdottivat, pitää samoja sääntöjä hänellä kuin äitinsä luona on. Tämä tarkoittaisi yhdelle hyvin säännötöntä elämää eli ei huoneeseen tai nukkumaanmenoaikoja ja voisi täysin itse päättää, mitä syö ja milloin.

Näin ei ole ollut heillä silloin, kun mieheni oli yhdessä äitinsä kanssa, vaan selkeä rytmi ja säännöt olivat vielä silloinkin, kun tapasimme. Mistä sitten muutos.

Tuttua tämä lapsille kyttäyssoittojen soittelu pitkin päivää. Muka kysellään mitä kivaa olette tehneet, ja jo kohta soi mieheni puhelin ja tulikivenkatkuista jorinaa siitä miksi on tehty niin ja miksi lapsi on ollut näin. 

Samaan hengenvetoon valitetaan kuinka on niiiiin väsynyt tähän lasten hoitoon, ja pitäisi saada enemmän lapsivapaata aikaa. Hän ei kuitenkaan kykene lapsivapaaseen aikaan, vaan tuntuu kuin hän haluaisi lapset tänne nimen omaan siksi että saisi kytätä ja terrorisoida medän perhettämme.

Niinpäniin, juuri näin.

Itse kuulun niihin joiden etävanhempaa ei pätkääkään kiinnosta lapset. Voi teitä onnellisia lähivanhempia joiden etävanhemmat on lastensa kanssa tekemisissä ja ovat kiinnostuneita lapsistaan. Ette ymmärrä kuinka onnekkaita olette ja miten lapset jäävät monia traumoja vaille. Lapsilla oikeus molempiin vanhempiin. 

Lähivanhempi saa puuttua etävanhemman elämään ihan niin paljon kuin sielu sietää ellei etävanhempi osaa itse vetää omia rajojaan. Ilmeisesti olit kynnysmatto jo yhteisen elämän aikana. Pitääkö oikeasti aikuisen ihmisen edes kysyä jotain tämmöistä?!?

Meilläkin miehen ex soittelee noita puheluita. Voin tehdä etätöitä ja mielestäni olen ollut ihan ystävällinen ja joitain syys- ja talvilomia sekä sairasteluja hoidellut, kun lasten vanhempien työt eivät salli etätöitä, eikä sitten tarvitse olla pois töistä. Sit ex soittelee lapsille pitkin päivää että oottehan saaneet ruokaa, käyneet ulkona ja mitä teette :D Mulla on itselläkin siis lapsia. 

Joskus muinoin lapset toi välillä mukanaan jotain lappusia, joille oli milloin kirjoitettu ruutuaikasäännöt, milloin päiväohjelma ja mitä kaikkea. Ei oo noudatettu, meillä on meidän säännöt ja eksällä eksän säännöt. Mielestäni lapsille ihan ok, joskus sanovat et äidillä tehdään niin tai näin, mutta eivät mitenkään kiukuttele. Asuvat meillä siis puolet ajasta. 

Välillä eksä utelee, välillä uhkailee lasuilla ja välillä muuten kiukuttelee ihan huvikseen, välillä on niin hyvää pataa. Vaikka omassakin toiminnassaan voisi välillä olla vähän tarkasteltavaa. On se siitä onneks vähän vuosien mittaan rauhoittunut, kun ei provosoiduta. Mies osaa sanoa ei ja tarvittaessa sivuuttaakin. Vedetään tässä onneksi yhtä köyttä.