Kuinka pitkälle lähivanhempi saa määrätä miten etävanhemman luona eletään ja ollaan?

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

No en tosiaan lähtis sopimaan mitään mihinkään neuvolaan. Meillä tehään niin ku minä päätän, toisaalla voidaan sit tehä niin ku siellä päätetään. Ei ole kenenkään asia puuttua meidän elämään!

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni teinille myös soitellaan pitkin päivää "mitä olette tehneet" -puheluita. Tiedän, että suoraan udellaan, mitä puhutaan ja kaikkea, mistä voisi kaivaa sanomista. Tunnistamme sen jo sen teinin tavasta puhua hiljaa ja välttää puhumasta.

Toisessa päässä kuitenkin rajat ja säännöt ovat löysemmät ja meillä ongelmaa ovat aiheuttaneet muun muassa yhdessä ruokailut - monta kertaa on kutsuttava syömään ja nirsoillaan, kännykän tuijottaminen joka paikassa, muiden huomioiminen ja se, että nuoret menevät meillä huoneisiinsa viikonloppuna yhdentoista tienoilla ja saavat siellä jatkaa vielä jonkin aikaa omia touhujaan.

Mitään tiukkapipoista meillä ei mielestäni ole ja pidän näitä ongelmia ihan nuorten tai teinien tyypillisinä juttuina. Meillä siis asuu myös omia lapsiani, yksi vanhempi ja kaksi hieman nuorempaa. Emme kuitenkaan aio, kuten äitinsä kanssa ehdottivat, pitää samoja sääntöjä hänellä kuin äitinsä luona on. Tämä tarkoittaisi yhdelle hyvin säännötöntä elämää eli ei huoneeseen tai nukkumaanmenoaikoja ja voisi täysin itse päättää, mitä syö ja milloin.

Näin ei ole ollut heillä silloin, kun mieheni oli yhdessä äitinsä kanssa, vaan selkeä rytmi ja säännöt olivat vielä silloinkin, kun tapasimme. Mistä sitten muutos...

Tuttua tämä lapsille kyttäyssoittojen soittelu pitkin päivää. Muka kysellään mitä kivaa olette tehneet, ja jo kohta soi mieheni puhelin ja tulikivenkatkuista jorinaa siitä miksi on tehty niin ja miksi lapsi on ollut näin. 

Samaan hengenvetoon valitetaan kuinka on niiiiin väsynyt tähän lasten hoitoon, ja pitäisi saada enemmän lapsivapaata aikaa. Hän ei kuitenkaan kykene lapsivapaaseen aikaan, vaan tuntuu kuin hän haluaisi lapset tänne nimen omaan siksi että saisi kytätä ja terrorisoida medän perhettämme...

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Näinpä. Teoriassa. Todellisuudessa kun vanhempi (varsinkin lähi) on persoonallisuushäiriöinen ja manipuloiva kuten näis tapauksis usein on, tai ihan vaan katkera- perheneuvolat, lastenvalvojat ja lastensuojelu on ihan kädettömiä. Kaikki tilaisuudet uhriutua, käydä valtataistelua, manipuloida on vaan bensaa liekkeihin, niillä tuollainen ihminen nimenomaan pitää itsensä kasassa. Kun saa huomiota ja kun peli pyörii. Että ei taida olla sulla kokemusta siitä mitä noi tilanteet on. Ei sen toisen osapuolen ole aikomustakaan päästä mihinkään hyvään lopputulokseen. Mulla on kokemus uusperheestä jossa miehen ex oli tuollainen. Ja meidän suhde kaatui siihen, ettei mies uskaltanut, osannut tai halunnut laittaa exälleen rajoja ja ex pääsi pahan kerran perheemme rajojen yli. Sen verran pahasti ja usein että se alkoi hajoittaa meidän parisuhdetta. Eikä ollut mitään instanssia joka olisi kyennyt auttamaan miestä lapsiin liittyvissä asioissa. Kaikki vaan hokivat että vanhempien pitää keskustella yhteisymmärryksessä. No ei onnistunut. Niin aika heikoille jäi mies. Ja hänen perhe-elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Näinpä. Teoriassa. Todellisuudessa kun vanhempi (varsinkin lähi) on persoonallisuushäiriöinen ja manipuloiva kuten näis tapauksis usein on, tai ihan vaan katkera- perheneuvolat, lastenvalvojat ja lastensuojelu on ihan kädettömiä. Kaikki tilaisuudet uhriutua, käydä valtataistelua, manipuloida on vaan bensaa liekkeihin, niillä tuollainen ihminen nimenomaan pitää itsensä kasassa. Kun saa huomiota ja kun peli pyörii. Että ei taida olla sulla kokemusta siitä mitä noi tilanteet on. Ei sen toisen osapuolen ole aikomustakaan päästä mihinkään hyvään lopputulokseen. Mulla on kokemus uusperheestä jossa miehen ex oli tuollainen. Ja meidän suhde kaatui siihen, ettei mies uskaltanut, osannut tai halunnut laittaa exälleen rajoja ja ex pääsi pahan kerran perheemme rajojen yli. Sen verran pahasti ja usein että se alkoi hajoittaa meidän parisuhdetta. Eikä ollut mitään instanssia joka olisi kyennyt auttamaan miestä lapsiin liittyvissä asioissa. Kaikki vaan hokivat että vanhempien pitää keskustella yhteisymmärryksessä. No ei onnistunut. Niin aika heikoille jäi mies. Ja hänen perhe-elämänsä.

Mieheni lasten äidin käytös vaikuttaa kyllä kieltämättä juuri tällaiselta. Meidän väleihin mieheni kanssa ei kuitenkaan ole tämä vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan lasten kanssa oleminen ja heidän meille tulo stressaa meitä molempia, ja lapsiakin, vaikka eivät sitä (kehtaa/uskalla?) myöntää. Kyllä se näkyy läpi. Me uskallamme kyllä rajat laittaa, mutta on sitten eri asia hyväksytäänkö niitä, vai jatkuuko kiusaaminen silti. Siksi olemme yrittäneet nätisti, ja ainakin kymmeniä kertoja on jo sanottu ettei tarvitse vaivata meidän asioilla päätä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Näinpä. Teoriassa. Todellisuudessa kun vanhempi (varsinkin lähi) on persoonallisuushäiriöinen ja manipuloiva kuten näis tapauksis usein on, tai ihan vaan katkera- perheneuvolat, lastenvalvojat ja lastensuojelu on ihan kädettömiä. Kaikki tilaisuudet uhriutua, käydä valtataistelua, manipuloida on vaan bensaa liekkeihin, niillä tuollainen ihminen nimenomaan pitää itsensä kasassa. Kun saa huomiota ja kun peli pyörii. Että ei taida olla sulla kokemusta siitä mitä noi tilanteet on. Ei sen toisen osapuolen ole aikomustakaan päästä mihinkään hyvään lopputulokseen. Mulla on kokemus uusperheestä jossa miehen ex oli tuollainen. Ja meidän suhde kaatui siihen, ettei mies uskaltanut, osannut tai halunnut laittaa exälleen rajoja ja ex pääsi pahan kerran perheemme rajojen yli. Sen verran pahasti ja usein että se alkoi hajoittaa meidän parisuhdetta. Eikä ollut mitään instanssia joka olisi kyennyt auttamaan miestä lapsiin liittyvissä asioissa. Kaikki vaan hokivat että vanhempien pitää keskustella yhteisymmärryksessä. No ei onnistunut. Niin aika heikoille jäi mies. Ja hänen perhe-elämänsä.

Mieheni lasten äidin käytös vaikuttaa kyllä kieltämättä juuri tällaiselta. Meidän väleihin mieheni kanssa ei kuitenkaan ole tämä vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan lasten kanssa oleminen ja heidän meille tulo stressaa meitä molempia, ja lapsiakin, vaikka eivät sitä (kehtaa/uskalla?) myöntää. Kyllä se näkyy läpi. Me uskallamme kyllä rajat laittaa, mutta on sitten eri asia hyväksytäänkö niitä, vai jatkuuko kiusaaminen silti. Siksi olemme yrittäneet nätisti, ja ainakin kymmeniä kertoja on jo sanottu ettei tarvitse vaivata meidän asioilla päätä.

ap

Mitäs jos alatte sanoa kaikkeen joojoo. Ja teette tietysti mitä itse haluatte? Vastaatte joka ainoaan tivaamiseen juujuujaajaajoojoo. Etti hän saa yhtään vastusta? Kyllästyiskö sitten?

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Näinpä. Teoriassa. Todellisuudessa kun vanhempi (varsinkin lähi) on persoonallisuushäiriöinen ja manipuloiva kuten näis tapauksis usein on, tai ihan vaan katkera- perheneuvolat, lastenvalvojat ja lastensuojelu on ihan kädettömiä. Kaikki tilaisuudet uhriutua, käydä valtataistelua, manipuloida on vaan bensaa liekkeihin, niillä tuollainen ihminen nimenomaan pitää itsensä kasassa. Kun saa huomiota ja kun peli pyörii. Että ei taida olla sulla kokemusta siitä mitä noi tilanteet on. Ei sen toisen osapuolen ole aikomustakaan päästä mihinkään hyvään lopputulokseen. Mulla on kokemus uusperheestä jossa miehen ex oli tuollainen. Ja meidän suhde kaatui siihen, ettei mies uskaltanut, osannut tai halunnut laittaa exälleen rajoja ja ex pääsi pahan kerran perheemme rajojen yli. Sen verran pahasti ja usein että se alkoi hajoittaa meidän parisuhdetta. Eikä ollut mitään instanssia joka olisi kyennyt auttamaan miestä lapsiin liittyvissä asioissa. Kaikki vaan hokivat että vanhempien pitää keskustella yhteisymmärryksessä. No ei onnistunut. Niin aika heikoille jäi mies. Ja hänen perhe-elämänsä.

Mieheni lasten äidin käytös vaikuttaa kyllä kieltämättä juuri tällaiselta. Meidän väleihin mieheni kanssa ei kuitenkaan ole tämä vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan lasten kanssa oleminen ja heidän meille tulo stressaa meitä molempia, ja lapsiakin, vaikka eivät sitä (kehtaa/uskalla?) myöntää. Kyllä se näkyy läpi. Me uskallamme kyllä rajat laittaa, mutta on sitten eri asia hyväksytäänkö niitä, vai jatkuuko kiusaaminen silti. Siksi olemme yrittäneet nätisti, ja ainakin kymmeniä kertoja on jo sanottu ettei tarvitse vaivata meidän asioilla päätä.

ap

Mitäs jos alatte sanoa kaikkeen joojoo. Ja teette tietysti mitä itse haluatte? Vastaatte joka ainoaan tivaamiseen juujuujaajaajoojoo. Etti hän saa yhtään vastusta? Kyllästyiskö sitten?

Näin tässä on jo toimittukin, eli ei vastata näihin viesteihin mitään. Esim. kun oli sovittu että mennään pienemmän kanssa uimaan, ja lähi sai tästä tietää, niin hän pommitti viestillä että ei voida mennä kun ovat olleet jo tällä viikolla, ja menevät ensi viikolla myös, että lapsi(joka rakastaa uimista) väsyy. Viestistä ei välitetty, lapsi oli pakannut uimakamppeet mukaan, mutta meillä ollessaan jo, huomattiin että äiti oli ottanut ne salaa pois kassista. Lapsella tuli itku, että nyt jää odotettu uiminen isän kanssa pois tämän takia. Noh, vuokrasivat sitten uima-asun hallilta, mutta kyllähän se nosti uimakäynnin hintaa.

Tällaista on aika vaikeaa jaksaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Näinpä. Teoriassa. Todellisuudessa kun vanhempi (varsinkin lähi) on persoonallisuushäiriöinen ja manipuloiva kuten näis tapauksis usein on, tai ihan vaan katkera- perheneuvolat, lastenvalvojat ja lastensuojelu on ihan kädettömiä. Kaikki tilaisuudet uhriutua, käydä valtataistelua, manipuloida on vaan bensaa liekkeihin, niillä tuollainen ihminen nimenomaan pitää itsensä kasassa. Kun saa huomiota ja kun peli pyörii. Että ei taida olla sulla kokemusta siitä mitä noi tilanteet on. Ei sen toisen osapuolen ole aikomustakaan päästä mihinkään hyvään lopputulokseen. Mulla on kokemus uusperheestä jossa miehen ex oli tuollainen. Ja meidän suhde kaatui siihen, ettei mies uskaltanut, osannut tai halunnut laittaa exälleen rajoja ja ex pääsi pahan kerran perheemme rajojen yli. Sen verran pahasti ja usein että se alkoi hajoittaa meidän parisuhdetta. Eikä ollut mitään instanssia joka olisi kyennyt auttamaan miestä lapsiin liittyvissä asioissa. Kaikki vaan hokivat että vanhempien pitää keskustella yhteisymmärryksessä. No ei onnistunut. Niin aika heikoille jäi mies. Ja hänen perhe-elämänsä.

Mieheni lasten äidin käytös vaikuttaa kyllä kieltämättä juuri tällaiselta. Meidän väleihin mieheni kanssa ei kuitenkaan ole tämä vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan lasten kanssa oleminen ja heidän meille tulo stressaa meitä molempia, ja lapsiakin, vaikka eivät sitä (kehtaa/uskalla?) myöntää. Kyllä se näkyy läpi. Me uskallamme kyllä rajat laittaa, mutta on sitten eri asia hyväksytäänkö niitä, vai jatkuuko kiusaaminen silti. Siksi olemme yrittäneet nätisti, ja ainakin kymmeniä kertoja on jo sanottu ettei tarvitse vaivata meidän asioilla päätä.

ap

Mitäs jos alatte sanoa kaikkeen joojoo. Ja teette tietysti mitä itse haluatte? Vastaatte joka ainoaan tivaamiseen juujuujaajaajoojoo. Etti hän saa yhtään vastusta? Kyllästyiskö sitten?

Näin tässä on jo toimittukin, eli ei vastata näihin viesteihin mitään. Esim. kun oli sovittu että mennään pienemmän kanssa uimaan, ja lähi sai tästä tietää, niin hän pommitti viestillä että ei voida mennä kun ovat olleet jo tällä viikolla, ja menevät ensi viikolla myös, että lapsi(joka rakastaa uimista) väsyy. Viestistä ei välitetty, lapsi oli pakannut uimakamppeet mukaan, mutta meillä ollessaan jo, huomattiin että äiti oli ottanut ne salaa pois kassista. Lapsella tuli itku, että nyt jää odotettu uiminen isän kanssa pois tämän takia. Noh, vuokrasivat sitten uima-asun hallilta, mutta kyllähän se nosti uimakäynnin hintaa.

Tällaista on aika vaikeaa jaksaa.

ap

Voimia! Äiti näkee selvästi vaivaa kiusatakseen teitä. Ja lapsiaan. Taitaa olla aika häiriintynyt ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Näinpä. Teoriassa. Todellisuudessa kun vanhempi (varsinkin lähi) on persoonallisuushäiriöinen ja manipuloiva kuten näis tapauksis usein on, tai ihan vaan katkera- perheneuvolat, lastenvalvojat ja lastensuojelu on ihan kädettömiä. Kaikki tilaisuudet uhriutua, käydä valtataistelua, manipuloida on vaan bensaa liekkeihin, niillä tuollainen ihminen nimenomaan pitää itsensä kasassa. Kun saa huomiota ja kun peli pyörii. Että ei taida olla sulla kokemusta siitä mitä noi tilanteet on. Ei sen toisen osapuolen ole aikomustakaan päästä mihinkään hyvään lopputulokseen. Mulla on kokemus uusperheestä jossa miehen ex oli tuollainen. Ja meidän suhde kaatui siihen, ettei mies uskaltanut, osannut tai halunnut laittaa exälleen rajoja ja ex pääsi pahan kerran perheemme rajojen yli. Sen verran pahasti ja usein että se alkoi hajoittaa meidän parisuhdetta. Eikä ollut mitään instanssia joka olisi kyennyt auttamaan miestä lapsiin liittyvissä asioissa. Kaikki vaan hokivat että vanhempien pitää keskustella yhteisymmärryksessä. No ei onnistunut. Niin aika heikoille jäi mies. Ja hänen perhe-elämänsä.

Mieheni lasten äidin käytös vaikuttaa kyllä kieltämättä juuri tällaiselta. Meidän väleihin mieheni kanssa ei kuitenkaan ole tämä vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan lasten kanssa oleminen ja heidän meille tulo stressaa meitä molempia, ja lapsiakin, vaikka eivät sitä (kehtaa/uskalla?) myöntää. Kyllä se näkyy läpi. Me uskallamme kyllä rajat laittaa, mutta on sitten eri asia hyväksytäänkö niitä, vai jatkuuko kiusaaminen silti. Siksi olemme yrittäneet nätisti, ja ainakin kymmeniä kertoja on jo sanottu ettei tarvitse vaivata meidän asioilla päätä.

ap

Mitäs jos alatte sanoa kaikkeen joojoo. Ja teette tietysti mitä itse haluatte? Vastaatte joka ainoaan tivaamiseen juujuujaajaajoojoo. Etti hän saa yhtään vastusta? Kyllästyiskö sitten?

Näin tässä on jo toimittukin, eli ei vastata näihin viesteihin mitään. Esim. kun oli sovittu että mennään pienemmän kanssa uimaan, ja lähi sai tästä tietää, niin hän pommitti viestillä että ei voida mennä kun ovat olleet jo tällä viikolla, ja menevät ensi viikolla myös, että lapsi(joka rakastaa uimista) väsyy. Viestistä ei välitetty, lapsi oli pakannut uimakamppeet mukaan, mutta meillä ollessaan jo, huomattiin että äiti oli ottanut ne salaa pois kassista. Lapsella tuli itku, että nyt jää odotettu uiminen isän kanssa pois tämän takia. Noh, vuokrasivat sitten uima-asun hallilta, mutta kyllähän se nosti uimakäynnin hintaa.

Tällaista on aika vaikeaa jaksaa.

ap

Mitenhän joku voi saada tuon sairaassa päässään käännetyksi "lasten eduksi??!!??" En kykene ymmärtämään mitenkään!

Voiko tuollaisia naisia olla oikeasti muka edes olemassa?

Mulla ja lasten isällä teini-ikäiset lapset, vanhin on 17 ja nuorin 12. Ovat isänsä luona lomilla lähinnä, koska etäisyys on pitkä. En edes tiedä milloin ja mitä syövät, milloin menevät siellä nukkumaan tai muuta. Viihtyvät ja ovat aivan terveitä kun tulevat pois, joten oletan että isä ruokkii yms. 😁 Siis luotan toiseen vanhempaan. Viikon loman aikana saatetaan lasten kanssa kerran tai kaksi soitella ja välillä whatsappia jos tulee joku oikea asia tai vaikka meemi, muuten en häiriköi tai utele.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto tietysti olisi antaa lähin maistaa omaa lääkettään. Eli vaikka kuukauden verran etävanhempi pommittaa lähiä ja lapsia puheluilla ja viesteillä. Joskus aikuinekin on sokea omalle toiminnalleen eikä huomaa kuinka ärsyttävästi toimii, ennen kuin joutuu itse saman toiminnan kohteeksi. Kovakalloisimmat eivät huomaa silloinkaan ja jos lähin tarkoitus on tahallaan ärsyttää, niin sitä tomintaa on vaikea saada loppumaan. Tällöin avainasemassa ovat lapset, heidän pitäisi uskaltaa sanoa lähivanhemmalle, että tämän toiminta on stressaavaa ja että lapset toivovat muunlaista toimintatapaa. 

Meinasin tulla ehdottamaan samaa, mutta ehdottomasti lapsia ei kyllä saisi mihinkään tälläisen sotkea mukaan, eli vain aikuisten välisiä viestejä ja puheluita, vaikka lähi itse pommittaisikin myös lapsia.

Mutta mitä nyt kaikki viestit luin, niin ikävä kyllä tuo lähi vaikuttaa sellaiselta, että ei todellakaan ymmärtäisi mitä tällä haetaan takaa vaan kääntäisi kyllä asian ihan toisinpäin kuinka häntä nyt kiusataan ja hänen lapsista huolehtimistaan vaan pilkataan...

Aika lailla samantyyppisessä uusperheessä yli 10v eläneenä voin vaan antaa neuvon; älkää reagoiko, älkää provosoituko, älkää välittäkö. Mitä lähi tekeekään, korjaatte vaan sitten tilanteen aina mahdollisimman parhain päin, kuten tuossa uimahallikeississäkin teitte.

Lapsillehan ei missään nimessä saa korostaa tuota äidin ikävää toimintaa, mutta siitä on todella tärkeää puhua kuitenkin ääneen että se ei ole ok. Esim. tuollaisiin uimavarusteiden jemmailuun todeta vaan suht neutraalisti että "no olipa todella ikävää kun äiti ne oli sieltä kassista pois ottanut, mitenkäs ne nyt sinne uimaan päästäisiin, sieltä halliltahan taitaa saada vuokrata uima-asuja, odotapas kun isi selvittää" tms. Jos asia vaan vaietaan täysin lasten kanssa, lapsille tulee tosi iso ristiriita siinä jos vaan mielessänne kiristelette äidin puuhille hampaitanne ja yritätte samaan aikaan hymyillä lapsille että eihän tässä, ihan normaalia. Lapset ei ole tyhmiä, kyllä ne myös itse tajuaa ja pohtii että tälläinen ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuollaisia naisia olla oikeasti muka edes olemassa?

Jep. Jos on kovin sekaisin tai katkera, tai sokeutunut omalle manipuloinnilleen, ei sitä ymmärrä mitä tekee lapsilleen. Todellisuudessahan kaikki p*** mitä purkaa sinne lasten uuteen perheeseen, on viime kädessä sen lasten toisen perheen vahingoittamista. Jos lähi on tuollainen kuin vaikka ap:n kumppanin exä on, hän aiheuttaa perheelle teoillaan enemmän tai vähemmän stressiä, patoutuvaa vihaa jne, ja ne eskaloituvat kun lapset tulevat. Ja vaikkeivät eskaloituisi, ovat pinnan alla jännitteinä ja tunneilmastossa aggressiona. Harva uusperhe, varsinkaan äitipuoli, on täysin immuuni sille lähin terrorisoinnille. Mies on joskus valinnut ihan itse lisääntyä sen lähin kanssa. Mut uus puoliso on ulkopuolinen, eikä ole valinnut sitä exää ja hänen ongelmiaan. Meillä miehen ex laittoi lapset matkaan usein kamalissa rikkinäisissä, likaisissa rievuissa, koko talo haisi kun lapset tulivat. Ei auttanut lapsia lähtöön, jolloin lapsilla saattoi olla mukanaan sopimattomien vaatteiden lisäksi sopimattomat kengät, yksi aamutossu, rikkinäinen virkkuukoukku ja jotain muuta järjetöntä. Ei kuulunut kuulemma hänelle. Ei tullut mieleen, että lapset siitä kärsivät. Teki kiusaa, viivytteli sopimisissa jne. Joskus mietin, että ehkä hän kulki niin omissa höyryissään ettei yksinkertaisesti kyennyt asettumaan lastensa asemaan ja ymmärtämään. Tai sitten oli vaan välinpitämätön. Tai sitten kaikki oli kiusantekoa. Vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Kasvatusalan ammattilaisena tiedät varmaankin, ettei toista voi muuttaa. Vain itseään. Jos toinen vanhempi ei kykene yhteistyöhön, niin ei se toinen sille mitään voi. Ja hänelläkin on omat tarpeet ja rajat ja sietokyky. Tiettyyn pisteeseen voi joustaa, mutta tuli tuossa omassa uusperheessä nähtyä, että sen lähin vaatimukset voivat olla kohtuuttomia, ihan jo sen mukaan missä etä saa asua. Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua. Kyllä se on aika raskasta. Ja ei sille mitään voi, jos toinen ei suostu minkäänlaiseen keskusteluun. Ja kun on se uusperhe, siellä on kaikilla tarpeensa. Ei se niin mene että joku ex jossain voi sanella miten siellä uusperheessä elellään. Kyllä jokaisen tarpeet on yhtä tärkeitä. Mut tuollaista tyhjänpäiväistä jargonia lastenvalvojilla just olikin tarjota. Vähän voivouta ja kyllä nyt pitäis-päivittelyä päälle. Elämä vaan ei aina toimi niin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja lasten isällä teini-ikäiset lapset, vanhin on 17 ja nuorin 12. Ovat isänsä luona lomilla lähinnä, koska etäisyys on pitkä. En edes tiedä milloin ja mitä syövät, milloin menevät siellä nukkumaan tai muuta. Viihtyvät ja ovat aivan terveitä kun tulevat pois, joten oletan että isä ruokkii yms. 😁 Siis luotan toiseen vanhempaan. Viikon loman aikana saatetaan lasten kanssa kerran tai kaksi soitella ja välillä whatsappia jos tulee joku oikea asia tai vaikka meemi, muuten en häiriköi tai utele.

Näinhän se pitäisi olla, ja minullakin oli kun lapset olivat vielä alaikäisiä. Luottamus ei tässäkään tapauksessa kukoista ja voi hyvin kyttäämällä ja kiusaamalla, vaan ihan sillä luottamisella. Jos asiat vaikuttavat olevan hyvin, niin oletetaan näin myös olevan! Jos lapsissa näkyy oiretta, niin se oireilu voi tosiaan näkyäa siellä lähillä vain, jo ihan siitäki syystä että se oireilun syy on se mutsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

No et todellakaan ole minkään alan ammatilainen :D :D 

Toisaalta tuo kyllä selittäisi paljon siitä miksi äidit jyrää miehet, ja näi annetaan tapahtua, jopa lasten kusyannuksella, että hmm, taidat sittenkin olla ammattilainen! Noinhan ne hommat ammattilaiset yleensä hoitavat :D ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten asioista saa ja pitää pystyä sopimaan edelleen yhteishuoltajuudessa. Kyse EI ole mistään kontrolloinnista, katkeruudesta tai persoonallisuushäiriöstä. Nuo esimerkkijutut ovat ihan yleisiä mistä vanhemmat yleensäkin sopivat ja niihin varmaan löytyy joku peruste. Ja lapsella on edelleen isä ja äiti, joilla yhteishuoltajuus.

Ihan ihmeellistä vauhkoamista. Taitaa olla uusperheenne aika heikoissa kantimissa, jos tämmöiset arjen asiat häiritsevät näin pahasti? Antakaa äidin soitella lapsensa kanssa, mitä se muille kuuluu? Ja ideaalinen tilanne on jos molemmat vanhemmat pitävät yhtä kaikissa kasvatusasioissa. Älkää perustako uusperheitä, jos teillä itsellänne on tarkoitus kontrolloida kaikkea!

Semmoinen exmiehelle katkera, omia lapsia rääkkäävä vuoden äiti siellä! ;) :D

Kyllä minä olen ihan kasvatusalan ammattilainen. Lapsen kannalta on tärkeätä ettei säänöt ala olla yhteishuoltajuudessa arvovaltataistelua, vaan vanhemmat pitää edelleen yhtä. Jos lähtökohtaisesti toisen vanhemman pitää aina kumota lähivanhemman menettely, sillä aiheutetaan vain lapselle ristiriitaista ja turvatonta oloa pitkän päälle. Kyseessä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas lähivanhempi, eikä lapsen pidä joutua häpeämään tai puolustamaan sääntöjään tai toista vanhempaansa. Viisaampaa olisi vain myöntyä tai sopia, eikä tehdä riitaa asiasta.

Sopiminen ei ole onnistunut, koska ehdot ovat toisella niin pöyristyttävät. Eli hänen pitää saada päättää meidän perheen elämä, ja hänen säännöt on voimassa kaikkialla, vaikka ne olisivat miten typeriä. Myöntymistä emme tee, koska meillä on oma elämä ja me määräämme siitä itse, emmekä myönny naurettaviin sääntöihin joilla kontrolloidaan minua ja miestäni, plus lapsia silloin kun ovat meillä. 

Kumpaakaan näistä siis ei tule tapahtumaan, ikävä kyllä. On todella ikävää joutua kumoamaan näitä kohtuuttomuuksia silloin kun lapset meillä ovat. Tällekään ei harmillisesti mitään voi, vaan noin tehdään aina kun hyvä syy kumoamiseen ilmenee.

ap