Kuinka pitkälle lähivanhempi saa määrätä miten etävanhemman luona eletään ja ollaan?

Ei yhtään mihinkään. Ei saa määrätä edes ruokailua eikä nukkumista.

Jos lähivanhemmalle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Niin nähty.

Mielestäni lasten ei tarvitse olla lähivanhemman tavoitettavissa kun ovat teillä. Joku esitti hyvän idean, että lapsille omat puhelimet teille, ja niihin estot äidille, omat puhelimensa lapset voivat jättää äidin luokse teille tullessaan. Sinun ja miehesi ei tarvitse vastata äidin soittoihin. Noudot ja tuomiset voi sopia tekstareilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se määrää just niin paljon ku annat määrätä.

Grow a pair.

Olisi todella mukavaa jos haluaisit vähän avata omaa kokemustasi, eli miten kasvatit parin? Mitä tarkoitat tuolla että määrää niin paljon kuin annetaan määrätä?  Mehän emme siis tietenkään tee niin kuin käsketään, vaan niin kuin parhaaksi itse näemme. Tämä ei silti poista tuota soittelua, viestien laittamista ja käskyttämistä. 

ap

No sitten haette vaikka lähestymiskieltoa, jos ei muu auta. Selvää on, ettette aseta nyt selvästi rajoja. Se pitää tehdä. Tai sitten lopettaa vinkuminen ja tyytyä mitä saatte osaksenne, jos ette halua hanttiin laittaa.

Koska ilmeisesti olet nyxä, niin ensisijassa se on puolisosi tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä luultavasti sylettää oikein kunnolla tuo teidän hyvä ja normaali elo. Katkeruus takana ja semmoinen halu edes vähän kurjistaa teidän tilannetta kun itse on kurja ja yksin... Arvaanko oikein?

No ei mun mielestä ole näin, hänellä on se sama kumppani edelleen jonka takia puolisoni jätti 7v sitten. Ja ei se nyt tässä ole pointtina, ihmisillä nyt on omia vaikuttimia, mutta missä ne rajat menee kuinka paljon pitää vain "hyväksyä". Me emme puutu mihinkään mitä heidän luonaan tapahtuu, niin on vaikea hahmottaa kuinka paljon pitää vain jaksaa kuunnella toisen kontrollinhalua.

ap

Pidätkö tuota kuviota yllä?

Eli miten?

ap

Mitenhän? Vastaatko puhelimeen, viesteihin, annat soittaa, haukkua, arvostella, käyttää mielivaltaa....? Muutatte aikatauluja hänen mielen mukaan jne? Oletko oikeasti noin yksinkertainen, et kaikki pitää sulle tavata?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lasten ei tarvitse olla lähivanhemman tavoitettavissa kun ovat teillä. Joku esitti hyvän idean, että lapsille omat puhelimet teille, ja niihin estot äidille, omat puhelimensa lapset voivat jättää äidin luokse teille tullessaan. Sinun ja miehesi ei tarvitse vastata äidin soittoihin. Noudot ja tuomiset voi sopia tekstareilla. 

No ei todellakaan lasta eristettä milloinkaan kummastakaan vanhemmasta! Aikuisten kesken pitää pystyä sopimaan ja jos lasten äiti ei ole tähän kykenevä, niin sitten voi vaan harmitella asiaa ja yrittää lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lasten ei tarvitse olla lähivanhemman tavoitettavissa kun ovat teillä. Joku esitti hyvän idean, että lapsille omat puhelimet teille, ja niihin estot äidille, omat puhelimensa lapset voivat jättää äidin luokse teille tullessaan. Sinun ja miehesi ei tarvitse vastata äidin soittoihin. Noudot ja tuomiset voi sopia tekstareilla. 

No ei todellakaan lasta eristettä milloinkaan kummastakaan vanhemmasta! Aikuisten kesken pitää pystyä sopimaan ja jos lasten äiti ei ole tähän kykenevä, niin sitten voi vaan harmitella asiaa ja yrittää lisää.

Siihenhän se narsistiäiti luottaa, että exä ja sen nyx ei voi ku harmitella ja ottaa kaiken paskan niskaan, mitä hän tarjoilee.

Tähän pitäisikin ehdottomasti keksiä jotain ratkaisumalleja, sillä ongelma on hyvin yleinen. Noita sekopää-äitejä on valtavasti.

Mainitsit ap. tyhjentävästi mitkä asiat on hyvä olla kunnossa. Se riittää! Jos on yhteishuoltajuus ja muutenkin, on etällä yhtäläinen oikeus vaatia tiettyjen asioiden kunnossa olemista lähivanhemmankin luona. Oma ex yritti kieltää kiuasmakkaran syönnin minun luonani. Kun heillä ei niin tehdä. 🤭 Lapseni mielestä kiuasmakkaran syönti oli saunan kohokohta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt se mies saa luvan pistää exänsä kuriin.

Tämä. Taisto ei ole sinun, vaan miehesi, vaikka kuinka olisitte uusperhe. Mies voi ottaa yhteyttä esim. kunnan perheohjaajaan, jos oma puhe ei eksälle mene jakeluun ja asoäiat tosiaan ovat ok, niin kuin kerrotaan.

Todellakaan ei sille lähille kuulu mitä teillä tehdään. Toisekseen niiden rajojen laittaminen sinne suuntaan kuuluu sille lasten biovanhemmalle. Sun murhees on sitten se, miten teidän suhteessa sun tarpeet ja toiveet tulee huomioitua. Ja se ikävä juttu on, ettei exää voi muuttaa. Jos on raskas ihminen, niin se on siinä ristinä sitten vaan. Ainoa mitä voi tehdä on sopia reidän perheen rajat ja ilmoittaa hänelle, jos ei keskustelu onnistu. .Ja miettiä mitä sitten tehdä jos hän ei rajoja kunnioita. Se usein hankaloittaa lasten elämää, mut kyllä teilläkin on oikeus kotirauhaan. Ja ainahan voi hakea rajoja esim sovittelussa. Tai oikeudessa. Minulla kokemus vähän vastaavasta, mutta koska mies pelkäs exäänsä eikä kyennyt hänelle riittävästi rajoja laittamaan, sain vuosien mittaan tarpeekseni, erosin, enkä tule enää ikinä perustamaan uusperhettä. Arvostan kotiani ja elämääni sen verran, etten halua hukata sitä kaikenmaailman ääliöiden sekoiluun. En ole katunut.

Tuollainen on ihan silkkaa häiriköintiä, eikä lapsen etua. Hirvittävää kontrollointia. Lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lasten ei tarvitse olla lähivanhemman tavoitettavissa kun ovat teillä. Joku esitti hyvän idean, että lapsille omat puhelimet teille, ja niihin estot äidille, omat puhelimensa lapset voivat jättää äidin luokse teille tullessaan. Sinun ja miehesi ei tarvitse vastata äidin soittoihin. Noudot ja tuomiset voi sopia tekstareilla. 

No ei todellakaan lasta eristettä milloinkaan kummastakaan vanhemmasta! Aikuisten kesken pitää pystyä sopimaan ja jos lasten äiti ei ole tähän kykenevä, niin sitten voi vaan harmitella asiaa ja yrittää lisää.

Siihenhän se narsistiäiti luottaa, että exä ja sen nyx ei voi ku harmitella ja ottaa kaiken paskan niskaan, mitä hän tarjoilee.

Tähän pitäisikin ehdottomasti keksiä jotain ratkaisumalleja, sillä ongelma on hyvin yleinen. Noita sekopää-äitejä on valtavasti.

Eipä valitettavasti voi erityisesti mitään muuta kuin itse mennä lasten etu edellä. Jos toinen on hankala, niin hän on hankala, silloin on lapselle hyväksi, jos edes toinen vanhemmista on aikuinen. Jos lapsi ahdistuu puheluista, voi niiden määrää rajoittaa, mutta jos lapsesta on ihanaa, kun äiti välittää, niin ei sille mitään voi, paitsi toivoa, että pääsee joskus yli asioista.

Lähivanhemmalla ei ole mitään suurempia oikeuksia kuin etävanhemmalla päättää sääntöjä.

Molemmissa kodeissa voi olla omat säännöt. Säännöistä voi keskustella ja onkin hyvä keskustella, mutta toisen kodinsääntöjä ei voi määrätä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei sille lähille kuulu mitä teillä tehdään. Toisekseen niiden rajojen laittaminen sinne suuntaan kuuluu sille lasten biovanhemmalle. Sun murhees on sitten se, miten teidän suhteessa sun tarpeet ja toiveet tulee huomioitua. Ja se ikävä juttu on, ettei exää voi muuttaa. Jos on raskas ihminen, niin se on siinä ristinä sitten vaan. Ainoa mitä voi tehdä on sopia reidän perheen rajat ja ilmoittaa hänelle, jos ei keskustelu onnistu. .Ja miettiä mitä sitten tehdä jos hän ei rajoja kunnioita. Se usein hankaloittaa lasten elämää, mut kyllä teilläkin on oikeus kotirauhaan. Ja ainahan voi hakea rajoja esim sovittelussa. Tai oikeudessa. Minulla kokemus vähän vastaavasta, mutta koska mies pelkäs exäänsä eikä kyennyt hänelle riittävästi rajoja laittamaan, sain vuosien mittaan tarpeekseni, erosin, enkä tule enää ikinä perustamaan uusperhettä. Arvostan kotiani ja elämääni sen verran, etten halua hukata sitä kaikenmaailman ääliöiden sekoiluun. En ole katunut.

Sovittelussa on käytykin "voittamassa" lasten tapaamistaisto jo, en tiedä kuuluuko tällainen sekoilu minkään instanssin alle. Me molemmat todettiin että nyt saa riittää, pahenee vain. Olemme mies ja vaimo, emmekä sysää ikäviä asioista toisen niskaan vaan kannamme toisiamme lätäköiden yli. Tässä on nyt hyvällä yritetty jo kauan, ja lapsia koitettu varjella, mutta kyllä niillä on niin hankala olla jo tällaisessa tilanteessa että tämä ei voi enää jatkua. 

Puheluiden kieltäminen meilläollessa toiseen kotiin kuulostaa kyllä liian rankalta toimenpiteeltä. 

ap

Ei kannata lähteä samanlaiseen kiusaamiseen itse, eli poistaa puhelimia kostoksi.

up

Meillä mieheni teinille myös soitellaan pitkin päivää "mitä olette tehneet" -puheluita. Tiedän, että suoraan udellaan, mitä puhutaan ja kaikkea, mistä voisi kaivaa sanomista. Tunnistamme sen jo sen teinin tavasta puhua hiljaa ja välttää puhumasta.

Toisessa päässä kuitenkin rajat ja säännöt ovat löysemmät ja meillä ongelmaa ovat aiheuttaneet muun muassa yhdessä ruokailut - monta kertaa on kutsuttava syömään ja nirsoillaan, kännykän tuijottaminen joka paikassa, muiden huomioiminen ja se, että nuoret menevät meillä huoneisiinsa viikonloppuna yhdentoista tienoilla ja saavat siellä jatkaa vielä jonkin aikaa omia touhujaan.

Mitään tiukkapipoista meillä ei mielestäni ole ja pidän näitä ongelmia ihan nuorten tai teinien tyypillisinä juttuina. Meillä siis asuu myös omia lapsiani, yksi vanhempi ja kaksi hieman nuorempaa. Emme kuitenkaan aio, kuten äitinsä kanssa ehdottivat, pitää samoja sääntöjä hänellä kuin äitinsä luona on. Tämä tarkoittaisi yhdelle hyvin säännötöntä elämää eli ei huoneeseen tai nukkumaanmenoaikoja ja voisi täysin itse päättää, mitä syö ja milloin.

Näin ei ole ollut heillä silloin, kun mieheni oli yhdessä äitinsä kanssa, vaan selkeä rytmi ja säännöt olivat vielä silloinkin, kun tapasimme. Mistä sitten muutos...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lasten ei tarvitse olla lähivanhemman tavoitettavissa kun ovat teillä. Joku esitti hyvän idean, että lapsille omat puhelimet teille, ja niihin estot äidille, omat puhelimensa lapset voivat jättää äidin luokse teille tullessaan. Sinun ja miehesi ei tarvitse vastata äidin soittoihin. Noudot ja tuomiset voi sopia tekstareilla. 

Ei taida olla laillista estää lasta puhumasta äitinsä kanssa. Henkistä väkivaltaa. Ja ei, en ole uusperheellinen. En edes eronnut:

Molemmissa kodeissa samat perussäännöt, jotka vanhemmat yhdessä päättää ja keskustelee. Muu on aivan älytöntä lapsen kannalta. Jos ei yhdessä päästä ymmärrykseen, niin sitten perheneuvolaan sopimaan.

Ehdotan, että koitatte keskustella lähivanhemman kanssa ja sopia yhteiset säänöt siitä, miten lapsiin pidetään yhteyttä silloin kun he ovat toisen vanhemman luona. Lapset ovat jo niin isoja, että heidän mielipiteensä tulee ottaa huomioon.

Jos lähin soittelut ja viestit eivät häiritse lapsia, niin antakaa asian olla. Teidän ei itse tarvitse viestittelyyn osallistua ja lähin numeron voitte lasten vierailujen ajaksi vaikka hiljentää.

Jos lähin jatkuvat utelusoitot stressaavat lapsia, niin te voitte heidänkin kanssaan sopia, että lähin numero hiljennetään etävanhemman luona vierailun ajaksi. Kerrotte tämän avoimesti myös lähille samoin kun syyn eli sen että jatkuva viestittely stressaa lapsia.

Toinen vaihtoehto tietysti olisi antaa lähin maistaa omaa lääkettään. Eli vaikka kuukauden verran etävanhempi pommittaa lähiä ja lapsia puheluilla ja viesteillä. Joskus aikuinekin on sokea omalle toiminnalleen eikä huomaa kuinka ärsyttävästi toimii, ennen kuin joutuu itse saman toiminnan kohteeksi. Kovakalloisimmat eivät huomaa silloinkaan ja jos lähin tarkoitus on tahallaan ärsyttää, niin sitä tomintaa on vaikea saada loppumaan. Tällöin avainasemassa ovat lapset, heidän pitäisi uskaltaa sanoa lähivanhemmalle, että tämän toiminta on stressaavaa ja että lapset toivovat muunlaista toimintatapaa.