Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni muuttaa ulkomaille, oikeus vihaan?
26.12.2013 |
Tyttäreni muuttaa ulkomaille opiskelemaan, hänellä on ulkomaalainen poisystävä. En vain voi mitään sille, että tämä tilanne nostattaa minussa vihaa ja katkeruutta.
Vaikka lapsia ei voi omistaa, niin silti kuvittelin tilanteen jotenkin toisenlaiseksi kuin sellaiseksi, että näkisin tytärtäni hyvin harvoin, todennäköisesti vain kerran kahdessa vuodessa, koska matka on hirvittävän pitkä ja monen vaihdon takana, eikä rahaakaan ole lentää.
Miten itse pystyisitte tällaisessa tilanteessa tukemaan tytärtänne?
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 12:05"]Aika paljon on niitä kauheita mutseja, jotka kaipaavat lapsiaan ja surevat esimerkiksi sitä, etteivät näe riittävän usein.[/quote]
Niitäkin mutseja on, jotka vihaavat rakasta aviomiestään, koska tämä kuolee syöpään.
Eivät tunteet toimi järjellisesti. Niiden tehtävä on sopeuttaa ja järjestää päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikein ymmärrä, mistä olet vihainen.
Hyväksymällä että hänellä on oikeus omaan elämäänsä. Se olisi pitänyt tosin ymmärtää jo vuosia sitten, mutta ei ole vielä liian myöhäistä. Hyväksyt ja olet tyytyväinen että tyttäresi saa elää haluamaansa elämää.
Kannattiko hankkia lapsi siksi, että olisi vanhana seuraa? Kumiseeko oma elämä nyt tyhjyyttään?
Miksi olet vihainen, jos tyttäresi kerran on ilmeisen onnellisessa elämäntilanteessa? Eikö äitinä pitäisi ennemminkin iloita lapsensa puolesta? Uskoisin itse pystyväni samassa tilanteessa tukemaan lastani omissa valinnoissaan ilman minkäänlaista vihan tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän vihan ja saat tuntea niin. Älä sitä kuitenkaa tyttärellesi näytä vaan koita purkaa muuta kautta. Tytär on rakas ja haluat pitää hänet lähellä ja nauttia seurasta. Hänellä on kuitenkin oikeus omiin päätöksiinsä ja oikeus nauttia niistä ilman äidin aiheuttamaa syyllisyyden tunnetta...
älä ole pliis. oma äitini oli niin vihainen mun vaihtarivuodesta että melkein jätin lähtemättä, onneksi lähdin. Koita ymmärtää että et voi omistaa tytärtäsi ja toiseksi sun täytyy antaa sen elää omat unelmat todeksi. Muuten se vaan katkeroituu sulle. Äiti syyllistää edelleen että en pitäny tarpeeks usein yhteyttä tms. eikä voi käsittää että elämä vieraassa maassa vei mennessään. Syyllisyys on kamala tunne, älä tee sitä tyttärelles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär ei ole sinun jatkeesi eikä toiveidesi toteuttaja.
Ulkomaille muutto on hänelle hieno ja elämää avartava mahdollisuus, ei mikään petos äitiä kohtaan. Toivottavasti muut perheenjäsenet osaavat tukea ja kannustaa tyttöä sinunkin puolesta!
Onneksi oma äitini ei ole noin sairas! Hän kannusti ulkomaille muuttoamme, myönsi myös avoimesti tulevan ikävänsä mutta oli aidosti iloinen ja onnellinen puolestamme. Sinä et selvästikään ansaitse tytärtäsi, ehkä hän siksi muuttaakin toiselle puolelle maapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:42"]Kannattiko hankkia lapsi siksi, että olisi vanhana seuraa? Kumiseeko oma elämä nyt tyhjyyttään?[/quote]
En hankkinut lasta siksi, että hän pitäisi minulle seuraa tai että hän huolehtisi minusta. En myöskään ole puuttunut lapseni valintoihin, vaikka ne eivät aina ole olleet minulle mieluisia, vaan olen kannustanut häntä eteenpäin.
Tämä tilanne on kuitenkin erilainen. Hän muuttaa melkein 20 000 kilometrin päähän ja rakentaa elämänsä sinne. Ikävä tulee, enkä voi mitään sille, että se purkautuu myös vihana.
Olisiko teille sitten helppoa luopua juuri täysi-ikäistyneestä lapsestanne tuosta noin vain? Saattaa hänet lentokentälle ja vilkuttaa tietäen, että näette hänet vasta useamman vuoden päästä jos silloinkaan?
Voi hyvänen aika. Minun tyttäreni opiskeli ensin sairaanhoitajaksi Suomessa, ja sitten lähestulkoon heti valmistumisensa jälkeen muutti töihin Australiaan. Ja on asunut siellä nyt kolme vuotta, käy kerran vuodessa Suomessa. Olemme jatkuvasti yhteydessä, siis monta kertaa viikossa, Skypellä, FaceTime-puheluilla, sähköpostein jne. Voin sanoa, että olemme jopa lähentyneet! Toki mulla on täällä Suomessa kaksi poikaa, mutta olihan se tietty vähän kova pala kun ainoa tytär muutti niin kauas mutta olen tavallaan ylpeä siitä, että hän uskalsi tehdä niinkin ison valinnan. Ja nykyään seurustelee paikallisen pojan/miehen kanssa jonka toivon näkeväni ensi kesänä Suomessa.
Ei se elämä siihen kaadu! Ei todellakaan. Jos teillä on hyvä suhde, niin nykyään on kaikenmaailman keinot olla yhteyksissä vaikka päivittäin. Tottakai mulla on kova ikävä tytärtäni, mutta olen tosi ylpeä hänestä ja myös onnellinen hänen puolestaan. Ole sinäkin iloinen tyttäresi puolestasi äläkä pilaa suhdettanne katkeruudella ja vihalla. Ei sinulla ole mitään oikeutta sellaista tuntea, ei ole lasten tehtävä olla vanhempiensa seurana. Onko tyttäresi ainoa lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat kai säästää rahaa? Nyt siihen luulisi olevan tarpeeksi motivaatiotakin. Kai sinulta nyt kerran tai kaksi vuodessa on säästää kasaan rahat lentolippuun, joko itsellesi tai tyttärellesi.
Ymmärrän harmituksen, mutta en vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se välttämättä ole sairautta,v aan viha ja katkeruus ovat osa surua - surua, jota aapee tuntee omien haavekuviensa särkymisestä, siitä, että on kuvitellut lapslleen yhdenlaise nonnellisen tulevaisuuden ja nyt lapsi ei saakaan sitä, vaikka ehkä jotain muuta saakin, yhtä onnellista. Aikanaan suru kehittyy ja viha hälvenee.
Mutta ei sitä todiaan kannata lapselleen osoittaa, eikä siitä katekeroitua. Kannattaa ajatella, että Nyt on itsellä myös valintatilanne: sitä voi joko olla osallisena tyttärensä tulevaisuuteen, millaiseksi se nyt sitten muodostuukin, tai voi sulkea itsensä sen ulkopuolelle. Ulkomailla asuminen ei nykyään katkaisee yhteyksiä: on puhelimia, skypeä, kahdessa vuorokaudessa lentää mistä hyvänsä minne hyvänsä, ja siksi toisella mantereellakin asuvan rakkaansa kanssa voi pysyä läheisenä jos haluaa. Sen sijaan katkereuus ja ennakkoluulo katkaiseen välit vaikka samassa maalaiskylässä.
Nykyään on skype, facebook, sähköposti, whatsapp ynnä muut reaaliaikaiset yhteydenpitotyökalut. Tyttäresi on ehkä fyysisesti kaukana mutta hänet tavoittaa liikkuvan kuvan ja äänen kera sieltä maapallon toiseltakin puolelta.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]Osaat kai säästää rahaa?[/quote]
Melko kädestä suuhun minun palkoillani eletään. Matkustelu jää tyttäreni varaan. Kohde ei ole sellainen, että sinne pääsisi halvalla. Paikallislento maksaa lisäksi lähes sen, minkä pitkä lento.
Opiskellessa nettiyhteys on onneksi käytössä, mutta silloin kun tyttäreni on poikaystävänsä vanhempien maatilalla, jossa hän tulee työskentelemään, nettiyhteyksiä ei ole eikä tule. Lähimpään naapuriinkin on kymmeniä kilometrejä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:56"]
Mille mantereelle muuttaa?[/quote]
Australiaan, opiskelee pienehkössä kaupungissa, poikaystävän vanhemmat ja poikaystävä asuu kaukana periferiassa, kaukana muista. Tuolla jo pelkästään nuo farmien koot ovat aivan valtaisia, kuulemma voivat olla satoja kilometrejä suuntaansa.
Mihin hän muuttaa? Sinulla on oikeus mihin tunteisiin ikinä, mutta hänrllä myös oikeus omaan elämään. Kaikkea hyvää teille molemmille!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 10:24"]Kauheeta jos mulla olis tollanen mutsi. Niin katkera kun vaan joku voi olla... Mene puhumaan jollekin asiantuntijalle tuosta katkeruudesta.[/quote]
Aika paljon on niitä kauheita mutseja, jotka kaipaavat lapsiaan ja surevat esimerkiksi sitä, etteivät näe riittävän usein.
Onhan sen nyt ihan kauheaa, kun rakastaa lastaan kipuun saakka. Miten tästäkin on saatu nykymaailmassa jokin kontrolliongelma?