Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni muuttaa ulkomaille, oikeus vihaan?
26.12.2013 |
Tyttäreni muuttaa ulkomaille opiskelemaan, hänellä on ulkomaalainen poisystävä. En vain voi mitään sille, että tämä tilanne nostattaa minussa vihaa ja katkeruutta.
Vaikka lapsia ei voi omistaa, niin silti kuvittelin tilanteen jotenkin toisenlaiseksi kuin sellaiseksi, että näkisin tytärtäni hyvin harvoin, todennäköisesti vain kerran kahdessa vuodessa, koska matka on hirvittävän pitkä ja monen vaihdon takana, eikä rahaakaan ole lentää.
Miten itse pystyisitte tällaisessa tilanteessa tukemaan tytärtänne?
Kommentit (62)
Juttu haiskahtaa. Opiskelemaan, mutta töihin johonkin farmille? Missä siellä opiskellaan jos on satoja kilometrejä naapureihinkin? Ja jos tyttö on just 18-vuotias, en olisi kovin huolissani että jää sinne loppuiäksi. Tuollaiset ensimmäiset poikaystävät tuppaavat yleensä jäämään kuvioista, ja varsinkin jos olosuhteet on noin vaikeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et kai nyt voi VIHATA omaa tytärtäsi??? Harmistuksen ymmärrän, mutta viha menee liian pitkälle!
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:15"]
No et kai nyt voi VIHATA omaa tytärtäsi??? Harmistuksen ymmärrän, mutta viha menee liian pitkälle!
[/quote]
Niin ja jatkan vielä, että itse olisin surusta sairas ja en tosiaan tiedä miten kestäisin..mut en vihaisi, mut suruun voisin kuolla. Yrittäisin keksiä voisinko ehkä itsekin muuttaa sinne minne tytärkin...meillä nimittäin tyttären kanssa niin läheiset välit että kilometriä pidenpi välimatka on liikaa...onneksi molmepien mielestä, eikä vain minun. Nytkin asuntaan viereisissä taloissa ja ehkä tulevaisuudessa joskus viellä samassakin, toivottavasti. Ollaan toistemme parhaat kaverit.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:53"]
nettiyhteyksiä ei ole eikä tule.
[/quote]
No ihan varmastihan sinä tiedät tällaisen seikan :). Kuule, eivät nykyajan maatilat Australiankaan perukoilla ole minkään kengurupostinkannon varassa. Äkkiä googlaamalla löysin tällaisen linkin:
http://www.abs.gov.au/ausstats/abs@.nsf/mf/8150.0
"In 2007-08, 66% of farms were using the Internet for business operations." Tuo tieto siis lähes seitsemän vuoden takaa. Nyt on tilanne jo ihan toinen.
Taidat olla näitä av:n tarinoitsijoita, joille mikään ehdotus ei käy, ja kaikki tietävät miksi. Olisi muuten ollut ihan hyvä ja kiinnostava ketju.
Juttu haiskahti kun sanoit 20000 km. Esim. rovaniemeltä Tasmaniaan on < 16000 km. Itsekin muka omasta mielestä asun niin kaukana suomesta mutta kuitenkin vain 7700 km. Maapallon ympärysmitta on n. 40000 km.
Tämä on olellista lähinnä siksi että suurentelet todellisuutta ja OIKEASTI ei ole niin paha asia kuin luulet... imo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiseksi vielä, itse tyttärenä joka on tietoisesti muuttanut mahdollisimman kauas Suomesta ja sukulaisista, oletko varma ettei omilla tekemisilläsi ole vaikutusta siihen että tyttäresi mahdollisesti haluaa jättää sen kaiken taakseen ja aloittaa alusta jossain mahdollisimman kaukana? Joissakin tilanteissa erossa olo on paras ratkaisu.
Tää on se tyypillinen tilanne, et muksut tehdään itseä varten. Harmi et aina ei käy kuin elokuvissa et lapsi asuu naapurissa ja käy joka päivä, ja hoitaa kun on vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida porukka tietää, mistä kirjoittaa. Kun olin Australiassa vaihto-oppilaana, vietin kolme kuukautta farmilla (isäntäperhe vaihtui aina noin kolmen kuukauden välein), jolla ei ollut edes peruskännykkäverkkoa. Lapset kävivät kolmena päivänä viikossa radiokoulua, ei siis mitään kännykkäkoulua vaan radiokoulua samantapaisella radiolla, joita laivoissa käytetään.
Ja se on ihan totta, että maatilat ovat valtavan kokoisia. Ne voivat sijaita keskellä ei mitään, ovat erittäin kuivia ja karja laiduntaa koko valtavalla alueella, mistä se kerätään ajoittain mm. helikoptereilla.
Tilanne on varmasti noista ajoista kehittynyt, mutta edelleenkin suurin osa Australiasta on edes peruskännykän ulottumattomissa. Katsokaa tuota karttaa.
Kyllähän vihainen voi olla vaikka omasta syntymästään mutta eri asia onkin sitten se kuinka tervettä se on ja mitä kertoo sinusta. Jollailn lailla olet kuvitellut että tyttäresi on jatkeesi joka täyttää sinun tarpeitasi ja mielikuviasi. Muuten vihaa on vaikea selittää. Tuntuisi omituiselta vihata lastan kun tämä kokeilee siipiään, sehän on äitiyden tarkoituskin että lapset lähtevät pesästä. Sulla oli ilmisesti muita suunnitelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän voit muuttaa kans australiaan. Täs nyt on kyse omasta arkailusta ja itsesäälistä. Mahdollisuudet on myös sinulla. Turha syyllistää toista jos haluaa elää toisin.
Onpas täällä taas supermammoja. Jos minulle erittäin rakas ihminen (esimerkiksi lapseni tai mieheni) lähtisi kauas, enkä näkisi häntä pitkiin aikoihin, en ehkä vuosiin, niin kyllä minäkin monenlaisia tunteita tuntisin.
Minusta on kummallista, jos pystytte hyväksymään lapsen maailmalle lähtemisen ihan noin vain tuntematta siitä kielteisiä tunteita. Tilanne on ehkä eri, jos lapsi muuttaa Eurooppaan, missä lennot ovat halpoja ja niitä menee tuikitiheään, mutta on vähän eri asia muuttaa Australiaan etenkin jos lukukausien ulkopuolisen ajan viettää outbackissa, missä ei ole edes viestiyhteyksiä.
Ihmeellistä paskanjauhantaa tässä ketjussa. Olen varma, että hyvin moni äiti kokisi ihan samalla tavalla kuin aloittaja, jos hän kohtaisi samankaltaisen tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihan tunne on todennäköisesti enemmän surua ja pelkoa. Tunteena viha on kyllä ok, kun sen itse tiedostaa, ettei kuitenkaan oikeasti vihaa omaa lastaan tällaisen päätöksen vuoksi. Itse tunnen vihaa nuorintani kohtaan toisinaan, sillä hän on näitä surullisen kuuluisia erkkoja, ja joskus vain en jaksa niitä hänen juttujaan, silloin tunnen vihaa, mutta se menee ohi, enkä ikinä häntä vahingoittaisi.
Älä silti anna vihasi näyttäytyä lapsellesi, pilaat hänen elämänsä, eikä hän sinuun ota yhteyttä, vaikka nettikin farmin joskus saavuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole supermamma. Enkä mikään mamma. Olisin kyllä huolissani lapsestani jos noin kauas lähtisi, mutta jokaisella on oikeus etsiä oma tiensä. Ehkä ap on ollut äitinä myös ahdistavan pienipiirinen, kun tyttärellä on palava halu kauas. Jos ap sua yhtään lohduttaa, suomi on takaperoinen käpykylä josta koko maailma näyttäytyy monille outona ja pelottavana. Kun lähtee maailmalle, maailma on toki vaativa ja kasvattava, mutta ei niin pelottava kuin miltä se täältä av-mammuleiden mökkihöperyydestä käsin vaikuttaa. Ajatus siitä ettei halua lapsensa etsivät omaa tietään on minusta törkeän itsekäs. Eivät lapset synny äitään varten vaan omaa elämäänsä. Tyttäresi on tosi rohkea, varsinkin kun koti ei selvästikään kannusta ja rohkaise.
Oletko huolissasi tyttärestäsi, vai mistä viha tulee?
Pelkäätkö, että häntä kohdellaan siellä huonosti tms?
29: Minun vanhempani suorastaan kannustivat aina ulkomaille, joten oletan, että myös hyväksyivät sen, kun lähdin. Kirjepostilla ja satunnaisilla puhelinsoitoilla pidettiin yhteyttä tuohon aikaan.
Kaikenlaisia tunteita saa toki olla, mutta viha on jo aika äärimmäistä.
Nyt tuntuu, että joiltakin on unohtunut, että netit ja skypet ovat tuoreita tulokkaita. Itketään kun ei joka ikinen sekunti voida olla yhteyksissä ja nähdä. Miten olisitte kestäneet sata vuotta sitten?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:21"]
Mikä on erkko?
[/quote]
erkka, eli erityismukelo, noh, mikä on mukelo? no arvaa vaikka?!
Suhtautumisia on erilaisia. Oma äitini hajosi jollain tasolla minun ja miehen muutosta. Oli kovin huolehtivainen ja panikoiva Ihminen. Eikä 3v aikana koskaan käynyt meillä. Anoppi taas sanoi, että hänelle on sama missä asutaan, että hän tietää meillä olevan kaiken hyvin. Kaksi äärimmäisyyttä siis. Silti äitini ei ollut vihainen, vaikka varmaan koki jäävänsä yksin ja meidän olevan turvattomia niin kaukana.
36 jatkaa, että äitini ei käyttänyt tietokonetta yms. joten oli siinä mielessä syrjäytynyt.
Niin joo sanoitkin jo, mutta austraalia on ihana paikka. Kaikilla ei riitä kantti, lapsellasi sitä on. Ole ylpeä!