Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni muuttaa ulkomaille, oikeus vihaan?
26.12.2013 |
Tyttäreni muuttaa ulkomaille opiskelemaan, hänellä on ulkomaalainen poisystävä. En vain voi mitään sille, että tämä tilanne nostattaa minussa vihaa ja katkeruutta.
Vaikka lapsia ei voi omistaa, niin silti kuvittelin tilanteen jotenkin toisenlaiseksi kuin sellaiseksi, että näkisin tytärtäni hyvin harvoin, todennäköisesti vain kerran kahdessa vuodessa, koska matka on hirvittävän pitkä ja monen vaihdon takana, eikä rahaakaan ole lentää.
Miten itse pystyisitte tällaisessa tilanteessa tukemaan tytärtänne?
Kommentit (62)
Erittäin hieno juttu tyttärelle, että saa etäisyyttä sairaalloisesti kontrolloivaan äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihan tunne on ihan sallittu tunteena - et sinä tytärtäsi vihaa, vaan se viha on vain tunne, joka johtuu sulle äärimmäisen vaikeasta tilanteesta. Mielestäni ihan ymmärrettävää, ja olisin itsekin varmaan aivan hajalla, jos ainoa lapseni muuttaisi toiselle puolelle maapalloa johonkin hornantuuteriin nykyviestimien tavoittamattomiin. Salaa toivoisin, että syrjäseutu olisi hänelle liikaa ja muuttaisi edes johonkin sivistyksen (ja Skypen) pariin.
Täällä yksi 19-vuotiaana maailmalle ulkomaalaisen miehen perässä lähtenyt. Edelleen sama mies ja edelleen maailmalla, nyt olen 32v. Kävin tässä välissä tekemässä maisterin tutkinnon Suomessa, mutta lähdimme takaisin Atlantin toiselle puolelle pitkälti Suomessa kontrolloivien sukulaisteni takia. Ap:lle vinkki: mitä enemmän yrität "omistaa" tytärtäsi ja pitää väkisin lähelläsi, sitä todennäköisemmin siellä maailmalla viihtyy...
Kannattiko tehdä.vaan yks lapsi? En muuttaisi pois sisarten luota -nainen 23
Minä muutin parikymppisenä puolituntemattoman miehen perässä Etelä-Amerikkaan.
En olisi välttämättä uskaltanut jos perheeni olisi vastustanut. Onneksi kaikki olivat tukenani. Kukaan ei puhunut ikävästä tai surkutellut. Vasta vuosien jälkeen sisareni kertoi, että äiti itki. Tämä tuli mulle yllätyksenä. Naivisti ajattelin, että "irti päästäminen" oli helppoa vanhemmilleni. Ei se ollutkaan, mutta he halusivat tehdä tilanteesta mahdollisimman helpon minulle. Olen siitä edelleen kiitollinen.
Mieheni äiti sen sijaan järjesti kunnon melodraaman, kun tuli aika muuttaa toiseen maahan. Hän itki, syyllisti, voivotteli ja kaatoi kaiken mun niskaani. Siinä samalla jätin jäähyväisiä kaikelle rakkaalle edellisessä kotimaassamme ja tyhjensin kotia, joka oli unelmamme. Olo oli raskas ja pyysin anoppia hillitsemään tunnereaktioitaan. Hän suuttui ja selitti, että hänellä on oikeus tunteisiinsa, ja jos häntä itkettää, niin hän itkee. Totta, mutta mulla ei ollut voimavaroja kaikkien näiden tunteiden vastaanottamiseen.
Myöhemmin anoppi on ollut kannustava, vaikkakin edes maininta mahdollisesta uudesta siirrosta saa hänet takajaloilleen. Hän pelkää, että lapsistamme tulee juurettomia ja meistä lopulta onnettomia. Hän itse on aina asunut samalla asuinalueella ja sieltä löytyy koko lähisuku (perhe omistaa tontteja, taloja ja asuntoja ja kaikki elävät lähekkäin sulassa sovussa).
Miehelläni kansainvälinen työ ja vuosikymmenen aikana olemme asuneet 2 maanosassa ja 4 paikassa. Tämä on meidän unelmamme ja nautimme kansainvälisistä ympyröistä. Jäähyväiset ja muutto aina kirpaisee, mutta uusi elämä vie mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihan on täysin luonnollinen tunne tuossa tilanteessa. Se kuitenkin kannattaa pyrkiä purkamaan rakentavasti.
Minä olen kokenut vastaavan tilanteen, kun mieheni lähti viideksi vuodeksi työkomennukselle Kiinaan. Pystyimme näkemään kaksi kertaa vuodessa. Aluksi olimme tiiviisti yhteydessä sähköisesti, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä luonnottomammalta se rupesi tuntumaan. Lopulta sitten yhteydenpitokin väheni minimiin, skypessä vaihdettiin vain käytännön kuulumiset.
En tiedä, kannattiko. Läheisistä erossa olemisesta joutuu maksamaan kovan hinnan.
ei APn välimatkatietois kovin hyvä taida olla
ausseihi on 13k km varmaa ees etelämantereelle ole 20k km
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorittamaan koko tutkinnon alusta loppuun tai opiskelijavaihtoon osana suomalaista tutkintoa??
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 00:49"]suorittamaan koko tutkinnon alusta loppuun tai opiskelijavaihtoon osana suomalaista tutkintoa?[/quote]
Suorittamaan koko tutkinnon, joka Suomessa vastaa lähinnä kuulemma kotieläintieteen tutkintoa. Sen jälkeen tarkoitus on jäädä tilalle töihin, kehittää sitä. Hän on myös töissä tilalla lukukausien väliset ajat ja lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän ainut tytär? Onko muita lapsia? Ei auta muu kuin hyväksyä asia ja hankkia oma elämä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:42"]Kannattiko hankkia lapsi siksi, että olisi vanhana seuraa? Kumiseeko oma elämä nyt tyhjyyttään?[/quote]
En hankkinut lasta siksi, että hän pitäisi minulle seuraa tai että hän huolehtisi minusta. En myöskään ole puuttunut lapseni valintoihin, vaikka ne eivät aina ole olleet minulle mieluisia, vaan olen kannustanut häntä eteenpäin.
Tämä tilanne on kuitenkin erilainen. Hän muuttaa melkein 20 000 kilometrin päähän ja rakentaa elämänsä sinne. Ikävä tulee, enkä voi mitään sille, että se purkautuu myös vihana.
Olisiko teille sitten helppoa luopua juuri täysi-ikäistyneestä lapsestanne tuosta noin vain? Saattaa hänet lentokentälle ja vilkuttaa tietäen, että näette hänet vasta useamman vuoden päästä jos silloinkaan?
[/quote]Kyllä. Minulle jää vielä monta lasta kotimaahan ja en ole riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*halaus* Sinulla on oikeus tunteisiisi. Mutta älä näytä niitä tyttärelle. Pakkohan se on vaan hyväksyä. Pystytkö keskustelemaan asiasta hänen kanssaan? Tarviiko sinun sitten "tukea" jotenkin? Älä ota kantaa koko asiaan jos se tuntuu vaikealta?
Ymmärrän kyllä hyvin, itse varmaan myös tuntisin aika samoin..
Kauheeta jos mulla olis tollanen mutsi. Niin katkera kun vaan joku voi olla... Mene puhumaan jollekin asiantuntijalle tuosta katkeruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51: ethän edes tunne koko ihmistä! hän kertoi että tulee ikävä mikä on ihan normaalia. ja kysyi vielä nimenomaan neuvoja että mite voi tukea tytärtään kaikesta huolimatta? tarviiko heti haukkua??
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:56"]
Mille mantereelle muuttaa?
Australiaan, opiskelee pienehkössä kaupungissa, poikaystävän vanhemmat ja poikaystävä asuu kaukana periferiassa, kaukana muista. Tuolla jo pelkästään nuo farmien koot ovat aivan valtaisia, kuulemma voivat olla satoja kilometrejä suuntaansa.
Sukulaiseni muuttivat Australiaan 80 -luvulla ja sen jälkeen ei olla yhteyttä pidetty eikä nähty. Se siitä.
onko Syyriaan menossa vaikko gambiaan ?
Näytäpä, ap, tämä keskusteluketju sille tyttärellesi, ja kysy, mitä mieltä hän on tästä ajatustenvaihdosta.
Minunkin äitini vihasi kaikkia tekemiäni ratkaisuja. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan jatkuvaa itkua ja valitusta siitä, kuinka kaikki olisi pitänyt tehdä toisin. Katkaisin välit kuusi vuotta sitten, elämä parani kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Näytäpä, ap, tämä keskusteluketju sille tyttärellesi, ja kysy, mitä mieltä hän on tästä ajatustenvaihdosta.
Toivottavasti asia on jo ap:lla helpottanut, kuusi vuotta kuitenkin jo aikaa tästä lähdöstä...
Parhaiten tuet avoimesti hyväksymällä, keskustelemalla ja opettelemalla skypen, sähköpostin, whatsapin jne käytön.
Ennenmuinoin kanssa luulin että ulkomaille muutto oli vähän kuin kuolema, 18v tyttöystävä muutti vuodeksi johonkin Sydneyn lähiöön ja olihan se silloin ja erokin tuli miltei samantien. Hyvä näin.
Mutta nykyään videopuhelut ja muut kommunikointivälineet vähentävät kummasti välimatkaa, töissäkin mulla on lynccipalavereita viikottain missä osallistujat ovat Suomesta, Ruotsista, USA:sta, Japanista, Australiasta, Ranskasta ja Saksasta. Joskus vaan sylettää olla kolmelta aamuyöstä miitingissä mutta kellonajoille ei oikein voi mitään.
Toisekseen aikuisiällä matkustelu on hienoa ja pikkuvaivalla itse selvittämällä lennot kauaskin ja takaisin sekä viikko hotellissa ovat yleensä alle tonnin, hyvillä tarjouksilla alle viissataa.
Älä nyt vaan alkaa lapsellisesti tintteilemaan tuollaisessa tilanteessa!